No nyt pasahti siskolla paska tuulettimeen. Tyttönsä tehnyt huoli-ilmoituksen ja sossu ottanut yhteyttä. Tämä selvisi kun yritti minulta lainata rahaa ja kun kieltäydyin niin tuli kiukkupuhelu siitä kuinka hän yrittää vähentää juomista ja nyt tällaista seuraa. Vslitti kun hänen selän takana touhutaan. Lähipiiri on koittanut hyvällä ja kirjoittaneet ja soittaneet. Siitä ei ole ollut mitään hyötyä niin yksi heistä päätti toimia.
Minua epäili agitaattoriksi ja siitä että olen jotenkin asiaan vaikuttanut…
Tunnistan tuon kiukun. Rahat loppu ja hirvee stressi ja sit ei saa rahaa edes kaljaan.
Olen kyllä tyytyväinen tuohon sossun yhteydenottoon. Koska on vielä alaikäinen lapsi huollettavana niin määräävät labraan ja lääkäriin.
Kerrankin se en ole minä jolla on ongelmia alkoholin takia. Valehtelisin jos sanoisin ettei tämä auta minua pysymään selvinpäin. Tottakai auttaa kun näkee miten kovassa koukussa sisko on
Ihan hyvä homma tuo huoli-ilmoitus. Parhaassa tapauksessa se voi toimia herätyksenä ja motivoida pyrkimään kohti raittiutta. Ei juominen enää tuossa vaiheessa hauskaa ole, ei itselle, eikä läheisille.
Sinunkin tarinasi on hyvä esimerkki, kuinka elämä muuttuu pienin askelin parempaan suuntaan ja miten raittiina pystyy mt-ongelmienkin kanssa elämään hyvää elämää. Minäkin olen ollut pitkään eläkkeellä ja tuntuu, että nämä raittiit vuodet ovat olleet elämäni parasta aikaa.
Tavallinen arki on niin parasta.
Jokohan nyt olen palaamassa normaaliin unirytmiin… nyt olen peräkkäisinä aamuina herännyt viiden maissa. Ei minua kyllä yhtään enää harmita neljän aamutkaan kun päivällä ei aikainen herätys väsytä. Sit illalla kyllä tuntee kropassaan että on tullut oltua valveilla luvattoman kauan.
Eilen kävin ystävän luona kaakaolla ja sit tulikin kaksoisveli perheineen kylään. Oli melko raskasta. Koirat höselsi ja veli härnäsi kissoja. Kaiken lisäksi käyttää niin paljon vahvaa hajuvettä arkenakin että meinasi tulla huono olo. Happi meinasi loppua asunnosta. Hajuvedet ahdistaa minua vieläkin. Taisin siitä kirjoittaa ekaan ketjuuni.
Minulle tulee hajuvesistä mieleen yökerhot ja ravintolat. Se haju aiheuttaa reaktion joka muistuttaa ahdistusta. Posket alkaa punoittaa ja tulee vaikea olo.
Mieleen tulee eräs ravintolayö kun istuin ravintolassa pöydän äärellä ja minulle tuli valtavan surullinen olo. Katselin sitä hajuvesillä kyllästettyä porukkaa ja mietin ”mitä ihmettä minä täällä teen?” tunsin itseni valtavan yksinäiseksi. Se hetki oli lähtölaukaus raitistumiselle.
Kävin ravintolassa muutaman kerran senkin jälkeen mutta en tuntenut enää innostuneisuutta ja iloa siitä. Sen jälkeen katselin sitä porukkaa ulkopuolisena. En kuulunut enää siihen joukkoon.
Viimeisen kerran kävin kyseisessä ravintolassa kesäkuun alussa 2023 en tiennyt silloin sen käynnin jäävän viimeiseksi mutta en ole sinne mennyt tuon käynnin jälkeen.
Joten joo. Hajuvedet ahdistaa. Siksi en niitä itse käytä
Tuo oli muuten jännä kokemus tuon illan hetki kun ikäänkuin siellä ravintolassa pysähdyin totaalisesti. Istuin yksin tuoppi edessäni. Tiskin äärellä oli ryysis ja ihmiset halaili, huusi ja nauroi. Ravintolassa oli pieniä seisovia ystäväporukoita ja jotkut pelasi biljardia. Musiikki pauhasi ja värivalot vilkkui.
