Esittele itsesi!

Sauna
1

Tervehdys kaikille!

Olen taustalla lukenut jo vuosia tätä palstaa. Jotkut yksilöt ovat selkeästi jääneet mieleen joskeenkin hurmaavan ihastuttalla tavaan kertoessaan elämästään. Jutut kuulostaa välillä niin uskomattomilta, vedet silmissä on saanut nauraa useammankin kertomuksia lukiessa.

Lähinnä itseäni kiinnostaisi tietää teistä lisää ja tutustua porukkaan, joten jospa itse aloitan tämän esittelemällä itseni.

Eliikkä olen 34-vuotias nainen pohjois-pohjanmaalta. Päihteiden pariin eksyin kuin kohtalon ivasta. Olen ollut lapsesta saakka vaikeasti sairas, mutta en ole antanut sen määrillä itseäni. Kuitenkin vuonna 2011 minulle sattui leikkausksessa virhe ja ajauduin kammottavaan lääkekoukkuun. Oxycontinia meni parhaimmillaan 240mg/vrk. Vierotusoireet olivat hengenvaarallisia. Pääsin jotenkin vierottautumaaan oxycontinista ja selviydyin 9kk:n tiputusohjelmalla. Oheiskäyttö alkoi tuon lääkkeen kanssa pelleillessä pakko oli hankkia jotain tilalle jos omat loppui. Muutoin oli edessä sairaalareissu. Tosin tuolloin ei auttanut mikään bupre vaikka sitä olis vetänyt purkillisen kerralla ja rahaa paloi sitä mukaa järkyttäviä määriä.

Vaikka tuosta oxycontinista olen päässyt eroon en vielä ole ihan tyytyväinen nykyiseenkään tilanteeseen. Minulla on käytössä edelleen useita PVK-lääkkeitä (olikohan niitä respoja 6kpl eri lääkeaineille)

En tavoittele mitään täys raittiutta, mutta en haluisi olla riippuvainen mistään lääkkestä. Turha kait haaveilla tuollasesta kun kuitenkin kiltisti käyn respani uusimassa. Enää ei tosin tarvitse turvautua katukauppanappeihin (ellei nyt jotain pientä extraa hanki huvin, ei tarpeen vuoksi)

Pidän itseäni kaikesta huolimatta täys narkkina, eikä mennyt kuin se 5-vuotta että tuon sain sanottua ääneen. Jotenkin tuntuu helpottavalta kirjoittaa ja kertoa tilanteesta täällä. Julkisestihan en voi ongelmistani puhua, se on ongelmana monella muullakin kipupotilaalla. Jos myönnät pitäväsi lääkeiden aikaan saamasta olosta ne otetaan sulta pois, että näin.

No jos haluatte/jaksette kertokaa ihmeessä itsestänne hieman (toivoo pääsevänsä mukaan porukkaan :wink: :wink: )

2

^ Morjensta vaan kotitalo.
Kyllä sä täältä juttuseuraa löydät ihan varmasti, niin erinäisiin substansseihin liittyen, kuin ihan vaan vaik arkiasioista jutellen.!
Ja tervetuloa, kyllä tähän"porukkaan" mahtuu aina mukaan… :wink:
Mä vastaan tossa illemmalla viel paremmin tohon sun viestiin, kun on paremmin aikaa…
Pitää täs vielä asioilla käydä ja haluan vastata/kommentoida oikeasti vasta sit ku on aikaa ja saa kommentoida rauhassa ja kirjoittaa oikeata asiaa, eikä tällasta schaissea… :slight_smile: :mrgreen:

3

Kiitos kun vastailit, jään odottamaan syventävää viestiäsi.

4

No niin, jatketaas taas juttua. Toi mitä totesit ja minkä lainasin sun tekstistä, on mun mielestä sellainen juttu ettei se ole ihan “yksiselitteinen” tai mikään automaatti juttu, et jos käyttää jotain substanssia johonki vaivaan tms. et olis automaattisesti narkki, vaan jokainen meistä määrittää sen vaan omassa päässään…
Hankala pukea sanoiksi mitä ajan takaa, mut pointti se, et sä oot niin narkki kuin itte itestäs niin ajattelet.

Oon ite korv.hoidossa buprella, ku oon opiaatti riippuvainen, mut silti se on mulle vähän sama asia kun esim. diapetes potilas on riippuvainen insuliinista tms.
Tosi kärjistetty esimerkki mut tarkoitus olikin tuoda esiin toi homma, et jokainen on niin narkki kuin itse asian ajattelee…:wink:

Tottakai tiedän sen, et diabetes potilas ei ole hankkinut sairautta itselleen, toisin kun mä olen tehny itsestäni opiaattiriippuvaisen omien valintojeni kautta, et se ero tossa vertauksessa on.
Mut tiedät mitä ajoin takaa tolla asialla.

