Tervehdys kaikille
Olen kirjoitellut tänne noin vuoden ajan. Viime aikoina erittäin harvoin. Ajattelin pistää vähän ylös omia ajatuksiani omasta raitistumisprosessistani, aika paljon myös itseäni varten. Olen ollut nyt juomatta 13 kuukautta.
Historia: olen nyt about 40 mies ja aloitin suht. säännöllisen alkoholinkäytön noin 15-vuotiaana. Lopetin ennen kuin täytin 40. Oma käyttöni on ollut ulkopuolisten silmissä “normaalia” eli muutaman kerran kuukaudessa ja välillä pitempiäkin taukoja. Ongelmana on ollut juomisen holtittomuus. Läheiseni tietävät, että olen ihan holtiton humalassa ja olen usein joutunut tilanteisiin, joihin ei vähällä juomisella joutuisi. Tyypillisesti myös juominen on ollut arvaamatonta, eli muutaman oluen juominen on karannut käsistä niin että olen ollutkin toista vuorokautta nukkumatta ihan tutkalla. Ja kaikkein tärkeimpänä: olen aina halunnut juoda enemmän kuin olen juonut. Minulta puuttuu ne mekanismit, jotka ilmeisesti useimmilla estävät överit. Yhden käden sormilla on laskettavissa ne kerrat, kun olen lopettanut juomisen siksi, ettei tekisi enää mieli tai en pystyisi juomaan. Jopa verta oksennettuani (silloin tällöin) olen pystynyt helposti jatkamaan juomista. Ja olen aina pystynyt juomaan ihan kaikkea kiljusta shamppanjaan jos se vain on päähän mennyt.
Myös tätä haluan korostaa teille, jotka pähkäilette, onko juominen teille ongelma vai ei: ajattelin usein juomista vaikka en juonut. Fantasioin juomisella. Lisäksi usein join vaikka ei ollut tarkoitus…toimin autopilotilla eli löysin itseni kaljakaupasta vaikkei ollut mitään tarkoitusta juoda mitään.
Koitan jakaa analyysin useampaan viestiin ,että luettavuus säilyy.
Itselleni prosessi meni suurin piirtein näin:
- Ongelman myöntäminen
- Perusteellinen pohdinta alkoholin merkityksestä omassa elämässä
- Päätös
- Juomattomuuden strategiat
- Päätöksessä pysyminen.
Avaan seuraavissa viesteissäni vähän noita osa-alueita.
yst. terv. T&T