Epätoivoisen haparointia (kuuleeko kukaan?)

Me Lopettajat
1

Hei! En ole aiemmin kirjoittanut tänne, vaan olen käyttänyt I am Sober - sovellusta. Nyt kuitenkin on otettava tämäkin keino käyttöön.

Täällä siis melko tavallinen työssäkäyvä kolmikymppinen äiti. Alkoholi ollut osana elämää yläasteelta asti. Usein sitä on mennyt joka viikonloppu (päätyyn asti) ja joskus elämäntilanteen salliessa 3-4 krt viikossa. Alkoholi toimii milloin mihinkin tilanteeseen ja tunteita on vaikea käsitellä: tuttu ja turvallinen viihteelle lähtö tuntuu helpommalta. Tähän on kuitenkin alkanut liittyä entistä enemmän morkkiksia ja muita liitännäisilmiöitä. Mt-haasteet ja alkoholi eivät sovi yhteen ja erityisesti dissosiaatio-oireisto pahenee.

Lapsen syntymän jälkeen yrittänyt pitää hallinnassa, mutta ote lipsuu kerta toisensa jälkeen. Pahimpia lomat, jolloin juominen usein päivittäistä ja siitä on vaikea pyristellä irti arjen alkaessa.

Olen kyllästynyt tähän toistuvaan malliin ja haluaisin oppia tästä pois.

Viimeksi kirjoitin I am Soberiin vuosi sitten helmikuussa. Edelleen kamppailua ja huomaan, että lomilla alkoholi hiipii päivittäiseen käyttöön ja määrät suurenevat huomaamatta. Tuntuu, ettei käyttöä tai omia toimintamalleja voi järkevästi perustella edes itselleen.

Ehkä eniten tilanteeseen herätti puolison vilpitön kysymys, kun tapaninpäivän jälkeisten krapula/ahdistus/itkukohtaukset/yms. jälkeen vielä arvoin, että otanko alkoholia uuden vuoden aattona. “Miten voit edes ajatella ottavasi tuon edellisen jälkeen?” Niin. Miksi tosiaan teen tätä itselleni. Riippuvuus mikä riippuvuus.

Kohtuutta on yritetty pitkään, eikä se näytä onnistuvan. Vaihtoehtona on siis nollatoleranssi. Tipattomaan loppuvuoteen ja tammikuuhun olen sitoutunut, mutta miltä kuulostaisi tipaton vuosi 2026?

Tämä on ensimmäinen viestini ja ehkä tämän myötä askel kohti konkretiaa on otettu. Kiitos.

15 tykkäystä
2

Moikka!

Samankaltaisessa tilanteessa ollaan. Olen muutaman vuoden nuorempi kuin sinä. Itsekkin olen tähdännyt kohtuukäyttöön jo vuosia siinä onnistumatta, aina välillä tulee vaan kauheita ylilyöntejä, ja juominen on muutenkin todella humalahakuista.

Alkoholin lopettaminen pysyvästi on alkanut tuntua ainoalta oikealta keinolta. Työkalupakissa ei tunnu olevan enää muita työkaluja jäljellä omaan tilanteeseeni.

Tsemppiä koitokseen, mennään hetki kerrallaan selvinpäin kohti tulevaa. :slight_smile:

8 tykkäystä
3

Aloita erotyön tekeminen alkoholista vaikka katselemalla tänään näitä videoita.

Kuulostaa sille, ettei alkoholi sovi sinullekaan.

Se on myrkkyä, se sopii pissapoikaan ja pesuaineisiin.

Tänään on uudenvuodenaatto, eli juuri se päivä, kun en vielä hetki sitten voinut kuvitellakaan olevani tällaista päivää ilman juomia. Nyt ei tulisi enää mieleenkään ottaa pisaraakaan. Vuosi vaihtuu aivan mainiosti ilmankin.

