Mitä jos tekis ihan vaan silleen, että ryypiskelee sillon tällön kaikessa rauhassa eikä kiusaisi itseään ollenkaan millään lopettamisajatuksilla, ennenkuin aika on ihan oikeesti kypsä?
Silleen mä ainakin tein, ja olen edelleen elossa. (tsägällä tosin : ))
Kuukausittainen lopettaminen ja uudelleen aloittaminen ja taas lopettaminen ja alottaminen sekoittaa vain turhaan, että onko kyseessä siis lopettamisen alottaminen ja sitten taas alottamisen lopettaminen.
Sä sekä haluat lopettaa juomisen että juoda edelleen, eli haluat sekä syödä että säästää kakun.
Garde, jos ihan oikeesti haluat lopettaa, luulisin että sulle sopisi joku ihan laitosmuotoinen intensiivinen hoito. Tai jos pelkkä avohoito niin joku ihan uidun tehokas avohoito tyyliin Avomylly tai Avominne.
Siis JOS ihan oikeasti haluaisit lopettaa. Ja toisaalta; miten pahana ongelmana sä ylipäätään koet sun satunnaisen ryyppäämisen?
Mutta halusit tai et oikeasti lopettaa, niin toivon sinulle kuitenkin mitä kauneinta syyspäivää ja hyvää oloa, sillä sinä olet arvokas ihminen. : )
Garde ! Ei muuta kuin uutta yritystä kehään. Minulla meni yli seitsemän vuotta lopetellessa. Noina vuosina olin useita kertoja katkaisuhoidossa ja yli 10 kuukautta Järvenpään Sosiaalisairaalassakin. Yritin lopettamista,olin useita kuukaisia juomatta ja koko Järvenpään ajan luonnollisestikin koska hoitomotivaationi oli korkea. Ratkesin aina hillittömään juomiseen uudelleen ja uudelleen. Kunnes sitten heinäkuisena yönä vuonna 1988 kaksi viikkoa dokattuani yötä päivää, havahduin eräässä alamaailman kuppilassa Aleksis Kivenkadun varrella Helsingissä ja oivalsin koko elämäni surkean kehityskaaren ja se oli siinä !
Tuon sisäisen murtumisen jälkeen en ole ottanut pisaraakaan. Jos se onnistui minulle niin miksi se ei onnistuisi Sinullekin ?
Kirjoitin Garde pitkän kannustusviestin sinulle, mutta sinne hävisi, syteen vai saveen, en tiedä…en jaksa sitä enää uudestaan raapustaa, mutta pointtia oli se, että TSEMPPIÄ ja kyllä sinulla on aivan samat mahdollisuudet, kuin kenellä tahansa muullakin raitistua. Raitistumista voi edeltää semmoinen teletabbi vaihe, jolloin uudestaan, uudestaan on kova juttu, jospas se nyt olísi nyt sitten vaikka tältä erää nähty…
Haluan toki rohkaista minäkin, mutta nyt voisi olla paikallaan pohtia niitä keinoja millä onnistua. Monet meistä ovat joutuneet turvautumaan monenlaiseen apuun ja hoitoon; käyneet katkoilla, hoidoissa, vertaisryhmissä… kunnes viimein on jossain vaiheessa tärpännyt ja saanut raittiudesta kiinni.
Jos jokin keino ei tunnu toimivalta tai tarpeeksi tukevalta ja johtaa aina samaan lopputulokseen eli sortumiseen, niin eikö olisi aika kokeilla edes kokeeksi muitakin keinoja?
Ellei sitten haluakin sortua aina välillä. Hei, tästä “välillä sortumisen” eli “mittarin resetoimisen” tarpeestahan me joskus juteltiinkin, eikö juteltu?
Ikuinen laihduttaja tuntee elämässään olevan sisältöä vain silloin kun hän laihduttaa. Siksi hän puolitahallaan jojoilee painollaan ja lihoo aina välillä jotta sitten voi taas laihduttaa ja saada siitä tavoitteen elämälleen.
Voisiko ikuisella alkoholinkäytön lopettajalla olla kyse samasta asiasta Siis ainakin siihen asti kunnes on niin lirissä ja asiat niin huonolla tolalla, että alkaa olla pakko lopettaa viimeisen kerran.
