Mahtavaa, että olet ollut tipattomalla jopa kuukauden. Ja ilmeisesti tästä plinkistä on ollut sinulle apua, kun et arkisin juo. Se on minunkin tavoitteeni! Sain viestistäsi paljon toivoa ja voimaa!
Nyt tosin aion olla vkl:n ilman päihteitä, koska sitä seuraavana on erään suuren koitoksen päätösbileet, jossa maljoja nostellaan ihan varmasti. Toivon todella, että en munaa silloin itseäni juomalla liikaa, vaan pitäisin hauskaa. Pysyttelisin erossa väkevistä. Mitä nyt en yleensä muutenkaan koskaan juo. Mutta kyllä siiderillä ja viinilläkin saa filmin poikki. Been there, done that.
Noh, päivä kerrallaan kohti ens viikon viikonloppua. Yritän parhaani ja jotenkin minusta tuntii, että se riittää.
En ole vielä tutustunut sinun tarinaasi mutta kyllä minuakin kiehtoo juoda kerralla koko viikkoannos, kuin että tissuttelisi joka päivä pari. Mistäköhän se kertoo? Humalahakuisesta juomisesta varmaankin.
Paitsi etten varmaankaan pysty juomaan 16 annosta yhden päivän aikana. Sammun siinä12 annoksen kohdalla. Kai…
Siinäpä se ja tuossapa tuo. Itselleni kohtuukäyttöä olisi se, että olisi luonnollista olla arki-illat juomatta ja ottaa viikonloppuisin seurassa muutama lasillinen viiniä, joskus ehkä joku snapsi tai vastaava sen päällekin. Ja että välissä olisi viikonloppuja, jotka menisivät ihan huomaamatta ilman sitäkään.
Mutta oikeastihan olen mieluummin kokonaan juomatta kuin juon vain vähän. Minähän juon nykyisin vähintään neljä annosta jo ennen kuin edes aloitan viinin lipittämisen miesystävän kanssa ruoan kyytipoikana (hän tietää vain siitä isosta vahvasta oluesta, jonka juon ruokaa laittaessani, mutta sen lisäksi minulla on siis piilopullo väkevää ja tilanteen tullen napsin vähän hänen väkevistä viinoistaan, jos on avattuja pulloja, tai viinilaatikoista joita on puoliksi tyhjillään)
Tervetuloa Yanita munkin puolesta joukkoon
Olen loppiaisesta asti täällä roikkunut mukana ja plinkki on auttanut. Välillä enemmän ja välillä vähemmän. Välillä on ollut hyvä käydä lukemassa omia alkuaikoijen ahistuskohtauksia ja taisteluja tän asian knassa. Toki tämä mitään ruusuilla tanssimista edelleenkään aina ole. Varovainen saa olla ettei lipsu takasi vanhaan malliin.
Minä kun teen kolmivuorotyötä niin mun tavoite on ettei joka vapaalla saa juoda eikä ennen työvuoroa. Tammikuun onnistuin pysymään tipattomalla ja keväällä onnistuin olemaan alkotta aina useamman viikon kerrallaan. Kesä on ollut haasteellisempaa vaan en ole takaisin livennyt vanhoihin tapoihini.
Meitä on paljon ja jokaisella oma tarinansa ja tavoitteensa, mutta ongelma meillä kaikilla on sama. Eikä ole vain yhtä tapaa onnistua tässä. Ja toiselle se on kokonaan lopetttaminen ja toiselle vähentäminen. Parasta on kuitenkin se, että tajuaa sen ongelman olemassaolon.
Perjantaina meni kolme lasillista viiniä. Perhepiirissä kuolemantapaus ja yksi lähipiiristä sekosi. Oli aika raju päivä eilen. Mutta annoin jo itselleni anteeksi. Itseasiassa olen ylpeä itsestäni etten juonu koko pulloa. Söin ja nukahdin sohvalle netflixin ääreen.
Eihän se viini mikään ratkaisu ole mutta sainpahan unen päästä kiinni.
Nyt on jotenki, että ei vain ole sanoja. Elämä on niin hauras.
Maanantai! Uusi viikko ja vieläkin vahva usko itseeni. Kohtuudella menee tämä(kin) viikko. Ei edes tee mieli alkoholia.
En tiedä projisoinko jotenkin omaa ongelmaani mutta jostain syystä minulla on alkanut ottaa päähän vanhemman siskoni alkoholin käyttö. En muista koska viimeksi, eIvätkä muista muutkaan perheenjäsenet, hän olisi ollut jossain yhteyksissä selvinpäin. Aina vain humalassa. Ja yleensä hän haukkuu kaikki alimpaan helvettiin. Hän juo itsensä umpihumalaan useamman kerran viikossa. Seuraavana päivänä ei tietenkään muista mitään.
Oikeasti hän ei edes ole sellainen. Oon miettinyt ja yrittänyt googlettaa, muuttaako alkoholi ihmisen aivokemiat lopullisesti niin, että ympärillään näkee vain pahaa ja negatiivisia asioita.
