Lisää addiktioita netti ja peli. Lista kasvaa kasvamistaan.
Siis käsitinkö oikein, että olet tulossa/tullut peliriippuvaiseksi? Se on nimittäin erittäin kauhea riippuvuus, varsinkin jos pelataan rahasta. Toivon, että koukkusi peleihin on vaan jotain pelikonsoli riippuvuutta.
Eikä peliriippuvaiselle, toimi lainkaan se informaatio, että pelien palautusprosentti on aina alle 100%. Eli rahat menee pitkässä juoksussa talolle.
Nettipokeri sitten on eriasia, jos löytyy pelitaitoja. Koska silloin n.100 000 käden jälkeen, tulokseen vaikuttava satunnaisuus, on enään 5-10% luokkaa. Taitopeli siis pitkässä juoksussa. Ja tämän verran käsiä kyllä pelaa suhteellisen nopeasti (n.kuukaudessa), jos pystyy pelaamaan 9pöytää kerralla.
Minulta itseltäni on selkeästi tippunut motivaatio nettipokerin suhteen, vaikka tietyillä panostasoilla olenkin voittava pelaaja. Tällä hetkellä se on lähinnä harrastus, karkkirahojen ottamista pöydistä, leppoisassa tunnelmassa. Ja peli määrät ovat tippuneet aika pieneksi.
Nettiriippuvuus on kyllä myös haitallinen. Ei ole hyvä vain tietokoneen ääressä elää. Elämä on paljon muutakin kuin tietokoneita.
Olisi mielenkiintoista kuulla mistä asioista olet riippuvainen? (kun sanoit, että lista jatkaa kasvamistaan).
Riippuvuuttahan voivat aiheuttaa niin monet eri asiat. Päihteet, ruoka, yletönliikunta, pelaaminen, netti jne…
Itse olen riippuvainen bentsoista ja nikotiinista. Bentsoista tosin vain fyysisesti. Sekä minulla on taipumusta lievään psyykkiseen riippuvuuteen opiaattien ja yrtin suhteen. Mutta onneksi kuitenkaan riippuvuuden kriteerit eivät näiden osalta täyty. Monien eri testien mukaan, joita olen itekseni tehnyt ja tietenkin vastannut rehellisesti.
En tiedä mihin olen tulossa tai menossa, mutta tulee kyllä ihan liikaa oltua tietokoneella vapaa-aikana. Vaikkei välil haluiskaan vaa tekis mieli tehä jotai muuta ni silti tulee oltua. En tiedä onko tää addiktiota, mutta aika nörttiä kumminkin.
Nettiaddiktiolta tuo kuulostaa, kun ollaan netissä omasta mielestä liikaa ja käsitetään, että voisi senkin ajan viettää muulla tavoin. Olisin kiinnostunut kuulemaan siittä peliriippuvuudesta. Millaista se on?
Nyt juomatta (kai) 3 viikkoa, urheiltua on tullut paljon, se onkin aina ollut lähellä sydäntä, kilpaillut kaikessa mahdollisessa urheilussa jo pienenä poikana. Laihduttu on, alkaa tuo bissen neste ja roskaruoan rasva poistuu elimistöstä. Tällä viikolla on ollut taukoviikkoa, tulipa tuossa melkein 450 kilometriä lenkkeiltyä kahdessa viikossa. Ensi viikolla taas lenkkeilyä. Syönyt hyvin ja terveellisesti, ollut rennosti ja haaveillut kaikesta mahdollisesta.
Välillä kertyy nämä kaikki asiat stressiksi, eikä meinaa ihan heti unta saada kun sänkyyn käy, aika harmillista, koska ei ole työasioita. Mutta työtähän tämäkin on tämä itsensä hoitaminen kuntoon, ja kunnon työtä onkin. Koulukin alkoi (onneksi ei minulla), kohta työkuviot käyntiin pitkästä aikaa tuolla työmarkkinoilla. Uuden koulun ( ja mieluisamman) haku alkaa tuossa tän kuun lopussa, silloin pääsee ennakkotehtäviä tekemään. 
Sitä kyllä odotan kuin kuuta nousevaa, ihanaa kun vihdoin on saanut itteänsä niskasta kiinni ja tekee jotain tämän lapsuuden haaveeni eteen. Suosittelen kyllä kaikille, minäkin kylmästi lopetin aikaisemman uravalintani kehittämisen, ja siirryin uusille aloille. Se on helppoa kun ei ole perhettä eikä lapsia pyörimässä jaloissa. 
Eipä tässä mitään, iha perus arkiongelmia tullut pari kertaa vastaan, jotenkin vain ei ole voimia nyt hoitaa mitään muuta ongelmia kuin tätä addiktio ongelmaa. Mutta pakko se on. Välillä olo ollut vähän huono, itsetunto vähissä ja vihainen maailmalle, mutta päivä kerrallaan. Onhan se hemmetti aika iso juttu kun luopuu kaikesta mikä aikaisemmin on auttanut mua eteenpäin. Mutta pakko se on, koska ne ei enää toimi ne keinot (addiktiot). Ugh, olen puhunut.
Päivän (illan) biisi: http://www.youtube.com/watch?v=vabnZ9-ex7o
Äläpä nyt innostu liikaa siellä mun addiktioista hei. Sanoinko mä aikaisemmassa viestissä että ei nämä sellaisia varmaan ole? Ärsyttää vaan tämä saamattomuus, ei minulla nyt sentääs kaikkia maailman addiktioita ole, vaikka välillä siltä tuntuukin… 
Ja tietysti se että pelaaminen ja netissä heiluminen on aika nörttiä, ainakin kun sitä tekee enemmän kuin sen pari tuntia päivässä. Mutta tämä on vain minun mielipide ja pätee vain minuun. Piste.
Anteeksi uteluni. Minua vain kiinnostaa peliriippuvuus. Koska pikkuveljeni sairastaa kyseistä addiktiosairautta.
En siis millään tavoin sinua halunnut loukata.
450km/14pv ja dadam…calculaattori sanoo 32.14 km lenkkiä päivässä.Aakkoset ei oo tältä planeetalta.Minä kaadun hengästyneenä soffalle katsoon CSI-murhia.
Kyllä mäkin katson olevani aivan liikaa ajastani netissä. Ainoa keino millä olen saanut sitä vähennettyä on keksimällä muuta tekemistä. Eihän se ole mikään ratkasu nettiriippuvuuteen, että istuukin ja katsoo telkkua, mun mielestä se on ojasta allikkoon.
Olen lisännyt viikottaisia joogatunteja, meditaatiota, lenkkejä, lukemista, teatteria, muiikkia…kaikkea mikä vaan vie mut pois koneen äärestä ja ihmisten sekaan ulos. Ei edes ehdi miettiä nettiä.
Ymmärrän tosi hyvin tuon lenkki-innostuksesi 
Hyvä se vaan on ja tuskin sekään ihan tuollaisena säilyy lopun ikää. Nyt on vain sellainen hetki että sitä tarvit ja nyt saakin käyttää kaikkia keinoja, paitsi alkoa ja sun tapauskessa seksiä, selvitäkseen.
Keskinopeus oli 20,4 km/h , 220 kilsan suorittamiseen meni jotain 10.8 tuntia. Ei toi oo paha ollenkaan, tuolla armeijoissa ympäri maan juoksee ne hullut vielä enemmän. EN suosittele tällästä treeniä muille kuin sellasille jotka oikeesti on hyvässä kunossa ja tietää mitä tekee, ravinnon saanti lenkillä ja lenkkien välissä on ehdottoman tärkeetä. Täytyy kyllä myöntää että vika päivä ton kahen viikon jälkeen, tuli ravinnevajaus. Nyt pitänyt huilia.
Mutta kivaa toi oli, voi hemmetti.
Jep. näinhän se menee. Urheilu kyllä on ehdottoman tärkeää ihmiselle, kohtuudella. Silloin kun ihmiset joskus vielä metsästivät ruokaa syödäkseen, lenkkiä kertyi hyvinkin paljon miehille jotka sitä teki. Nykymaailman pehmomössöpullataikina - elämäntapa jota itse inhoan ylikaiken, tuottaa ainoastaan paljon pahoja terveydellisiä ongelmia.
Kyllähän tossa oli pakon tuntua nytkun jälkikäteen ajattelee, ja siitä kroppakin vihjasi viimeisenä päivänä ravinnevajauksen merkeissä (vaikka söin ekstra magnesiumia joka päivä) , mutta ihan kivaa.
Otti vähän miehestä mittaa niin sanotusti. Kyllä tästä on vielä pitkä matka jos aion tuon täyden maratonin juosta (puolikas jo juostu) , mutta hyvä alku. Itse aina pidän kaiken kunnon hoitamisen perusperiaatteenaa sotilaita. Heillä ei ole mitään ylimääräistä kropassaan (ylisuuria lihaksia jne) vaan kaikki heidän kunnonhoidossaan perustuu toimivuuteen. Lihaksia pitää olla kohtuudella, mutta esim 150 kilon lihasmassa 80 kilon elimistössä on jo hengenvaarallista.
Nyt tullut käytyä aika paljon kalassa, kivaa ollut.
Juomatta olen ollut tämän ketjun aloittamisesta lähtien.
Sä kyllä utelet todella paljon…
Niin peliaddiktio, iha samanlainen ku muutkin. Eli sitä etsii sitä samaa hyvää oloa joka joskus oli kun pelasin jotain peliä, ja siitä tulee pakonomaista; eli vaikka ei tekis mieli tehdä ja ärsyyntyy siihen kun pelaa, niin sitä pelaa vaan. Simppeliä.
Tämä on tosi yleistä kyllä tämä peliaddiktio, niillä ketkä pelailee tietokoneella/konsoleilla mitä olen nyt kavereiltani kysellyt ketkä pelaa.
Mikä helvetti tässä elämässä on kun pitää olla näin hemmetin tyytymätön tähän koko elämään että pitää hankkia tälläisiä elämää haittaavia addiktioita. Kyllä pitää olla jotain vikaa päässä, jos aikaisemman elämän pikku pikku vastoinkäymisistä ei pääse eroon. Mutta sellaista se vain on, elämä on ihmeellistä. 
Seksiaddiktion kanssa mennyt tämä viikko ihan perseelleen. Olen koettanut kaivaa tuota ahdistusta esiin joka tulee joka ilta kun on yksin kotona. Se on niin hemmetin hankalasti houkuteltava esiin, eikä se kokonaan edes tule esille. Pieniä osia vain. Se on ainut tällä hetkellä olevista asioista mikä oikeasti haittaa elämää. Ei ole ihme että sitä on yrittänyt addiktioilla hiljentää. Perseestä kyllä kun ei hemmetti sentään sitä pysty täydessä voimassaan kokea silloin kun haluaa, sais senkin nyt käytyä läpi ja siitä eroon. On perseestä kun en ole robotti.
Ihan turhaa ajatuksenvirtaa saanut nyt tälläkin viikolla käydä läpi. Sillä on tärkeä osa tässä kuntoutumisessa kyllä, siinä heijastuvat nimittäin minun huono itsetuntoni ja oikea minäkuvani. Tosi kivaa se on oikeastaan, kun ottaa huomioon että saan nähdä siinä itseni sellaisena kun olen, ja voin sitten itseäni rohkaista, tukea ja antaa anteeksi rakkaudella. Hemmetti mitä nössöpuhetta taas tulee suusta (sormista), pitääpä lopettaa tähän.
Aiheeseen sopiva biisi sanoituksiltaan: http://www.youtube.com/watch?v=YYgFnLfDJMI
itsensä hyväksyninen sellaisena kuin on, addiktina, heikkona, luuserina,
pienenä, apua tarvitsevana, suuria itsestä luulevana jnee…mikä sitten onkin,
on kai edellytys muuttua siihen suuntaan kuin haluaisi…rehellisyys ja samalla
armollisuus itseä kohtaan…yritin jotain kannustusta,kai myös itselleni, lieneekö
onnistunut…tsemppiä…
Jep, kiitos kauniista sanoista. Tässä nyt vaa ollu tänää, en oo mitää miettinyt ollu vaa ja vellonu. Ihmeen hyviiki fiiliksii tullut, ihmettelen kyl hemmetisti. Oonkohan nyt menettämässä viimesenkin järkeni?..
Toi on kyllä itte perkeleestä ku miettii päänsä puhki kaikkea mahollista ja sit ei tartte tuntea mitää, se o perseestä kyllä. Ei sitä ees tunne itteään ku tarpeeks kauan pysyy kaikin keinoin eros tunteistaan.
Kyllä mä nyt aion ainaki huomisen jatkaa näin, että en mieti mitää turhaa, vaa oon vaa ja vellon tunteissani.
Jos musta ei kuulu mitään huomisen jälkeen, soittakaa joku hakee tää mun tietokone parempaa käyttöön.
Viimeiseen lauseeseen sopiva biisi: http://www.youtube.com/watch?v=mre6F-UoW3E
Hengissä ollaan. Sama tunteiden kokeminen jatkuu, ei turhia ajatuksia päähän. Ihan mukavata huomata että vaikka aamu alkaisikin huonosti, ilta yleensä parempi.