Hanskat hukassa ja mopo karussa

Me Vähentäjät
1

Niskasta piti itseä kiinni ottaa, jotta sai vihdoin rekisteröidyttyä.
Puolisen vuotta palstaa seuranneena ja tunnusten tekoa harkiten (tarviinko mää ny tällasta, ei kai mulla ongelmaa ole). Pelko persiissä, mitä jos en pysty kohtuukäyttäjäksi.

Ikää hippusen vajaa 30 ja asuinpaikka keskisuuri kaupunki. Aina olen tuntenut vetoa alkoholiin mutta koskaan en ole ollut fyysisesti riippuvainen, enää en ole satavarma.
Kännissä on kivaa, kaverit ottaa useammin kun minä, tarkoittaako tämä sitä että MULLA ei ole ongelmaa? Ei.

Homma menee koko ajan pahemmaksi. Harvemmin otan viikolla, viikonloppuina lähes aina, ja erittäin suuria määriä. Usein blackout ja hirveä rahanmeno ennestäänkin ohkasesta rahapussista. Perhe on enkä haluaisi riskeerata sitä. Mustelmia aamuisin. Depressio, morkkis. Hirveä pahamieliolotila pienen hetken hauskuudesta, onko sen arvoista?

Pelkään, että jos alkoholi jää kokonaan pois, elämä muuttuu huomattavasti tylsemmäksi, tai siis ainakin ne hauskat illat kamujen kanssa valjuuntuvat.
Pakko kai sitä kuitenkin on itelleen myöntää, että jonkinlainen ongelma on.
Voiko olla riippuvainen alkoholista, jos ottaa vaan kerran viikossa? Eikä tee tiukkaa olla ne 5-6pv ilman?

Päätin aloittaa kuukauden selvän kauden, jos se onnistuu niin mikä estää jatkamasta. Kai tämä on vähän näytön paikka.

2

Tervetuloa palstalle SilmätSumeat!

Kuulostaa siltä, että sinulla on tosissaan ongelma alkoholin kanssa. Kysyt, että voiko olla riippuvainen alkoholista jos ottaa vain kerran viikossa? Tottakai voi olla. Et ehkä ole sitä vielä fyysisesti mutta psyykkisesti kylläkin ja nimenomaan tämä psyykkinen riippuvuus on se pahin juttu kaikkien kovien huumausaineiden kohdalla johon myös etanoli kuuluu.

Pelkosi siitä, että elämä muuttuisi jotenkin tylsäksi tai ainakin hauskat illanvietot muuttuisivat valjuiksi on vain juuri tämän psyykkisen etanoliriippuvuuden aikaansaamaa “ajatusharhaa”. Voisitko ajatella asiaa tällä tavoin?

Aika usein meillä suomalaisilla on sellainen käsitys, että on ihan ok juoda perseet viikonloppuisin ja se olisi ns. “normaalia”. Ei, ei se ole vaan se on itsensä rankkaa huumaamista säännöllisesti (jota monet ulkomaalaiset pitävät erittäin nolona ja epänormaalina) josta kuvailemiasi oireita juuri syntyy. Nämä negatiiviset vaikutukset varmasti heijastuvat myös perhe-elämään ja erityisesti niihin lapsiin (he aistivat hyvin herkästi jos vanhemmalla ei ole kaikki kunnossa).

Kuukauden tipaton on hyvä idea, mutta mielestäni ennemmin kannattaisi pohtia sitä miksi juot överisti joka viikonloppu? Onko se vain hauskanpitoa joka lähtee aina lapasesta vai voisiko syynä olla jotakin muutakin? En näkisi myöskään huonona vaihtoehtona mennä juttelemaan omasta tilanteesta A-klinikalle (ei siellä kaikki ongelmaiset todellakaan ole mitään 24/7 dokaajia).

Tsemppiä!

3

Kiitos Soikannel vastauksista :slight_smile:.

Kyllä se kuulostaa järkevältä. Sama varmaan se, että kun on päättänyt ettei dokaa, niin löytää tosi paljon hyviä syitä ottaa hömpsyt, eikä se päätös siitä tipattomuudesta enää paljon paina kun useat asiat puhuvat sitä vastaan. Ajatusharhaa sekin kai.

Minä juon aina siksi, että se on hauskaa. En ikinä yksin, en ikinä suruun tai murheeseen. En yksinäisyyteen. Juon aina mahtavan kamuporukan kanssa. Suurkuluttajien, jotka vähättelevät alkoholin haittoja, ja ovat kaikki työssäkäyviä, fiksuja ihmisiä. Jos olen yksin kotona tai puolison kanssa, niin harvemmin tulee otettua. Pystyn hyvin juomaan saunakaljan tai puoli pulloa viiniä ja lopettaa siihen. Siksi minulla onkin tämä mahdollisesti valheellinen käsitys siitä, että minä olen herra (rouva) ja alkoholi on renki.

Mutta se hyvä fiilis siitä, kun tietää pääsevänsä juomaan. Se mieletön odotus ja ne kolme ekaa tunnin sisään ja se nousuhumala joka salakavalasti muuttuu ensin tukevaksi känniksi ja sitten kaatokänniksi (mutta eikös se ole vaan söpöä kun tytöt on humalassa) ja sen jälkeen pääkivuksi ja rytmihäiriöiksi, parin päivän morkkikseksi ja masennukseksi.