Tunsin yllättäen itseni yksinäiseksi. Näin jotenkin yhtäkkiä sen kaiken humun läpi. Mietin ”mitä ihmettä minä täällä teen?” Mikdi olin siellä? Mitä olin hakemassa? Ja mitä ne muut siellä teki? Mikä JÄRKI siinä koko kuviossa on?
Mietin kuinka voisin olla silläkin hetkellä nukkumassa omassa sängyssäni ja kuinka hölmöä on istua jossain ravintolassa aamuyöllä.
Nousin pöydän ääreltä ja jätin puoliksi juodun tuopin pöytään. Kävelin eteeni ilmeettömästi tuijottaen pois ravintolasta.
Senkin jälkeen kävin siellä mutta ikinä ei tullut takaisin se hauska fiilis joka joskus oli ollut
Onpa tosi kuvaava hetki tuosta oivalluksesta. Jännä kuinka sitä on ensin pitänyt vuosia ehkä jopa maailman hienoinpana asiana, ja sitten on tuollainen äkillinen oivallus, että kuinka järjetöntä baarissa roikkuminen yötä myöten ympäripäissään onkaan.
Itse kävin baareissa tosi paljon viikonloppuisin kavereiden kanssa viimeisinä juomisvuosinani myös vähän jo vastentahtoisestikin kokemani yksinäisyyden vuoksi.
Kävin siellä myös tipattomilla ollessa litkimässä alkottomia, kun en halunnut viettää viikonloppua yksin kotonani.
Muistan haaveilleeni siitä, kuinka ei vain tarvitsisi roikkua täällä, vaan olisi kotona seuraa ja saisi olla jo nukkumassa.
Onneksi tuokin elämänvaihe meni ohi, ja nyt saa syy olla äärimmäisen hyvä, että minä roikkuisin missään lähemmäksi puolta yötä.
Eihän se juominen tietenkään siihen loppunut, kun ei tarvinnut enää yksin nukkua, vaan siirtyi yllätys yllätys sinne neljän seinän sisään minun mukanani.
Mutta tuo sinun kuvailemasi tilanne herätti kyllä heti nuo omatkin kokemukset ja muistoni tästä aiheesta.
Koska juotava on, juo kotonaan tai menee baariin. Baariin mennessä ei jaksa kysellä kavereita, kun ei ne lähde kuitenkaan. Sitten baarissa on ns. “baarituttuja”, jotka ei kyllä yleensä ketkään ole semmoisia, joita kutsuisit kavereiksi. Monta kertaa olen istunut baaritiskillä ja katsonut porukkaa ihmeissäni ja miettinyt, että en kyllä halua tässä istua.
Mulla viimeinen vuosi meni niin, että kävin 1-3 juomassa baarissa ja sitten alkon kautta kotiin. Kotona litra viiniä, aina lasillinen huikalla että ehtii siinä askareiden lomassa.
Ja minä en koskaan ehtinyt kokonaan pilata perhesuhteitani. Tähän kun olis vielä lisännyt eron ja lasten menettämisen alkoholin takia, niin huh huh!
Jos haluat menettää sosiaaliset suhteesi, ja olla yksinäinen niin alkoholi on kyllä hyvä väline.
Baaritutut… mulla niitä oli muutama. Ne istuu siellä varmaan vieläkin. Yksi julisti olevansa minun sukulainen kun kertoi olevansa samalta paikkakunnalta kuin isäni ja sukulaisilla on yhdeltä puolen sama sukunimi kuin hänellä. Siinä sitten oltiin niin ystävää ja parhaat kaverit.
Toinen halusi aina pelata biljardia.
Aina ne oli siellä kun menin paikalle oli viikonpäivä mikä tahansa.
Meidän kolmikosta varmaan huokui surullisuus. Ei heistä kumpikaan ollut sellainen jonka kanssa selvinpäin viettäisin aikaa.
Sit oli muutama muu vakioasiakas joiden kanssa tuli juteltua.
Aamuyöstö kahden jälkeen ravintolan ilmspiiri muuttui totaalisesti kun paikalle pölähti suuri joukko nuorempaa väkeä joilla on ihan erilainen ote siihen ravintola elämään. He olivat paljon kylmempiä ja yrittivät olla niin cooleja kun silmät seilasi päässä ja olut kaatui rinnuksille.
Heistä ei saanut juttuseuraa
Mutta joo nuo baarititut… onnettomia yksinäisiä miehiä joilla ei ole muuta paikkaa ja tapaa elää. En lopulta halunnut muuttua osaksi heitä vaikka hetken olinkin osa porukkaa
Minullakin on aikanaan ollut baarituttuja. Oli jotenkin kivaa, kun pystyi menemään baariin yksin tietäen, että siellä on tuttuja. Ei sinne menosta mitään sovittu, eikä tavattu muualla. Toisistamme tiedettiin joko etunimi tai lempinimi. Silti tunnettiin mielestämme ihan erityistä yhteyttä. Olihan se surkeaa. Nimenomaan onnettomat yksinäiset hetken osana porukkaa.
Eilen oli koko päivän jotenkin melankolinen fiilis. Olo lähenteli masennusta. Halusin vain kuunnella äänikirjaa ja olla jossain muualla.
Illalla kuulimme uutisia, että siskon vanhin tyttö on raskaana ja vauva syntyy kesäkuussa. Sekään uutinen ei mielialaa kohentanut. Ei herättänyt mitään ilon hyrähdyksiä. Tänä aamuna matalalento jatkuu.
Veljen hajuvesi laukaisi jonkin ikävän tuntemusten syöksykierteen ja oloni muistuttaa krapula morkkista yhä vieläkin. Eilen vielä hajuveden hajun myötä muistiin palautui melko vahvasti ravintola rientoni ja ne fiilikset joita tunsin siellä ja kirjoitin ne tänne muistiin.
En juurikaan välitä viikonlopuista ja sekin nyt osaltaan laski mielialaa. Vuoden pimein viikko alkoi ja alan saada tarpeekseni pimeydestä.
Ehkä tämä tästä kun pääsen nyt aamusta kauppaan ja näen ihmisiä liikenteessä.
Ai kauheeta jos tähän lisäis vielä oikean krapula morkkiksen. Onneksi ei tarvitse
Tänään vähän parempi fiilis mutta nukuin tosi huonosti.
Iltasanomissa oli julkaistu erään vanhemman tutun katoamisilmoitus. Se nyt tuo taas oman mausteensa tähän päivään. Täytyy kävellä lounaan jälkeen eräs reitti ja katsoa löytyykö sen varrelta kuolleena. Pakkasta kuitenkin -20
Toivottavasti ensi yönä nukun hyvin. Eilen heräsin jo kolmen maissa yöllä enkä saanut enää unta. Kittasin päivällä kahvia ja sit en meinannut nukahtaa ja olin jossain horroksessa koko yön.
Hyvin nukuttu yö takana. Hyvä fiilis ja aikaansaava olo. Kadonnut mieskin löytyi elossa.
Eilen kävin ostamassa kinkun. 3,99€/kg hinnalla 7 kg kinkku. Nyt on sulamassa jääkaapissa ja tarkoitus paistaa se loppuviikolla. Osa kinkusta menee naapurille.
joo, ei ole päivät veljeksiä, eikä edes serkkuja. Normaalia kausivaihtelua mielialassa esiintyy varmaan kaikilla ja osalla, kuten itselläni sairauksien takia vähän enemmän.
Mutta sillä mennään, mitä on annettu.
Melankolia tosin on joskus haikean kauniskin olotila, ellei lipsahda kovin pahasti synkkyyden puolelle.
Lopulta kuitenkaan nämä selvinpäin koetut alhot ovat lasten leikkiä pahaan masennukseen yhdistetyn ahdistukrapulan ja mokailuista aiheutuneen morkkiksen rinnalla.
Tuo buddhalainen viisaus on kyllä ajattelemisen arvoinen.
Lunta tuiskuttaa mutta sisällä on lämmintä. Kerrankin nukuin vaihteeksi viiteen.
Käytiin eilen kohtukääkän kanssa kuopiossa aamukahvilla kauppahallissa. On tullut tavaksi siellä käydä joulun alusviikolla.
Kun sitä ei ole työelämässä niin ei tämä joulunseutu oikein erotu edukseen. Lähinnä vain ärsyttää ettei bussit kulje normaalisti endi viikolla, joten joulusta on vain haittaa.
Mutta se hyvä puoli on, että televisiosta tulee parempia ohjelmia joulunseutuun jos viitsii katsoa.
Tottakai raittiina joulu ja sen jälkeenkin. Olen ollut joulut ja uudetvuodet selvinpäin vuodesta 2016. Joten ei ole mikään uusi juttu pysyä selvinpäin juhlapyhinä.
Valitettavan monessa kodissa joulua odotetaan pelonsekaisin tai ahdistunein tuntein
Ihme tapahtui. Mulle tuli joulufiilis en tiedä mistä tämä nyt putkahti mutta suhtaudun nyt jouluun odottavasti.
Kävin nyt aamulla kaupassa ostamassa joulun seudun ruoat ja lahjapaperia, piparia ja suklaaboxin.
Kuuntelen bbc 2 kanavalta jouluista musiikkia ja popsin piparia.
Kyllä se joulufiilis tulee näköjään kun ei pakota. Huomenna itselle tärkeä päivä monella tapaa. Minulle joulu on alkanut aina 21.12
Mulla oli pakastimessa ylimääräinen viljaporsaan kinkku. Lahjoitin sen eilen eräälle yksinäiselle ja vähävaraiselle tarvitsevalle. Ehkä tämä joulufiilis tuli siitä kun pystyi tekemään hyvää
Heräsin neljältä hyvin nukutun yön jälkeen ja laitoin kinkun uuniin. En pidä kinkun paistsmisesta kun pelkään pilaavani sen mutta saa mennä ylikypsäksi ihan huolletta.
Kohta on aika sanoa tälle ketjulle hyvästit. Uutta pukkaa jouluaattona. Puoli vuotta on hurahtanut melkoisella vauhdilla.
Aloitathan uuden ketjun, jotta saamme nauttia sekä postauksistasi että erityisesti kivoista valokuvista. Edesmennyt isäni oli syntyjään Koillis-Savosta, ja tuntuu kotoisalta kun kommenteissasi vilisee tuttuja paikannimiä. (En ole itse niistä maisemista, huoli pois!)
Semppiä kaikille kinkunpaistajille. Me tehtiin eilen iltamyöhällä kaverini kanssa imellettyä perunalaatikkoa. Hänellä on liian pieni uuni pottusosekattilaa varten, joten lupasin liisata omaani. Viisi tuntia meni, onnistuttiin.
Oon kyllä tyytyväinen että saa olla selvinpäin joulunseudun. Vaihtoehto ei olisi mikään muu kuin perseet olalle ja se olisi surullista.
Saapi muuten ehdotella uudelle ketjulle nimeä. Voin käyttää suuntaa antavina jos ei heti löydy oikeaa.
Palkinnoksi parhaasta ehdotuksesta saa pöllömerkin
Paisti on uunissa ja kerkiää tekeytyä huomiseksi sen maut. Laakerinlehteä ei ollut nyt laitaa mutta se ei ole iso puutos.
Aamupalaksi söin geisha suklaamousseleivoksen.
Eilen sisko teki yllätyskäynnin meille kahden tyttärensä kanssa. Jäi puolituntia aikaa valmistautua. En ollut varannut oikein kahvileipää kun en odottanut ketään kylään ja saivat tyytyä pipareihin.
Tätä kirjoittaessani tajusin että kuullostan ihan mummoltani🤪
Meillä on ollut tapana istuttaa vieraat kahvipöytään ja kysyn vain näön vuoksi juoko vieras kahvia? Se keitetään joka tapauksessa. Jotkut yrittää luistaa sanomalla että juovat teetä niin sit ohjaan hänet teevitriinille valkkaamaan kivan teen haudutettavaksi.
Muut sisarukseni ei harjoita samaa. Jos käyn sisaruksieni luona niin voi olla ettei kukaan älyä keittää kahvia. Heille ei ole tarttunut niin vahvasti mummon vieraanvaraisuuden esimerkki.
Ja raittiuden myötä tämä minun kahvintuputus on vain pahentunut. Vanhin siskontyttöni ei eilen juonut kahvia eikä teetä niin huomasin vähän loukkaantuvani mutta suon sen hänelle anteeksi kun hän on raskaana
en tiedä mistä tämä nyt putkahti mutta suhtaudun nyt jouluun odottavasti.
mutta suon sen hänelle anteeksi kun hän on raskaana 
