Hanskat hukassa ja mopo karussa

Me Vähentäjät
21

Perjantaipäivää!

Yhtä päivää vaille neljä viikkoa on menty nyt täystipattomasti.
Tänään olen menossa syömään ulos ystävien kanssa, ja jos ruokajuomaksi muut ottavat olutta tai siideriä niin sitten minäkin aion sen 1-2. Huomenna sitten tiukempi paikka, on ne juhlat joista joskus ketjun alkupäässä mainitsin. Osallistujista jotkut hyvinkin humalahakuisia, osa normaalisti hörppiviä, osa sitten kuskilinjalla. Itse ajattelin ottaa muutaman lasin kuoharia ja muutaman oluen/siiderin siinä n. 6 tunnin aikana mitä siellä oletan viettäväni. Nyt yritetään tosissaan sitä kevyttä nousupöhnää ja saman tien laskua, sitten sunnuntaiaamuun herääminen ilman krapulan poikastakaan. Ei morkkista, ei masista. Kuulostaa erittäin hyvältä. Pitää vaan pitää homma hanskassa ja mopo aisoissa, toisin kuin ketjun otsikko toitottaa.

Kyllä mä pystyn ottamaan kohtuudella!

22

Tänään juuri työkavereiden kanssa naureskeltiin vakavalle asialle… Muistelin sitä ystäväni ja minun “mopojen karkaamista”, mistä taisin tännekin melko alussa kirjoitella. Työkaveri on myös tänä iltana lähdössä ystäviään tapaamaan ja kokee jo etukäteen stressiä siitä, että ilta todennäköisesti päättyy kosteasti, vaikka hän kuinka yrittää nyt ajatella, että käy vain pistäytymässä eikä lähde “jatkoille”. On kuulemma tosi väsynyt, kun on ollut paljon kaikenlaista menoa. Silti hiukan itselleen nauraen totesi, että ei voi luottaa siihen, etteikö illan mittaan alkaisi maistumaan.

Keskustelimmekin sitten (taas) pitkään siitä, mikä tässä suomalaisessa juomamentaliteetissa oikein on, kun ei osata kohtuudella ottaa ja aina pitää olla selittelemässä, jos vaikka ruuan yhteydessä otat lasin, pari viiniä. Tämä matkustelevainen työkaverini totesi, että ei Ranskassa tai Briteissä paheksuta sitä, että ruuan kanssa otetaan viiniä tai että käyt töiden jälkeen yhdellä, ennenkuin menet kotiin. Suomessahan tuollainen Emmerdale-kulttuuri leimaisi juopoksi alta aikayksikön…

No mutta, sinulle SilmätSumeat toivon antoisaa ja kohtuullista viikonvaihdetta! Kyllä sä pystyt siihen :wink: (y)

23

Kiva vkl takana eikä morkkista! :slight_smile:

Hemmiina, kiitos tsempeistä, mä pystyinkin siihen, jee!

Perjantaina en ottanut mitään.
Lauantaina otin 8 annosta 6h sisällä.
OK, onhan se nyt vähän enemmän kuin piti, mutten kyllä humalaan “päässyt” tuolla määrällä.
Puoli pulloa punkkua ja neljä eri kokoista kolmosolutta, yht. 8 annosta. Mopo ei karannut, totta puhuen ei ollut edes mitään hyvää nousuakaan, ruokaa tuli syötyä myös mahat pullolleen, siitä varmaan johtui ettei oikein päähän noussut. Vähän kaipasin humalaa :-/ . Mutta en mennyt jatkoille!
Heräilin kyllä yöllä monta kertaa, unen laatu oli aika kehnoa. Aamulla aikaisin vähän tuntui darraiselle mutta aamupäivästä jo aivan normiolo. Ei morkkista, ei minkäänlaista sössimistä tms, ei edes huomattavaa rahanmenoa. Eli aika hyvä jo!

Oliko juominen hauskaa? Eipä huomattavan. Oliko sen arvoista? Monta kymppiä meni kuitenkin rahaa, kalja ei maistunut erityisen hyvälle, yöunet kärsivät. Ei ollut ehkä kuitenkaan sen arvoista.

Ihanaa kun ei ole masisolo viikonlopun jäljiltä! :slight_smile:
En kaipaa ollenkaan sitä lähes joka-alkuviikkoista muutaman päivän apatiaa.

24

Piti vielä mainita siitä täpinästä, joka valtas mut lauantaiaamuna.
Joku toinen olis luullut, että odotin juhlia innolla.
Joku ehkä aatellut, että odotin kavereiden tapaamista innolla.
Mutta mä tunnistin itessäni sen, että kaikkein eniten odotin ensimmäistä kaljaa innolla.

Moni täällä varmaan tietää sen fiiliksen.