Kannattiko? Hauskaa oli mutta saldo jää miinukselle, enemmän pahaa kun hyvää. Kai sen sen takia sietäis jo lopettaa.

4

Mielipiteitä on varmasti paljon erilaisia, mutta minusta nainen joka on selkeästi humalassa on ehkä yksi yököttävimpiä/kuvottavimpia ilmestyksiä joita tiedän :smiling_imp: Joku toinen mies varmasti voisi olla täysin eri mieltä.

Ennenkaikkea mielestäni tilanteessasi pitäisi pohtia sitä miksi jatkat touhua vaikka homma menee selkeästi miinusvoittoiseksi? Jos tämän asian itse tiedostaa ja silti ei halua tai kykene muuttamaan toimintaansa olemassa on siis ongelma. Psyykkinen etanoliriippuvuus siis tässä tapauksessa.

Olisiko mahdollista millään keinolla muuttaa tätä toimintaa plusvoittoiseksi? Koetko millään kykeneväsi rajoittamaan alkoholin käyttöäsi viihteellä ollessasi? Jospa pyrkisit vaikka juomaan vaan 20-30%:tia siitä määrästä mitä normaalisti juot? Silloin saisit kokea sitä odotuksen tunnetta, saisit nousuhumalan ja sosiaalista mukavaa kanssakäymistä ilman näin merkittäviä haittoja. Vai koetko, että nimenomaan kunnon räkäkänni on se tavoiteltava olotila?

Mutta jos tosiaan muutos ei omalla päätöksellä onnistu, niin ehdottaisin ihan ammattiapua tilanteen kartoittamiseen. Kannattaa myös muistaa, että kun ihminen koukuttuu etanoliin enemmän tai vähemmän, asioilla on vuosien myötä tapana pahentua ja siitä yksin ottamisestakin voi jossain vaiheessa ihan huomaamatta tulla tapa, “ihan vain vähän lääkkeeksi otan”-tyylillä.

5

Juu, samaa mieltä olen kun olen aikuisia naisia nähnyt toikkaroimassa silmittömässä kännissä, kaatuilemassa, lässyttämässä. Yäk :blush: ja nyt olen (toisinaan) yksi heistä.

Hyvä muisti, mutta lyhyt. Ja etanolihimon vääristämä. Kyllä mä pystyn olemaan ihmisiksi, otan sen 6-8 tuoppia vaan. OK, 8 tuoppia kun on kiskottu niin ei muista enää, että monta on otettu, no ehkä pari vielä. Sit täys kontrollinmenetys. :cry:

Sitä on yritetty, mutten ole vielä kokonaan toivosta luopunut. Luulen, että olis mahdollista, kunhan koulutan itteeni vähän lisää. En missään nimessä koe, että kunnon räkäkänni olisi tavoiteltavaa, aivan päinvastoin! Siinä 3. ja 4. tuopin kohdalla kun se hyvä fiilis saa vallan niin siitä on helppo lähteä eteenpäin. Tavoittelen sellaista kevyttä känniä, josta ei tule suurempaa krapulaa. Aika usein tavoitteeksi jää :frowning:

Fyysiset oireet alkaa pelottaa myös. Ja se, etten nykyään enää oksenna kännissä (enkä krapulassakaan). Ennenvanhaan tuli sillä stoppi juomiselle, nyt pystyn juomaan hirveitä määriä. Lähimuistin pätkimistä tapahtuu myös, känni-blackoutteja, idioottimaista käytöstä. Ennen krapula oli ikävä olotila, nyt pelottava. Eikä iän myötä varmaan helpotu. Pakko lopettaa idioottimainen perskännäys vielä, kun homma on helposti korjattavissa… Pelottaa. Haluaisin pystyä.

6

Jännä ajatus tuo itsensä kouluttaminen. Se voi varmasti onnistua ihmiseltä joka ei ole psyykkisesti riippuvainen etanolista mutta erittäin vaikeaa (käytännössä mahdotonta) sellaiselle jolle tämä koukku on syntynyt. Tälläinen ihminen ei omalla tahdonvoimallaan yksinkertaisesti kykene hillitsemään juomisimpulssejaan kun on hyvään alkuun päässyt (juuri niinkuin itsekkin kuvaat). Jotkut ihmiset kertovat pitkän tipattoman kauden 1-2vuotta korjanneen tilanteen (psyykkinen riippuvuus kun on hiipunut), mutta useimmilla se silti ajan myötä valuu entisiin uomiinsa kohtuullisen nopeasti jos tälläistä taipumusta on.

Olet aivan aiheellisesti huolissasi fyysisestä terveydestäsi. Etanoli kun sattuu olemaan erittäin kova myrkky niin meidän ihmisten psyykkeelle kuin myös sisuskaluille (puhumattakaan siitä mitä humalassa toikkaroidessa voi sattua). Kuulostaa siltä, että toleranssisi alkoholiin on noussut selkeästi ja tämä jo itsessään kertoo sen, että aihetta huoleen todella on.

Itse kun aikanani alkoholisoiduin, niin huomasin että niiden krapuloiden luonne muuttui aivan täysin, erityisesti ne psyykkiset olotilat alkoivat muodostua todella hirveiksi. Pelkkä silmien avaaminen aamulla sai aikaan pakokauhua :imp: Kaikista pelottavin tunne oli kun ymmärsin, että minä en aikuisten oikeasti kykene omalla tahdonvoimallani hallitsemaan juonko vai en ja paljonko ylipäätään juon. Lopputulos olisi ollut hauta, vankila tai mielisairaalan suljettuosasto jos en olisi lähtenyt hakemaan apua tilanteeseeni.

