Hei
Tämä kanava tuntui kaikkein kiinnostavimalta. Ilmeisesti täänne voi kirjoittaa ilman mitään rekisteröintiä.
Olen 39V alkoholiongelmainen mies. Puhevälit vaimoon on hieman heikot (myös omasta syystä). Ajattelin josko täältä saisi konsultaatioapua asiantuntijoilta. Voisin samassa hieman valottaa juopon ajatuksia.
Jospa joku osaisi aloittaa keskustelun kysymyksillä.
Ihan ensin vastaus kysymykseesi, että saa kirjoittaa ja se on varmaan jopa suotavaa 
Peräänkuulutit konsultaatioapua asiantuntijoilta ja jäin miettimään, että kaipaatko ihan ammattilaisen apua vai riittääkö, että me itse juovat ja/tai juovan läheiset sinulle ja sinun “rinnallasi” kirjoitamme?
Itselleni tulee nyt mieleen kysymyksiä, joista voisi lähteä liikkeelle:
Miten pitkään olet, esim. vuosissa, juonut?
Kuinka usein viikossa juot ja miten suuria määriä?
Elätkö vielä avio-/avoliitossa vai oletko eronnut?
Minkä ikäisiä lapsia?
Nuo kysymykset nyt lähinnä sen takia, kun otsikossasi kerrot olevasi isä. Koen, että lapsi/lapset ovat kuitenkin sinulle tärkeitä, koska roolitat itsesi isäksi, vaikkakin juopoksi sellaiseksi.
Nyt vaan pohtimaan vastauksia
Hei isä!
Minulla on vain yksi kysymys, ja siihen tuskin koskaan tulee oikeasti vastausta. Siihen ei voi vastata. Se on: Miksi?
Mt. Everestin valloittajilta on kautta aikain kysytty että “Miksi?”. He vastaavat yleensä “Koska se on siellä!” Maailmassa on paljon vaarallisempiakin harrastuksia kuin dokaaminen. Kuten vaikkapa vuorikiipeily. Ei kiipeilijäkään ajattele perhettään sen enempää kuin alkoholisti, jotka kummatkin joko palaavat retkiltään, ehkänä tai rikki, tai sitten jättävät kokonaan palaamatta. Jostain syystä kuitenkin kiipeilijöitä pidetään sankareina, ja juoppoja luusereina, vaikka kummankin harrastus tuo läheisille aivan yhtä paljon huolta ja murhetta! 
Hei Juoppo Isä, miksi haluat kirjoitella tänne? Rupatellaksesi, juttuseuraa pöhnähetkiin jne, kun oma perhe ei jaksa jutella kanssasi?
No ei ne Mount Everestin kiipelijät tuo sitä vuorta olohuoneeseen, ja kiipeä siinä lasten katsellessa vuosikausia, perhettä teoillaan, henkisellä väkivallalla ja usein fyysiselläkin väkivallalla terrorisoiden ja perheen talousasiat samalla tuhoten.
En usko että kukaan juo sen vuoksi että voi. Ainakaan minä en juonut.
Aika huono esimerkki siis, Arkkitehti 
Tällä palstalla moni haluaisi kuulla sen juopon kannan, perustelut MIKSI ja ymmärtää, ymmärtää kuoliaaksi asti… jos oikeasti haluaa ymmärtää alkoholismia ja riippuvuus-sairauksia, kannattaa lukea Lopettajat palstaa. Tai tutustua alan kirjallisuuteen. Vaikka minua auttoi vasta se, kun aloin haluta ymmärtää itseäni, ja nähdä ne ongelmat itsessäni enkä toisissa ihmisissä. Senkin jälkeen oli vielä todella pitkä tie tervehtymiseen.
Niinkauan kun ihminen ei ymmärrä mikä on riippuvuus, ja miettii miksi juoppo tekee jotain, hän on jumissa siihen juoppoon.
Se ei ole juopon vika, että joku ihminen valitsee siinä juopon vierellä olla ja möllöttää sitä, kun juoppo juo.
Juoppokin voi ihmetellä varmaan, että jos juominen olisi niin väärin, niin ei kai sitä kukaan katselisi.
