Ex-pelurin päiväkirja

Olen tajunnut sen jo pidempään, tänään vain päätin ottaa itseäni lopullisesti niskasta kiinni, ennenkuin tapahtuu mitään pahempaa. Olen peliriippuvainen.
Minulla on ollut aina suuri kilpailuvietti ja olen erittäin ahne persoona. Pelikoneet eivät ole ikinä olleet kompastinkivi, muutamia satasia ehkä elämän aikana niihin upottanut, mutta Pokeri. Sanottakoon aluksi, että olen jonkin verran voitolla pokerista, mutta en ole ylpeä asiasta lainkaan, vaan päinvastoin.
Muutama vuosi sitten kun täytin 18-vuotta alkoi nettipokerihelvetti. Kaikki aika meni nettipokeriin, jonka olisin voinut käyttää hyödyllisemmin, mieliala oli suurimman osan ajasta täysin maassa, joskus jopa ajatteli, että mitä jos vain jättäisi kaiken paskan. Maaliskuussa voitin nopeassa ajassa noin 10k€ ja olin aivan haltioissani rahoista. Nopeasti kuitenkin tuli ottaja ja hävisin 4 tuhatta yhdessä päivässä. Sen jälkeen olen hävinnyt aina muutaman kerran kuukaudessa 500-1000€ häviten yhteensä noin 5tuhatta. Tänään hävisin 300e rulettiin tyhmyyksissäni ja koin ikäänkuin valaistumisen ja minussa heräsi tarve avautua näistä asioista muille, jotka tietävät tunteen. Olen kertonut tappioistani tyttöystävälleni ja hän on tukenut minua kykynsä mukaan, mutta sitä häviön tunnetta ei tiedä ennenkuin itse kokee. Ilman häntä en kuitenkaan olisi näin hyvässä jamassa. Tällä hetkellä tililläni on 600e ja sillä pärjään kuukauden varsin hyvin, kun vielä asun vanhempienikin luona eikä eläminen maksa. Käyn töissä ja se maistuu hyvältä, inhottaa vain ajatella, että esimerkiksi äsken häviämäni 300euron eteen joudun tekemään töitä koko ensi viikon. Tyhmä minä! Tunnen itseni todella idiootiksi enkä halua enää kokea sitä uudestaan. Haluan tienata töistä rahaa ja vielä kun asun kotona, niin siitä jää paljon säästöönkin. EI ENÄÄ SENTTIÄKÄÄN UHKAPELEIHIN!
Usein minulla on vain tyhjää aikaa kotona, eikä mitään tekemistä kuin televisio tai tietokone, joten ajatukset harhautuu pokeriin. Pitäisi keksiä jotain uutta tekemistä tai joku mukava harrastus mikä vie ajatukset pois koko paskasta, ehdotuksia otetaan vastaan. Opiskelemaan pitäisi pyrkiä keväällä taas kun viimeksi ei tärpännyt (lue: suurin osa lukuajasta meni pelaamiseen), joten keväälle riittää ainakin tekemistä, mutta ennen uutta vuotta en ajatellut aloittaa lukemista pääsykokeisiin.
Henkilökohtaisesti minua oksettaa lukea muiden kertomuksia, kuinka ovat hävinneet kymmeniä tuhansia ja lapsiakin löytyy, otan todella paljon osaa ja toivotan voimia. Nämä kirjoitukset saivat minut myös tajuamaan ongelmani ajoissa, ennenkuin itsekin velkaannun ja häviän kaikki palkkarahani. Kaikki ei ole myöskään rahallista, elämänlaatu heikkenee huomattavasti, mieli on masentunut ja se vaikuttaa välittömästi myös kaikkiin läheisiin, enkä halua niin käyvän. Haluan onnellisen elämän.
Tavoitteenani on, etten enää ikinä sentin senttiä pelaa uhkapeleihin. Minusta on säälittävää lukea ihmisistä, jotka sortuvat aina uudestaan ja uudestaan. En halua olla yksi heistä. Lähetinkin juuri sähköpostia jokaiselle sivustolle missä olen pelannut pokeria tai muuta, ja pyysin ikuista pelikieltoa. Tämä sai tuntemaan oloni levolliseksi ja itsevarmaksi. Pystyn siihen!

Tänne tulen päivittämään tuntemuksiani ja ajatuksiani tästä asiasta.

Kiitos, jos jaksoit lukea, vaikka olikin sekavaa tekstiä.
Jaksamisia kaikille!

