Kyllä nyt ottaa päähän moiset purkaukset AAsta. Helkutti, saada nyt moinen hepuli. Raittiuden olen saanut AAlaisten joukossa ja rakastan heistä jokaikistä, jokainen on minulle antanut jotakin matkalla juoppouden hulluudesta raittiuteen ja matkalla parempaan itseeni. Erityisesti rakastan näitä vanhoja jääriä!
Ne vanhat jäärät on tosiaan kans aika mainioita “kunhan ei ota ensimmäistä huikkaa” -sloganeineen. 
“Persettä penkkiin” jne. Yksikin tuumasi usein että ohhoh kun tässä 20 vuoden juomattomuuden jälkeen alkaa vähän niiku saada raittiudestakin kiinni, kun ensimmäiset 20 vuotta onkin tainnut olla vaan kuivana.
Nostalgisella mielellä muistelen omia AA-aikoja, kuten kaunista kevättä kahdeksan vuotta sitten. Empä olekaan varma toimiiko silloiset ryhmät nykyisin vielä samoissa kappeleissa ja kerhotiloissa. Voisi käydä toisaalta katsomassa mutta sitten toisaalta: mitäs mä niissä enää tekisin. 
Pikkuisen on ristiriitaisia nämä näkemyksesi AAsta.
Jaa, No se näkemys on kuin aika. Sen kulku avaruudessa riippuu siitä, missä kohtaa avaruutta havainnoitsija sattuu kulloinkin olemaan. 
Valtio-mies kirjoitti
Hei, tule ihmeessä kertomaan millaista sulla oli, mitä tapahtui ja millaista on nyt. Sinua kuunneltaisiin ja joku ehkä saisi sinulta juuri sen oivalluksen, miten syntyy vuosia kestävä raittius.
Joku on keittänyt kahvitkin valmiiksi.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
^ Kiitos paljon, lomapuisto. Mutta kun en ole raitis, niin empä voine mennä AA:han kohtuukäytöstä tai vähentämisestä kertomaan. Enhän kerro niistä paljon täällä Lopettajien nettifoorumillakaan.
Pitäisi siis edelleen rajoittaa käyminen avoryhmiin, jollainen onkin muuten yksi entinen vakioryhmäni Espoossa. Useampi kaunis ja keväinen perjantai-ilta tuli siinä aikoinaan istuttua.
Nyt jos menisin ja kaiken kertoisin, varmaankin henkselien paukuttelijana pitäisivät. 
Kirjan Kaksitoista askelta ja kaksitoista perinnettä uusimmassa suomennoksessa (2013) on vielä tohtorin väitöksen merkitsemä virheellinen neljäs askel ”Suoritimme perusteellisen ja rehellisen moraalisen itsetutkistelun.” Päivä kerrallaan -kirja kertoo 1. huhtikuuta täsmällisesti: ”Teimme perusteellisen ja pelottoman moraalisen itsetutkistelun”. (Made a searching and fearless moral inventory of ourselves). Pian kerrotaan, että tämäkin virhe on korjattu. Rehellinen tohtorinväitös mahdollisti itsetutkistelun ilman pelkoja seuraamuksista.
Ylläoleva on artikkelista lehdestä Selvä Ratkaisu. Siinä valkenee julma totuus, onko artikkelin kirjoittaja ja kenties minä raitistunut AA-kirjan väärän käännöksen ansiosta. Onneksi joku on tehnyt tohtorin väitöksen epämääräisestä aiheesta. :mrgreen:
Hyvää raitista huomenta. Entisaikain suomalaiset ennusti säitä variksista. Mikäli tapetun variksen silmät nousivat veden pinnalle, oli luvassa hyvää säätä ja jos ne jäivät pohjaan, oli luvassa huonoa säätä. Ihmiset pitivät lähistöllään kesyvariksia. Monella alkaa mökkikausi ja toiset kyläilee muuten ja matkustelee. Siinä koetinkivi alkavalle raittiudelle.
