Joo, onhan tätä aika eeppistä seurata. Varsinkin kun toinen osapuoli nimittää keskustelua peliksi mutta ei tunnu tuntevan sen sääntöjä. Myöskin se, että ylläolevassa lainauksessani jo ensimmäisen kahden lauseen aikana ko. osapuolen esittämät argumentit ovat ristiriidassa keskenään tekee tästä jotenkin absurdilla tasolla jännää.
Hyvin jännää.
Olen pahoillani, mulla on tylsää.
Voisko Hannu harkita omaa yksityistä terapeuttia,että saisi selvyyttä siihen ongelmalliseen isä-tytär-suhteeseen?
Rovaniemeltä luulisi löytyvän ihan päteviä ja jospa sitä kautta aukenisi joitain solmuja ja se elämän ilokin löytyisi.
Tämä Keton kimpussa oleminen tuntuu välillä niin joltain transferenssilta.Vai mikä se sana taas olikaan.
Minä meen toteuttaan nyt yhtä uutta addiktiota,elikkä ostaan “Black Sad” sarjakuva-albumin.Black Sad on salapoliisikissa,1940-50 luvun New Yorkissa.Vanha sotaveteraani.Aloin kerätä sarjakuvakirjoja.Jätän ne kummipojalle perinnöksi.Se saa tuon homman kuulostamaan ihan järkevältä.
Etkö ihan oikeasti huomaa kuinka ristiriidassa nämä lainaukset edellisestä viestistäsi ovat keskenään? Ensin sanot, että ateistit saavat tulla ryhmiin, mutta vain sillä ehdolla että myös maailmankatsomus muuttuu ts. muuten ei ole raitistuminen mahdollista. Sitten sanot ettei tarvitsekaan muuttaa maailmankatsomustaan, kunhan istuu ja kuuntelee. Uskoa luterilaiseen jumalaan ei siis tarvitakaan.
Mielipiteesi, anteeksi, Totuus, perustuu siis siihen että olet pari kertaa käynyt aa:n kokouksessa, joista sinut on ilmeisesti poistettu ja tunnut olevan siitä melkoisen katkera (tai näin viesteistäsi tulkitsen). Silti puolustat ja julistat Aa:n ideologiaa jokaikisessä viestiketjussa, vaikka et ole kertomasi mukaan käynyt ko. järjestön kokouksissa kuin sen pari kertaa jonka jälkeen sinua ei ole niihin päästetty. Miksi ihmeessä siis suhtaudut asiaan näin intohimoisesti ja puolustat järjestöä joka on ilmeisesti aiheuttanut sinulle mielipahaa? En tajua.
Ei millään pahalla hannu11, mutta sun kirjoittelusi on ainakin allekirjoittaneessa lisännyt huomattavasti kielteisyyttä Aa:ta kohtaan, ei sen takia että ko. ryhmän ideologiassa olisi sinänsä mitään vikaa vaikken itse allekirjoittaisikaan kaikkia sen näkemyksiä, mutta koska sinä puhut siitä yhtenä ainoana totuutena kuin paraskin herätysliikkeen saarnaaja. Joillekin tuollainen ehdottomuus saattaa toimiakin, mutta uskoisin että valtaosaa tämänkin palstan lukijoista se lähinnä ärsyttää ja josta sulle on huomautettukin useampaan otteeseen. Ei siis sisältö, vaan tapa millä se tuodaan esille. Se, että sivuutat sinulle esitetyt kysymykset (joita mm. minä olen esittänyt pariin otteeseen) ja jatkat monologiasi ei varsinaisesti auta asiaa. Monissa paikoin tapasi kirjoittaa vaikuttaakin lähinnä trollaamiselta http://fi.wikipedia.org/wiki/Trolli_(internet). Jos tavoitteenasi on siis ärsyttää niin siinä toki onnistut, mutta ammut samalla itseäsi kuvainnollisesti jalkaan, mikäli tosissasi siis pyrit siihen että kirjoitustesi avulla joku raitistuisi, sillä tuollainen retoriikka ei vaan enää kuulu 2010-luvulle. Kiitos ja anteeksi.
Näinhän se toimii, mutta ehkä sen esiintuominen tässä asiayhteydessä ei välttämättä palvele ketään. Olen tässä mielenkiinnosta seurannut kirjoitteluasi Hannu, ystäväin ja tullut todenneeksi sen, että tuolla asenteella pysyt takuuvarmasti raittiina, tänään. Kysymys, ehkäpä tärkeämpi kuin luuletkaan, on se, millaista tuo sinun raittius tänään on? Älä ota itseesi, vaan tutkaile, tuumaile, tutkistele, makustele, mutustele, maistele. Mieti, ehkäpä oivallat mitä tarkoitan tällä. Vanha viisaus kuuluu: Parvessa on hyvä lentää.
Miksi siis räpytellä yksinänsä. 
Ehkäpä Hannulla meneekin nämä jutut yli juuri tuon 110%:n takia. Siinä on 10% liikaa täydellisen onnistumisen saavuttamiseen.
Koitan nyt vielä kerran: sanomasi sisällössä ei ole mitään väärää mutta tapasi esilletuoda se on provosoiva. Ja provosoitumatta oleminen on välillä aika vaikeaa itse kullekin. Kyllä täällä aika moni muukin puhuu siitä miten on saavuttanut raittiuden mutta ei pidä sitä henkilökohtaista totuuttaan absoluuttisena totuutena, tai ainakaan tuo sitä sillä tavoin esille. Keskustelufoorumin perimmäinen tarkoitus lienee luoda keskustelua, ei monologeja tai juupas-eipäs -inttämistä, vaikka siihen se kyllä menee monella muullakin foorumilla mitä seuraan.
Nojoo, omassa ketjussaan ei toki tarvitse keskustella kenenkään kanssa. Pistää vaan ihmetyttämään että miksi hengaat tällä keskustelufoorumilla joka päivä jos et kerran halua keskustella “meidän” kanssamme (viittaat ilmeisesti internetiin), monologien ja oman agendan esilletuomiseen löytyy varmasti tehokkaampiakin keinoja jos vähän viitsii googlea käyttää.
Mutta olkoon tää nyt munkin osaltani tässä.
Elä oo marttyyri, se on tylsää.
Öitä.
N. 60% maailman väestöstä identifioituu johonkin uskontoon:
Toki suurin osa näistä ei ole kristittyjä.
Tämä ei kaikille avaudu, Hannu puhuu vertausten kauta niinkuin paljon myös AA. Se on vilpittömille sydämille silmien edesä kirkkaana mutta asiassa suruttomille hullutusta. Luen tarkoin Hannun viestit.
Kas vain, täällähän Hannukin luuraa! Viimeksi “tavattiinkin” eräällä toisella alkoholistien palstalla (ei siis päihdelinkin palstoilla) Jostakin syystä et tainnut itse siellä viihtyä? Vai eivätkö muut älynneet miten viihdyttävä olet? 
Hyvä kuitenkin, että voit purkaa syviä raittiustuntojasi täällä. Pää pysyy silloin paremmin selvänä!
Iloista, raitista kevättä kaikille lopettaneille! Minä siirryn takaisin vähentäjien puolelle. Siellä ruoho on vihreämpää! :mrgreen:
Tähän täytynee kysyä sellainen asia, kun olen ollut ymmärtävinäni, että meillä kahdella on kuitenkin jonkin verran samankaltaisia kokemuksia raittiudesta. Miksi sinun kokemus raittiudesta on sellainen, jota ei kestä kertoa, jos minä ainakin koen oman kokemukseni perusteella, ettei kokemuksen jaossa mitään pahaa ole? Olisko tässä kysymys kuitenkin siitä, ettet vain erota sitä, mikä on omakohtaisen kokemuksen ja totuuden välinen ero ja mikä sitten on suoraa toisen yläpuollelle asettumisen tuomaa piruilua?
