Mietin tässä, että oon tullu semmoseen lopputulokseen, että tapan itseni jos en tästä viinan paskasta pääse eroon. Oon 32v alkoholisti nainen kaiken menettänyt paitsi rakastani. Olin puolivuotta juomatta sain yksissä juhlissa lasin alkoholipitoista shampanjaa, josta en kieltäytynyt. Nyt on törkeärattijuopus alla, sekä pari muuta kännissä hoidettua älytöntä pikkurikosta. Paljastakoon tässä, että puolisoni on nainen ja hän on ihan loppu mun suhteen. Jos ero tulee, niin voi olla, että oon puolessa vuodessa haudassa sen verran karua tää juominen on ollut(ennustus). Hänen läsnäolonsa ja tukensa on mua motivoinut olemaan juomatta. Mä haluan raitistua itseni vuoksi. Toivottavasti saan tukea näin. Nyt ei oikeen muuhun kykyne. Kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta, niin AA ei oikeen toimi.
Itsensä tappaminen ei ole mikään ratkaisu vaikka tekisi mieli silleen kadota täältä maailmasta kun aiheutan kaikille tuskaa; puolisolle, läheisille ja omalle itselleni hyvin paljon.
Moi, mun silmään vaikuttaisi että nopein tie mukavaan tulevaisuuteen olisi että kävisitte yhdessä ihan kasvotusten juttelemassa jonkun ammattimaisen päihdetyöntekijän puheilla. Jos ei paikkakunnalta muuta löydy, niin vaikka terveyskeskukseen. Sieltä ne neuvoo eteenpäin. Sitten marssikaa käsi kädessä parhaimmaksi katsomallanne vastaanotolle, vaikka käsiraudoissa jos alkaa jänistää viime metreillä.
Sitten vaan kerrot (tai kerrotte yhdessä) siellä vastaanotolla saman mitä avaustekstissä, niin vaikein osa on takana, ellei peräti 90%. Tiedän, asian tunnustaminen ulkopuoliselle on takuuvarmasti mukavuusalueen ulkopuolella, mutta jälkeenpäin olosta tulee todella hyvä ja palkitseva, että koko asia ei enää olekkaan “sisäpiirin likainen salaisuus”, vaan hyväksytty ongelma jolle voidaan tehdä jotain niin sisäpiirissä kuin yhteiskunnankin taholta.
Kannattaa käydä mahdollisimman pian, ennenkuin seuraava, huimaavan nerokas Suomen Hallitus päättää leikata määrärahoja entisestään vielä jotenkuten nitkuttavilta päihdepalveluilta…
Pitää aloittaa huomenna syödä tota Antabusta. Sitäkin pitää syödä aika kovaa annosta kun taannoin kun yritin katkasta tota putkea niin join noiden kanssa. Suht iso annos auttaa ja ei saakaan enää kun yhden tuopin alas ja se loppuu juominen siihen. Pitää sitä ensiavuksi ottaa vaikka vihaankin kyseistä ainetta kun oon seuraavan päivän aika tillin tallin… No katotaan. Huomenna sen bussikortin kanssa ilman rahaa asioille.
Olisi kiva saada muiltakin vastauksia. Arvostan joka ikistä vastausta. Uudellamaalla minä asustelen. Ottaa pannuun kun kortin veivät, niin ei pääse kätevästi vaikka tonne Setan AAhan. Onkohan siellä täällä muita käviöitä? Naistani en sinne saa kun on raitis tai ei hän käytä alkoholia ja kyseinen on ns suljetturyhmä. Viimeksi olin aika paniikissa siellä.
Olen ollut aikoinaan oikeastaan samassa tilanteessa. Ne sekoilut onneksi loppuivat “jo” vuosia vuosia sitten 25 -vuotiaana. Oli pari törkeää rattia, pari yliannostusta nukahtamislääkkeillä, kai jonkinlaista sekäkäyttöä (nukahtamislääkkeet ja yhdeltä nyt jo kauan kuolleena olleelta spurgulta tupakkaan vaihdetut Tenoxpaketit), ei yhtikäs yhtään rahaa, ystävät kaikonneet… Ainoa ystäväni oli samanlainen juoppo. Epäilen, että hän on nyt kuollut, sillä olen vaihtanut paikkakuntaa ja yhteys onneksi katkesi.
Pitäisi ihan ajan kanssa kirjoitella, mitä kaikkea koin. Olen oikeasti kiitollinen, että olen hengissä. EDIT: Nyt kun aloin muistella ja katselen ympärilleni, niin ei uskoisi missä jamassa olen ollut. Siksi olen varma, että sinäkin voit räpistellä ylös.
