Levottomuus on tänään todella voimakasta enkä nukkunut kuin muutaman tunnin, vaikka olo on väsynyt. Tiedän mikä auttaisi oloon nopeasti mutta nyt todella yritän kuunnella järkeänl sillä tiedän myös, että se ratkaisu vain siirtäisi tämän olon myöhemmäksi.
Minun on saatava aikaan muutos toimintatavoissani. Konkreettinen päätös tälle päivälle on, että en mene ostamaan kaappiin mitään alkoholipitoista. Yritän syödä hyvin ja muutenkin huolehtia itsestäni.
Laitoin viime viikolla hakupaperit työhön, joka mahdollistaisi paremmin läsnäolon perheeni kanssa. Mutta edelleen mietin, että mitä ajatuksissani pitää muuttua, että vähentäminen ihan oikeasti onnistuu. Halu on mutta teot ei taaskaan puhu sen puolesta. Ja vaikka vähentäminen välillä onnistuu todella hyvinkin niin heti, kun olen omissa oloissani sorrun taas ihan suunnitelmallisesti ja tietoisesti. Elimympäristön muutos varmasti auttaisi mutta tavallaan myös ehkä vain piilottaisi ongelman, ei ratkaisisi sitä ja oikeasti tarvitsen sen ratkaisun. Tuntuu itseasiassa hyvältä kirjoittaa näitä ajatuksia ylös eikä vaan pyöritellä päässä. Tänään olen todella tyytyväinen, että tällainen sivusto on olemassa.
Hei,
Kyllähän nämä sivut ovat olleet hyvänä tukena monelle ihmiselle.
Toivottavasti saat hakemasi työn.
Mietin tuota vähentämisen polkua. Minun näkemyksen mukaan se on kyllä varmasti hyvin haasteellinen. Tietysti asiaan vaikuttaa monet tekijät, eikä ehkä vähiten se kuinka kauas kohtuullisesta on kulkenut.
Poltin tupakkaa vuosikymmenet. Tuollaiset 30 savuketta päivässä. Silloin kun join, poltin vielä enemmän. Ajatus siitä että olisin siirtynyt vähentäjäksi, siis tupakoinnissa, oli mahdoton.
Putkis
Olet varmasti oikeassa, että vähentämisen polku on todella haasteellinen ja ehkä olen eksynyt siltä polulta jo liiankin syrjään. Tänään kannan tyhjät pullot kierrätykseen enkä osta uusia, tänään olen päätöksessäni vahva.
Oon Putkis sun kanssa samaa mieltä siitä, että vähentäminen on haasteellista. Veikkaan, että lopettaminen olisi loppujen lopuksi helpompaa. Me täällä esim Vilmaston kanssa ollaan verrattu tätä vähentämistä löysässä hirressä roikkumiseen . Ja kuten sanoit, onnistuminen vähentämisessä varmasti on jotenkin yhteydessä siihen, kuinka pitkälle alkoholiriippuvuus on kehittynyt ja kuinka vahva se on.
Siinäkin olen samaa mieltä, että tupakanpolttoa lopettaessa ei olisi vähentäminen tullut kyseeseen ollenkaan. Mutta nikotiinin ja alkoholin addiktoiva fysiologia / kemia on erilainen. Joillain ihmisillä nikotiini aiheuttaa erittäin voimakkaan fyysisen riippuvuuden hyvin nopeasti (vrt. heroiini) ja me 2 ollaan ilmeisesti sellaisia. Kyllä minulla on ystävä, joka on polttanut 15 vuotiaasta asti ja on vähentänyt pariin tupakkaan päivässä. Hän ei ole fyysisesti riippuvainen, vaikka pitkään onkin ko. myrkkyä käyttänyt. Se on nikotiinille ominaista, koukuttaa vain osan ihmisistä. Niille, joilla riippuvuus syntyy, on vähentäminen mahdotonta, koska riippuvuus aktivoituu joka ikisestä imaisusta, nikotiinia vastaanottavien hermosolujen aktivoituessa. Tämä säilyy loppuiän.