Mut anyway, tervetuloa tänne saunanlauteille ja pidetään keskustelua yllä. :slight_smile:
On aina mukavaa ku uusia jäseniä ilmaantuu, ja en pistä yhtään pahakseni kun/jos vielä sattuvat olemaan “kauniimman sukupuolen” edustajia…:wink: :mrgreen:

Niin ja se esittely ittestäni…
No nicci paljastaa synt.vuoden eli en ihan juniori enää ole…:wink:
Kotoisin täältä susirajalta, eastern Finland eli ns. Jumalan selän takaa… :wink: :slight_smile:
Oppari riippuvainen ollu reilu 10vuotta josta muutama viimeisin vuosi korv.hoidossa.

On perhe ja vakkari duuni, oma talo (tai oikeammin pankin vielä monta vuotta…) ja mitäs vielä…
No siinä tärkeimmät perusjutut, lisääkin löytyy mun aiemmista postauksista tänne, et turha alkaa tähän enää niitä lisäilee…

5

Jännä sinänsä, mielestäni saunan vakkareissa ei ole ketään joka mielestäni olisi “täys narkki”. Määritelmät ovat tosiaan varsin henkilökohtaisia ja venyviä, mutta ainakin täällä meillä päin on perinteisesti tehty ero huumeriippuvaisten ja narkkien välille.

Jos nyt itsestä sitten jotain. Mies Hämeestä, ikää 32 vuotta. Yksi lapsi löytyy. Ammatiltani olen fysioterapeutti. Kaikenlaista liikuntaa tulee harrastettua, kamppailulajeja lapsesta asti. Huumeiden kanssa pelehtinyt teinistä asti, sekä ongelmallsesti että ongelmattomasti.

6

Jos muutkin niin mäkin! En halunnut olla eka vastaaja. :laughing: Ikää mulla löytyy jotain 20-30 väliltä. Huumeiden kanssa taisin saada ensikosketuksen pilvestä 14 vuotiaana, mutta se ei mua kuitenkaan ole koskaan napannut. Alkoholia tuli 15-20 vuotiaana käytettyä todella rankasti, nykyäänkin menee tosin pienelle naisihmiselle liikaa, mutta monien päivien dokuspurtteja enää harvoin harrastan.

17 vuotiaana sain ekan kerran bentsolääkityksen, jonka myötä sitten niihinKIN ihastuin, mutta niistä ei ole koskaan muodostunut mulle fyysistä riippuvuusongelmaa. Psyykkinen ennemmin, jos joinain parempina kausina edes sitäkään. Olen kärsinyt lapsesta asti unettomuudesta ja oli helpotus tajuta, että on lääkkeitä, joilla saa itsensä pumpuliin ja uneen. Toinen, johon miellyin ihan fyysisten sairauksien kautta; endometrioosi, selkävaivat, ovat opioidit. Mutta niidenkää kanssa en kamppaile jokapäiväisesti.

Kaikenlaista päihdettä kyllä on tullut testattua ja edelleen ne jaksavat kiinnostaa ehkä vähän liikaakin. :unamused:

Tällä hetkellä olen eläkkeellä mt-ongelmien johdosta. Kohta tulee viides vuosi täyteen. Bipoa ja epävakaata persoonallisuutta, sekä rutkasti ahdistuneisuutta, varsinkin sosiaalista sellaista löytyy pääasiassa tästä pääkopasta. Kai sosiaalisten tilanteiden pelko on myös yksi syy, miksi nuorempana varsinkin tuli käytettyä paljon alkoholia. Lisäksi löytyy syömishäiriön tynkääkin ja sitten unettomuutta, joka masennuksen ohella olikin yksi iso tekijä siihen, että työkyky joskus romahti totaalisesti.

Mutta olen kai mä paljon muutakin kuin mielenterveysongelmat ja päihteet. Kodin sisustamista rakastava, jos voimia riittää, lapsirakas ja perheestä haaveileva, mutta onneksi on sukulaisilla vauvoja. Toinen toive on, että joskus pääsisin opiskelemaan farmasiaa, tarkemmin sanottuna farmakologiaa ja toksikologiaa, sekä kehittämistyötä. Juuri nyt mun haaveet kuulostavat utopistisilta, mutta noin mun elämäni olisi mennyt, jos oisin saanut valita.

