Kutas tänään kuuluu? 
Onko suomalainen oikeasti tällainen (kiroiluvaroitus!): Suomalainen sisu? Tunnetaanko meidät tuollaisina? Olen samaa mieltä tuosta, että suomalaisuus on suomalaiselle pakkomielle, mutta millainen on stereotypinen suomalainen? Kysyn tätä hieman pilke silmäkulmassa. Kootaan yhdessä stereotypiasuomalainen?
Mun mielestä alemmuuskompleksi ei ole sen realistisempi näkökulma kuin ylemmyyskompleksikaan. Minusta olisi ainakin kauhean masentavaa funtsia että “kyllä me suomalaiset ollaan kauheita ja juodaan viinaa liikaa ja hakataan ja puukotetaan toisiamme ja kaikki on muutenkin ihan paskaa oikeesti”.
Oikeestihan suomalainen alkoholin suurkulutuskin on aika uusi ilmiö. Vielä viime vuosisadalla olimme Euroopan kuivimpia kansoja, mitä tulee vuosittaiseen alkoholinkulutukseen per henkilö. Nyt alkoholin kulutus on kolminkertaistunut viimeisessä 40 vuodessa.
Mä oon ainakin kaukomailla huomannut, että yleensä suomalaisia pidetään hieman ujoina, mukavina ja rauhallisina ihmisinä, kun pahimmasta känniöykkäröinnistä vastaavatkin britit ja aussit. Siinäpä vasta varsinaisia maailman omistajia. 
Tietenkin Suomessa esiintyy paljon alkoholismia, mutta sama kirous vaivaa myös kaikkia pohjoismaalaisia, venäläisiä, jenkkejä… Ei lie sattumaa että monet parhaimmat päihderiippuvuuden hoitomenetelmät ovat kotoisin Pohjois-Amerikasta.
Yleistykset ja stereotypiat on kuitenkin joka tapauksessa vähän nihkeitä. Kaikki suomalaiset eivät juo paljon viinaa, vaan itse asiassa eniten juova 10 % kansasta kippaa peräti 50 % kaikesta Suomessa juodusta alkoholista.
Olisi myös aika nihkeää liikkua maailmalla kelaten koko ajan pakonomaisesti, että mitähän nuo minusta ajattelee. Joka tapauksessahan ihmiseen pääsääntöisesti suhtaudutaan samalla tavalla kuin hän suhtautuu muihin; oli missä maassa ja minkä maalainen tahansa. Siis sen jälkeen kun se Suomen passi tai “Finland” on ensin aiheuttanut positiivisen ensireaktion… hahhah.
Mutta vai että Sofi Oksanen ei osaa sanoa positiivisia asioita Suomesta, kun ei ole Suomeen rakastunut. Sepäs hassu ajatus. 
Minä osaan kyllä sanoa positiivisia asioita monesta paikasta ja jopa ihmisestä, johon en ole rakastunut.
Joidenkin mielestä positiivisuus on kai jotenkin noloa tai lapsellista, mutta saahan se olla sitä.
Lasten kaltaisten on taivasten valtakunta. 
Kääk. Mä luulen että nyt alkaa mennä jo sen verran [size=85]räjähdys[/size]herkälle alueelle jos aletaan puhua “stereotyyppisesta suomalaisesta” että paras jättää moiset stereotypiat joillekin stereotypiaihmisille. 
Yritetään pitää pinta tyynenä.
Mun pointti on juuri se, että miksi pitäisi funtsia suomalaisuutta koko ajan?
Ei positiivisuudessa mitään vikaa ole niin kauan kuin positiivisuudella ei yritetä peittää totuutta. Miksi minusta tuntuu välillä, että suomalaisten isoäänisellä suomalaisuushypetyksellä yritetään peittää jotain? Jos kaikki on liian täydellistä, todennäköisesti paljon on pielessä.
Pohjoiskoreakin on absoluuttisen täydellinen maa. Pohjoiskorealaisten mielestä. 
Mutta rauhallisia öitä kaikille tämän kauniin, yllättäen ei- messiaanisjuutalaisen reggaebiisin myötä.