Mikäli aloittaja täällä vielä vierailee, pyytäisin häntä ihan hänen itsensä takia pohtimaan luettelemiani kysymyksiä. Tuohon Miksi-kysymykseen on aika helppo “hukkua”…
Toki sekin kysymys on hyvä, jos sen esittää itse itselleen eikä koe, että tarvii alkaa selittelemään läheiselle. Minä näet juovan läheisenä tunnistan tarpeen kysyä juovalta “Miksi?”, mutta kun tiedän, että en tule siihen saamaan sellaista vastausta, jota MINÄ toivon, niin jätän sen kysymättä. Mielestäni on tärkeintä, että juova pystyy vastaamaan itselleen ja sitä kautta ehkä alkaa tekemään uudenlaisia valintoja, jos niin haluaa.
En tiedä, pääsittekö nyt jyvälle, mitä ajan takaa, mutta pääasia, että tämän keskusteluketjun aloittaja pääsisi kysymysten avulla alkuun pohdiskeluissaan
Hei
Alkuperäinen täällä, onnistuin rekisteröimään saman nimimerkin.
Kävin eilen AA-kerhossa. Ei ollut ensimmäinen kerta, mutta eka kerta useampaan vuoteen.
Täällä joku kysyi että MIKSI. En sitä itsekään tiedä, mutta eilen kerhossa ensimmäisen puheenvuoron pitänyt onnistui ehkä vastaamaan puolestani.
Kertoi olleensa jo nuorena arka, ujo, itsetunnoltaan heikko yms. ja viinahan niihin ongelmiin auttaa ainakin aluksi. Myöhemmin tämä lääke vaan vaihvistaa ongelmia.
Mulla aivan sama vika. Periaatteessa olen syyn tiennytkin, mutta koska miehen pitää olla vahva nin tälläisiä heikkouksia ei voi myöntää edes itselleen.
jatkan myöhemmin jos ketään kiinnostaa.
Jatka ihmeessä - ei minulla nyt muuta tällä erää
Jatka vain kirjoittamista ihmeessä! Hienoa kun olet aloittanut AA:n!
Täällä näyttääkin jo sinulle olevan paljon kysymyksiä Ja varmasti tulee lisää…
Minullakin olisi yksi kysymys, millaista tukea toivot lähimmäiseltäsi (esim vaimoltasi) juomisen lopettamiseen?
AA:ha minut lopulta sai se kun alkoi käymään selväksi että vaimo lähtee jos juominen jatkuu. Vähän liian kova hinta meikäläiselle.
Mä luulen että olen jo jotain oppinut ja tämä uusi yritys tehdään paljon viisaampana. Olen myös itse väsyneempi kaljotteluun. Hauskuutta siinä ei ole ollut enää vuosiin.
Auttamisessa on vaarana että se vaan mahdollistaa sitä juopottelua. Jos juomisen lopettaminen tapahtuu vastoin omaa tahtoa, niin kaikki auttaminen on turhaa.
Sitten pikaisesti vastauksia joihinkin kysymyksiin
Hei Juoppo Isä, miksi haluat kirjoitella tänne? Rupatellaksesi, juttuseuraa pöhnähetkiin jne, kun oma perhe ei jaksa jutella kanssasi?
Minusta on hyvä anonyymiAA, että kirjoittelet tänne. Annat meillekin sitä toista näkökulmaa asioihin. Kasvottomana ja anonyyminä ehkä ilkeää kysyä sellaistakin, jota ei kotona voi kysyä. Ehkä myös opimme jotain niin itsestämme kuin toisestakin. Anna siis tulla vaan tekstiä, jos siltä tuntuu.
Tuollaisia mietteitä heräsi siis minulla. Minusta sinun tilanteesi vaikuttaa juuri nyt ihan toiveikkaalta ja kovasti tietenkin toivon, että vaimosi antaa sinulle vielä mahdollisuuden. Toisaalta, tärkeintä on, että haet tuota muutosta elämääsi ensisijassa oman itsesi takia ja vaikka vaimo jättäisikin, niin pysyisit tuolla tiellä. Se on myös lapsille äärettömän tärkeää.
Hei Juoppo Isä, miksi haluat kirjoitella tänne? Rupatellaksesi, juttuseuraa pöhnähetkiin jne, kun oma perhe ei jaksa jutella kanssasi?
Siis joo huumorintaju on hyvä juttu, mutta raitistumiseen oman kokemuksen perusteella tarvitaan enemmän vakavoitumista kuin huumoria.
Tosi hieno oivallus lähteä hakemaan läheisten kokemuksia oman raitistumisesi tueksi!
