Aikani luettuani muiden ketjuja päätin kirjautua ja kokeilla saisinko minäkin täältä apua ja tukea. Tuntuu, ettei yksin vähentämisen yrittäminen onnistu hyvistä aikomuksiata huolimatta. Haluan selvästi vähentää viinin juontia, se on ajatuksena kirkastunut selkeästi. Välillä tuntuu, että se on iltaisin ainoa kaverini ja siihen on liian helppo turvautua. Aamuyöllä herätessä ja valvoessa tunne on toinen, miksi taas mutta sama toistuu kuitenkin pian uudelleen. Seurassa juodessa pystyn pitämään hyvin rajani eikä ylilyöntejä tule. Yksin viiniä kuluu helposti enemmän ja lopputuloksena ahdistunut olo herätessä, mikä helpottaa kun juo taas vähän lisää ja kierre on valmis. Tilanne paheni selvästi 2 vuoden koronaeristyksen aikana. Olen ollut ihan liikaa yksin neljän seinän sisällä enkä tunnu osaavan palata normaaliin elämään.
Ajatukseni on nyt vähentää, ideaalitilanteessa lopettaa yksin viinin maistelu kokonaan ja kun ”sanon sen ääneen” niin toivottavasti pysyn paremmin tavoitteessa. Tänään on haasteeni ensimmäinen päivä.
Oh well. Viime yönä valvoin mutta ahdistuneet ajatukset olivat vähäisempiä ja asioiden hankaluudet oikeissa mittasuhteissa., vähentäminen/lopettaminen todella kannattaisi. Tänään oli mukava päivä töissä (vihdoin toimisolla etätöiden sijaan) ja illalla huvitti laittaa ruokaakin kotona, kun koti oli koti eikä toimisto mutta siihen on nyt liittynyt liikaa myös lasillinen tai ”pari” ruokaa laittaessa (lasin koko ei valitettavasti 12 cl). Toleranssi on liian korkealla lopettaa ajoissa, jotta huomennakin olisi hyvä päivä. Se harmittaa paljon.
Fakta on myös, että vieroitusoireita on. Tiedän, että ne menevät ohi mutta nopeampi helpotus on lasillinen, joka ei sitten kuitenkaan pysy siinä yhdessä. Miten pysyä järkevissä rajoissa? (Kyse ei ole enää krapulasta.)
Aamu valkeni taas ahdistuneena, miksi en voi toimia normaalisti. Kaadoin kuitenkin jäljelle jääneen tipan viiniä viemäriin ja tänään illalla yritän olla sortumatta tuttuihin tapoihini. Yleensä en ole kaatanut mitään pois, jonkinlainen alku se on sekin.
Pahin ahdistus alkaa olla takana ja kykenen taas normaalimpaan ajatteluun - mikä työpäivänä on varsin toivottavaa. Illan vaikeimpiin hetkiin on vielä aikaa (asun ulkomailla, reilu aikaero suomeen) mutta virkeämpi olo huomenna pitäisi riittää hyväksi motivaatioksi pysyä päätöksessä. Viikonlopuksi saan seuraa, joten siitä tiedän selviäväni helpommin.
Kävit vierailemassa minun ketjussa niin teen vastavierailun
Minua on auttanut kolme asiaa
en osta alkoholia kotiin jos en ole etukäteen ajatellut sitä käyttää. Ennen minulla saattoi olla hylly täynnä 70% vodkaa. Tilasin Saksasta 12 pullon (1 litra) satseissa. Siitä oli helppo päivittäin käyttää vähemmäksi.
2) teen illalla röyhkeästi jotain mukavaa juttua: suoratoistopalveluiden hömppää, kirjan lukemista, äänikirjan kuuntelemista. Näin on unohtunut tuo tissutellu-tapa (ja toisaalta ei ole mitä tissutella )
raportoin tänne rehellisesti oman alkoholinkulutuksen. Onko nyt syytä tuhota nolla? En pyrikään lopettamaan vaan jättämällä “turhat” juomakerrat pois. Turhaa on yksin juominen, asianmukaista on kuohuviini juhlatilaisuudessa ja punaviini ruokailun yhteydessä. Joskus pitää myös päästä tuulettumaan kavereiden kanssa.