Alkoholista luopuminen vaatii rehellisen syvältä itsestä tulevan päätöksen. Moni on onnistunut raittiin elämän aloittamisen, mutta rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, ettei se ole aina ihan helppoa. Varaudu siihenkin etukäteen.

Raittiutta ei kannata pelätä, ei elämä siihen lopu, päinvastoin. Mielenmaisema muuttuu ja olet lopettamisen jälkeen täysin eri ihminen. Usko huviksesi.

Täällä on kaikilla omat ongelmansa ja osa on uinut todella syvissä vesissä alkoholismin kanssa, mutta ei kannata verrata omaa juomistaan muihin. Kun tälle palstalle hakeutuu, niin alkoholi on silloin ongelma, joka vaivaa mieltä ja meinaa tehdä hulluksi. Ei näitä keskusteluja kukaan huvikseen lue, kaikki täällä on addikteja, osa toipuvia, osa toipuneita. Toivoa on.

Itse lopetin 14. heinäkuuta 2024 keskellä parasta kesää ja juomiskautta. Ei se katso aikaa eikä paikkaa, kun silmät ravähtää auki ja ymmärtää todellisuuden.
Sitä tunnetta on vaikea selittää, kun lopetuspäätös tulee. Se on vähän, kuin rakastuminen -sitä ei voi estää tai järjellä selittää.

Lue kirjallisuutta, kuuntele videoita ja selaa tätä päihdelinkkiä. Kertomukset havahduttaa. Jokaisen juovan ihmisen ura päättyy vakavaan alkoholismiin, josta on leikki ja kauneus kaukana. Ei pidä olla niin naiivi, että kuvittelee itse olevansa alkoholin kanssa muita taitavampi. Ei kannata juoda itseään lepositeisiin tai kuilun pohjalle, viisas lopettaa, kun kaikki on vielä reilassa. Olen lukenut ja kuunnellut satoja tarinoita alkoholismista, ne on sellaisia tosielämän kauhukertomuksia, joissa rämmitään psyykkeen rajamailla. Siellä on itsetunnosta ja moraalista jäljellä vain muisto, jos sitäkään. Omassa lähipiirissä on lisäksi tullut seurattua, mitä alkoholismi aiheuttaa. Siitä on ne nuoruuden retket ja diskopallon alla vietetyt kauniit hetket niin kaukana, kuin olla ja voi.

Aloita oma ketju ja ota härkää sarvista.

Kirjoittaminen on yllättävä mukavaa puuhaa.

6 tykkäystä
4

Hei @Epätoivoinen , lämpimästi tervetuloa! Täällä sinua kuullaan! Alkoholista eroon pääseminen on mahdollista ja tämä on hyvä paikka saada siihen vertaistukea.

Olen sinua jo reippaasti vanhempi, mutta nyt kun olen viimein lakannut turruttamasta kaikkia tunteitani juomalla, toivon ihan kauheasti että olisin havahtunut tähän koko perheelle haitalliseen tapaan elää jo kolmekymppisenä. Ihan hirveän hienoa että sinä nyt havahdut! Se on tärkein askel, sen kun on ottanut, kaikki kyllä muuttuu paremmaksi.

Mt-haasteet ja dissosioiminen ovat tuttuja täälläkin. Nyt kahdeksan kuukautta ilman humalaa ja tissuttelua olleena tajuan viimein, kuinka merkittävä rooli niillä oli oman mielialan lannistajana ja ahdistuksen lisääjänä. Kaikkea juomattomuus ei tietenkään ratkaise, mutta se tekee omien ongelmien jaksamisesta paljon, paljon helpompaa.

Juomattomuus pelottaa monia juomaan tottuneita, mutta voin vakuuttaa sinulle että se tekee elämästä paljon entistä kevyempää, kunhan siitä vain ehtii tulla aivojen uusi säätö.

Lähetän sinulle täältä uudesta, iloisemmasta arjestani paljon voimia jaksaa olla korkkaamatta näin alkuun päivän kerrallaan, tai vaikka vain jokusen tunnin. Päivä kerrallaan siitä tulee uusi tapa ja vointisi kohenee. Myös juomiseen liittyvä häpeä alkaa haaleta kun juomattomia päiviä kertyy.