Alkoholi riippuvaisuus on taas lähinnä psyykkistä, ellei alkoholin käyttö ole todella vakituista ja runsasta. Alkoholin fyysinen (hermostollinen) riippuvaisuus kestää joidenkin arvioiden mukaan noin 3-6 kuukautta, sen jälkeen kyse on enemmänkin psyykkisestä ja sosiaalisesta riippuvuudesta. Näin olen antanut kirjallisuuden itseäni opettaa.
Paha mennä kenenkään onnistumismahdollisuuksia mennä täällä arvioimaan, jokainen on yksilö. Mutta jos lopettaminen ei tunnu (vielä) omalta jutulta, pitää vähentämistä kokeilla. On se kuitenkin parempi vaihtoehto kuin se, että ei tekisi mitään. Mutta jossain kohtaa kannattaa luovuttaa jollei tule tuloksia tai tilanne meinaa luisua entistä pahemmaksi. Se alamäki varmaan jyrkkenee jossain kohtaa tosi nopeasti, jos juomista ei saa kuriin. Tai näin itse olen tulevaisuuttani maalaillut. Minulle tärkeä virstanpylväs oli se, että pystyin lopettaa arkijuomisen kokonaan. Jos siinä en olisi onnistunut olisin nyt Lopettaja. Vieläkin käyttämäni alkoholi määrät ovat liian suuret kerralla, mutta nyt ei tunnu olevan pelkoa, että lähtisin luisumaan kohti jokapäiväistä juomista. Taistele siis jokin tällainen etappi kuntoon ja jatka siitä sitten eteenpäin. Jos se on mahdotonta niin ala psyykata itseäsi alkottomaan elämään, ei se ole millään tavalla ikävämpää. Siitä täällä mm. Putkis todisteena .
Kiitos sanoistasi Vilma1966! Vertauskuva löysään hirteen on osuva ja vähentämisen riskit epäonnistua isot. Minulla alkoholin vieroitusoireet helpottavat yleensä parissa päivässä, ne pitää vaan kärsiä eikä kärsimystä siirtää. Tavoite olisi kyllä, ettei tällaisia levottomia päiviä olisi ollenkaan. Kesä tavallaan osoitti, että pystyn olemaan ilman alkoholia pitkiäkin aikoja tai ottamaan vain lasillisen. Mutta viimeiset päivät ovat osoittaneet, että se oli ainakin vielä myös toiveikas harhaluulo. Riippuvuus on todennäköisesti enemmän psyykkistä ja myös totuttu tapa. Yksi asia mitä olen miettinyt on myös se, että alkoholi poistaa hetkeksi kipuja. Minulla on krooninen sairaus, jonka kanssa on välillä vähän vaikea elää. Miten mukava onkaan se pieni hetki, kun mihinkään ei satu. Väärin saavutettu tosin, koska aiheutan itselleni juomisella muita haittoja.
Mietin tuota mitä kirjoitit ja tässä tulee vaan vähän erilaisia kysymyksiä mitä mieleen putkahtelee, eikä siis todellakaan mitään neuvoja, että tee näin tai ihmettelyä miksi teet noin. Kaikilla meillä on ne omat syynsä, mitkä ovat juomiseen johtaneet.
Kirjoitit, että haluat vähentää yksinjuomista, mutta koet, että se on vaikeaa ja jopa mahdotonta. Oletko ajatellut hakea siihen mitään apua? Siis muuta kuin kirjoittaa tänne? Kirjoitit, että tilanne paheni korona-aikana, etkä osaa enää palata entiseen. Mitä siis teit ennen koronaa? Millaista elämä oli ja mitä teit ennen kuin tilanne alkoi lipsua? Kerroit, että sinulla on kipuja aiheuttava sairaus ja alkoholi tuo niihin hetken helpotuksen. Oletko miettinyt muita keinoja kipujen lievittämiseen?
Täällä myös peukut pystyssä, että saisit työpaikan, joka mahdollistaisi olemaan enemmän läheisten kanssa! Tsemppiä!