Minut pelasti tietyllä tavalla kaikista tärkein; yksi tuttu huomasi tilani ja VEI minut mielenterveystoimistoon. Heti diagnosoitiin vaikea masennus ja sain hyvän lääkityksen. Siitä alkoi uusi elämä! Ja arvaa mitä; nykyisin menee oikein hyvin! EDIT: Tai no ainakin normaalisti. Olen ns. normaali-ihmisten kirjoissa, ei ole rikosrekisteriä eikä aineellisesti hätää.
SINÄKIN pystyt siihen! Usko minua! Olen ollut niin maassa kuin olla voi ja selvinnyt. Vaikka nyt tuntuu mahdottomalta, niin aloita pienistä asioista. Vuorokausirytmi kuntoon vaikka lääkkeiden avulla, syömiset jne. Miten voisit kehittyä?
Minusta vaikuttaa siltä, että sinullakin masennusta pukkaa. Nyt lääkäriin ja tosiaan alko pois.
Jos koet, että on pakko juoda voit kokeilla Reviaa. Se joko toimii tai ei.
Antabuksen kanssa ei kannata juoda yhtään. Antabus -reaktion voi saada jopa partavedestä (siksikin joillakin A -klikoilla otetaan partavedet asiakkailta pois). Antabus voi aiheuttaa punastumisreaktion pienilläkin määrillä - siksikin nollatoleranssi Antabuksen kanssa.
Ihmisen makuaisti mukautuu - jopa yllättävän nopeasti. Tänään (klo 20:00 kävin ostamassa pullon Rainbow Cola Lightia) se on Vichyä tai limpparia. Meneehän siihen kuukausia, mutta makutottumukset muuttuvat!
Koeta itsesuggestiota (toiminut ihmisillä monissa muissa riippuvuuksissa). Annan sinulle pari mantraa (keksit varmasti lisää):
A. Viini on hapanta marjamehua, oluesta tulee kihti.
B. Viina, viini, olut - vievät aivosolut.
Ajokortin saat takaisin, kun puolen vuoden ajan maksa-arvosi pysyvät viitearvojen sisällä. Suurin osa on saanut korttinsa takaisin. Jos kyseessä on ajokielto ilman seurantaa niin aika menee nopeasti.
Aivan aluksi on totuttauduttava juomisen loppumiseen eli käytännössä tekemisen puutteeseen illalla/viikonloppuna ja tavallaan yksitoikkoisuuden sietämiseen. Se voi tapahtua aivan hyvin tavallisessa AA -ryhmässä. Kun olet ollut ilman (yksilöllistä - joitakin viikkoja nyt ainakin) voi olla mainitsemasi suljetun ryhmän paikka. Oikeastaan on melko sama, missä ottaa sen ensimmäisen askeleen. Minä otin yöpalavereissa, jotka alkoivat klo 22:00.
Kun akuutti vaihe on ohi tulee vamasti kyseeseen hienosäätö. Esim. Helsingissä on suljettu lääkärien AA -ryhmä siellä voidaan saada vertaistukea aihepiiriin: “olen lääkäri ja on/oli päihdeongelma” - Seta -ryhmässä voit sitten saada omanlaistasi vertaistukea.
Kiitos viestistä. Tosi hyvä lista ja paljon ideoita.
Nyt on otettava aamun ensimmäinen askel ja saatava itsensä taas uuteen nousuun. Illalla varmaan antabusta kun on niin huteralla pohjalla tuo juominen nyt. Oon minä juonnut tuon antabuksen kanssa, niin tiedän kokemuksesta että aika moisen kauhea olo tulee. Oikea annos sitä niin ei tuu juomisesta mitään. Se nautinto ainakin katoaa siitä kun muuttuu punaiseksi ja sydän hakkaa irti rinnasta. Toisin kun ilman antabusta alkoholi on varsin vapauttava aine ja tulee hetkellinen euforia. Aamulla tietty saapuu euforian vastakohta dysforia - moraalinen krapula ja tuntee miten heikko on tuon aineen edessä.
Olisi se kiva tunne että on kaupungilla, että mun ei tarvii juoda. Voin tehdä vaikka niitä ruokaostoksia ilman, että käteen tarttuu pullo jotain tai poikkea kauppareissun jälkeen kulmakuppilaan ja sen jälkeen poliisien pahnoille lepäämään humalaa pois. Ei jaksa tommosta elämää oikein mitä se on nyt.
