Haluan itseni takaisin!

Hei,

Olen 35-vuotias. Lopetin juuri työelämän ja aloitin opinnot yliopistossa. Olin toistakymmentä vuotta ravintola-alalla mutta se ei taida olla kaikista viisainta alkoholistille.

Tämä on ensimmäinen askel eroon alkoholista, sen tuomista ongelmista perheessä ja terveydessä.

Tosissaan keväällä GT-arvoni oli koholla ja perheemme roikkuu eron partaalla jo toista vuotta. Olen juonut n. kaksi vuotta joka viikonloppu ja viikollakin. Mieheni juo myös. Nyt on edessä ensimmäinen kokonainen viikko ja viikonloppu ilman alkoa. En tiedä selviänkö. Yritän keksiä muuta puuhaa. Mieheni on luvannut olla myös juomatta.

Lapsia meillä on kaksi. Juodessamme he nukkuvat, tai ovat toisaalla. Ovat jo aika isoja. Heitä olemme sentään varjelleet.

Molempien suvuissa on alkoholismia. Vanhempi siskoni, jolla ei ole avioliitossaan lapsia on mennyt jo hyvin pitkälle alkoholin suurkulutukseen/alkoholismiin. Nyt kolmen viikon kesälomalla hänellä ei ole tainnut olla päivääkään ilman viinan sekoittamaa päätä. Työnsä kyllä hoitaa, eikä näe ongelmaa. Minä sen sijaan näen, enkä halua itsestäni samanlaista sammuilevaa ja aggressiivista maailman vihaajaa. Hän on nimittäin muuttunut ja uskoisin, että viinan takia. Tai noh… viinin takia. Alkoholistithan juovat viinaa ja keskiluokkaiset kohtuukäyttäjät siemailevat kalliita viinejä.

Pah.

Mutta siis! Uskon että minulla on vielä toivoa ja ajattelinkin hakea täältä vertaistukea. Kiitos jos jaksoit lukea!

Heih!

Mä olen itsekin vielä aika tuore (joskin tällä hietkellä muun elämän puutteessa aktiivinen) plinkkaaja ja kovin vaiheessa oman raitisteluni kanssa, mutta ilmoittaudun ainakin lukijaksi.

Mä olen myös 35 ja saanu GT-arvoni korkeelle. Ero tulis varmaan jos mies tietäis kuinka paljon olen dokaillu.

Havahduin toukokuussa tilanteeseen, olin 4vk juomatta, kunnes juhannus lähti ihan käsistä. Nyt taas toista viikkoa ihmettelen, että mitä kaikkea sitä sitten tekiskään jos viina ei ole vaihtoehto.

Vinkkinä…niin onkohan mulla mitään vinkkiä…päivä kerrallaan, niin ei tunnu liian ylivoimaselta!

Tämän taas joku tulkitsee keljuiluksi mutta siitä ei ole kyse. Nimittäin jos kirjaimellisesti pyrit eroon alkoholista, niin miksi kirjoitat vähentäjiin ?

Oma kokemukseni ja on muidenkin, on se, että on helpompi pyrkiä olemaan kokonaan ilman kuin säätää ja kärvistellä
vähentämisen kanssa. Ei se lopettaminkaan lainkaan helppoa ole ja aika monet tarvitsevat apua ja tukea.

Hei Dave,

Ehkä minulla on ajatus, että eroon alkoholin tuomista ongelmista. Haluaisin olla kohtuukäyttäjä, jolle alkoholi ei aiheuta ongelmia. En halua luopua siitä kokonaan. Kyllähän ihmiset oppivat kävelemäänkin uudestaan, puhumaan uudestaan ja paranevat monista sairauksista. Miksi alkoholinkäyttöä ei voisi oppia uudestaan.

Mitä olette mieltä?

Nyt on neljäs päivä ilman alkoa. Eilen kun siivosin, tein treenin ja kävin saunassa niin kylläpä halutti siideriä. No en kuitenkaan juonut, ei edes ollut. Ajattelin, että mitäpä nyt yhdestä siideristä olis haittaa. No ei mitään tietenkään. Se vain tarkottaisi, että perjantaina määrä olisi jo kuusi.

Se on kumma kun yhtenä päivänä pystyy juomaan vain sen yhden niin alkaa uskotella itselleen, että eihän mulla mitään ongelmaa ole. Olenhan pystynyt vasta juomaan vain sen yhden ja jättämään siihen. Nythän voin vetää överit.

