Jään nyt määrittämättömän pitkälle tauolle tästä ketjusta. Täällä on hyvä vipinä. Itsestäni ei ole neuvomaan. Minulla lopetus prosessi oli niin omanlainen ja loppui lopulta hyvin helposti ilman vieroitusoireita.
Alkoholista ei ole juurikaan mitään uutta sanottavaa tai siitä vierottautumisesta. Saatan kommentoida joihinkin ketjuihin jos mieleen tulee jotain sanottavaa sitten joskus.
Jos mieleeni tulee vierottautumiseen liittyvä erityisen tärkeä asia niin saatan käydä kirjaamassa sen tänne ylös.
Haluan antaa itselleni nyt myös henkisesti alkoholitonta aikaa sitä miettimättä.
Neuvoni teille jotka nyt lopetatte juomisen; ole avoin, älä valehtele itsellesi tai muille ongelmastasi, ole ennakkoluuloton ja hae apua. Älä suhtaudu annettuihin neuvoihin tyylillä ” se ei ole minun juttuni” et voi sitä tietää jos et kokeile muutaman kerran. Älä siis torppaa ehdotuksia vaan ole avoin kokeilemaan uutta.
Olen viime päivinä miettinyt samaa, että jossain kohtaa lienee ihan hyvä irrottautua myös aktiivisesta alkoholinkäytön lopettamisen harrastamisesta. Sehän tässä kuitenkin on tavoitteena ollut, että resursseja vapautuu muuhun.
Eihän se teeman tai palstan unohtamista tarkoita, mutta jättämistä selkeään sivurooliin. Jonkinlaiselle ansaitulle eläkkeelle hyvin hoidetun työn päätteeksi. Jos tilanne sitten muuttuu ja tarvitsee uutta työstöä, toimitaan sen mukaan.
Kirjataanpa vähän kuulumisia kun on edellisestä kirjauksesta kulunut kolme viikkoa.
Mulla menee hyvin. Kävin tuossa lokakuun lopussa injektiolla ja kerroin hoitajalle halustani lopettaa nikotiinin käyttö nyt kun alkoholitta olen ollut kohta 17 kuukautta.
Hoitaja laittoi lääkärille reseptipyynnön champixista ( varlekiini vaikuttava aine) ja sanoi että pitää seurailla kantaa.
Eilen oli lääkäri määrännyt toivomani lääkkeen ja ehkä huomenna saan sen haettua apteekista. Saan sen rinnakkaislääkkeen käyttöön.
Lääkäri oli kirjoittanut reseptiin että se on tupakoinnin lopetukseen vaikka tarkoitus on päästä nikotiinipusseista eroon. Saan siten kela korvauksen lääkkeestä. Jos ei lukisi että on tupakoinnin lopetukseen niin maksaisin täyden hinnan.
Vihdoinkin on valoa tunnelin päässä myös nikotiiniriippuvuuden suhteen. varlekiini on ehdottomasti pätevin lääke nikotiinin käytön lopetukseen.
Äidin tyvisolu leikkaus oli 4.11 ja se meni hyvin.
Käytiin eilen joululahja ostoksilla. Yksi lahja oli ostettavana kun suvun aikuisille en osta mitään. Onpahan sekin alta pois niin ei tarvitse ensi kuussa lelukaupassa miettiä mitä hankki.
Jouluna sit juhlitaan 1,5 vuoden raittiutta ja toivottavasti myös nikotiinittomuutta.
Meneepä tämä aika nopsaan.
Ei ole ollut mielitekoja alkoholin suhteen enkä ole sitä edes ajatellut.
Nyt on päällimmäisenä ajatuksena nikotiinin käytön lopetus. Sain siihen varenicline ratiopharm lääkkeen ja tänään on neljäs päivä lääkityksellä.
Nikotiinipussien käyttö on vähentynyt huimasti ja eilen niitä meni vähiten ikinä.
