Tervehdys kaikille! Olen suunnitellut lopettavani juomisen 2 vuotta ja nyt olen siihen valmis. Epätoivoiset yritykseni saivat minut juomaan enemmän. Otin toistaiseksi viimeisen viinilasillisen viikko sitten. Juomiseni alkoi olla pakonomaista, 2- 3 krt viikossa kunnon humala. Tuntui että olen jatkuvasti
joko krapulassa tai humalassa. Kesä oli erittäin kostea. Join vaikka koin ahdistusta ja masennusta asiasta. Nyt on tullut totaalikyllästyminen itseni tuhoamiseen. Haluan elää ja tuntea kaikki tunteeni selvinpäin. Helppoa ei tule olemaan mutta en voi enää palata juomisen tielle. Se on tuhon tie. Tämä palsta vaikuttaa todella hyvältä vertaistuen muodolta. Tsemppiä kaikille!
6 tykkäystä
Tervetuloa joukkoon @Miepystyn. Itse olen vasta liittynyt tänne ja saanut täältä paljon tukea. Minulla alkotonta takana reilu 2 viikkoa. Itse lopetin terveysongelmien takia. Juonut olen 15-vuotiaasta lähtien aina 38 vuotiaaksi asti. Viimeiset kymmenen vuotta päivittäin.
Lopettaminen on kyllä hyvä päätös, olet oikealla tiellä. Tsemppiä lopetukseen ja hyvä kun olet tullut tänne ihmisten seuraan jossa muutkin kamppailevat saman asian kanssa.
2 tykkäystä
Toivotan sulle paljon tsemppiä ja iloa uuteen alkuun! 
Saman tilanteen äärellä olen nyt minäkin, kun muutama päivä sitten tein päätöksen raittiudesta. Ei kestä enää mielenterveys ja elämä menee aivan hukkaan. Juominen todellakin on tuhon tie ja tappava sairaus alkoholistille. Päivä päivältä olo paranee ja elämä alkaa näyttää valoisat puolensa. Nautitaan tästä hetkestä ja odotetaan ilolla huomista! 
2 tykkäystä
Kiitos @Nainen38. Tiedän että tarvitsen tukea, olen erittäin hyvä keksimään tekosyitä juomiselle. Nyt tuntuu että olen todella onnellinen kun ei tarvitse juoda, mutta tuntien itseni, tämä tulee olemaan taistelua. Olen kävellyt alkoon kuin transsissa ja vain odottanut hetkeä että pääsen juomaan. Nyt täytyy löytää elämään muuta sisältöä.
2 tykkäystä
Kiitos paljon @Matilda. Saan todellakin mennä ilon kautta. Juominen on aiheuttanut minulle enemmän tuskaa kuin iloa. Olen kiitollinen jokaisesta päivästä jonka saan olla juomatta. Äitini kuoli viinaan ennenaikaisesti, enkä halua kokea samaa kohtaloa. Työstämistä se vaatii, mutta olen valmis siihen.
2 tykkäystä
Täällä toinen samanlainen joka on hyvä keksimään vaikka jos minkälaista tekosyytä että voi juoda.
Ehkä me yhdessä voitaisiin keksiä hyviä syitä miksi ei juotaisikaan😅
1 tykkäys
Just niin. Niitä onkin hyvä miettiä. Ensinnäkin humalatilani alkoivat olla jo hengenvaarallisia, koska en muistanut loppuillasta mitään. Alkoi tulla tapaturmia, tavarat hukkuivat minne sattui. Nousuhumala oli ohi hyvin nopeasti koska join viiniä kuin vettä. Muutaman tunnin kuluttua jo vollotin kuinka paskaa juominen ja kaikki on ja haluan kuolla pois. Tämä tuli " uutena" juttuna. Varmaan siksi kun juomismäärät olivat nousseet niin paljon. En halua sitä paskaa enää yhtään.
Minä sain täältä hyvän neuvon että kannattaa kirjoittaa nuo paskat jutut johonkin ylös nyt kun ovat vielä tuoreessa muistissa ja sitten kun heikko hetki koittaa ja tekee mieli juoda niin kaivat paperin esille ja muistelet millaista se todellisuudessa olikaan.
2 tykkäystä
Tervetuloa mukaan @Miepystyn minunkin puolestani!
Tänne onkin tullut aika kivasti uutta väkeä tässä alkuviikon aikana, oikein mukavaa jos täällä vähän nyt vilkastuisi meininki.
Sulla on selkeästi aika hyvin pohjatyö tehtynä ja päätös tähdätä täysin alkottomaksi tekee hommasta heti paljon suoraviivaisempaa, kun ei tarvitse koskaan enää pähkäillä, että milloin saisi juoda ja kuinka paljon.
Ja jos jo tietää sen, että vauhti tulisi kuitenkin vain kiihtymään, niin ehkä siinä olisi sitten hyvä kohta siirtää juominen lopullisesti menneisyyteen.
Eiköhän me kaikki olla otettu kuitenkin jo sen verran, että tiedetään aivan tarkkaan, mitä alkoholi voi meille tarjota, ja olisi aika sääli, jos jäisi tässä elämässä kokonaan kokematta, että miltä elämä täysin raittiina aikuisena tuntuu. 
3 tykkäystä
Kiitos paljon @Setämies! Ihanaa herätä uuteen aamuun selvänä, vaikka näen unia joissa juon ja olen pettynyt itseeni. Alitajunta, todellinen minä on nähtävästi vielä juomassa, mutta tilalle tulee uusi minä joka pystyy tekemään muutakin. Olen nauttinut kun olen pystynyt käymään uimassa ja sienessä, pystynyt olemaan läsnä. Työt alkaa tänään ja sekin tuntuu hyvältä. Takaraivossa viininpiru silti hakkaa, että kohta kohta tonkka aukeaa…
3 tykkäystä
Aamut ovat tosiaan niitä parhaita asioita, mitä raittius tuo tullessaan. Ei ole ollut yhtäkään aamua, että olisi harmitellut, kun ei edellisenä iltana tullut otettua.
Minulla oli myös ensimmäisinä kuukausina todella vahvoja unia juomisesta ja valveilla ollessakin alitajunnasta nousi sellaisia “hallitsemattomia” ajatuksia: että kohta tämä pelleily loppuu ja tämä mies ohjataan taas tuopin äärelle, niin kuin ollaan viimeiset parikymmentä vuotta tehty.
Se oli aika hämmentävää, kun mitään vahvaa tiedostettavaa halua humaltua ei kuitenkaan välttämättä ollut.
Mutta siitäkin varmasti selviää, kunhan aivoille antaa aikaa oppia, että nyt tätä tyyppiä täytyykin muuten alkaa tökkimään kaljakaupan sijasta salille, koska tavat ovat muuttuneet.
3 tykkäystä
Tervetuloa mukaan. Anna juomisajatusten tulla ja mennä mutta älä jää kuuntelemaan niiden kuiskuttelua. Pidä niitä kuolinkorinana. Riippuvuus tekee kaikkensa että kiinnittäisit haluun juoda huomiota. Kun halua ei kuuntele ja kulkee määrätietoisesti toiseen suuntaan niin ääni vaimenee ja lakkaa jossain vaiheessa kokonaan.
Mitä tulee ajatukseen viinanpirusta niin se toki on kuvaannollinen juttu. Ne on kuitenkin meidän alkoholistien omia ajatuksia. Itselläni auttoi sen etten enää vierittänyt syytä juomiselleni ” viinanpirulle” pysähdyin ja tajusin että syytin juomisestani tätä mieleni entiteettiä ja vieritin vastuun sille. Kun enhän minä mutta kun se viinanpiru😀 ne oli minun ajatuksia. Minun riippuvuusajattelua
Tsemppiä
3 tykkäystä
Minullekin alkoi tulla tuollaisia itkukohtauksia ja “haluan kuolla pois” -ajatuksia, joita valitettavasti sanoin myös ääneen puolisolleni. Voin vain kuvitella, miten hirveää on kuunnella tuollaista paskaa läheiseltään harva se viikko. Anteeksi olen aina pyytänyt, mutta ei sekään mitään taida merkitä, jos sama toistuu aina uudestaan. Onneksi enää ei tarvitse miettiä. Ihanaa olla selvin päin ja pysyä hieman paremmin kontrollissa omien tekojen ja sanojensa kanssa.
2 tykkäystä
Juuri nuo asiat sai minut onneksi heräämään. Tänään puhuttiin puolisoni kanssa tunteista ja kaikesta tapahtuneesta ja se oli niin puhdistava kokemus. Alan pikkuhiljaa päästä kiinni tunteisiini enkä yritä turruttaa niitä juomalla. Huomaan liikuttuvani herkästi, mikä on hyvä koska olen pienestä asti joutunut tukahduttamaan kielteiset tunteeni ja se on yksi syy miksi alkoholisoiduin. On ihan ok olla vihainen, surullinen ja kaikkea miltä ikinä tuntuu. Sitä koitan oppia, otan tunteet vastaan ja annan niiden mennä.
2 tykkäystä
Kiitos @Fincoco viisaista ajatuksista. Minun on aika ottaa vastuu ja valta elämästäni. Olen enemmän kuin riippuvuuteni. Olen niin pitkään ajatellut olevani niin heikko ja voimaton alkoholin edessä ja onhan se kuningas niin kauan kun sille vallan antaa.
2 tykkäystä
Tänään tuntui hyvältä juuri tuo valinta: menin liikkumaan ja sain siitä hyvän olon. Ajattelin että teen joka päivä jonkin jutun josta oikeasti nautin; liikunta, lukeminen, metsäretki, leivonta, ystävän tapaaminen.
5 tykkäystä
Kuulostaa hyvältä. Juuri tuollaisten ihan tavallisten asioiden tekeminen, ja ilon löytäminen niistä, vie tehokkaasti kauemmas juomisesta ja siihen liittyvästä ankeudesta. Tänään kun ihan vaan keitin kahvit ja söin pullaa, niin tuli jälleen kerran mieleen että eipä olis tämäkään kahvituokio kovin mieltä ylentävä jos olisi krapula ja viinanhimo päällä. Nyt se tuntui suorastaan arjen luksukselta, vaikkei tosiaan tuon kummemmasta asiasta ollut kyse.
6 tykkäystä
Huomenta. Kovasti pitää suunnitella ohjelmaa viikonlopulle, ettei sortuisi juomaan. Tunnen kuitenkin suurta helpotusta siitä että voin olla juomatta. Ja toisaalta tuntuu kuin hyvä ystävä olisi kuollut. Vielä on matkaa vapauteen, mutta päivä kerrallaan menen ja pyrin keskittymään hyvään.
4 tykkäystä
Huomen @Miepystyn.
Itse olen miettimyt miten sen kuvailisi, niin sinä sen sanoit, kuin hyvä ystävä olisi kuollut.
Tämä on se tunne minullakin välillä.
Onneksi alkaa olla jo paljon niitä parempia hetkiä. Kovat kamppailut käyn välillä pääni sisällä , mutta niistäkin on selvitty ja se tuottaa hyvää mieltä☺️
3 tykkäystä
Päivä kerrallaan, hetki kerrallaan. Olen kokenut että monessa asiassa tuo keino on hyvä, kun on mentävä eteenpäin alakulon keskelläkin, vaikeuksien saartamana, kun tuntuu ettei mikään onnistu enää niin kun muistan, että vain tämä päivä, ei muuta, teen tänään mukavia asioita enkä nyt murehdi menneitä enkä pelkää tulevaa.
4 tykkäystä