25

Tunne on aika tuttu. Laatikko olutta kököttää pelkääjän puoleisella istuimella. Siinä iskee aikamoinen himo siihen kun sitä tuijoittelee sivusilmällä. Parkkeeraan auton. Kävelen kämpille. Iskee sen pahvikopan tiskipöydälle. Siihen tulee iskettyä kiinni kuin joku pantteri ja sen sisällön oikein kynsien repii esille. Aika äkkiä se ensimmäinen sihahtaa auki ja muut tungen jääkaappiin. Siinä on jotain “eläimellistä” tai vastaavaa mitä ei voi järjellä selittää. :open_mouth:

Huih! Menee kylmät väreet kun muistelee moisia juttuja. :confused: Hyvin harvoihin asioihin olen tuollaisella himolla suhtautunut… Sairas “suhde” on tohon alkoholiin minulla pitää myöntää. :unamused: Koputtelen vähän puuta kun olen oikeasti saanut olla erossa suht pitkään tuosta aineesta. Tuntuu aika hyvältä. Mutta joo tämä on me vähentäjät-palsta niin ei oo mun juttu tämä. Joko juodaan nuppi turvoksiin tai ei juoda yhtään. Itellä se menee aina noin, joskus kun on ihan pakko niin kykenen muutaman ottamaan.

Äkkiä pois täältä! :laughing: Alkoi suu täyttymään vedellä - ihan oikeasti… :open_mouth:

…

Kävin kurkkaamassa tänne me vähentäjiin, niin löysin sun palstan. Kommentoit mulle joskus jotain niin piipahdin tänne niin löysin sinut. Ja tämän kysymyksesi… Pisti mietityttämään… :slight_smile:

Onneksi sinulta tämä vähentäminen onnistuu. Vai?

26

Perjantaipäivää!

Seitsemän viikkoa ilman krapulaa. Kahtena viime viikonloppuna yhtenä päivänä per vkl syömisen ohella ja kohtuullisen pitkän ajan sisällä ottanut 7-8 annosta. Ja huomaa, että tuo määrä vaikuttaa yöunen laatuun tosi paljon! (pistää miettimään, onko hitaassa kohtuukäytössä siis minkäänlaista järkeä, kun huomattavan hauskaa ei ole, mukavia nousuja ei juurikaan tule ja yö menee harakoille…)

Huomenna lauantaina on taas kemut. Pienet hääjuhlat maistraatissa naimisiin menneiden ystävien kunniaksi. Epämuodollista ja kosteaa. Tekisi niin mieli humaltua :blush:
Toisaalta osa minusta tietää, kuinka tyhmää se olisi. Sunnuntai rapulassa ja maanantai-tiistai masiksessa. Ei houkuta…

Jotenkin hävettää kirjoittaa tänne, kun omat ongelmat on niin paljon pienempiä kun hevi-juusereiden tällä palstalla. Mutta älkööt kukaan lukija loukkaantuko minun pienistä probleemistani. Itelle ne on kuitenkin vatvomisen arvoisia. Alkoholi on kuitenkin jonkinasteinen ongelma. Ja nyt sitä yritän saada hallintaan ennen kuin ollaan syvällä.

Punatulkku, kiva kun kirjoitit ketjuun :slight_smile: minä luin sun ketjun läpi ennen kuin tänne rekisteröidyin ja voin vaan ihailla sun tarmoasi ja päättäväisyyttäsi. Kuinka raketin lailla nousit tosi pahasta jamasta normaalimeininkiin :slight_smile: ! Ja vielä vakavan masennuksen ynnä muiden ongelmien kanssa tappelet jatkuvasti. Ihan mahtava saavutus, pidä toi :slight_smile: !

Mitenköhän periytyvää alkoholismi on? Meillä ei nimittäin ole suvussa holisteja ollenkaan. Ei kummaltakaan puolelta, ainakaan lähisuvusta. Olen itekin tosi heikosti addiktoituvaa tyyppiä, tupakkaakin olen silloin tällöin pössyytellyt 15 vuotta, välillä askin viikossa, välillä askin 2 kuukaudessa, välillä askin illassa (kännissä). Kahviakaan ei ole pakko saada joka päivä. Ainoa tosi addiktioni on sokeri, sen kanssa tappelen samalla tavalla kun suuri osa täällä alkoholin kanssa. Mutta olen siis onnellinen, kun alko-addiktioni ei ole edennyt kovin pahaan jamaan.

27

Kiitti tsempistä! :slight_smile: Pistää punastuttaa… :blush:

Ei se niin helppoa oo olla raittiina. Tietty sun sanat lämmitti sydäntäni kun on oikeasti ollut aika vaikeaa ja tietty kamalaahan sinne suohon on taas upota. Miettinyt vähän hyppäämistä takaisin “suon silmäkkeeseen”… mutta jatkellaan raitistelua toistaiseksi. Tuo mitä sanoit kosketti minua! <3

Itehän sinä sen päätöksen teet lopetatko vai et. Moni varmaan ollutkin samassa jamassa kuin sinä jossain vaiheessa ja sitten tulleet hevi-juusereiksi. Eipä sitä kannata muita vertailla kun alkoholiongelma on myönnettävä hiljaa itsekseen vertaamatta muihin. Sitten tehdä johtopäätökset - jatkaako juominkeja vai yrittääkö raitistelua. Kummatkin aika vaikeita teitä kuljettavaksi.