Haparointi on hyvä alku ja tälle toiselle, elämän mukavammalle puolelle pääsee myös kontaten. Itse tulin räpistellen. On ihan sama kuinka pienin askelin muutosta kohti lähtee, pääasia että lähtee. Tsemppiä ja hyvää uutta vuotta! Ensi vuotesi voi olla tosi paljon tätä vuotta parempi, kun nyt toivot sille näin hyvää suuntaa ja jaksat vaan ensimmäiset päivät.

6 tykkäystä
5

Hei @Kastelukannu ,

Tutulta kuulostaa ylilyönnit ja humalahakuinen juominen. Jos totta puhutaan, niin muisti on mennyt juomisen takia ihan kuukausittain, joskus viikottain. Tuntuu vaikealta kirjoittaa näistä asioista suoraan, sillä eihän näitä ole kenellekään tullut suoraan paljastettua. Sitä pyrkii salaamaan tilansa viimeiseen saakka ja naureskelee jälkeenpäin ääneen omille “seikkailuilleen”, vaikka oikeasti häpeää tilannettaan.

Tsemppiä myös sinulle ja hetki kerrallaan selvinpäin kuulostaa tällä hetkellä ainoalta vaihtoehdolta. :slight_smile:

4 tykkäystä
6

Hei @Jussi , kiitos pitkästä vastauksesta ja palaan ehdottamiisi videoihin ja linkkeihin, kun ehdin. Alkoholi ei tosiaan taida sopia kenellekään: miten saisikin ajatukset käännettyä niin, että se on nimenomaan myrkkyä? Tähän vastaanottaisin mielellään vinkkejä.

Aiemmin on tuntunut, että en ole ollut valmis aloittamaan raitista elämää. Nyt kuitenkin tuntuu, että olen käännekohdassa: jos jatkan edelliseen tapaan, ylläpidän menneisyyden itseäni, enkä pääse eteenpäin. Jos haluan mennä eteenpäin elämässäni ja kasvaa ihmisenä, on minun luovuttava asioista, jotka jarruttavat eivätkä palvele minua enää. Kaikki muut kortit on katsottu, joten miksi en katsoisi myös näitä kortteja?

Itsekin olen kamppailut tämän asian kanssa jo teini-ikäisestä. Molemmat vanhemmat alkoholisteja ja turvattomat olosuhteet elämässä ovat ajaneet siihen, että on ehkä mallioppimisen myötä tarttunut pulloon. En kuitenkaan pysty käsittelemään menneisyyttä, jos jatkuvasti sumennan tajuntaani alkoholilla.

Hienoa, että olet ollut jo pidempään raittiina ja onneksi olkoon siitä! Täytyy tutustua tarkemmin aiempiin viesteihisi, jos sieltä löytäisin tarkempaa kuvausta tarinastasi ja raitistumisestasi.

Kerran olen jo ollut “kuilun” reunalla, ellen jo puoliksi kuilussa ja sieltä kesti kuusi vuotta (intensiivinen terapia tukena) rämpiä ylös. En halua enää valua samaan. Ja nuoruuden retket ja diskopallot on ollut harhaa jo hyvän tovin. Lähempänä totuutta on sammumiset ulkomailla puiston penkeille keskellä yötä, havahtumiset tuntemattomasta kaupunginosasta pakkasella ja häpeä omasta juomisesta.

2 tykkäystä
7

Hei @Räpistelijä , kiitos ja mukava kuulla, että tänne voi kirjoittaa omia tuntemuksiaan ja tulla kuulluksi! Päihdelinkki onkin tullut jo aiemmin foorumina tutuksi, mutta en ole aiemmin tänne nimimerkkiä luonut.