Minä myös kirjoitan vähentäjiin sen takia etten tässä vaiheessa jaksa ajatella että olisin tämän jälkeen hautaan saakka ilman että voisin juoda yhtä kuoharia esim teatterin väliajalla, kesäterassilla, juhlissa, tai lasillista punaviiniä ravintolassa ruoan kanssa. Tiedän että se on kaukainen ajatus, mutta jos lähden niin ankealla ajatuksella liikkeelle, niin en saa tätä päivittäistä juomista kuriin ikinä.

Ajattelen että siinä vaiheessa kun on päässyt raittiuden alkuun, voi alkaa kirjoittamaan lopettajiin ja siinä raitistuessaan voi alkaa miettiä sitä, onko täysin pisaratta vai voiko jossain tulevaisuudessa ottaa yhden ja vain yhden. Kun on jo raitistunut, ei se selvinpäin olo tunnu niin kaukaiselta ja ahdistavalta ajatukselta kuin se nyt tuntuu.

Minulla on tuttavia jotka ovat olleet roskisjuoppoja ja nyt voivat juoda bändikeikoilla olutta ihan vapaasti, mutta eivät koske ns. viinoihin. Ja ovat pääasiassa enimmäkseen selvinpäin eli juominen ei ole viikoittaista. Eli on maailmassa sellaisiakin ihmeitä tapahtunut.

hei!
sivusto temppuilee joten äskeinen viestini taisi kadota taivaan tuuliin.
ihan ensimmäiseksi Yanitalle, tervetuloa mukaan!

olen oppinut jo ettei Daven toistuva kommentointi tosiaan ole tarkoitettu välttämättä keljuiluksi mutta jonkinmoista ylhäältä päin neuvomisen virettä siinä on kiistatta, mikä saattaa pelästyttää uuden tulokkaan alkutekijöissä.
minusta sitä pitäisi varoa.
toisekseen, täällä Vähentäjissä on paljon ihmisiä jotka ovat päässeet tavoitteisiinsa (tai, myöhemmin siirtyneet ajan kanssa Lopettajiin) joten en ymmärrä, en sitten millään, minkä takia yksilöiden toivetta onnistua vähentämään tullaan tasaisin väliajoin vähättelemään Lopettajien puolelta.

uskon että sellaiset ihmiset, jotka kokevat että ainoa vaihtoehto on kokonaan lopettaminen; he osaavat kyllä itsekin klikata itsensä Lopettajien puolelle.

kolmanneksi, sikäli mikäli Vähentäjät-palsta ei palvelisi ketään, niin miksi tämä olisi ylipäätään perustettu?

oma elämäni on muuttunut ratkaisevasti siitä kun liityin tänne noin 7 kk sitten.
se ainakin on yhtä varmaa kuin tässä istun.
vielä kerran lämpöiset tervetulotoivotukset Sulle Yanita! :smiley:

ps. jos tämä viesti tulee suht samankaltaisena pariin otteeseen… niin väliäkö tuolla.

Heti tuli vastaus ja sen henkinen kuin ko nimin odotinkin.

Tämä vähentäjät jako on syntynyt siksi, että ennen oli vain yksi ja palsta ja tuli monia pyyntöjä, että jaetaan. Totta on että on monia, jotka ovat onnistuvat vähentämään mutta on myös erittäin monia, jotka eivät onnistu ja sotkevat elämänsä, menettevät työnsä perheensä ym ja jotkut kuten pari hyvin tuntemaani, muuten erinomaisen hyvää ihmistä, jotka olen joutunut kantamaan hautaan.

Arvelin, että asia on niinkuin aloittaja kertoi mutta halusin että ainakin itse tietää mihin pyrkii ja kävi mielessä, että tuleekohan taas kommettia ja tulihan se.

Kiitos kommenteista Pirjoleena, SylviaPlaa ja Davekin. Olen kaikelle avoin, koska en halua olla enää jumissa.

Uskon vakaasti, että minusta on kohtuukäytäjäksi. Minusta tuntuu, että minusta tuli suurkuluttaja vasta kun aloin ajatella alkoholia mörkönä. Siitä on n. kaksi vuotta aikaa. Vedin sellaset överit alkoholin kanssa, että hävettää varmaan hautaan asti. Joku toinen ajattelisi, että sattuuhan sitä. Että kun aloin ajattelemaan kauhulla kaikkea alkoholiin liittyvää, niin aloin sen avulla pakenemaan kauhuajatuksia alkoholista. Se todellakin turruttaa. Sitä myötä aloin käyttämään liikaa.