Päästä kuollut miljoona aivosolua. Sellanen olo päässä. Ei toimi aivot oikeen kunnolla. On aika paha juttu jos pankin valot saa alkoholin himon kasvamaan.
On se arvokas asia kun on nainen joka ei juo eikä pidä mun juomisesta yhtään - se motivoi olla juomatta kun ei halua nähdä niitä pettyneitä kasvoja kun on juonut ja mahdollisesti sitten sekoilut. Mä haluan olla juomatta mutta joku voima ajaa juomaan välillä - olisko se se "alin mahdollinen voima " joka ajaa juomaa kun AAssa monia auttaa se “korkein voima”. En oo uskovainen, niin en tiedä kuka mua voisi auttaa. Eihän siellä uskova tietty tarvii olla, mutta haluaisin, että korkea voima nappaisi ton viinapirun harteilta pois. Semmoselta demonien hallitsemalta tää elämä nyt tuntuu.
“Tosi mukavaa” täältä pohjalta on katella kun mistään ei tuu mitään ja mikään ei auta. Tuo puolivuotta kertoi sen, että juomattomuus on ihanaa ja on tosi ihanaa olla raitis. Sihen minä pyrin nyt.
Muutaman kerran oon soittanut umpitunnelissa sen poliisinaisen vastaajaan. Eikä enää vastaa mun puheluihin. Hän kohteli kuulustelussa mua hyvin, niin hiukan kiinnyin häneen, niin ilmasin sen sinne vastaajaan - en tiedä mitä sanoin. Tarkoitin vaan, että hänen piti jotenkin kuulla se miten hienon kuvan hän itestään antoi. Harmittaa kun kai hän on musta seinähullun kuvan saanut. Mulla on sosiaalisten tilanteiden pelko niin en oikeen kykene selvinpäin antaa hyvää palautetta hänelle. Ottaa sitten yhteyttä reilun 2 promillen humalassa niin totuus värittyy varmasti.
Monet naiset on ihania, mutta kukaan ei mun naista voita. Joku ihminen joka ymmärtää sua läpikotaisin, on tukena, rakastaa sua ja ei jätä sua koskaan yksin. Hän on mun enkelini. Tuokin asia ollaan käsitelty hänen kanssaan ja ymmärtää mua. Alkoholistin puoliso joutuu kyllä aikamoista kivirekeä vetämään perässä.
Hän toivoo, että olisin aina se ihana selvä nainen jota hän rakastaa. Sitä toista känniääliötä hän vihaa. Hänestä on kauheeta odottaa sitä ihmettä, että raitistuisin kokonaan.
Tuokin kuulostaa tutulta. Juuri tuolloin nuorena “bilettäessäni” kun join, niin minusta tuli esiin ihan oikeasti sivupersoona, joka oli juurikin kuvailemasi kaltainen. Juoppokavereillani oli hänelle jopa oma nimikin, ja olihan se varmaan silloin ihan reteetä ja “hauskaa”
Minulla tuo sivupersoona hävisi kokonaan, kun lopetin tuon rankan juomisen silloin aikoinaan kun masennus ensimmäisen kerran diagnosoitiin ja aloin määrätietoisesti palata “kunnon ihmiseksi”. Minulla masennuslääke ihan aidosti hävitti sen, eikä nykyisin juodessa sitä tule. Toki en nykyisin koskaan vedä niin hirveitä määriä! Nykyisin olen humalassa hyvinkin salonkikelpoinen, fiksu ja sivistynyt, jos tässä yhteydessä nyt tuollaista ilmaisua voi käyttää.
Minullakin oli ihan järkiään niin, että ensin tällättiin ja lähdettiin baariin, ja jossakin välissä filmi AINA katkesi ja heräsin useimmiten kotoa, joskus ihan mistä sattuu. Monesti joku tuttu oli kuulemma järjestänyt minut kotiin. Putkasta en herännyt onneksi koskaan. Milloin oli kynnet katki tai ainakin jotain hukassa, ja aivan järkky krapula. Tuo rankka juominen sitten vuosien saatossa vaihtui “vain” tissutteluun
Meinasin jotain kirjoitella mutten kykyne. Mun elämä on yksi vitun iso vitsi. Jää Juha Vuorinen “Juoppohullun päiväkirjoillaan” kakkoseksi ja kevyesti.