Muiden tarinat kiinnostavat, kuin myös sinun, ehkä oletkin jakanut tarinaasi tänne aiemmin. Yritän tutustua siihen, jos löydän jotakin. Kiinnostaisi tietää, minkälaisia havaintoja olet tehnyt siihen liittyen, että olet lakannut turruttamastasi tunteitasi? Se vähän pelottaa, että kuinka vaikeiden tunteiden käsittelystä selviää ilman mahdollisuutta “nollata” vai löytyykö siihen kenties jotain muita keinoja myöhemmin.

Ikävä kuulla, että mt-haasteet ja dissosiaatio ovat tuttuja, ne ovat kyllä melkoinen riesa suorastaan. Olen huomannut ja se on todettukin, että alkoholi on itselle (PTSD) todella voimakas triggeri ja joskus aiheuttaa dissosiatiivista muistinmenetystä myös juotujen alkoholiannosten rinnalla. Paras siis eliminoida myös tuokin triggeri.

Kiitos voimista, niitä tarvitaan ja kuin myös sinulle raitista uutta vuotta!

2 tykkäystä
8

Tervetuloa @Epätoivoinen tänne plinkkiin kirjoittelemaan. Ainakin mulla on tästä yhteisöstä ollut suunnattoman suuri tuki.

Itse oon jo elämäni ehtoopuolella. Viiniä meni lopulta joka päivä enemmän tai vähemmän.Lopulta ahdisti niinpaljon, että tuli oma halu lopettaa juomingit. Aluksi viini oli koko ajan mielessä, mutta nyt ollut yli kuukauden raittiina ja jo ahdistus osin helpottanut. Aluksi myös retkahdin juomaan uudestaan. Sain täältä tosi paljon kannustusta korkin kiinni laittamiseen.

Luen joka päivä muitten ketjuja. Päivä kerrallaan ja joskus vain hetki tai henkäys kerrallaan on usein toistuva ohje, kun alkoholi pukkaa mieleen.

Oma taival raittiudessa pysymisessä on alkutaipaleella.Kerron silti omana mielipiteenäni, etten ajattele sitä,että pitää koko loppuelämä olla selvinpäin. Vaan oon onnellinen oikeesti, että tänään on moneenkymmeneen vuoteen eka selvä uudenvuoden aatto. Tiedän, etten huomennakaan juo :heart: Kiitollisuus ettei tänäänkään tarvii juoda.

Oikein mukavaa tulevaa raitista vuodenalkua Sinulle ja muille plinkkiläisille. :+1:

9 tykkäystä
9

Tervetuloa. Täällä kuullaan ja täällä saa myös haparoida. Niin jokainen on tehnyt alussa ja tekee vielä siinä matkallakin. Olen myös Sinua huomattavasti vanhempi - ensi vuonna jo 60 v, mutta varmaan alkoholi alkoi tehdä tuloaan elämääni Sinun ikäisenäsi. Nyt jos joskus kannattaa Sinun tehdä se liike parempaan suuntaan. Ero voi olla todella hankalaa, varsinkin, kun keho ja mieli on tottunut hakemaan lohtua pullosta, mutta mitä pidempään tottuu siihen toisenlaiseen elämään kaikki alkaa helpottaa.

Elämästä ei toki silti tule silkkiä, mutta omaa suhtautumistapaansa voi muuttaa. Mitä pidempään on tunteitaan tukahduttanut niin niitä tulee pintaan, kun lakkaa juomasta. Itse olen aikalailla itkenyt ja surrut vanhoja jo unohtuneeksikin luultuja asioita, mutta ne helpottavat kun ne käy läpi. Sitten ne voi jättää taakseen.