Ps. Ja se ei ole normaalia jos otetaan viihteellä säännöllisesti “vain” 6-8tuoppia. Se vastaa kuitenkin 9-12 annosta alkoholia joka on lähes kokonaisen koskenkorvapullon verran.

7

Huomaa tuon psyyken vaikutuksen. Edellisestä humalasta (joka oli tosi kova) on 4 päivää, ja silti mieliala on aika matalalla, tai siis normaalin arjen eläminen on kohtalaisen vaikeaa, kun ei oikein tiedä MIKSI elää. :stuck_out_tongue: Tuntuu siis toivottomalta, onko missään mitään järkeä. Kokemuksesta tiedän, että tällanen fiilis menee 5-6 päivässä vähintään ohi, mutta silti… Onko järkevää tehdä tätä omalle päälleen. Toooosi pitkä itku lyhyestä ilosta :cry: .
Ja toikkaroinnista, hävettää myöntää, on kolme isoa mustelmaa muistona. Ihanan hienostunutta.

Krapulat mulla eivät ole vielä tollasia hämyjä (eivätkä tule olemaankaan kun lopetan tämän pelleilyn!), mutta olen kyllä kamuilta kuullut ja nähnyt että pelottaa v*tusti kaikki. Itse en harrasta putkia, ehkä siksi päässyt vähemmällä. Mutta uskon täysin (ja pelästyin) kun sinä SoiKannel sanoit tuosta koukuttumisesta aiemmin, että sitä voi alkaa tissuttelemaan itekseenkin “vaan lääkkeeksi”. Kuinka kaukana se tilanteestani on, en tiedä, mutta vaikea sitä varmaan estää jos ei nyt pistä stoppia hommalle…
Ja kiitti tuosta silmänavauksesta, että 6-8 tuoppia ei ole “vähän”. No eihän se olekaan, kyllä sillä vähän humalaan pääsee, muttei se siihen sitten jää.

Pitäis vaan päästä siitä fiiliksestä, että pakko päästä känniin. Ottaa ylärajaksi joku 5 annosta, niin kuin suosituksissa on. Ja arkena nollaa.

Hävettää vieläkin tuo edellistoikkarointi. Kyseessä oli siis jonkinnäköiset rapujuhlat kavereideni kanssa (ei onneksi lapsia mukana). Kaikkia en tuntenut, enkä suinkaan ollut ainoa ördääjä, mutta silti hävettää kun ei muista ihan kaikkea. Mieheni kertoi jälkikäteen “parhaat palat” minulle. :blush: ahdistaa. Ei tekisi mieli näyttää naamaa hetkeen missään julkisesti… :blush:

8

Tuosta fiiliksestä vapautumiseen ei taida olla kuin yksi ainoa toimiva keino. Olla riittävän pitkään juomatta tippaakaan (kunnes jossain vaiheessa voi huomata, että ei tee mieli juoda lainkaan). Koska aina kun etanolia sisääsi kaadat tämä psyykkinen riippuvuus saa “polttoainetta” ja se pikkuhiljaa tiukentaa otettaan jonka vuoksi myös ongelmilla on tapana suurentua.

9

Hei, olen Hemmiina, pian 50 v, ja olen kirjoitellut pääosin tuolla Kotikanavan puolella viimeiset kolme vuotta. Nyt on pakko tulla mukaan tähän keskusteluun, koska kaikki tuo on NIIN tuttua…

Yritän lyhyesti kuvailla juomistaustaani. Ennen äitiyttä join, kuten “kaikki muutkin” kymmenisen vuotta lähes joka viikonloppu ja varmaan arkisinkin tuli istuttua lähikuppilassa silloin tällöin. Tunsin melkein kaikki portsarit ja baarimikot, olihan se kiva mennä kuppilaan, kun siellä moikkailtiin ja henkilökuntakin tunnisti :sunglasses:

Muistin kanssa oli ongelmia jo tuolloin eli reippaasti alle kolmikymppisenä. Tuli otettua sen verran reilusti, että jossakin kohtaa aina filmi pimeni… Sitten tapasin mieheni (nyt exän), jonka kanssa vietettiin samanlaista viikonloppujuomakulttuuria siihen saakka, kunnes tulin raskaaksi 21 vuotta sitten. Sen jälkeen minun kohdallani alkoi kohtuus eli join todella harvoin, mutta silloin, kun “pääsin” juomaan, tuli juotua entiseen malliin eli mopo karkasi melkein joka kerta käsistä. Ei siinä juomisessa vielä mitään, mutta suurta viihdettä oli myös se, että flirttailin ja pussailin estottomasti vieraiden miesten kanssa, tosin tein selväksi, että olen äärimmäisen sitoutunut avioliittooni ja perheeseeni eli ei leikinpitoa enempää, kiitos.