Auto on vieläkin korjaamolla. Pitäis päästä isommalle paikkakunnalle kauppaan, vaan eipä päästä. Edessä olis kauppamaraton, koko pääsiäisen sapuskat hilata jollain, taitaa olla taksikyyti takaisin. Kamalaa rahanmenoa, tähän perään voisi lisätä jonkun voimasanan.
Eilen onnistuin laittamaan niin pahaa jauhelihakastiketta, että poika oksensi, eikä pystynyt syömään koko loppupäivänä mitään. Liemeksi kastikkeeseen lisäsin pakasteesta omatekoisen lihaliemen sian ydinluista. Kyllä oli väärät luut liemeen. Kastiketta pystyi syömään tulikuumana, vaan jäähtyessään siihen tuli joku omituinen maku ja haju. Yäk!
Varmaan raittiina tulee vietettyä tämä pääsiäisen aika, päivä kerrallaan. 
Hyvää raitista huomenta. Tänään on pitkä piiiitttkääää perjantai. Mulla on selvästi rapula, söin viimeyönä elokuvaa katsellessa kokonaisen suklaalevyn. Päätä särkee ja maha on aivan heikun keikun. Nyt tää herkkujen mässäily saa luvan loppua. Ei itku täytyy laittaa korvatulpat, kun mahasta kuuluu sellainen vaikerrus.
Onneksi on netti, sillä ilman sitä ei olis muuta huvia, kuin paneutua sohvalle mämmin kanssa ja tutkailla telkkarista toinen toistaan kamalampaa pääsiäisohjelmaa ja iltaan mennessä olis jo masentunut itsemurhatilaan.
Ex-miehen sisko on tullut vanhaa äitimuoriaan katsomaan Suomeen ilman autoa, joten tän mulle tärkeän ihmisen näkeminen kulkuyhteyksien takia on sangen epävarmaa.
Sangen harmaalta näyttää Iloinen Pääsiäinen
Yks hyvä puoli on asiassa, se on tää raittius, ei tarvii krapulassa kärvistellä ja ottaa korjauslientä, seurauksena olis kammottava känni, josta taas seuraa kammottava krapula ja morkkis! :mrgreen:
Päihteiden väärinkäytöstä irrottautuminen ottaa koville, sillä kyse ei ole pelkästä luonteenlujuudesta. Kun aivojen toiminta on perusluonteisesti muuttunut, sortumisriski on suuri. Päihteisiin voi retkahtaa uudelleen vuosienkin päästä.
Tärkeimpiä syitä lankeamisiin ovat stressi, pitkäaikaisen käytön jälkeensä jättämä ahdistus ja kyvyttömyys kokea mielihyvää ilman päihteitä. Houkutusta lisää ympäristö, joka on täynnä päihteisiin yhdistyviä vihjeitä. Pahoja tepposia tekee myös virhearviointi: entinen addikti uskoo pystyvänsä nauttimaan päihteestään kohtuuden rajoissa, mutta yksittäinen annos herättää uinuvan tarpeen ja käynnistää uuden kierteen.
Parhaiten kuiville rimpuilijaa auttaisivat lääkkeet, jotka korjaisivat riippuvuutta ylläpitäviä neurokemiallisia häiriöitä ja hoitaisivat addikteille ominaista päihteisiin keskittynyttä käyttäytymistä. Sellaisia ei vielä ole. Nykyisillä lääkkeillä saadaan kuriin vain vieroitusoireet ja pahin päihteen himo. Tästä syystä lääkehoidon tueksi tarvitaan usein terapiaa, joka opettaa ja vahvistaa päihteettömässä elämässä tarvittavia selviytymistaitoja.
Lääke korvaa päihteen
Yleisimmin päihdevieroituksessa käytetään korvaus- ja ylläpitohoitoa. Tällöin vieroittautuja saa lääkettä, joka toimii samaan tapaan kuin käytetty päihde mutta on vaikutuksiltaan lievempi ja pitkäkestoisempi.