Räpistelijä tuolla kirjoitti ihanasti lähettävänsä Sinulle terveisiä onnellisemmasta elämästään - vai miten se meni - yhtä kaikki - lähetän samanlaisia terveisiä. Olin vuosi sitten joulukuussa niin väsynyt, onneton ja pelokas oman elämäni vieras ettei mitään rajaa. Sain voimia hakea apua työterveydestä. pääsin lyhyterapiaan päihdeklinkalle ja nyt sain vielä mahdollisuuden lisäterapiakäynteihin. On siis hyvä, jos saat apua raitistumiseesi myös muualta. Harva jaksaa yksin. Myös tämä sivusto on ollut itselle kullanarvoinen paikka. Todellista vertaistukea, jota ei kaikkialta saa.

Ennen kaikkea haluaisin toivottaa Sinulle rehellisyyttä itseäsi kohtaan. Siitä lähtee aito raitistuminen.

Iso halaus ja onnea tulevalle matkallesi.

8 tykkäystä
10

Heippa.

Kirjoitin koska sun avaus kuulosti ihan multa vajaa parikymmentä vuotta takaperin. Kirjotin muuten silloinkin tänne, tosin jollain muulla nickillä mitä en enää muista. Heräilin sun ikäsenä noihin ihan samoihin juttuihin ja paljon samaa oli sun tekstissä ja tilanteessa erittelemättä nyt sen tarkemmin.

Mä harjottelin silloin lopettamista monia vuosia ja se ei siinä kohtaa meinannut onnistua, kunnes sit lopetin reiluksi kuudeksi vuodeksi, sit taas pari vuotta käytin alkoholia ja taas lopetin.

Niin, tervetuloa ja tsemppistä.

3 tykkäystä
11

Päällimmäinen havainto: tunteet tulevat ja menevät. Eikä mihinkään niistä kuole! Niille täytyy vain pitää hetki seuraa, yhdelle kerrallaan. Niin ne sitten jatkavat matkaa ja kaikista ikävimpien tunteiden perään tulee mukavampia. Aina!

Myös onnen ja ilon tunteet ovat paljon ihanampia, jotenkin todellisempia kuin silloin kun tissuttelu ja humaltuminen täyttivät elämän. Se saattaa kuulostaa hassulta, mutta näin olen itse kokenut.

Ja se tunne kun on ensimmäisiä kertoja selvinnyt selvin päin joistain niistä vaikeista hetkistä, joina on tottunut aiemmin niinsanotusti nollaamaan - se on hieno tunne. Että ei, ei minun tarvinnutkaan mennä pöhnään tai känniin, josta aina kuitenkin jää käteen joko valtava väsymys, hirveä olo, morkkis tai nämä kaikki yhdessä.

Niin tuttua. Aivan kuin minä aikanaan. Itse en ihan tarkkaan osaa sanoa, koska oma lapsiperhe-elämäni kääntyi alkoholismin puolelle - omasta mielestäni toki enimmäkseen hoidin lapseni hyvin. Vasta juomisen jäätyä olen nyt alkanut ymmärtää, kuinka isossa roolissa se viinilasini (pulloni) tässä perheessä oli ja mihin kaikkeen se on vaikuttanut.

Kyllästyminen on paras tapa lopettaa ja sinä opit kyllä! Se ei ole hankalaa kuin vain ensi alkuun. Ja juuri se hetki, jona alkaa aidosti haluta muuttaa suhteensa alkoholiin kannattaa kyllä käyttää hyväkseen ennen kuin se menee ohi ja kaikki missä ei itse oikeasti enää viihdy vain jatkuu.

Alkoholinkäyttö lopetetaan siten ettei vaan tänään juoda. Sen pidemmälle ei tarvitse ajatella. Tulevaisuus tulee sitä miettimättäkin.

Alkuun tuntuu siltä ettei saa juoda, mutta ennen pitkää se ajatus kääntyy niin päin ettei enää tarvitse. Eikä siihen lopulta niin kovin kauaa edes mene.

MInä ajattelen nyt - vaikkei edes ole kokonainen vuosi täynnä vielä selvin päin - että minä saan olla juomatta. Ja että se on ihana asia.

Monille käy näin. Saatat hyvinkin tulla kuulumaan juuri meihin.

Me täällä tiedämme kertomattakin, miltä tällainen tuntuu ja kuinka paljon se hävettää. Onneksi asiat voivat muuttua - sinunkin.

Hyvä kysymys. Miksi et? Nämä ovat hyvät kortit. Lopulta ne sitä paitsi saattavat palkita paljon paremmin kuin itse alun perin on uskonut.

Teit viisaasti kun aloitit täällä oman ketjun. Se voi todella auttaa uuden olemisen tavan opettelussa. Kaikkea hyvää uuteen vuoteesi!

10 tykkäystä
12

Kiitos, kun jaoit tarinaasi @tämiss. Kuulostaa helpottavalta, että kuukauden raittiina olon jälkeen ahdistus on jo helpottanut, onnea saavutuksesta! Itselläni ei ole olo vielä normalisoitunut, aivosumua ja muita fyysisiä oireita edelleen: henkinen puoli alkaa onneksi jo vähän helpottaa ja ahdistus ei ole kuin hetkittäistä. Olen toiveikas tulevan suhteen ja onnellinen, että uuden vuoden aatto oli selvä sekä vuoden 2026 aloitus onnistui ilman krapulaa! Selvästi parempaa vuotta 2026 minunkin puolestani. :heart:

7 tykkäystä
13

Moikka @Epätoivoinen ja tervetuloa! :heart:

Tähän tunteiden käsittelyyn tartuin, koska itsehän join loppuvaiheessa suunnilleen kaikkiin tunteisiin mitä löytyy, niin positiivisiin kuin negatiivisiin.

Lopetin juomisen kesäkuun puolivälissä ja niitä negatiivisia tapahtumia on elämässä riittänyt senkin jälkeen (kai se p*skan määrä on vakio :see_no_evil_monkey:) ja mun maailma romahti aivan täysin joulupäivänä jota oli edeltänyt jo hankala viikko kaikkine tunteineen. MUTTA. Tein jotain millä yllätin jopa itseni; MINÄ SELVISIN! Joka ikisestä tunteesta. Selvinpäin. Otin ne vastaan, räkäitkin, huusin, raivosin. Olihan se aivan hirveää ne tunteet ja niiden voimakkuus kun niitä ei turruttanut millään mutta ne on vaan tunteita ja ne menee ohi. Sattuu hetken aivan järjettömästi mutta menee ohi. Siihen voi aina luottaa. Se pahin helpottaa. Ja se ylpeys jälkikäteen, MÄ TEIN SEN!!! Se oli ja on edelleen ihan parasta.

En mä nyt siis neuvoa osannut antaa (paitsi että välillä räkähuutoitku auttaa vaikka se siinä hetkessä tuntuukin pelottavalta) mutta koetin tsempata että kaikesta selviää. Ihan varmasti.

Pahempi olo olisi ollut siihen päälle vielä humala tai krapula.

Tsemppiä siis matkaan! :heart:

7 tykkäystä
14

Hei,

selvinpäin edelleen. Alku on lähtenyt jotenkin (pelottavankin?) kivuttomasti liikkeelle. Olen ollut lomalla ja silloin arki on stressittömämpää. Töihin paluu pelottaa sen aiheuttaman kiireen ja arkistressin takia: olen aiemmin käyttänyt alkoholia helpotuksena näihin tilanteisiin. Järjellä ajateltuna tietysti alkoholi pahentaa ajan myötä tilannetta, mutta siihen helposti saattaa ajautua. Tuttuihin toimintamalleihin turvautuu helposti, uusia on vaikeampi luoda. Vielä ei ole tehnyt mieli juoda yhtään, toivon, että olotila säilyy tällaisena.

