Mummosta ei vielä aika ole jättänyt. Tytär sai lennon Suomeen ja on paikalla. Pojat vietti koko eilisen päivän mummon tykönä ja tekevät taas lähtöä sinne. - Tälle vanhemmalle veljekselle sattui sellainen kömmähdys siellä vuodeosastolla, että me ei illalla pystytty kuin nauramaan hervottomana koko ehtoo, ja kun vielä kuvitteli, että mitä siinä olis vielä voinut tapahtua ja miten tää vanhempi veljes olis tilanteeseen reagoinut ja mitä siitä olisi seurannut. En nyt sitä juttua viitsi kertoa. Olis siitä saanut sellasen filmin pätkän, että moni elokuva jäis kirkkaasti jälkeen. - Ihmiselon parhaita puolia on tällaiset tilanteet elämässä. Ei montaa kertaa satu kohdalle noin herkullista tilannetta. Koska tilanne on muuten surullinen, niin pojat vasta illalla kotona purkivat tilanteen ja tajusivat sen kokonaisuudessaan.
Naisella on täysi päätäntävalta omaisuutensa suhteen, häntä ei voida naittaa vastoin omaa tahtoaan ja hänellä on oikeus pitää sukunimensä avioliiton solmittuaan. Tietenkin naiset voivat myös periä omaisuutta ja saada avioliittonsa purettua laiminlyönnin tai huonon kohtelun perusteella. Islam ei pidä naista luonnostaan “pahana viettelijättärenä” eikä koskaan syyttäisi naista jostakin “perisynnistä” tai vastaavasta. Naiset osallistuvat kaikkiin samoihin palvontamuotoihin kuin miehetkin. Ne oikeudet, jotka islam antoi naisille 1400 vuotta sitten, olivat tosiaankin tuntemattomia länsimaissa aina 1900-luvulle asti. Esimerkiksi noin viisikymmentä vuotta sitten Amerikassa ja Englannissa laki ei sallinut naisen ostaa taloa tai autoa ilman miehensä tai isänsä myötävaikutusta ja allekirjoitusta sopimuksessa! Islam kunnioittaa suuresti naista ja hänen rooliaan yhteiskunnassa. (sivustolta islam perusteet)
Linkistä löytää lisää islamin käsityksiä naisista ja varsinkin länsimaisista naisista ja heidän onnettomuudestaan.
Täytyy sanoa, että islamilainen maailma on koraanista täysin vieraantunut, mikäli tämä aloituslainaus pitää paikkansa islamin uskonnollisena tulkintana. Mikäli koraanissa suhtaudutaan naiseen näin, on se hirveä takapakki. Onneksi länsimaissa on vieraannuttu raamatusta.
Miksi minun täytyy olla erilainen kuin kaverini, miksi minun täytyy rukoilla viisi kertaa päivässä, miksi minun täytyy pukeutua islamilaisittain, miksi en saa mennä diskoon jne.
Miettikääpä vielä! Ajatelkaa, kuinka säälittäviä teidän kaverinne ovat silloin, kun he joutuvat vakaviin hankaluuksiin. Ajatelkaa, kuinka hienoa on voida lähestyä Allahia viidesti päivässä, toiset ihmiset eivät koskaan koko elämänsä aikana saa tuntea Allahin läheisyyttä! Ajatelkaa, kuinka hyvin suunniteltu islamilainen asu on siihen, että naisia ei käytetä seksuaalisesti hyväksi eikä nöyryytetä mainosjulisteissa pelkkiin bikineihin pukeutuneina. Huivin käyttäminen on naisen oikeus, ei pakko. Miettikää myös, mikä diskoissa on tarkoituksena, eli että pojat ja tytöt pääsisivät toisiaan lähelle ja ehkä “kännissä” päätyisivät sänkyyn. Ajatelkaa myös niitä ei-musliminuoria, jotka ovat joutuneet vaikeuksiin, kun ovat harjoittaneet seksiä avioliiton ulkopuolella: sukupuolitauteja, ei-toivottuja raskauksia, abortteja ja kaikkea sitä tuskaa, mitä ne merkitsevät. (islam opas kirje nuorisolle)
No ohan se hianosti suunniteltu asukokonaisuus.