Nyt aamulla tuli lääkkeen jälkeen etova olo ja meinasin aamukävelyllä oksentaa mutta otin sit nikotiinipussin pois suustani niin olo asettui. Suhtaudun toivekkaasti tähän ja on sellainen kutina että pian on nikotiiniriippuvuus muisto vain.
Mitä tulee elämään muuten niin huomaan ikävöiväni lämpimiä kesäaamuja. Sitä kun menin aamukahville takapihalle ja istahdin tuolille kirjan kanssa ja kissat pyöri ympärillä. Linnut lauloivat ja lämmin tuulahdus kävi lempeästi yli.
Noita aamuja odotan tapahtuvaksi muutaman kuukauden kuluttua. Tieto siitä, ettei niihin aamuihin ole enää pitkä matka, lohduttaa nyt kun on ankea marraskuu.
Eipä täältä osaa olla poikessakaan.
Tällä viikolla täyttyy 17 kk raittiina. Aika on mennyt niin nopsaan. Ei tule enää seurattua päiviä ja raittiuteen tulee suhtauduttua nykyään ihan normaalina, tavallisena asiana.
Tämän vuoden loppuun on kalenteriin merkitty kuukausipäivät mutta ensi vuoden kalenteriin en merkitse kuin vuosipäivän juhannuksen tienoille.
Siskon tilanne huolestuttaa. Hänellä on alkoholinkäyttö runsasta ja kun hänen lapset on puuttunut asiaan on sisko ilmoittanut ettei hänestä tule absolutistia. Alkoholin käyttönsä vahingoittaa jo poikansa seurustelusuhdetta. Hän ei koe alkoholin olevan ongelma eikä koe siitä haittaa. Miehensä ei välitä ja hän on ainoa joka voisi siskoa kopistella. Siskon persoonallisuus on muuttunut ja hänen luonaan tulee harvoin enää käytyä. Ei kiinnosta nähdä häntä krapulaisena.
Oikeastaan vain odotan uutisia hänen sairastumisesta tai työsuhteen päätymisestä.
Pitäisi varmaan tehdä huoli-ilmoitus
Näin erään videon jossa päihdekuntoutuja laittoi ajatuksen alkoholi ongelmasta ihan nurin kurin.
Ajatus oli jotenkin niin että ”ei minulle alkoholi ollut ongelma. Se oli ratkaisu ongelmiini”
Jäin miettimään ja olihan se vähän niinkin.
Ongelma: olen hiljainen ja ujo. Ratkaisu: kännit
Ongelma: on tylsää. Ratkaisu: kännit
Jne.
Mutta tästä ongelmien ratkaisijasta tulee hissukseen myös ongelma. Minulle kävi niin että koska olen ujo ja hiljainen ja en viihdy sosiaalisissa tilanteissa niin join kaljaa ja minusta tuli puhelias ja ulospäin suuntautunut. Seuraavana päivänä häpesin käytöstäni ja puheitani. Olin vielä ujompi ja hiljaisempi. Siihen lääkkeeksi kaljaa ja taas iski häpeä ja morkkis ja tämä kierre aikaansai sen että liikuin lopulta sivuteitä pitkin ja kiersin ihmisiä ja osallistuin vielä vähemmän sosiaalisiin juttuihin.
Lopulta istuin kotona ja pelkäsin kärjistettynä kaikkia kun en muistanut kelle olin puhunut mitäkin.
Ratkaisusta oli tullut ongelmaa pahentava.
Sama tylsyyden kanssa. Jos oli tylsää niin kalja auttoi. Aika suorastaan lensi. Mutta sitten alkoi olla liikaakin äksöniä. Poliisit jututti ja kärräsi sairaalaan. Jos ei poliisit niin ensihoitajat. Oli äksöniä eikä yhtään tylsää mutta nämä seikkailut johti ahdistukseen ja naapureilta piilotteluun neljän seinän sisällä ja oli vielä tylsempää.
Kuukautispäivä. Tänne päästy, pääsen vielä pidemmällekkin.