Tilannetta ei auta yhtään se, että alkoholismia on suvussa ja mies on jonkin sortin suurkuluttaja myös. Kyllä hän voi hyvin olla ilmankin mutta joka viikonloppu sitä jonkin verran nauttii. Joskus enemmän, joskus vähemmän. Mutta muistan ajan, kun joimme siideriä ehkä kerran kuussa. EIkä mietitty sen enempää alkoholia mörkönä. Ja sitten taas vedettiin jossain Emma -gaalassa överit, eikä ajateltu sitäkään mitenkään mörkönä. Se oli vain elämää.

Voiko olla niin, että ihminen kun alkaa ajattelemaan liikaa alkoholia negatiivisessa valossa, niin siihen negatiiviseen valoon asiat päätyvätkin. Vähän niin kuin jos ajattelet, että ei tästä mitään tule (vaikkapa avioliitosta), niin tuskin siitä tuleekaan?

Olenko vain jumissa, vai sittenkin alkoholisti? Onko muut miettineet tällaista?

Öö… minun mielestä kenenkään , “sen henkisestä” -vastauksesta, on turha lähteä yhdellä viestillä päättelemään yhtään mitään.

Älkää ampuko viestintuojaa. Mielestäni Dave on yksi palstan parhaista kirjoittajista. Itse en koe tekstejään ivallisiksi tai alentuviksi vaan enemmänkin kokemuksen ja viisauden tuoman viileän analyyttisiksi. Ehdottomasti siinä on mies jonka sanoja kannattaa kuunnella.

Yleisesti tunnustettu totuus, joka myös palstan päiväkirjaketjuja tonkiessa pistää silmään, on että juomisen lopettaminen on vaikeaa. Ja vielä sitäkin paljon vaikeampaa on alkoholistin alkaa kohtuukäyttäjäksi. Varsinkin kotikanavan puolelta kannattaa lueskella tarinoita. Siellä on useita monivuotisia kertomuksia puolison perspektiivistä. Ja nyrkkisääntönä niissäkin on, että jos juomista ei lopeta kokonaan, se jatkuu holtittomana. Ennemmin tai myöhemmin.

Siitä voi sitten kukin laskea yhteen, kumpi arpa kannattaa ostaa; vähentääkö vai lopettaako. Panoksenahan ei ole muuta kuin loppuelämä.

Tämä ei myöskään ole ivallisesti kirjoitettu. Siihen minulla ei olisi edes varaa.

Onko sitten niin, että Daven viestejä ei saa kritisoida mutta hän saa vapaasti analysoida ihmisiä täällä, heitä tuntematta? Minä en tunne häntä, enkä sinuakaan Lämpömittari. En lähde teitä analysoimaan. Tulin tänne vain jakamaan kokemuksia. Toivoisin, että muutkin ja tekin.

Jos on paljon ihmisiä, jotka ovat pystyneet palaamaan kohtuukäyttäjiksi mutta enemmän jotka ei, vaan ovat päätyneet pohjalle alkoholin syövereihin, ei se tarkoita, että minä tai joku muu “vähentäjä” kuuluisi jälkimmäiseen porukkaan.

Minulla on toivoa. Jos teillä arvostelijoilla ei ole, tai ei ollut -mitä en voi kuin arvailla- niin älkää projisoiko sitä toisiin, jotka pyrkivät kohtuuteen.

Kiitos!

Onko sitten niin, että Daven viestejä ei saa kritisoida mutta hän saa vapaasti analysoida ihmisiä täällä, heitä tuntematta? Minä en tunne häntä, enkä sinuakaan Lämpömittari. En lähde teitä analysoimaan. Tulin tänne vain jakamaan kokemuksia. Toivoisin, että muutkin ja tekin.

Jos on paljon ihmisiä, jotka ovat pystyneet palaamaan kohtuukäyttäjiksi mutta enemmän jotka ei, vaan ovat päätyneet pohjalle alkoholin syövereihin, ei se tarkoita, että minä tai joku muu “vähentäjä” kuuluisi jälkimmäiseen porukkaan.

Minulla on toivoa. Jos teillä arvostelijoilla ei ole, tai ei ollut -mitä en voi kuin arvailla- niin älkää projisoiko sitä toisiin, jotka pyrkivät kohtuuteen.

