Epävakaat ja muut.... Ketju meille auttaaksemme toisiamme..

Lataamo
1

Laitetaan nyt tosi epävakaa värikin tähän. Eli tän ketjun tarkotuksia on useita. Täällä on useampia hlöitä keillä on pers. häiriö; itelläni vaativa ja epävakaa+ADHD. Epävakaaseen pers. häiriöönhän ei ole hoitoa vaa joko siitä kasvaa yli ettei kriteerit enää täyty tai sit ei kasva. Meitä on eri ikäisiä jotka kärsimme tästä häiriöstä tai muista häiriöistä (esim. paniikkikohtauksista kärsiviäkin on useampia, vaik en henk. koht siitä kärsi), joten tän ketjun tarkotus on yrittää auttaa meitä näkemään käyttäytymisemme ongelmat ja ristiriidat toisten saman häiriön kärsivien avulla. Useinhan näkee muiden ongelmat, muttei omaa ongelmaa koska se on liian lähellä. Jotta tästä ei tulisi liian vaikeaa, aloitetaan vaik kertomalla kellä mitäkin ongelmaa on tai onko ongelmaa mut ei ole tutkittu asiaa. Tarkoitus ois kasvaa henkisest eteenpäin vertaistuen avulla (samalla voi olla myös terapiaa tms. henk. kohtaisena), et ei mitään lääkäriä aleta leikkimään.

Toinen tarkotus ois et jos on mieli tosi alhaal ja tuntuu et nyt vois kyl retkahtaa, et eiköhän se piristäis, ni kirjottaa tänne. Yritetään ainakin auttaa tsemppaamaan pysymään raittiina ja jos vielä tiedetään et mitkä mielenterveydelliset ongelmat on taustalla, ni osaa paremmin vielä auttaa, koska eihän masis-kaudet usein epävakaas kestä montaa tuntia; mul saattaa päiväs mieliala vaihdella varmaa 10 kertaa… :unamused:

Laittakaa ideoita kuinka parhaiten voimme auttaa toisiamme tällaisissa tapauksissa. Mä esim. viimeks bongasin tuon PP:n viestin tuolt mun “menneisyys, pääseekö ikinä eroo prkl tai jotain sinnepäin”-topicist, et PP:l oli huono päivä ja teki miel retkahtaa. Laittakaa ideoita kehiin, muistakaa et VAIN ME I T S E voimme kehittää persoonallisuuttamme ja se ei onnistu mikäli olemme sekaisin; se on tehtävä selvänä. Ja muut huomaavat toisten ongelmat ja ristiriidat, mutteivät omiaan…

2

Hyvä topic! Epävakauteen diagnoosina kuuluu paljon asioita. Impulsiivisuus, jyrkkä mustavalkoinen ajattelu, suorat itsetuhoiset teot, identiteetin ja ihmissuhteiden epävakaus ym.“mukavaa”, esim.usein päihdeongelmaa… Luin joskus artikkelin, jos kirjotettiin rajatilapersoonallisuuden jakamisesta kahteen ryhmään oisko se ollu impulsiiviseen ja ny en kyl muista mihin, oisko ollu juuri tunne-elämän epävakauteen, vai identiteetin ongelmiin, mutta artikkelis ei pidetty jakoa perusteltuna, eli nähtiin oleellisena rajatilahäiriö. En ole varma, kun jossain vaihees heitin paprut pois,kun ajattelin, että kyllä minä jo vahvuuteni ja heikkouteni tunnen :slight_smile: . Mustavalkoises ajattelus minulla o n tapahtunut kehitystä! Samoin suorat itsetuhoiset teot, itsemurhan yritykset (myös vakava :frowning: ) jäi pois, samoin viiltely. En tietenkään ajattele, että mikä tahansa teko on hyväksyttävä, mut ei ihmistä luonteesta pidä tuomita, eikä tunteista, eikä ajatuksista. Itsetuhoiset teot ovat siis jääneet pois ja ymmärrän -ainakin hetkittäin- myös toisten inhimillisiä puutteita, eli ajattelu ei ole “joko/tai”, ihmiset eivät -yleensä- ole selkeästi hyviksiä tai pahiksia. Se artikkeli oli netistä, ei ny tarkempia tietoja, mut varmasti EPV-diagnoosil löytyy. Lisäksi terapiakin v o i auttaa, jos sattuu hyvä, pätevä, inhimillinen tyyppi (kuten mul aikoinaan,kiitos hänelle :slight_smile: ), joka ei usko, että uudelleenkasvatuksel näistä s a i r a u d e s t a kärsivistä ihmisistä tulee yhteiskuntakelpoisia, hyvin käyttäytyviä kunnon kansalaisia. Kirjotin vissiin kevääl tänne, oisko ollu tunnesäätelytopikkiin kirjasta “Dialektinen käyttäytymisterapia tunne-elämältään epävakaan pers.häiriön hoidossa”. Siinä oli minusta hyviä ajatuksia, ehkä vois kiinnostaa…? On se mahdollista ja toivoa muutoksesta on, vaik nainen ois kui häilyväinen, kuten laulus väitetään :smiley:

3

Tänää on mielialat vaihdellu ja eilen samoin, mut syy siihen; ne perkeleen stilkkarit!!!

