Kiitos kauniista ja viisaista sanoistasi Pumpkin… 
Punatulkku, periaateessa terapeuttisi neuvo keksiä mielekästä tekemistä päiville on oikea. Alkoholin poisjättäminen aiheuttaa suuren tyhjiön joka kannattaisi täyttää. Mutta mikä sitten on “mielekästä”? Kramppimainen “työ tekee vapaaksi”- ajattelu voi ajaa nopeasti suoritusansaan. Älä pls. käsitä väärin, joku tarkoitus raitistelullakin on oltava. Mulle vaan kävi muutama vuosi takaperin sillälailla, että ajauduin vapaaehtoishommiin joista mulla ei ollut hajuakaan ja jotka osoittautuivat täysin sopimattomiksi. Silti roikuin niissä liian pitkäänkin. Kunnes otin sellaisen linjan, että raiittiina pysyminen riittää itselleni täysin kokopäiväduuninakin. Kärjistettynä, koska en - onneksi - enää joudu aktiivisesti tekemään mitään asian eteen.
Ehkä hiemän sekavan tuntuista tekstiä, mutta haluan sanoa, että tee vain niitä asioita jotka tuntuvat itsestäsi oikeilta. Älä elä toisten elämää ja toiveita! Taustaasi hieman tuntien kyllä uskonkin, ettet näin teekään. 
Kiitos sullekin sanoistasi.
Ehkäpä tää raitistelu tässä vaiheessa käy kokopäiväduunista kun nyt silleen toipilaana on aikaa kirjoitella ja roikkua netissä enemmän.
"
Älä elä toisten elämää ja toiveita! Taustaasi hieman tuntien kyllä uskonkin, ettet näin teekään. 
"-Andante
Hyvin sanottu! Tähän pyrin nykyään. Toivon nykyään olevani raitis. Ennen sitä toivoi puolisoni, minä sitä vähättelin ja sanoin asian olevan hanskassa. Semmosessa ihme “kuplassa” elin. En katsonut taakse, enkä eteen päin. Jos joskus kävin joessa melkein hukkumassa, niin ei kai nyt niin käy. Otan vähän iisimmin, niin hyvä tulee. Sitten oleminen väkisin puolison takia juomatta, niin raivoraittius iski monta kertaa. Nyt olen vain itseni takia - oman toiveeni takia - oman halun takia raitis! Se raittiina olo on vähän kuin tykkäämäni peli texas holdem. “Helppo oppia, mutta sen hallitsemiseen menee koko elämä.” En muista kuka sanoi noin… Juomatta oleminen sinällään on helppoa kun ei juo. Se, että löytäisi keinot olla juomatta vaatii harjoittelua yms. Tosiasia alkoholismissa on, että se on parantumaton krooninen sairaus - sitä pitää hoitaa(hallita) koko elämä. ;D
"
Punatulkku, periaateessa terapeuttisi neuvo keksiä mielekästä tekemistä päiville on oikea. Alkoholin poisjättäminen aiheuttaa suuren tyhjiön joka kannattaisi täyttää. Mutta mikä sitten on “mielekästä”? Kramppimainen “työ tekee vapaaksi”- ajattelu voi ajaa nopeasti suoritusansaan.
"-Andante
Tuossakin “selvästi juovuksissa”-kirjassa mitä aikaisemmin lainasinkin, että alkoholisti asettaa tavallaan huomaamattaan sen alkoholin ykkösprioriteetikseen. Numero ykköseksi elämässään. Ymmärrän, että se tyhjiö on iso mikä sen jättämisestä aiheutuu. Jos miettii ruokaympyrää missä kasvisten osuus on kai suurin, en tiedä. Mielikuva tulee ympyrästä mistä on vedetty poikkiviiva keskelle. Kakusta puolet pois. Sen tilalle pitää paljon keksiä sitten.
Siinäpä se on, että mikä sitä “mielekästä” tekemistä sitten onkaan…??
Tehokkaalla suorittamisella saa itsensä sitten kanssa kulutettua puhki. Ei se työkään vapauta, mutta riippuu kai sitten työn laadusta ja mielekkyydestä. Työkin on fysiikassakin määritelty termi… En muista miten sekin menee. Joku energia saa kappaleen liikkumaan. Se joku olen minä. Googlaamalla tuonkin saa selville - Työn käsitteen fysiikassa.
Luonnosta minä lapsena pidin niin siksi menin luonnontieteiden pariin joskus. Luonnontieteiden parista oon tullut takaisin luontoon… heheh… 
Sieltä sitten pikkuhiljaa keksimään elämänsä tarkoitusta taas. Isoksi kasvamisen haasteita.
Kiitti ja tsemppiä!