Julkaistu: 30.11.2007 Tiede lehti (pieni ote artikkelista)
Hei Helisee
Voi että olen ihastunut nimimerkkiisi. Siitä tulee mieleeni keijukaiset, helikellot, kulkuset, tiut yms. vienosti ja kauniisti soivat ja ilmavat ja tanssivat, kevyet keijut! Ja tykkään myös tyylistäsi kirjoittaa!
Mielenkiintoinen tuo Tiede-lehden artikkeli. Mikähän se olisi alkoholistien korvaushoitolääke? Meillähän nämä narkomaaninuoret ovat Suboxone-hoidossa, joka sujuu hyvin ja sisältää tosi paljon kaikenlaista elämänhallintaan liittyviä tukitoimia. Myös sen alkuperäisen UMPISOLMUN käsittely on alkanut. Ajatuksena tuntuisi aika mahtavalta joku vastaava myös alkoholisteille.
Kuiskaan nyt sinulle, että tunnetko koskaan, hiukan ilkeää mielihyvää, näistä intoksista eräiden ruohoeksperttien kanssa? Kauhukseni olen huomannut, että minussa on aika paljon ilkeitä piirteitä, hyi, hyi!
Oikein leppoisaa ja mukavaa pääsiäistä sinulle Helisee
Heipparallaa, Särkynyt Sydän, ja hyvää pääsiäistä! Myös näille narkomaaninuorille juappohullulta eukolta.
Mä olen tutkinut tätä serotoniini systeemiä, sillä alkoholi tekee tuhoisaa jälkeä tähän. Varsinkin jos kärsii vielä jonkun asteisesta masentuneisuudesta ja ryyppää itsensä alkoholistiksi, niin menettää kokonaan kyvyn mielihyvään. Joillain normaalijuopoilla se on vain väliaikainen tila, josta toipuu ajan kanssa, vaan mulla se on aivan katastrofaalinen. Olen lukenut jostain, että tätä syömääni SSRI-lääkitystä käytetään myös alkoholismin hoitoon. Se tehoaa joihinkin todella hyvin ja toisiin sillä ei ole minkäänlaista vaikutusta. Omalta kohdaltani voin lämpimästi sanoa, että muhun tää Seronil-lääke tehoaa vallan mainiosti. Alkoholi ei saa mussa minkäälaisia väreilyjä tai houkutuksia aikaan, täysin yhdentekevä aine. Ja pystyn näkemään todella kammottavat kokemani asiat erilaisesta perspektiivistä, jolloin pystyn elämään kunnolla. Muuten matelisin syvällä itsesäälin ja pohjattoman surun syövereissä, eikä elämän pienet nautittavat asiat toisi minulle minkäänlaista mielihyvää.
Kun silloin nuorempana putosin ensimmäisestä pitkästä raittiudesta juomaan, oli toipuminen todella tuskallista raittiina. Kävin todella usein AAn palavereissa ja yksityisen psykiatrin vastaanotolla. Vihdoin tämä määräsi minulle masennukseen Cipramilia, ssri-lääke myös, vaan sillä ei ollut lainkaan samanlaista vaikutusta. Vasta terpparilääri vaihtoi lääkkeen tähän Seroniliin ja elämä muuttui aivan totaalisti. Ja niin se on testattu tälläkin raittiudella. Minulla ei ollut mitään lääkitystä kun raitistuin. Kuukausikaupalla oli pelkkää tuskaa ja ahdistusta, itkua ja porua jatkuvaa. Eikä mitään pystynyt tekemään, eikä mistään kokenut minkäänlaista mielihyvää. Popsin jälleen seronilia ilolla elämäni loppuun asti.
Myöskin uskon perineeni tietyt geenit, jotka vaikuttavat suotuisasti alkoholismin kehittymiseen.
