Tänään jotenkin paranormaali olo… keskittyminen aika kateissa. Tiskoneen olen saanut täytettyä ja laitettua päälle. Kehossa fyysistä energiaa riittää, mutta henkisesti takki on tyhjä. Olemassa olon helppouden sietämätön vaikeus.
Raittiuslinjalla mennään vaikka houkutuksia olisi ollut. Joku osa mielestä yrittää puhua, että “mitä jos nyt yhden ottaa pizzan kanssa”, mutta ei ole vielä pahasti painanut päälle vaikka ilmat lämpenevät. Toinen paha juttu on se, että rahaa tuntuu olevan pikkusen joka taskussa ja sukanvarressa näin kuvainnollisesti kun kaljaa ja suolaisia oheistuotteita ei ole tullut ostettua. Vaarallista… pukkaa vähän kaikenlaista kuumetta. Vene olisi kiva, mutta ensin pitäisi vaihtaa auto isompaan, jne. No onneksi tollanen kuumeilu on vielä sellasta hyvää stressiä, jota ei ole itseasiassa hetkeen edes ollut. Eli eiköhän tuo psyykekin ole pikkuhiljaa parempaan päin.
Tein itse jonkin sortin raittiuslupauksen juhannuksen jälkeen (tosin oli jo aiemmin ollut mielessä asia, oikeastaan jo 10 vuoden ajan). Nyt se alkaa pikku hiljaa hahmottua, mitä se tarkoittaa, ettei joisi enää mitään. Tänään oli lämmin päivä…ihmiset joi rannalla bisseä…
Mulla periaatteessa homma onnistuisi niin, että voin juoda ilman ongelmia jos en humallu. Mutta se on aika urheilua…nimittäin jos pikku hiprakan saa aikaan niin ehkä viikko siitä tekee mieli isompaa tujausta jne. Eli saunakalja tai ruokaviinikin on ehkä parempi jättää kokonaan pois. Semmoseen hysteriaan en mene, että alkaisiin tuijottamaan tyyliin piimän alkoholipitoisuuksia tai ettei vois juoda vaikka alkoholitonta, jossa on 0,5%.
Tiedän aika tarkkaan, miten oma prosessini etenee. Esim. perjantaina jo heti aamulla saattaa tulla ensimmäinen "välähdyksen"omainen tilannekuva jossa näen itseni juomassa kylmää olutta. Tuo sama mentaalinen kuva välähtelee pitkin päivää ja muokkaa ajatusmaailmaani alkoholimyönteiseksi, se on hädin tuskin tietoista. Iltapäivällä asia saattaa unohtua…sitten viimeistään klo 20.50 löydän itseni kaupan jonosta kaljaa kärry täynnä. Seuraavana päivänä ihmettelen mitä tapahtui? Tuo on toistunut useasti.
Viime aikoinan olen myös korjaillut krapulaa, mitä ei ole tapahtunut noin 10 vuoteen. Se olikin semmonen herätyskello, joka sai tuon raittiusinnostuksen heräämään, tällä kertaa astetta vakavampana. Ehkä aika olisi nyt viimein kypsä myöntää totuus. Sinä olet vähän paremmin aikataulussa siinä suhteessa.
Koitahan jaksaa…kyllä ne ilmat siitä taas kylmenee 
Lomat lusittu… Raittius jatkuu. Ollut pari kovaa oluen himotusta, mutta niistä jotenkin selvinnyt. Päässä kun jotain mantraa toistaa niin helpottaa. Selvä pää ei viinaa kaipaa… Jos nyt menisin kauppaan ja ostaisin pari kaljaa niin viikon päästä se olisi jo 5-9 olutta illassa sitten tulisi vielä joku iltama ja ottaisin vähän teräviä sekaan → filmi poikki kauheeta sekoilua ja mokailua ja taas oltaisiin nollapisteessä → itsemurhafiilis ja tajuton häpeä. Eli selvää päätä ei kannata sekoittaa.
Joskus menee siihen lankaan,että ei tajua,että on hyvä olo koska ei ole juonut pitkään aikaan ja sitten luulee,että olo vielä vähän paranee jos ottaa muutamanväh.30 oluen. Siihen lankaan sitä aina menee…kaikki juopottelun aallonpohjat unohtuu niin kovin helposti.
Alkoholipositiiviset ajatukset saavat juomaan. Ne pitäis käsitellä sitä mukaa kun niitä tulee,muuten ne alkavat ohjata käytöstäkin.
Niinähän se paraneekin, mutta velaksi korkojen kera. Muutama näpsäkkä ohjenuora olisi itse kunkin hyvä tatuoida myrkkyä hamuaviin käsiinsä, jottei totuus unohtuisi! Sehän voi olla niinkin kryptinen kuin “1 + 1 = -2”. Tämmöinen merkintä ei ihan suoraan paljastaisi tuntemattomille mista on kyse, mutta auttaisi muistamaan tosiasiat joka ikisellä kulauksella! 
Tervehdys fidel. 
Perässä tullaan. Mulla on tänään viiden raitiuden päivä. Toivon, että en enää koskaan tarvitse tai halua alkoholia. Tai vaikka kokisin haluavani, niin silti en enää koskaa joisi, koska olen oppinut, että ne määrät lähtee hyvin nopeasti nousemaan ja kohta huomaan taas olevani kännissä 2-4 kertaa viikossa. En halua sitä enää.