Kuvitelkaa tätä meidän klinikan ihanaa hoitosysteemiä! Mä kerroin niille lähes 2vkoa sit, et en pysty käyttämään Stilkkareita, koska oon aiemmin vetän ne hihaa! Nyt vedän ne sit lähes kerral, jotta en masiksissani vetäis niit hihaa! Asia on käsittelyssä lääkärillä (ollu jo viikon ainakin) ja silti TAAS viikoks jaettii Stilkkarit ja oon jo tokan 20 kpl:een boxin tuon jälkeen syönyt.

Tein ehdotuksen, et 4* ½*0,25mg Halcion/vko ja sirkat takas; ne on iteasias apteekissakii mut ei lääkelistal ja silti mut laitettii stilkkareiden kans himaan! En mä jaksan nyt sit ku neljään mennes ei soittopyyntöön oltu vastattu ni ku eilenkin tuli hetkeks himo piikkii ku löysin vermet mut en spigua; ni toivoin et oisin löytän myös spigun. No se meni ohi, mut oon aina yhtä ahdistunu ku jos masennun, ni ei tos 100 metriä pidempää tarvi apteekkiin lähteä ni saa vermet…

Tää nyt ei oo epävakaata vaa tää on sitä, et mä oon 14 vuotiaast ast pillereil koittan päätä sekoittaa ja 15 vuotiaana oli sit ihan bentsoja jo siihen hommaan eli en oo handlan niitä koskaan! Oon ollu ahistun koko päivän koska tiedän et niit on dosetis; enää tosin vain kaks koska söin ne loput. Eipä tarvi murehtia et vedänkö ne sit hihaa ku silt tuntuu ku To oon ollu 2vkoa taas ilman iv. Sit vaa vituttaa ankarast et en voinu olla syömättä niit!!!

Mitä M U N pitäis tehdä??? Oon sanon etten niit voi käyttää ja ne mulle annetaa; kieltäytyä??? En saa uutta respaa, en edelleenkään sairaalan jäljiltä vaik ei mitää syytä oo; sirkkoja jotka toimis täs väliaikasena unilääkkeenä tosi hyvin ja asia on hoidossa; ollu jo puoltoist viikkoa! Ja tämä on ihan totta että siihen ei ole [b][i]minkäänlaista syytä pitää sairaalan lääkelistoja. Xanorit ja Tramalalit on tietty pois, mut nää muut; lääkäri ei viitsinyt vaihtaa mitään noista takas! Ne on valmiiksi kirjoittanu listan eikä sitä tarvi muuttaa; pärjään noilla; stilkkareilla, en pärjää ja oon myöntänykii sen EI PRKL ku ei hoitoa saa![/b][/i] Sen lekurikäynnin jälkeen retkahdin niit iv:st vetää koska se meni päin helvettiä! Omahoitsukii puolusti et jos nuo 2 stilkkaria toimii! Sanoin et juu voi toimii, mut ku mä oon vetän niit hihaa ni ehkä tulee mielitekoi! KOKEILLAAN! On kokeiltu yli kk ja tiedetään ettei se onnistu! Sanoin sen siäl lekuril ja pyysin satunnaisest Halcioneja, mut tahtoi et “jos sä pystyisit nyt olee paremmin niiden kaa”. Ja kuinka paljo tuo syö mun resurssei :imp: Mä vihaan ettei oo tarpeeks vaa ihmisiä auttaas PRKL! Ne ties tasan tarkkaan et mä en voi vaa ottaa niit; antais kumit PRKL! Surettaa, mä yritän hoitaa asiat, kukaa auta! Eipä sit omahoitsua oo näkyn sit Keskiviikon vai Tiistain ja ylihuomen sille aika! Enhän mä enää ees tiedä oonko suuttun sille vai en! AARGGHHH! Väärä topic, purnaustopiccii pitäis pistää; oon pettyny itteeni mut myös muihin työntekijöihin! Nyt menen maalaamaan tai piirtämään; on PAKKO!

Sori offia… :blush: Oon aika down ku söin ne jyvät, tai 8 niist. En ois tahton, en tahdo mennä niist sekasin; en vain uskalla säästää niitä, koska jo se väri; valkosta suht paksua mömmöä vaik filsaisit useammin ja munkin tilanteessa a) meil ei myydä niit kunnon filsoi b) on tuota työkokemusta, joten samantien ku vedän jotain sidosaineit, on niskat jumis ja horkat tulee tosi helpost c) mul ei noiden rustojen läpi pääs 0,neljäfemman neuloil ellen pistä suoraan etusormen pääsuoneen eli näkyville ja sekin on rustottunut; eli mun pitäis oikein varautua rännäämiseen, joka taas altistais mut rännäämään! Mitä mun pitäis tehdä siis? En voi säästää, en voi syödä kerral, en voi tai tahdo rännätä niitä; enkä etenkään tahdo hankkia rekvisiittaa rännäämiseen siks, jos oisinkin masikses et saisin sit siistist rännättyä ne ku en sitä harrasta! Eiks se prkleen lekuri ku jo viime viikol sai tietää tästä asiasta ku ite soitin Maanantaina ja Keskiviikkona asia oli hoidossa; pistä pistettä iin päälle ja lopeta noita! Se oottaa et mä rännään ne, sille se on ihan sama! Mähän oon epävakaa ja haen vaa syytä retkahtaa :frowning: :cry: Paha mieli, meen maalaa… :frowning:

Sori, mä ne ite osaa nyt “jäsentää” tätä tekstiä millään; katon sitä ku ulkopuolisena. Mä nään tän asian nyt niin, kuten nuorempana; mustavalkosena. Lekuri ja omahoitsu oli ja on ilkeitä ja yrittää katsoa onks mul voimaa kieltäytyä noist ja mä haluan olla eros, en ees pidä olla sekasin niist, mut pelkään sit pahint masist; mun hoitoa laiminlyödään :frowning: . Sama ku alkkikselle annettais klinikal apteekkipirtua iltalääkkeeks, et pystyyks jättää siihe yhtee! Oon vihanen! :imp:

4

No huh. Ompa vastuutonta toimintaa. Miksi ne lääkkeet, joiden itse
tietäisi auttavan ovat kiven alla ja tyrkytetään sellaisia, joita vielä itse kertoo käyttäneensä väärin. Jotkut eivät ole vielä tajunneet stilkkareiden väärinkäyttöpotentiaalia ja sitä pidetään “mietona” lääkkeenä. Itse pidin käyttöaikoina sitä yhtenä parhaimmista päihteistä… Noin yleisesti ottaen, luulisi heidän olevan kuitenkin vähän enemmän perehtyneitä asioihin ja sinunkin olevan enemmän erikoistapaus ja oikeutettu ilmaisemaan oman kantasi lääkitykseesi.

Sulla on kyllä täysin päinvastainen kohtelu kuin mulla, joka en ikinä, ihan muutamaa satunnaista poikkeusta lukuun ottamatta, saanut stilkkarin stilkkaria (vahvemmista puhumattakaan) mistään muualta kuin yksityislääkäriltä. Niihinkin sain sitten porttikiellon jonkin Kela-merkinnän takia. Tämä ajoi minut (lääkehimoinen kun silloin olin) väärentämään reseptejä… Erehdyin katsos aikanaan elämäni ensimmäistä kertaa menemään terveyskeskukseen pistokohdan tulehduksen takia (ja kerroin, mistä se oli tullut), ja papereihin tuli merkintä IV-HUUMEIDENKÄYTTÄJÄ! Kas näin terveyskeskuslääkäri pystyi kieltämään minulta kaikki. Samoin kävi A-klinikalla.

5

:open_mouth: Yksi varteenotettava pointti lääkkeiden IV-käytöstä: jos yhtään välittää omasta terveydestään, niin vihonviimeinen asia jota kannatta suoneen työntää on lääkkeet! Ne aiheuttaa laskimotukoksia ja -tulehduksia, jolloin seurauksena voi olla amputaatio. Se on aina vaarana suonensisäisessä käytössä. Kuuntelin viime viikolla käsikirurgin luentoa näistä IV-käytön riskeistä ja se oli kammottavaa kuultavaa. En koskaan enää voisi piikittää itseäni. Auttaako se yhtään piikkihimoon, jos ajattelet Malibu sitä riskiä, mikä on seurauksena lääkkeiden IV-käytöstä??? Joka ikinen Stilakkari jonka vedät hihaan voi olla se , jonka seurauksena sulta lähtee sormet, ranne, käsi kyynertaipeesta lähtien…Olet jo sen jonkun aikaa ollut pois kentältä, joten uskoisin sulle terveyden olevan merkityksellinen seikka.
Toi kuva:
Sen toi Helsingin Vinkkiin eräs Vinkin asiakas, itse asiassa siinä oli kuvasarja, ja tämä oli ainoa kuva joka voitiin julkaista(muut oli liian kauheita katsottavia). Tämä henkilö oli juuri tullut Auroran sairaalasta ja toi kuvat siksi, että toivoi niistä olevan hyötyä muille, ettei sama toistuisi muilla IV-käyttäjillä. Eli siis ihan tositarinaa Helsingistä.

6

^Mä katoin Alexandra tuota sun laittamaa kuvaa jo Saunan puolella… Mä tiedän tasan tarkkaan et mul on jo kertyny noita prkleen sidosaineita elimistöön ja siks mä syönkin ne stilkkarit etten sit mahollisis masiksis, jolloin en välitä paskaakaan vaik kuolisin siihen paikkaan; niitä tosiaan rännäis. Mietin juu terveyttä silloin ku oon oma itseni mut masiksis se ei tosiaa vähempää vois kiinnostaa; onneks tulee huomen 2vkoa ilman piikkiä.

Ja kuten sanoin, se värikin ku se on ihan valkoista; oksettaa suorastaan. Mä en tosiaa saa noil nollaneljäfemmoil ees enää vedettyä ku tuohon kämmenselkään etusormen luun päällä olevaan suoneen joka sekin on aika rustoittunu ja joka kerta jos vedän, mietin et onkohan tää se kerta jolloin ne kaikki sidosaineet lähtee liikkeelle ja saan just jonkun veritulpan. Must jo tuo, et aina tulee niskat jumii ja kylmä; viittaa siihen et niit sidosaineita on liikaa vedetty. Siks mä nyt sit otinkin tänää omahoitsun kans puheeks et lekuri oikeasti vaihtais vaa 4 puolikkaasee Halcionii/vko ne stilkkarit ja ilmotin et jos ei vaihda, ni mä en stilkkarei enää voi käyttää koska pelkään oman terveyteni puolesta mitä niil meen tekemään! Meil ei ees myydä enää vinkis niit kunnon filsoi, eikä ne menny kaupaks ku niit myytiinkään… Enkä tahdo varata tosiaan kotiini MITÄÄN rännäämiseen liittyvää materiaalia ruiskua lukuunottamatta ja sekin on tarkotettu marsujen madotuksee; ku oletan ja toivon lopettaneeni piikittämisen aivan kokonaan!