Voisin sanoa, että tähän vuoteen saakka suhtautumiseni juomiseen oli se, että juominen päihtymistarkoituksessa ei kuulu perhe-elämään, mutta ei ole mitenkään paha asia ottaa muutaman kerran vuodessa vähän reippaammin; pitää ns. hauskaa… Minulla se tosiaan tarkoitti ainakin sen kerran vuodessa kaatokänniä ja järkyttäviä mustelmia, muistin menetystä, seuraavana päivänä pumppu jyskäsi ja ahdisti niin hitosti. Toipumiseen meni useita päiviä - siis siitä henkisestä tilasta, minkä kännäily aiheutti. Toisaalta en hävennyt, koska pokkaa riittää kantaa vastuu omasta tyhmyydestä.

Tänä vuonna olen alkanut selittämään omaa käyttäytymistäni sillä, että olen jollakin tapaa tosi kontrolloiva ja syy, miksen ole yleensä juonut lainkaan, on juurikin siinä oman elämäni kontrolloinnissa… Koska en halunnut kontrolloida puolisoani, niin voin pahoin, koska hän joi silloin, kun teki mieli. En voinut ymmärtää, miksei hän suhtaudu juomiseen yhtä kriittisesti kuin minä. Aloin myös ymmärtämään, että koska en sallinut itselleni juomista “normaalisti”, niin niinä harvoina kertoina, kun annoin siihen luvan, annoin myös luvan kontrollin menetykseen. En tiedä, ymmärrättekö tätä, toivottavasti saatte jostakin langanpäästä kiinni.

Erosin miehestäni huhtikuussa ja siitä alkaen olen opetellut juomaan. Kyllä, nimenomaan olen opetellut juomaan kohtuudella, mikä minulla tarkoittaa ihan yhtä tai kahta oluttölkkiä viikonloppuisin. Arkena ei edelleenkään ole halua eikä tarvetta juoda, mutta perjantai-iltana on kiva istahtaa kuistille kaikessa rauhassa nauttimaan oluesta. Yksi tölkki perjantaina, toinen lauantaina ja se riittää. Olen myös kerran näiden sinkkukuukausieni aikana nauttinut melkein pullollisen valkoviiniä, mutta korkki meni kuitenkin kiinni, ennenkuin pullon pohja edes häämötti :slight_smile:

Toukokuun alussa, kun ensimmäisen kerran taas yhden kontrollivuoteni jälkeen annoin itselleni luvan “juhlia” (olimme itse asiassa sinä päivänä tehneet talokaupat eli lunastin talon puolikkaan mieheltä itselleni), meni tietenkin ihan överiksi. Kadotin mm. 100 euron rannakelloni nähtävästi ihan lähibaariin, mutta sieltä sitä ei kuulemma enää löytynyt… Joka tapauksessa tuolloin päätin, että nyt riittää tuollainen ylilyönti - opettelen juomaan hillitysti ja hallitusti (kontrolli…).

Onnistuin erinomaisen hyvin koko pitkän kesän, kunnes pari viikkoa sitten taas “karkasi”. Nyt olen onneksi toipunut siitä, mutta pakko tunnustaa, että olen edelleenkin opettelun tiellä, koska todellakin haluan päästä eroon noista ylilyönneistä, joissa kontrolli ja muisti pettää, tulee niitä mustelmia ja kadotan omaisuuttani (itse asiassa viimeeksi katosi hieno rannekoru…).

En silti koe, että korkki pitäisi kokonaan sulkea. Ei minulla ole minkäänlaista tarvetta juoda, mutta silloin, kun se tarve tulee, niin mielelläni sallin itselleni annoksen tai pari. Uskon vakaasti siihen, että harjoittelemalla asiaa, ei niitä ylilyöntejä tule enää tapahtumaan.

Vielä pitää todeta, että kyllä se juomisen kontrollointi on seurastakin kiinni. Olen huomannut, että pahimmat ylilyönnit tulevat turvallisessa ja samanhenkisessä seurassa. Jos tuokin fiksu ja vastuullinen äiti-ihminen ottaa noin reippaasti, niin miksen minäkin…

Miksi kerroin kaiken tämän? Toivon, että aloittaja saa jotakin oivalluksia vaikkapa siihen, miksi häneltä aina silloin tällöin menee överiksi ja voisiko tosiaan omaa juomiskäyttäytymistä jollakin tavalla muuttaa. Tsemppiä!

10

Hei Hemmiina!

“ei ole mitään tarvetta juoda, mutta silloin, kun se tarve tulee”, huomaatko että lauseessasi on aika rankka ristiriita? Oletko koskaan ajatellut, että sinulla aivan kuin ketjun aloittajallakin voisi olla psyykkinen etanoliriippuvuus? Tämä riippuvuus juuri tekisi sen, että suhtaudut alkoholiin niinkuin nyt suhtaudut ja et ole valmis olemaan ilman?

Ihminen jolla ei ole alkoholin kanssa ongelmaa kykenee omalla tahdonvoimallaan (myös hutikassa) kontrolloimaan juomistaan eikä suhtaudu alkoholiin kovinkaan intohimoisesti. Tälläiselle ihmiselle alkoholi merkkaa ihan yhtä paljon kuin vaikkapa joku harvoin nautittava herkullinen sokerileivos. Ihminen taas jolla on alkoholistisia taipumuksia suhtautuu alkoholiin aivan erilailla kuin tavis ja ylipäätään ajattelee asiaa aivan eri intensiteetillä.