Tsemppiä!
Ja tämä seuraava kuvaus on tosi hyvä. Juuri noin se menee. Tai on mennyt. Päivän ensimmäinen alkoholiajatuksen “välähdys” aivoissa on yleensä jo ratkaissut asian. Olent itseäni harhauttaakseni muka “harkinnut”. Se on ollut kyllä ihan itsenäs huijaamista. Viinapiru on tiennyt, että ei tarvitse kuin pikkuisen heittää vinkkiä aamupäivällä, niin iltapäivällä se menee kyllä varmasti alkon kautta kotiin.
Varoituksen sana: luen juuri kirjaa Ferro Grahn: Kippis!
Se on fyysikon kirja alkoholista ja käytön kohtuullistamisesta/lopettamisesta. Varoituksen sana siksi, että siinä suorastaan kannustetaan kohtuukäyttöön ja vähentämiseen kokonaan lopettamisen sijaan. Mutta kun siinä puhutaan kohtuukäytöstä tai suurkulutuksestakin, niin ainakin itselle jopa ne määrät on mahdottomia saavuttaa esim. max 8 annosta kerralla. Heh.
Mutta kirjassa on erittäin hienoa asiaa siitä, mitä ravintoaineita alkoholi kuluttaa ja minkä puute suorastaan ajaa juomaan. Kannattaa lukea jos uskaltaa…Nimittäin paljon on asiaa myös siitä, että miten juopottelun haittoja voi ruokavalion avulla minimoida (ja jatkaa reipasta ryystämistä).
Tänään on muutama vilahdus pyörähtänyt päässä, että josko sitä taas joskus…olen siis ollut juhannuksesta asti raittiina. Tänä vuonna on ollut pitkiäkin taukoja, mutta ne muutamat kerrat on ollut sitten vähän liian reippaita. Pitkän parisuhteen ja perheen hajoamisen myötä on nyt vain selkeästi kaksi tietä…toinen on täysraittius.
Viimeksi olin humalassa tasan neljä viikkoa sitten. Tinttasin pienen pikakännin iltapäivästä, että ehin selvimään juhannukseksi töihin. Olisi helppo valehdella ja machoilla, että helppoahan tuo on ollut, mut ei. Kofeiinin tuottaman ylipirteän, mutta samalla veltohkon fiileksen voimalla jotenkin jaksanut. Viime lauantaina tuli todella pahat viinanhimot kun olin uimarannalla ja siellä AIKUISET ihmiset nauttivat SIVISTYNEESTI kuohuviiniä, suolakeksejä, viinirypäleitä ja juustoja. Eli edelleenkin kaivelee se, että miks helvetissä musta ei ole kohtuukäyttäjäksi. Kai se on joku ihmisluonteen perus ominaisuus, että on tarve olla jossain asioissa “normaali” vaikka todellisuudessa normaaliutta ei ole. No olen mä sentään normaalin pituinen ja painoinen, mulla on kaksi lasta mikä sekin normaalia, autoni omistaa rahoitusyhtiö, asunnosta velkaa, seksiäkin vaimon kanssa 1-3krt viikossa (eikös se keskiviikkosin suihkun jälkeen ja lauantaisin saunassa ole jokin normi…) ja kesällä kuljen pyörällä töihin.
Miksiköhän tässä maassa ajatellaan, että tyyppi joka ei juo on jotenkin poikkeava. Tosin olen itsekkin syyllistynyt tähän. Ei samalla tavalla ajatella niistä, jotka eivät juo kahvia tai tykkää colajuomista…
Kokemusta liian vähän, annokset liian isoja.
Kun tarpeeksi lotraa, niin kokemusta karttuu.
Hyvällä tuurilla annokset pienenevät, ja kas,
susta onkin täksi mystiseksi kohtuukäyttäjäks.
Josko monessa, oikeammin lähes kaikessa olenkin kohtuuton, niin hyvää siinä on se, ettei missään asiassa tarvii pohtia olisiko saanut tai voinut tehdä jotakin enemmän. Kun kaikessa repii äärimmäisyyksiin, päätyy lopulta asiassa kuin asiassa lakipisteeseen, jossa olo on sen verta hirveä ettei enää jaksa yrittää yhtään mitään. Tämän asian hyväksyminen itselläni on ollut prosessi joka jatkuu yhä, aina uuden asian ilmaantuessa. Aina, päätän uudessa jutussa eteneväni rauhallisesti, mutta vain huomatakseni kaahaavani kohta täyttä häkää täysillä. Kun kokee totaalisen päätepisteen esimerkiksi päihteissä, ei tarvii arvuutella osaisiko joskus ottaa kohtuudella. Minulle kohtuus päihteissä on se, että tarttuessani pulloon, tiedostan sen kohdallani johtavan suorinta tietä kuolemaan.
Kun tänään haluan mieluummin elää, en tartu pulloon ja tuohon tukena tiedostan olla alkamatta leikkiä ajatuksella kohtuudesta. Juomiseni loppuvaiheessa oli vain pelkkää pimeyttä, joten sinne en enää halua palata. Sen vuoksi taivallan mielummin kohti päivänvaloa, askeleen kerrallaan raittiina.