Ilta taas ja unettoman yön jälkeisen nihkeän päivän jälkeen ilta on ollut ok. Toivottavasti saan nukuttua niin huominen olisi jo toivottavasti aika valoisa.
Edessä pitkä viikonloppu, sukulaisia ja ystäviä. Toivottavasti siitä tulee mukavaa, vaikka aika menee pääasiassa matkustamiseen. Viime yö oli todella kurja mutta tänään päivällä on ollut jo yllättävän positiivinen mieli.
Tämä viikko on alkanut huomattavasti paremmin kuin edellinen. Nukkumisen kanssa on edelleen haasteita mutta muuten olo on aika rauhallinen. Kotiinpaluu sujui suht ok. Nyt en tehnyt sitä virhettä, että olisin haalinut ihan liikaa tekemistä illoiksi ”välttääkseni” viinin houkutukset, koska ei sekään tuntunut toimivan toivotusti. Päivä kerrallaan.
Uusi viikko taas edessä. Tämäkin alkoi hyvin ainakin sen suhteen, että olen ollut juomatta nyt 2 viikkoa ja olo on ollut suht hyvä. Levottomuus palaa kyllä varmasti taas jossain vaiheessa mutta yritän nyt löytää siihen jonkun muun lähestymistavan kuin vanhan tutun kaavan toistamisen.
Tänään on ollut jotenkin todella vaikea päivä, vaikka siihen sisältyi paljon todella hyviä hetkiä. Töissä useampi hyvä keskustelu. Illalla liikuntaa ja mahdollisuus saunaan. Järjellä kun ajattelee niin enemmän niitä hyviä kuin huonoja hetkiä mutta huono olo tuntuu ajavan kaiken muun yli.
Uneton yö, edessä vaikea päivä. Ei pitäisi ottaa tämän hetkisiä ajatuksia ehkä liian vakavasti, koska valvominen tekee kaikesta hankalampaa kuin onkaan. Tekisi mieli juoda mutta en anna nyt mieliteoille periksi.
Olen osallistunut 5 viikon selvä suunta ryhmään. Se on ollut hyödyllinen mutta tuntuu, että 5 viikkoa on hyvin lyhyt aika kun ongelmaa on ensin kehittänyt ja kasvattanut vuosia.
Toinen valvottu yö putkeen ja ajatukset on sen mukaisia, positiivisuus loistaa poissaolollaan ja juominen on jatkuvasti mielessä.
Valvominen jatkuu ja se tekee kaikesta synkkää. Ei auta kuin luottaa, että nukkuminen pian onnistuu.
Mulla oli keväällä elämäni eka pidempi unettomuusjakso. Olin raitis, mutta juomisen lopettamisen ja rajun työstressin yhdistelmä vei unet. Ei auttanut vaikka yritin uuvuttaa itseni liikunnalla yms. Lääkärin avulla löysin Ataraxin (allergialääke joka myös nukuttaa), kun en halunnut varsinaista unilääkettä, enkä varsinkaan mitään riippuvuutta aiheuttavaa. Oikealla annostuksella sain vihdoinkin taas nukuttua illasta aamuun. Ainoa haittavaikutus oli lievä uneliaisuus aamuisin, mutta sekin meni aina 1-2 tunnissa kokonaan ohi. Juomattomuuden jatkumisen myötä Ataraxin käyttö jäi pariin viikkoon ja nykyään nukun aika lailla normaalisti. Oiskohan tuossa sulle mitään ideaa?
Kiitos vinkistä Sinituuli! Taidan heti googlettaa. Joku tuollainen ratkaisu olisi mieluinen minullekin sillä joudun käyttämään reumatyyppiseen sairauteen muutenkin paljon lääkkeitä ja mitään uutta ongelmaa/riippuvuutta en todellakaan kaipaa. Usein minulla auttaa meditaatio/rentoutuksen kuuntelu mutta nyt siitä ei ole ollut huomattavaa apua. Olen tainnut kuunnella samat ohjelmat niin monta kertaa, että alkaa vaan ärsyttää!
