Haastavia päiviä ja paljon pohdintaa mielessä sen suhteen, että onko tämä nyt lopullista ja haluanko todella jatkaa näin, siis selvinpäin. Huomaan, että olen rakentanut minuuttani aika paljon juomiseen ja viihteellä käymiseen. Mitä olen ilman sitä? Mistä löydän ne euforian ja vapauden tunteet? Voisinko tehdä samoja asioita, mutta ilman alkoholia? En tiedä, enkä ole vielä uskaltanut lähteä viihteelle tai kuppilaan.
Edelleen järkeilyn kautta ymmärrän, että ei enää kannata palata vanhaan: nyt jo huomaan niin paljon positiivisia puolia ja tuntuu, että hiljalleen saa oman elämänsä hallinnan takaisin. Kuitenkin sitä miettii, että miten sitten tuleva kesä ja esimerkiksi tulevat juhlat? Turhahan näitä on etukäteen stressata, mutta sellainen olen.
Viime yönä näin unen, jossa olin ryyppäämässä pitkän kaavan mukaan. Unessa olin jälleen juonut niin paljon, että loppuilta oli hämärän peitossa ja aamulla armoton krapula. Unessa aamulla herättyäni vannoin, että vaikka nyt kävi näin ja tuli takapakkia, niin aion jatkaa juomattomuuttani ihan samalla tavalla. Ehkä pidän kyseistä unta vahvistuksena sille, että en todellakaan halua rikkoa itselleni tekemää lupausta ja tehdä kuten unessani tein. Koen, että on helpompi mennä eteenpäin, kuin käydä läpi ne morkkikset pettymyksen tunteet: ennen kaikkea itseensä. Tällä hetkellä kun ei ole tarvinnut pettyä itseensä melkein kolmeen kuukauteen. Se on aika ennenkuulumatonta se.
Varmasti monella mahtuu matkan varrelle haastavampia kausia, mutta haluaisin kuulla kuinka niistä selviää? Ja onko tyypillistä, että tässä kolmen kuukauden kohdalla tulee jokin haastavampi hetki? Muistelisin, että jostakin olen niin lukenut, että raitistumisessa kuljetaan ikään kuin sykleissä ja vaihe seuraa toistaan. Toivon, että tämäkin haastava hetki on vain joku vaihe raittiuden polulla.
Huippua että oot täällä, sain tänään tukea näistä sun teksteistä kun olivat niin samaistuttavia!
Eilen oli tosi vaikea päivä ja lähin lenkille purkaan oloa ja siellä teki mieli kiertää kaupan kautta, sitten kilahti älykelloon tämä sun viesti ja luin sen. Niin oikeita sanoja oikealla hetkellä! Tuskin olisin mennyt kauppaan, mutta tämä viesti hiljensi ne äänet päässä jotka käski käymään keskustelua siitä pitäiskö mun juoda pari kuitenki! Erityisesti mieleen syöpyi tämä ”ja mietin, että haluanko palata takaisin menneeseen vai jatkaa eteenpäin.”