Sulla on on nyt yhteydet poikki puolisoon ja se on ihan ymmärrettävää. Jos hän on uhannut erolla niin kuppi on ihan varmasti tullut täyteen ja siihen yleensä tarvitaan aika pitkää kärsimysten kestoa. Kun luottamus on mennyt ja on liikaa kärsimyksiä nahoissa voi lamaantua aika pahasti. Tuo lamaantuminen käsittääkseni on yksi syy miksi holistien puolisot jää huonoon suhteeseen eikä pääse siitä irti vaikka kaikki järkisyyt sanoo että oman hyvinvoinnin takia mikään muu ratkaisu ei ole hyvä silloin jos toinen ei edes halua lähteä hakemaan apua.
Mä suosittelen sulle Raimo J Kojon kirjaa jos haluta tietää miten juominen vaikuttaa läheisiin. Toinen kirja on Tuula Liina Wariksen Kilpikonnamarsalkka. Tuula Liina kertoo elämästään tosijuopon runoilija Saarikosken kanssa,mutta ei juomisen tarvi noinkaan rankkaa olla jotta läheinen vaipuu epätoivoon.
Toisaalta mä luulen, että ihan kuin ihminen, jolla itsellä ei ole koskaan ollut alkoholiriippuvuutta, ei koskaan voi ymmärtää mistä riippuvuudessa tosissaan on kyse, niin ihan samalla tavalla riippuvainen ei voi koskaan täysin ymmärtää sitä juomatonta jos ei itse ole koskaan kärsinyt jonkun toisen juomisesta. Itselläni on kokemusta molemmista; omasta ja kumppanin riippuvuudesta.
Sä olet ottanut yhden tärkeän askeleen nyt ja toivon todella, että jaksat käydä pitkän matkasi sinne missä jälleen pystyt puolisosi ja lastesi kanssa olemaan täysin läsnä ilman että riippuvuus vie sinua. Jatka vaan tänne kirjoittelua.
Todellakin todella huono vertaus arkkitehdiltä. Mitä ilmeisemmin sinulla ei ole mitään käsitystä siitä minkälaista kärsimystä alkoholisti perheeseen tuo - ei sitä todellakaan voi verrata johonkin kerran vuodessa vaarallisessa tilanteessa olevaan vuoristokiipeilijään. Alkoholistihan tekee hidasta itsemurhaa päivittäin. Miltä sinusta tuntuisi katsella toisen kuolevan hitaasti vuosikausia ilman että voit tehdä mitään. Ja sit sen lisäksi joutuisit vielä kestämään jatkuvaa henkistä ja mahdollisesti fyysistä väkivaltaa. Tuollaista ymmärtämättömyyttä ei voi kyllä olla kuin ihmisellä, jolla on itsellä riippuvuusongelma.
“Miltä sinusta tuntuisi katsella toisen kuolevan hitaasti vuosikausia ilman että voit tehdä mitään. Ja sit sen lisäksi joutuisit vielä kestämään jatkuvaa henkistä ja mahdollisesti fyysistä väkivaltaa. Tuollaista ymmärtämättömyyttä ei voi kyllä olla kuin ihmisellä, jolla on itsellä riippuvuusongelma.”
Hyvä kun sanoit tuon, sain vähän ajateltavaa. Välillä on ollut asiat näinkin päin. Ei ollut tosin alkoholista kyse. Halusin auttaa mutta en osannut, turhauduin ja lopulta tulin tilanteelle vihaiseksi enkä halunnut edes keskustella asiasta koska kumpikaan ei tiennyt mikä oli se varsinainen ongelma kaiken takana. Oireesta (vertaisin että nyt alkoholi on oire) puhuminen ei johtanut mihinkään. Se vaan pysyi paikallaan.
Asiasta seitsemänteen, olen nyt kahdelle kapakkatuttavalleni (ainoat juttuseuralaiseni juottolassa) kertonut aloittaneeni AA:ssa. Tämä on aika iso ero ensimmäiseen AA jaksoon verrattuna.
Tämä minusta kertoo jo paljon:
Asiasta seitsemänteen, olen nyt kahdelle kapakkatuttavalleni (ainoat juttuseuralaiseni juottolassa) kertonut aloittaneeni AA:ssa. Tämä on aika iso ero ensimmäiseen AA jaksoon verrattuna.
Se, että pystyy tunnustamaan myös ryyppykavereilleen missä mennään, on minusta ainakin hyvä tie.