Eihän sitä tarvitsekaan. Se on vain ollut meillä tässä keskustelun aiheena nyt aika intensiivisesti, ja onkin kieltämättä mielenkiintoinen aihe. 
Niin… empä tiedä. Itsekin olen nähnyt niitä huonojakin puolia, joita löytyy joka maasta, ja jotka usein myös esiintyvät samanlaisena monessa maassa. Päihdeongelmat, yhteiskunnan turvaverkkojen harveneminen, arvojen koveneminen, syrjäytyminen, leipäjonot, lasten ja nuorten ongelmat, väkivalta…, Samalla kun arvot pinnallistuvat. Jengiä kiinnostaa enemmän BB-äänestäminen kuin vaaleissa äänestäminen.
Silti; Suomeen on aina ihana palata reissusta, mutta Suomesta on myös ihana lähteä reissuun. Ja niiden välissä asua, tehdä työtä, opiskella, elää tavallista elämää Suomessa.
Keväällä 2014 Aion lähteä koulun tarjoamaan kansainväliseen työharjoitteluun Nepaliin kolmeksi kuukaudeksi. 
Saa nähdä missä kantimissa se maa silloin makaa. JA… mitähän ne siellä mahtaa ajatella Suomesta?!
Voimme päättää tämän keskustelun tähän. Kiitos ja mukavaa alkavaa viikkoa.
PS. Stereotypiat suck!
Keskustelun aihe tässä ketjussa oli se, etten minä ymmärrä kotiseutuylpeyttä. Kotiseudulla asiayhteydessä alunperin tarkoitettiin suomen sisäisiä kotiseutuja, eikä suomalaisuutta itsessään.
Mut eniwei hyvää virkeää maanantaita kaikillle. 
Jep, sori jos menin yli laidan. Kivaa päivää, kuomat!
Ei mennyt Pikkususi yli laidan. Minulla vain on ylevä ajatus yrittää oppia siitä, mitä menneisyys on opettanut. Esimerkiksi siitä mitä aika tällä foorumilla opetti. Menneisyys ilmoitti minulle, että tietyntyyppisiä aiheita kannattaa täällä välttää jos tahtoo saada metsältä toivomiaan kaikuja.
Mitäänhän tietynlaisten aiheiden välttäminen ei takaa. Mutta edesauttaa rauhaa kuitenkin. 
Aika on ihan hyvä opettaja. Se antaa vihjeitä mihin suuntaan mennä. Armoton se on. Mutta myös kärsivällinen. Se voi odottaa koko ihmisen elämän, että ihminen tajuaisi jotain ja hiffaisi syyn ja seurauksen lakeja. Mutta se ei pakota tajuamaan mitään, eikä moralisoi mistään. Ihminen saa ihan vapaasti elää koko elämänsä oppimatta mitään.*
Aika vain on.
Tällaista filosofista mietiskelyä tänään. Aika ylevä ja vapaa olo. Ilman kummempaa syytä. Ja tänään on sentään maanantai. 
youtube.com/watch?v=FvJXvVjskTU
*Tuolla en viitannut keneenkään henkilöön. Yleisluontoista pohdiskelua.
Jäbäleizzönil on aika hyvä kysymys, jota on kyselly jo media ihan pilapiirroksia myöten.
Mitäs luulet, onks Saul ÄO:ltaan heikompi kuin vaikka sä ja mä , vai mitkä jutut täs vaikuttaa?
Kellä jäbäleizzönillä? Jos allekirjoittaneeseen viittaat, minähän olen edelleen nainen. En ole vaihtanut sukupuolta.
No ei varmasti ole oikeasti. Äly vain on suhteellista, kuten kaikki. Älyyn liittyy monia kysymyksiä kuten mikä on älyä ja mikä lahjakkuutta, mikä taas opittua ajattelua ja taitoa jne.
Oikea kysymys on pikemminkin (kärjistetysti); tuottavatko hyvät perheet automaattisesti kunnollisia kansalaisia, ja tuottavatko huonot perheet automaattisesti huonoja kansalaisia?