Atarax on oman kokemukseni mukaan hyvä lääke, ja itsellä just otettiin se bentsojen sijaan käyttöön, mihin olen tyytyväinen. En kokenut, että lääkäri olisi kytännyt tai epäillyt riippuvaiseksi (mun bentsojen käyttö on aina ollut hyvin harkitsevaista), niitä vaan ei nykyään uusita kovin montaa kertaa ja ymmärrän perusteet tähän kyllä. Migreeniin alunperin määrätty Triptyl on kanssa auttanut unen kanssa. Nyt tosin oon kipeänä niin kaikki oleminen ja eläminen on kurjaa mutta kyllä tämä tästä.
Hyvää uutta vuotta kaikille!
Vuosi on alkanut raittiisti ja loma korjasi unettomuutta ainakin vähän parempaan suuntaan. Tänään illalla palaan kuitenkin taas yksin kotiin kuukauden reissulta ja se on ollut pahin kompastuskiveni ainakin viimeisimmän vuoden aikana. Tällä kertaa olen järjestänyt kalenteriin jonkin verran menoja kodin ja töiden ulkopuolelle mutta opiksi ottaneena, ettei niitä ole stressiksi asti liikaa. Toivon, että tästä kotiinpaluusta saan käyntiin uudet paremmat rutiinit ja viime vuoden mokailut jäisi sinne minne ne kuuluu, menneisyyteen.
Just näin, ei kannata menneitä mokailuja harmitella, se syö mielialaa ja motivaatiota. Keskittyy tähän hetkeen ja vähän miettii tulevaa, muttei liikaa. Tsemppiä!
Kiitos talvikaktus! Sinun onnistumisesi on ollut iso motivaatio myös minulle. Muutos on mahdollinen ja siihen pitää uskoa ja luottaa vaikeinakin päivinä. Yksi niistä päivistä on tänään. Sain huonoja uutisia läheiseni terveydestö ja helppo lohdutus olisi lähellä.
Palaan pitkästä aikaa omaan ketjuuni. Joitakin viikkoja sitten mokasin pahasti, retkahdus oli pahin tähän mennessä. Selvisin siitä kuitenkin ja ajattelin, että tämä oli viimeinen kerta, en ikinä enää halua samaa. Yritin puhua asiasta läheisteni kanssa, he eivät oikeastaan halunneet kuulla asiasta mitään. Minun ongelmani se alkoholi on, ei heidän mutta kaipaan tukea en sitä, että ongelmaa ei olisikaan. Ja onhan se ongelma, yksi lasillinen viiniä saa päälle halun juoda lisää ja lisää.
Tämä kesä on ollut ylä- ja alamäkiä ja se kuuluu elämään. Alkoholin suhteen on onneksi mennyt ok, ei ylilyöntejä ja paljon raittiita päiviä. Menetin yhden läheisimmistä ihmisistäni reilu pari viikkoa sitten. Kuolema ei tullut yllättäen mutta silti tuli. Nyt järjestän hautajaisia ja kaikki muistot tulvii pintaan.
Miten sä itse voit nyt?
Otan osaa menetykseesi 
Kiitos Minä vain ja Talvikaktus!
Hautajaiset on nyt ohi ja tilaisuus oli täynnä hyviä muistoja, vaikka päivä ja kaikki siihen liittyvä valmistelu oli todella raskasta. En uskonut niin mutta hautajaisten jälkeen olo on ollut vähän kevyempi, vaikka vielä on edessä hänen kotinsa tyhjentäminen. Läheiseni kuoleman kohdalla kaikki meni kuitenkin niin hyvin ja kivuttomasti kuin saattoi toivoa, joten siitä saa lohtua.
Syyskuu on kiireinen töiden ja myös kuolleen läheiseni asioiden järjestelyn suhteen. Asunto pitää tyhjentää ja samalla tulee käytyä paljon tärkeitä muistoja läpi. Tuhkat laskea, perunkirjoitus järjestää. Tavallaan hyvä, että arki pitää kiireisenä ja todellakin kiinni siinä arjessa mutta on siinä vaaransa.