Puolisoni teki saman. Kertoi avoimesti niille, joiden kanssa ryyppäsi koko viime kevään ja alkukesän sekä myös pitkäaikaisille kavereilleen, että on alkoholisti ja on hakeutunut hoitoon ja käy säännöllisesti AA:ssa. Yllättäen ne ryyppykaverit kyllä hävisivät maisemista, mutta kavereilta on tullut tukea ja pitävät säännöllisemmin yhteyttä. Tosin puolisoni harrasti pääasiassa salassa juomista, kun asuimme yhdessä. Mutta eron aikaan asui ryyppykavereillaan.
Joka tapauksessa, avoimuus on hyvästä. Kannustan siihen!
Viikko ilman kaljaa, eikä ole pahemmin edes tehnyt mieli. Merkkaan päivät kyllä kalenteriin, mutta en pidä siitä numeroa. Vaimo jo kysyikin että pitäisiko muka hirveästi kehua ja onnitella. Kerhossakin tuli käytyä, siellä olikin 40V kakkukahvit eikä kyse ollut ikävuosista.
Vaimon kanssa asutaan erossa vaikka virallisesti sen syynä on keikkatyö.
Jääkaapissa on kaljaa, sitten löytyy 10 litraa tiukkaa viinaa. Tiukka tavara on harvinaisia ulkomaantuliaisia ja laatukonjakkeja joihin en ole pihinä miehenä edes raaskinut koskea. Tosin vuosi sitten aloin konjakkeja aukomaan ja tarjoamaan vaimolle. Miksi mä niitä säästelen kun en itse niitä juo (kun en juo kotona). Edes jotain hyvää vaimolle.
Mä en ole koskaan niihin osannut koskea. Tilaisuus olisi juopotella vaimolta “salaa”
mutta ei se kotona kiinnosta. Nyt olen pysynyt pois baarista ja ihan mukava olo. Rahaakin säästyy, viikossa säästin itselleni älypuhelimen. Aika hyvin olen kusettanut itseänikin siinä että miksei palkka riitä elämiseen.
She 1974
“Minullakin olisi yksi kysymys, millaista tukea toivot lähimmäiseltäsi (esim vaimoltasi) juomisen lopettamiseen?”
Mulla on aikamoinen jätetyksitulemisenpelko. Kaipaisin rakkaudentunnustuksia, mutta ymmärrän ettei niitä välttämättä ole näköpiirissä. Mutta niitä haluaisin kuulla. Tosin ei ne juomista estä, ei estäneet silloinkaan kun niitä vielä sai. Mutta sitten kun lopettaa on malttamaton, kaikki pitäisi korjaantua ja vieläpä heti. Asioita on sotkettu viimeiset 10 vuotta ihan urakalla, ei ne hetkessä parane. No konkreettisia parannuksia tule nopeastikin, esim. taloudellisessa tilanteessa.
Tällä palstalla joku kertoikin että vastuu pitää kantaa itse, mutta apua saa pyytää ja sitä annetaan. Nimen omaan mun pitää pyytää apua jos tarvin. Silloin kukaan ei holhoa yms. Ja jos retkahdus tapahtuu niin ei tarvitse kummankaan epäillä että se oli holhouksen puutetta.
Avun pyytäminen on ollut mulle aina vaikeaa, pakko pärjätä itse. Se on myös johtanut parisuhteessa salailuun ja puhumattomuuteen. Lisäksi kun on stressiä miljoonasta asiasta jotka pitää itsellään, niin kyllähän silloin kaljottelu auttaa niitä unohtamaan.
Sellainen juoppo joka on jo edes salaa tajunnut että jossain on vikaa (liika juominen ja osalle juominen yleensä) perustelee juomisen jollain tavalla itselleen. Stressi on varmasti helppo syy ja kyllähän siihen viina auttaa. Tosin se aiheuttaa aika paljon lisää stressiä. Muna-kana ongelma joillekin. Siis edellinen ihan oma teoria.
Me ollaan nyt vaimon kanssa keskusteltu kuulemma enemmän kun viimeisen 10 vuoden aikana, ja olen saanut kerrottua monenlaisia asioita jotka olisi pitänyt sanoa jo aikaisemmin. Keskustelu auttaa. Olenkin pyytänyt että vaimo tarvittaessa ihan konkreettisesti auttaisi sen ylläpitämsessä eikä vain tiuskisi “mikset sä sano mitään”. Mulla on pää aivan tyhjänä sillä hetkellä ja menen taatusti lukkoon.