Ja joo, en voi häntä auttaa. Ei hänellä ole omasta mielestään mitään ongelmaa. Päin vastoin.
Mikäköhän tää ihmeen väsymys on? Vosikohan johtua melatoniinista. Otin eilen illala 9mg (lääkärin määräämä annos). Kuinkakohan pitkälle seuraavaan päivään vaikuttaa?
Aattelin nyt kokeilla muutaman päivän ilman, jos vaikka auttais. Normaalikuviot, kuten pyykin kuivumaan laittaminen, tiskikoneen tyhjentäminen, ruuan laitto jne. tuntuu niin ylitsepääsemättömän raskailta.
Jotenki en usko, että tämä johtuis alkoholista ja sen vähentämisestä johtuvasta väsymyksestä, koska en ole muutenkaan mitään ryyppyputkia koskaan harrastanut. Tai mistäpä tuon tietää.
Ruokavalio mulla on superterveellinen. En koskaan syö roskaruokaa/sokeria. Tavallista kotiruokaa, marjoja, puuroa, leipää, litroittain vettä jne. Urheilen päivittäin.
Heih, tosta melatoniinistä, niin ainakin mies valittaa, että on sen takia aamusin väsyjumissa, vaikka se syö ihan vaan jotain reseptivapaita ykkösiä. Eikä niitäkään kovin usein just aamuväsyn takia.
Eilen illalla mietin, että elämä on ihan v*tun tylsää ja yksinäistä ilman alkoholia. Haluan siideriä. Viiniä. Kaljaakin voisin opetella juomaan. Ystäväni alkoholi. Ihan sama oliko se Dom Perignonia, vai kotipolttosta moskaa.
Ne mietinnät meni onneksi ohi puhelinta räplätessä. Yks helvetin riippuvuus tämä puhelinki. Riippuvuudesta toiseen.
Oon miettiny sellastaki, että onko sellasta ihmistä olemassakaan, joka ei ole jostakin riippuvainen. Ja mikä riippuvuus on sitten hyvästä. Täytyykö vain valita mihin mieluiten kuolee? Keuhkoahtaumaan, maksakirroosiin, lonkkaleikkaukseen, vai velkoihin. Psykosomaattisiin oireisiinki voi kuulemma kuolla.
Elämä on yks suonsilmä. Räpiköintiä ja kuolet silti.
Ei ole tiukkaa tehnyt tämäkään viikko. Illalla lenkin ja treenin jälkeen tuli kuitenkin mieleen, että miksi tässä ei vois muka paria siideriä ottaa. Mietin ja mietin. Istuin saunassa ja mietin, että miksi pitäis. Jos voin kerta olla ilman. Ja voinkin.
Miksi sitä kuitenkin niin hartaasti miettii sitä seuraavaa kertaa kun saa ottaa alkoholia?
Toisaalta ihan samalla tavalla mietin seuraavaa kertaa kun voin ottaa aurinkoa, juosta hyvän lenkin, ostaa jotain kivaa päälle pantavaa, lukea hyvän kirjan, lentää ulkomaille, laittaa kotia. Onhan noita. Muitakin aiheita mistä intoilla.
Miksi nimenomaan siitä alkoholista on tullut mörkö? Onko se niin kamalaa, että odotan lauantai -iltaa kun voin hyvässä seurassa nauttia alkoholia, jos kerta muina päivinä viikosta voin olla ilman? Edelleen siis kierrän tätä ajtusta alusta loppuun, että olisiko minulla mitään ongelmaa, ellen olisi tehnyt itse tästä tällaista ongelmaa, vaikka varsinaista ongelmaa ei edes ole.
Sehän se tässä onkin kun jollekin se pari siideriä ei ole ongelma ja joillekin on. Samoinhan se on esim ylipainon kans. Ei jotain se muutama kilo haittaa ja toista todellakin haittaa.
Mulle se syy on ollut tähän vähentämiseen etten vaan enää jaksanut sitä kuinka se viinapiru pyöritti mun ajatusmaailmaa itsevaltiaana ja kalenteriakin tuijottelin aina SILLÄ SILMÄLLÄ. Hallitsee se piru (onneksi kuitenkin osa-aikasena) edelleenki vaan oon mä saanut sitä potkittua jo jorpakkoon pois eestä.
Mutta eikö kuitenkin ole hyvä kun ollaan herätty ajattelemaan asiaa?! musta on parempi niin kuin se ettei ajateltas ollenkaan. Vaikka välillä ois hirveän kiva kun pää ei olis kuin vuoristorata
Mun mielestä toi on täysin ok, niin kauan kun ei ylitä jotain epämäärästä (ja varmaan hyvin henkilökohtasta) näkymätöntä rajaa, jonka jälkeen homma karkaakin käsistä.
Mulle tuli tänään jo 11.47 kaveriporukan Whatsapp-ryhmään kuva GT:stä (ei maksa-arvosta tällä kertaa ) tekstillä “Why not, onhan loma!” Niin miksei, jos kerta osaa.
Kai…
) tekstillä “Why not, onhan loma!” Niin miksei, jos kerta osaa.
Outoa 
