Hannu nyt olet ymmärtänyt jotain väärin.
Et sinä terapeutteja kusettanut, VAAN ITSEÄSI!
Terapeutit ovat ainoastaa “väline” auttaa sinua rehelliseen itsetutkiskeluun oman itsesi takia.
Nämä hommat tehdään rehellisesti oman itsemme takia, ei terapeuttien takia.
Joten kuka oli nyt tyhmä? 
Tuosta olen samaa mieltä Pilkkurivin kanssa, että ei päihderiippuvainen terapeuttia yleensä kuseta, vaan itseään. Esimerkiksi päihteidenkäyttö “salaa” terapian tms. hoidon aikana on itsensä kusettamista eikä terapeutin kusettamista. 
Päihderiippuvainen saattaa osata kyllä mm. manipuloinnin, muiden “splittaamisen” ja tarpeen mukaan puhua sitä mitä olettaa kuulijan haluavan kuulla, mutta tämä kaikki on loppujen lopuksi tragikoomisen läpinäkyvää oireilua. Ainakin ihmiselle joka on tottunut olemaan päihderiippuvaisten kanssa tekemisissä, tai peräti itse entinen sellainen. 
Edelleen: Hannu, et sinä hoitajaa kusettanut. Kusetit itseäsi. 
Yhteiskunta maksoi hoitosi, koska sosiaalihuoltolaki edellytti sitä, ei siksi että se “luotti” sinuun tai odotti sinulta yhtään mitään.
On muuten sellanen juttu, että sillä miten motivoituneelta ihminen ulospäin vaikuttaa tullessaan päihdehoitoon, ei ole mitään tekemistä sen kanssa miten hoito tulee onnistumaan!
Usein motivoituneilta vaikuttaneet keskeyttävät, lähtevät juomaan tai narkkaamaan… toisinaan toivottomilta vaikuttaneet löytävätkin motivaation vasta hoidon aikana, ja toipuvat!
Se on ihmeellinen juttu se toipuminen! 
AA ja NA ovat juuri optimaalinen, elinikäinen “jatkohoito” myös laitoshoidon jälkeen. Ne on ilmaisia ja niissä voi käydä koko loppuikänsä. Niistä löytää myös päihteetöntä sosiaalista verkostoa, jota joillain syrjäytyneemmillä päihderiippuvaisilla ei muuten edes ole.
Tämän kaiken vuoksi vertaistukea on hyvä alkaa hyödyntää aktiivisesti jo ammatillisissa hoitopaikoissa, kuten tehoavissa hoitomalleissa tehdäänkin.
Ja juuri siksi jo katkoilla ja vierotusosastoilla käy sanansaattajia AA:sta ja NA:sta jakamassa informaatiota.
Kas kummaa muuten: kun olin A-klinikan katkolla, AA-infotilaisuus oli pakollinen hoitojakson aikana. Sen sijaan huumehoitoloissa vierailevat NA:laiset kieltävät määräämästä infoaan pakolliseksi, koska pakollisuus on vastoin perinteitä.
Se on hyvin jännä, että Ameriikassa tiemmä oikeusistuin voi määrätä esim. rattijuopumuksesta tuomitun käymään AA:ssa.
Joopa, “vuosilla ei ole merkitystä”, senhän tämäkin keskustelu todisti.
Se minkä toinen hankkii vuodessa, voi olla toiselle elinkautinen! 
Mitenkäs se 5. luvun alku taas menikään? (sivu 76 isokirja)
Niinhän se on, ilman Jumalaa ei ole toivoa!
Kyllä päihdehoitotyössä voi tehdä virheitä, ja yksi virhe on juuri se jonka mainitsit edellisessä viestissäsi: ei enää välitä. Tai alkaa luokitella ihmisiä toivottomiin tapauksiin.
Silloin on auttaja itsekin avun (esim. työnohjauksen) taikka loman tarpeessa.
On totta, että monessa hyvässä hoitosysteemissä suositaan ns. omakokemuksellisuuden omaavia työntekijöitä. Se oma kokemus ei ole kuitenkaan mikään automaattisesti hyväksi tekevä, vaan tarvitaan paljon muutakin. “Oma kokemus on vain yksi kokemus muiden joukossa; ei se autuaaksi tee” sanoi yksikin wanha viisas Myllyhoidon osaaja, toipunut ex-narkomaani.
Mutta yhtä kohtaa en viestissäsi ymmärrä yhtään.