Hemmiina
“Olethan tuon muistanut kertoa vaimollesikin ?”
Olen kertonut. Vaimo tosin muistuttaa, että on jo tullut hieman skeptiseksi ja minun pitää tehdä tämä vaikka vaimo ei voi luvata mitään tulevaisuudesta. Sille on joku opettanut kaikki niksit, joten sääliä ja sen sellaista on turha toivoa. Ei aio syyllistää itseään minun takia. Ihan hyvä. Ei se viimeksikään auttanut, ehkä jopa mahdollisti tilanteen pahenemisen. Toivon silti ettei se jätä minua.
“Oletko yhtään miettinyt, mikä sinne kapakkiin (oletan, että lähibaariin) vetää? Oletko kokenut lapsiperheen arjen jotenkin liian ahdistavaksi/raskaaksi, ja jos noin olet, niin oletko koskaan pysähtynyt miettimään, miksi?”
Humalassa se vasta raskasta on. Mä join jo ennen lapsia, eli ei siitäkään nyt syytä saa aikaiseksi. Ihan riippuvuus alkoholiin riittää tällä hetkellä mun syyksi. Se iskee jos juo liikaa ja liian säännöllisesti. Tosin onhan sillekin, että alkoi juomaan riippuvuuteen asti, joku syy.
AA:ssa mainitsin että keskusteluyhteys vaimoon on paranemassa jo ekan käynnin jälkeen yms. mutta juomisen syytä ei ole vielä ehditty miettiä. Tupakkitauolla mulle tuli sanomaan 35 vuotta kerhossa käynyt (siis nähnyt monta onnistumista ja epäonnistumista +henkilökohtainen onnistuminen)
Samaa mieltä oli ilmeisesti myös toinen vanhempi herra joka jo puheenvuorollaan mainitsi, kun AA ei kiellä juomasta, että jos te tarvitte syyn juomiseen niin tulkaa kysymään häneltä. Hän oli aikoinaan kuulemma oikein mestari keksimään syitä (itselleen) että sai itseltään luvan juoda.
Hienoja pohdintoja! Jatka vaan samaan tyyliin.
Ei kannata munkaan mielestä turhaan pohtia syitä omalle juomiselle, kyllähän se on se riippuvuus mikä sinne baariin ja pullon kaulaan vie. Ei siinä auta vaikka olis maailman ihanin vaimo ja lapset kun alkaa janottaan niin sillon on mentävä. Itselle on hyvin tuttua se tilanne kun jalat vei heti kun oli saanut pienen nousuhumalan päälle. Hyvin pysyvät onneks jalat nykyään kotona kun ei viinapiru enää kummittele olan takana
Oot oikeessa myös tuossa stressiasiassa. Se on tosi pirullinen kierre minkä viina aiheuttaa stressille ja ahdistukselle. Tosiasiassahan koko tunne-elämä menee ihan sekaisin kun juo säännöllisesti. Itse olen joutunut opetteleen ihan aasta alkaen negatiivisten tunteiden käsittelyn raitistuttuani. Ihan ensimmäiseksi aloin opetteleen keinoja purkaa ahdistusta uudella tavalla. Kävin a-klinikalla psykofysioterapiassa, mistä sain tosi paljon apuja. Hengitysharjoitusten avulla opin saamaan itseni rauhalliseen tilaan paikassa kun paikassa. Ne on ihan sellasia ulospäin näkymättömiä harjoituksia mitä teen pysäkillä, bussissa jne. Ei tuo mun tapa varmaan kaikille sovi, mutta joku oma tapa purkaa negatiivisia tunteita olis sunkin hyvä löytää. Mutta älä ota paineita. Kyllä sä sit oivallat asiat kun sen aika tulee.
Piti vielä sanoo että hankkiudu nyt hyvä mies eroon niistä kaapeissa lojuvista viinoista ja kaljasta. Niin kauan kun säilytät juomia kotona et ole vielä edes aloittanut raittiuden polulla tosissasi. Kyllä se kirpaisee ihan varmasti lorottaa vuosikertakonjakkeja pöntöstä alas mutta siinä on sulle sellanen virstanpylväs mitä et varmasti tule koskaan unohtaan sit jos pysyt raittiuden polulla jatkossakin.
