Tämä alkuviikko menee äidin terveydenhoidon asioista huolehtien. Eilen oli aamusta laboratorio. En olisi saanut kuulema lähteä mukaan mutta olipa hyvä että lähdin. Vuoronumetosysteemi ei toiminut ja kutsuivat ajan varanneet kellonajan ja vuotonumeron mukaan. Äiti vain ihmetteli kun numerot ei vaihdu näytössä.
Tänään vuorossa hammaslääkäri klo 9.00 ja huomenna soittaa lääkäri sairaalasta. Ei kyllä tähän mitään alkoholia tarvitse. Entisessä elämässä olisin palkinnut todennäköisesti itseni oluella työteliään viikon päätteeksi. Nykyään en sellaista palkintoa tarvitse. Sehän on lähinnä itsensä rankaisua enemmänkin.
” liotanpa muutaman aivosolun kun olen ollut niin ahkera ja makaan huomisen päivän sängyssä mitään jaksamatta”
On niin kiva olla raitis. En ole kärsinyt juomisen takia morkkiksesta yli vuoteen ja se on mahtava juttu. Vapaus katumuksesta on ihanaa. En ole pelännyt katsoa puhelinta kertaakaan tämän raittiuden aikana. Toista se oli vielä kun join.
Tästä tulee toivottavasti hyvä päivä ( jos hsmmaslääkäristä ei tule huonoja uutisia)
Hammasläkärissä kertoivat että kaikki on kunnossa. Tänään sitten päivystetään puhelinta kun lääkäri soittaa jossain välissä. Jos käy kuten yleensä niin ei soita ollenkaan mutta puhelinta on kannettu mukana koko päivä turhaan.
Tästä tulee kuitenkin hyvä päivä.
Joku tekee makramee kasvihyllyjä. Eilen huomasin hänen ilmoituksen ja päätin ostaa hyllyn itselleni. Tiedän sille täydellisen paikan ja saan siihen muutaman uuden kasvin olen kuulema hänen urallaan vasta toinen mies, joka ostaa häneltä hyllyn.
Noh, en olekaan tyypillinen mies. Yritän olla mahdollisimman vähän stereotyyppinen. En harrasta penkkiurkeilua. En omista autoa tai ole kiinnostunut mistään kulkuneuvoista. En kalasta tsi metsästä enkä nikkaroi mitään. En tunnista ruuvimeiseliä jakoavaimesta. En pelaa tietokone pelejä tai ole kiinnostunut tietotekniikasta. En ole käynyt armeijaa eikä siihen liittyvät asiat kiinnosta pätkäkään. Eli en edes tunnista enraalia vänrikistä.
Yleensä en löydä yhteistä säveltä keskusteluissa miesten kanssa.
Ravintoloissa liikkuessani entisessä elämässäni yritin jutella henkeviä kun vastapuoli horisi jostain moottoriöljyn viskoosista
Onpa nätti hylly. Itse taas en ole ollenkaan kiinnostunut esim. kasveista tai sisustamisesta. En ymmärrä ollenkaan, miten joku viitsii veivata esim. huonekaluja tai esineitä paikasta toiseen. Kun niille on oma paikka löytynyt, ne möllöttävät siinä ne vuosikymmenet, jotka niitä tarvitaan.
Minusta onkin enemmän kuin ok olla sellainen kuin on sukupuolesta riippumatta. Hirveän moni nainen sanoo olleensa “poikatyttö”, kun rakenteli majoja, pelaili pallopelejä ja kiipeili, eikä tykännyt käyttää hameita tai leikkiä nukeilla. Minusta taas tuollainen ei todellakaan tarkoita mitään poikamaisuutta, vaan voivat olla minkä tahansa lapsen ihan tavallisia mieltymyksiä. Toki tytöillä on edelleen enemmän liikkumavaraa varsinkin pukeutumisen suhteen. Esim. poikien osastolta vaatteensa hankkiva teinityttö ei takuulla saa samanlaisia katseita kuin tyttöjen osastolla vieraileva poika. Ehkä tosiaan muissakin asioissa. Joku karski remppareiska-nainen on ehkä helpommin vain cool, strong independent woman kun taas sellainen kaikesta pienestä ja söpöstä pitävä mies vähän reppana. Kyllä ne roolit aika tiukassa taitavat vielä istua, myönsimme tai emme.
Mukavaa selvää päivää, mieltymyksistä riippumatta!
Totta kirjoitat. Paras ystäväni on nainen joka on raskaskonrmekaanikkoasentaja ammatiltaan sekä kampaaja. Meitä aina naurattaa kun se kertoo miten korjaili metsäkoneita ja itse parrakas jörrikkä intoilen värinokkosen kasvusta
Mutta tiedän miksi olen lähtenyt omalle tielleni. Minua kiusattiin koko kouluajan niin silloin päätin etten halua olla kuin ne muut koulun pojat. Osittain valintani on tietoista kapinaa ja ido osa ihan luontaista kiinnostusta. Kaksoisveljeni sai kaiken testosteronin
Uusi päivä ja raitis sellainen.
Huomasin nyt vuoden etapin ohitettuani, että enää ei ole päivillä ja kuukausilla mitään merkitystä muuta kuin että ne vietetään selvinpäin. Poistin i am sober sovelluksen puhelimestani ja se tuntui jotenkin vapauttavalta. On kevyt olla. Se on ollut pääasiallinen olotila pitkän aikaa. Ei tarvitse enää seurata ajan kulumista ja voin päästää irti.
Sairaalan lääkäri ei eilen soittanut. Arvelinkin että niin käy. Minnekkään ei voinut lähteä kun piti puhelinta päivystää. Tietysti soittaa tänään kun en ole äidin puhelimen äärellä. Äiti tosin uhkasi että kerran ei eilen soittanut niin ei vastaa tänään puhelimeen.
Voi miten hyvältä tuntuu lukea jälleen kirjoja. Niihin tarinoihin uppoutuu ihan eri tavalla lukien. Äänikirjoja tuli harvoin kuunneltua tuntikausia mutta eilen luin illalla kolme tuntia ja se vain hujahti. Lopulta oli pakko lopettaa lukeminen kun alkoi niin tuhottomasti väsyttää. Täytyy ehkä huomenna lähteä kuopioon kirjastoon palauttamaan kirjat ja valkata uutta luettavaa ellen tänään viitsi lähteä. Olisi kirjasto täälläkin mutta pidän enemmän kuopion pääkirjastosta.
Löysin jälleen lukemisen ilon pitkän ajan jälkeen ja olen siitä iloinen.
Tämä on yksi hieno etappi raitistumisessa; raittius muuttuu osaksi normaalia elämää, eikä sitä mitenkään suorita tai laske. Tietyllä tapaa se sujuu automaattisesti muiden arkisten valintojen ja tekemisten tapaan
Minulla on sairauksien takia ruokavaliorajoitteita ja nekään eivät enää tunnu miltään. En voi käyttää maitotuotteita tai gluteeniviljoja. Juustoköntti, ruisleipä tai kaljapullo eivät herätä isompia tunteita; ne eivät vain enää kuulu elämääni, enkä edes enää kunnolla tavoita niiden maun muistoa.
Varmaan tuon kuvaamasi olon saavuttamiseen menee eri ihmisillä eri aika, ehkä vuosi raittiutta on aika tavallunen, minulla taisi mennä hiukan pidempään.
Hauskaa raitista päivää! Kivalta kuulostaa elämäsi flow, tekemiset ja jonkinlainen vahvistuminen kulkea rohkeasti omaa polkuasi!
Lääkäri soitti sitten tänään. Äidin kilpirauhasen arvot on parantuneet ja liikatoiminta on heikentynyt. Myös kalkin määrä veressä on vähentynyt. Sairaala luovuttaa jatkoseurannan terveyskeskukseen eikä tarvitse tuon takia sairaalassa käydä. Seuraavan kerran verikokeet joskus tammikuussa. Epäilinkin että kilpirauhanen on asettunut kun äidillä on paino noussut helmikuun jälkeen noin kolme kiloa. Olen tyytyväinen ja niin on lääkärikin.
On ollut niin höyräkkä tämä alkuviikko kun on ollut laboratoriossa käynti ja hammaslääkärissäkin piti käydä ja jännitin lääkärin soittoa.
Ei tee mieli alkoholia mutta entisessä elämässäni olisin palkinnut itseni oluella tällaisten päivien jälkeen.
On hyvä olla selvinpäin ja olisi lähinnä itsensä ratkaisua ostaa alkoholia ja huumata itsensä tiedottomaksi. Mikähän siinä lopulta oikein piti otteessaan? Kyllähän nousuhumala on omanlaisensa juttu mutta entäs kun se menee ohi? Sitä soittelee kelle sattuu ja mulla oli yhteen aikaan tapana laitella mormoneille viestiä kännissä sitten sitä seuraavana päivänä kadutti ja pelotti milloin tulevat ovelle olihan he oikein innokkaita laittelemaan viestiä ja ehdottivat tapaamista. Kaikkee sitä tuli kännissä touhuttua…
Menipä yö vilhakasti. En herännyt kertaakaan. Täyden kympin yö.
Mietin tässä, että voisin tehdä tänään itse lihapiirakoita. En ole eläissäni kotona niitä tehnyt. Leipomossa kyllä olen väkertänyt niitä ja muistan miten kivalta se taikina tuntuu kädessä. Täytyy vielä harkita ja tarkistaa onko minulla siihen tarvittavaa muottia. Onnistuu se ilmankin mutta tulee sitten erikokoisia.
Olisi kivaa vaihtelua syödä jotakin sellaista.
Minulta lainasi eilen eräs lähipiiriin kuuluva 80 e. On lainannut ennenkin ja aina on maksanut takaisin. Menee kuulema auton tankkaukseen ja lisäsi vielä, että ei mene kaljaan. Sattui vain olemaan torstai jolloin yleensä juo. Viime kuussa lainasi viimeksi. Ihmettelen suuresti, kun tulot on hällä kolme kertaa isommat kuin mulla, ettei rahat riitä. Luulen että syy on alkoholissa. En usko pätkääkään että on vähentänyt juomistaan vaan sitä menee edelleenkin kolmena iltana viikossa. Taidan olla juomisen mahdollistaja hänen kohdallaan…
Mutta nyt täytyy ryhtyä tutkimaan lihapiirakka reseptejä. Jos vaikka intoutuisin
Oli kyllä outoja ja ahdistavia unia. Yhdessä niistä kuollut isäni kävi kimppuuni. Aloitin eilen TJ klunen kuiskailevan oven alla, jonka kuuntelin toukokuussa 2023 ja se keskittyy kuolemaan hyvin pitkälti. Ilmeisesti tuon kirjan myötä tuli edesmennyt isä uniin.
Toinen uni liittyi alkoholiin. Olin jossain kaupungissa baari kierroksella ( tätä kaupunkia ei ole oikeassa elämässä mutta on tuttu unimaailmasta) kännäsin ihan huolella. Sit iski tajuntaan että sinne meni pian 13 kuukauden raittius kuin Kankkulan kaivoon. Kyllä minua harmitti kovasti kun unessa tilanteen tajusin.
Oikeassa elämässä olisi krapula-aamun morkkis varmaan aivan hirveä jos jostain syystä sortuisin juomaan. Uni antoi osviittaa siitä millaista se voisi olla ja tsemppaa pysymään selvinpäin.
Tein kuin teinkin eilen lihapiirakoita. En tie toiste. Reilu Pari tuntia meni keittiössä ja olin ihan poikki sen jälkeen. Kotikokin sivustolta löysin ohjeen eikä nuo niin ihmeellisiä olleet. Jatkossa ostan piirakat tyytyväisenä kaupasta. Mutta tulipahan tehtyä ja kokeiltua.
Kello on kuusi. Tänään oli herääminen hankalampaa. Kello soi viideltä mutta nousin vasta 5.20 sängystä. Olisi vielä niin kovasti uni maittanut. Nukuin kuitenkin 8,5 tuntia, joka on kyllä riittävästi.
Jäin eilen miettimään alkoholismia ja elämänmuutoksia. Tämän asian huomasin aikoinaan kun lopettelin tupakointia. Oli riippuvuus nyt mikä tahansa niin kun siitä pyristelee irti tulee usein halu myllätä koko elämä uusiksi. Esim. Ryhdytään vegaaniksi ja aloitetaan tavoitteellinen hikiliikunta tai keksitään jotain muuta. Jotkut lopettaa kahvin juomisen ja kertovat että tästä lähtien aamu aloitetaan vihreällä smoothiella ja siitä eteenpäin rakastaa ihmisiä enemmän ja muuttaa tampereelle, ryhtyy harrastamaan kulttuuria ja värjää hiuksensa pinkiksi koska on aina halunnut niin tehdä.
On hyvä että on tavoitteita elämässä ja että on suunnitelmallisuutta. Kun kyseeseen tulee jokin riippuvuus kuten alkoholismi tai tupakointi ja kun siitä haluaa pyristellä irti on tärkeää ettei myllää elämäänsä kerralla uusiksi. Liian suuret elämänmuutokset kerralla tehtynä johtaa siihen että muutokset alkaa ahdistamaan ja ei tunnista enää elämäänsä. Tulee ikävä entistä elämäänsä ja pian huomaa jatkavansa sen aineen käyttöä josta oli pyristelemässä irti.
Kun on kyse esimerkiksi alkoholismista on alkoholi jätettävä. Se on jo itsessään iso muutos joka aiheutaa stressiä alkuun. Jos siihen lisää muutaman muun muutoksen niin seurauksena voi olla vakavaa ahdistusta ja epätodellista tunnetta. Ihminen ei tunnista enää itseään eikä elämäänsä ja pian tartutaan pulloon kun se on tuttu ja turvallinen.
Kannattaa keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Näin muutokset sujuvat tasaisemmin ja on voimavaroja sisäistää muutokset. Kun huomaa että raittius kantaa ja elämä sujuu niin ottaa sitten rinnalle sen toisen elämäntapa muutoksen. Näin asiat ei ala liiaksi rasittaa.
Huomenta.
Olen myös miettinyt tätä aika paljon ja kun aikoinaan ongelman itselleni myönsin, niin pitkän pohdinnan jälkeen ymmärsin tarvitsevani monta muutosta, ennen kuin olen sellaissa asemassa, jossa uskallan/pystyn päästämään alkoholista kokonaan irti. Kuvittelin ensin, että kaikki ne muutokset pitäisi pystyä tekemään kerrallaan ja kyllähän se ahdisti, kun ei kukaan tietenkään sellaiseen pysty. Mutta onneksi tästäkin löytyy aika hyvin tietoa ja opin antamaan itselleni aikaa muutoksien tekemiseen yksi kerrallaan.
Olenkin ajatellut tätä koko prosessia (varmaan jostain tämänkin ajatuksen lukeneena) sellaisena valtavana jätekasana, joka täytyy saada siivottua. Etukäteen ei osaa tarkkaan sanoa, että mitä kasasta löytyy ja kauanko kasan raivaamiseen menee, ja projektin ajatteleminenkin kokonaisuudessaan tuntuu aivan ylivoimaiselta. Mutta ei auta kun kääriä hihat ja aloittaa siitä lähimmästä tavarasta, joka käden ulottuvilla sattuu olemaan. Mitä se on ja mitä sille pitäisi tehdä? Ja kun se on hoidettu, niin sitten keskittyy seuraavan asiaan, eikä jatkuvasti mieti sitä jäljellä olevaa työn määrää. Luottaa siihen, että selviää kyllä jokaisesta obstaakkelista ja jossain vaiheessa tulee se viimeinenkin tavara vastaan.
Nykyään kun tuo akuutti juomiskierteen katkaisu on jo takanapäin, yritän pitää kiinni ajatuksesta, että joka kuukausi otan jonkun uuden asian elämääni. Ja sen ei tosiaan tarvitse olla aina mikään iso asia. Itselläni on ollut mm. terveellisen ja hyvän aamupalan ottaminen osaksi arkea, hedelmien syöminen päivittäin, plinkkiin kirjoittaminen, kasvohoitorutiinin opettelu sun muuta tuollaista. Ja en tietenkään ota mitään uutta elämääni, jos juuri nyt ei tunnu siltä, että jaksaa mitään uutta.
Mutta kun alkoholi on poissa, niin aikaa ja voimavaroja saattaa alkaa kummasti olemaan aivan uudella tavalla.
Minulle oli jostain syystä tosi tärkeää, etten nimenomaan tee mitään muuta muutosta kun lopetan juomisen. Ainut muutos oli juoman vaihtaminen toiseen. Istua möllötin ihan samassa asennossa tehden ihan samoja asioita, ajatellen jotakuinkin ei-mitään-järkevää, mutta vieressä oli vissytölkki tmv. Tiesin, että jos alan heti vimmatusti keksiä tilalle jotain korvaavaa tekemistä ja menemistä, se yritys tyssää viimeistään muutaman viikon jälkeen. Tässä oli siis ehkä jonkin sortin etu, että join kotona yksin. Sosiaaliset juomistilanteet oli helppo jättää siinä kohtaa riittävälle tauolle.
Vaikka tuntuu, että energia ei mitenkään radikaalisti ole lisääntynyt vieläkään ja se jossain kohtaa harmitti, olen silti aika varma, että tuo yhteen asiaan keskittyminen oli yksi onnistumisen avain. Vissy ja muukin lipittely jäi jossain kohtaa pois itsestään ja möllöttelykin väheni. Herkkuja syön liikaa edelleen, ja sille alan ehkä jossain kohtaa tehdä jotakin.
Joillekin muille sopii tietysti paremmin toisenlainen tapa. Rohkenen vain oman kokemukseni pohjalta kyseenalaistaa, jos oikein kehotetaan keksimään juomisen tilalle heti jotakin muuta, jotta se jotenkin “unohtuu”. Meitä hitaampia muuttujia kuitenkin varmasti on muitakin.
Olen myös sitä mieltä, että kun juomisen saa jätettyä yhtälöstä pois, yllättävänkin moni muu asia muuttuu sen jälkeen itsestään. Siis lähinnä koko ajatusmaailma. Nyt hämmästyttää, miten monia asioita on tullut mielessään suurenneltua, eikä vähiten itseään. Tissutellessa tuli käperryttyä jotenkin niin itseensä, että luuli olevansa kaikkien muidenkin suurennuslasin alla. Samalla kun pienensi ja mitätöi itseään, jollain kierolla tavalla samalla suurensi itsensä ja merkityksensä.
Jotenkin luuli olevansa vaikka lääkärille joku erityinen mielenkiinnon kohde ja tarkkaan syynättävä tapaus, jolle jaetaan pisteitä potilaan roolin suorittamisesta. Nyt ajatuskin naurattaa ja näkee itsensä vain yhtenä pisteenä potilaiden virrassa, mikä ei todellakaan jää erityisesti mieleen. Ennemmin huolestuttaa, muistaako hän tehdä vaikka lupaamansa lähetteen kaiken kiireensä ja muunkin elämänsä keskellä.
Olen mielettömän onnellinen, että lopetin juomisen.
Tämä on niin totta. Jotenkin elämänmuutoksissa usein iskee sellainen ahneus ja kiire, mikä on addikteille muutenkin on tyypillistä. Halutaan nopeita tuloksia ja kaikki kuntoon heti. Sitten käy kuten kuvasit ja raitistuminen (tai muuta voite) kaatuu suurinpiirtein lähtötelineeseen liian suurena ja mahdottomana.
Hitaammmassa tahdissa oma pää pysyy mukana ja lopputulos on parempi. Juodessa ei välttämättä oikein tunne edes itseään, yhteys itseen on kadonnut, eikä silloin voi tietää mitä oikeasti haluaa ja mikä itselle sopii.
Jos malttaa tyytyä juomisen lopettamiseen, niin rauhassa edeten alkaa nousta ne oikeat omat tarpeet ja toiveet ja elämä muotoutuu pikkuhiljaa sopivaksi ja hyväksi niitä seuraamalla.
Kiitos pohdinnoistasi, ketjussasi on paljon hienoja oivalluksia ja ajatuksia.
Mukavaa sunnuntaita!
Uusi viikko käynnistyi. Näin aivan mahtavia unia. Yhdessä niistä minun piti paikata ylen uutislähetyksen ankkuria televisiossa. Pari tuntia oli aikaa valmistautua. Mulle annettiin uutiset käteen jotka piti telkkarissa kertoa mutta ne oli semmosia kuin koulun kokeissa. Täydennä puuttuvat lauseet. Oli uutisen alku ja sit oli tyhjät viivat jotka piti täydentää nettiin kirjoitetuista uutisista… ihmettelin että miksi niitä ei voi kirjoittaa kerralla valmiiksi niin vastaus oli että pitäähän sen ankkurinkin jotain tehdä palkkansa eteen
En kerennyt studioon ennenkuin uni loppui.
Eilen tuli jälleen uusi kasvi kotiin. Kirjava sitoliuska-aralia. Nyt en enää osta heinäkuussa uusia kasveja. Tila loppuu pöydältä. Huomenna tulee kasvihylly jonne saan siirrettyä pienemmät kasvit. Elokuussa ryhdyn valmistamaan kaktus/mesikasvi vitriiniä
Voi miten kiva päivä tästä tuli. Keksin että lähdetään kallavesi risteilylle. Oli isohko paatti. Ei tuo joka tuossa yllä on. Oli mukava istua keskikannella ja tuuli tuiversi. Aurinko lämmitti ja oli niin onnellinen olo. Ja mikä parasta äitini nautti risteilystä todella paljon. Hänen kasvonsa ihan loisti.
Jäi hyviä muistoja ja monta kuvaa ja videota.
Tajusin siinä keskellä kallavettä että siitä on yli 20 vuotta kun olen viimeksi ollut järvellä minkäänlaisella paatilla.
Ja jälleen näki kuinka alkoholi pyörittää tätä maailmaa. Suurimmalla osalla aikuisista oli jokin alkoholijuoma kädessä. Mietin että puuttuuko 1,5 tunnin risteilystä todella jotain jos ei juo alkoholia?
Ei puutu. Sitä muistaa reissun niin paljon paremmin kun ei edes pieni määrä alkoholia ole sumentamassa havaintokykyä.
Hyvä mieli. Nyt sänkyyn pitkäleen, hyvä kirja käteen ja rentoilemaan.
Nyt vasta alan päästä vapaaherrailun ytimeen. Eilinen päivä meni lukiessa ja tälle päivää on sama suunnnitelma. Avaan takaoven ja menen ulos kissojen kanssa viettämään laatuaikaa kahvikupillisen kanssa.
On se eläkkeellä oleminen mukavoo. Nämä on näitä päiviä kun kiitää universumia että on hullu jotain hyötyä sentään siitäkin.
Tilaamani kasvihylly saapui eilen.
Ei mitään muuta.
Tämä oli mainiosti sanottu. Naurattaa, vaikka minulla on juuri nyt niitä eläkeläisen päiviä, jolloin miettii, miksi asiat eivät voisi olla toisin; pää täysin kunnossa, eikä masennus ja ahdistus aina uudelleen ja uudelleen hiipisi seuraksi.
Mutta aamu on nätti täälläkin, eikä mieleni ole niin musta, ettenkö kykenisi lukemaan. Iso plussa se.
Täytyy kokeilla uudestaan pitää taukoa sosiaalisesta mediasta. Kuukauden somepaasto. Lukuunottaen tämä foorumi. Suomi24 ja youtube. Palaan kirjoittamaan 10.8 aikaisintaan. Haluan kokeilla millaista on kun ei päivitä mitään omasta elämästään minnekkään. Alkuun se tuntuu oudolta mutta kyllä siihenkin tottuu. On sitä eletty aikaisemminkin eikä sitä päivitelty kuulumisia koko kylälle
Tämä on nyt jokin tarve vetäytyä vähän sivummalle oman suvunkin suhteen.
Tsemppiä kaikille. Tärkeintä on ettet juo tuli mikä tuli.
Päivä kerrallaan
En kyennyt jatkamaan sometaukoa tämän palstan osalta facebook ja tiktok tilit poistin ja se on tuonut mukanaan rauhaa. Saan luettua paljon enemmän kun en ole jatkuvasti tarkistamassa niitä. Pystyn keskittymään asioihin paljon paremmin ja kun ei näe sitä negatiivisuutta päivittäin niin sillä on ollut vaikutusta myös omaan mielialaan.
Heräsin tänään jo kolmen jälkeen. Nyt istun ulkona kissa sylissä ja nautin viileydestä. Kello on kuusi aamulla.
Aloitimme säästämään mahdolliseen edessä olevaan muuttoon. Vuoden loppuun mennessä yritetään saada tonni säästettyä. Maaliskuun loppuun mennessä tavoite on 1600€ täytyy olla puskuria tulevaisuutta varten. Pienistä eläkkeistä on mahdollista säästää kun katsoo vähän että mitä ostaa.
Olen nauttinut tähän asti tästä kesästä. Ensimmäinen kokonaan raitis kesä ties moneenko vuoteen.
Tällä välin olen lopettanut kokonaan tupakoinnin. En enää ota vastaan naapurin kahvitauko tupakoita. Kolmesti hän on niitä tarjonnut mutta joka kerta olen kieltäytynyt. Ei tee yhtään mieli. Nyt taitaa olla kuudes päivä ilman tupakkaa.
Alkoholin jättäminen on ollut ehkä elämäni fiksuin päätös. Siitä on ollut paljon iloa. Takana on ajat jolloin valvoin aamu neljään ja hortoilin kotiin kamalassa kännissä. Sit herääminen seiskalta ja kauhea morkkis ja huojuva olo.
Mitään hyötyä siitä ryyppäämisestä ei ollut. Ei yhtään mitään hyötyä mutta haittapuolia sitäkin enemmän. Montakohan kertaa heräsin sairaalasta päivystyksestä? Ei ikinä sinne enää kännin takia.
Joten tässä olen. Pienin muutoksin kehityn paremmaksi versioksi itsestäni verrattuna vuoden takaiseen minuun.
Sen verran on mietinnässä että ollaan mietitty olisiko jo aika päästää daniel vihreille laitumille. Reppana nukkuu kaikki päivät ja ruokahalu on olematon. On ollut uskollinen ystävä ja sen takia ehkä olisi järkevää päästää vanhempiensa luo ennenkuin menee huonoon kuntoon niin että lopetus tulee eteen kun siihen ei varaudu
olen kuulema hänen urallaan vasta toinen mies, joka ostaa häneltä hyllyn.
sitten sitä seuraavana päivänä kadutti ja pelotti milloin tulevat ovelle 
olihan he oikein innokkaita laittelemaan viestiä ja ehdottivat tapaamista. Kaikkee sitä tuli kännissä touhuttua…