Kiitos pohdinnoistasi Merlot79. Tein ennen koronaa samoja töitä kuin nytkin mutta meidät lähetettiin 2 vuodeksi kokonaan etätöihin. Ketään ei saanut tavata ja jopa ulkona liikkuminen oli välillä varsin rajoitettua. Suomessa oli onneksi aika paljon vapaampaa. Sain lääkäriltäni kirjeen “ottaa raitista ilmaa ikkunasta”, koska lääkitykseni laskee puolustuskykyäni eikä koronasta tiedetty silloin vielä riittävästi. Matkustaminen oli lähes mahdotonta ja menetin toisen vanhempani (onneksi ehdin rajoituksista huolimatta paikalle ja sain mahdollisuuden hyvästellä), toinen on muistisairas eikä ole selvinnyt surusta kovin hyvin. Minulla on lääkkeet sairauteeni mutta oikeastaan vasta viime viikkoina olen tajunnut, että kevyessä humalassa olo on kivuton, särkylääkkeillä tai muilla lääkkeillä ei. Muutenkin varmaan huolettomampi olo sen pienen hetken mutta se ei tietenkään kestä ja on vääristynyt todellisuus. Kai se on hetken helpotus mistä on vaikea luopua, siihen rentoutumiseen minun on nyt vain löydettävä uudet keinot. Prosessoin asioita nyt mielessäni ja jos en onnistu yksin niin etsin virallisempaa apua. Siihen jotenkin liittyy mielessä vielä kuitenkin jonkinlainen häpeä epäonnistumisesta, vaikka ei pitäisi. Vilma1966 ehdotus välitavoitteesta on todella hyvä. Toiveeni ja tavoitteeni on siirtyä elämässä eteenpäin. Se mitä en omalla kohdallani vielä oikein ymmärrä on se, miksi kerta toisensa jälkeen sallin itseni tehdä niitä huonoja valintoja, vaikka muuta olen päättänyt.
En täysin onnistunut eilen, kotona oli vielä jotain jäljellä. Se harmittaa mutta ilta oli kuitenkin paljon parempi kuin edelliset ja yökin meni kohtuullisesti nukkumisen suhteen. En sitten lopulta jaksanut sitä levottomuuttani päivän loppuun asti ja se viime aikoina on ollut varmaan konkreettisin ongelma. Ruoka oli hyvää ja oli hyvä, että lähdin kaverin kanssa ulos, vaikka ensin mietin perumista.
Olen jatkanut miettimistä ja yksinäisyyden tuoma tylsyys toimintani pohjalla varmaan on, hetken pako arjesta. Oli jo vuosia sitten, kun ensimmäisiä kertoja join yksin kotona. Silloin, kun tilanne vielä pysyi helposti kohtuudessa ja tuntui etupäässä vain hyvältä. Minulla on mennyt pitkään tulla johtopäätökseen, että oikeasti haluan tilanteen muuttuvan. Jotain asioita olen jo tehnytkin sen isomman elämänmuutoksen löytämiseksi ja toteuttamiseksi. Haaveet vaan ei ole yhtä vahvoja kuin nuorempana niin se uusi suunta on vaikea löytää. Tiedän lähinnä mitä en halua ja minkälaisiin ympäristöihin en joutua vuosien takaisten kiusaamiskokemusten jälkeen.
Tänään on taas uusi päivä. Ajattelen, että tunnustamalla ja myöntämällä eilisen epäonnistumisen, etenkin itselleni, olen ehkä hitusen lähempänä sitä parempaa onnistumista tänään.