Onko tämä muutos sitten kannattanut? Olen onnettomampi ja kriittisempi kuin ennen, mutta terveys varmasti kiittää. Alkoholi on auttanut jaksamaan paineita ja rentouttanut, mutta toisaalta se ei ole terve tapa. Ehkä joku päivä aivot tottuvat, siitähän tässä lienee olevan kyse?
Hurjasti sinulle tsemppiä, toivottavasti ylläolevasta on jotain apua!
Viime viikko meni yllättävän hyvin tiistai-iltaa lukuunottamatta. Viikonloppuna tuli käytyä ulkona syömässä ja sellaisiin tilanteisiin toivon jatkossakin hyvän viinin kuuluvan kohtuudella mutta en yksinäisiin iltoihin kotona. Niin kuin sanoit - turhat kerrat pois. Se on erinomainen tavoite!
Tänään menee taas vähän huonommin. Tapasin eilen työkavereita pubissa enkä hyvistä aikomuksistani huolimatta lopettanutkaan juomista kotiin palattua. Oliko järkeä - no ei todellakaan ollut.
Mutta kun saa sen ensimmäisen hyvänolon tunteen niin on vaikea lopettaa ajoissa, vaikka miten tietää, että se todella kannattaisi ja lopputulos on aina ahdistunut mieliala. Kerran/pari viikossa hyvässä seurassa kodin ulkopuolella olisi loistava parannus entiseen mutta kun nuo tilanteet tuntuu nyt aina johtavan pidempään kierteeseen.
Onneksi olen suunnitellut huhtikuun niin, etten juuri ole yksin kotona, vaan menen tapaamaan perhettä. Se auttaa pysymään kohtuudessa. Pitänee hyväksyä, että repsahduksia tapahtuu. Maailma ei kaadu siihen mutta miksi on niin vaikea ottaa opiksi? Voisiko lasissa olla vichyä viinin sijaan, jos joku lasi pitää lähettyvillä olla.
Jakob, jäin miettimään tuota kannattiko. Järki sanoo todellakin kannatti/kannattaa. Terveys minullakin varmasti kohentuisi huomattavasti. En ole aiemmin edes tajunnut kuinka paljon lähes päivittäinen juominen selittää unettomuutta, ahdistusta, kipujakin. Haluan voida paremmin mutta helppoa ”oikotietä” rentoutumiseen on vaikea ohittaa.
Muutaman kerran olen ollut todella huonossa kunnossa, kuullut ääniä yms. Niissä tilanteissa päätän, että tämä oli todellakin viimeinen kerta mutta vieläkin odottelen sitä viimeistä kertaa.
Itseaiheutettu unettomuus, niin turhaa. Työ stressaa, elämä stressaa ja kun saisi nukuttua, ajatukset olisivat vähemmän tuskastuneita. Ensi viikko on lomaa ja olen sitä kaivannut. Mikä oli ensimmäinen hankinta suomeen tultua, 3 l punaviiniä ihan vaan varmuuden vuoksi. Pakkaus on onneksi vielä kiinni ja toivottavasti pysyykin.
Hei.
Punaviini tuskin pysyy avaamattomana viikon lomasi aikana. Itse en voisi olla juomatta sitä tilanteessasi.
Luuletko että joku ilahtuisi jos antaisit sen hänelle lahjaksi?
Uskon myös ettei tuo punaviini jää ainoaksi tonkaksi lomallasi, jos tänään päätät ottaa lasillisen.
En halua olla ilkeä enkä syyttävä, kerron vain sen mikä on valitettavan todennäköistä.