Varenicline tehoaa hyvin ja olen ollut jo monta päivää ilman nikotiinia. Jännä ajatella että kohta on viimeinenkin riipuvuus selätetty ja olen vapaa. Eka kerta 25 vuoteen kun ei ole sit aktiivista riippuvuutta mihinkään.
Makaronilaatikko on uunissa ja kissat nukkuu ja koira kuorsaa. Tänään on lemmikin nimipäivä joten nämä karvaperseet saa namuja jossain välissä.
Tavallinen tylsä ja hiljainen sunnuntai. Odotan huomista kun ihmiset kömpii esille luolistaan ja alkaa vilinä ja vilske
Torstai.
Nukuin ekaa kertaa lääkkeen aloituksen jälkeen aamu kuuteen. En ole ” niin myöhään” herännyt ainakaan 16 päivään. Unet lyheni välittömästi vareniclinen aloituksen jälkeen kun nikotiinin käyttö romahti ja kun loppui lopulta kokonaan. Ehkä nyt unenlaatu paranee kun nikotiinittomuus on uusi normaali.
Tänään täyttyi viikko ilman nikotiinipusseja. Se on ennätykseni.
Kaiken kaikkiaan on seesteinen ja rauhallinen olo. On jotenkin paljon varmempi fiilis itseni suhteen. On tässä erilaisten riipuvuuksien kanssa tullut painittua vuosikymmeniä.
Kuitenkin alkoholin juomisen loppuminen on itselleni kaikista tärkein saavutus. Vuosien työ tuotti tulosta kun jokin napsahti paikoilleen. Ei tarvitse taistella mielitekojen kanssa. Jos joku kysyisi miten onnistuin raitistumaan, niin en osaisi siihen vastata. Se oli kokonaisuus ja olin lopulta valmis luopumaan alkoholista. Oli oikea hetki, oikea mielen asento, oikeat olosuhteet, oikeat ihmiset ympärillä ja tarpeeksi kurja fiilis kun tein päätöksen lopettaa.
Siitä olen iloinen ettei ole tarvinnut painia oman mielen kanssa vaan raitistuminen on tapahtunut lopulta kivuttomasti päätöksen jälkeen
Joulukuu.
Tänä vuonna emme juurikaan huomioi joulua. Ei laiteta mitään koristuksia tai krääsää näkyville. Sen verran ehkä, paino sanalla ehkä, joulua huomioimme että käymme siskon luona syömässä aattona. Se riippuu pysyykö hän selvinpäin vai onko kalja tärkeämpi kuin yhteinen jouluateria.
On tuota joulua tullut vietettyä 41 vuotta ja alkaa olla melko nähty juhla.
Nikotiinittomuus jatkuu ja sen suhteen asiat on hyvin
Voi elämä minun unien kanssa. Heräilen mihin aikaan sattuu. Tänään täysin pirteänä kolmelta aamuyöllä… eilen neljältä. Noh. Sama kai tuo on mihin aikaan on hereillä kun on eläkkeellä.
Ilmoitettiin siskolle ettemme tule jouluaattona syömään. On ryhtynyt nimittäin jo kiristämään poikaansa että saa juoda… vietämme joulun ajan kahdestaan kotona.
Tilasin meille kalenterikellon. Äidillä on välillä päivä ja vuorokauden aika hävyksissä niin kalenterikellosta hän näkkee heti mikä päivä ja vrk aika on.
On siitä itsellekkin hyötyä kun välillä on niin totaalisesti viikonpäivät hakusessa. Virallisestihan tuo on dementiakello mutta voisin nähdä noiden yleistyvän vielä tulevaisuudessa. Mielestäni hyvä vekotin.
Tämä aika vuodesta on juovalle alkoholistille joko erittäin kivaa tai raskasta aikaa. Riippuu alkoholistin mielentilasta. On juhlia jos minkälaisia ja alkoholi virtaa. Pikkujoulut, itsenäisyyspäivä, joulu ja uusivuosi. Monta päivää kun ”saa luvan kanssa ottaa”
Nyt kun edessä on itsellä toinen joulu raittiina niin tätä alkoholin kyllästämää loppuvuotta jotenkin katselee ihan eri silmin.