Vai tunteeko se laihduttaja elävänsä vain kun syö ? Itselläni on vasta nyt 50++ iässä se tilanne että voisi harkita painonpudotusta - painoindeksi on 27.4 . Lopetettuani juomisen kahden viikon 24/7 putken jälkeen vuonna 1988 jonka aikana paino putosi 7 kiloa indeksi oli 17,8 laskurin mukaan. Olin pari viikkoa käytännössä syömättä mitään. Ketjupolton lopettaminen kuusi vuotta sitten on tuonut 15 kiloa. Aikoinaan en ymmärtänyt kun puhuttiin laihduttamisen vaikeudesta nyt olen oppinut oivaltamaan sitäkin asiaa.
Minulle se raittiina olo juoma-aikanani oli kuitenkin vaikeaa. Elämästä tuntui puuttuvan jotakin ydintä kun viina oli poissa. Muutaman kuukauden jaksoin sinnitellä ja sitten ratkesin. Join yhtä putkea yötä päivää niin kauan kuin rahat ja rahkeet kesti. En siis koskaan ollut vain hieman humalassa vaan aina joko vesiselvä tai ympärikännissä. On/Off . Ainoa oli tuo Järvenpään jakso jossa oli helppo olla selvinpäin alkuhankaluuksien jälkeen. Hoidon tarkoituskin oli kohdata elämää päihteettömänä. Periaatteessa olisin voinut jäädä sinne loppuiäkseni - tuohon pienoisyhteiskuntaan. Olin jo hyvällä laitostumisen oraalla.
Viimeisellä kerralla , Populuksen pöydässä valomerkin jo tultua, yks’kaks tajusin selkeästi että minä tuhoudun , minä kuolen tällä menolla. Ainoa elämäni valuu hukkaan . Isäni oli kuollut alkoholismiin pari vuott aiemmin ja tajusin saman kohtalon olevan edessä. Jotain siinä tapahtui silloin sinä yönä. Sen jälkeen olen ollut raittina.
Alkuvuodet raittiinakin olivat vaikeita usein. Mitään riemua en kokenut vuosiin. Tyhjyyttä,masennusta ja sen semmoista. Mutta juomaan en lähtenyt . En perkele ota viinaa - tapahtui mitä tahansa . Se oli mottoni. Ja hyvänä apuna tietysti nämä kirittäjät , saman kokeneet toverit , kutsukaamme heitä vaikka humppamaakareiksi tai miksi tahansa.
Vähitellen se helpottaa sitten ja tänään aika seesteistä. Ei tarvitse ajaa virvatulta enää.
Riippuu varmaan ihmisestä, mutta ahmimishäiriöisen tai tunnesyöpön syöminen antaa oikeastaan vielä lyhytaikaisemman kicksin kuin juopon juominen, ja jo addiktiota tyydyttäessä alkaa ahdistus ja syyllisyys ja kaiken mokaamisen hivuttava tunne hiipiä alitajuntaan sitä muka kun vatsa täyttyy ja täyttyy ja täyttyy…
Laihduttamisen uudelleen aloittaminen on lupaus uudesta elämästä, ja laihduttamaan voi alkaa aina uudestaan seuraavana maanantaina, ensi kuussa, huomenna, uutenvuotena, kesän jälkeen, joulun jälkeen… jne. loputtomiin. Osuvastipa antoivat Varpu Tavi ja Kukka Laakso kirjalleen nimeksi “Maanantaisoturit”.
Raittiudenkin voi alkaa uudestaan aina samalla tavalla, mutta juopolla katumus ja muutos-idea saattaa tulla vasta laskuhumalassa tai krapulassa, ja tuhoutumisen ja kauhun fiilikset liittyvät usein vasta vierotusoireisiin.
Mun äkillisin painonpudotus tapahtui tipattomana kautena ja tupakoinnin loputtua keväällä 2007! Dokaamisen loppuminen tiputti kiloja kun turvotukset häipyivät mutta lisäksi pelkäsin tupakoinnin lopettamisen aiheuttavan lihomista niin että aloin liikkua paljon enemmän. Lopputulos olikin yllättäen laihtuminen! Mun aktiivinen liikuntaharrastus alkoi oikeestaan tuolloin, ja sitä ennen olin urheilua harrastanut penskana ja teininä. Mutta kyllä sen liikunnankin kanssa on sittemmin överiksi vedetty niinkuin kaikkien asioiden kanssa; urheiluvammoineen, rasitusmurtumineen… ja pisteenä iin päälle ylikunto viime vuonna, josta toipuminen oli pitkä prosessi.
Mutta Vinetto, tuo 27 ja risat painoindeksi ei kuulosta kovin pahalta aikuiselle miehelle. Painoon vaikuttaa aina myös lihasten koko, ja vaa’an sijasta kannattaa käyttää mittanauhaa. Jos vyötärönympäryksesi on alle 94 cm, et varmaan ole edes lihava. Jos se sen sijaan on enemmän tai peräti ylittää 100 cm, on pienet korjausliikkeet varmasti paikallaan.
Minäkin olen ajat sitten toivottanut puntarit roskikseen ja tarkkaillut ainoastaan strategisia mittoja.
Minä olen lopettanut niin monta kertaa kuin viikkoja on olemassa pahimman juomiseni ajalta. No melkein yhtä usein ainakin. Yleensä ne päätökset oli hepposia, mutta välillä yritin ihan oikeastikin. Sinulle garde pisteet siitä että tulet tänne takaisin kuitenkin. Minä en kehdannut ja omalla kohdallani se kieli myös siitä, että en ollut oikeasti lopettanut. Pelkäsin repsahduksen pelossa tulla kirjoittamaan ja huomaan että tavallaan samalla sallin itselleni takaportin juomiseen aina vaan ja edelleen samalla. Toisaalta tänne ei onneksi ole ketään portsaria ovella, joka katsoisi juomahenkkarit ja sanois soosoo, et pääse tänne kun olet tollain juonut tai ollut tuollain juomatta tai lopetellut väärin tai repsahtanut liian usein. Joten on hyvä, kun olet täällä, pysyy ajatus mielessä.
Footiksella oli ihan hyvä juttu siitä, että pitää asiat selkeinä ja yksinkertaisina ja ajattelee alkuun vaikka vaan sitä, että tänään ei juo. Minä en itse ole päätösten ihmisiä, selkärankani on makaroonia ja minun on aivan turhaa päättää yhtään mitään. Oikeastaan mitä enemmän päätän, sitä enemmän teen sitä mitä ei pitäisi tehdä ja kierre on valmis. Lisäksi siinä menee viimeisetkin uskon rippeet omaan onnistumiseen, kun en kuitenkaan koskaan onnistu.
Itselle tuli vaan joku stoppi. Ei edes mikään pahin mahdollinen keikka ollut se viimeinen juomareissu, tosin tarpeeksi hässäkkää silti, onneksi! Tovi sitä ennen olikin mennyt paremmin ja melkein jo haltsasin kohtuukäytönkin siis villeissä ajatuksissani. Kunnes tuli se viimeinen keikka ja joku siinä kolahti ja ymmärsin, että eihän tämä nyt perkele voi tällain mennä. Löin tavallaan hanskat tiskiin ja tipahdin lattialle… Mitä nyt? Olen ihan voimaton tämän kaiken paskan edessä. Se on ollut varmaan jokin luovuttaminen, mistä täälläkin puhutaan. Ensimmäinen kerta kun en vain sisukkaasti päättänyt, vaan nimenomaan ennenminkin luovutin ja lähdin aivan uudella tavalla miettimään raittiuttani. Ja ensimmäistä kertaa siinä mietittiin myös nimenomaan raittiutta eikö vain päätöstä olla juomatta. No ainoa päätös minkä yritin tehdä oli se, että nyt jos tästä vielä alamäki lähtee niin kertaakaan en enää yksin yritä vaan haen aivan mitä tahansa apua ja riittävän paljon. Alkuun se tuntui pelotteelta, lopulta kuitenkin vain siltä että hei, nyt olen tosissani asian kanssa.
Tsemppiä ja koita löytää niitä oivalluksia ja muuttaa jotain, kun vanhat keinot eivät toimi selvästikään. Ja muista, että kyllähän juomisen voi aina lopettaa kunnes taas aloittaa, mutta raittiina ei voi kyllä oikein olla jos samalla juo.
Moi garde. Jotenkin näkisin asian niin, että haluat lopettaa mutta et kuitenkaan ole vielä valmis antautumaan sille tosiasialle, ettei alkoholisti voi juoda. Ennen kuin tuollainen antautuminen tapahtuu, niin täytyy usein tapahtua jotain radikaalia. Jotenkin näkisin että ongelmasi on jatkuva yrittäminen. Yrität ja koko ajan epäonnistut ja hakkaat päätäsi samaan puuhun ja joka kerta samalla tavalla. Nyt kannattaa ihan oikeasti tehdä jotain muuta.
Antaisin pari ehdotusta:
Lopetat kaikki meneillään olevat kuviot ja hakeudut johonkin 12.askeleen ohjelmaan pohjautuvaan intensiiviseen hoitoon. Tuolloin on aina se mahdollisuus että ajattelutavassasi tapahtuu jotain radikaalia muutosta ja sisäinen taistelu voi hellittää viinan suhteen.
Tai sitten unohdat kaikki lopettamiset hetkeksi ja annat sen viinan oikeasti tehdä tehtävänsä. Viedä sinut pohjalle koska sen se tekee kuitenkin. Tämä on siitä huono ratkaisu että voi mennä oikeasti henki, joten suosittelen lämpimästi vaihtoehtoa nro.1
Jokatapauksessa sinun täytyy tehdä jotain eritavalla kun aikaisemmin. Muuten mitään erilaistakaan ei tapahdu. Päihderiippuvuuden kanssa kun ei voi neuvotella.
Kiitos kaikille hyvistä vinkeistä ja neuvoista. Jälleen Ketostixen kirjailut puhuttelevat, ja
laittavat miettimään.
Olen tosiaan aina välillä täällä yrittänyt (uhmakkaasti kuten minulla on tapana monestikin) kysyä, että
miten mielestänne voi olla juomatta sellaisena päivänä, kun ei halua olla juomatta. Eli siis, että haluaa olla
juomatta su-ti, mutta ei ke-la. Yritän vielä selventää tätä asiaa. Jos se haluttomuus olla juomatta on
yhtä luontevaa kuin hylätä ajatus, että ei joisi maitoa tai vettä. Eli ottaa sen itsestään selvänä mahdollisuutena,
ei onnettomuutena, että haluaa hieman juhlia.
Kyllä minun nähdäkseni tässä tilanteessa on vain juotava. Olemalla raittiina saan sen mitä siitä humalasta olen etsinyt. Tämä “juopon paradoksi” on yksi asia joka olisi hyvä sisäistää.
Tietysti on varmasti keinoja joilla voi lykätä juomista, estää juomisen, pakottaa itsensä tekemään jotain muuta, mutta ei se vaan yleensä riitä pitkässä juoksussa.
Eli sinun ei tarvitse miettiä miten olla juomatta, silloin kun ei halua olla juomatta. Kun ajattelutapa muuttuu, niin ihminen haluaa olla juomatta, koska selvinpäin on parempi kuin humalassa :mrgreen:
Kysyisin myös, että mitä järkeä on mennä AA:han, sillä siellähän tärkein asia nimenomaan on halu lopettaa alkoholin käyttö tyystin. Mikäli tätä halua ei ole, en usko “persettä penkkiin”-metodin auttavan.
Jo pelkästään AA:n nettisivuilla sanotaan—> “AA:n toipumisohjelma johtaa tulokseen vain niiden kohdalla, jotka myöntävät Itselleen olevansa alkoholisteja, haluavat lopettaa juomisen ja pystyvät pitämään nämä asiat mielessään joka hetki tärkeysjärjestyksessä ensimmäisellä sijalla.”
Ja toisaalta; miten pahana ongelmana sä ylipäätään koet sun satunnaisen ryyppäämisen?
Siis ainakin siihen asti kunnes on niin lirissä ja asiat niin huonolla tolalla, että alkaa olla pakko lopettaa viimeisen kerran.
siis villeissä ajatuksissani. Kunnes tuli se viimeinen keikka ja joku siinä kolahti ja ymmärsin, että eihän tämä nyt perkele voi tällain mennä. Löin tavallaan hanskat tiskiin ja tipahdin lattialle… Mitä nyt? Olen ihan voimaton tämän kaiken paskan edessä. Se on ollut varmaan jokin luovuttaminen, mistä täälläkin puhutaan. Ensimmäinen kerta kun en vain sisukkaasti päättänyt, vaan nimenomaan ennenminkin luovutin ja lähdin aivan uudella tavalla miettimään raittiuttani. Ja ensimmäistä kertaa siinä mietittiin myös nimenomaan raittiutta eikö vain päätöstä olla juomatta. No ainoa päätös minkä yritin tehdä oli se, että nyt jos tästä vielä alamäki lähtee niin kertaakaan en enää yksin yritä vaan haen aivan mitä tahansa apua ja riittävän paljon. Alkuun se tuntui pelotteelta, lopulta kuitenkin vain siltä että hei, nyt olen tosissani asian kanssa.