Tietysti voin olla aivan hyvin väärässä ja opit juomaan jatkuvasti sen 1-2 annosta, mutta itseään ei kannata alkaa kusettamaan. Tosin siinä itsekusetuksessahan usein on koko alkoholismin/alkoholiriippuvuuden ydin. Asiantuntijat usein kuvaavat tätä itsensä kieltäväksi sairaudeksi koska se ennenkaikkea on juuri sitä.

Ps. Ihminen jolla ei ole alkoholin kanssa minkäänlaista ongelmaa lopettaisi ehdottomasti juomisen kokonaan jos haittavaikutukset olisivat kuvaamasi kaltaiset ja hänen ei edes tarvitsisi miettiä asiaa sen enempää.

11

Hmmm… mitähän nyt vastaisin, SoiKannel, sinun minulle esittämiisi kysymyksiin :slight_smile:

Olisi varmaan pitänyt kirjoittaa täsmällisemmin, että ei minulla ole mitään tarvetta juoda arkisin tai edes moneen viikkoon tai kuukauteen, mutta sitten, kun se tarve tulee eli tekee mieli ottaa yksi tai muutama, niin miksen ottaisi.

Alkoholi eli sen käyttäminen ei siis kuulu elämääni kovinkaan suuressa määrin. Nautin elämästäni oikein hyvin ilman sitä, mutta JOSKUS tekee mieli ottaa vaikkapa lasi tai pari maittavaa punaviiniä tai pihatöiden jälkeen lämpimänä kesäiltana juoda nautiskellen yksi olut. Useimmiten jätän silti ottamatta :slight_smile:

Nuo ovat sellaisia omista tarpeistani lähteviä nautintoaineen käyttöjä. Sitten tulee ne kerrat tai se kerta vuodessa, kun joku ystävä pyytää ns. liikenteeseen ja tuleekin otettua enemmin. Tai kun muutamana aiempana kesänä tuli käytyä anoppilassa iltaa istumassa, jolloin syötiin hyvin, mutta juotiin usein sitäkin “paremmin”… En minä ylpeä noista kerroista ole ja kieltämättä olisi ollut paljon mukavampaa, kun määrä olisi ollut vähäisempi, mutta…

Koen siis suhtautuvani alkoholiin hyvinkin terveellä tavalla, kun puhutaan omasta käyttömäärästäni. Huomattavasti suurempana ongelmana pidän sitä, että pitäisi joka päivä ottaa annos tai useampi tai joka viikonloppu (vaikka vain perjantaisin) juoda päihtyäkseen. Ongelma on jopa se, jos kerran kuukaudessa vedetään kännit, mikä ei minun elämässäni ole yli 20 vuoteen toteutunut ja toivottavasti tulen jatkamaan tällä pääosin päihteettömällä elämäntyylillä hamaan kuolemaani saakka.

En kuitenkaan näe mitään syytä laittaa korkkia kokonaan kiinni. Jos sellainen tarve olisi, niin sekin mielestäni kertoisi siitä, että alkoholi on joku ongelma, esim. että kohtuukäyttö ei vaan onnistu.

Hyvä esimerkki alkon käytöstäni on se, kun viime vuoden heinäkuussa toimme aikuisen tyttäreni kanssa Virosta sixpackin siideriä ja ehkä saman verran valmisdrinkkipulloja. Tämän vuoden tammikuussa tytär kävi kellarissa katsomassa, että onkohan niissä siidereissä edes päiväystä. Huomasi, että on heinäkuuhun 2014, joten pullot jäivät edelleen kellariin. Tänä kesänä otin niistä itse kaksi, tarjosin kaksi siskolleni ja naapurille yhden :wink: Tyttö joi yhden. Niitä drinkkisekoituksia taitaa olla vielä kolme jäljellä, en ole käynyt pariin kuukauteen kellarissa, joten en muista. JOS juominen olisi minulle ongelma, tuskin nuo pienet pullot olisivat yli vuotta kellarissa säilyneet :slight_smile:

12

^ Nyt kirjoituksesi tarkentuessa tilanteesi näyttää hyvin ongelmattomalta. Ehkäpä minä vain tälläisenä toipuneena ex-holistina näen välillä ongelmaa siellä missä sitä ei ihan oikeasti olekkaan :mrgreen:

13

SoiKannel - veit oikeastaan sanat suustani :slight_smile: Olin nimittäin jo valmiiksi ajatellut, että jos vielä “vänkäät” ongelmastani jotakin, niin vasta-argumentiksi sanon, että ehkä olet traumatisoitunut omassa elämässäsi niin kovin, että näet ongelmaa muillakin <3

Tuo siis kaikella lämmöllä ja ystävyydellä sinulle, koska noinhan sitä ihminen ymmärrettävästikin tekee tulkintoja asioista sen pohjalta, mitä itse on elämässään nähnyt ja kokenut.

Tämä oli siis sinullekin eräänlainen opetuksen paikka, että meitä alkon käyttäjiä on hyvin monenlaisia :slight_smile:

Minä kyllä tiedostan, että “vietti” on jossakin syvällä itsessäni olemassa ja senkin takia ihan tietoisesti pidän juomakertoja tai ainakin määriä hyvin vähäisinä.