JEES! Ensimmäisessä kappaleessasi on kiteytetty hyvin koko homman nimi. En tunne Texas-holdem-peliä, mutta raittiin elämän kanssa pelaaminen on juuri tuollaista. Minun pelini avauksen ehtona oli ymmärtää ja hyväksyä alkoholismi nimenomaan kroonisena ja parantumattomana sairautena joka asettaa pelilleni ehdot ja rajoituksetkin. Kun noudattaa pelisääntöjä niin homman voi hanskata.
Kakkuympyräsi muistuttaa esimerkkiä puolityhjästä tai puolitäydestä lasista. Jos leikkaat kakusta puolet pois, se merkitsee samalla, että siitä jää vielä puolet. Jos olet leikannut oikein, niin jäljelle jää se puoli jonka varaan voi rakentaa seuraavat kuviot.
Vai luonnontieteilijä? Sittenhän sulla on Suomessa mielettömästi mahdollisuuksia kaikenlaiseen luontoon liittyvään touhuiluun! Itsekin olen vielä hyvin luonnonläheinen ja kaipaan kovasti esimerkiksi kaikenlaista kalastelemiseen liittyvää touhua. Tai vaikka patikkaretkiä ilman että törmää joka nurkassa toisiin ihmisiin. Ornitologiaakin muuten olen joskus skidinä Suomessa harrastanut. Bongasin joskus 60-luvulla Espoossa muitten intoilijoitten kanssa mustapyrstökuirinkin. Silloin aina “Retkeilijän Lintuopas” messissä. Muuttui myöhemmin “Retkuilijan Litkuoppaaksi”! 
… 
“neuvo keksiä mielekästä tekemistä päiville on oikea. Alkoholin poisjättäminen aiheuttaa suuren tyhjiön joka kannattaisi täyttää.”
Kun saat ajokortin takaisin annan vinkin - en sano että hyvän. Minä (useinkin) käyn kiertelemässä viikonloppuisin markettien juomahyllyjä tutkimassa. Nyt tarttui Cittarista mukaan Olvi Jaffa Lightia 0,95 € tarjouksesta. En ala suosittelemaan limpparimerkkiä A tai vichymerkkiä B koska uuden kokeilussa on oma mielenkiintonsa.
“Viinitastingit” ovat ihan huuhaata. Ammattimaisesti maistelevat purskuttelevat, sylkäisevät viinin pois, kirjoittavat mahdollisesti arviot välittömästi ylös ja sen jälkeen ennen toisen valmisteen maistamista huutelevat suun vedellä.
Miten poistetaan jos tulee toisen kerran sama?
Kiitti vinkistä!
Sopii mainiosti kesäpäiviin tuo virvoitusjuoma-harrastus. Pitää laittaa korvan taakse. Noitakin vissyjä ja limppareita on kanssa monia… Ammattitaidolla kanssa valmistettuja kuten alkoholipitoiset juomat.
Joo… Samaa mieltä tuon “viinitastingin” kanssa.
…
Huoletta voi kulauttaa marketin pihassa vissyä pullon suusta kun hyppää rattiin ja puhalluskoje ei värähdä ratsiassa… Ja pääsee kotiin hyvillä mielin…
Keksin tässä hiljattain kun oon joutunut olemaan polttelematta tupakkaa. Niin on huomannut, että mulla on joku ihme psykologinen tarve päästä tohon parvekkeelle polttelemaan. No mä otan tupakan ja sytkärin. Menen parvekkeelle. En sytytään mallua vaan oon polttelevani sitä ja katselen parvekkeelta maisemia. Haukkaan samalla raitista ilmaa. Tupakan tuska on tiessään. Tietty tässä oon saanut olla aika stressittömässä tilassa, niin ei oo ollut tupakkaan tarvetta.
Ihan tämmösenä by the waynä.
- pv. raittiina. Hyviä neuvoja sain tyhjiön peittämiseen. Pumpkin kyllä mielestäni kirjoitti hyvin ja sai kyllä multa kehut omalle palstalleen. Vähän impulsiivinen kun välillä olen niin tuli annettua palautetta hänelle. Asia mikä koskettaa mua vaikeana hetkenä, joku löytää oikeat sanat ja ne helpottaa - oon silloin otettu. Tämmönen oon.
Yritän olla innostumatta. Tyyneyttä… 
…
Mutta joo raittiina tänäänkin. Toipilaana tässä sängyssä vielä oon ja liikkuminen vaikeaa niin saatan tässä tapani mukaan kirjoitella… Tuon kirjankin parissa varmaan menee oma tovinsa…
Kaikille vaan raittiutta tähän päivään! 