Toivottavast lekuri ymmärtää mikä on mun etujen mukaista! Mä en väärinkäyttäny Halcioneja vaan vaihdoin ne pois siks, et nous tole enkä tahton jäädä koukkuun! Onneks ei oo enää mieli-alat pahemmin vaihdelleet muuta ku et eka oon ilonen ja sit suutun jostain; vaikka vaa siivouksesta tai jostain kommentista, mut ei siin tuu muuta ku hirvee valitus josta ei oo ku miehelle haittaa ja sitäkin koitan vähentää… ei viitsis olla mikään vittumainen, nalkuttava biatch :wink:

7

Itsekin epävakaan tai siihen aikaan kun diagnoosin sain rajatilapersoonadiagnoosi-nimikkeen saaneena ja sen kanssa parikymmentävuotta taistelleena olen löytänyt itsestäni samat piirteet kuin muutkin täällä kirjoittavat: masennus ja ahdistuskaudet, itsetuhoisen ja impulsiivisen käyttäytymisen sekä alttiuden koukkuuntua alkoholia lukuunottamatta kaikkeen johon vain jotenkin törmään. Viimeisinpänä nyt piri; sitä ennen kokaiini, opioidit ja opiaatit sekä bentsot. Lisäksi sitten ei kemialliset addiktiot; netti, uhkapelit, porno, paskat ja tuhoisat ihmissuhteet ym. ylipäätään olen napannut kiinni kaikkiin mahdollisiin tarjolla oleviin koukkuihin.
…Kun olen yrittänyt analysoida syytä kaiken tämän taustalla; niin olen huomannut että epävakaan persoonan taustalla on se, että loppujen lopuksi “minua” eli omaa minuuttani ei ole olemassa. Tarkkaan tutkien en löydä itsestäni persoonaa, ilon aiheita, haaveita, toiveita, moraalia, elämänarvoja, periaatteita tai ylipäätään mitään asioita jotka tekisivät minusta yksilöllisen itseni; “minut”. Olen vain kasa erlaisa addiktioita ja välittömän mielihyvän hakua, jota en kuitenkaan pysty saamaan mistään. Olen käynyt läpi kolme eri terapiajaksoa avohoitopuolella mutta mikään noista ei ole auttanut löytämään oikeaa itseäni. Loppujen lopuksi, olen huomannut että olen alkanut valehdella itsestäni terapeutille; keksinyt asioita itsestäni jotta saisin hänet tyytyväiseksi ja tuntemaan itsensä hyväksi terapeutiksi ja sen kautta edes hänet pitämään itsestäni… Ja tietenkin nuo terapiat ovat tuon myötä ajautuneet valehtelun umpikujaan ja sen myötä olen lopettanut käynnin niissä. Viimeksi tämän vuoden kevättalvella.

Eli ainakin omalta osaltani epävakaa persoonallisuus on kuin se kuuluisa sipuli; siitä kuorii itkien yhä uusia kerroksia pois mutta sisältä ei paljastu koskaan mitään ydintä, vain uusia ja tyhjiä kerroksia.

8

Identiteetin ongelmat on yks tän pershäiriön oire! Mul neuvo yks kamu keinon, joka voi vaikuttaa lapsellista -vaik ei se siitä kyl huonoa tee - ja se on se, et esittää itselleen pikkutyttöjen ainakin aikoinaan suosimia Ystäni- kirjakysymyksiä. Mistä minä p i d ä n, mistä en? Mikä kirja, musa, väri, vuodenaika, maku, vaate, tuoksu? Huonekalu, kuva, leffa, maa, kieli, puhetapa, ihminen, ihan mitä vaan. Mitä minä h a l u a n? Työ, harrastus, puoliso, matkustaa,vai pysyä kotona ja niin edelleen. En meinaa asioiden arvottamista, en toisten -esim.kriitikon, ystävän, kenenkä vaan muun- mielipidettä, vaan sitä omaa itseä. Addiktio on sairaus, josta moni toipuu. Mä olen itse hyväl mallil bentsojen kans, viime vuosien ja aikojen ongelma oli toistuva yliannostelu, nyt ei ole siihen halua, koska masennus pahenee siitä het paekal. Kovempia en ole käyttäny, alkoholin suurkuluttaja olin, nyt jo pitkään täysin ilman. Halu on hävinnyt täysin. Ei olisi kukaan uskonut, en minäkään. Nämä häiriöt ei m u n mielestä ole mun identiteetti. Sitäpaitsi kysymys ei ole typerä, jotkut vaan menee, eikä koskaan kysy sitä… Okei, these are few of my favourite things, kertokaa muutki jos haluatte: 1. Kirja, josta pidän? Sureva Susanna 2. Maku? Valion suklaarouhejäde 3. Musa? jazz, se mitä tunnen, esim. Oscar Peterson, Coltrane 4. Laulu? Ella Fitgeraldin ja Louis Armstrongin esitys Summertimesta 5. Vuodenaika? Kevät 6. Esine? Metalliloota, suklaarasia, jonka olen saanut 10-vee lahjaksi ja joka sisältää mun elämän aikaset leffaliput 7. Leffa? Cabaret 8. Urheilu? Katsojana telinevoimistelu Harrastus: tanssi (aikuisbaletti ja jazz tänä syksynä, talvel, ens kautena mukaan tulee moderni, show ja disco- siel kuulkaa hyppelen 10-vuotiaiden keskel 43- vuotias,hih) 9.Tuoksu? Vaniljan 10. Kukka? Kielo. Nämä on o s a mun identiteettiä, ja mä alotin näil, kun olin tosi confused… Tietenkin on muuta. Luonteenpiirteet, alkuperä, joka vissiin näin keski-iäs korostuu. Joo. Voimia.