Hienoa, että tunnustat ongelmasi. Kuulostat kuitenkin liian itsevarmalta, ja arvostelet muita, ja muiden repsahduksia. Ei yleensä lupaa hyvää. Pelkään että tiesi on vielä kivinen ja HYVIN alussa.

Kaikkea hyvää kuitenkin.

Pokerin ongelma uhkapeliriippuvaiselle on se, että se todellakin muuttaa luonnetta ja pelatessa enemmän myös riippuvuus kasvaa. Itse et pysty esimerkiksi kontrolloimaan omaa pelaamistasi.

Sen lopettaminen on vain niin vaikeaa varsinkin niille, jotka tietävät kykenevänsä voittamaan edes silloin kun peliä voidaan kontrolloida. Peliriippuvaisilla voitot ovat liian harvoin sekä merkittäviä että pysyviä ja niilläkin on usein kova hinta.

Mikäli et halua pelata, niin paras syy pitää päätös on se, että et tykkää niistä muutoksista, joita pokeri on sinulle tehnyt. Jos et halua pelata rahallisista syistä, niin ennemmin tai myöhemmin luultavasti sorrut.

DAY 1
Tiedän. On vasta ensimmäinen pelaamaton päiväni, ja tälläkin hetkellä taistelen itseäni vastaan.
En mielestäni ole arvostellut muita, mutta kyllä, yritän olla itsevarma, jotta pystyisin lopettamaan. Pokerin ongelmana on tosiaan se, että se on peli, jossa HYVÄT pelaajat voivat jäädä voitolle pitkässäkin juoksussa, toisin kuin uhkapeleissä (kuten ruletti, pelikoneet yms.). Sen takia riippuvuus on vieläkin voimakkaampi, jos henkilö ajattelee olevansa muita parempi pelaaja. Pokerissa on myös tuurilla tottakai suuri vaikutus.
Omaksi ongelmakseni nousi se, mikä niin monilla muillakin ongelmaisilla, että kun hävisin 1 tai 2 sisäänostoa, menin suurempiin peliin jotta voittaisin häviämäni takaisin. Tottakai sieltäkin sitten tulee turpaan ja lopulta huomaa että on mennyt aivan liikaa. Tämä toistui pelatessani lähes AINA. Sen takia minusta ei voi tulla pokerinpelaajaa ja olen hyväksymässä sitä tosiasiaa.
Tästä irtautuminen on tottakai prosessi ja nytkin aivot välillä väläyttelevät, että mitä jos menisit voittamaan huonoilta pelaajilta rahat, joita olen hävinnyt ennen, mutta pysyn vahvana. Saan rahaa töistä ja kaiken lisäksi nautin työnteosta tällä hetkellä. En halua palkkapäivän koittaessa hävitä vaivalla tienaamiani rahoja, vaan niillä rahoilla voi tehdä muuta hauskaa ja nauttia elämästä. Lisäksi häviämisestä tulee vaan niin paska fiilis ja sitä kannattaa muistella kun tekee mieli pelata.
Sanon, että en pelaa enää ikinä uhkapelejä. Ikinä. Monet sanovat “yrittävänsä olla pelaamatta”. Jos sanoisin niin, saattaisin helpommin repsahtaa, sillä en ole silloin luvannut itselleni varmasti pelaamattomuutta. Tämä saattaa kuulostaa jonkun korvaan “liian itsevarmalta”, mutta tarkoitukseni ei todellakaan ole halveksia muita, ja toivon että jokainen onnistuisi. Ainoa henkilö johon kuitenkaan voit todella vaikuttaa, on sinä itse. Olen sanani mittainen mies ja itseään on mahdotonta huijata tämmöisissä asioissa. Uhkapeli kuin uhkapeli, ei poikkeuksia, ei sentin senttiä.
Ääni päässäni sanoo, että jos tallettaisit edes yhden satasen. Sitä en kuitenkaan tee. Toivon, että tunne helpottaa tulevaisuudessa ja haluaisinkin saada jotain muuta tekemistä ajatuksien karkottamiseksi. Ehkä ostan jonkin uuden tietokonepelin, jota ei pelata rahasta tai ei aiheuta voimakasta riippuvuutta. Lisäksi voisin viettää enemmän aikaa tyttöystäväni, kavereiden ja liikunnan parissa.
Jälleen minut valtasi hyvänolontunne, kun sain avautua tänne. Vaikka siitä ei muille olisikaan hyötyä, niin tuntuu mukavalta kirjoittaa ylös omia tuntemuksia ja siten ehkä käsitellä niitä paremmin. Tähän fiilikseen on hyvä lopettaa tältä päivältä.
Kiitos.