“Minä olin hoitajalle toivoton tapaus,jas tuskin sinäkään täällä kirjoittelisit jos sinulle olis anettu järkevää tekemistä…Kannattiko olla oikeassa???”
Voisitko hieman avata mitä tällä tarkoitat? Millaista järkevää tekemistä? Mulla on ollut järkevääkin tekemistä koko ikäni. Aina on ollut harrastukset ja duunit ja opiskelut ja läheisiä ihmisiä… mutta ei nuokaan päihdeongelmalle immuuniksi tee.
Kannattaako olla oikeassa? No, yleensä kannattaa olla oikeassa, mutta eiköhän pidetä mielessä myös se 10. askel!
Hannu, turhaan taidat olla huolissasi näistä “tasoista”. ( ivailuna tuon esititkin, arvosi tuntien, mutta silti)
Sinulla on sentään koulutusta taustalla, rakennusmestarin koulutus on aivan kunnioitettava sivistystaso.
Minä huutelen täällä ilman mitään koulutusta, kirvesmieheksi kun pääsin ilman edes kurssikeskusten koulutusjaksoja
Saattaa muuten olla, että minunkaltaisiani ihankouluttamattomia ruumiillisen ulkotyöntekijöiden kastiin kuuluvia on täällä hyvin vähän.
Ei siitä voi minkäänlaisia tasoituspisteitä pyydellä, mutta joskus voisi sivistyneempi vastapuoli antaa hiukan epämääräistä ilmaisua anteeksi ja miettiä mihin jollain lauseella tosiasiassa pyritään.
Ja juuri siksi, kun se koulutus on jäänyt saamatta, pidän tätäkin paikkaa ihan sopivana opetteluunkin. Vaikkapa sen kirjoittamisen suhteen. Vertaistukea sekin jos jotain yhdessä yrittäen opimme, vai kuinka?
Tarpeetonta opettelua, kenties, pääasia että jaksaa lyödä naulaa puuhun ja kantaa lankkuja, mutta elämä tuntuu mukavammalta kun aina joskus oppii uusia asioita.
Hih. Täällä yks ihankouluttamaton ruumiillista työtä (silloin tällöin) tekevä… 
Tai teenhän minä sitä päivittäin. Hommat vain vaihtelee metsurista eläintenhoitajaan ja puutarhurista timpuriin…sun muihin. Ei liity mihinkään, mut aattelin vain ilmoittautua, kun arvelit tällaisia olevan vähän… Yksi toinen on siis ainakin!
toisinaan sanot että oma tahto ja ymmärrys on heitettävä huisin vittuun ja asiat heitettävä herran huomaan. nyt sanot että jos on omaa tahtoa niin raitistuu. yritä nyt päättää.
omalla tahdolla kyllä raitistuu se on nähty eikä skiinä mitään mystisiä askelia tarvita.
Konsteja on monta ja parempi olisi raitistuneiden kertoa raitistujalle totuus , se että älä usko mitään näitä ainoaksi oikeaksi tieksi ettet kaadu ensimmäisen väärän polun jälkeen epätoivoon. Jäljellä on miljoona muuta tapaa ottaa homma hanskaan ja miettimällä sen löydät.
Raitistua voi jos itse haluaa.
Meidän Isokirja väittää aivan muuta!
Toipunut alkoholisti ei eroa muista ihmisistä, vaan elää täysin normaalia elämää…
Totta Hannu puhuu!
Jos ihminen päättää ja hehkuttaa mielessään tarpeeksi monta kertaa että en parane! En ikinä parane vaikka mikä olisi! EN-EN-EN! Niin ei se siitä paranekaan. Paranemisessa auttaa paljon elämänhalu ja luja usko paranemiseen.
Ei tuon ymmärtämisessä tarvita edes päihdeterapeutin koulutusta.
Sitä me emme taida tietää kumpikaan 
Jos veikataankin asteikolla nollasta miljardiin jotain 4 750 873 paikkeilla niin edelleen unohtuu se että todellisuudessa olomme eio sijoitulle suoralle janalle (asteikolle) vaan ulottuvuuksia on enemmän, ei edes kolme riitä. Muuttujia on paljon.
Ainaski minulle mahdoton tehtävä. Riittää tieto siitä että moneen suuntaan voi tila mjuuttua. Niin minun kuin sinunkin. Jossain asioissa parempaan ja jossain pahempaan vie joka temppu jonka teemme.
Kun olet toipunut alkoholismista tarkoittaa se, että sairaus (alkoholismi) on pysyvästi siirretty latenttiin tilaan.
Tähän pisteeseen kun ollaan päästy, tarvitsee meidän ainoastaa pitää huolta terveydestämme.
Siis ihan samoin, kuin minkä muun sairauden kohdalla tahansa.
Helppoa! Mutta suomalaisessa AA-kulttuurissa mahdoton tehtävä.
.
Aika paljon sä Hannu puhut kyllä muistakin kuin itsestäs.
Tuosta tilanteesta toipumisohjelmamme auttaa pois!
Me nimenomaan otamme jälleen vastuun elämästäämme 10-11-12 askelten kautta.
Olemme toipuneet toivottamalta näyttäneestä sielun- ja ruumiintilasta.
Nyt vastuu elämästämme on meillä, kuitenkin Jumalaan luottaen.
(Lainaukset AA-Isokirja)
Nyt puhuu Hannu oikein!
Velipojalta sain oppitunnin asiasta, hänkin tiesi.
Oli toista viikkoa kiinni verosotkuista ja muustakin säätämisestä. Kysyin miten siinä kuulustelupaineessa jaksaa hän selvitti että on vain pidettävä ehdottomasti kiinni siitä omasta totuudesta jonka on tehnyt vaikka näytöt tuntuisivat siltä että päin seinää menee.
Ainakin pääsee vähemmällä jos jotain oikeus voikin vääräksi todistaa mutta ei kaikkea!
Oma totuus. vaikka se ei muiden totuuden kanssa olisi lainkaan samasta maailmasta, se on tosipaikassa tärkein.
Kiitos Hannu totuuksista!
Vielä vähän aiheesta…
Jos tuo ensimmäisen askeleen julkituoma teema “voimattomuus elämään nähden” seuraa meitä edelleen,
on se merkki siitä, ettemme ole mukana edes toipumisohjelmassa. Vaan ihmettelemme yhä ensimmäistä askelta, lähteäkö muutokseen vai ei.
Ei siis ihme, että kirjamme varoittaa “kaksiaskeltamisesta”!
Toivoisin joskus ymmärtäväni paremmin mitä haluat sanoa. Hannu, sinun ei ole pakko kommentoida ihan kaikkea mitä kirjoitan, jos sinulla ei oikeasti ole mitään sanottavaa. Jooko? 
Joskus minusta tuntuu, että haluat vain nälviä kaikkea mitä kirjoitan ihan lämpimiksesi.
Kerron sulle yhen stoorin, jooko? Minun isäni, joka oli käsittääkseni samaa vuosikertaa kuin sinä, oli raittiina ollessaan hieno ja sivistynyt ihminen, vaikkei ollut kouluja käynyt. Hän osasi keskustella mistä vain, olla älykäs, sydämellinen ja lämmin. Lisäksi hän oli ulkoisesti hyvin komea. Hänellä ei ollut koulusivistystä, mutta selvinpäin ollessaan sydämen sivistystä sitäkin enemmän. Ei ihme että naiset rakastuivat häneen.
Kännissä, pitkien dokailuputkien aikaan, hän oli joskus paholainen, toisinaan hän puolestaan taantui lapsekkaaksi tyhjän mälvääjäksi, joka vaati paapomista ja ymmärtämistä jopa omalta lapseltaan.
Hän taantui viinan voimalla kuin vajaaaälyiseksi, ja se oli surullista katseltavaa aikuisellekin, saati minulle silloin.
En tiedä itsekään miksi nämä asiat nousevat mieleen kaukaa historiasta juuri nyt, tässä kanssasi kirjoitellessa.
En tiedä kaikkea, mutta minulla on oikeus kirjoittaa ajatuksiani tänne kuten sinullakin. Jos kirjoitukseni ärsyttävät sinua vaikkeivat ne ole edes sinulle tarkoitettuja, voit olla lukematta niitä. Syy ärsytykseen löytyy jostain itsestäsi.
Minulla ei ole mersua eikä tohtorinhattua, mutta jos naisystävälläsi on niin ihan kiva. Minulla on polkupyörä, bussilippu ja kellastunut ja ryvettynyt ylioppilaslakki vuodelta 2000.
Sinä pyrit sanomaan aina jotain. ? Sen huomaamme. Yhtenä päivänä sanoit kirjoittavasi vain itsestäsi. Niinkö teet nytkin?
