aika menee niin vauhdilla ettei kerkiä päivittää mitään mut raittiina olen ollut. Elämässä on seurustelun ja äidin hoidon myötä niin paljon sisältöä ettei ole kerennyt alkoholi juurikaan mieleen. Lisäksi aloitin kotivaran kartuttamisen ja se on vienyt mukanaan. Erinäisiä tarvikkeita poikkeustilanteisiin. Paljon vielä hankittavaa.
Äidillä oli eka 3vrk intervalli kesäkuussa ja sr tuntui niin pitkältä vapaalta. Reilun kahden viikon päästä uudelleen. Elän nyt vapaasta vapaaseen. Saadaan naisystävän kanssa enemmän yhteistö aikaa vaikka päivittäin kyllä saamme yleensä olla kahdestaan parin tunnin verran.
Tällä vikkolla pidetään teehetki porukalla ja grillataan. Tarkoitus on myös mennä kolmistaan piknikille. Ostettiin tänään siihen ruoka-aineita.
Tulevaisuus ei enää pelota kuten edellisellä raittiudella. En ole yksin ja suhde on varmalla pohjalla jatkoakin ajatellen.
Kaksoisveljen käräjät lähenee ja tiedossa on vielä mielentilatutkimus jossain välissä. Murhana sitä syyttäjä ajaa eteenpäin.
Minulla oli vaikeuksia määritellä suhdettani häneen. Olen vadtannut soittoihin ja lähettänyt rahaakin. Kesäkuussa työnsin sen perseeseen 90e joka on ihan liikaa. Lauantaina kävimme vankilassa häntä katsomassa ja kyllä niistä silmistä vaan loistaa pahuus. Yhteydenpito on ahdistanut ja tapaaminen johti siihen et ilmoitin hälle vankisähköpostin kaitta etten jatka enää yhteydenpitoa. Se tuntui aluksi kamalalle ja itkeä tirautinkin kun on kaksoisveli mut nyt tuntuu hyvälle ja oikealle päätökselle. Hän istuu vankilassa pitkään. Minä en aio viikottain odottaa soittoa ja toimia pankkina. Ei ole puhuttavaa. Hänen elämässä ei tapahdu mitään ja viestintä on melko yksipuolista. En voi ikinä luottaa siihen että hän olisi turvallinen ihminen enää edes vapsuduttuaan joskus.
Sukunimen vaihto on vielä kesken. Toukokuussa tuli ilmoitus että nimi etenee nimilautakuntaan (tämä ilmoitus siis 2kk hakemuksen jöttämisestä) samassa viestissä oli ilmoitus että jonot on 3-6kk mut luulen että ehkä elokuun kokoukseen kerkiää. Heinäkuussa ei ole kokouksia. Ehkä joulukortit voi lähettää jo uudella nimellä.
En kerro nimeä mut laitan tähän alle kuvitettuna sen. Pieni aivopähkinä.
Raittiina olen ollut josta olen onnellinen. Lauantaina alkaa kolmen vuorokauden vapaa äidin hoidosta ja odotan sitä innolla. Se on yllättävän pitkä pätkä ilman vastuuta ja velvollisuuksia suhteessa äitiin.
Äiti on edelleen hyväntuulinen kikattelija mutta keskustelu ei oikein enää onnistu. Paljon laulelee lastnlauluja ja hokee tavuja. Luopumistyötä olen tehnyt kohta kolme vuotta ja tuntuu että vaikein vaihe siinä on jo ohi. Tänä aamuna vessaan mennessä vilkaisin äidin huoneeseen ja äiti makasi selällään jota ei yleensö tee. Reksu kissa istui vierellä. Ensimmäinen ajatus oli et “onko äiti kuollut?” Menin vessaan ja ajattelin että keitän ensin kahvit ja menen sitten katsomaan onko äiti elossa… Et olisin edes aamukahvin saanut ennenkuin asunto on täynnä viranomaisia. Mut kun tulin vessasta niin äiti silitteli kissaa ja huokaisin helpotuksesta. Semmoista se nyt on,kuoleman odottamista jollain tasolla. Äidillä kun on verisuoniperöinen muistisairaus niin infrakti voi viedä milloin vain.
olen kiitollinen siitä että minulla on naisystävä. Hänestä on ollut iso tuki. Yritän olla kuormittamatta häntä liikaa huolillani mutta toisinaan puran ajatuksiani. On helpompi huolehtia äidistä kun tietää etten ole yksin. Olen huomannut että suhtaudun rennommin hoivaamiseen kun pihan toisella reunalla on ihminen jonka kanssa voi keskustella järkevästi ja joka tukee ja kannustaa.
Sukunimi asia nytkähti tässä kuussa eteenpäin ja sain tiedon, että päätös nimestä tehdään 17.8. Nimilautakunta oli hyväksynyt uuden nimeni kesäkuun kokouksessa alle kuukausi kun kuulutusaika pättyy ja päätös tehdään. Sehän on myönteinen päätös kun nimilaitakunta on nuijinut nimen pöytään ja näyttänyt vihreää valoa. Vähän odotan malttamattomana että nimi vaihtuu virallisesti. Se ei tunnu enää niin isolta asialta. Se tuntuu oikealta liikkeeltä.
Murhaava veljeni saa tietää sukunimeni kyllä perukirjoituksessa mut sen jälkeen vaihdan myös etunimeni. Se tuntuu isommalta asialta enkä vaihda nimeäni mielelläni (tällä hetkellä) mut se on vaihdettava ettei veli löydä minua kun joskus vapautuu. En tiedä auttaako sekään koska joku sukulaisista saattaa nimen paljastaa hänelle painostettuna tai vahingossa, joten mietin onko etunimen vaihtaminen sen arvoista. Leo nimi kiinnostaisi.
Olen onnellinen ettö alkuvuoden huono ja onneton juomisjakso päättyi. Nyt kun tiedän miten helppo ratkeamisen jälkeen juomista on jatkaa niin osaan olla juomatta. En halua enää ikinä juoda. Tarvitsin tuon kokemuksen.
Kiva kun päivittelit kuulumisiasi ja onhan se mukavaa kuulla, että elämä soljuu ja leppoisasti menee. Olen onnellinen puolestasi, kun olet löytänyt ihmisen rinnallesi. Monet odottelevat lottovoittoa, mutta mielestäni yksi parhaista asioista elämässä on rakas kumppani vierellä, jonka kanssa jakaa ilot ja surut.
Äiti oli intervallissa la-ti välin. Nyt taas alkaa arki ja huolehtiminen. Seuraavaan vapaaseen reilu 3 viikkoa. Silloin minulla on jo uusi sukunimi.
Viime perjantaina alkoi minulla laihdutus ja elämäntapa muutos. Paino on tippunut 2.6 kg ja mahan ympärys on pienentynyt 3 cm. Suunta on oikea. Säikähdin kun kävin vaa’alla ja paino näytti 113kg. Päätin että lihominen loppuu siihen ja niin se paino vaan lähti laskuun. Tarkoitus päästä sellaiseen painoon ettei vaatekaupasta tarvitse lähteä pettyneen pois kun ei löydy kokoja.
Liikun päivässä joku 13000 askelta keskinmäärin ja paljon on pyörötuolin työntelyä. Siinä kun on 70kg mumma kyydissä niin illalla tietää liikkuneensa. Tiputin ruokavaliosta pois sokerin ja leivän ja viljat ja maidon. En ole kuitenkaan hiilihydraattimolla ruokavaliolla vaan saan niitä jonkun verran päivän mittaan. Huomasin heti alkuun että turha lähteä kysymään netissä ohjeita vaan menen maalaisjärjellä eteenpäin enkä rupea laskemaan makroja ja punnitsemaan ruokaa. Jokaisella oma näkemys siitä mikä toimii niin turha sekoittaa päätään somen ohjeilla joita löytyy laidasta laitaan. Jotkut tekee laihdutuksesta niin monimutkaista että homma kaatuu omaan mahdottomuuteensa.
Viikko uudella ruokavaliolla ja tänä aamuna vaaka näytti 4.75kg vähemmän kuin viikko sitten. Miten ihmeen paljon kroppaan on oikein sitoutunut vettä… piti ihan mitata isoon kulhoon tuo määrä vetenä ja painaa kyllä melkoisesti.
Tämä on ehkä hyvää tukea raittiudelle. On jokin asia johon keskittyä ja tavoite jota kohti kulkea. Miksi ihmeessä en ekalla kierroksella lähtenyt pudottamaan painoa? Toki on niin että raittiuden alkuvaiheessa ei koko elämää kannata myllätä ympäri mutta en tehnyt tätä 2 vuoden kohdallakaan… noh nyt aloitin.
elokuu on jo pitkälti edennyt. Paino junnaa paikoillaan. On tasaantumisvaihe. 6kg on paino tippunut kuitenkin. Ei ole hoppua.
Ylihuomenna päättyy uuden nimeni kuulutusaika. Alle viikko ja nimi vaihtuu. Päätös tuntuu edelleen oikealta. On varma olo siitä,että on aika astua eteenpäin uuden nimen kanssa ja sulkea ovi metsäsavolaiseen nimeeni joka on tahriintunut niin monella tapaa.
Kaksoisveli yritti soittaa toissapäivänä aamulla. En vastannut. Varmaankin käräjät lähenee. Sellaisia juttuja olen kuullut että ne olisi tällä viikolla mutta ei ole varmaa tietoa. Voisi ollakkin kun veli yritti soittaa. Voi miten toivon että tuomio olisi elinkautinen. Hän tuntuu nykyään enää etäiseltä hahmolta. Ihmiseltä jonka joskus tunsin mutta joka ei ole nykyään sen enempää. Tuntuu huojentavalta se ettei tarvitse enää olla häneen yhteydessä.
Naisystäväni vihjaisi että voisin kosia häntä ollaan itseasiassa mittailtu sormiemme koot joten jos jossain välissä tulevaisuudessa sen askeleen otan,niin ei se tule hänelle yllätyksenä. Aikaa ei ole vain kulunut tarpeeksi. En halua toimia liian nopeasti mutta en myöskään riiputtaa asiaa liian pitkään. Ei sitä tiedä jos vielä ennen joulua…
Raittius on sujunut hyvin. Ei ole ollut mielitekoja. En ole edes laskenut miten kauan olen ollut raittiina enkä edes muista mikä päivä jäi viimeiseksi kerraksi kun join lonkeroa. En tee sillä tiedolla mitään. Tärkeintä on että tänäänkään en juo enkä sitäkään ole ajatellut. Juomattomuus tuntuu itsestään selvyydeltä jonka suhteen ei tarvitse tehdä erikseen päätöksiä
Syksy lähenee. Paino on tippunut 6.9kg reksu kissa lähti toissapäivänä piikille. Alkoi olla niin mahdotonta yövalvottamista etten enää jaksanut. Minun pitää huolehtia äidistä niin tarvitsen hyvät yöunet. Laku ja tase on vähän ihmeissään mutta varmasti pian sopeutuvat.
Lauantaina alkaa äidin intervalli jälleen ja saan kolme vrk levätä. Odotan sitä innolla. Ebsi viikolla täytän 43 vuotta. Vanheneminen on mukavaa
Ja uusi sukunimi on nyt voimassa. Ovessa komeilee uusi nimi ja joitakin kortteja olen tilaillut. Pian on myös aika asemalle uutta hrnkilökorttia varten.
Minusta tuli tässä välissä myös äidin virallinen edunvalvoja.
Muutoksia on ollut ja niitä tulee vielä lisää mut onneks pää on pysynyt perässä.
Kuten kovasta voi päätellä niin viikko sit tapahtui kivoja juttuja hääsuunnitelmat on jo pitkällä ja otettiin kunnon alkurutistus niiden suhteen. Endi viikolla käymme katdomassa erästä juhlapaikkaa heinäkuun hääjuhlaa varten. Tuomari vihkii emmekä siis halua mennä kirkossa naimisiin. Tulee pienet noin 40 hengen häät.
Laihtuminen on jatkunut ja tipahdin vaikeasta lihavuudesta lihavuuden puolelle nyt olen laihtunut 7.1 kg ja meidän yhteinen pudotus lähentelee jo 15 kiloa.
Torstaina täytin 43 vuotta ja sain kivoja lahjoja.
Monien murheiden jälkeen elämässäsi näyttää olevan rakkautta ja hyvinvointia. Ja vaikka murheet eivät kaikki katoaisikaan, jaettuina ja selvin päin ne luultavasti tuntuvt paljon siedettävämmiltä.
Miten ihanaa, että myrskyjen jälkeen on taas myötätuulta. On varmasti hyvä päätös irtautua veljestä kokonaan. Isot onnittelut ja kaikkea hyvää Sinulle ja läheisillesi.
Arki on jatkunut ennallaan. Päivittäin ollaan käyty kuopiossa aktivoimassa äitiä ja huomenna mennään karttulaan katsomaan äidin synnyinkoti,lapsuudenkodin paikka ja käydään haudalla.
Hääsuunnitelmat on edenneet ja hääjuhla pidetään kuopiossa piispantalossa. Siellä on myös vihkiminen. Tulee kakkubuffa ja laaja kahvipöytä mutta ei lämmintä ruokaa. Lopussa on 45 min sello/piano konsertti johon juhla päättyy. Kihlattuni kaksi ystävää toimii todistajina ja heille keksitään muutakin tekemistä. Edellisen kerran kun kihlattuni meni naimisiin niin hänen silloinen mies kielsi näitä ystäviä tulemasta häihin ja ovat nyt iloisia kun heidät on jo kutsuttu ja pääsevät myös todistajiksi. Sittemmin mies erosi hänestä kun kihlatulla nousi paino…
Alkoholi ei ole käynyt ollenkaan mielessä ja olen voinut mainiosti. Sunnuntaina äiti menee 3vrk intervallille ja saadaan olla kihlatun kanssa kahdestaan. Vietetään hänen syntumäpäivää ja käydään hänen vanhempien luona ja käydään kylpylässä, pestään ikkunat ja leikataan nurmikot.
Piispantalolla on keskellä salia tuollainen upea kattokruunu
alle kuukausi kun kuulutusaika pättyy ja päätös tehdään. Sehän on myönteinen päätös kun nimilaitakunta on nuijinut nimen pöytään ja näyttänyt vihreää valoa. Vähän odotan malttamattomana että nimi vaihtuu virallisesti. Se ei tunnu enää niin isolta asialta. Se tuntuu oikealta liikkeeltä.
reksu kissa lähti toissapäivänä piikille. Alkoi olla niin mahdotonta yövalvottamista etten enää jaksanut. Minun pitää huolehtia äidistä niin tarvitsen hyvät yöunet. Laku ja tase on vähän ihmeissään mutta varmasti pian sopeutuvat.
nyt olen laihtunut 7.1 kg ja meidän yhteinen pudotus lähentelee jo 15 kiloa.
tirautin pienet onnen itkut, kun näin sormuskuvan. Paljon, paljon Onnea ja iloa Teille! Kaikkea hyvää 
Onneksi olkoon kummallekin. 