Kyllä asia on juuri niin kuin totesit, tunnen salaista mielihyvää väitellessäni ruoahopuolen dosentin kanssa, hyh, hyh!
Ai niin! Ruohopuolen dosentti narahti eräässä jutussaan. Nimittäin katsoin kannabiksesta dokumentin, jossa yliopistossa tutkijana toimiva äiti haki lääkettä poikansa kammottavaan epilepsiaan, joka teki elämästä mahdotonta. Siinä kannabiksen kasvattaja valitsi kannabislaadun, jossa oli huumaavia aineita todella vähän. Teki sitten kukinnoista uutteen, josta oli jollain tapaa vielä saatu loppujakin huumaavia osia pois. Äiti kokeili tätä lääkettä pojalleen ja pojan kohtaukset vähenivät merkittävästi. Ruohopuolen dosentti tyrmäsi heti välittömästi väitteen, että huumaavat aineet voidaan eristää näistä muista aineista. Nähdäkseni pelkäs, että pilvivaikutus poistuu.
Aivojen serotoniinijärjestelmän toiminnan tiedetään kytkeytyvän alkoholismiin. Alkoholi nostaa aivojen serotoniinitasoa, mutta toistuva ryyppääminen johtaa järjestelmän toimintavajeeseen.
Monenlaiset serotoniinijärjestelmän häiriöt voivat altistaa alkoholismille. Eri hoitomuotojen teho riippuu alkoholismin molekyylitaustasta. Se vaikuttaa myös juomiskäyttäytymiseen.
Esimerkiksi suuri kertakulutus on toisille alkoholisteille tyypillisempää kuin toisille. Virginian yliopistossa työskentelevä Ming Li kollegoineen on nyt löytänyt serotoniinin takaisinottajamolekyyliä koodaavasta geenistä rajulle ryyppäämiselle altistavan muodon.
Tutkijat tarkastelivat 275 hoitoon hakeutuneen eurooppalaisen alkoholistin SLC6A4-geeniä. Ilmeni, että sen eräs alleeli kytkeytyi voimakkaasti alkoholin kertakulutukseen. Kaksi T-alleelia omaavat yksilöt ryyppäsivät rajummin kuin kahden G-alleelin kantajat.
Solukokeiden perusteella T-alleeli johtaa serotoniinin takaisinottajamolekyylin vähäisempään ilmentymiseen.
Tutkimuksen julkaisi Alcoholism: Clinical & Experimental Research.
Ruokavalio vaikuttaa ratkaisevasti siihen, miten tunnemme ja käyttäydymme. Hyvä esimerkki ravinnon ja aivojen yhteispelistä on hermovälittäjäaine serotoniini. Sen tuotantoa ja erittymistä on mahdollista muuttaa ateriavalinnoilla.
Hermoimpulssien kulkuun vaikuttava serotoniini säätelee unirytmiä, vireystasoa, ruokahalua, seksuaalisuutta ja mielialaa. Tutkimusten mukaan sillä on osuutensa myös tarkkaavaisuuden säilymisessä ja muistin toiminnassa.
Tryptofaani muokkaa mieltä
Serotoniinia muodostuu tryptofaani-aminohaposta, jota saadaan päivittäisestä ravinnosta noin puoli grammaa.
Tryptofaania on veressä aterioinnin jälkeen aiempaa enemmän, ja se puskee itsensä veri-aivoesteen läpi keskushermostoon. Aivoissa serotoniinin tuotanto vilkastuu, mikä karistaa ruokahalun ja kohottaa mieltä.
Monet tutkimukset osoittavat, että tryptofaaniton ruokavalio vähentää aivojen serotoniinia ja laskee mielialaa. Aminohapon puute voi lisätä masennusoireita, jos tautiin on taipumusta.