4 viikkoa onnistunutta vähentämistä, lähes tipatonta, takana mutta paluu yksin kotiin on ollut vaikea etappi ja luisun vähän liian helposti kohti tuttua ja turvallista seuralaista, viinipulloa. Valonpilkahdus lienee kuitenkin se, että tiedostan asian ja olen päättänyt pitää itsestäni parempaa huolta. Olen unelmatyössäni mutta sen kääntöpuoli on yksinäisyys sillä perhe ja lähimmät ystävät asuvat eri maassa. Ennen koronaeristystä ja etätöitä en päätöksiäni kyseenalaistanut mutta nyt olen kyllä miettinyt paljonkin, että mikä lopulta on tärkeää ja pitäisiköhän elämässä tehdä muitakin muutoksia kuin alkoholin vähentäminen.
Uneton yö ja aivan omaa syytö. Kesä meni hyvin, en ollut yksin ja alkoholin käyttö pääasiassa maltillista. Nyt olen taas yksin ja heti vanhoissa kuvioissa. Neljön päivän kulku: Viiniö hyvän ruoan kanssa (tässä haluaisin pysyä), viiniä kun tekee mieli, viiniä, kun ei voikkaan olla enää ilman ilman levottomuutta. Kaikkein vaikeinta minun on ymmärtää miksi annan tämän toistua, vaikka tiedän ja tiedostan, että ei pitäisi. Jälleen kerran, päivä 1.
Minäkin mietin niin usein, että miksi ihmeessä teen tätä itselleni ja toistan samaa, satoja kertoja tuhoisaksi ja haitalliseksi havaittua kaavaa, vaikka pitäisi pystyä parempaan.
Vaikka päätös juomisesta on tietysti omissa käsissä, se ei kuitenkaan tavallaan enää ole, kun tietty piste on ylitetty. Alkoholi toimii oman käsitykseni mukaan niin, että jos juo tarpeeksi pitkään ja tarpeeksi paljon, ei enää pysty olemaan juomatta pelkästään päättämällä niin. Uskon, että tämä käy aivan jokaiselle ihmiselle, joka juo tarpeeksi, persoonallisuudesta, geeneistä ja taustasta riippumatta. Onneksi moni hillitsee alkoholinkäyttöään, eikä ehdi kehittää riippuvuutta elinaikanaan, koska juomiskerrat ja -määrät ovat alusta asti pysyneet maltillisina, tai herätys liialliseen juomiseen on tullut tarpeeksi ajoissa ja tarpeeksi vakuuttavalla tavalla. Sitä, mikä annos on se kohtalokas ja riippuvuuden sinetöivä, ei voi kukaan tietää.
Ne, jotka pystyvät riippuvuudesta huolimatta lopettamaan, ovat silkan päätöksen lisäksi varmasti onnistuneet muuttamaan asenteissaan ja ajatusprosessissaan muutakin. Jollekin riittää prioriteettien uudelleenjärjestyminen, vaikkapa raskaaksi tuleminen tai hengellinen herätys. Monilla juominen loppuu siihen paikkaan, eikä se tuota tuskaa.
Kiitos viisaista sanoista eleonoora. Olen yrittänyt miettiä sitä ratkaisevaa tekijää, etten enää päätyisi näihin tilanteisiin mutta toistaiseksi onnistumatta. Olet oikeassa, päätös juomisen aloittamisesta on oma ja vaikka hyvin tiedän mihin se johtaa niin kerta toisensa jälkeen tuon päätöksen näköjään teen. Riippuvuus ottaa vallan nopeasti, aina vaan nopeammin itse asiassa. Pitäisi se ensimmäinen juoma jättää ottamatta, koska olo selvänä on paljon parempi. Hetken nousuhumala ja hyvä olo ei ole tämän arvoista ja se hetki on myös käynyt aina vaan lyhyemmäksi. Silti kaava toistuu ja toistuu.
)