Tuosta vietistä taas konkreettinen esimerkki: Viime jouluna, avioliittoni vedellä viimeisiä (muun muassa syystä että mies halusi juoda joka perjantai), annoin itselleni luvan ostaa 3 litran pönikän punaviiniä joulupyhien ajaksi. No, siinä jo ennen joulua viikonloppuvapaina otin yhden tai kaksi lasillista liikaa (siis yhteensä neljä tai viisi vajaata punaviinilasia) ja huomasin jonkinlaisen ärhäkän purkauksen pyrkivän pinnalle. Kohtauksesta rauhoituttuani lopetin juomisen siltä illalta (siis jo noin 21 mennessä). Seuraavana päivänä tyydyin pariin lasilliseen, sitä seuraavana taas pariin tai kolmeen jne. Eihän se kolme litraa riittänyt kuin hätäisesti joulupyhien yli ja olisikohan ollut jo tapanina, kun alko oli auki, päätinkin ostaa uudet kolme litraa! Mies ei juurikaan tuota viiniä juonut eikä oikeastaan muutakaan, koska oli ajokunnossa useampana päivänä, mutta minä tosiaan nautiskelin viinin mausta ja rentouttavasta vaikutuksesta joka päivä.

Eräänä alkuiltana, lipitellessäni taas lasillistani, julkaisin oikein naamakirjassa tekstin, jossa totesin, että alan hiljalleen ymmärtämään niitä naisihmisiä, jotka työpäivän jälkeen rentoutuvat viinilasin tai jopa kahden äärellä (minut tunnetaan aika tiukkapipoisena asian suhteen)… Sain tuohon julkaisuuni peukutuksia selvästikin niiltä “kavereiltani”, joilla tuollainen tapa on. No, minusta ajatus siitä, että joka päivä joisin edes sen lasillisen, oli niin tyrmäävä, että tammikuun alussa olin taas ns. sulkenut korkkini tai tässä tapauksessa viinipönikän hanan. Päätin ihan tietoisesti lopettaa tuollaisen tavan ajoissa, ennenkuin yhtään alkaa olla jonkinlaista riippuvuutta. Pitänee vielä korostaa, että olin siis yhtenä ainoana - sinä ensimmäisenä - lomani iltana juovuksissa, muina iltoina määrä pysyi todellakin maltillisena.

Käytän siis juomia lähinnä nautintoaineena, en juopuakseni. Kuitenkin, kuten jo edellä totesin, se vietti on jossakin olemassa ja sen takia kai se mopokin joskus karkaa käsistä. Ehkä kuitenkin koko ajan harvemmin, jos annan itselleni luvan ottaa sen YHDEN silloin, kun tekee mieli, enkä säästele niihin muutamiin kertoihin vuodessa, jolloin juonkin noiden ikäänkuin menetettyjen tilaisuuksien edestä :wink:

Kysyin muutes tällä viikolla 17-vuotiaalta, hyvin kriittisesti juomiseen suhtautuvalta tyttäreltä, että olenko hänen mielestään juonut kesän aikana liikaa tai huolestuttavissa määrin. Tyttö sanoi hiukan hämmästyen, että et ole. Sitten jatkoi, että hän varmasti huomauttaisi, jos siihen olisi aihetta. Äitiinsä tullut :wink:

14

Ehkä sinun tosiaan tarvitsee hieman olla itsellesi armollisempi ja käyttää alkoholia (jos juuri tämän psykoaktiivin itsellesi koet sopivana) nautintoaineena silloin kun mielesi sitä halajaa. Suurimmalla osalla ihmisistähän ei ole eikä koskaan tulekkaan olemaan minkäänlaista ongelmaa päihteiden/huumeiden viihdekäytöstä ja nyt kun olet tarkentanut omaa juomiskäyttäytymistäsi ja ajatuksia teeman ympäriltä, väittäisin sinun kuuluvan juuri mainittuun ongelmattomaan ihmisryhmään.

Mielestäni liiallinen itsensä kontrollointi/tarkkailukaan ei pidemmänpäälle varmastikkaan ole hyvästä henkiselle jaksamiselle ja yleiselle hyvinvoinnille.

15

Hemmiina saa nyt siis luvan kanssa jatkaa juomista, joka hänellä on hyvin hanskassa. Mutta SS:n tilanne taitaa olla eri.

SilmätSumeat:

Millaisena hyväksyt itsesi? Minä hyväksyin itseni ördääjänä pitkään.Ajattelin, että koska muuten pääsen elämässäni eteenpäin niin pieni kauneusvirhe sallittakoon. Eli siis se että juo vielä yli 30 vee iässä kuin teini. Hyväksyin sen, vaikken siitä aina tykännyt (eivätkä läheisenikään). Ajattelin, että se on hinta siitä,että saan olla minä.

Raitistuminen ei auta sinällään vielä mitään. Täytyy vielä hyväksyä se, että voi kuulua siihen joukkoon joka saa olla juomatta. Eikä siihen toiseen rennosti elämään suhtautuvaan kuolajengiin.

16

Moi!

  1. päivä tipattomana. No ei siinä mitään, arkijuopottelu ei muutenkaan kuulu tapoihin, mutta ei kyllä muista koska olisin ollut pidempään kun kaksi viikkoa juomatta mitään. Nyt aion olla siis :slight_smile: .

Hemmiina, kiitos silmiä avaavasta kirjoituksesta! Samankaltainen tilanne mulla kun sulla silloin aikoinaan.

