Joo. Tässä istun ja juon en tiedä enää monettako Heinekeniä tänä aamuna seiskan jälkeen kun vanha koira herätti… en jaksa enää tätä touhua…
isä alkkis ainoo tytär alkkis mies enemmän tai vähemmän alkkis täti alkkis eno oli alkkis joka lopulta tappoi itsensä ensirakkaus joka kuoli 25- vuotiaana ja jotenkin tuntuu että kaikki lähipiirissä joka tapauksessa enemmän tai vähemmän valehtelee käytöstään … kaikki asiat elämässä päin helvettiä, asun ulkomailla ei ketään lähellä huonot suhteet kaikkiin joka tapauksessa … mitä voin tehdä
3 tykkäystä
Hei. Olen myös alkoholisti. Myönsin sen viimein itselleni, ja hain apua. Nyt on 16. päivä ilman alkoa, ja vertaistukea olen itsekin etsimässä. Sen olen oppinut että päivä kerrallaan tulee elää ja kaikilla on ollut päivä jolloin he ovat olleen ensimmäisen päivän raittiina.
2 tykkäystä
Kiitos Tulokas vastauksestasi 
se oli mulle tosi tärkeää että edes joku sanoo jotain… no mulla Senegal raitis päivä ei taaskaan oo tänään:unamused: mutta annoit toivoa, näin se kai sit kaikilla menee… kukas kissan hännän nostaa jos ei kissa itse?
1 tykkäys
Ro Senegal vaan se eka
Tervetuloa palstalle Paris722.
Ikävä kuulla, että sinun ympärilläsi on noin monella ihmisellä ongelmallinen suhtautuminen alkoholiin, sellaisessa ympäristössä raitistuminen on aika haastavaa.
Mutta asutko kuitenkin ulkomailla heistä ainakin fyysisesti erossa, kun kerrot, että olet yksinäinen?
Itse näen siinä oivallisen mahdollisuuden mullistaa oma elämä kokonaan ympäri, johon kuuluu kaikkea muuta kuin alkoholi, jos olet nyt tilanteessa, jossa aivan uudet sosiaaliset suhteetkin pitäisi rakentaa taas alusta asti.
Oli asiat nyt miten sekaisin tahansa, mutta jos onnistut löytämään oman sisäisen halun olla vielä joku päivä paremmassa asemassa elämässäsi, niin mikään ei ole varsinaisesti sinua estämässä raitistumasta.
On mietittävä vain se ensimmäinen askel kohti parempaa ja ryhdyttävä hommiin. Kaikki pääsee eteenpäin, kunhan vain on valmis tekemään töitä ja antamaan muutokselle aikaa.
Tuhannet ihmiset kuitenkin jättävät alkoholin taakseen joka ikinen päivä, miksi ihmeessä sinä et muka voisi olla yksi heistä?
1 tykkäys
Juominen pahentaa huonoa fiilistä. Kato huomenna selvinpäin, oliko sun tunnelmat sittenkään…no juu…pahat fiilikset sulla huomenna. NIIN tuttua! Onko se sittenkään sun elämää mikä saa sut raiteiltaan?
1 tykkäys
Ensimmäinen päivä, eka hetki kun päättää ettei enää juo. Se on se eka hetki. Käänteentekevä, kuin pullahtais veden pinnalle sukelluksesta.
Itse rukoilin apua. Ja niinhän sinäkin nyt teet, kirjoitat että tarviit apua. No, tee niinkuin monet sinua ennen, älä kaada alkoholia suuhun. Tee jotain muuta. Mene ulos. Lähd lenkille. Mene ryhmiin, niitä on ympäri maailmaa.
3 tykkäystä
Ekoja päiviä on ollut useita. Rukoilu ei varsinaisesti auta kohdallani. Yritän järjellä selättää tämän minkä koen pahaksi ongelmaksi. Olen tehnyt muuta, ollut ulkona, samoillut metsissä. Sitten palkitsen itseni juomalla. Jos kotona ei ole, käyn hakemassa. Ryhmien aikatauluja alueella olen katsellut. Jonkintapaisena introverttinä olen useita kertoja perunut päätökseni osallistua tapaamisiin. Tällä hetkellä tämä toimii vertaistukena.
