Nonnii se on lauantai ja selvistä päin eteenpäin. Kyllä tämä tästä.
Tänään ei narahda ja se meinaa ettei tarvitse huomenna hammasta purra ainakaan kankkusessa!
Se olisi kolme viikkoa sitten taulussa selvää elämää, alkaa jotenkin myös turpa mahtumaan peiliin tainnut kaventua.
Pakki roikkuu kuten ennekin mutta ajan kanssa kai se myös siitä ainakin hieman pienenee. Sitä odotellessa selvin päin.
Hyvä juttu, kolme viikkoa on hyvä alku. Yritän itse tehdä omassa rauhassa kivoja juttuja.
Musiikin kuuntelua ja taidanpa käydä rannassa kävelyllä. Aurinkokin paistaa.
Hyvää viikonloppua!
T. Puuhapete
Huomenta ja hyvää perjantaita. Minulla on pitempi viikonloppuvapaa ja kovasti on vieläkin tehnyt mieli järkätä kosteita juhlia. Olen kuitenkin järjestellyt asioita niin, etten tule juomaan. Olen kutsunut sukulaisia ja ystäviä kylään, ennenhän kaikki vapaa-aika meni juominen edellä. Hyvää ruokaa ja alkoholittomia juomia. Olen kuvitellut että kaikki muutkin juovat. Todellisuudessa eivät tai osaavat ottaa kohtuudella. Minulle se ei onnistu, enkä ala taiteilemaan minkä verran pystyn juomaan. Olen tuntenut iloa siitä että pystyn ajattelemaan positiivisesti itsestäni, olen inhonnut itseäni ja ryyppämistäni ja kuitenkin tein sitä tosi pitkään. Voimia ja iloa tähän päivään ja tulevaan viikonloppuun!
Niinpä, että tapahtu mitä tapahtuu muttei se ole syy juoda. Tai tehdä muutakaan pöljää, tänään. Tänään pysyn selvinpäin ja odotan mitä ilta tuo tullessaan. uskoa ja toivoa kaikille!
Iskipä todella pitkä flunssatauti päälle, kestänyt kohta 2 viikkoa. No, eipä ole juominen tullut edes mieleen. Siitä kuitenkin teki mieli kirjoittaa kun olen syönyt kipulääkkeitä, niin olen tullut pahoinvoivaksi ( Panacod). En muista juovana aikana tämmöstä olleen.
On ollut hyvää aikaa pysähtyä elämäni äärelle kun olen ollut sairaana. Olen ollut nyt hieman yli 2 kk juomatta. Alussa täytin vapaa-aikani touhuamalla, se toimi, koska mielihalut juoda oli kovat. Nyt oloni on rauhoittuneempi ja välillä aika ankeakin. Tästä ryhmästä on ollut paljon apua, tässäkin vaiheessa on moni kokenut samaa . Alan kuitenkin ymmärtää että elämän kuuluukin olla tällaista eikä jatkuvaa nousua ja laskua. Minusta on hienoa miten aikuiset lapseni ovat lähentyneet kanssani. Kyllähän he ovat joutuneet seuraamaan sekoiluani sivusta aivan riittävästi. Olemme puolisoni kanssa yhdessä päättäneet olla juomatta, meillä ei toimisi muuten. Tunteet räiskyvät mutta se on vain hyvä, koska olen turruttanut niitä alkoholilla. Keskustelut ovat syvällisempiä ja olemme avoimempia. Alan tykätä itsestäni pikkuhiljaa enemmän. Aamulla katson peiliin ja sanon sinä pystyt🥰
Kiitos kuulumisista, mukavaa kun päivitit. Raitistumiseen (ja elämään muutenkin) kuuluu monilla myös ajoittaisia apatiajaksoja. Semppiä! Hienoa että puolisosi on mukana samassa kanootissa.