Totuus vai Tequila, hyvä kysymys. Kai hyväksyn itseni liian “vajavaisena” :stuck_out_tongue: tai siis elämä on opettanut antamaan itselle anteeksi puutteita, mutta tätä puutetta (alkoholin väärinkäyttöä) ei saisi antaa anteeksi.
Mulla on ympärillä viisaita ihmisia, hyviä tyyppejä, alkoholin suurkuluttajia, jotka istuvat pe ja la -iltaisin kuppilassa pitämässä hauskaa ja puhumassa fiksuja. Jotenkin sitä on ajatellut, että kun juon vähemmän kuin he, niin eihän mulla voi olla mitään ongelmaa. En ikinä näe kamuillani alkon käytöstä johtuvaa morkkista. He hoitavat työnsä hyvin, harrastavat vapaa-ajallaan urheilua jne. ja vetävät kännit 2-3 krt viikossa. Kai sitä on itsensä sitten niputtanut siihen “kaveripiirin vähiten ongelmaisimpaan porukkaan”…
Jos lopettaisin juomisen kokonaan, minut hyväksyttäisiin silti mukaan porukkaan. Ei siinä mitään. Kaikki on sitä mitä on ja muiden juttuihin ei puututa.

Olen nyt ajatellut asiaa, ja tullut siihen tulokseen, että kolme neljä juomaa on maksimi, mitä minun kannattaa ottaa illan aikana, ja hitaasti. Siihen pystyn vielä lopettamaan. Mutten ajatellut kokeilla tänä viikonloppuna, enkä ensi viikonloppunakaan. 2 viikon päästä on eräs juhlatilaisuus, joka ei kestä myöhään eikä ole juopottelu-orientoitunut, ja siellä ajattelin ottaa sen 4 juomaa.
Jos menee yli tuon 4-5 juoman niin kontrolli häviää. Se on se haamuraja.

Järki! Järki pitää olla kädessä koko ajan. Kontrolli myös. Ei saa “antaa mennä”, siitä ei seuraa kun kehno fiilis, morkkis ja neljän päivän masennus.

SoiKannel, kiva kun on tuollainen järkevä tyyppi potkimassa persiille :slight_smile: kiitti.

17

Niinhän sitä pitäis pitää se järki mukana, mutta kun se hemmetin etanoli tahtoo sulattaa sen järjen meiltä ongelmaisilta kun sitä alkaa juomaan. Tämä “taikajuomahan” jo muutamilla annoksilla kaventaa/supistaa/urauttaa tietoisuutta, lisää impulsiivisuutta ja vähentää estoja.

Minä ainakaan en henkilökohtaisesti 4-6kuuden annoksen kohdalla enään jaksa välittää hittojakaan siitä montako sitä tulee otettua, fiiliksen mukaan mennään, ja “järjen ääni” pakenee pääkopasta. Eihän se juominen olisi edes hauskaa jos sitä tarvitsisi itseänsä jatkuvasti tarkkailla ja olla asioista/omasta käytöksestään huolestunut.

Siksipä en kyseistä psykoaktiivia enään käytäkkään :smiling_imp:

18

Itsellä tuo 4-5 on kans se raja, että alkaa suu luppasta lisää vauhdilla. Tunne siitä, että laskuhumala tulee heti kun lopettaa juomisen saa juomaan lisää. Se on varmaan se, mikä erottaa meidät hörppäsuut kohtuukäyttäjistä. Tunne, että maailma romahtaa, jos ei nousua saa jatkaa. Mulla meni kosteamman kauden jälkeen vuosia, että riitti semmonen 12-15 olutta, jopa vähemmän kerralla. Siitä tuli sopiva humala. Ja heti kun kaljat loppu, jotain ruokaa naamaan ja nukkumaan laskuhumalan pelossa. Eihän se humala heti mihinkään häviä, mutta se on varmaan sama asia kuin jos vetää V8-mersulla rajoittimeen 250 (en oo kyllä kokeillut) niin tuntuu, että vauhti pysähtyy, koska auto ei kiihdy enää. Mutta silti mennään pirun lujaa.

Sitä vauhtia ei vaan tunne, ja moottori kaipaa lisää polttoainetta.

Kaikkea on kokeiltu, on ostettu esim. 8 olutta ja muutama ykkönen huijauksesi. Sitten ehkä saman illan aikana haettu lisää, kun ei riitä mihinkään.

Joskus olen muka ostanut kerralla riittävästi…mutta moneen kertaan todennut, ettei sitä edes kehtaa ostaa niin (myöntää) paljon kuin oikeasti juo. Se on aikamoinen satsi jos ostaa kerralla kahden kauppareissun+baarin juomat. Se on nyt se syy, miksi olen toistaiseksi päivän kerrallaan raittiina. Tänään on käynyt mielessä juominen, vaikka raittiutta kolme kuukautta takana. Mutta olen päättänyt etten juo. Hyväksyn itseni raittiina,tänään.

19

Jes, kaksi tipatonta viikonloppua takana ja kolmatta odotellessa :slight_smile: !
Viime perjantaina oli kyllä aika lähellä. Tästä tapauksesta huomaa sen psyykkisen riippuvuuden kaikessa karmeudessaan… Menin jumpalle töistä, kaverin kans juteltiin siinä vähän samalla mitä pystyttiin ja olin tosi lähellä ehdottaa jotain syömään menoa (ja juomaan menoa). Jotenkin ylipuhuin itseäni siihen, että tipaton on ihan tyhmää, kyl sitä nyt pari voi ottaa kun ei oo mitään suurempaa ongelmaa tässä alkon käytössä (ei vai?). Mut en sitten ehdottanut illanviettoa vaan menin kotiin. Sielläkin mietin, et pitäiskö lähteä jonnekin kun oli tilaisuus. Mutta en mennyt :slight_smile:. Lähellä oli.
Ja nimenomaan psyykkinen riippuvuus tässä puhuu, ei tullut mieleenkään ostaa himaan mitään sidukoita yksin juotavaksi. Yllättävän tehokkaasti sain itseni vakuutetuksi siitä, että voin ihan hyvin lähteä ja ottaa muutaman jos siltä tuntuu, miksipä ei!

Lauantaina oli yhdet juhlat myös, sellaiset jossa oli sekä lapsiperheitä että lapsettomia, ja osa otti ihan rankastikin alkoa ja osa sitten taas vähemmän. Ite olin täysin limulinjalla koko päivän. Olisin tietysti voinut sen yhden ottaa, siitä ei vielä lähde mopo keulimaan eikä kahdestakaan, mutta ajattelin että parempi kun ei ota yhtään. Joskus toiste sit jos mieli tekee niin voi ottaa mutta nyt ei ollut mikään ylitsepääsemätön tarve! :slight_smile: siellä oli hyvää ruokaakin tarjolla niin keskityin sitten siitä nauttimaan. Kieltämättä oli vähän “orpo olo” kun kattelin muita tuoppien kanssa. Tämäkin taitaa johtua siitä psyykkisestä riippuvuudesta.

Totuus vai tequila kuvasi aika nappiin tuota juomista. Että pelko laskuhumalasta tulee jne. Itsellä on aina se, että kun ruvetaan ottamaan niin ekat 4-5 pitää just ottaa tosi nopsaan ja sen jälkeen voi sitten hidastaa tahtia. Niin varmaan juu! Jonkinlainen epämääräinen tavoite mulla aina humalahakuisessa juomisessa on se pikainen nousuhumala ja siitä sit MUKA vois lopettaa, nauttia muutama tunti siitä pöhnästä, selvitä ja mennä nukkumaan ja herätä krapulattomana aamulla. HAH :imp: ei ikinä onnistu. Ton nopsan 4-5 juoman jälkeen seuraa vielä nopeemmat 4-5 juomaa. Jonka jälkeen huonolla tuurilla jos pilkkuun vielä aikaa, kolmannet 4-5 juomaa.

Tuon kirjoittamisestakin tuli huono olo. En halua tuollaista enää.
Kuukauden päästä on isot juhlat, ilmoitin miehelle, että mennään autolla, minä ajan. Tiedän, että jos auton avain taskussa niin homma pysyy hanskassa. Muuten ei pysy, pelkkä päätös ei riitä (jos siis julkisilla liikkeellä), se on sitten oltava juhlista poissa. Sitä taas en halua.

Minä en tykkää siitä olosta, joka tulee 1-2 alkoholiannoksesta. Varsinkin kotona, yksin tai kaksin ollessa pää menee vaan ärsyttävällä tavalla hetkeksi vähän sekaisin ja muutenkin ikävä olo. 3-4 annoksen jälkeen jos ilta loppuu lyhyeen on myös hölmö olo, ei oikein voi lukea eikä keskittyä leffaan. Siksipä en juo kotona yksin, enkä mielellään miehen kanssa myöskään kun hauska ilta kaksin ei sitä alkoholia kaipaa. Juomiseni on siis humalahakuista enkä osaa sellaista keskieurooppalaista tapaa, että otetaan yksi tai kaksi ja nautitaan olosta. :blush:

20

Se johtuu juuri siitä. Minä olen suorastaan aikanani kuolannut niitä tuoppeja (sekä ajatellut etanolia pakkomielteen omaisesti) kunnes vierottauduttuani nyt vuosia myöhemmin huomaan, että ne aiheuttavat aivan yhtä vähäisen tunnereaktion kun ne juhlapöydän muutkin herkut. Ei tarvitse siis enään miettiä edes koko asiaa missään olosuhteissa koska ei alkoholilla ole enään mitään sijaa ajatuksissani. Miksipä olisikaan koska en ole siihen enään koukussa ja tiedostan varsin hyvin kuinka paljon se itselleni aiheuttaa haittaa jos sitä käyttäisin. Kun taas psyykkisesti koukuttuneen on vaikea uskoa edes koko koukun olemassaoloa kun ne omat ajatukset tuntuvat niin omilta (tietysti omiahan ne ovatkin, mutta riippuvuuden vääristämiä). Kun koukku purkaantuu myös vääristyneet ajatukset katoavat.

Tämä on varmasti sinullekkin mahdollista, mutta se tosiaan vaatii sitä, että ottaa kunnolla välimatkaa tästä rankasta huumausaineesta. Sama ilmiö toteutuu myös monen muun psykoaktiivin kohdalla, on se sitten laiton tai laillinen huume/lääke/päihde, erona on vain voimakkuus ja mekanismit millä tämä fyysinen tai psyykkinenriippuvuus rakentuu (jokainen psykoaktiivi on erityislaatuinen sekä tietysti on olemassa valtavasti yksilöllisiä eroja).

Olet selkeästi pohtinut näitä asioita monestakin eri näkökulmasta ja minusta vaikuttaa siltä, että eteenpäin on ajatustasolla menty :smiley: