häpeän julkistaminen

Oon juuri rekisteröitynyt ja vuosia hävennyt, elämäni lähes tuhonnut ja kuitenkin kaiken saanut.
Mies jota rakastan, joka rakastaa minua, vaikka olenkin loukannut häntä syvästi (humalapäisiä toilailuja).
Lapset, jotka teini-iästään huolimatta ovat suhteellisen selväjärkisiä ja uskoisin heistä tulevan ihan kunnollisia nuoria miehiä.
Taloudellisesti kaikki on erittäin hyvin, tällä hetkellä myös parisuhteessa. Minulla on hyvä, uusi työ, jonka aloitan parin viikon kuluttua.
Ja silti juon, tapan tunteita ja turrutan.
Kun puoliso matkustaa työkseen, se on helppoa. Krapulaa ei ole tullut enää pariin vuoteen. Joskus olin pois töistä krapulan vuoksi, mutta nykyään osaan taktikoida riittävästi. Juon vain sen verran, että pääsen aamulla töihin. Stressiä tuo se, kun pitää miettiä haiseeko viinalle.

Mutta elämässä ei ole enää iloa. En halua enää juoda. Haluan ilon takaisin ja olla rehellinen läheisilleni. Haluan, että voin katsoa ihmisiä silmiin. Kulissit on kunnossa… tai enhän minä sitä oikeasti tiedä, mutta kuvittelen niin. Olen aktiivinen usean lapsen äiti, työssä joka on arvostettu. Lenkkeily koiran kanssa on harrastukseni. Muut eivät vain tiedä, että usein lenkitän koiraa pienessä hutikassa, tyylikkäissä lenkkikamoissa. Ja vihaan itseäni.

Eli antakaa mulle armoa, rakkautta ja neuvoja. Pliis…
Miten tästä paskasta pääsee eroon? :cry:

Lopetat tuon alkoholinkäytön niin alkaa elämä näyttämään paremmalta!

kiitos. Eipä tullutkaan itselle mieleen.

itselleni tämä alkuperäinen kirjoitus oli suuri asia ja itkin sitä kirjoittaessani, niin suurta oli häpeä asian “julkistamisen” suhteen. Kuvittelin, että täältä saisin tukea ja apua. Vinkkejä, mitä juomisen tilalle, miten jaksaa vastustaa sitä itsensä turruttamisen tarvetta, kokemuksen tuomaa viisautta.

Tuuli kirjoitti

Minulla on tiedossa paikka ja tapa, jolla viinasta pääsee eroon.
Se on hyvin yksinkertainen, tehokas, armollinen ja rakkaudellinen: AA, Anonymous Alcoholics.
Pääsyvaatimuksena on halu lopettaa juominen eikä tarvitse rekisteröityä mihinkään. Mutta itse on haluttava, astuttava kynnyksen yli ja kohdattava oma voimattomuutensa alkoholiin nähden. Se on sanomattoman helpottava totuuden hetki.
Joka päivä kokoontuu paljon yli sata ryhmää joka puolella Suomea, Hangosta Inariin.www.aa.fi/

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

Voimia Tuuli

Sattumalta mun tuttapiirissä on kaltaisesi nainen. Kovasti hänen tarinansa muistuttaa tuota sinun kertomaasi. Hän aloitti murrosiässä alkoholin käytön, huonoa tuuria, väärät kaverit ja ehkä jotain perittyäkin sekä opittua lapsuudessa tuosta alkoholimyönteisyydestä
Hän kävi pitkän tien. Juomista jatkui lähes 40-vuotiaaksi. Matkalla oli kipeä avioero, eikä tukiverkostoa. Joi pahaan mieleen ja yksinäisyyteen. Oma perhe, suku, monet muut pitivät toivottomana tapauksena.

Sitten yh-äitinä löysi uuden miehen, jonka kanssa kokeili juomista. Erinäisten vaiheiden jälkeen kuitenkin löysi raittiuden, ollut kohta pari vuotta juomatta. Uusi mies tukee ja ovat löytäneet elämään muuta sisältöä juomisen sijaan. On hankittu yhdessä yhteinen asunto ja mökkikin on hommattu. Ihan eri ihminen nykyään. Lapsenkin teki 38-vuotiaana, eikä ole sen koomin juonut. Taakse ovat jääneet ystävät, joiden kanssa seurusteluun liittyi alkoholi.

A-klinikalta sai aikanaan tukea, en tarkkaan tiedä onko vieläkin kontakteja sinne. Kuitenkin pelkkää hyvää kuuluu hänelle. Kivat terveet lapset, mukava mies. Kuitenkin omalla päätöksellä raitistui, samalla jäi tupakka.
kiva on ollut seurata hänen pelastumistaan.
Voisiko miehesi tukea sinua? Kerro hänelle ongelmastasi rehellisesti ja mitä tapahtuu, kun hän on poissa. Hakekaa yhdessä apua sinulle.

Kun tänne kirjoitat, olet sillä tapaa oikeassa paikassa. Olet tiedostanut ongelmasi ja se on ensimmäinen askel. Jos omat voimat eivät riitä, hakeudu päihdehuoltoon. A-klinikalla on mukavia ihmisiä. Oma apuni on ollut Antabus, joka esti juomisen pahimman vaiheen yli. Edelleen turvana, jos mieliala heilahtaa. Olen vanha mies. Kauan kesti tajuta, ettei alko minulle sovi. Lisäksi minulla on terapiakontakti päihdetyöntekijään, joka loistava ihminen. Minulla on liikunta aika iso juttu, jota nyt jaksaa harrastaa. Kävelykin on liikuntaa ja kaunista luontoa jaksaa katsella sekä ihailla paljon paremmin kirkkaalla päällä.
Minäkin ‘urheilin’ pienessä hutikassa, kuljetin koiraa. Ja myös sitten häpesin itseäni. Selvänä se on paljon hauskempaa.

Valehtelin paljon, varmaan eniten itselleni. Uskottelin, ettei kukaan huomaa. Sietokyky oli myös korkea, vasta parin viinipullon jälkeen alkoi pikkuisen hymyilyttämään. Eikä krapuloita.
Löytäisitkö jostakin juomattomia kavereita, joiden kanssa voisi käydä harrastamassa jotakin?

Sinä voit korjata elämäsi paljon nuorempana, mitä minulle tapahtui.

Paljon tsemppiä. Kyllä se siitä, kun todella haluat. Parempi elämä odottaa.
Muista, että kaikki täällä olevat ovat joskus olleet lähtöruudussa, vaikka nyt olisi takana vuosien raittius. Kenelläkään ei ole oikeutta katsoa sinua hätäsi kanssa alaspäin mistään korokkeelta.

Sama ongelma meillä kaikilla täällä on. Toisilla lähtöruutu hieman kauempana. Mutta yhdistävä tekijä: Alkoholiongelma kaikilla.

kiitos teille tuestanne. En pysty tähän yksin, AA:ta olen miettinyt jo kauan… Miehen tietää ongelmastani, mutta ei ymmärrä sen vakavuutta. Hän kuvittelee, että voimme yhteisvoimin kohtuullistaa alkoholinkäyttöni. Hänellä ei ole riippuvuutta alkoholiin vaikka melko runsaasti käyttikin aikaisemmin. Nyt on minun ongelmani takia siirtynyt esim. juomaan ykkösolutta saunajuomana. Pe, la ja su iltoina juomme ruuan kanssa edelleen pullon viiniä yhdessä.
Olimme eron partaalla kaikkien sekoilujeni jälkeen ja silloin päätin lopettaa kaiken piilojuomisen. Olin aikaisemmin juonut lähes pullon viiniä viikonloppuiltaisin piilopullona. Sen olen lopettanut mutta juomisesta miehen poissa ollessa en pääse eroon. En kestä itseäni, yksinäisyyttä ja arkea.

Morjesta Tuuli ja tervetuloa porukkaan kirjoittelemaan… ja ihan vaikka raitistumaankin jos sille päälle innostuu!

Paljon täällä on erilaisia tarinoita ja ihmisiä…ja lähes yhtä monta selviämiskeinoa tuosta elämäntavasta ja “rotkosta”, jossa nyt olet!

…ei ehkä kauheasti helpota tämä kliseinen viestini…mutta usko pois… ratkaisu tuosta oravanpyörästä on loppupeleissä yllättävän helppo… olla vaan avaamatta suuta alkoholille… alku on rankkaa aikaa…mutta siinä ollaan tasoissa kaikki…yhtä kamalaa se on ollut kaikille. Yllättävän nopeasti mielihaluista ylipääseminenkin helpottaa kun on vaan sitkeä alkuun.

Ja tietysti apuja on saatavilla monenlaista jos ei omat voimat riitä… itse käytin antabusta, päihdelinkkiä, muutamaa ystävää ja vaimoani (joka lopetti alkoholin käytön kanssani samaan aikaan)… näillä olen itse pärjännyt… suosittelen myös sinua tekemään itsellesi vaikka ihan selviämissuunnitelman jota alat toteuttamaan… :wink:

Voimia ja tsemppiä!.. menen taas takaisin saunaan :wink:

Harva pystyy yksin

Kyllä AA varmaan kannattaa katsoa. Monet ovat raittiuden sieltä löytäneet. Itse kai vuosikausien aikana oikein mokailtuani kävin kaikkiaan neljästi. En kokenut olevan minulle sopiva, mutta monelle kuuluu sopivan. Ystävällistä kohtelua sain aina ja ymmärrystä.

A-klinikka ja sen kautta päihdetyöntekijä ovat minua auttaneet.
Mekin kokeiltiin naisystävän/vaimon/ex-vaimon/avovaimon kanssa kaikkea. Sitä kohtuukäyttöäkin.
Ihminen, jolla ei ole alkoholiongelmaa, ei oikein aina ymmärrä tautia, kun itseltä kohtuu onnistuu.

Lopuksi päätettiin jatkaa yhdessä, mutta kokonaan ilman alkoholia. Ja hyvin on mennyt. Päihdeterapeuttikontaktini ja Antabukseni eivät ole hänelle ongelma. Hän ei kaipaa entistä elämäänsä, missä saattoi juoda lasillisen silloin tällöin. Kertoo, ettei tee enää mieli.
Puolestani sen voisi tehdä, mutta minä en voi alkaa juomakaveriksi, kun en osaa. Enkä halua.

Piilopullot olivat myös minun ‘kavereitani’. Salaa juominen oli jotain omaa jännää.
Jälkeen päin ajatellen kamalaa elämää, kun sillä tavalla petti rakastamaansa ihmistä.

Sinulla sentään kaikki kunnossa, työpaikka, hyvä työ, perhe. Saat tuon alkon vain pois, niin elämä on kivaa.
Totta kai se tuo alussa tuska, mutta ammattiapua on tarjolla.

Itse olen viinan takia melkein kaiken menettänyt. Sain jotain takaisin, mutta melkein olin pilata kaiken uudelleen.

Kaikkeni teen, että nykyinen raitis elämä jatkuu. Uskon näin tapahtuvan.
Soita vaikka noihin auttaviin puhelimiin. A-klinikallekin pääsee vaikka huomenna. Sielä käy ihmisiä duunarista tohtoriin. Alkoholimiin voi sairastua kuka tahansa.
Edelleen tsemppiä ja lämpimiä ajatuksia.

kiitos hurjasti kannustavista sanoistasi. Et tiedäkään kuinka paljon tuollainen sympatian osoittaminen merkitsee minulle.
Tässä olen yrittänyt jotenkin tiivistää tämänhetkisen tilanteen ja paljon on kertomatta. Kuten avioliittomme puhumattomuus tai se, miten tunnen itseni niin totaalisen mitättömäksi.
Ei alkoholismille kuitenkaan ole selittäviä syitä tai mitään miksi sen saisin anteeksi. Olen itse tähän tilanteeseen “hankkiutunut” ja itse kaikki mokailuni tehnyt. En voi kun pyytää anteeksi läheisiltäni. Mutta sen hintana on nöyryytys kaikkien edessä. Miten siihen uskaltautuu??

Heih, kovasti tulee omien ekojen postausten kamalat häpeä-/pelko-/kauhu-/kammotus- ja paniikkitilat mieleen.

Lopettaminen on helposti sanottu, ja hyvin monenmoisilla tavoilla tehty. Ja toi aivan ilman mitään kettuilua ja täydellä myötätunnolla (kuten itseasiassa tulkitsen kaiken tähänastisen tässä ketjussa). Mulle oli itelle tosi kova kynnys hakea mitään ulkopuolista apua, joten aikalisäilin ja kartotin vaihtoehtoja,ja valitsin sitten itteäni vähiten pelottavan. [Muoks. mä olen siis kunnallisella päihdeteralla käyny.]

Alku on pahinta, helpottaa kyllä!

Hei Tuuli! Meillä on vähän samantapainen tilanne, erojakin kylläkin on. Hyvä, että rohkenit kirjoittaa tänne. :slight_smile: Monenlaisia tapoja on tosiaan päästä tästä eroon. Itsekin olen aivan alussa, räpistelen. Lueskele muiden ketjuja, jos löytäisit vinkkiä. Kirjoitahan lisää. :slight_smile:

mulla ei ole oikein mitään käsitystä siitä, mitä apua olisi mahdollista saada. Tiedän oikeastaan vain AA:n.
Kaikkein eniten pelottaa se paljastuminen; että ongelmastani tulee julkinen, ihmiset näkevät, tietävät ja olen leimattu.
Juon yksin, välillä niin, että taju lähtee. Herään aamu neljältä sammuneena läppärin ääreen ja sit kömmin sänkyyn. Isommassa seurassa juon vain lasin tai kaksi, aina niin, ettei se tunnu itselläni miltään.

Mulle tuli pakkolopettaminen yritin kyllä koko kevään lopettaa ja olla kuukausi juomatta mutta nyt se toteutuu vasta ja toivottavasti jatkuu en aio enää juoda mulle tuli pohja vastaan. Sen tunteen kun saat niin sitten voit hyvästelemään alkoholin ja aloittaa raittiin uuden elämän. Kirjoittele mitä kuuluu. Oot jo vähentänyt ilmeisesti ku viikonloput menee enää juodessa vai? Pääasia että tiedät jotta ku lopetat niin sitten loppuu sekoilu ja väsymys eiks niin. Rohkeutta ja voimia.

Hei Päivis!
Joo, olen vähentänyt aika paljonkin; En juo enää siideriä tms. saunajuomana enkä viiniäkään muuten kuin ruuan kanssa. Eli kuulostaa erittäin kohtuukäytöltä eikö? :smiley:
Eli kun mies on kotona, saunotaan ja juon saunajuomana vain Vitamin Well tms. juotavaa ,siis alkoholitonta. Syödään saunan jälkeen iltapalaa; pe ja la juon kaksi annosta punaviiniä ja su iltana yhden.
Piilopullot on poissa.

Mutta kun mies on poissa kotoa, taivas repeää… :frowning:

Ihmiset näkevät ja tietävät paljon enemmän kuin luulet. Kuinka varma voit olla ettei työpaikallasi haisteta hengitystäsi tai seurata “sillä silmällä” krapulaisia aamujasi? Mistä ostat alkoholisi? Kauppojen kassat ja muut asiakkaat näkevät ostoksesi.

Terveydenhuollon henkilökunnalla on vaitiolovelvollisuus. A-klinikka kuuluu myös terveydenhuoltoon. Heiltä ei avun hakemisesi saa mennä muiden korviin. Kenelläkään muulle sinun ei tarvitse avautua jos et halua. Käsittääkseni AA:ssakin on hiljainen sopimus siitä ettei toisten asioista puhuta julkisesti.

Mikä siis on se häpeä ja julkisuus jota pelkäät? Yleensä ihmiset suhtautuvat ihailevasti ja kunnioittavasti niihin jotka ovat pystyneet sanoutumaan irti alkoholin käytöstä. Kun pääset vahvalle pohjalle raittiudessa, et enää välitä toisten puheista. Ihmettelet mitä pelkäsit.

Juomisen voi lopettaa ainoastaan lopettamalla juominen.

Aikaisemmin tuossa mainitsin, että ei tule krapulaa enää, vaan suurin huoli on, haisenko vanhalle viinalle…
Eli juuri näin, JuuliaS, en voi olla varma mistään, varsinkaan tuosta luomastani “kulissista”.
Tajuan kyllä, että ihmiset ymmärtävät ja havaitsevat enemmän kuin luulen. Siksi koko elämä on täynnä salaisuuksia ja pelkoja. Kaikkea pitää varmuuden vuoksi salata.
Nöyryytys ja “julkisuus” on se mitä pelkään, sillä mieheni asema on julkinen ja minun roolini siinä mukana. Toivon, että tätä mitä tuon täällä esiin, ei käytetä minua vastaan vaan saisin olla oma itseni. Se nainen, joka antoi miehelleen mahdollisuuden edetä urallaan, jäi vähän jalkoihin ja kadotti itsensä.
Nyt hän miettii, mikä ongelma johtaa toiseen ja mistä pitäisi hankkiutua ensiksi eroon.

Tuskin olet ensimmäinen ja ainut joka on jäänyt puolisonsa uran jalkoihin. Tarinoita on monia, julkisia ja salattuja.
Ensimmäiseksi pitäisi hankkiutua eroon juomisesta. Kun sen oven avaa, yllättäen monta muutakin asiaa korjautuu siinä mukana.

Heip Tuuli
Minäkään en ole koskaan ymmärtänyt sitä, miksi tuhoan elämäni ja läheistesi elämää juomalla. On rakastavaa puolisoa, terveitä lapsia, auto, talo, työ jne. Kaikki siis pitäisi kaiken järjen mukaan olla kunnossa; tai ainakin ulkoisesti se näyttää siltä. Mutta sisäisesti ei tunnu siltä. Joku levottomuus, joku halu rikkoa tasainen arki, joku jokia halu päästä aivomatkalle ja pois tästä upeasta ja kunnossa olevasta arjesta.

Kulissit on olleet minullakin tavallaan kunnossa. Tai ainakin niin olen luullut. Tosiasia on ainakin minun osaltani se, että olen niin monet työpaikan juhlat ja työmatkat, perhejuhlat, festarit, koti-illat jne. ollut tuhannen kännissä, joten tyhmimmätkin kanssaeläjöt ovat tajunneet minun olevan kotoisin viinamäeltä. No kaikenlaisia selityksiä on tullut keksittyä ja itsekin olen uskonut omiin valheisiin, joten en ole tunnistanut tai tunnustanut alkoholin olevan minulle ongelma. Siksi olen toistanut samat humalajuomiset kerta toisensa jälkeen. Tosin aina on pelottanut, että joku tietää ja huomaa. Aina on pelottanut kulissien murtuminen.

Olen pettänyt itseäni jatkuvasti. Olen elänyt omassa harhamaailmassa, jossa viina on jumala ja kaikki muut sille alisteisia. Olen koettanut lopettaa useita kertoja ja tämän plinkin avustuksella aktiivisesti viime joulukuun pikkujoulukatastrofista alkaen. Olen epäonnistunut kesäkuun puoleen väliin saakka. Nyt olen ollut raittiina jokusen viikon ja käyn läpi elämääni, arvojani, valintojani ja etenkin sitä, kuinka haluaisin elää loppuelämäni.

Kuinka sinä Tuuli haluaisit elää loppuelämäsi? Mistä sinulla kumpuaa halu juoda? Miksi alkoholi on sinulle tärkeää?

Voimia elämääsi. Uskon, että saat sen takaisin itsellesi.