TRYPTOFAANI
- Mieltä trimmaavaa serotoniinin esiastetta saa valkuaisista, erityisesti lihasta, kalasta, juustosta ja kananmunista. Päivittäinen tarve on noin 240 milligrammaa. Esimerkiksi sadan gramman pihvistä irtoaa 1 300 milligrammaa tryptofaania. Parhaassa suhteessa tryptofaania ja muita välttämättömiä aminohappoja on vasikanlihassa, perunoissa, pavuissa ja herkkusienissä. Tiukalla kasvisruokavaliolla kitkuttelevan tryptofaanivarastot saattavat ehtyä.
ALKOHOLI
- Vaikka alkoholi aluksi kohottaakin mielialaa, sen reipas naukkailu lisää masennustaipumusta. Alkoholi heilauttaa mieltä, sillä se kiihdyttää tryptofaania hajottavan entsyymin tuotantoa. Tryptofaanivaje saattaisi selittää sen, miksi kosteaa iltaa seuraa “morkkis”.
Tässä pari leikettä Tiede-lehden artikkeleista.
Hei Helisee
Tosi mielenkiintoista tekstiä!
Itsekin olen käyttänyt masennukseen Seroxat-pillereitä. UUsiessani kerran reseptiä, arvostetun erikoislääkärin(!) luona ja kertoessani hänelle perheemme ongelmista ja murheista, niin hän kertoi, että vajaukset aivojen välittäjäaineenvaihdossa tai siis taipumus niihin, kulkee myös suvuttain. Vähän niinkuin alkoholismigeenit, mutta tietysti täytyy harrastaa sitä juopottelua tai muita mömmöjä.
Toivottavasti jatkat tällä linjalla, minä kilistelen sinulle…siis mielenkiinnon ja hyväntuulenkulkusia!
Minä en kannabiksesta puhu väärää tietoa. Kyseessä on cbd-pitoinen lääkekannabis lajike. Lääkekannabis lajikkeita on siis sekä thc-pitoisia, että cbd-pitoisia (kumpaakin komponenttia on oltava jonkun verran muuten lääke ei toimi ja kaikki sadat vaikuttavat aineet toimivat muutenkin synergeettisesti). Nämä jälkimmäiset lajikkeet toimivat todellakin esim. epilepsiaan eivätkä lajikkeet tosiaan aiheuta minkäänlaista päihtymistä. Silti nämäkin lääkekannabis lajikkeet ovat laittomia meillä Suomessa koska hamppu on demonisoitu. Lähinnä siksi, ettei sitä voida patentoida ja lisäksi tietysti huumeidenvastainensota ja propaganda on tehnyt tehtävänsä.
Minä itseasiassa käyttäisin huomattavasti mieluummin omaan vakavaan sairauteen näitä cbd-lajikkeita. Harmillisesti vain juuri thc on se komponentti joka minua auttaa traumamasennuksessani ja se päihdyttävä vaikutus poistuu tästäkin kunhan toleranssit ovat katossa (saanhan ajaa kohta autoakin). Traumoihin ei auta cbd lainkaan…
Siitä kukinnosta tehdystä uutteesta ei muuten enään voi ottaa niitä vaikuttavia aineita pois mitenkään, eikä ole tarviskaan kunhan se kukintolajike josta uute valmistetaan on potilaalle oikeanlainen.
Ps. Miltä sinusta helisee tuntuu kun Suomessa nämä lapset eivät saa apua koska meillä on kieltolaki voimassa?
:mrgreen:
Ihan vapaasti. Minä saan taas hyviä nauruja kun siellä luullaan tietävän asiasta paljonkin… Et kykene löytämään teksteistäni ainuttakaan virhettä tai disinformaatiota koska minä ihan oikeasti tiedän mistä puhun. Kykenen keskustelemaan syvällisesti aiheesta jopa lääketieteen professoreiden ja tohtoreiden kanssa jotka ovat erikoistuneet psykofarmakologiaan. Eivät tämän luokan ammattilaiset ala kenenkään kannabishörhön kanssa keskustelemaan puhumattakaan, että sitä lääkettä ilman perusteellista syytä määräisivät (heillä on oma perse tulessa jos virheen menevät tekemään)
Mutta kannabiksesta enemmän tosiaan Savusaunassa jos tunnet kiksejä saavasi minun kanssa keskustelusta
Tosta nyt vaikka ensihätään perustietoa, ettet ole aivan noin hukassa–> youtube.com/watch?v=zocTUubZqAg tai tästä voi katsoa kuinka se thc-pitoinen lääkekannabis toimii myös joillakin vakavasti sairailla lapsilla
Stoned Kids
youtube.com/watch?v=TXKjRkkoIOU
Tiäkkö Soikannel, mä en tiedä kannabiksesta höykäsen pölähtämää, enkä edes välitä tietää. Mutta kun joku noin helvetin fanaattisesti asiaa todistaa, niin ei kerta kaikkiaan voi olla heittämättä läppää väliin. Sen sijaan Etelä-Amerikassa jostain kumman syystä on yleinen vitsin aihe Bolivia ja sen onneton kansa, joka on niin pilvessä, ettei siellä saada mitään aikaiseksi. Mitä? onks niillä Boliviassa kaupunkeja, mä en ole koskaan kuullutkaan ja kaikkea muuta mukavaa. Johtunee jutut niiden pilven pössöttelystä. Joo, samanlaisia juttuja kun suomalaisista ulkomailla, kun täällä ollaan aina kännissä tai krapulassa. 
Suomalaiset lämmittää talojansa pitämällä jääkaapin ovea auki.
Katoitko sen dokkarinkin ihan vaan sen vuoksi koska et halua kannabiksesta mitään tietää…? Ihan vaan niinkuin itseäsi kiusataksesi…?
No et sinä helisee ainakaan mikään ihan hölmö ihminen voi olla kun tuon pystyt myöntämään, pikemminkin terävä tyyppi. Useimmat eivät tähän kykene koska apua huume ja sitä rataa… Mutta eiköhän tämä aihe ole taas hetkeksi taputeltu tältä osin kasaan…
Hyvää raitista huomenta! Aamusaarnan aiheena tänään on töihinpaluu totaaliburnout-alkoholismihuipentuman jälkeen. Koskee aikaa ensimmäisen retkahduksen (tai miksikä sitä sanoo, vuosia siihen meni, välillä oli muutamia vuosiakin raittiina). Luulin vain oppineeni normaalikäyttäjäksi.
Minulla oli mahdollisuus elää työelämän ulkopuolella. Vuosia siinä meni, vaan havahduin tosiasiaan, että tälläkeinoin ei eläkettä kerry, jotain tars tehdä. Olin sitä mieltä, että vanhaan työhön ei enää ollut paluuta. Lähdinkin kouluttautumaan aivan eri alalle, vaan koulutuksen aikana opiskelin kaikki tunnit vanhaan työhön liittyviä asioita. Kuinka ollakkaan, olin ennenpitää vanhoissa hommissa uudella innolla. Tällä kertaa päätin pitää kaikki langat käsissäni. Vuosien päästä sain huomata, että samassa jamassa ollaan kuin ensimmäiselläkin kerralla. Nyt ei vaan ole enää paluuta mihinkään työelämään.
Mikäli en olisi jättänut raittiiden vuosien kuluessa AAta, voisi kohdallani olla asiat toisin.(Jos tädilläkin olis munat, niin tätikin olis setä).
Eilen illalla puhelimessa törmäsin vittumaisiin stereotypioihin, tosin vastapuoli puhelimessa oli juonut aika reippaasti. Tämän viimeisen mahalaskuhuipentuman jälkeen olen jättänyt koko vanhan elämän ja ihmissuhteet taakse. Parempi ratkaisu, kun alkaa sotimaan tuulimyllyjä vastaan.
Käyn AAssa ja voihan sitä törmätä jossain törmätä uusiinkiin ihmisiin.