Voiko hyvän perheen vesa aiheuttaa yhteiskunnallisia ongelmia?
Suhtaudun nihkeästi suoraviivaisiin luokitteluihin, kuten “hyvä” ja “huono” perhe. Mutta koska Saul itse sanoi…
Kehotan kaikkia pelihousunsa repineitä miettimään ihan rauhallisesti: onko nyt todella niin että jokaisen aikuisen etuoikeus hankkia lapsia ilman velvollisuutta huolehtia näistä hyvin ja valtion oikeus suunnitella lastensaantia on kaikki kaikessa? Vai olisiko kuitenkin niin, että meidän pitäisi asettaa etusijalle lapsen oikeus hyvään elämään, turvalliseen kotiin ja vastuulliseen kotikasvatukseen? Minulle on tarjottu nämä kaikki ja olen siitä vanhemmilleni erittäin kiitollinen. Mielestäni on tärkeää ja eettisesti ensiarvoista, että muille suodaan sama mahdollisuus.
… teen uhkarohkean oletuksen että Saul on siis “hyvästä” perheestä.
Saulia lyödään nyt aika lujaa. On helppo allekirjoittaa monet Saulin ajatuksista, esim. ed. näkemys. Probleema on pikemminkin se, ettei Saulparka tiedä yhtikäs mitään niiden ihmisryhmien realiteeteista joihin hän viittaa tuista puhuessaan. Kun on taloudellisesti turvattu kohtalaisen lyhyt elämä takana, ja todennäköisesti taloudellisesti turvattu tulevaisuus horisontissa, on helppo elää pää pilvissä ja jalat tukevasti ilmassa. Ja tietää muidenkin tilanteista kaikki. Varsinkin yhteiskunnan surkimusten.
Saulin sanailuissa hupaisaa on se, että toisaalta hän on alkanut hurskastella lapsen oikeudella hyvään lapsuuteen, peräänkuulutettuaan ensin lapsilisien poistamista ja “heikomman aineksen” lisääntymisen ehkaisemistä.
Onhan siinä ristiriita. Edistäisikö lapsilisien poistaminen siis hänen mielestään jonkun onnellista lapsuutta?
Lapsilisä on joka tapauksessa sen verran pieni porkkana, että tuskimpa sen takia kukaan lapsia menee hankkimaan. Olisikohan Saulilla siis muitakin ideoita syntyvyyden säännöstelyyn, sitä tuskin saamme koskaan tietää.
Tragikoomista on vieläpä se, että syntyvyys on Suomessa muutenkin alhaalla.
Mutta oikeasti kammottava ilmiö on se, että nuoret huumeita käyttävät naiset hankkiutuvat raskaaksi päästäkseen nopeammin korvaushoitoon.
Siitä Saul ei taida tietää mitään.
PS. Jäbäleizzön on vain sanontatapa, jonka on lanseerannut Pasila -sarjan henkilö Hjerppe Stoltenstolten, ja liittyy siihen että saatetaan kavereiden kesken ns. läpällä kutsua naispuolisiakin frendejä “jäbäksi”. Joskus saatetaan kutsua myös “horoksi”, ilman että sekään tarkoittaa mitään oikeesti.
Hyvää Isän päivää.
Musta Saulin ajatuksissa siintää ihan kokonaan nykyisestä poikkeava yhteiskuntamalli, jossa ei ole tukijärjestelmiä lainkaan. Tausta- ajatuksena ns. passiivisiksi - eli laiskoiksi - stigmatisoitujen yhteiskunnan ryhmien aktivointi tuottavaksi yhteiskunnan osaksi.
Miksi kenenkään pitäisi saada ilmaista rahaa yhteiskunnalta minkään syyn takia?
[size=85]
(Miksi esim. poliittisten nuorisojärjestöjen pitäisi saada tukia joiden siivellä nuori nousukas voi käydä isänmaan asialla vaikkapa tapaamassa Yhdysvaltojen pressaehdokkaita?)[/size]
( )
Khihihihi. No ihan oikeasti en ole niin perillä asioista että voisin ottaa kovin hanakasti kantaa Schubakin edesottamuksiin. Mutta mielenkiintoinen ilmiö tämä eniwei.