- päivä raittiina. Aamu alkaa samalla lailla. Ei taas tänäänkään yhtään mitään. Sitä samaa, mikä jatkuu ja jatkuu ja jatkuu… Päivät on pääsääntöisesti tismalleen samanlaisia. Tuntuu kuin olisin jossain lasten karusellissä.
Ehkä nämä on niitä alkoholin psyykkisiä vieroitusoireita. Joku iso paha susi on vienyt elämänkakustani puolet pois. Viina tuo elämyksiä ja asioita tapahtuu. Miksi ei mitään postiviista tapahdu alkoholin kanssa enää? No en tiedä onko koskaan tapahtunutkaan. Ujosta tyypistä tulee umpihullu, joka ajautuu vaikka mihin liemiin… Sitäkö haluan? En?
Päivien laskeminen joku merkki nupin asteittaisesta uudelleen järjestäytymisestä, kun nyt siellä on hyvin sekaista kuin Haminan kaupungissa. En tiedä?
Taas otettava tuo “selvästi juovuksissa”-kirja kouraan ja aloitettava tietä kohti raittiutta - tuota lopullista viinapirun vapahtamista. Tämä kirja on vain uusi keino taistelussa tuota olalla istuvaa “paskakasaa” vastaan.
Nyt on “selvästi juovuksissa”- kirja koluttu läpi.
"»Join kaiken pois, join niin kuin aikaa ei ois», laulaa Irina Milan vakuuttavasti Piafin klassikkoa Non, je ne regrette rien, »En kadu mitään». " -Selvästi juovuksissa- kirja
…
Piaf ainakin näyttää laulussaan tarkoittavan, että menneet on menneitä. Surut ja ilot. Tärkeintä on vain tämä hetki - sinun kanssasi. Päivä kerrallaan se Piafkin vinkkailee. On ne ovelia nuo kirjailijat ja laulajat myös…
Katoin googlesta…
^^ Haluan vain tuohon toisiksi viimeiseen viestiisi kommentoida, että olen itse ollut vastaavanlaisessa tilanteessa, mutta kommellukset, syyt ja tapahtuvat tietysti eroavat toisistaan.
M1-lähetteellä mielisairaalaan klassisiin lepositeisiin ja suljettu hoitopäätös määräämättömäksi ajaksi. Pakkolääkintä runsailla ketipinor annoksilla (jotka 90%:sti feikkasin kielen alle ja siitä vessanpönttöön.)
Kunnes n.2 kuukauden kuluttua uloskirjoitus diagnooseilla vakava alkoholismi ja “sopeutumishäiriö” joka ei tarkoita tosiasiallisesti yhtään mitään.
Tsemppiä ja omakohtaisesti voin myös kertoa, että tästä sairaudesta voi toipua tai ainakin se voidaan saada kuriin.
Kiitos viestistäsi ja tsemppauksesta. Yritän kyllä kovasti toipua. Ehkä onnistun, ehkä en. Päivä kerrallaan kuljeskelen eteenpäin.
- päivä raittiutta takana.
Eipä tämäkään päivä sen erikoisempi ole kuin edellinenkään. Olisko ollut Asterix-sarjakuvissa vai mistä luin, että huominen on kuin uusi eilinen… En tiedä. Tosiaan liikkuminen ja istuminen on vaikeaa pitkän leikkauksen takia, niin se tästä elämästä tekee vielä vähän ankeaa kun on makuullaan suurimman osan ajasta.
Jatkelen varmaan oman elämän synkistä hetkistä puhumista jossain vaiheessa tai sitten en… Riippuu millä tuulella olen. Näyttää muutkin kirjoitelleen sivuilleen ja mokailutopikkiin vaikeita asioita niin varmaan minäkin niitä kirjoittelen.
Mietin lukiessa uutta kirjaa “Kiltteydestä kipeät - Anna-Liisa Valtavaara” seuraavaa lainausta siitä. Taas e-kirja.
“Kiltin muotokuva ei siis ole kovin iloinen. Hymyilevä se kyllä saattaa olla. Hymyilemistä voi harjoitella, vaikka sydän itkisi. Hymy on tehokas ja yleinen tapa peittää sydämen tyhjyyttä ja kipua.” Kiltteydestä kipeät - Anna-Liisa Valtavaara
Se, että on jotain muuta toisten mieliksi mitä ei ole niin on ollut mun kohdalla totta. Sydän on itkenyt monesti; tuntenut tyhjyyttä ja kipua. Oon ollut kuin se kuuluisa klovni, joka hymyilee ja sen kyyneleitä ei kukaan näe. Aika ajoin tuntuu klovnin kohtalolta elämäni, mutta enää en esitä mitää mitä en ole.