Herra toimittajan nimeä ei mainittu tekstissä ollenkaan. Sen sijaan joku Saarenheimo kommentoi joka väliin. Keskittymiskyky kärsi, kun yritin löytää selitystä, kuka tämä Saarenheimo on.
Kyseisen Saarenheimon etunimi lienee Marja ja työltään hän olisi sitten tutkija ja psykoterapeutti. Jos kyseessä
kuitenkin on Pekka Saarenheimo, on hän entinen lätkäpelaaja. 
Hyvä teksti joka tapauksessa ja mielenkiintoinen aihe.
Marja Saarenheimo
FT, psykologi
Kognitiivinen psykoterapeutti YET, Työnohjaaja
Järkyttävä tapahtuma voi palata mieleen, vaikka ihminen haluaisi päästä siitä eroon. Trauma rikkoo normaalin elämänjärjestyksen niin perusteellisesti, että ihmisen on vaikea sovittaa sitä käsitykseensä maailmasta. Siksi hän palaa haluamattaankin tapahtuneeseen yhä uudestaan. Se vie häneltä kyvyn elää eteenpäin nykyhetkessä.
Ja tästä asiasta on henkilökohtainen kokemus parista onnettomuudesta vuoden sisällä. Ensimmäisen onnettomuuden aikana olin ollut kuivilla vuoden. Sain morfiinia ja muutaman viikon kulttua ei mikään voima maailmassa estänyt vetämästä jägermaisteria naamariin. Kävin yksityisellä psykiatrilla vaan ei hän minua pystynyt auttamaan. Hakeuduin AAhan ja sain taas raittiudesta kiinni. Kuinka ollakkaan koin toisen onnettomuuden.
Tällä kertaa olinkin jo niin riekaleina henkisesti, etten uskaltanut korkata pulloa, vaikka se olisi suonut ainakin hetkellisen pelastuksen. Nämä tapahtumat masensivat minut syvästi. Tilannetta ei parantanut yhtään se, että AAssa koin pelkkää syyllisyyttä kaikesta mahdollisesta. Toverit siellä yrittivät auttaa minua kaikin tavoin. Eivät varmaan tienneet, että olin aivan traumasessa tilassa, kun en sitä tiennyt itsekkään. Psykiatrilla kävin edelleen, vaan ei hänkään varmaan tiennyt mun tilaani. Se etten saanut mitään apua ei ole toisten vika, vaan oma kyvyttömyys ilmaista omaa olotilaa. Toipuminen vei vuosia, vaan selvisinhän korkkailematta viinapulloja (ainut positiivinen asia).
Pääsin lopulta elämään antoisaa raitista ja tyytyväistä elämää. Kaikki murheet oli menneiden talvien lumia, nautin elämästä suunnattomasti. Kunnes sitten, varmaan se oli stressiä, johon itseni olin ajanut kun elämästä piti ottaa kaikki mahdollinen irti, eihän täällä eletä kuin kerran. - Aloitin tappavan tissuttelun (hetken mielijohteesta). Lopulta sairastuin pahan kerran. Tauti oli kammottava! Mieleni soitteli aivan omia kuvioitaan, enkä voinut siihen vaikuttaa mitenkään. Päässäni oli ikäänkuin kahdet aivot. Toiset aivot soitteli aivan omiaan ja kävivät elämääni lävitse milloin mistäkin perspektiivistä ja pääasiassa vittuillen. Toiset aivot analysoi näitä juttuja. - Täytyy myöntää, että kolmeen otteeseen on todellisuuden taju kadonnut milloin lyhyemmäksi ja milloin pidemmäksi aikaa. Mikään lääke ei tilanteeseen auttanut, joten lääkitys lopetettiin ja nää toiset tiedostamattomat aivokerrokset jätti minut rauhaan. - En kyllä ihmettele miksi jotkut päättävät päivänsä. - Kaikki elämäni varrella kokemani traumat tuli vatvottua perin pohjin, ei kylläkään minkään alan lääkärin, terapeutin tai vertaistuen piirissä. Ihan omassa päänupissa. Olen niiltä saanut rauhan, enkä usko, että ne enää millään tavalla tulevat elämääni häiritsemään.