Ihmiset jotka eivät itse ole koskaan olleet oikeasti riippuvaisia tuista uskovat tukien varassa elämisen olevan helppoa. Tukihelvettien kirousten alla, vailla tulevaisuutta eläneiden korvissa särähtää pahasti kun sosiaalituista käytetään sanaa “kannustin”. Ikäänkuin kyseessä olisi jokin palkan lisäksi maksettavaan bonukseen verrattava asia. Ilmaista rahaa ovista ja ikkuinoista, helppoa elämää… On myös aikamoista tuubaa väittää “hemmoteltujen” sosiaalitukia saavien suomalaisten pitävän tukia itsestäänselvyyksinä. Suomessa olemassaolo on aina pitänyt ansaita. Hengittämisestäkin pitää tuntea syyllisyyttä koska kulutamme pyhän isänmaamme kallista happea.
Hyvätuloiselle perheelle lapsilisätkin ovat toki vain lisätuloa.
Täältä löytyy vähän tarkempaa matskua ja hyviä argumentteja Saulin ajatusmaailmasta.saul.puheenvuoro.uusisuomi.fi/12 … a#comments
Turha kieltää etteikö sitä tapahtuisi. Ja sitten kun vanhemmat ovat dokaamassa lapsilisiä kurkustaan alas, liottavat lapset vessapaperia haaleaan veteen kun ei ole muutakaan ruokaa syötäväksi. Minituloilla kituuttaville muutamakin ylimääräinen euro on aina tuloa, vaikka kuten sanoin: pahasti pistää ärsyttämään jos tuista käytetään ilmaisua “kannustin”. Nämä ovat niiden ihmisten valintoja jotka eivät osaa visioida itselleen parempaa tulevaisuutta kuin tukien varassa selviytymisen. Ne unelmoivat joilla on siihen varaa. Loput vain selviytyvät päivästä toiseen, eivätkä osaa ajatella tätä päivää pidemmälle. Kun on ollut tuulta siipien alla lapsesta asti, ja kodinperintönä saatu tietotaito siitä miten yhteiskunnassa menestytään, on helppo kasvaa idealistiseksi visionääriksi. Jotkut meistä eivät tiedä mitä tulevaisuuden suunnittelu tarkoittaa. Että mitä? Tämä elämä on myös minua varten olemassa?
Mutta eipä silti, kyllä minuakin vituttaa ajatus siitä miten paljon yhteiskunta tukee vaikkapa Eerikan huoltajien kaltaisia vanhempia. Ja sitten kun huoltajat tekevät kuten tekevät, on yhteiskunta muka suurin vastuullinen.
Edelleen olen sitä mieltä että yhteiskunta ylläpitää ja ruokkii työttömyyttä, ja palkkatyöelämään pääseminen on joillekin meistä tehty käsittämättömän vaikeaksi. Olen myös sitä mieltä että elämme holhousyhteiskunnassa. “Holhous” ei tarkoita tässä yhteydessä pään silitystä ja ruusunpunaista pumpulia, vaan näennäistä “huolenpitoa” jonka varjolla todellisuudessa tietyt ihmisryhmät pidetään riippuvaisina, alisteisessa asemassa. Sekä monen tahon käytettävissä.
No, lapsilisän suuruus on hieman yli 100 euroa kuussa, ja johan sen lapsen välttämättömin ravinto ja muut hoitokulut ovat sen verran että vaikea nähdä lapsilisää kovin hyvänä kikkailumenetelmänä lisätienesteille.
Jos lapsia jaksaa synnyttää peräti viisi tai enemmän, aletaan päästä lähemmäksi 200 euroa kuussa per muksu.
Lastensuojelussa on tosiaan paljastunut viime aikoina karmeita laiminlyöntejä tunnetuin seurauksin, mutta kyllä samalla kuitenkin huostaanottojen määrä on lisääntynyt, mikä osoittaa että yhteiskunta kyllä puuttuukin useimmiten asioihin. Huostaanottokaan ei tietenkään ole omiaan takaamaan lapselle onnellista lapsuutta, mutta joskus se on pienin valittavissa oleva paha.