2 tykkäystä
Käy ihmeessä kokeilemassa ryhmää, jos yhtään siltä joskus tuntuu, että siihen pystyy. Monella on siitä kuitenkin niin hyviä kokemuksia ja yhteisöllisyydessä on tutkimusten mukaan tosiaan valtava voima.
Itse en ryhmässä käymistä ole koskaan myöskään kokeillut, pidän enemmän myös tällaisesta täysin omilla ehdoilla tapahtuvasta kanssakäymisestä. Luen mitä haluan ja milloin haluan, ja kommentoin ajatuksiani juuri silloin kun hyvältä tuntuu.
Mutta varmaan voisi ihan mielenkiinnon vuoksi käydä joskus kokeilemassa jotain etäryhmää, niin onpahan taas yhtä kokemusta rikkaampi.
2 tykkäystä
Kyse ei ole etäryhmästä, ja kuten sanottua: olen hieman introvertti. Vieraat ihmiset ahdistaa, varsinkin jossain pikku tapaamisissa.
Ymmärrän oikein hyvin. Turhaan sitä silloin alkaa itseään suotta kiusaamaan, parempi luottaa omiin tuntemuksiin.
Onneksi meillä on muös tämä Plinkki.
Minä kyllä ymmärrän oikein hyvin sinua… huhuh… se oli ihan kamalaa mennä ryhmään, oi että, tärisin, hikoilin, melkein oksensin jännityksestä, hyvä ettei sydän pysähtynyt niin pelotti ja ahdisti. Mutta mutta… menin silti, istuin alas, en puhunut mitään, menin seuraavankin kerran jne. Ihan tavallisia ihmisiähän siellä oli ja puhuivat kuin minusta olisivat puhuneet.
Koska oli parempi mennä ryhmään ja istua siellä kuin mennä baariin ja istua siellä, tai kotona kaljapullo seurana.
Se oli totta tosiaan oma valintani silloin. Se oli vain tehtävä. Kummallista. Olen tähän asti kuvitellut että Korkeampi Voima olis minut auttanut ryhmiin… kyllä Hän ne toi esille ihmeellisesti mutta se että otin ne vastaan oli minun valinta. Aivan oma valinta. Ihanaa.
Kiitollinen tästä raittiista aamusta.
1 tykkäys
Tuo, että sydän puristuu rinnasta ja melkein oksentaa jännityksestä on ihan hirveää. Mutta sen tunteen voittaminen pakenemisen sijaan on yksi ihan parhaista tunteista. Kukas se olikaan kun totesi: “Pelkään, mutta en pakene”. 
Olen todella, todella ylpeä, että olet toiminut pelosta huolimatta. Toivon olevani yhtä rohkea, kun tarve tulee.
Kaikkeen ei tietenkään vain pysty, eikä tarvitsekaan. Mutta kun kyse on omasta hyvinvoinnista, kannattaa tosissaan punnita kumpi lopulta on pahempaa, nk. paljastuminen vai itsensä tuhoaminen.
Kovasti tsemppiä kaikille!
1 tykkäys
Ja taas😓 kello on 5:30 aamulla juon kaljaa kun alkoholisti tytär herätti pari tuntia sitten soitolla enkä saanut unta sen jälkeen… joon koko sunnuntain viihdemieledsä kun oli mentävä pihakirppikselle muuten vaan ja sit taas poikkesin lähikuppilassa…muka hauskaa sit taas kaupan kautta kotiin ja lisää… koska tää loppuu joka paikkaan sattuu ihottumat pahana kaikki tää johtuu vaan tästä:( mitä teen en jaksa enää
1 tykkäys
@Paris722 kuullostaa siltä että sinulla olisi monta hyvää syytä lopettaa. Pohjalta on suunta vain ylöspäin. 4.9 kirjoitit että tuolloin rupesit aamulla juomaan kun koira herätti. Nyt tyttäresi soitti. Ilmeisesti liian aikainen herätys laukaisee halun juoda vai käytötkö sitä ehkä keppihevosena?