Nuo pelaamaan houkuttelevat äänet ei niin vain katoa. Kun tulee hetkiä, joissa muutkin mielihyvän lähteet katoavat, niin nuo äänet vahvistuvat. Tästä seuraa esimerkiksi ajatuksia, että miksi en voisi pelata pienillä panoksilla ensin, koska siellä vastustajat ovat todella huonoja ja pienen summan häviö ei edes haittaa. Ja itselleen on hyvin helppo uskotella, että tällä kertaa en esimerkiksi mene isoihin pöytiin pelaamaan.

Mutta ongelma ei ole lähtökohtaisesti raha vaan tuo mainitsemasi riippuvuus. Oletko onnellinen siitä, että olet jo nyt saanut päähäsi tuon äänen joka houkuttaa pelaamaan. Kun peliriippuvainen pelaa, niin jo pientenkin summien pelit vahvistavat tuota riippuvuutta.

Itseäni motivoi tällä hetkellä pelaamattomuuteen ainoastaan halu nujertaa oma riippuvuuteni. Pelasin pokeria ammatikseni monta vuotta ja muutuin ihmisenä paljon huonompaan suuntaan. Koko ajan tiedän, että jos alkaisin pelata uudestaan, saisin sekä lisää lyhytaikaista mielihyvää että rahaa. Kaksi kuukautta olen ollut nyt pelaamatta ja riippuvuus etsii koko ajan aktiivisesti uusia muotoja. Jos en olisi riippuvainen, voisin toki pelata ja olla onnellinen, mutta niin kauan kun riippuvuus on hallitsevaa, pelaaminen on vahingollista. Riippuvuushoitona olen käyttänyt liikuntaa ja siihen olen saanut kanavoitua aika paljon energiaa, mutta nyt on niin paha flunssa, että urheilla ei voi ja pelaaminen houkuttaa vastaavasti enemmän.

Yleensä peliriippuvaiselle tappiot ovat niitä hetkiä kun pelaaminen halutaan lopettaa. Pelinhimoon kuuluu kuitenkin ominaisuus haluta voittaa tappiot takaisin tai voittaa vielä vähän lisää. Rahan menettämisen pelko ei voi käsittääkseni estää pelaamista, koska siihen löytyy aina mielelle kiertoteitä eikä peluri edes oikeasti pelkää rahan menettämistä.

Aina tarvitaan ensimmäinen päivä.

Mutta, muutama pointti:

  • Monta päiväkirjaa on nähty, jotka päättyvät viimeistään 4vko aloituksesta, arvaan että pelit jatkuu…
  • Itsensä huijaaminen se onnistuu valitettavasti kaikista helpoiten, vaikka kuinka ollaan sanansa “mittaisia”
  • Nuo “äänet” eivät välttämättä katoa koskaan. Töitä on edessä ja prosessi on pitkä ja raskas.

Tsemppiä jatkoon.

Kiitos kohtalotoveri, sanasi luovat uskoa minuun ja tiedän että lopettaminen on mahdollista kovalla itsekurilla. Vieras taas, vaikka sanasi saattavat olla osittain totta, en kaipaa negatiivista asennetta projektiin. Yritän pysyä positiivisena ja ajatukset pois pelaamisesta muilla jutuilla.
Itsensä huijaamisen voi käsittää monella tavalla, mutta mielestäni et voi huijata itseäsi, koska syvällä sisimmässäsi kuitenkin tiedät totuuden ja omatunto kolkuttaa. Vaikka pelaisin edes 1euron, tuntisin valtavaa syyllisyyttä itseni pettämisestä. Ja miksi tekisin semmoista, koska tiedän etten pelaamisesta saa kuitenkaan mitään positiivista irti. Vaikka kerran voittaisin, ongelma ei poistuisi.
Seurustelukumppanin kanssa ollessa, kuten tälläkin hetkellä, tekee kaikista vähiten mieli pelata. Kerroin myös hänelle päätöksestäni lopettaa kaikki uhkapelit, ja jos pettäisin itseni, pettäisin samalla myös hänet.
Nyt nukkumaan ja aamulla taas töihin ja huomenna menen myös pelaamaan squashia, joten saa muuta mukavaa ajanvietettä.
Tulen luultavasti kirjoittelemaan päivityksiä lähes päivittäin, vaikkei teksti ylläkkään Shakespearin tasolle, mutta tämä on itselleni hyvää terapiaa. Ennen tapasin kirjoittaa pokerifoorumeille, mutta tämä on ikään kuin hyvä korvike sille, kaiken lisäksi mukavampia ihmisiä ja kaikki puhaltaa yhteen hiileen.
Öitä!