Hei, komppaan jotenkin tosi paljon sun juttuja. Olen myös itse miettinyt sukupuoli-identiteettiäni ja suuntautumistani. Seksuaalisuuden kanssa kamppailu on myös tuonut mielenterveysongelmia. Minulla on vaikeaa olla oman sukupuoleni seurassa nykyänkin johtuen homoeroottisista tuntemuksista. Olen myös ollut liian kiltti enkä ole pitänyt puoliani. En tiedä miksi itsensä hyväksyminen on niin vaikeaa. Ja tällä hetkellä olen ihan solmussa työpaikan ihmissuhteiden kanssa. Rasittaa. Pitäs varmaan ruveta kirjoitaan tuonne mt- puolelle. No sen haluan kuitenkin sanoa, että se mitä itse haen alkoholista on nousuhumalan tuoma itsetunnon buustaus. Olen silloin maailman paras ja lahjakkain, todellinen ihmelapsi. Tätä tunnetta yritn saada pysymään juomalla lisää ja lopputuloksena menee usein muisti. Aamulla onkin sitten maailmanlopun fiilis. Mutta eiköhn tämä tstä.
Hei Tootsie!
Kiva kun kirjoitit. Kannattaa kirjoitella asioista. Kirjoittaminen on musta helpompaa kuin puhuminen. No toi mitä sanoit, että on vaikea olla omaa sukupuolta edustavan kanssa, on ihan normaalia kun on homoseksuaalinen. Ompa minulla kun oon naisena jonkun kauniin viehättävän naisen kanssa - minulle voi tulla seksuaalisesti virittynyt tunne. Jos juttelen jonkun naissukupuolen kanssa saatan alkaa kiintyä “liikaa”.
Silleen mitä väliä jos paljastuu jollekin olevansa homoseksuaali?? Ei kaikkia voi miellyttää ja olla muiden mielen mukainen… Toisaalta ihmiset on huonoja päällepäin näkemään “poikkeavuutta”. Tunnustaminen yleensä paljastaa. Voi valehdella sanomalla ei tai puhua totta ja sanoa “kyllä”. Ihmiset on erilaisia oli ne heteroita tai homoseksuaaleja. Ei ole stereotypioita. On niitä naisellisa heteromiehiä ja miehekkäitä heteronaisia. Miesten seurassa on itselläni helpompaa kuin oma seksuaalinen suuntautuminen suuntautuu lähinnä naisiin. Naisten seurassa voi “posket punertua” tai sitten ei. Riippuu tapauksesta. Mutta mitä sitten?
- päivä raittiina. Päiviä kerääntyy. Periksi ei anneta sanoi Jussi “Täällä pohjantähden alla” kun iski kuokkansa suohon. “Aluksi oli suo, kuokka ja Jussi”. Niin se alkaa, tuo kirja… Niin se alkaa raitistuminen myös - samalla tavalla. Periksiantamattomasti raivataan suota… Välillä itketään ja kiroillaan. Sisua vaatii. Jos Jussikin onnistui, niin kai muutkin?
…
Näin painajaisen juomisesta. Onneksi se oli vain unta. Punaisen mallu-askinin kyljessä komeili sanat: “Karjala”. Olutta juotiin ja vedettiin pameja. Ota siitä nauroi joku muija ja kaatoi niitä “ryynejä” mun kurkkuun; mitkä huuhdotettiin oluella alas. Yritin päästä karkuun, mutta mua juotettiin väkisin. 
Taitaa olla Juhannus ovella… Sekö tuon unen viesti oli? Minä vaan olen tässä missä aina oon… Tai no suurimman osan ajastani - kotona.
…
Hih, onneksi on vielä talvirenkaat autossa kun Ilta-Sanomat otsikoi: Juhannus tulossa, maisema kuin jouluna! Suomessa sataa lunta Keski-Suomea myöten
iltasanomat.fi/kotimaa/art-1 … pos=navnow
Renkaiden vaihto edessä Juhannuksen viettäjillä…
Tää onkin mielenkiintoinen asia, että miksi se sukupuoli, johon on seksuaalisesti suntautunut, saa aikaan virittyneitä tunteita? Minä oon suuntautunut miehiin, mutta ei minua miesten seurassa punastuta eikä kiherrytytä. En minä ole seksuaalisesti mitenkään virittynyt miessukupuolen seurassa, vaikka hetero olenkin. Älkää nyt ottako minään arvosteluna, kun mua vain kiinnostaa, että mitä siinä tapahtuu, kun tuntee sellaisia tunteita useita ihmisiä kohtaan. Onko se jotain uutuudenviehätystä, jännitystä, vai mitä? Vai onko tosiaan kyse siitä, että haluaisi mennä harrastamaan seksiä niiden ihmisten kanssa? Auttakaa tyhmää!