Kiitos!

Käsittääkseni en ole analysoinut ketään enkä varsinkaan aloittajaa. Kommentointi on ihan eri asia. Yhdestä vastauksesta ei ole kyse vaan kyllä tämä saman nim on ennekin kommentoinut harvoja juttujani ihan kuin jotenkin hyökkäisin häntä vastaan tai esittäisin jotain fundalistista totuutta. Ihmiset on erilaisia ja jokaisella voi olla eri tie mutta kuten Lämpömittari totesi näkemykseni perustuu pitkään kokemukseen ja laajaan havainnontiin tuttavapiirissa ja eri vertaistukiryhmissä. Ketään en halua alentaa, ei ole varaa kun kerran on käytännössä kaiken menettänyt ja tie takaisin on ollut rankka. Varoittaa kyllä haluan ja toivotan onnea jokaisen valitsemalleen tielle.

Okei!

Toki kaikenlaiset mielipiteet ovat tervetulleita.

Omasta mielestäni on yhtä alhaista sanoa lopettajalle, että todennäköisesti et pysty siihen, kuin sanoa vähentäjälle, että todennäköisesti et pysty siihen.

Miettikääpä vaikka toiminnallista riippuvuutta, kuten syöminen. Sitä ei voi lopettaa, sitä voi VAIN vähentää ja kuinka monta onnistumistarinaa onkaan. Itse tiedän aika monta. Ja juurikin heitä joille ne elämäntapojen muutokset ovat olleet pysyviä.

Tämä jankkaaminen on täysin turhaa ja sitä oli aikoinaan paljon. Missä olen sanonut ettei vähentämään pysty ? Olen vain todennut, että minusta kokonaan lopettaminen on helpompaa kun asait ovat huonolla tolalla.

Relax Yanita :slight_smile: En sitä tarkoittanut ettet juuri sinä siinä pystyisi. Lähinnä yleisellä tasolla kuitenkin asiaa tarkoitin, miten se keskimääräinen, keskimittainen, keski-ikäinen ja kaikin puolin keskinkertainen ihminen pystyy vähentämään kohtuukäyttöön. Noin niinkuin keskimäärin.

Itsekin sitä kohtuukäyttöä olen vuosia yrittänyt, siinä onnistumatta. Ja yritän edelleen. Onkohan sille joku termikin, mitä on, jos luulee pääsevänsä eri lopputulokseen vaikka kuitenkin toimii aina samalla tavalla. Kerrasta toiseen, vuodesta toiseen. :wink:

Ja pöljänä siitä kirjoittaa vielä nettiinkin, kaiken kansan nähtäville :laughing:

Toivottavasti kirjoittelet jatkossakin ja onnistut tavoitteessasi. Onnistumistarinoita täällä ei ole koskaan liian paljoa. Pidän peukkuja pystyssä sinullekin :sunglasses:

Mikäköhän muuten on sitä kohtuukäyttöä? Ja mistä kannattaisi aloittaa?

Onko se se 16 annosta/vko max. Siis naisilla… mikä/kuka sen määrittelee?

Olen tälläkin palstalla törmännyt naisiin, jotka eivät juo noita suosituksia enemmän mutta pitävät itseään ongelmaisina. Tosielämässä tunnen ihmisiä, jotka juovat itsensä sammuksiin harva se viikonloppu, eivätkä pidä sitä minään. Naureskelevat ääneen kuinka tuli otettua vähän liikaa. Tunnen myös ihmisiä, jotka juovat joka ilta lasin viiniä, tai muutaman iltaoluen, eikä heillä ole mielestään mitään ongelmaa.

Eräs työterveyslääkäri sanoi, että ihmisen ei tulisi juoda alkoholia yhtään. Eräs taas Audit -testin tuloksistaa, että ei sulla ole mitään hätää. Sanoin juovani 2-3krt/vko keskimäärin 3 annosta max 8 annosta /krt.

Silti mulla on GT -arvo koholla ja vaikeaa olla juomatta. Siis lopettaa kokonaan.

Taputan itseäni selkään jo etukäteen, koska uskon että pystyn tähän! Viides päivä peräkkäin yli kahteen vuoteen ilman alkoholia.

On mulla haluttanut. Eilenki mietin, että mitä haittaa nyt yhestä sidukasta olis. Onneksi kello käveli äkkiä yli ysin, eikä mistään enää mitään saanut. Onneksi mieskään ei ole kotiin mitään kantanut.