Ei edes kannata uskotella itselleen, että pelaamisessa ei ole paljoakaan positiivista. Ei kukaan käytä satoja tai tuhansia tunteja johonkin, josta ei saa mitään irti. Pelaaminen nyt vain tuottaa mielihyvää ja kohtuupelaajille se voi olla täysin nautinnollista niin kuin viini toisille ruoan kanssa. Jos yrittäisin uskotella itselleni, että pelaaminen on vain pahasta, niin aivan varmasti keksisin myöhemmin syitä siitä miksi pelaaminen olisi kuitenkin hyvä asia. Jokainen pelaaja pystyy kyllä kertomaan lukuisia syitä, miksi kannattaa pelata.

Kokonaisuudessa haitat ovat vain paljon isompia kuin pelaamisen hyödyt. Itse tiedän monia aidosti voitollisia pokerinpelaajia ja vain harvalle heistä pokeri on tuonut elämään merkittävästi lisää onnellisuutta. Jos pokeriin käytetty aika oltaisiin käytetty johonkin muuhun hyödylliseen, niin tulokset elämän kokonaisuutta ajatellen olisivat lähes aina parempia. Menestyvät pokerinpelaajat ovat menestyvien yrittäjien joukosta lähes onnettomin osajoukko. Näin siis jopa voitollisten pokerinpelaajien keskuudessa. Ja tällaisia pelaajia on suomessa alle 500 ja loput voittavat joko vain vähän, pelaavat ±0 peliä tai jopa häviävät oikeasti paljon.

Jos pokeria pelataan tappiollisesti suuriin voittoihin oikeasti uskoen, niin se on jo enemmän kuin surullista. Mutta joka tapauksessa pelaamisessa on paljon hyvää ja kiinnostavaa ja siinä on syy siihen, miksi niin moni pelaa. Vastakkaisen vakuuttaminen itselle voi olla vaikeaa, kun alitajunta tietää toisin.

Mutta esimerkiksi oma pelihistoriasi kertoo kyllä selvästi, että et kuulu siihen joukkoon, joka voisi nauttia pelaamisen hyvistä puolista ilman sivuvaikutuksia. On oma asiasi miten motivoit itseäsi pelaamattomuuteen ja miten siinä onnistut tai epäonnistut, mutta kannattaa oppia myös muiden kokemuksista. Lähtökohtaisesti tällä foorumilla moni ymmärtää kyllä pelaamisen ongelmia jo paljon ennen lopettamista, mutta pelit loppuvat kokonaan vasta silloin kun ymmärretään että pelit eivät kiehtovuudestaan huolimatta vain sovi minulle. Siinä vaiheessa epäonnistuneita yrityksiä kontrolloida peliä hallitusti on yleensä myös aika paljon. Peliriippuvainen ei vain kykene pitkässä juoksussa hallittuun pelaamiseen. Se ei ole kenenkään, ei edes pelien vika, mutta se vain on fakta. Ymmärrä se.

10+ postaus, kiitän vaikka tätä ei ollut edes tarkoitettu minulle.

Juuri näin, tässä syy miksi usein peluri palaa takaisin uudestaan ja uudestaan. Tuo mielihyvä on muistijälki aivoissamme, ja se ei sieltä häviä.

En yritä luoda huonoa energiaa projektiisi, mutta rehellisesti sanottuna, en usko että selviät pelkällä päiväkirjalla tästä.

Kiitos kannustuksesta. En tietenkään selviä “pelkällä päiväkirjalla”, vaan lopettaminen lähtee itsestä ja uudesta asennoitumisesta asiaan, kuin missä tahansa riippuvuudessa. Mutta tämä kirjoittaminen on minulle erinomaista terapiaa, joten jätä päiväkirjani rauhaan, jos ei kiinnosta.