Kummastuttaa enemmän nykyään se että valtavan monelle on ihan normaali asia tietoisesti myrkyttää itsensä kivan juhlan yhteydessä. Mitähän mahdolliset avaruusolennot olisi asiasta mieltä, jos tämä tapa pitäisi heille joskus selittää…
Itsenäisyyspäivä tuli, oli ja meni. Voi miten minua nämä pyhät ärsyttää. Joulukuu on vuoden kauhein kuukausi kun on yhtä sun toista jonniinjoutavia pyhiä.
Ihmiset muuttuu juhlapäivinä niin oudoiksi. Kaduille ilmestyi eilenkin ( kuten jokaisena juhlapyhänä) sunnuntaikävelijöitä. On lähdetty koko perheen voimin kävelylle pimeällä. Kellään ei ole heijastinta ja kävellään koko jalkakäytävän leveydeltä hitaasti niin ettei kukaan varmasti pääse ohi ja sattuisi mahdollisimman monta vaaratilannetta. Nämä tyypit kävelee vain juhannuksena ja muina juhlapäivinä. Muu aika pysytään kotona ja liikutaan autolla lyhytkin matka. Liikkuvat laumana ja yleensä perheen vanhemmilla on idiootimainen hymy naamalla ja katselevat taivasta ja puita jonkinlaisessa transsissa muistaen välillä hokea että ” voi miten ihana päivä. On niin hieno ilmakin” ja perheen teinit kävelee takana juro ilme naamallaan kädet tiukasti sivulla.
Tänään on kuitenkin normaali lauantai ilman mitään ihmeellisyyksiä. Kaupassa täytyy käydä.
Tiedossa mahtava, ihan tavallinen päivä
Osallistuin eilen kotoa käsin ylen tuntemattoman sotilaan lukumaratoniin. Oli kiva kokemus.
On ihan hyvä olla. Aamukävelyllä käyty ja kissa varpoo sylissä. Tiedossa tavallisen tylsä sunnuntai. Mutta tylsä on hyvä koska silloin asiat ei ole myöskään huonosti. Tylsyys on turvallinen olotila jota joskus yritti työntää luotaan pois alkoholilla.
Nykyään ei tarvitse tylsyyttä kavahtaa. On aikaa lukea, kuunnella äänikirjaa ja katsoa vaikka E.T leffa.
Raittius on tuonut rauhan elämään. On sisäisesti tyyni olotila
Hyvä runo, tekoälystä on moneen. Sulla on hyvä asenne tylsyyttä kohtaan, voisin ottaa mallia. Myös kuvauksesi raittiudesta saa aikaan fiiliksiä, että tuollaista minäkin haluan. Kiitos omasta puolestani, kun kirjoittelet.
Tämä on hyvin sanottu itse pakenen juuri tylsyyttä juomisen avulla ja tosiaan tuon kun osaisi ottaa vaan rennosti katsoa vaikka telkkaria koko päivän olisi kyllä hienoa
No ei auta kun yrittää oppia ajattelemaan uudella tavalla pikku hiljaa!
Kohta täytyy uusi ketju pystyttää ettei tule liian pitkää ketjua kahlattavaksi. Se rakentuu sitten jouluaattona kun pätkähtää 1.5 v selvinpäin.
Kursori vilkkuu ja kertoo että ”kirjoita jotain!” Nyt lyö pää kyllä ihan tyhjää joten kirjaan vain tämän hetkisiä huolia ja tuntemuksia:
Olen vähän huolissani rahojen riitämisestä tässä kuussa.
Riittävät kyllä jos mamma ei osta mitään ylimääräistä kaupasta. Nikotiiniin ei mene rahaa joten pärjäämme ehkä hyvinkin.