Muuten läheellä sydäntä on konemusiikki, matkustelu, dokumenttien tuijottelu tv:stä ja kirjoittaminen, runoista pidän, mikäli aivosolut riittää sellaiseen. Ruuanlaitostakin pidän, se on luksusta se, jos on tarpeeksi hyvässä mielentilassa, että jaksaa kutsua kavereita kylään ja laittaa heille/heidän kanssaan ruokaa.

7

Ihana kun olette vastannneet, kiitos!

Itselläkin on noin 10-vuotias poika. Siinä onkin tärkein syy että en halua olla sekaisin. En edes tajunnut itse kuinka sekaisin olen ollut kun kiskoin sitä oxyvontinia jopa 1000mg/pv. Onneksi se helvetti on ohi nyt.

Niin eläkkeellä olen itsekkin johtuen tästä fyysisestä sairaudesta. Tai lähinnä sen hoitoon kuuluneiden leikkausten jälkeen olen sairastunut pahemmin. Vasen jalka on täysin korjaus kelvoton ja se tullaan kait ambutoimaa. Päätin kuitenki että en niin vähällä luovuta. Nyt on sitten tullut kulettua ahkerasti salilla. Penkistä nousi jo huinat 35kg :mrgreen:

Niin tuo lääkkeiden käyttö on vähän niin ha näin. Toisaalta voisin pärjätä ilman mutta esim lyrica pelasti mun elämän. Mulla oli 13-vuotta niin paha paiikkihäiriö (ahdistuneisuushäiriö) että en uskaltanut olla yksin edes puolta tuntia. Jouduin suunnitteleaan kaiken etukäteen ja turvautumaan muiden apuun. En edes tiennyt että lyrica auttaa siihen, kun se määrätiin minulle hermovaurioiden hoitoon. Ihnettelin itsekkin sitä kuinka elämä muuttui täysin yhtäkkiä. Pysyin olemaan yksin kotona, en joutunut suunnitelemaan päiviäni etukäteen muiden menojen mukaan. Sain elämäni takain… vasta jälkikäteen yhdistin lyrican ja kadonneen todella vaikean ahdistuneisuushäriön välillä olevan ihme parantumisen. Tämä sattui vielä eron aikaan, ihmettelin miksi on niin helppo olla vaikka hiton vaikeita asioita piti käydä läpi samalla.

No kirjoittelen tänne lisää itsestäni. Nyt pirää orientoitua leffan katseluun.

8

Zeus sinulle piti tulla vielä sanomasn että en todellakaan ajattele että lääkeriippuvuudet olisi itse aiheutettuja. Sehän on todistettu että niin ihmiset kuin eläimetkin käyttävät päihteitä ja osa heistä jää niihin iäksi kinni. Tämä lienee kiinni kyseisen henkilön tai eläimen oman hermoston kyvystä sopeutua muutokseen.

Vieroitusoireet ei ole silloin mitään lasketaan hitasti annos pois ja paranet vaan se on lähes loputon savotta saada hermosto toimimaan ilman kyseisen substanssin vaikutusta. Olo on silloin niin paha jopa vuosia lopettamisen jälkeen että ei ole oikeasti ihmisarvon mukaista olla hoitamatta sitä sairautta.

Vertauksesi diabetekseen oli todella hyvä, paitsi että senkin puhkeamiseen voi vaikuttaa itse. Ihan elintavoista kiinni. Ei heitäkään voi jättää hoitamatta vaikka taustalla olisi vahvasti omista elintavoista johtuva diabetes.

9

Lucrezia on + 35v. Paljon lähempänä 35 vuotta, kuin 40 kuitenkin… jostain syystä oli helvetin tärkeä päästä sanomaan se :unamused: . Olen pääasiallisesti mielenterveyspotilas, masennus- ja ahdistuneisuushäiriöt ja paniikkihäiriö. Mielenterveysongelmat alkaanet mulla jo 14-vuotiaana ja sitä myötä lähinnä silloin alkoholin käyttö, koska huomasin sen helpottavan oloa.

Mitäs sitä nyt kertoisi, rakastan kissoja ja kaikenlaisia eläimiä. Elämäni ensirakkaus päihteistä on piri. Se rakastettu ja vihattu substanssi, josta yritän pysytellä erossa. Niin, muita lääkityksiä mulla on vaikka kuinka, mutta niihin en koe muuta kuin lääketieteellisen riippuvuuden ja ovat mulla mielestäni (ja lääkärin mielestä) sairauden hoitoon.