Monilla päihdeongelmaisilla vanhemmilla joiden lapset on huostaanotettu, lapset on sijoitettu jollekin päihteettömälle lähisukulaiselle, esim. isovanhemmille.
Päihdehuollossahan lastensuojeluilmoitus tehdään automaattisesti jos käy ilmi että asiakas on tekemisissä alaikäisten lasten kanssa.
Mutta ajatuksena siis että erilaiset tuet passivoivat ja lamauttavat ihmisiä, on ihan kiinnostava ja useinkin poliittisen keskustelun aiheena. Nähdään, että tukien varassa eläminen on kannattavampaa kuin mennä töihin alipalkattuun työhön; esim. siivoamaan tai Mäkkärin hihnalle.
Jotkut alat, kuten vaikkapa siivousala, onkin hyvin pitkälle maahanmuuttajataustaisen työvoiman pyörittämää. Maahanmuuttajat eivät ilmeisesti niinkään helposti jättäydy vain tukien varaan koska joko eivät tiedä koko tukiverkosta paljon tai sitten eivät halua leimautua “pummeiksi”.
He siis valitsevat mieluummin työnteon, jos siihen suinkin tilaisuus on.
Minua kiinnostaisi kuulla, millä tavalla palkkatyöhön pääseminen on jollekulle vaikeaa, ellei vaikeudeksi lasketa tosiaan motivoitumisvaikeuksia alipalkattuun työhön.
Aihe on kyllä ihan tavattoman huisin kiiinnostava! Hyvää keskustelua!
Pitemmän työttömyyden jälkeen työpaikan saaminen on erittäin vaikeaa. Joka paikkaan kuitenkin on useampia hakijoita, ja aukkoiset CV:t karsitaan ensimmäisten joukossa…
Varmasti näinkin.
Maahanmuuttajat vaikuttavat kuitenkin työllistyvän melko sujuvasti jopa ilman kunnollista suomen kielen taitoa tai työhistoriaa Suomessa, ainakin niille aloille joilla vallitsee työvoimapula.
Eikö ammatillinen koulutus olisi ratkaisu monen pitkäaikaistyöttömän ahdinkoon, ja tarkotan nyt ihan oikeaa ammatillista koulutusta, enkä jotain työkkärin pilipali-kursseja joiden tarkoitus on vain kaunistella tilastoja. 
Tietysti pitkäaikaistyöttömyys sinällään jo alentaa ihmisen toimintakykyä ja vaikuttaa jopa mielenterveyteen, mutta siinä aletaankin siirtyä jo työkyvyn alenemiseen, jota tietysti voivat aiheuttaa myös mielenterveys- ja päihdeongelmat.
Suomessa on alueita, joissa töitä ei yksinkertaisesti ole tarjolla, esim. Kainuu. Voi myös olla korkea kynnys hakeutua maahanmuuttajien suosimille aloille, jos takana on pitkä koulutus. Uskoisin myös, että työttömänä on paljon vajaakuntoisia ilman virallosta työrajoitteisuus-statusta.
Jahas, ja taas pyörähti plinkki- ihmemaassa sama levy kuin joskus aikaisemminkin. 
Plinkkiläiset ovat katselleet lapsena teletappeja. Toistoo… toistooo…
Keskustelu on joo ollut ihan hyvää. Tähän asti:
RC unohti sujuvasti vuosi sitten käydyn täsmälleen saman keskustelun? No tuskin.
Suomi on muutakin kuin pääkaupunkiseutu torvelot! Toiseksi fernettimetsän laajennusosa saa luvan olla vapaa maahanmuuttajakeskustelusta kuten vanhakin pöpelikköni. Joten olkaat hyvät, ja lopettakaa mamukeskustelun ujuttaminen fernettimetsään välittömästi. Minä en näe työttömyys- ja syrjäytymisongelmaa suomessa mamu vs. kantasuomalaisasetelmana. Kysymyksessä on ongelma joka elää ja voi hyvin juuri niiden mielikuvien, kliseiden ja asenteiden vuoksi joita esimerkiksi ketostixin syrjäytymisestä-mitään-ymmärtämättömyyttä loistava viesti oli tulvillaan.