Kuulostaa kyllä oikein hyviltä pohdinnoilta Tuuliajoilla! On tosi tärkeää, että havahtuu, pysähtyy ja lähtee perkamaan niitä juurisyitä. On hyvä kanssa, että pidät avun hakemisen option auki jos ei yksin onnistu. Siinä ei ole mitään hävettävää, mutta ymmärrän toki, että siltä voi tuntua. Ei ole ihme, että vanhoista tavoista on vaikea päästä ja päästää irti. Tuttu ja turvallinen on aina helpompaa ja mukavampaa, vaikka se ei tekisikään hyvää. Ei se vaadi kuin toistoa toiston perään, että niistä uusista tavoista tulee tuttuja ja turvallisia. Tylsää välillä alussa ja vaatii sinnikkyyttä, mutta pian huomaa, että se on jo ihan helppoa.
Toi on kyllä iso asia, että osaa tunnustaa ja myöntää asiat itselleen. Ei lähde selittelemään tai hakemaan syyllistä jostain ulkopuolelta oli se sitten stressi, tylsyys, muutkin joi jne. Ihan itse siihen pulloon tarttuu eikä kukaan tai mikään pakota siihen. Kannattaa ehdottomasti taputtaa itseään olalle ihan jokaisesta pienemmästä ja suuremmasta onnistumisesta.
En tiedä asutko Britteinsaarilla, tuli vaan mieleen tosta töiden jälkeen pubiin, toki onhan se muissakin maissa yleistä (olen asunut Irlannissa), mutta täytyy sanoa, että itselleni olisi todella paljon vaikeampaa olla ostamatta viiniä jos sitä saisi ruokakaupasta. On paljon helpompi päättää olla menemättä alkoon, mutta ruokakauppaan on pakko mennä.
Jee, 2 hyvää päivää takana. Tänään tuli illalla kyllä vahva mieliteko, onhan sentään perjantai-ilta. Mutta se meni ohi ja vietin ihan kivan illan omassa seurassani nauttien yhden tölkin sitruunalimsaa.
Jee! Siitä ne päivät lähtevät raksuttamaan, pikkuhiljaa. Ja tosi hienoa, että pystyit olla antamatta mieliteoille periksi!
Mulla oli kanssa eilen vähän vaikeaa jonkin aikaa. Hain nuoremman lapsen ip-kerhosta ja kotiin päästyä tunsin väsymystä ihan perusarkeen, lasten jatkuvaan höpöttämisiin ja kysymyksiin. Varmaan väymys oli vielä osin flunssasta johtuvaa, kun ei mulla arki ole ollut mitenkään kovin kuormittavaa tässä. Kuitenkin joku väsymys, apeus, tylsyys, tyhjyys iski siinä iltapäivästä ja tuli tunne, että miten saisi itselleen sen erotuksen arjesta, että jes nyt alkoi viikonloppu minkä on ennen saanut viinin voimalla? Huomaan myös, että kaipaan jotain sellaista juhlavaa meininkiä erotukseksi tasaisesta arjesta. Sytytin sitten muutaman kynttilän ja tein jonkinlaisen version pumpkin spice-latesta kauravaahtoon, en yleensä edes tykkää mistään makukahveista, mutta toi olikin ihan yllättävän hyvää. Tein kofeiinittomaan kahviin, kun menee yöunet muuten. Pahin ankeus ja mielihalut onneksi siinä sitten katosi ja ilta oli ihan jees. Kai sitä pitäisi alkaa kokkaamaan vaikka jotain erityisen hyvää aina perjantaisin ja korkata alkoholiton skumppapullo. Yleensä en noista alkoholittomista tykkää, mutta alkoholitonta skumppaa olen raskausaikoina ja lasten vauvavuosina joskus juonut ja se oli ihan ok, en vaan yhtään muista merkkiä.
Samoin! Mielitekoja tulee ja menee, pitää vaan muistaa se, että nimenomaan myös menee. Erikoiskahvi kuulostaa hyvältä. Tykkään inkivääristä, joten taidan kokeilla jotain gingerale tyyppistä limsaa myös ”korvikkeeksi”. Välillä vaan tuntuu, että käden ulottuvilla pitää olla lasi ja lasissa jotain muuta kuin vettä.