Pelaamisen positiivisuudesta: Kun rehellisesti nyt ajattelen, mitä positiivista on pokerin peluussa, ei mieleen tule muuta kuin, että ihan normaali korttipeli ja hauskaa ajanvietettä. Rahan ansaitsemista en ajattele positiivisena, koska tuurielementti on niin suuri, ettei voittaminen ole varmaa. Lisäksi pelit koventuvat jatkuvasti ja keskinkertaisen hyviä pelaajia tulee jatkuvalla syötöllä lisää, mikä tarkoittaa, että voittaminen on entistäkin vaikeampaa ja vain hiotuimmat timantit loistavat silloin, ja nekin vain, jos onni antaa periksi. Pokerin kehuminen hyvänä “harrastuksena” on myös paskaa, koska on monia muitakin omaa ajattelua kehittäviä harrastuksia esim. shakki, backgammon ym., joissa ei tarvitse riskeerata rahaa.

DAY 2

Mukava työpäivä, nyt ruokaa ja telkkaria ja illalla liikuntaa. Pelit poissa mielestä.
Näin yöllä aivan helvetillistä unta ja siinä hävisin muistaakseni monia tuhansia ja olin erittäin pettynyt itseeni, että miten saatoin sortua jälleen. Onnekseni herätyskello herätti 6.00 ja lopetti sen kuin seinään. Varmuuden vuoksi piti tsekata pankkitilin saldo, vaikka eihän siellä kyllä ole ensimmäistäkään tonnia. Kaikki oli kuitenkin tallella :unamused: .

Oma riippuvuuteni ei ole perinnöllistä, sillä en tunne suvussani ketään, joka pelaisi edes RAY:n pelikoneita. Luonteeni heikkous on liian suuri kunnianhimo. Haluan nopeasti paljon rahaa, jotta voin ostella hienoja hyödykkeitä ja brassailla rahoillani muille. Tämä siksi, että muut pitäisivät minua parempana. Tekstini saa luultavasti minut kuulostamaan joltain yksinäiseltä nörtiltä, mutta näin ei ole, kavereita riittää yllin kyllin ja tyttöystävä löytyy, tunnen myös olevani keskivertoväestöä itsevarmempi mutten kuitenkaan ylimielinen. Silti tuntuu, että aina se ei vain riitä, enkä tiedä miksi. Olen nyttemmin sisäistänyt sen, että statusta nostatetaan hitaasti kovalla työllä ja siitä ansaitsemilla rahoilla. Sana “pokeri” särähtää monen ihmisen korvaan negatiivisessa sävyssä.

Mutta kiitokset kommenteista,
Adios!

DAY 4

Ei oo tullu oikeestaa ees ajateltuu mitään rahapelejä pariin päivään kauppareissua lukuunottamatta. Sillon teki mieli käydä kiskan kautta lyömässä vedot sisää ja pari kolikkoa pistää RAYlle, mutta eipä se vaikeeta ollu jättää tekemättäkään. Senkun kävelin ohi tyytyväisenä, että nytpä säästy rahat.
Työkin maistuu mukavasti, hyvä porukka ja ilmapiiri. En varmaan joka päivä jaksa päivitellä, jos ei tuu mitään ihmeempiä tuntemuksia, mutta hyvään suuntaan ollaan menossa.
Lauantaina ehkä sitte viihteelle juhlistamaan kaverin synttäreitä, mutta ei siinäkään pitäs olla mitään ongelmaa. Lupaan kautta kiven ja kannon, että EN tule kirjoittamaan tänne miten tuli sorruttua humalassa, korkeintaan juomapelejä voi pelata :unamused: .

Mutta mutta tsemppiä kaikille!!!

DAY 7

Tänään tulee tosiaan viikko täyteen ja alkaa jo helpottaa. Nyt on tosin hirveä krapula, mutta olen pysynyt tiukkana eikä eilenkään tehnyt mieli pelata, vaikka kännissä olinkin.
Mut nyt syömää jotai ja päivä menee varmaa telkkarii katellen ->>>.

  1. pelaamaton päivä, mikä kuulostaa vähältä, mutta silti tuntuu etten ole pelannut aikoihin. Se on ehkä ihan hyvä asia, koska en halua rikkoa lupaustani ja sitä vahvempi siitä tulee, mitä pidemmälle pääsen. Olen jo ikään kuin sisäistänyt asian, että en saa pelata. Eli jos mieleeni tulee joku pelejä koskeva ajatus, ajattelen automaattisesti, etten voi pelata, niinkuin se olisi laki. Ja niinhän se minulle onkin. En ole huomannut mitään negatiivisia seurauksia lopettamisessa, vaan paljonkin positiivista: Mieliala on VAKAA, eikä heittele pelejen mukaan ja olen nimenomaan onnellinen koko ajan. Tämä parantaa elämänlaatua huomattavasti. Lisäksi on mukava tehdä töitä ja ansaita sillä tavalla varmaa rahaa ja sitten voi kuluttaa niitä mihin lystää. Vaatteisiin, ulkona syömiseen, juomiseen jne.
    Tässä kaikki tältä erää.