28

Kaikille, jotka miettii, että pitäiskö sittenkin vetää kännit, voin ilmoittaa ettei kannata. :frowning:

Sunnuntaiaamu Klo 9. Sekava herääminen, päätä särkee. Ei helvetti, hampaiden päällä kerros töhnää ja meikit edelleen naamassa. Hipsiminen veskiin ja meikit veks, hampaiden pesu. Olo paranee piirun verran. Sekava olo, eilisen kertausta siltä osin kun muistaa. Armotonta morkkistelua. Sydän hakkaa, propralia naamaan. Rintaa pistää. Tuntuu siltä, että kunnon krapulaan vois oikeesti kuolla, niin kovilla pumppukin on :frowning:. Paska olo, ei kannattanut. Tuli heiluttua kamujen edessä hirveessä humalassa, halailtua kaikkia, jorailtua ja huojuttua. Voin vain toivoa, että muutkin oli yhtä soosissa…

Annoin itselleni luvan irroitella, juopotella. Toivoin parasta (ei riittänyt tälläkään kertaa). Monen viikon kännittömyys pisti mopon lähtemään taas keulimaan. Kolmen tunnin sisällä vetäsin arviolta pullon viiniä, neljä tuoppia ja kaksi salmaria vielä kaupan päälle :frowning: ja illalla lisää, ei hajuakaan kuinka paljon mutta kaljaa varmaan toiset neljä tuopposta kumosin. Ainakin. Ihan hyvä määrä taas :frowning: :frowning: .
Illan huonoin homma oli toimintasuunnitelman puute. Jos päätän juoda 6 annosta, saatan juoda 7-8 mutta kuitenkin kohtuuden nimessä vielä. Nyt olin antanut itselleni vapauden juoda niin paljon kun lystäsin, ja kuinka sitten kävi :frowning: .

Sunnuntaiaamu klo 11.30. Uusi sekava herääminen, olo edelleen syvältä. Pumppu hakkaa, toinen propral naamaan. Rintaa kiristää vanne, onneksi vasen käsivarsi ei oo puutunut (vai miten se meni se sydäriä ennakoiva). Löydän kännykän lattialta, käyn läpi sosiaalisen median, yksityisviestit, tekstarit, puhelutiedot. Olin käynyt whatsappissa pitkän rakkaudentäyteisen keskustelun puolilta öin, onneks vaan parhaan kamuni kanssa… Silti hävettää, en muista koko keskustelua. Olin myös onnitellut ex-miestä ihan yksärillä jostain elämäntilanteen muutoksesta, ei muistikuvia. :blush: :imp: :cry: ottaa kovasti pannuun taas.

Tiskipöydältä löytyi tyhjiä kippoja, olin syönyt kotiin tullessani enkä muista siitäkään mitään. Blackoutteja. Hauskaa varmaan oli, sen pari tuntia jotka menivät kuin siivillä… En muista.
Rahaa paloi :frowning: viikon ruokabudjetin verran ainakin.

Morkkis, edelleen.
Masennus.

29

Ok. Perille meni :frowning:. Toivottavasti, et tätä tehnyt minun vuokseni? :laughing: (Huono läppä? :blush: )

Joo… Kyllähän tuo kertomus ihan “ammattilaisen” touhulta vaikuttaa. Eipä tuossa mitään hohdokasta ole. Mulle alkoi jossain vaiheessa toi muistin menettäminen ottamaan päähän, niin aattelin että saapi loppua tuo juominen. Yhdessä vaiheessa en välittänyt muistin menettämisistä mutta niistä kannattaa huolestua. Tää on tää “me vähättelijät” miksi tätä palstaa kutsutaan “leikkisästi”… Kukaan ei täällä oikeasti kait haluu lopettaa, niin siitäkin huolimatta teen hyökkäyksen tänne. Pahoitteluni. :blush: Paha juttu ainakin eläimien keskuudessa tunkeutua toisten reviirille, voipi tulla “sulkasatoa”. :unamused:

Ehkä kannattaa miettiä juomistasi sumusilmä? Itellä vähän tuon juomisen kanssa on, että korkki on auki tai se on kiinni. Pullo ei koskaan jää puoliksi. Tai no jos on pakko ja eteen annetaan vain se yksi ja enempää ei saa. Niin näissä tapauksissa kohtuus onnistuu. Jotkut juhlat missä alkoholitarjonta on rajattua. Niissä tulee olo, että ompa kumma juttu kun ei saa enempää… Alkaa “kiukuttaa” mielessä, että tahtoo lisää. Onkohan sulla samanlaista alkon kanssa?

Oon kokeillu itselleni rajojen asettamista, niin sekään ei onnistu. Juon vain sixpäkin olutta. Jossain vaiheessa haluaa lisää ja lisää… Onkohan tämäkin sinulle tuttua? Joku tommonen rajan asettaminen juomiselle on testi, että kannattaako jatkaa juomisharrastusta vai lopettaa kokonaan. Jos ei pysty rajoissaan, niin sitten on mietittävä lopettamista. Vähentämisen idea…

Huomannut, että minulla ei ole mitää rajaa juomisen suhteen enää. Olut tölkki niin siitä lähtee. Pienenee toi raja nähtävästi kun “harjoittelee” tarpeeksi kauan. Jotkut raitistuneet juopot pelkää liköörikonvehtejakin. Väittää, että sekin voi laukaista sen viinan himon. :open_mouth:

Ehkä pitänee sinun mietiskellä juomista itseksesi??