9

Mul oli aivan tuo sama. Nyt täytän 28 ihan ennen joulua ja vast NYT alkan havaitsee kuka oikein olen. Ammatti on viäl hukas, mut moni asia kiinnostaa…

Mä huomasin et tein AINA kuten joku muu (yleensä vanhemmat) halus… Pidin heihin eroa, ei auttan. Mut mul on ollu tosi hyviä äijäkavereita jotka on jaksan mun kans ja lähes eron kautta useampaa kertaa oon oppin mitä ei voi tehdä ja mitä voi tehdä! Esimerkiks exä hakkas mun päätä lattiaa, heitti portait alas hiekalle, löi mua ja uhkas jättää mut ku viiltelin. Lopuks se sit itki et hän ei voi enää olla mun kans ku ei tiedä et oonko kotona kuolleena vai en ku se tulee; sit vast tajusin et “ahaa, jos oon parisuhtees, en voi tehä itelleni mitä haluun” vaik niin luulin. En mä sit aiemmin tajunnu. Samoin monet käyttäytymismallit ja sit sellaset asiat et ku stressaan jotain aina ja oon sit piikittääs tms. ku ahistun niin paljo et tekisin mielelläni jotain itselleni siin tilantees; ni avokki sanoo et “mitä sä välität toisten mielipiteist; tää on sun elämä, tee kuten ite katot parhaaks”… Sit mietin etten satuttaiskaan itseäni vaa kunnioittaisin viäl hetken aikaa pidempää.

Nyt oon löytän tuon askartelun ja oon tehny kodista sen näkösen et viihdyn siellä. Pien onnistuminen ja sit alkaa onnistua enemmän ja enemmän ja löytää itestää uusia ja uusia asioita. Mä olin 16 vuotiaana (ja aiemmin ja myöhemmin) niin masentunu et tahoin ainoastaa kuolla! Tajusin vast 24 vuotiaana about etten tahdokaan kuolla. Oon aina meinan et se masennus tulee takas ku lopetan kaman, mut ei tullu vaa mä aloin vihdoin tajuaa kuka olen. Mä sain täytettyä sitä tyhjiötä sisältäni.

Ja tuo mitä PP laitto tuosta ystäväkirjasta on ihan totta. Mä oon kans tehny tuollaisia ja sit etsiny tietoa netistä kuinka elää tän sairauden kans jne… Mut sen huomasin, et eteenpäin ei pääse jos kamaa käyttää! Ku lopetin kamankäytön olin aivan 15 vuotiaan tasolla (alotin kokeilut 14-16v, mut alkoa meni aivan älyttömiä määriä)… Pikkuhiljaa mut suunta eteenpäin kokoajan tässäkin asiassa… Voimia kaikille! :slight_smile:

10

Voi kun saisikin jonkun kapteenin tätä mun elämänlaivaa ohjaamaan. Nyt jo mennään hyvää vauhtia kohti 40 vuotta elämässä ja olen taas pilannut elämästäni melkein kaiken hyvän. Paha huumeongelmani on suurin syy tähän kaikkeen ja se ei todellakaan ole hyvä yhdistelmä kun mulla näitä epävakaan oireita on aina ollut jo ennen päihdeongelmaakin. Vankilat on tullut tutuksi ja sitä kautta koko lähipiiri on nykyään rikollisia 95 %. Mulla oli taas mahdollisuus viettää ihan oikeaa perhe elämää naisen kanssa joka oli mulle kuin unelma. Mutta piti tätä paskaa jatkaa niin kauan että tämä kaikista eniten elämässäni ikinä rakastamani nainen ei enää jatksanut. Mä olen tätä pahaa oloa vastaan puolustautunut olemalla eron jälkeen niin vittumainen kun olla ja voi ja esittänyt ettei tuntuisi missään. No tuskinpa hän on edes kaikkee uskonutkkaan. Ainoa asia mitä tässä vaiheessa mun olisi kuulunut tehdä olisi pyytää anteeksi kaikesta ja hakea itselleni apua jostain. Nyt olen vaan pitkittänyt tätä ja hommannut itseni aivan hirveään kuntoon enkä ole tunteitani kertonut kenellekään ja se on jotenkin tällä hetkellä se kauhein ajatus että joudun todellisuuden tästä kaikesta ottamaan selvänä vastaan. Mulla on kumminkin lapsi olemassa joka vielä rakastaa mua ja minä myös häntä yli kaiken ja sen takia mun on jotenkin pakko selvitä tästä ja tarjottava sille onnellinen lapsuus. Tiedän että se on kiinni ensin itseni kuntoon saamisesta mutta kertokaa joku että mitä helvettiä tämmöisessä tilanteessa pitäisi tehdä? En ole yhdellekään ihmiselle avautunut tästä omasta hädästäni ja kaikesta sisälläni pitämästäni tuskasta. Ja se tässä onkin nyt yksi suurimmista kynnyksistä myös koska olen kaikille esittänyt ettei tää ero tunni missään ja olen huumeongelmani pahuuden salannut aivan kaikilta. Nyt alkaa psyyke olemaan jo siinä romahtamis pisteessä ja se tässä myös pelottaa todella paljon. Vankilaan joutuminen tuntuisi oikeasti tässä vaiheessa parhaalta vaihtoehdolta. Siellä en ole ennenkään käyttänyt buranaa vahvempaa niin päihteettömällä puolella menisi siellä aika. Ei tarvitsisi taas kaikille tutuille olla valehtelemassa että missä olen ollut koska en tätä heikkoutani halua missään nimessä yleiseen tietoon. Omassa elämässäni ja päässäni tuo vankila kuulostaisi järkevimmältä vaihtoehdolta. Ja en nyt tässä tarkoita että olisin sen takia menossa tekemään jollekin jotain mutta olen kyllä lain kannalta elänyt viime aikoina niin uhkarohkeaa elämää että ihme saa olla jos se häkki ei jo kohta heilahda. Jos mietin asiaa ns normaalin ihmisen mielellä niin eihän tässä nämä ajatukset ym toiminta ole todellakaan normaalia mutta mulle taas se on ihan oikeasti mun elämää mitä mä elän tälläkin hetkellä. Yhteiskunta kelpoista musta ei varmasti tule ikinä mutta haluAisin nyt oikeasti eroon tästä päihdeongelmastani ja että oppisin käyttäytymään rakastamiani ihmisiä kohtaan niinkuin kuuluikin. Hyvänä aikana kun kaikki on itselläni kunnossa kyllä teen aina selväksi miten paljon toisesta välitän. Sitten kun on paha olla jostain asiasta niin puran sitä myös aina tahtomattani läheiseeni ja saan sillä aina hommattua tätä syyllisyyden tuskaa itselleni lisää kaiken entisen päälle. Soimaan todellakin aina itseäni omassa päässäni kaikesta ja sitä jo riittää tähän ikään mennessä paljon asioita mistä itseäni soimaan. Osaan pyytää vielä anteeksi asioista mitä olen väärin tehnyt mutta käsittelemään niitä en ole pystynyt pitkään aikaan. Ja en osaa edes käsitellä mitään asioita koska olen jo lapsesta asti tottunut. Kyllä tulen todellakin pyytämään anteeksi kun tästä selviä ex vaimoltani ja kaikilta muiltakin joita kohtaan olen väärin käyttäynyt. Hirveetä tää on aina ottaa opikseen kaikesta vasta kun tajuaa menettäneensä oman käytöksensä takia melkein kaiken tärkeän. Päihtyneenä kirjoitin tämän viestin mutta tulipahan nyt edes vähän avauduttua näin anonyyminä minkälainen olo tuolla mun sisällä oikeasti on. Ainoat ketkä varmaan tästä mun järjenjuokusta jotain ymmärtävät ovat itsekin epävakaita niin toivoisin teiltä jotain kommenttia jotka olette niistä elämänne pahimmista myrskyistä jo selvinneet ja olette onnistuneet elämään elämäänne pidempään ilman että ajaudutte johonkin kaaokseen. Mulla ei ole ikinä vielä muutamaa vuotta pidempään onnistunut se homma vaan aina sama jatkuu ja pahenee vaan entisestään. Ja todellisuudessa olen niin yksin tämän kaiken kanssa mutta jospa se on mulle jo kaiken jälkeen ihan oikein. Ja ehkä tässä on yksin vietettävä tämä loppuelämä etten enää satuta yhtään rakastamaano ihmistä enempää. Lapseni kanssa onneksi voin olla tekemisissä ja siksi tässä on vielä halua tästä jotenkiin selvitä ja kehittyä ihmisenä niin ettei tuo lapsi joudu mistään minun aiheuttamista sotkuista enenpää kärsimään. Tämä on jo tarpeeksi kun on joutunut tämän riitaisan avioeron kokemaan. Ei mitään väkivaltaa mutta muunlaista riitelyä kyllä ja sekin on jo aivan liikaa. Auttakaa oikeasti joku mua tässä tilanteessa!

11

^No mua ainakin auttoi se, että löytyi ihmisiä, joille pystyi puhumaan. Oli just sellainen olo taas jokin aika sitten, että pää räjähtää, kun joutuu kusettamaan ihmisiä vuodesta toiseen. Aiemmista syöksykierteistä viisastuneena otin sit puhelimen käteen ja rohkeasti kysyin yhdeltä tutulta jeesiä. Ja sit se tyyppi otti puhelimen käteen ja kysyi yhdeltä frendiltään jeesiä jne. ja nyt on ihmisiä ympärillä auttamassa eteenpäin. Alussa ollaan, mut kuitenkin suunta ylöspäin. Monilta kohdin sun tekstiin pystyin samaistumaan, vaikken olekaan koskaan linnassa istunut. Mutta aina oon lopulta sotkenut asiat niin, että jostain ulkopuolelta on tullut pakko lopettaa käyttäminen tai ainakin vähentää sitä. Ja uskon, että oon tahallani ne mokat tehnyt ikään kuin hätähuutona, jotta joku on puuttunut peliin. Päihteiden käytössä mua on eniten aina vaivannut se läheisille valehtelu ja kaksoiselämä. Oon sua jonkin verran nuorempi, mut oon huomannut hakeutuvani itseäni vanhempien ihmisten pariin, kun tarviin apua, kun ei omista vanhemmista ole apua.

Eli olisko mahdollista hakeutua esim. a-klinikalle puhumaan asioista? Vai ootko jo klinikan asiakas? Ehkä kuitenkin olisi olemassa joku toinen keino päästä kuiville kuin linnan kautta? Tai joku muu ihminen jolle puhua?