Naurattaa ja ei naurata omat jutut. Tragikoomisen kirjan saisi mun elämästä. Jonkunhan sen pellen rooli on vedettävä täällä maapallolla. Klovnin rooli on aika raaka, jos tiedätte tarinan pellestä jonka kyyneleitä kukaan ei näe, mutta sille nauretaan. Samaa pestiä tässä vedetään.
Tiedätte kai kun suomalainen mies vetää kännit. Muuten oikeen uskalla naisia lähestyä. Sitten kun juo sen pullon kossua niin sitten pystyy ja se miten sitten esittää ittensä niin saa naiset kaikkoamaan. Miettikää siihen tilalle suomalainen neljääkymppiä käyvä lesbonainen naisten tansseissa… Tuo ääliömäinen touhu tapahtuu vaikka oon parisuhteessa naisen kanssa kun korkki narahtaa. Onneksi en oo hänen sukuaan nolannut vaan pysynyt korkki kiinni. Ei ihan kaikki normi heteronaiset ymmärrä kun joku toinen tuhannen tuubassa oleva muija tulee kieltä pyörittää nenän edessä. Kauppakeskuksessa on moni kokenut tuon äskettäin. Ihana hymykin kareili yhden naisvartijan kasvoissa kun sattumoisin luikin eilen ohi hänestä.
Loppuun nuo naurut, itkut ja tuo mukava seuralainen - viinapiru.
Ihmisarkuus ja sosiaalisten tilanteiden pelot houkuttelivat minut nuorena aloittamaan alkoholinkäytön. Myöhemmin pelko ja kauhu tulevaisuudesta sai haluamaan lopettaa juomisen. Uskaltauduin AA:han. Niissä kokouksissa on siitä hyvä olla, että kenenkään ei ole pakko puhua, jo toisten kokemusten kuuntelu auttaa.
Huhhuh… Antabus on veressä… Eilen otin niitä poretabuja viisi, kun oon ollut niin hullu, että niiden kanssa on tullut juotua. Toi neljä suurin piirtein kun on päivässä veressä, niin juominen on mahdotonta. Tänäänkin jos otan antabusta, niin vasta viikon päästä tarvii ottaa lisää… Oon viikonlopun yksin kun puoliso lähtee sukuloimaan kohta puoliin, niin on nyt alkolukko kehossa. Turvallinen olo että juominen on nyt mahdotonta, mutta väsyttää ja olo on voimaton näistä poretabuista.
Tänään neljä poretabua lisää. Meinasi terassit kelit houkutella, mutta apuja tuli näistä ja yhestä palstalaiselta. Näin ne juopot pitää yhtä, kiitoksia vain hyvinkin paljon.
Siellä se puoliso isänsä luona on ja minä täällä hohhailen pimeässä yksin. Onneksi oon selvänä. Kylmäähän se on ilman naista kainalossa. Hmh…
Tuo se yksi syy juomiseen onkin mulla myös. Oon niin paljon rohkeampi ihminen humalassa toisaalta hyvinkin tyhmä, hölmö, apina, pelle, sika, pervo, mulkku, rosvo, turska, peto, hullu… Vaikka mitä.
Kaikki tuo pätee minuunkin “ehkä” turskaa lukuunottamatta. Niitä tosin olen jonkin kerran yrittänyt onkia ja jopa saanutkin.
Alemmuuden tunto, itsekeskeinen pelko on pistänyt minut jännittämään toisia ihmisiä. Kohtalotovereiden kanssa selvin päin pidetyt palaverit ovat olleet hyvää koulutusta oppia hyväksymään itsensä tavallisena, silti yksilöllisenä ihmisenä. Sieltä saadut kokemukset olen siirtänyt arkielämään ollessani tekemisissä muiden kanssa. Tänään minun ei juurikaan tarvitse piiloutua toisten selän taakse. Ja jos ylemmyyden tunto nostaa päätään, muistutan itseäni mihin olin joutumassa, ellen olisi päässyt mukaan raittiiseen elämään.
Ja ettei totuus unohtuisi, kirjoituksesi herätti sellaisia ajatuksia, että menen lukemaan ohjelmamme kolmannen askeleen kirjasta Nimettömät alkoholistit.
" joka ajaa juomaa kun AAssa monia auttaa se “korkein voima”. En oo uskovainen, niin en tiedä kuka mua voisi auttaa. Eihän siellä uskova tietty tarvii olla, mutta haluaisin, että korkea voima nappaisi ton viinapirun harteilta pois. Semmoselta demonien hallitsemalta tää elämä nyt tuntuu.