Tämä minua juuri jotenkin hirvittääkin. Taka-alalle työnnetyt asiat epäilemättä vyöryvät päälle jossain vaiheessa ja ne tulevat pintaan. Kun tunteiden näyttäminen on ollut kiellettyä, niin en osaa näyttää tunteitani ja esimerkiksi itkeminen muiden edessä tuntuu todella vaikealta. Mitä jos tämä vaikuttaa esimerkiksi töissä? Ymmärrän, että nämä voivat olla myös “katastrofiajatuksia”, sillä enhän vielä tiedä miten tilanteet tulevat menemään. Pakko vaan purkaa nämäkin ajatukset jonnekin. Kuitenkin, pelottaa näyttää omaa inhimillisyyttään tai jotenkin “paljastaa” itseään muille.

Tällaista tajunnavirtaa tänään. Kymmenen päivää selvinpäin.

7 tykkäystä
15

Kymmenen päivää on hieno saavutus! Eteenpäin vain, tulee mitä tulee. :heart:

4 tykkäystä
16

Onneksi olkoon kymmenestä päivästä. Hyvä alku toisiaan. Voin hyvin samaistua tuohon, että lomalla on ollut aina helppompaa aloittaa raittius ja olla raittiina. Huvittavaa onkin, että olen yleensä palannut aina lomalta todellakin levänneenä. Kun muut ovat vetäneet lomajuomaa minä olen ollut raikkain mielin ja tarjottavin. Itsellä oli aikoinaan entisessä työpaikassa niin toksinen ilmapiiri, että siitä sitten ns selvittiin juomalla ja tuloshan oli aivan päinvastainen - entistä uuvuttavampaa oli koittaa räpistellä sen arjen läpi.

Usein jo ennen lomaa aloin vähentämään juomista ja kun loma alkoi oli korkki kokonaan kiinni. Toisaalta siinä ehtii sitten miettiä niitä strategioita, kun se arki taas iskee. On vahvempi.

Tunteiden näyttäminen töissä on tietysti hieman kaksiteräinen miekka: riippuu työyhteistöstä ja tunteista, mutta sanoisin että yleensä se, että näyttää olevansa inhimillinen olento on vain pelkkää plussaa. Tietysti tunneskaalan ääripäät voivat herättää hämmennystä - ainakin, jos reaktio tulee aivan puskasta muille. Kaikki riippuu tietysti siitä yleisestä työilmapiiristä - miten siellä on totuttu toimimaan ja millaista esimerkkiä esihenkilöt näyttävät.

Kuten sanoit, et kuitenkaan tiedä miten tilanteet tulevat menemään, joten neuvoisin suhtautumaan tilanteisiin luottavaisesti.

Voimia!!!

5 tykkäystä
17

Miten menee?

18

Heippa, kiva kun kysyit @Hyvaan_oloon

15 päivää selvinpäin. Sovelluksen mukaan viimeksi yhtä pitkä tauko on ollut elokuussa. Välillä on tullut mieleen ajatuksia pään nollaamisesta, ei niinkään ehkä suoraan juomisesta. Kaipaisi pois omasta päästään ja ajatuksistaan.

Olen lukenut täältä paljon siitä, että jossain vaiheessa alkaa nähdä unia juomisesta: näin on käynyt minullekin. Muutamana aamuna on havahtunut siihen, että unessa on juonut oluen tai enemmän. Aina herätessä on helpottunut olo siitä, että ei ole oikeasti juonut. Uskon tämän kertovan siitä, että todellisuudessa en haluakaan juoda, vaan yritän sillä ratkaista jotain muuta.

Olen ollut todella väsynyt. Aiemmin en pystynyt nukkumaan näin paljon, vaan olin aamuisin hereillä jo ennen muuta perhettä. Nyt tuntuu, että unta riittäisi ja päivisinkin väsyttää. Ehkä keho ja mieli korjaa nyt itseään, toivon että tämäkin vaihe menee ohi ja energiat tasaantuvat.