Mäkin pidän runojen lukemisesta ja kirjottamisesta, silloin kun mielenterveys sitä kestää. Samoin lukemisesta yleensä, nyt on kuitenkin elämässä sen verran paljon asioita päin vittua että en pysty keskittymään lukemiseen ja liian intensiivisiin juttuihin. Kiroilen kun merimies, mutta en tarkoita loukata sillä ketään, se vain on ilmeisesti osa mua - voi jeesus. Niin jo ja tykkään kauhuleffoista, sekä trillereistä.

En nyt keksi enempää, mutta tervetuloa! Meillä on täällä mukava jengi ja lisää pysyväiskirjottelijoita olisi ehdottomasti plussaa! <3

Edit. Olen nainen, joskin nimikin antaa osviittaa sinnepäin. :laughing:

10

Voisin vaikka osallistua :slight_smile:
Olen 20-40v :mrgreen: bipolaarihäiriöinen työnarkomaani, alkoholin suurkuluttaja ja minulla on kiero suhde ruokaan. Loistava määritelmä.

Hei hei mutsi, mä en syöny mun lääkkeitä enää kahteen vuoteen. Hyvin olen pärjännyt mutta nyt toi viina sotkee kuvioita. Tai siis minä, kun en osaa lopettaa tissuttelua silloin kun olen vapaalla ja nyt olen sitten pitkään kun en ole töissä talvisin. Ainakaan vielä.

Koitan tässä löytää jonkunlaisen tasapainon elämään ennenkuin sairastutan itseni pahasti. Syvä masennus on jo käyty joskus läpi, toista kertaa en sitä halua ja aika hyvät keinot mulla on sen ehkäisyyn mutta tää alkoholi on uus juttu. Lähti sitten heti lapasesta. Olis pitäny arvata. En oikein tiedä uskaltaako pyytää neuroleptit takasin vai alanko vaan vetää kaikkee sekasin. Liha on heikko.

Olen puhunut.

11

Narkkis on Stadissa IT-alalla työskentelevä nelikymppinen ikinuori shamaanianarkisti. Tytär käy ala-astetta ja nyt asustellaan avoliitossa uuden kauniimman puoliskon kanssa. Ero tuli aikoinaan lähinnä juopottelusta, mikä on saatu nykyisin mukavasti kohtuukäyttöön (määritelmästä riippuen).

Kaikenlaiset psykedeelit kiehtoo, ja näistä eniten kokemusta DXM:stä parin vuoden intensiivitrippailun merkeissä, sekä hieman Daturasta. Tavoitteena tehdä vielä paljon huuruisia deelitutkimuksia ennen viittäkymmentä ikävuotta. Lisäksi henkisyys, tietoisuuden laajentaminen ja psykoottiset mielentilat kiehtoo.

Ehkä joskus siirryn pois IT-hommista päihde- ja mielenterveyslähihoitajaksi. Kokemusta valkotakkisten koppihoidosta on parina vuonna kertynyt manian vuoksi yhteensä noin 3kk, joten huimaavia käyttävien pöpipotilaiden kanssa olisi kiva vaihtaa päänsisältöjä jatkossakin! :wink:

12

saako viestejä poistettua itse ollenkaan

13

Anteeks etten esittele tässä nyt, mutta halusin vaan puuttua seuraavaan:

Mielestäni ei ole järkevää pyrkiä suurella vaivalla irtuatumaan riippuvuudesta, koska tarve johtuu yleensä elämäntilanteesta ja kun ne syyt joskus katoavat, joiden vuoksi lääkkeitä tarvitsee, niin silloin irtautuminen saattaa käydä hyvinkin helposti. Riippuvuuden ei tarvitsisi olla ongelma eikä mikään. Yhteiskunta tekee asiasta ongelman. Sivistysyhteiskunnassa lääkkeet olisi mistä tahansa saatavissa.

Jokos täällä muuten ollaan tietoisia noista valmiiksi kolonisoiduista kasvatuslaatikoista sienien suhteen. Ei tarvita muuta, kuin avata laatikko, saa ilmaa, laittaa pussiin, kostutella ja sitten vain odottaa. Yhdestä laatikosta saa useamman sadon. Kohtuu helpoksi mennyt homma.

14

^Pätevä vinkki nuo kasvatuslaatikot. Luulisi ainakin Arkkista kiinnostavan. Pari tuttua noiden kanssa puuhaa. Helppoa ja halpaa tuntuu olevan, eikä tuotteissakaan mitään valittamista ole ollut.

15

Oho, olinpa kirjottanut bentsopöhnässä kummallista tekstiä. :open_mouth: Oli ihan pakko muokata.