Luulen, että tänään on helppo päivä, koska lähden lasten kanssa sukuloimaan. He eivät käytä alkoholia. Tupakoivat kyllä paljon. Ai niin… olen ollut viisi päivää tupakoinattakin. Jihuu! Syystä, että poltan vain jotain tissutellessani. Saa nähdä pysynkö savukkeistakin kaukana. Toisaalta en ole ankara itselleni sen suhteen. Asia kerrallaan.

Ruokaa on kyllä tullut syötyä yli äyräitten nyt raittiina päivinä. Ei mitään roskaa, vaan ihan peruskotiruokaa. Paljon oon kyllä urheillutkin. Mutta olen urheillut aina. Niinäkin päivinä kun olen tissutellut.

Minun juomiset on viikonloppuilta painotteisia. Koskaan en aloita aamusta, tai juo päivällä. Koska lapset.

Lapset ovat oikeastaan suurin syy tämän alkoholin kohtuullistamiseen ja tietysti oma terveys. Äiti kuoli aikanaan viinaan. Sammui lumihankeen ja paleltui. Isosisko on ihan “juoppo”, kuten aiemmin jo kerroinkin. Toimintakykyinen sellainen. Ei tietenkään omasta mielestään, jos häneltä kysytään.

Mutta en minä häntä moiti. Omalle käytölle täytyy itse herätä. Ei se muitten hurskastelu auta.

Raitista ARKIpäivää kaikille! Vielä odottaisin vastauksia arvon vähentäjiltä, mikä on kohtuullista alkoholinkäyttöä teidän mielestänne?

moikat!
tuo kohtuukäytön määritelmä on tosiaan aika vaikea. puhutaan siitä 16/vko naisilla, ja nykytiedon mukaan myös miehillä sama (luin jostain) mutta mun mielestä on tärkeintä miettiä asiaa henkilökohtaisti.
itseäni vaivaa erityisesti se henkinen riippuvuus. kun perjantai saapuu niin olen aivan täpinöissä. enkä pidä siitä, eli siihen haluan muutosta.
kerroit jossain tekstissäsi ettei sulla ole fyysistä riippuvaisuutta, sama itselläni. ei ole koskaan ollut. en milloinkaan juo esim. loiventavia ja juominen jää aina yhteen päivään kerrallaan.
mutta vielä syksyllä (kun liityin tänne) mulla lipsui muutama oluttölkki ruokakoriini keskellä viikkoakin.
sitten otin tavoitteekseni että vain perjantaina saa juoda. nyt tavoite on että joka toinen perjantai.
mutta hienointa olisi ettei alkoholi hallitse mieltä. eli pääsisi eroon rimpuilusta koska saa juoda ja koska ei.

tammikuun tsemppasin tipattomalla. ensimmäistä kertaa onnistuin. hienoa sekin, totta kai, mutta ns. nälkä kasvaa syödessä ja nyt haluan raitistelu-projektistani vähän syvällisempää meininkiä. olen harjoitellut sellaisia tuttuja juttuja kuten millaisessa tilanteessa mieliteko juoda syntyy, tai, mikä tunnetila on taustalla kun saan kimmokkeen juoda jne.
ennen suhtauduin vähän ylimielisestikin näihin tunnejuttuihin mutten enää.
riippuvuuden taustalla on aina jotain pintaa syvempää.

no nyt eksyin vähän aiheesta. mutta tuo Sun viisi päivää muutosta on jo upea suoritus! se kannustaa jatkamaan.
olet hyvällä tiellä!!! jatketaan siis :smiley:

Hyvä kysymys Yanita, hirveän vaikea kyllä. Erilaisia vastauksia varmaan niin monta, kuin vastaajia :slight_smile:

Kai toi naisten max 16 annosta viikossa max 5 annosta kerralla on suomalainen virallinen totuus. Toki jos alkoholi nyt keksittäisiin uutena aineena, niin olishan se täyskiellossa heti.

Mä olisin ite ihan tyytyväinen jos joisin esmes 10 annosta/vk, miten tahansa jaettuna, vaikka sitten 1x10. Luulen, että sillon hyödyt olis haittoja suurempia. Tai siis olis enempi kivaa, kuin tuskaista. Eli ihan kohtuullista ja ok.

Kohtuullista loppuviikkoa!