Mun elämääni on kyllä mahtunut paljon kaikenlaista, olenhan aggressiivinen, impulssiivinen, meluisa, pohjattoman utelias elämän ilmiöiden suhteen. Juoruhommelit ei innosta pätkääkään.
Sen vuoksi olen pitkään miettinyt Ikzua. Mikäli nää jutut ei jätä rauhaan ja elämä pysähtyy pidemmäksi aikaa, kannattaa ilman muuta hakeutua terapeutille käsittelemään juttunsa ettei vuosia tarvitse junnata paikallaan, etsiä kirjoista ja kansista, aatteista, uskonnoista, tieteestä, mystiikasta, luonnosta vastauksia outoon tunteeseen. Tietysti nämä kaikki tutkimukset ovat kehittäviä hommeleita ja samalla pysyy raittiina, mutta elämään on hyvä päästä kiinni ja saa elää hetkessä, mielenrauhassa.
Mummo nukkui pois rauhallisesti ja kivuttomana.
Raittiina alkoi tämäkin päivä, alkoi jo aamu viideltä. Aika turhauttavaa herätä siihen aikaan lauantai aamuna. - Pitää vielä olla hissuksiin, että pojat saa nukkua, otti mummon kuolema sen verran koville.
Apuuva, on enää pari päivää aikaa saada huusholli kuntoon ennen taloyhtiön kuntotarkastusta. Ei tässä nyt oikein voi alkaa imuroimaan ja melskaamaan hommien kanssa.
Ha haa Heli !! Tuossa aiemmin mainitsit TRAUMASTASI ja kuinka paljon herkkään ja pieneen kirjoittajaan voi vaikuttaa joku tylyltä tuntuva kansakoulunopettaja. Munkin aineita luettiin luokassa, yksi Tiina niitä ääneen tavasi, kun olin niin ujo, etten kehdannut itse ja vuosi oli ehkä 1980-82 tuntumassa, varmaankin Kekkosen ja Manun vallansiirron tienoilla ja oman potikissankarikauden alussa, mutta ainekirjoituksen aihepiirit olivat itselläni paljon lennokkaampia. Ai hurja.
Tiina taisi päätyä ainaisena luokan pinkona sossualalle, ainakin opiskeli Tampereen yliopistossa ja kerran mulle käytävällä huuteli, kun olin roudannut sinne tietsikoita. Kutsui mut Vaasaan luokkakokoukseen, ja meninkin, mutta sosiaalinen kuilu tämän älykkään ja kauniin päiväunelma-Tiinan suhteen oli jo pahasti rappetunut, sillä tuollainen neito tarvitsee vakavaraisen ja tasaluonteisen koksumiehen, joka on työmarkkinoilla jossain rehtorin ja upseerin välimaastossa. no se vähän karkas tämä hajatelma… ==>
Suomen kielen opettajat eivät olekaan kaikki nutturapäisiä vanhojapiikoja, jotka netissä salanimellä trollaavat ja entisaikaan mäiskivät karttakepillä pientä lasta vastapalloon. Fyysinen kurittaminenhan oli ennen ihan okei hommaa ja kasvatusmetodeista nopeiten hyviä tuloksia tuottavaa toimintaa. Sitten joku nousi kapinaan ja luunapit kriminalisoitiin. Varmaan hyvä ettei väkivaltaista käytöstä enää ohjeistettu tapana, vaan tuli vapaa kasvatus ja
kuriton olemus, johon ei saa puuttua ettei murrosikäisen paisenaaman eli länsimaisen tulevaisuuden aamunkoitto-yksilön vapautta loukata ja sallitaan enemmän, ettei tule lakioppivirheitä.
Yläasteella Sillanpää-niminen äikkämaikka otti meikän suojelukseen, eikä tarvinnut tehdä kirjaesitelmää, kun luin jotain Huovisen pöndestooreja ääneen. Jännittäminen alkoi paheta ja orastava päihdeongelmainen alkoholitutkijan virka vaikutti luontevalta uravalinnalta. Noh, ei musta sitten kuitenkaan juoppoa tullut…EIKU tuli, mutta katu-uskottavuuteni on himmennyt kovaa vauhtia viime aikoina, vaikkei kukaan vähättelekään saavutuksiani (½-)pultsarina.
Kauppiksessa äidinkielen opettaja oli sitten lähempänä nutturaa, ja aina välillä se muori otti itseensä jotain itseensä ottamiseen kuulumatonta. Runoja luin ääneen, kun siinä lukutavassa oli kuulemma jotain omalaatuista. Kirjoittamista ois voinut olla enempi ja jännittämiseni oli jo uudessa potenssissa ja kiihtyvä juominen toi tutuiksi toistuvat ahdistuksen tunteet. Noh, kauppiksen suomen kieli ja viestintä onkin vähän sellasta merkoholisoitunutta pakkåpullaa ilman rusinoita.
Ilmaisun käyttäminen itsensä ja muiden kanssa viestittämiseen sekä ajankäytön sisältönä ovat… KIVAA.
heiwaa ja lauantaita.
Kyllä on perse kärsinyt ja tukkaa lähtenyt! Vaan ei musta kilttiä tullut, eikä myöskään sen vuoksi juoppoa. - Tolle vanhemmalle nulikalle olis kyllä selkäsauna kerran viikossa tehnyt terää ja oikein isän kädestä, olis saanut itse hakea vihdakset. - Jos sen pani arestiin omaan huoneeseen, se karkas ikkunasta mäelle. Tai teki jotain hyvin ilkeää.
Ensimmäisen kirjoitustrauman sain ensimmäisellä luokalla, kun mun kaaliin ei mennyt, että kirjoittamaan harjoitellaan kieli keskellä suuta ja jäljen on oltava kaunista ja huolellista. - Mää pistin vauhdilla valmiiks! Opettaja siihen tokas, että heli sitten ensi vuonnakin tällä ensimmäisellä luokalla harjoittelee tätä kirjoitusta!
Menee tää päivä nukkumisen puolelle kun toi yö ei menny kauheen hyvin.
Heräsin keskenkaiken tosi typerän unen. Melkein aina joitain ahdistavia seko stooreja. Tai sitten joku vakityyppi painajainen. Yks niistä on joka kerta erilainen outo talo, jossa on ihan ihme virityksiä. Toinen usein toistuva on avain kuviot. Aina väärä avain on lukossa tai avaimet hukassa jne. - Taidan katsoo jonkun elokuvan.
Näin eilen filminpätkän Wikileaksilta, siinä Ukrainan armeijan erikoisjoukko (nimeä en muista) poltti elävältä ristillä separatistin. Joukko julisti, että näin he tekevät kaikille kiinnisaaduille separatisteille. Erikoisjoukko käyttää myös natsitunnuksia. - Poikani kun seuraavat aktiivisesti noita ulkomaalaisia uutislähteitä. Tapaus on sattunut jo viikko sitten ja ainoa uutinen löytyi Reutersilta. Suomen uutislähteet ei ole tapausta mitenkään noteeranneet. Mikäli separatistit olisivat tehneet tuon jutun, olisi Suomen lehdistö työstänyt siittä uutisia kissankokoisin kirjaimin. Kyllä ne Ukrainan sotajoukot osaa sotia ilman amerikkalaisia tappamiskonsulttejakin.
Mun melankolisella mielenlaadulla sais tostakin hyvän syyn vetää kunnon kännit. Tulee noi hirveydet näetsen aivan liian lähelle.
Raittiina tämäkin päivä alkoi. Muuten ei kyllä vaikuta hyvältä. Hammasta särkee ja eri puolilla vatsaa tuntuu omituisia vihlaisuja silloin tällöin, olo muutenkin tönkkö. - Pitäis ja pitäis ja pitäis syödä terveellisemmin. Rasvaa vähentää ja sokeri pitäis tiputtaa kokonaan listalta ja pysyä kaikessa syömisessä kohtuudessa. Liikuntaa ehdottomasti lisätä. - Ja vihdoinkin viedä paskanäyte labraan, jotta pötsitutkimukset lähtis etiäpäin. - Tupakointia pitäis vähentää reippaasti.
Ja tänään on deadline siivousprojektille, huomenna on se taloyhtiön kuntotarkastus. - Tästä tulee kamala päivä, koko porukka on lupautunut operaatioon mukaan. Saadaan vihdoinkin varastoon kaikki sieltä tänne kulkeutuneet tavarat sullottua sinne takaisin. - Mä lähden nyt Somacci-purnukalle, otetaan sitä vahvempaa laatua varuiksi.
Pitäis pitäis, tuttu juttu. Mulla on sata asiaa, jotka pitäis hoitaa, en ymmärrä miks oon taas ollut näin saamaton. Mut ehkä tää tästä, vähitellen. Deadlinet oikeesti helpottaa elämääni suuresti, on vaan pakko hoitaa hommat. Pitäis varmaan kutsua vieraita tai jotain ni sais kämpän kuntoon. Jos masu kiukuttelee, niin kokeile sellaista ainetta kuin Precosa. Hintava, mutta itselläni ollut joka euron väärti. Aika nopeasti sen huomaa, onko apua vai ei, vois ainakin edes vähän helpottaa oloa. Ainakin sun vatsa on saanut olla rauhassa kaljalta ja sidulta, siitä se varmasti tykkää:) Reipasta siivouspäivää, mä alan kans hommiin. Ei tää tästä harmistumalla miksikään muutu, täytyy hoitaa vaan kaikki kuntoon!
Mä en käsitä miten nää hommat voi olla näin vaikeita. Ei tää mikään iso kämppä ole. Miten helvetissä mä olen ennen pystynyt kaikennäköseen. - Yhteen aikaan tää olis vaatinut vähintään mäyräkoirallisen. - Loppuaikana tuppas jäämään homma kesken.
Se on kuun loppu. Pääsin tänään vähän isommille kaupoille autokyydillä. Meni sitten loput rahat. - Heisulivei mulla huolia ei, ainakaan sijoitushuolia. - Oli sähköpostiin tullut mainos edullisesta vertaistukilainasta. En viitsinyt kyllä syventyä juttuun sen kummemmin. Vertaistukilaina, kaikkee ne keksiivätkin.
^ Ennen oli vertaistukimaksaminen. Yksi heistä oli tv-nainen Nina Honkanen, (omaa sukuansa) joka juonsi listaohjelmaa ysärillä ja ansiokkaasti toimitti täyttä hölynpölyä olevan Remu-kirjan. Oli yhteisvelallisena, jolle kaatui kaikki maksettava ja yh-mamana sitten maksoi ja sen ois voinut välttää kuuntelemalla meidän oikeusoppi-opettajaa, joka oli varatuomari ja meitä vannotti olemaan koskaan ikinä missään olosuhteissa takaamaan kenenkään lainoja, ei edes oman tyttären. Se oppi meni mulla monella kerralla aika helposti tajuntaan; vaikkei olekaan ollut masseja ketään taata; ja kumma kyllä luottotiedotkin ovat hallussa tai kysehän on vain tuurista ja sattumasta, muttei todistettavasti ainakaan jumalista, vaan ehkäpä sittenkin liian myyttisenä taruston tositapauksena pidetystä karkkikeijusta, johon olen koko elämäni ollut alati kontaktissa ja koukussa…
karkkikeijun olemassaolemattomuutta eivät vääräuskovaiset pysty osoittamaan…
Kukaanhan ei nykyään takaa mitään minnekään, vakuutena käy ex-juopon luja sana.
On toi yksi huumehörhö taas töpinöissään tuolla yhdellä palstalla. Jätkä on niin fiksu ja filmaattinen, että jaksaa jauhaa huumerikoksistaan ylenaikaa ja ei jätkä kestä majavista puhua. - Sillä raukalla ei toi ajatus kulje eikä mielikuvitus lennä ilman kannabista tai oheistuotteita. On raukka minänsä vanki, vaikka käyttäis kaikki lailliset ja laittomat piristeaineet.
Jokaisella ihmisellä on tässä vuosisadan lopun tilanteessa mahdollisuus päättää ottaako hän oman minuutensa käyttöön, työskenteleekö hän siitä käsin vai antaako hän sen pois jo ennen kuin se on kunnolla syntynytkään antautuen erilaisiin riippuvuuksiin. (yhden antroposofin luritusta).
Mä väitän vahvasti, että ihmiset työskenteleevät paljolti tästä minuudestaan lähtöisin. Jo pelkkä aivojen järjettömän suuri avaruus, takaa sen, että kokemus minuudesta on täysin yksilöllinen ja ainutlaatuinen. Joku kollektiivinen suurempi yhteys johonkin suurempaan ja parempaan on aina vaivannut ihmistä ja on saanut mitä kummallisempia esiintymismuotoja. Mä kun luulin, että hippihölmöilyt on aikansa eläneet.
Tiesitkö helisee, että vakavasti sairaiden ihmisten haukkuminen/ivaaminen (erityisesti anonyymillä nettipalstalla) on vain sen sinun egosi (johon olet ilmeisen vahvasti kiinnittynyt) defenssi-mekanismi etkä todennäköisesti edes itse tiedosta sitä. Kyllä minä niistä majavista voin puhua ja väitän niistä jotakin myös ymmärtäväni mutta tämä palsta keskittyy lopettamiseen.
Se on mielenkiintoista, että jollakin on pokkaa käyttäytyä/kirjoitella näin vaikka itse imee sitä syöpäkäärylettä posket lommolla ja syö niitä Big Pharman masennusmykkyjä, että “pää toimisi paremmin”. Älä sinä ole huolissasi minun käyttämistäni psykoaktiiveista ja katso ajatuksella vaikka mieluummin tätä kuvaa ja mieti miltä sitä paskaa tuntuu imeä syöpäklinikan/sairaalan röökihuoneessa, eikä se sairaus muuten ole kivuton ja on kuulemma äärimmäisen tuskallista kitua kun keuhkot on paskana mutta ruumiissa henki pihisee.—>
Sinulla ei myöskään taida olla harmainta aavistustakaan minkälaisessa erittäin vastuullisessa ja vaativassa sosiaalisessa työssä/ammatissa toimin jossa se palkkauskaan ei ole paskimmasta päästä Vai että “huumehörhö” 
Ne “hipit” oli oikeessa, ei se “pukumies”. Lähestymiskulma vaan on nykyään hieman eri.
Vakavasti sairaita ihmisiä en ole ikänäni herjannut. Sun huumejutuista Soikannel paistaa niin selvästi läpi, että sä et käytä sitä lääkitsemiseen, vaan yrität etsiä sen vaikutuksen alaisena sfäärejä joita ei ole olemassa. Sitä paitsi sä paneudut kirjallisuuteen josta voisi löytää jonkun ihme psykedeelin, joka parantais sun probleeman.
Kun mä olen ihminen, olen sen myös hyväksynyt. Olen vahvasti riippuvainen hyvin monesta asiasta. En edes pyri niitä enää sen kummemmin katkomaan. - Se, että tajuaa olevansa monesta asiasta riippuvainen, on osa toipumista.
Kuten olen esille monasti esille tuonut, sain sairaana ollessani tutustua tähän minuuteeni perusteellisesti. Ihmisen pään sisällä on uskomattomia juttuja, onneksi niistä ei ns normaalitilassa saa tietoisuutta. Masentuneella mielellä elämäni ilman fluoksetiinia, olisi itsesäälissä pyöriminen, siittä kuinka vittumainen sairauden tila pilasi koko elämäni. Kun kyseinen fluoksetiini ja raittius kun alkoi vaikuttamaan, aloin ymmärtämään tämän sairauden myönteisessä mielessä. - Sain kokea uskomattomia asioita itsestäni, jotka valaiseevat tietäni toivottavasti loppuun saakka.
Keuhkosyöpä on kyllä tällä röökaamisella sangen todennäköinen, ellen sitä ennen satu kuolemaan tähän sydämen vajaatoimintaan. Näin ehtoopuolen kojoottina voin vain toivoa, ettei lähtö ole yhtä tuskallinen kuin tässä eräillä lähisukulaisilla on ollut, vaik eivät viinaa ja tupakkia käyttäneet ja jotka muutenkin elivät etten sanoisi kohtuullista ja vaatimatonta elämää.