12

Vähän vaikea hahmoittaa koska meidän elämä varmasti muuten on täysin erilaista ja pidämme erilaisia asioita esim. normaaleina. Mutta tuo puhuminen pitäisi varmasti aloittaa. Ei ole vaan enää ketään kenelle puhua koska vaimo lähti ja en ole ikinä elämäni aikana muille kun hänelle avautunut. En tosiaankaan tiedä mitä tässä tekisin ja en tosiaan osaa omassa päässäni kumpi on parempi, a-klinikka vai linna. En tiedä oikeasti mitä tekisin ja piirit missä minä pyörin tämmöinen heikkous ei ole edes sallittua niin pitäisi salassa kaikki hoitaa…

13

Tänään mennään sinne hoitoon. Ja ollaan siellä niin kauan kun tarve vaatii. Kaikki pitää hoitaa kuntoon varpaista hiuksiin asti niin fyysisesti kun henkisesti ennen kun suostun sieltä palaamaan. En todellakaan aio ikinä enää suostua tähän uudestaan. Täytyy lueskella vaikka näitä tänne kirjoittamiani tekstejä jos alkaa mieli tekemään kokeilla vähän niin voisi uudestaan miettiä että kiinnostaako ottaa tätä kaikkea uusiksi. Pitää jo aika tyhmä olla jos normijärjellä varustettuna niin tekisi. Toivottavasti sen normijärjen vaan takaisin saan tällä reissulla.

14

No eihän ne perkele suostuneet minnekään ottamaan! Vittu sydänoireita, elämäni rankin putki päällä jne kaikki muut paitsi raha asiat niin päin vittua!! Niin saatana nyt kun tämmönen kriminaali on apua vailla niin liekkö sitten nuo omat taustat etteivät ota vai mikä. No kyllähän ne jonnekin laittaa kun menee päivystykseen ilmottautumaan miten mun hengenlähtö on päivistä kiinni jos en johonkin tästä pääse ja jos se ei teistä kiinnosta niin sitten jonkun muun. Ja en minä paha ihminen ole vaan olisin ihan rauhallinen jos tämä riittää vaikka pakkohoitopäätökseen. Ja ei kiinnostaisi todellakaan avun takia lähteä tätä toteuttamaan ja virkavallalta saavat taustat tarkastaa. Niin kai tuo olisi nyt varmin tapa että jonnekin lukkojen taakse pääsisi? Osaako kukaan faktana kertoo että mihin tommosen kommentin päätteeksi joutuu. Nyt on paikalle ihan sama mutta sitä hoitoa tarvitsen ja olkoon se vaikka putka niin kyllä siellä on kauheissa kitkuissa kestetty pidempiäkin aikoja. Mutta mielellään joku paikka joka astettain pudottas tästä taass maanpinnalle.

15

Nämä epävakaan oireet taas eivät kovin hyvin ole hellittäneet edes 8 kk täys päihteettömyyden aikana. Ehkä impulsiivisuus on pysynyt paremmin hanskassa.

16

Alkoiko sulla nykyinen päihteettömyys jossain suljetussa hoidossa? Tuolta uudenvuoden tienoilta jolloin kirjoittelit sellaista haluavasi? 8kk on jo sellainen aika, että alkanee jo jonkinlainen baseline löytyä. Riippuen tietenkin päihdehistorian pituudesta ja käytetyistä päihteistä myös. Mites muuten stressitasot elämässä? Esim. ihmissuhteet, ravitsemus, uni? Mahdolliset kuormittavat velvollisuudet töissä, opinnoissa tai vapaaehtoistöissä? Itsellä voimakkaasti pahentaa stressi, myös positiivinen vaikkapa jostain uudesta ihmissuhteesta, epävakauden ja muiden mt-ongelmieni hankaluutta. Vaikka selvänä olisikin. Yritän mennä silloin nykyään aika tiukkaan rutiiniin. Pakottaa itseni syömään, liikkumaan ja nukkumaan. Vaikka yleensä houkutus on kaikkeen muuhun.

Sehän on aika yleinen pettymyksen lähde mt-ongelmaisilla päihteidenkäyttäjillä, että elämä ei maagisesti muutu pelkäksi auvoksi. Joskushan se muuttuu aika vittumaiseksikin jos on kuitenkin jotenkin säädellyt oireitaan päihteidenkäytöllä. Saanut niihin edes jotain kontrollin tuntua ja välttynyt vaikkapa hankalilta oloilta muuttamalla ne kemiallisesti. Omassa päässä on kanssa äänet käyneet ajoittain dialogia, että katso nyt sitten raitisteltu ja onko elämä kivaa saatana? Eihän siinä auta kuin sen järjen äänen myöntää tosiasiat, että eihän tää mitään auvoa ole, mutta päihteiden kanssa mikään ei mitä luultavimmin muutu yhtään mihinkään ja löydän itseni vaan samasta kurjasta tilasta sitten jonkun putken tai epäsäännöllisemmän päihteidenkäyttöjakson jälkeen. Että se tie on jo käyty ihan tarpeeksi monta kertaa. Toisaalta jos on vaikkapa kovasti masentunut, ahdistunut, haluaa kuolla ja kaikki merkitykset elämästä ovat purkautuneet, saattaa sen rundin lähteä taas epätoivoisesti vetämään. Toivoo vaikkapa sitten, että jospa se kuolema vapauttaisi sen päätteeksi.

Onnittelut joka tapauksessa erinomaisesta raittiusputkesta ja voisivatko nyt paikkakuntasi terveyspalvelut antaa jotain pidempikestoista hoitoa? Epävakaaseen persoonallisuushäiriöönkin on kuitenkin hoito-ohjelmia, joiden oireilua lieventävästä vaikutuksesta on tutkimusnäyttöä.

17

Mä olen uusi täällä. Tai kävin joskus kirjoittelemassa vuosia sitten vielä päihteitä kun käytin (kokeilin.usein).
Mulle tehtiin joitakin vuosia kaiken maailman testejä ja selvisi että saattaisin olla epävakaa. Sivuutin tietenkin silloin asian että voisin jatkaa ihanaa elämäntapaani.
No tässä meni muutama vuosi päihteettömänä. Nyt on maistunut taas vähän. Ahdistaa. Lääkkeet ei auta. Auttoi vähän mutta koko ajan pitäis nostaa annosta enkä näe siinä mitään järkeä.
Tänään ahdistaa aika lailla. Olo on vähän ÄÄ PLÄÄ PLÄÄ. kuka tietää tunteen? :unamused:

18

semmosta se on. ite jätin lääkkeen n.kk sitten ja nyt on ollut hanakala aika. koetan olla vielä
ilman.
juotattanut olisi, mutta olen onnistunut välttämään.
on koetettava mennä tämän hankalan ajan yli ja sitten seuraavan kun se tulee.
vauhti on hiukka kova vaan haluan ainakin yrittää mennä lääkkeittä, kun nekin on
hieman paha juttu mulle.
tunteet tahtoo viedä miestä, mutta uskon että tässä pärjää kun pitää ainakin vähän järkeä
mukana touhuissa ja malttaa…hengittelee syvään ja pakottaa itsensä pysähtymään ja miettimään
mitä touhuaa.
ja ihteesä pitää rakastaa, se on kaiken aa ja oo. olla oma paras kaveri, tuli mitä tuli; teki mitä teki.

19

Epävakaille ja läheisille avattu uusi vertaistukisivusto osoitteessa epavakaa.fi

20

Miten menee flora ja muut? Minä pitkästa aikaa kirjauduin plinkkiin, koska on niin levoton olo, ja halusin kirjoittaa johonkin. Floran mainitsin nimeltä koska hänkin noissa ketjun viimeisimmissä viesteissä kirjoitti ahdistuksesta. Ja koska itsekin olen ollut semisti päihteellisen alkuvuoden jälkeen nyt kesän ilman.
Pahinta on tämä heti herätessä alkava ahdistuneisuus, joka usein sitten pahenee päivän mittaan enemmän tai vähemmän hankalaksi sekavuudeksi, peloiksi, turvattomuuden tunteiksi ja vainoharhoiksi. Loppuillasta on usein tyynempää ja nukkumaan mennessä usein onneksi levollinen olo. Olen pysyvällä työkyvyttömyyseläkkeellä ja minulla ei enää ole mitään hoitokontakteja tms. Kaikki kuntoutukset ovat päättyneet. Kalenteria kuitenkin täytin varovaisesti syksyn varalle ja tänään alkaisi illalla yksi liikuntakurssi. Ehkä yksi ponnin kirjoittaa (kokeilla jotain erilaista) oli, kun huomasin olevani taas samassa loopissa kuin loputtomia kertoja aiemmin. Ahdistaa jo tuo ilta, ja ensi viikon muutkin kalenterimerkinnät. Lähes kaikkiin liittyy ihmiskontakteja. Ne ovat itselle lähtökohtaisesti kuormittavia ja tunteidensäätelylle ennen ja jälkikäteen pitää varata aikaa. Looppi imaisee sitten sisäänsä ja mikään ei ole hyvin. Äänet halveksivat minua, kun niin monet asiat ovat itselle niin hankalia, ja epätoivo valtaa mielen. Tekee mieli lopettaa ja jättää kaikki sitoumukset yleensä jo ennen aloittamista. Viimeistään niiden aloittamisen jälkeen. Menen kuitenkin illalla sinne liikkumaan.

Miten te pystytty päättelemään, että jos tahdonalaisesti, silloin kun se on mahdollista, pakottaa itsensä tekemään asioita, että onko se sillä hetkellä liikaa vai sopiva määrä altistusta?

Minulla paineen kasvaessa minätilojen vaihtelu ajoittain vain nopeutuu ja intensifioituu. Tunnin sisällä ennen lähtöhetkeä saatan useita kertoja jo päättää, että en mene tai että tottakai menen. Mitä villimmäksi tämä menee sitä enemmän tajunnan sisältöihin luikertee myös harhaisuutta, etenkin vainoharhakuvastoa. Välillä tietenkin sitten nämä menot ovat sitä, että tapahtuma menee aikalailla ohi minun täytyessä keskittyä tunteidensäätelyyn. Ohjaajan ohjeiden mukaan toimiminen, hankalimmillaan puheen ymmärtäminenkin, muuttuu haastavaksi. Tästä tulee lisää polttoainetta vainoille. Tuijottavatko kaikki minua nyt. Olenkohan kauan jo vain seissyt paikoillani jotenkin dissosioituneena. Ja niin edelleen ja edelleen. Tuossa liikuntamuodossa on paljon myös pariharjoittelua niin huolettaa, että vuotaakohan “outouteni” kuinka pahasti nyt muiden kokemukseen ynnä muuta sellaista.

Taidan mennä hetkeksi kylmään suihkuun.