Kyllä minullakin mieli viinaa välillä tekee vaikka ei siinä juomisessani mitää järkeä ole. Kiitos kuitenkin sanoistasi meille juopoille jotka haikailee huurteiselle vaikka pitää sitä huonona ratkaisuna… :slight_smile:

Paljon voimia oikeiden ratkaisujen tekemiseksi? Vaikka korkin sulkeminen toistaiseksi…??(tekisi hyvää varmaan? Kohta joku ärjähtää minulle kun ehdottelen korkin kiinni laittamista… :unamused: )

30

Ehhehe :laughing: kyllä mä ihan itteeni palkitsin tuolla, 7 viikon hyvin menneestä juomisesta (tai siis lähes-juomattomuudesta). Nyt kyl tuntuu enempi, että itteeni rankaisin… Liskot oli vähän vielä viime yönä läsnä, levottomat unet. Ja depismeno lievänä vielä tänäänkin. Pienet arjen asiat tuntuu liian isoilta kantaa…

Mulle on yks ja hailee missä kaikki kirjoittelee :slight_smile:
Ja vaikka nää yksittäiset kännikerrat on ihan “ammattimaisia”, niin jonkin verran harvemmin näitä kuitenkin sattuu kun putkiharrastajilla, vai mitä.
Ja tää toimii nyt taas muistutuksena, että se 5 annosta eli naisen maksimi kerta-annos vois olla ohjenuorana tästä eteenpäin… AINA. Ei mitään erikoisvapauksia, et nyt on oltu niin kiltisti hetki, saan relata ja antaa mennä. EI! Siitä seuraa aina samaa paskaa.
Hohdokasta ei ole, ja muistin menetykset on erittäin ikäviä asioita :blush: .

En mäkään oo valmis lopettamaan… Tai siis koen, että sellanen totaalikieltäymys olis vaivalloista. Lasi skumppaa jossain juhlissa, saunakalja jossain, lonkero mökillä. Koen, et totaalisessa alkottomuudessa pitäis miettiä liikaa sitä alkoholin välttämistä. Enkä halua herättää sillä huomiota, ihmiset ihmettelis. Kun ei mulla homma lähde käsistä vielä yhdestä, ei edes kahdesta. Kolmesta nopeaan nautitusta tulee hyvä olo vasta ja sit homma onkin historiaa.

En lupaa korkin kiinni laittamista täysin (vähän kehno vertaus mun tapauksessa kun en kirkkaita juurikaan juo), mutta kännittömyyden tosissaan yrittämistä voin luvata. Kun se ei vaan sovi, niin se ei sovi. Eikö se ole tullut nyt selväksi jo, kun aina lopputulos on sama.
10 pvän päästä on iltamenoa, sitä ennen ei mitään. Ja siihen menoon ajattelin mennä autolla ettei tule kiusauksia.

Pääsispä takas siihen vanhaan tyyliin, että ulkona käytiin ehkä kerran kuukaudessa kavereiden kanssa, aina oli hauskaa, aina meni lujaa; mutta ehkä kerran vuodessa, eli joka 12. kerta karkeasti arvioituna, meni överiksi. Ei päinvastoin, kuten nykyään :cry: :blush:

31

Kyllähan tuo juominen jos se ryyppäämiseksi menee niin on ihan täyttä paskaa. Sitten muistin menetykset ja noita krapuloita. Muistuu kyllä tosta sun kuvauksesta ja tästä, että aika touhua on. :confused:

No niinhän se on, että samahan se on missä ihmiset kirjoittelee… Eipä tänne plinkkiin kukaan kirjoita jos ei olis itsellään mitään päihdeongelmaa… :slight_smile: Sitä “rajaa” voi kokeilla, eikä saa lipsua siitä. Tai se “raja” on se kohta, että haluaa lisää ja lisää niin pitäisi juomamäärät asettaa niin, että ei tulisi tollasta oloa. Mulla se “mopo lähti lapasesta” yhden tuopin jälkeen tuossa viime keväänä. Ennen kai siinä 5-6 annoksessa.

Muistin menetykset syntyy siitä, että juo alkoholia liian nopeasti liian paljon. Osaisitko säätää kivassa nousu humalassa tuota, että et joisi liian nopeaan tahtiin? Mulla ainakin jokin kontrolli pettää kun olen humalassa, niin juon nähtävästi isoja määriä nopeeseen tahtiin. Joskus tuossa viime keväänä havaitsin ns. kohtuu käyttäjät. Ne aloitti yhdellä tuopilla samaan aikaa kuin minä. Istu siinä terassilla semmonen pariskunta. Joinkohan 4-5 nelostuoppia siinä ajassa hörpin kun ne sai sen yhden juotua. :confused: En mä omaan juomiseen kiinnittänyt mitään sen kummempaa huomiota. Niitä vaan meni ja meni. Siinä se pariskunta sitä yhtä lipitti, en nähnyt niiden hakevan kertaakaan täydennystä. Olisko siinä tunti mennyt. Muistan ton jutun jälkikäteen ja miettinyt että noinko “normaalit” ihmiset juo oluensa. Istuu sen tuopin kanssa tunnin terassilla - siis sen yhden! :open_mouth: Minä en kyllä tuohon hommaan kyllä kykene. Sen voin kyllä voin myöntää. Mulla ajatus sen yhden tuopposen jälkeen siirtyy siihen tilaan, että haluan humaltua. Enkä kyllä kykene itseeni hallitsemaan. Enkä ole kai koskaan kykenytkään. Alkkis mikä alkkis - minä siis. Ei viinaa missään muodossa minulle.

Ei ne muistin menetykset ole kivoja. Sattuu ja tapahtuu mitä eriskummallisia ja myös mitä ikävimpiä asioita… :frowning:

Mun on kai ollut “pakko” lopettaa kun alkanut menemään joka kerta hullummiksi jutut alkoholin kanssa. Sen takia en oo enää juonut kun en oikeen enää jaksa tuota paskaa. Alkaa olemaan ihan sama mitä ihmiset mun juomattomuudesta on mieltä. Kaikki taitaa lähipiiristä tietää mitä tapahtuu kun minä juon. Jos joitain se ärsyttää ja saa mut juomaan niin saa seurata semmosta showta jota ei ole eläissään nähnyt. :laughing: Hyvin todennäköisesti niin tapahtuu… :wink:

Ihminen jos haluaa raitistua tai jatkaa juomista on sen ihmisen ihan oma päätös. Empä lähe tässä sinua moralisoimaan tai jakelemaan ohjeita. Sinähän sen päätöksen teet… :wink:

Tsemppiä vaan!

32

Mukava alkoton ja darraton viikonloppu ja alkuviikko.
Ensi viikolla illanviettoa ja autolla pitäis vissiin mennä, hiukan jo ketuttaa ettei voi ottaa :stuck_out_tongue: mutta sunnuntaiaamuna ei taatusti yhtään ärsytä. :slight_smile: Siis jos onnistun, enkä päätä että autot helvettiin ja bussi alle. :imp: koska niin hyvältä idikseltä humaltuminen nyt taas 10 päivän alkottomuuden jälkeen alkaa tuntua… :confused:
Pitää vaan lukea omia vanhoja kirjoituksia, jospa sitä karisis humalahakuisuus?
Mitäs korvaavia tuotteita vois ostaa? Isoon markettiin vaan valkkaamaan alkottomia/hyvin vähäalkoisia oluita ja sensemmoisia. Kyllä niitäkin vois sen 6-8 ostaa että pysyy omissa juomissa koko illan. Tunnen jotain kieroa iloa kun näen humaltuvia ihmisiä, muistan koko ajan et mulla onkin aamulla hyvä olo. Ehkä se tunne kantaa ja selviän selvänä :wink:.

Punatulkku, kirjoitit siitä nopeasta juomaan alkamisesta. Mulla täysin sama ongelma. Kädet oikein tärisee ja eka tuopponen menee hyvinkin vartissa. Ei hitto, nyt kun mietin tota niin aika huolestuttavalta kuulostaa. Nyt tuli mieleen toinenkin aika paha juttu, nimittäin se kun lähden kotoa. Mulla on yleensä 25min bussimatka kaupungin keskustaan. Oon siellä bussissa aina ihan hermona et MENEJOMENEJOMENEJOMENEJO. En yleensä aloittele juomista kotona, ja kiire päästä ekaa hörppimään on kyl tosi iso. :blush:
Ajattelen aina, että otan ekat 4 nopeesti et pääsen siihen hyvään fiilikseen. Ja se on menoa sit… Mä mitään hidasta sen jälkeenkään.

Luulen, että ainoa tapa mun nauttia alkoholia vähänkin enemmän, on hirveen tarkat rajat. Ja koko ajan pitää pitää mielessä, montako voi ottaa, ja kuinka nopeasti. Tosta on huolettomuus kaukana, mutta se hinta on vaan maksettava jos ei halua lopettaa.
Jos mulla on sellainen kontrolli päällä ja tarkat säännöt itelleni, niin överin vaara on pieni. Yleensä aina näillä ördäilyreissuilla annan itelleni luvan juoda niin paljon kun huvittaa, ja se päättyy yleensä ikävästi.

Tämän kirjoituksen jälkeen halu ensi viikonlopun juopotteluun on huomattavasti pienentynyt.
Kuitenkin toisella olkapäällä istuksii lusiferi, joka kuiskailee korvaan että kato ny kavereitas, täyspäisiä fiksuja ihmisiä kaikki ja pahemmin alkoon koukussa kun sää ikinä, kyllä sääkin ny voit pari ottaa. :imp: :smiling_imp:

33

Jotenkin se juopon mieli on erikoinen. Mä oon ollut vähän kuin hamletti - ottaako vai eikö ota. :wink: Vaikka etäisyyttä alkoon on paljon niin välillä se mieleen tulee vaikka oonkin kymmeniä päiviä ollutkin ilman. On se kumma, että sitä mietiskelee tommosia kun soheltanut kännissä ja meinannut käydäkin köpelösti. Haluaako se addiktin mieli sitä ihmeellistä “pakenemisen tunnetta”. Nieche sanoi kun oon “Olemisen sietämättömän keveyden”-lukenut, että “elämä on palaamisen tunnetta”. Ihminen palaa aina jonnekin… Tai jos tuo ukko oli oikeassa, niin sama pätee juoppoon. Haluaa palata aina samaan uudeestaan ja uudestaan? Siihen ihme “unohdukseen”. Harhasta tekstiä varmaan? Ei oikeasti haluaisi juoda mutta välillä haluaisi. Semmosta ihme sekopäistä tää juopon elämä on… :confused:

Se muistin meneminen on kyllä yksi syy miksi en kyllä viitti juoda. Siinä on ilta piloilla kun ei muista mitään. Keväälläkin niin keskellä kirkasta päivää niin terassilla yhdellä, niin se päättyy siihen että juoppoa retuutetaan maijaan. Empä mä muista kaikista putkareissuista mitään. Jotain väläyksiä sieltä sun täältä. Niin ja se poliisinainen pyöritteli sitä sormea ja sano “soo soo”, kun syytteitä mulle lateli. Eipä tuohon liemeen haluaisi joutua, mutta silti se etanoli on niin houkuttelevaa… Jos parit kaljat haen niin… No en! Pysyttelen vesilinjalla. Kun tässä järki vielä jotenkin toimii ja vissiin sisuskalutkin niin; “Päivä kerrallaan”. :unamused:

Toisaalta on ihanaa olla selvänä ja toisaalta tuntea oluen humpsahtavan päähän. Raittiina on hyvä olla kuitenkin tällä hetkellä. Ei morkkiksia, putkareissuja tai mitään muutakaan ikävää… Tai ettei olisi enää avannut silmiä uuteen päivään, mutta se olisi sitten läheisten suru se sitten… vai helpotus? En tiedä. Kovaa peliä se on. Ainaskin minulle ja monelle muulle. Ehkä sinullekin? Silti pari keskiketterää niin pääsee taas humaltumaan. Mutta ei.

Ymmärrätkö miten hankalaa tämä on?

34

SilmätSumeat kirjoitti

Tuo on yksi syy miksi en enää juo. Tuo täpinä oli joskus ihan järjetöntä, kun ei pystynyt edes keskittymään mihinkään kun odotti vain että pääsis juomaan. Joskus se alkoi jo aamusta. On käynyt niinkin, että “pitkän” tauon esim. neljä viikkoa jälkeen en ole pystynyt edes nukkumaan jos olen tiennyt, että seuraavana päivän saan juoda. Ja kun lupa on annettu kauhealla kiireellä soppaa naamaan. Koskaan en ole niin pahaa viinaa löytänyt ettei siitä känniä olis voinut juoda. Jopa kiljukin on kelvannut joskus nuorempana. Kaikki menis.

Haluan itse päättää mitä teen, enkä halua että kemia päättää sen puolestani. Siksi on mukava olla raittiina. Nyt tuo täpinä on aika lailla kadonnut, mutta se palaisi heti jos vetäisin yhdetkään kännit.

35

Ja taas! :frowning:

Lauantai ja kaupungille ilman mitään suunnitelmia (no tietäähän sen mitä seuraa). Tarkoituksena ihan vaan vietellä aikaa, käydä parilla, ehkä syömässä kamujen kanssa. Kamut lähti 4-5 tuopin jälkeen kotiin niinkuin oli sovittu (syömässä ja parilla ja aikaisin kotiin) mutta se levottomuus iski taas. Painelin vanhaan “kantakuppilaan”, jossa tiesin olevan tuttuja. Pari hyvänpäiväntuttua löytyi ja taas meni lujaa pilkkuun asti. Taksilla suhaten kotiin ja muisti pois loppuillasta ja kotiintulosta.
Sunnuntai sitten darrassa. Huokaus. :frowning:

Miksi mä en pysty tajuamaan kännissä, että olen kännissä? Miksi pitää elätellä jotain luuloja et olis lähes selvinpäin ja vois ottaa vielä ainaskin viis tuoppia, vaik oikeasti alla on joku 8 tuoppia, eikö se pitäis ymmärtää että tossa tilassa kannattais lähteä kotiin…
:frowning: ihan luuseriolo.

Paskin olo on siksi, kun olen sen kännäämättömyyspäätöksen tehnyt niin monesti, rikkonut tasan yhtä monesti. Pelottaa.

Miksi sunnuntaina olo on sellainen, että mitä tahansa muuta kun tätä darrapaskaa, en enää ikinä ryyppää ja peruutan kaikki menot seuraavalta vuodelta, missä on alkoholin pisaraakaan, mutta sit perjantaina tai viimeistään lauantaina on taas ihan rairai, tänään en jaksa pingottaa, tänään otan niin monta kun haluan, osaan kyllä tän homman, tänään ei mene överiks.

Miks se viikonloppuinen koti-ilta tuntuu maanantaina aina ihanalta haavekuvalta, käpertyä peiton alle kattomaan leffaa, mutta kun se viikonloppu lähestyy niin pöh. Tylsäähän se olis ja epäsosiaalista jotain leffaa töllöttää, kavereita kattomaan baariin jee jee…

Miks silloin pe/la illalla, kun en sit olekaan lähtenyt minnekään juhlimaan ja mietin kavereita että missä ne on ja mitä tekee, selaan somea ja näen känni-statuspäivityksiä, tuntuu olo tosi tyhjältä ja ontolta. Kaikilla muilla on kivaa ja mä oon KOTONA! Voiko tylsempää olla…
Tai jos lähtee sinne baariin ja ottaa vaan kokista tai sen 1-2 kaljaa jonka vielä pystyy ilman, että menee ryyppäämiseksi. Ontto olo.

36

Tässä on neljä kysymyksen asettelua ja yritän parhaani mukaan vastata niistä jokaiseen.

  1. Kännissä on vaikea tajuta olevansa oikeasti kännissä koska etanoli nyt sattuu olemaan sen tyyppinen kova huumausaine joka turruttaa tietoisuutta niin lujaa, että oman toimintansa/ajattelun arvoiminen ja kontrollointi on vaikeaa. Puhumattakaan jos taustalla kummittelee psyykkinen riippuvuus tähän aineeseen.

  2. Tyypillisiä keloja krapulassa (aineen vieroitusoireethan ovat tavattoman kovat jo satunnaisella käytöllä) ja varsinkin jos on toimittu vastoin omia periaatteitaan. Miksi sitten pe-la akselilla kaikki unohtuu ja rai rai? Koska psyykkinen ja mahdollisesti fyysinenkin alkoholiriippuvuus on syntynyt. Alkoholismiksikin sitä kutsutaan…

  3. Minä en enään esim. juokse lainkaan baareissa. Alkottomana voi aivan hyvin tehdä kaikkea muuta kivaa. Teatteria, elokuvia, urheilutapahtumia, keikkoja, ravintoloita (nauttia vain siis ruuasta), illanviettoja ihmisten seurassa jotka eivät käytä lainkaan alkoholia (tai jos käyttävät niin oikeasti hallitusti) ja erilaisia harrastuksia. Tietysti näin ei voi harjoittaa lainkaan todellisuuspakoa tuopin ääressä, mutta ei ehkä ole enään niin tarviskaan… :mrgreen:

  4. Selkeästi kuvasi “normaali” ihmisten illanvietoista ja viihteestä on oman alkoholiongelmasi (ja osittain varmasti myös meidän sairaan alkoholikulttuurin) takia vääristynyt. Suurinosa aikuisista ihmisistä ei todellakaan joka viikonloppu käy viihteellä (varsinkaan niin, että se alkoholi on se keskeisin elementti). Eikö nimenomaan hauska ja nautittava illanvietto ole sellainen josta aamulla muistaa aivan kaiken, ei tarvitse hävetä itseään ja aamulla voi krapulassa makaamisen sijaan lähteä vaikka lenkille?

37

Jotenkin kuulostaa niin tutunoloiselta touhulta. Eipä tuohon soppaan enää lähtisi mielellään mukaan. Kyllä nuo reissut jossain vaiheessa voi vaan pahentua. Tai no minulla on niin käynyt. Kun ei juo on kyllä 100-kertaa helpompaa. Kun tuossa tiedottomassa tilassa voi käydä mitä vaan. Niin moneen kertaan nähty ja koettu.

Toisaalta toivon että se alkoholisti-minä ei sieltä tupsahta esille ja keksi juoda sitä yhtä. Sitten ollaan samassa veneessä. Se on niin “kivaa” humaltua ja juoda siihen asti ettei enää pysy tolpillaan eikä muista mitään. Joku sitten noukkii kyytiin tai jättää kadulle makaamaan. Tai jos en oo siinä kunnossa niin ehkä taksilla himaan. Tai jos puhe sammaltaa muistin ollessa poism niin, sitten on arvoitus mistä osoitteesta itsensä löytää. Näinkin on joskus käynyt. Ei oo muuta teoriaa loppuillasta kun… Baarissa oli kivaa ja sitten herää jostain tuntemattoman rivitaloalueen pihasta nollakelillä vaatteet märkinä ihan horkassa. Sitten sitä jotenkin ajattelee, että “Mitä vittua?”; “Missä vitussa mä oon?”, “Olinko mä jossain kämpässä jatkoilla?”… Kädet tärisee niin ettei saa numeroita puhelimeen. Sitten pitää ihmisten ovikelloja pimputella seitsemän aikaan sunnuntaina. Ekassa asunnossa käskettiin painumaan vittuun. Aattelin, että asia kunnossa ja ovi jysähti kiinni… Sitten seuraava, niin sieltä anoviin juopon silmiin sulattiin ja tilattiin taksi.

Tuossakin kun olisin ollut tunnin vielä sammuneena, niin olisin varmaan nukkunut pois. Eipä oo ollut koskaan niin kylmä ja iho yhtä lämmin kuulemma kun kalmolla. Niin paljon “hauskoja” tarinoita tuosta kun muisti menee. Eikä oikeen voi sanoa kuin Rautavaara, että “…Ja tämä tarina on tosi.”. :mrgreen:

Mutta joo, en tiedä… mutta saattaa jossain vaiheessa muistin mennessä sattua jotain ikävää… :confused: Tai sitten minä olen poikkeus yksilö jolle sattuu ja tapahtuu kaikenlaista kännissä kun muisti menee tai pätkähtelee? :unamused:

38

Yksi hyvä ja yksi vähemmän hyvä muttei kuitenkaan katastrofaalinen viikonloppu takana.

Toissa-vkl onnistui mukavasti viidellä tuopilla baari-ilta, tai siis keikalla oltiin. Olin skarppi mutta oli kuitenkin hyvä meno päällä. Vikan bissen otin alkottomana (pahaa, mutta kannatti). Ei darraa. Ihan täydellistä! Siihen kun aina pystyis! Aika paljon sai itteensä psyykata/käskeä/ennakkosuunnitella, että tuo onnistui.

Nyt viikonloppuna sit taas hiukan enemmän tuli juotua… En ollut asettanut rajoja itelleni (paha moka, taas kerran…) ja tulihan sitä sit istuttua pilkkuun asti lähikuppiloissa kamujen kanssa. Mut muisti ei mennyt, ei edes pätkinyt, ja juominen hidastui kyllä loppuiltaa kohden. Kävelin 2km matkan kotiin ihan reippaasti. Mut darra kyllä tuli :frowning:.

Myydäänköhän baareissa ykkösolutta? Sitähän vois kiskoa 10 tuoppia mut “oikeesti” oliskin juonut vaan 5 tuoppia :smiley: !

Seuraavat 10 päivää ainakin täystipattomuutta.

39

Luen pitkästä aikaa näitä kuulumisia täällä ja oloni on jokseenkin hämmentynyt. Piti oikein palata tämän keskusteluketjun alkuun tarkistamaan, että muistanko tietyt asiat oikein :slight_smile:

SilmätSumeat, olet siis perheellinen noin kolmekymppinen nainen, niin ainakin itsesi tuolla alussa esittelit.

En missään nimessä nyt halua syyllistää sinua, mutta tämä seuraava tekstisi tuntuu todella epäreilulta perhettäsi kohtaan: "Miks se viikonloppuinen koti-ilta tuntuu maanantaina aina ihanalta haavekuvalta, käpertyä peiton alle kattomaan leffaa, mutta kun se viikonloppu lähestyy niin pöh. Tylsäähän se olis ja epäsosiaalista jotain leffaa töllöttää, kavereita kattomaan baariin jee jee…
Miks silloin pe/la illalla, kun en sit olekaan lähtenyt minnekään juhlimaan ja mietin kavereita että missä ne on ja mitä tekee, selaan somea ja näen känni-statuspäivityksiä, tuntuu olo tosi tyhjältä ja ontolta. Kaikilla muilla on kivaa ja mä oon KOTONA! Voiko tylsempää olla… "

Kuten edellä totesin, tarkoitukseni ei ole syyllistää, vaan herättää sinussa ajatuksia, MIKSI se kotielämä, jossa oletan ympärillä olevan omia lapsia ja kenties (mukavan?) puolisonkin, on tylsää? Miten ihmeessä joku baarimeininki juomisineen JATKUVASTI voi olla houkuttelevampaa? Perheen näkökulmastahan se tarkoittaa, että sinulle tuo baarissa juokseminen on tärkeämpää, kuin perheesi. Sen pahempaa kohtelua ei perhettä kohtaan kyllä ole… Sen voit lukea vaikkapa tuolta Kotikanavan puolelta.

Silloin syyskuussa, kun kävin täällä edellisen kerran lukemassa ja kommentoimassakin jotakin, oletin sinun kykenevän tekemään valintoja alkottoman elämän (viikonlopun) puolesta. Nyt, muutamia viimeisimpiä kuulumisia lukiessani tekee mieli todeta, että juominen on sinulle tosiaankin ongelma - senhän myönnät itsekin, joten ehkä kannattaisi hakea asiaan ihan asiantuntija-apua, jollet ole sitten jo hakenutkin. Meinaan vaan, että kenties täällä kirjoittaminen ei riitä auttamaan sinua näkemään se tulevaisuus, mihin tuo kaikki johtaa, jos et kykene ajoissa tekemään toisenlaisia elämän valintoja.

Minä olen siitä kanssasi samaa mieltä, että todella moni kolmekymppinen ja miksei neli-viisikymppinenkin, viihdyttää itseään juomalla joko kotona tai porukalla jossakin. Miksi siis olla erilainen; sillähän sitä helposti omaatuntoaan rauhoittelee. En kyllä tiedä, mistä löytää sellainen kompromissi, jossa pääosin päihteetön elämä riittäisi pitämään sinunkin mielesi tyytyväisenä. Onko esim. mahdollista antaa itselleen lupa käydä kerran kuukaudessa jossakin “viihteellä”?

Toivon edelleen, että löytäisit jostakin riittävästi motiivia elämäntapamuutokseesi. Ole kuitenkin rehellinen itsellesi, että haluatko sitä TODELLA vai onko ajatus juomatapojen muutoksesta vain jonkinlaista itsesi huijaamista, että “kyllähän minä haluaisin, mutta kun en pysty, mutta sentään yritän koko ajan…” Jos OIKEASTI haluat elämältäsi sitä lähikuppilan rentoa ja huoletonta (näennäisesti, sillä hetkellä, juovuksissa) meininkiä, niin sitten menet viikonloppuisin sinne ja muun ajan elämästäsi vietät “asiallista” perhe-elämää. Ole itsellesi rehellisyyden lisäksi armollinen :slight_smile:

40

Hemmiina, ei huolta. Erottu on ja lapset joka toinen viikko. En juo lasten läsnäollessa (ovat yhden kerran nähneet minut humalassa, vuonna 2011) eli siinä mielessä tilanne ei ole ollenkaan paha.

Nykyinen puoliso on samanlainen kun minä, juodaan 1-3 viikon välein ja otetaan reilusti. Ja samat fiilikset kun minulla, eli vähennysyrityksiä (hän ei juo ikinä yksin myöskään).

Tänä viikonloppuna on taas tiedossa juhlintaa, pyrin siihen että olisin seuraavana aamuna klo 10 aamulla skarppi ja ainakin 90% darraton.