Syrjäytynyt ei tarkoita mielenterveysongelmia, päihdeongelmia, työrajoitteita, sairauksia, vammaa, eikä välttämättä minkäänlaista ongelmallisuutta ihmisenä. Syrjäytynyt ei ole toivoton, surkea rassukka, joka odottaa itsesäälissä rypien että joku yököttävä murheellis- ilmeinen sosiaalipornotähti tulee runkkaamaan syrjäytyneen traagisella tilanteella. Syrjäytynyt ei toivo, että joku narsistinen omaan myötätuntoonsa rakastunut idiootti tulee pitämään kädestä kiinni, lohduttamaan ja sanomaan että et sinäkään poloinen ole toivoton tapaus.
Pahinta mitä syrjäytyneeksi leimatulle ihmiselle voi tapahtua, on joutua jonkun sosiaalitättähäärän auttamisterrorin kohteeksi.
Valtaosa syrjäytetyistä ymmärtää kyllä itse ettei vika ole syrjäytyneessä henkilössä. Syrjäyttämis- ilmiö on yhteiskuntaamme saastuttava sosiaalinen perversio.
Syrjäytyminen on yksinkertaisesti ulkopuolella olemista. Sitä, ettei yhteiskunta päästä sisälle. Tämä on asia, jota on aivan turha yrittää tavata esim. ketojen kaltaisille ihmisille, jotka ovat pihalla kuin lumiukot siitä mitä syrjäyttäminen tarkoittaa käytännössä. Syrjäyttäminen on sitä, että yhteiskunta nostaa tien pystyyn jopa sinne siwan kassalle. Syrjäyttäminen on sitä, ettei se teini saa koskaan sitä ensimmäistäkään työpaikkaa. Ja koska ei ole ensimmäistä työpaikkaa, ei tule sitä toistakaan. Koulutkaan eivät ole paikkoja joihin vain mennään. Niihinkin pitää päästä. Tämä ei ole vain Kainuun ongelma. Samaan ongelmaan törmää suurimmissakin kaupungeissa.
Tietysti median luomia mielikuvia uskovat hyväuskoiset hölmöt eivät sitä usko.
Fernetti esittäytyy- ketjussa olen sanonut kantani asioihin niin perusteellisesti etten enää ala samaa keskustelua uudelleen.
No, Red Cat? Oliko tämäkin jännä purkaus?
Kieltämättä. Onko ollut raitis päivä?
Eikös tällänen “sosiaalinen perversio” ajattelu mene aika Schubakin linjoilla, vai kuis?
Pitäisikö tuet siis esim. lakkauttaa?
Ehen todellakaan ole pihalla kuin lumiukko syrjäytymisestä.
Kyllä se on minullekin tuttua sekä itse koettuna että omins silmin nähtynä. Itse olen ainakin käynyt leipäjonossa joskus, ollut päihdehuollon asiakas, ja lisäksi saattanut yhden päihteisiin kuolleen syrjäytyneen perheenjäseneni hautaan.
Olen myös tehnyt toista vuotta duunia aika rajusti syrjäytyneiden ihmisten parissa. Tosin nyt tällä hetkellä käyn vain keikkahommissa, kun olen päätoiminen opiskelija ja nostan… kauhistus!.. opintotukea!
Työttömänä en ole kovin paljon ollut, se myönnettäköön. Enintään aika lyhyitä jaksoja joskus ja omasta halusta.
Ja Suomi ei tosiaankaan ole sama asia kuin pelkkä pk-seutu, vaan joidenkin alojen työvoimapula kontra työttömyys ovat maanlaajuisia ilmiöitä.
Samalla kun esim. hoitajia vanhustenhoitoon joudutaan tuottamaan ulkomailta, kun Suomessa ei riitä ammattitaitoista henkilökuntaa koko vanhustenhoidon tarpeisiin!
SILLÄKIN alalla niitä maahanmuuttajia riittää.