Sunnuntaissa jo mennään. Tiedän, että ensi viikko tulee menemään ok, kun tämän alun on päässyt kunnialla yli enkä edes ole kotona. Seuraava koetinkivi on ensi perjantai, paluu tyhjöän kotiin ja viikonloppu ilman suunnitelmia edessä. Täytyy suunnitella jotain mieleistä ja myös pysyä siinä suunnitelmassa.
Perjantai ja kotiinpaluu. Olo on edelleen innostunut hyvän työviikon jälkeen. Oman skaalani mukaan olin todella sosiaalinen kokouksissa ja jopa nautin siitä. Viikonloppuna en todennäköisesti jaksa olla yhtään sosiaalinen mutta se oli ennen ihan normaalia eikä johtanut mihinkään lasi ja toinen, vielä kolmaskin viiniä kierteeseen. EHKÄ askel takaisin siihen elämään mistä nautin muutamia vuosia sitten ennen koronaa ja eristystä. Viikko ei ollut tipaton mutta oli hyvinkin maltillisen käytön rajoissa ja siinä missä toivoisin olevani päivästä, viikosta, kuukaudesta, vuodesta toiseen.
Olen todella pettynyt viimeisiin pariin päivään ja ennen kaikkea itseeni. Olin ilman alkoholia useamman viikon ja se tuntui hyvältä mutta aiheutti levottomuutta lähes päivittäin. Tuntuu, että on kolme tilaa. Olen selvä ja toipunut vieroitusoireista mutta silti en tyytyväinen. Tai olen humalassa, jolloin kaikki on taas hetken mahdollista. Tai olen välitilassa/krapulassa ja mietin kumpaan suuntaan mennä. Järki sanoo yhtä ja silti toimin liian usein siihen humalan suuntaan.
Nyt olen kotona taas yksin ja kun tilaisuus tuli join heti, vaikka ajattelin, suunnittelin ja etenkin toivoin toimivani toisin. Ensin onkin olo, että tämä on ihan hallinnassa mutta kun se ei ole. Palaan tänne lukemaan omia muistiinpanojani, muiden kokemuksia ja siitä kaikesta on todella paljon hyötyä! Mutta joku tärkeä avain ongelmani ratkaisuun edelleen puuttuu. Kokeilen urheilua ja hetkeksi siitä tulee sitten uusi riippuvuus. Haluaisin olla ilman mitään riippuvuuksia, suorituspakkoa ja elää hyvää elämää. Ei sen pitäisi olla vaikeaa mutta miksi kuitenkin on?
Kokeilen nyt lopettaa alkoholin kokonaan. Se on lienee ainoa vaihtoehto. Ennen kaikkea totean tämän faktan itselleni. Haluan myös elämääni muutosta muutenkin mutta huomaan olevani hyvä tekemään suunnitelmia, jotka katkaisevat juomisen mutta eivät lopulta johda oikeaan muutokseen.
Ilmoittauduin selvä suunta ryhmään. Harmi, että se alkaa vasta ensi viikolla mutta ehkä siinä on ensimmäinen hyvä välitavoite. Tosin ensin on kahlattava tämä vaikea päivä läpi, otin vapaapäivän ja kärsin nyt taas kerran tämän ja yritän ottaa opiksi. En edes kehtaa mennä ulos ovesta, kun teloin käteni mustelmille. Ihme tuuria, että luut pysyi ehjänä.
Näköjään selaan tänään keskusteluja paljon läpi ja retkahduksista löytyikin hyvää pohdintaa. Tällä kertaa tyhjään kotiin palatessa olin jopa järjestänyt itselleni aika paljon aktiivista ohjelmaa mutta ei se kuitenkaan toiminut toivotulla tavalla, niitä oli liian helppo perua ja pilata taas hyvin alkanut tipaton jakso. Häpeän ja epäonnistumisen tunne on tänään vahva. Kuin myös levottomuus ja ajatus, että pienellä juomalla saisin korjattua olotilaani nopeammin kuin odottamalla olon oikeaa kohentumista ja tiedän hyvin, että se vain siirtäisi tuskaista oloa myöhemmäksi, joten toistaiseksi olen kuitenkin pitäytynyt vichyssä.