Mitä kuuluu pellepelaajalle vajaa kaksi viikkoa myöhemmin??
Toivottavasti jatkat itsesi työstämistä täällä(kin), vaikka takapakkia olisikin tullut.

Ei oo ollu aikaa kirjotella, mutta pelaaminen on takanapäin. Ei oo edes tehnyt varsinaisesti mieli pelata, välillä on kaupassa vanhasta tottumuksesta suunnannut kohti pelikoneita, mutta sitten muistanut lupauksen itselle. Elämä maistuu tällä hetkellä hyvältä, ei stressiä tai huonoa omaatuntoa!
Välillä on pilkahdellut mieleen, että mitä jos pelaisin ja voittaisin rahaa, mutta sitten olen kumonnut ajatukset nurin niillä paskoilla fiilingeillä, mitä ennenkin tuli pelaamisesta. TIEDÄN sisimmässäni, että jos tallettaisin rahaa ja pelaisin, ongelmat jatkuisivat, tulisi huono olo ja omatunto ja survoisin palkkarahat tilteissä menemään.
Joten miksi pelaisin? niimpä, ei mitään järkeä.
Tämä oli kyllä elämäni parhaita päätöksiä ja onneksi tein sen tarpeeksi ajoissa kun kaiken hyvän kukkuraksi olen voitolla niistä peleistä. Harva pystyy siihen, mutta minä olen yksi heistä. Haluan kuulostaa “liian” itsevarmalta, sillä nysväilyasenne ei tämmösissä asioissa auta.
Meikäläisen projekti jatkuu lopunelämää ja päivittelen sillon tällön fiiliksiä, mutta nyt ei oo tehny kauheesti mieli kirjotella jostain syystä.
Tsemiä kaikille, itseä vaan niskasta kiinni jos sussa on miestä siihen!

[poistettu asiatonta - Päihdelinkin toimitus]

^^ Kiva kuulla :smiley:

Yli kuukausi vierähtänyt ja pelitöntä elämää ja hyvältä maistuu. Tulin kirjottamaan, kun viime yönä näin unta, että sorruin pelaamaan ja olin sen jälkeen erittäin pettynyt itseeni ja mietin miksi pelasin. Onneksi heräsin nopeasti ja tajusin, että se oli vain painajaista. Ei kyllä ole mieli tehnyt pelata mitään, paitsi välillä tekisi mieli lyödä parilla eurolla pitkävetoa tai jotain pientä, mutta nollatoleranssi on nollatoleranssi. Sillä tavalla raja pysyy selvänä eikä lipsahduksia tapahdu vahingossakaan.
En kadu hetkeäkään sitä päivää, kun lopetin pelaamisen.
Tsemppiä muille!

Noniiin. Joulu tulossa ja elämä hymyilee. En ole sortunut mihinkään uhkapeliin tämän päiväkirjan aloittamisen jälkeen ja olen helvetin tyytyväinen. Rahaa on tilillä taas reippaasti kun töitä on paiskittu, mutta peleihin ei mene senttiäkään.

Tuo RAY:n nettipokeri/casinon avaaminen on mielestäni pelkkää huonoa. Sitä perustellaan sillä, että rahat valuvat nettipokerista muuten ulkomaisille yrityksille, mutta todellisuudessa kukaan edes itseään ammattilaisena pitävä pelaaja ja suuria summia rakettava ei pelaa RAY:llä, koska siellä on niin huonot edut. Ei bonuksia tai rakebackia. Ja verkkona kämänen Ipoker. Joten lähes varmuudella voin sanoa, että suurin osa RAY:n nettipelaajista on ongelmapelaajia, sekä vanhoja, kasinolla pelanneita ja uusia, jotka haluavat “kokeilla”, mutta jäävät sitten koukkuun. Varsinkin kun uutisoidaan paljon pokeritähtien suurista voitoista, se aiheuttaa vääriä mielikuvia etenkin nuorille, jotka sitten tuhoavat elämänsä, kun eivät olekaan sitä pyramidin kirkkainta huippua.

Tämä siis vain mielipiteeni asiasta, mutta itsellä ainakin menee hyvin!