Omalla kohdallani ainakin koen, etten voi ketään loukata, jos kerron oman kokemukseni asioissa ilman sen julistamista oikeaksi totuudeksi. Omalla kohdallani olen saanut kokea sen armon, ettei minun tarvitse julistaa, saarnata eikä muutenkaan yrittää yhtään mitään. Se mitä kirjoitan omakohtaista kokemustani, se riittää. Ei minun tarvitse alkaa ojentaa täällä ketään. Ei piruilla eikä liioin haistatella yhdellekkään meistä.
Ystäväni Hannu. Ainoa asia, jonka tässä hetkessä meissä koen eroavaisuutena tällä raittiilla taipaleellamme, on se, ettei tällä palstalla, tässä hetkessä, tänään ole ketään jonka kirjoittelu aiheuttaisi minussa negatiivista tunnemylläkkää, mutta sinulla sensijaan, näitä negatiivisten tunteiden aiheuttajia täällä vaikuttaisi olevan melkoisen monta. Eli onko ongelma siis minun, sinun, heidän vai meidän?
Hyvää huomenta. Ohjelmassa puhutaan siitä, kuinka meidän tulee tutkia itseämme, ei muita. Sitä tehdessämme, meidän tulee unohtaa sana syypää, kun kyse on toisesta ihmisestä. Syyttelyllä emme saavuta tasapainoista, hyvää raitista päivää. Ohjemassa kehoitetaan anteeksi antoon, hyvittämiseen, oman kadunpuoliskon siistimiseen.
Kun luin tuon ylläolevan kirjoituksesi Hannu, niin todettakoon se, ettei minulle jäänyt epäselväksi se, miksi sinulla vaikuttaa hetkittäi olevan paha olla. Raha tai mammona ei korvaa toisia ihmisiä ja siihen liittyen, kysyn suoraan, kuten meillä rinnallakulkijoilla on tapana tehdä, havaitessaan mistä toisella kenkä puristaa, eli olisiko sinulla aika ottaa 8. ja 9. askel tarkasteltavaksi, suhteessa veljiisi sekä vaimoosi? Anteeksi pyytämisen kautta löytyvä oma sisäinen rauha sekä nöyryys ovat asioita, joiden eteen meidän kannattaa ponnistella hieman enemmänkin kuin oman osuutemme verran. Minä esimerkiksi tein yhdeksättä askelta suhteessa isääni, kirjoittaen hänelle kirjeen, jossa kävin läpi kaikki asiat, jotka jäivät sanomatta tai tuli sanottua väärin ja luin tuon kirjeen isäni haudalla, samalla päästäen itselleni todella rakkaasta ihmisestä irti. Ei ollut isäni syy, ettei hän jaksanut elää.
Kun tänään saan elää sovussa ympäriläni elävien ihmisten kanssa, on se asia jonka eteen olen valmis työskentelemään, koska ihmisen ei ole hyvä yksinänsä.
Pahoittelen, jos ymmärsit kirjoitteluni loukkaavana. Ajattelin vain kertoa mikä omalla kohdallani on auttanut tullakseni toimeen kaikkien ihmisten kanssa tänään. En sen kummemmin erittele heitä, olivat AA:ssa tai sen ulkopuolella. Ohjelmassa todetaan, että pyrkimyksemme on soveltaa näitä askelia kaikissa toimissamme, siis näitä askelia 1-12, ei askelia 10-12. No jokainen meistä elää kuten parhaaksi kokee, niin minäkin. Annan sen, mitä olen ilmaiseksi saanut, pyrkien kertomaan rehellisesti mitä tein, eli mikä auttoi minua. Mietin vain tässä hieman suruissani sitä, että aikas paljon on täytynyt tapahtua, jos sinua poliisilla uhkataan. Olisiko tuo yksi niistä tilanteista elämässäsi, jossa nöyryy, ei nöyristely, auttaisi löytämään ratkaisun. En tiedä. Sen tiedän, etten omalla kohdallani voisi kuvitella hetkeäkään eläväni tuollaisen taakan alla, nyt kun olen taakan olaltani pois painamasta saanut, kiitos askelten, ryhmän, ystävien ja Jumalan.
‘Jatkoimme itsetutkistelua ja kun olimme väärässä, myönsimme sen heti’
Myönnän erehtyneeni, kun en huomannut ensin esittämääsi kysymystä. Käydessäni työhaastattelussa, kerron rehellisesti menneisyydestäni, konkurssista, avio-erosta, ja noista seuranneista vaikeuksista elämässäni. Tietystikkään en silti juokse leuka edellä nyrkkiin, kertoen kaikkea kauheimpia tapahtumia, kuten ei varmasti kukaan, joka töitä haaveilee saavansa. Jos joku haastattelija kysyy alkoholin käytöstäni, en häpeile sanoa olevani alkoholisti, koska pyrkimykseni on olla oma itseni. Jos joku ei kestä todellista minuuttani, tuomiten ennen kuin tutustuu minuun, ei se ole minulta pois, kuten ei tuo kyseinen työpaikkakaan. Tiedostan tänään eläväni tavalla, joka takaa monulle, perheelleni, ystävilleni sekä noin 30 läheiselleni varsin hyvän olon, joten en siis kovin metsikköön tällä elämäntavallani ole taivaltamassa.Niin kauan kuin vaikuttimeni tekemisteni taustalla ovat rehelliset, Korkeamman käsissä on helppoa elää. Asiat järjestyy kyllä, aina ajallaan. Ymmärrän kyllä sinua ja sanomaasi, en vain ymmärrä sitä, miksi samantien hyökkäät, kuin minäkin jollain tapaa uhkaisin sinua, ajatusmaailmaasi saati elämäntapaasi.
Mitä se työnantajalle kuuluu?
Tämä on yksi juttu, minkä takia vertaisryhmät ovat, ainakin pahimmillaan, arveluttavia. Kun kertoo (entisistä) heikkouksistaan muille, niin pahantahtoinen henkilö voi valitettavasti niillä tiedoilla jotain konkreettista haittaa aiheuttaa.
Työhaastattelussa saa kysyä ainoastaan työn kannalta olennaisia asioita. Nykyiset sairaudet, vaikuttaessaan työhön, kuuluvat tähän, menneet sairaudet eivät. Niistä ei ole juridisesti luvallista kysyä, eikä niitä ole myöskään mitään moraalista velvollisuutta kertoa.
Miksi tunnustaa jotain, mikä ei pidä paikkaansa? Toisaalta, miksi vääntää asioista, mikäli kaikki on hyvin, kuten toteat olevan elämässäsi. Minullakin on kaikki hyvin, joten jatkakaamme askellusta. Tervehtikäämme toisiamme iloisesti vilkuttaen, mikäli elämänpolkumme jossain vaiheessa risteää. Voi hyvin.
Suomessa ei ole ollut “hullujenhuoneita” kai sitten 1900 -luvun alkupuolen. Onkin hieman koomista, jos moinen vanhentunut sana esiintyy sellaisenaan jossain AA-kirjallisuuden uusimmissa painoksissakin (?). Tuollaisista sanoista tulee fiilis kuin lukisi jotain vanhaa homeista Raamatun käännöstä tai muuta vaga wanha Väinämöisen aikaista juttua.
Hullujenhuoneet muuttuivat mielisairaaloiksi jo 1900 -luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä, ja mielisairaalat ovat nykyaikana muuttuneet psykiatrisiksi sairaaloiksi ja -osastoiksi.
Katkaisuhoito ei yleensä ole psykiatrisen hoidon tehtäviä, joskin ihminen saatetaan psykoottisissa ja delirium-tapauksissa viedä psykiatriseen hoitoon, koska tavallisessa katkaisuhoidossa ei ole välineitä psykoottisen ihmisen hoitoon niinkuin psykatrisella suljetulla on; mm. voimakeinot aggressiivisen asiakkaan rauhoittamisessa.
Katsoitko, hanu, muuten että sinua siellä “hullujen huoneella” hoitaneet ihmiset olivat suojatyössä 