Toivottavasti Selvä suunta -ryhmä on hyvä ja saat siellä vertaistukea ja hyviä vinkkejä myös päihdetyöntekijän näkökulmasta. Mä olin viime vuonna siinä (se oli myös vähentäjille), mutta en oikein saanut mitään irti. Ohjaajilta ei saanut oikein mitään kunnollista ja ryhmäläiset olivat aika passiivisia. Vika ei ehkä ollut ihmisissä vaan tässä päihdelinkin vanhanaikaisessa alustassa, jossa on vaikea keskustella reaaliaikaisesti. Annoin kyllä paljon palautetta, joten toivottavasti homma toimii nyt paremmin. Liikunta-addiktio ei musta ole kovin paha verrattuna muihin riippuvuuksiin. Siinä on niin paljon hyvää, että plussan puolelle ainakin itse tunnen jääväni.
Täytyy toivoa, että ryhmä on aktiivinen ja että myös itse olen aktiivinen enkä taas hetken päästä ajattele tilanteen olevan sittenkin suht ok ja ettei siihen tarvitsisi niin paljoa panostaa. Toki toivon, että jossain vaiheessa holiton/vähääinen käyttö ei tuntuisi niin työläältä vaan sujuisi ihan luonnostaan. Koska vähentäminen ei ole sujunut toivotusti niin kokeilen nyt olla vaikka loppuvuoden kokonaan ilman. Tosin pitänee ottaa käyttöön päivä kerrallaan lähestyminen eikä suunnitella liian tarkasti liian pitkälle ja sitten pettyä. Nyt on taas motivaatiota ja tuo kurssi tulee siinä mielessä oikein sopivaan aikaan tämän tavoitteen tueksi.
Se on totta, että liikunta-addiktiossa on paljon enemmän hyötyjä kuin haittoja. Pitäisi keksiä se oma laji, joka jaksaisi innostaa pitkään! Itse asiassa menin kyllä uinnin tekniikkaopetukseen, kun järjestelin itselleni ohjelmaa yksinäisiin iltoihin mutta nyt viikonlopun jäljiltä hyvä, että jaksoin tänään suihkuun. Ehkä keskiviikkona, kun kroppa on ensin saanut vähän paremmin toipua.
Päivä alkaa kääntyä voiton puolelle ja kaikeksi ihmeeksi olen saanut vähän siivottua ja pyykkiä pestyä. Tuleva yö tulee varmaan olemaan haastava nukkumisen suhteen mutta sille ei nyt voi mitään. Enempää lomaa en tähän nyt ota, säästän sen jouluun ja parempiin tarkoituksiin kuin krapulaan. Tulevana viikonloppuna en onneksi olekaan yksin, jolloin onnistumismahdollisuuteni yleensä kohenevat huomattavasti. Nyt kun tarkemmin ajattelen, niin olen järjestönyt asiani niin, että seuraava yksinäinen viikonloppu on vasta joulukuussa.
Yö meni niin kuin arvelin. Tunnin välein heräilyä ja väliin kuuma väliin kylmä. Pääsin nyt kuitengin astetta normaalimman päivän alkuun, joten kyllä se tästä.
Päivä mennyt ihan hyvin ja haluan sen muistutukseksi itselleni myös kirjata muistiin. Huomiseksi sovittu menoa töiden jälkeen, se on myös kiva. Sukulaisellani Suomessa oli tänään pieni leikkaus, kaikki meni hyvin mutta mikä on jäänyt mietityttämöön minua on, että ei ketään joka “ehtisi” hakemaan pois päiväkirurgiasta ja jäämään yöksi, joten yö sairaalassa ja maksettu hoitaja hakee huomenna kotiin. Se on aika surullista ja monelle ei taloudellisesti edes vaihtoehto.
. Ja kuten sanoit, onnistuminen vähentämisessä varmasti on jotenkin yhteydessä siihen, kuinka pitkälle alkoholiriippuvuus on kehittynyt ja kuinka vahva se on.
.