16

Juurikin näin, ja mikä esimerkki yhteiskunta se olisikin, jos asiat sujuis noin niinkuin kirjoitit…
Jos kärpäsestä ei tehtäis härkästä, ja annettais ihmiselle itselleen mahdollisuus ainakin kerran yrittää hoitaa asiansa kuntoon, niin monesti menis varmaan paljon helpommalla ja vähemmällä yhteiskunnan osallistumisella moni ongelma.
Ja huom. miten paljon halvemmaksi se tulisi, mikäli jokainen maksaisi itse omat hoitonsa ja ne olisi saatavilla vaik apteekeista, ilman kuukausien/vuosien taistelua päihdehuollon tai A-klinen kautta…

Toki tuossa olis mahdollisuus myös paljon väärinkäyttöihin tms. mut ainaki monen apua oikeasti tarvitsevan tilanne helpottuisi paljon.!
Mut joo, vanha sananlasku sanoo näin: Ei niin hyvää, ettei jotain huonoa myös, ja se tuntuu pitävän kutinsa aika hyvin.
Jos monille olis tuosta hyötyä, niin vähintään yhtä monille olis varmaan sit jotain huonoa…!?

17

Ei niin hyvää, ettei jotain huonoa myös; Tätä on niin monen päihdevastaisen vaikea ymmärtää. Tämähän pätee nimenomaan päihteissä, kuten elämässä yleensäkin. Mutta jos tehdään jotain aivan järjetöntä, niin silloin sitä hyvää onkin vaikeampi hakea. Eli siis, kyllä olen sitä mieltä, että järjettömästä asiasta luopuminen on silloin enemmän hyödyksi, kuin haitaksi.

Halvemmaksi tulisi myös sitä kautta, kun tuottaminen olisi vapaata, niin apteekkituotteiden hinta alenisi. Tämä tulisi halvemmaksi perus veronmaksajillekin. Nythän ne rahat menee ulkomaille.

Koko asiahan on vain ajan kysymys. Ne, jotka ovat jotenkin onnistuneet säilyttämään sellaista uskoa, että kansa tai ihmiskunta päättäisikin alkaa luopumaan kokonaan päihteilystä tai edes vahvemmista, ovat varmasti pieni vähemmistö.

18

Kuten myös, samaa mieltä.!
Ainahan ei pysty kaikkien edun mukaisesti toimimaan, ja yleensä mennään ns. valta-enemmistön mieltymysten mukaan.
Pieni osa porukasta ehkä joutuis “ojasta allikkoon” mut niidenkin osalta se olisi täysin oma valinta, jos systeemiä haluais käyttää tahallaan väärin.!

Ja toi mikä sanelee aika pitkälti nykyisen lääkepolitiikan, on nää muutama jätti-yhtiö, jotka lääkkeitä valmistavat, testaavat ja tuovat myyntiin.!
Heidän “pillien mukaan” tanssivat nykyään lääkelaitos ym. Valitettavasti näin, mut ne käskee kellä on valtaa käskeä.
Noin niinku “kärjistetysti”…

19

^Näin se on. Ei tuon pienen porukan vuoksi voida aiheuttaa valtavia yhteiskunnallisia vahinkoja. Ei heitä kuitenkaan voi pelastaa. He joutuvat kärsimään osansa. Kieltolaki oli sellainen ihmiskunnan nuoruuden kokeilu, kovistelu. Mielenkiintoiseksi menee, kun ei välttämättä mene kauankaan, kun monet huumeet ovat käytännössä yleisesti hyväksyttyjä, mutta jos laki ei ole muuttunut…

Tästä lääketilanteesta yhteiskunnassa, tulee vähän sellainen olo, kuin yhteiskunta olisi joidenkin rikkaiden ja kansa olisi resurssi ja apteekkikin pääasiassa varojenkartuttamislaitos. Kyllähän me lisäännytään kuitenkin, (jopa liikaa). Sitten ne kakarat, jotka jo opettelee korkeempaakin matematiikkaa ja ilmeisesti oikeasti näkevät tämän oikeana suuntana, huhhuh! Tietenkin heillä on suunnattomat aukot logiikassaan, mutta ei se heitä estä porskuttamasta. Ja hyvin suuri osa kansaa ei ole oikeen ehtinyt ajatella näitä asioita, niin ei tässä voi kuin ihmetellä kaikkea tuhoa, kylmästi tai todeta.

20

Näistä kyllä tulee sitten sanomista, jos tulli huomaa. :confused: