Kiitos voimaannuttavista viesteistä. Viikonloppuna jouduin keskelle yhtäkkistä kriisiä. Oli todella lähellä että alkaisin juomaan. Niin ei kuitenkaan käynyt. Otan elämän vastaan sellaisena kuin se tulee, myös ahdistavine tapahtumineen. Tunne-elämäni on eheytymässä, siitä olen onnellinen, en yritä tukahduttaa vaikeita tunteita. Päivä ja hetki kerrallaan. Rauhassa saan mennä tämänkin päivän. Hyvää päivää sinulle. Olet arvokas.
4 tykkäystä
Tervetuloa Miepystyn palstalle, olet oikeassa paikassa!
Juuri näin. Olen viime aikoina taas miettinyt jonkin verran tunnetta nimeltä pelko. Olen ollut yli vuoden raittiina ja huomaan, että olen aika säikky. En halua esimerkiksi liikkua iltapimeällä yksin ulkona. Skannaan väkijoukkoa katastrofien varalta yms. Huomaan, että näitä tunteita olen muiden muassa turruttanut alkoholilla. Ei ole enää painanut mikään “ylimääräinen”. Mutta eihän minun tunteeni tai humalatilani itse tilannetta muuta mitenkään. Nyt on siis ihan kiehtovaakin pysähtyä tunteiden ja niiden taustojen äärelle. Miksi pelkään, mitä pelkään? Mitä tunne tilanteessa auttaa tai hyödyttää ja mitä vastaavasti estää tai hidastaa. Jotenkin tässä aukeaa ihan uusi, jopa järkevän aikuisen maailma. Tervetuloa mukaan!
Paljon tsemppiä! 
4 tykkäystä
Kiitos viestistäsi @Hiiri. Täysin samanlaisia ajatuksia minullakin. Alan pikkuhiljaa nousta tunteen päälle, otan sen vastaan ja päästän siitä irti. Nyt minulla on kova ikävä ja sydän tuntuu raskaalta. Tässä kohtaa juominen vain pahentaisi oloani. Voimia kaikille tähän päivään. Lauloin unissani Myrskyn jälkeen on poutasää, lavalla, jossa yleisönä oli humalaisia ihmisiä. Jotain prosessia sekin:).
4 tykkäystä
Täällä myös yksi säikky ja pelkuri. Yksin olen aika peloissani, sen myönnän. Oli ihanaa (vaikkei se aina ihanaa ollutkaan) kun olin parisuhteessa, ei pelottanut niin paljoa.
kesällä tein retken metsään, menin autolla kauas pois asutuksesta. Paikka oli ihana vaaran laita ja kesäpäivä kaunis, mutta minun pelkotila meinas sen pilata. Pelotti niin että sydän hakkas ja otsalle tuli hiki, mutta meninkin maata maahan ja rukoilin korkeimmalta apua, anna minulle rohkeutta olla tässä. Ja niin rauhoituin. Mitään pelottavaa ei ollut missään, näin kauas ja olisin nähnyt jos jokin uhkaisi, eksymisen vaaraakaan ei ollut. Mutta tuo pelko meinasi pilata ihanan kesäpäivän.
Minulla rukous auttaa usein, kun en muuta keksi selitystä pelolle. Siis joskus on pelättävä ja se on oikein, mutta minä pelkään joskus ihan olemattomia…
2 tykkäystä
Myös minä pelkään “kaikkea”. Viimeksi, kun raitistuin, opettelin menemään yksin sieneen ja marjaan. Se oli aluksi kamalan pelottavaa. Minulla on ptsd, joten se vaikuttaa pelkoihini. Yritän olla syyllistämättä itseäni peloistani, enhän valitse niitä. Kukaan ei valitse tunteitaan, se on tärkeää muistaa.
2 tykkäystä
Minulle metsä on aina ollut turvapaikka. Olen kuvitellut myös alkoholin olevan minulle sitä. Nyt olen palaamassa metsään, hiljaisuuteen ja rauhaan. Minua on itkettänyt, kun olen kokenut metsän niin hoitavana. Siellä saan myös rauhassa pohtia kuka olen ja mitä haluan elämältä. Vain minä. Olen ollut kova huolehtimaan muista. Nyt on aika huolehtia itsestäni.
4 tykkäystä
Huomenet. Minä pelkään myös ihmisiä, juoruilevia pahantahtoisia, muka leikillään ilkeileviä ihmisiä, pilapuheita yms. Muutin kauas paikkakunnalta missä jouduin juorujen kohteeksi. Joku varmaan sanoo että pitää kohdata sosiaaliset pelot, mennä vaan rohkeasti päin ja olla olevinaan. No minusta ei siihen ole. Olen ymmärtänyt, onneksi, että olen liian herkkä ja haavoitun liian herkästi. Onneksi psykiatri ymmärsi ja kehoitti pitämään esim. sukulaiset hieman kauempana, eikä kannata liikaa avautua sukulaisille. Niin tein ja pääsin irti riippuvuudesta sukulaisiin, minun ei tarvi olla siellä missä koen että olen alistettu.
Miksi tästä kirjoitan, koska olen taas ajautunut olemaan liikaa sukulaisten kanssa… äääh… kun ärsyttää se kun en muista etten tule heidän kanssaan toimeen. Koen heidät kuin susilauman ja he raatelevat aina jonkun, ikävä kyllä. Pärjään hyvin jos en ole liikaa tekemisissä suvun kanssa. Nyt pitää hienovaraisesti ottaa takapakkia.
Tällaista tänä aamuna, juorujen keskellä jälleen, raittiina ja onneksi ei tarvi ottaa kuppia suruun ja itsesääliin…
4 tykkäystä
Minulla on ihan sama juttu. Metsässä en pelkää, en edes pimeällä. Oli surullista huomata, että olin jossain kohtaa aisteja turrutellessani hukannut aidon kyvyn nauttia siitä. Oli kiire pois, usein “rentoutumaan” lisää. Nyt osaan sen taas. Rakastan metsää. Miltä se näyttää, tuoksuu, kuulostaa, tuntuu. Varmaan vähän maistuukin. 
Joskus kun arjen pyörteissä alkaa pinna kiristyä, pitää päästä metsään nollaamaan.
Ihmiset pelottavat ja rasittavat enemmän, samoin ihmisen rakentamat ja aiheuttamat asiat. Nimenomaan juorut, pahantahtoisuus, ilkeys, vahingonilo, vääristely, kummalliset tulkinnat ja niiden siirtäminen totuuksina eteenpäin… Kaikki kaksinaamaisuus ja oman herkän nahan suojelu muiden kustannuksella. Asiat, mitä moni näennäisen kilttikin harrastaa härskisti. Puhuu kovastikin, mutta ei seiso sanojensa takana vaan vierittää vastuun toisaalle.
Toki siedätys on täysin pätevä keino myös sosiaalisen ahdistuksen hoidossa. Mutta jos vastassa on esim. ehta narsisti tai muu kuormittava persoonallisuus, ainoa oikea keino on ottaa jalat alleen. Toista ei voi muuttaa, ellei hän itse halua työskennellä muutoksen eteen.
Tsemppiä!
1 tykkäys
Huomenta, olen itsekin joutunut ottamaan etäisyyttä joistain sukulaisista jotka vain myrkyttivät elämääni. Se on ollut helpotus. Olen tekemisissä vain sellaisten ihmisten kanssa, jotka haluavat toisille hyvää. Olin ennen miellyttäjä jota käytettiin surutta hyväksi. Se loppui kun aloin vetämään rajoja. Voimaa tähän päivään!
1 tykkäys
Huomenta, viikonloppu meni hyvin, varmaankin siksi että oli täysin ohjelmoitu muuhun kuin juomiseen. Vielä on alkoholi paljon mielessä ja tunnen välillä alakuloa. Nyt on kuitenkin tullut intoa sisustaa kotia, nähdä ystäviä ja liikkua ulkona. Tsemppiä viikkoosi!
4 tykkäystä
Huomenta. Samoin reipasta raitista viikkoa, ilman päihteitä. Päivä kerrallaan, hetki kerrallaan.
Elämä on oikeasti ihanaa kun sen oikein oivaltaa. Päästää irti pään sisäisestä metelistä ja peloista, ahdistuksista. Pelosta ettei selviydy eikä osaa yms. Ja tuo mielihän se tyrkyttää “et tarvitse muita ihmisiä”. “ei kannata mennä ryhmään”. “Muut ovat tyhmiä”, heidän neuvonsa ovat tyhmiä. “minä kyllä tiedän miten hoidan asiani”. “sukulaiset ne varsinkin ovat tyhmiä, riitaisia, juoruajia ja vaikka mitä”. Onneksi terve mieli on alkanut välillä aina sanomaan että stop tykkänään, rauhoituppas ja mieti yön yli. Se on paras lääke minulle: nukkua yön yli ja miettiä ennenkuin teen yhtään mitään.
3 tykkäystä
Yön yli nukkuminen tuntuu aina toimivan. Eilen oli vähän turha ja masentunut olo ilman sen ihmeellisempää syytä, ja kyllä siinä sitten mielessä kävi pitkistä aikaa, että ennen tässä tilassa juotiin olo hilpeäksi ja ehkä vähän jopa tuota vaihtoehtoa kaipasin.
Mutta aamulla lenkillä mietiskelin, että se ei olisi todellakaan kannattanut, muuten en olisi täällä.
Pitää vain osata kiltisti istua vaikka paikallaan ja tuntea elämä kaikkine fiiliksineen. Se jos mikä on normaalia, eikä aivojen puuduttaminen myrkyllä.
4 tykkäystä
Huomenta ja mukavaa maanantaita! Nyt alan tajuta että olen etsinyt nollausta ja rentoutusta myrkystä joka vain pahensi oloani. Viikonloppuna sain konkreettisen muistutuksen juomisen haitoista kun sukulaiseni joutui sairaalaan juotuaan kaksi päivää. Elimistö kyllä näyttää merkkejä mutta mieli on toista mieltä. Minulle olisi käynyt aivan samalla tavalla tai lähtenyt henki tapaturmaisesti tai ryypätessä. Tänään on hyvä päivä kun minun ei tarvitse juoda. Tsemppiä ja iloa sinulle!
2 tykkäystä
Tsemppiä myös sinulle. Tänään meidän ei tarvitse juoda kiitos siitä!
2 tykkäystä
Kiitos @fredi. Tänään olen iloinen alkavasta lokakuusta jonka saan olla juomatta. Ennen paskat kelitkin riittivät syyksi korkkaamiseen. Syyskuu oli ensimmäinen raitis kuukauteni. Saan tukea puolisoltani jolla myös halu raitistua. Tämä ryhmä on auttanut minua myös tällä matkalla.
4 tykkäystä
Kyllä niin olen minäkin. Vapaa päivään on kuulunut urheilua aamusta, yhden tietokoneen asennus, vähän siivoomista ja otin tuossa oikein nokosetkin.
Jokainen krapulaton päivä on hieno juttu toivottavasti matkataan yhdessä kohti joulua ilman alkoa
4 tykkäystä
Näin mennään. Ihanaa, kun odotan jo innolla viikonloppua. Ei tarvi herätä krapulassa.
2 tykkäystä
Minulla sama suunnitelma.
Illat kirkkaassa muistissa ja aamulla ei kankkusta. On se hienoa herätä huomenna.
Lähdin tänään testaamaan @setämiehen tyyppistä minilomaa viikonlopuksi.
Listalla on uintia, nukkumista, syömistä ja ajamista toki. Onpahan jotain puuhaa ainakin.
4 tykkäystä
Minulla näyttää toimivan että suunnittelen aktiivisia viikonloppuja. Tulee tosi hyvä mieli kun pystyy tekemään erilaisia juttuja ja näkemään ihmisiä. Minullahan juominen meni jo pelkiksi kalsarikänneiksi, en halunnut nähdä ihmisiä vaan juoda nupin turvoksiin kotona. Maanantait ja koko alkuviikko on töissä niin paljon helpompia kun ei ole juonut.
2 tykkäystä
Nonnii, se on taas perjantai ja juominen tulee mieleen. Olen mielessäni jo petannut kunnon kännejä lauantai- illalle vanhasta muistista. Äkkiä sitä unohtaa ne kaikki tuskaiset päivät jotka juomisestani seurasivat. Ennen suoritin elämääni, josta sitten palkinto oli tonkka pöytään. Lähinnä odotin viikon että pääsen juomaan. Tätä jatkui niin pitkään, että ihmekös tuo että levottomuus iskee perjantaina heti aamusta. Tilannehan on kuitenkin se, etten aio juoda. Luojan kiitos siitä. Olen katsellut kuvia parilta viime vuodelta ja alkoholi esittää niissä pääroolia. Kaikki lomat, viikonloppureissut, mökkeilyt. Niiden sisältö oli vain että pääsen juomaan. Sairaus tämä on ja nyt olen siitä toipumisen alussa. Asian myöntäminen on helpottanut paljon. Raitista viikonloppua sinulle!
7 tykkäystä