Vesimittarit luetaan tässä kuussa. Mietin kuinka iso lasku sieltä tulee? Ennen mittarit luettiin 3 kk välein ja nyt on mennyt 6 kk
Asumistuki täytyy tarkistuttaa kun vuokra nousee toukokuun alussa. Tuli melko kova korotus mutta se oli odotettavissa. Vuokra ei ole noussut 5 vuoteen.
Talous siis tänään mietityttää. Ei raittius poista huolia ja murheita mutta ne osaa käsitellä tervemmällä tavalla ja rationaalisesti. Mitään ”oikeita” huolia ei ole. Kaikki miettimäni huolet on hallittavissa ja ratkaistavissa.
Rahat riittävät kun teen päiväkohtaisen budjetin ja pysyn siinä. Nikotiinin lopetus oli jo yksi ratkaisu ongelmaan. Vesimittarien suhteen ei ole paniikkia. Lasku on ehkä joku 80€ koska kolmelta kuukaudelta se oli n. 40€ vedenkulutus ei ole kasvanut.
En itse tarkista asumistukea. Sen tekee ammattilaiset. Vaikeinta on hakemuksen tekeminen. Saamme asumistukeen tottakai korotuksen. Ei sen puolesta hätää.
Jostain sitä välillä vaan huolestuu. Mutta suhtaudun kuitenkin tulevaan luottavaisesti.
Näinhän se varmaan juurikin on. Huolet kai kuuluu elämään ja niitä kohtaa meistä jokainen matkan varrella toiset isompia ja toiset pienenmpiä.
Totuus varmaan kuitenkin lienee se, että sellaista ongelmaa ja huolta ei olekkaan joka juomalla paranee. Sinulla siis se puoli hienosti hanskassa samoin kuin nikotiini.
Raitis päivä nmr 5?? Ei mitään hajua vitosella vissiin alkaa…
On semmonen tunne, että tästä tulee hyvä päivä. Lukemista ja äänikirjoja, naapurin kanssa kahvittelua, lenkkeilyä ja chillailua. On tämä eläkeläisen elämä rankkaa
Pitäisi varmaan etsiä jotain vapaaehtoistöitä. Tosin niitä on kyllä ihan riittämiin jo kotonakin kun huolehdin muistisairaasta mammasta. Tai vielä lähinnä katson päältä että kaikki menee hyvin.
On jotenkin outo ajatus, että olen melkein kuin isä äidilleni. Välillä pitää toppuutella ja toisinaan puhua järkeä. Pesulle ei onneksi vielä tarvitse komentaa mutta siitä pitää huolehtia että lautasella on riittävästi ruokaa.
Se vielä puuttuisi jos vielä joisin. En jaksaisi ja hävettäisi hirveästi jos äiti loukkaisi itsensä silloin kun olisin humalassa. Selvinpäin parempi
Kolme viikkoa ilman nikotiinia. Kun käytin nikotiinipusseja niin mulla oli jano lähes koko ajan. Join päivän aikana valtavasti nestettä ja se tiesi jatkuvaa vessassa ravaamista.
Nyt ei tule juotua nestettä lainkaan niin paljoa. Hyvä juttu
Eilen kävin kaupungissa ja pistäydyin kirjakaupassa. Matkaan tarttui Hobitti. Nyt on sormuksen tarina kokonaan luettavissa. Olen kyllä hobitin lukenut aikaisemmin mutta en paljon siitä muista. Olkoon tuo kirja 1,5 vuoden raittiuden palkintoni.
Kohta rupeaa päivä pitenemään. Mieli yleensä piristyy välittömästi talvipäivän seisauksena kun tiedän, että päivät alkavat pidentyä. Vielä reilu viikko lyheneviä päiviä. Kohta koittaa tammikuun ja helmikuun kuulaat päivät. Oispa jo!
varlekiini on ehdottomasti pätevin lääke nikotiinin käytön lopetukseen.
Sulla on hyvä asenne tylsyyttä kohtaan, voisin ottaa mallia. Myös kuvauksesi raittiudesta saa aikaan fiiliksiä, että tuollaista minäkin haluan. Kiitos omasta puolestani, kun kirjoittelet.