Oon kuunnellut @Jussi n vinkkaamia oivallisia videoita, kiitos niistä. Näistä ehkä parhaiten on jäänyt mieleen Roope Salmisen kommentti podcastissaan siitä, että eräänä päivänä herätessään, hän huomasi aivokemioidensa tasaantuneen niin paljon, että olo oli samanlainen, kuin aiemmin muutaman alkoholiannoksen ottaneena. Pysäyttävää ajatella, jos todella näin voisi olla? Olen alkoholin avulla “jahdannut” sitä jotakin, ehkä lapsuuden iloa, euforiaa, tms., mutta mitä pidempään alkoholia käyttää, sitä epätodennäköisemmin tällaista tunnetta sen käytöstä suoranaisesti saa. Ja lopputulema ei ole sinne päinkään. Voisiko ratkaisuna tosiaan olla se, että vaan laittaa pysyvästi korkin kiinni? Tällä ajatuksella ja sen motivoimana menen päivä kerrallaan eteenpäin. Huhutaan, että kolmen tai neljän kuukauden kohdalla saattaisi olla mahdollista tuntea tuo tunne. Se jää nähtäväksi.

Onko teillä muilla kommentteja tähän, oletteko päässeet takaisin lapsuuden iloon, innostukseen, euforiaan tms. ja jos, niin missä vaiheessa? Sen olen huomannut, että aiemmin poissaolollaan loistaneet spontaanit naurukohtaukset ovat alkaneet tehdä paluutaan.

4 tykkäystä
19

Jatkuva väsymys juomattomuuden alussa on tuttua ja normaalia. Hermosolut käyvät ylikierroksilla ja aivot kaipaavat myös lepoa. Nuku mitä nukutta ja mihin on aikaa, se helpottaa kyllä siinä kuukauden jälkeen.

Se mihin viittaat kuulleesi siinä 3-4 kuukauden kohdalla tapahtuvan, voisi olla pinkki pilvi -ilmiö. Toki se voi alkaa jo reilusti aiemminkin. Silloin kaikki tuntuu euforialta ja juomattomuus maailman parhaalta asialta. Jos sellainen sattuu kohdalle, niin kannattaa nauttia ja ottaa ilo vastaan eikä helpolla päästää irti :blush:

Sikäli tuo lapsenomaisuuden paluu on totta myös pysyvämmin. Kun sitä iloa on ollut buustaamatta alkoholilla viimeksi varhaisteininä, niin ottaahan sen takaisinoppiminen aikaa.

Itse olen juuri tuohon lapsenomaisuuteen pyrkinyt ihan tietoisesti. Ottanut ihan haasteena sen, että kohtaa, käsittelee ja sietää ihan kaikenlaiset tunteet ilman etanoliverhoa. Aistit avoimina, ihan kuin silloin lapsena.

7 tykkäystä
20

Kyllä.

Ei ole pelkkä huhu. Been there.

On. Noin kolmen kuukauden kohdalla ja ajoittain sen jälkeenkin. Kummallisia aivan fyysisiäkin hyvänolontuntemuksia ilman syytä. Että hymyilyttää vain, maiseman kokee uudella tavalla, luonto tarjoaa lähes järisyttäviä kuulumisen kokemuksia, oma keho tuntuu omalta ja hyvältä paikalta olla. Tosin omalla kohdallani uskon siihen että juomattomuus yhdistettynä säännölliseen liikuntaan on tämän kaiken mahdollistanut.

Ei se päälle ole jäänyt, euforia, mutta jonkinlainen perusoptimistinen vire ja taustailo, joita ei ennen ollut, sen sijaan on jäänyt. Ja ennen kaikkea luottamus siihen, että hyviä asioita voi tapahtua.

Ihanaa!

Minulle suurin ilo juomisen lopettamisessa on ollut ilon palaaminen elämään. Tavallisen, arkisenkin ilon jonka huomaa ja jolle voi hymyillä.

Nyt, kun huomenna tulee 9 kuukautta viimeisestä humalastani, se ilo on suurin syy siihen etten enää halua kokeilla edes sitä kuuluisaa kohtuukäyttöä.

Tästä ilosta on vaan niin paljon enemmän iloa.

7 tykkäystä