Apua hakisin sinun tilanteessa ammattilaisilta ja vertaistuki ryhmistä mutta usein me alkoholidtit ollaan hyvin omaehtoisia ja meitä hävettää pyytää apua ettei kukaan saa vain tietää ongelmastamme.
Nyt unta kaaliin ja juomat viemäristä alas. Ei se itsekseen kurkkuun kaadu.
Toinen huomioni on että kirjoitat tänne humalassa. Niin myös ketjun ekassa viestissä. Onko selvinpäin halu lopettaa juominen pienempi että eikö se halu lopettaa ole enää selvinpäin. Kokeileppa kirjoittaa tänne selvinpäin. Siinä voi olla iso ero.
6 tykkäystä
Noinhan se on, sitähän se mieli, tai jotkut sanoo ego, tai paholainen, mikä lie viinapiru, joka mieleen usuttaa kaikkea paskaa että ihminen ei nousisi ja lopettaisia juomista. On se jännä juttu kuinka se painaa ihmispolon ihan maahan ja juotattaa. Noin minäkin, syytin muita aina, kaikki oli ihan väärin, epäonnistunutta ym. Mies joi, työpaikalla kiusattiin, sisarukset kiusasi, kaikki olivat minua vastaan ja kait inhosivat minua. Oli koulukiusattu ja vaikka mitä syitä löytyi että sain ottaa.
Mihin ne syyt sitten loppuivat kun pääsin AA:n piiriin. Johonkin ne hävisi.
Ja rukoileminen auttoi minua. Kun en oikein muuhun enää uskonut kuin Korkeimpaan, tuonne ylös huokasin. Nyt siitä on jo pitkä aika, mutta edelleen pyydän että suojele minua, varjele minua, pidä minut oikealla raittiilla tiellä. Kiitän siitä että saan olla raittiina ja terveenä. Ei se ollut ihan itsestään selvyys että raitistuin, en tänäkään päivänä ymmärrä mikä minut muutti, miksi yhtäkkiä vain hoksasin etten tarvi ottaa ryyppyä enkä tupakkia enkä mitään muutakaan. Päivä kerrallaan, hetki kerrallaan, uusien raittiiden kavereiden kera oltiin ja touhuttiin ja puhuttiin maailmaa paremmaksi.
2 tykkäystä
Ei ole halu lopettaa pienempi… ja olen pahoillani kun kirjoitan humalassa,on totta että krapulassa/selvinpäin tulee enemmän lueskeltua teidän juttuja ja ajattelen että no kirjoitan sit… joskus:( oon vaan niin voimaton
2 tykkäystä
No nyt sen tein 
soitin paikalliseen yhdistykseen joka auttaa kaikkia riipppuvaisuuksista kärsiviä (alkoholi, huumeet, lääkkeet) ja kiltin kuuloinen nuori nainen halusi tietää mikä on ongelma ja sanoin heti mikä on ja etten jaksa tätä enää ja sain ajan ylihuomiselle, että arvioidaan tilanne kahden ammattilaisen voimin. Oon tyytyväinen tän ansiosta, yritän nyt levätä peseytyä ja syödä siihen mennessä että oon jotenkuten vakavasti otettavan olonen sitten…ehkä tää tästä ? Kiitos teille jos jaksoitte lukea
10 tykkäystä
Hyvä kun soitit! Se vaatii rohkeutta pyytää apua. Sinun tehtäväsi on nyt sitten ottaa sitä apua vastaan. Muista, että niiden ihmisten ei ole tarkoitus arvostella sinua, vaan pelkästään auttaa. Kyllä se siitä 
2 tykkäystä
No niin, sillälailla, nyt olet tehnyt valinnan, se on ihan sinun oma valinta ja hyvä sellainen. Alku.
Ajatella että teit sen.
Se on ihme että alkoholisti alkaa etsimään tietä pois sieltä juomisen keskeltä.
3 tykkäystä