entisen alkoholistin taloudenhoito

Me Lopettajat
81

joo, aivan. Hyviä ja ahkeria tyyppejä ei oikeasti ole olemassa, ja jos onkin, he eivät voi päästä eteenpäon elämässä ilman “hyväveliverkostoja”.

Ja jos itte ei jaksa muuta kuin tehdä leivästä paskaa ja marista yhteiskunnan huonoutta, se on ihan oikeutettua koska “ei vaan ole itellä niitä hyväveliverkostoja”.

En tiedä mikähän helvetin hyväveliverkosto teki mun puolesta sen pääsykokeen jolla pääsin ammattikorkeaan, tai mikä hyväveliverkosto kirjoitti romaanini, kun en itse viitsinyt sitä kirjoittaa.
Varmaan näitä verkostoja on aina jossain auttelemassa, kun niitä ei huomaa.

82

Mukavaa sunnuntaiaamua!
Täällä on näköjään laitettu luusereille jauhot suuhun. Kun eivät tee kuin leivästä paskaa ja vielä kehtaavat osallistua keskusteluihin.

Ihan ymmärrettävä näkökanta. Että kun kerran minäkin olen menestynyt niin olisivat nuo luuseritkin voineet, kun olisivat vaan yrittäneet.
Näkökanta on ymmärrettävä, mutta se ei silti ole koko totuus.
On varmasti ihmisiä jotka eivät ole kilpailussa pärjänneet ihan siksi että ovat mieluummin juhlineet ja hummanneet, odottaneet että joku muu huolehtii ja että kyllä yhteiskunta jotain tukia antaa. Mieluummin on nostettu maljoja kuin persettä penkistä jotain tehdäkseen. Aivan varmasti heitä on.

Ja kuitenkin, suurimmalle osalle tästä “luuserijoukosta” menestymättömistä, jotka eivät ole edes maisterintutkintoa suorittaneet, virkaa saaneet, politiikan pyörteissä sopivaan nosteeseen mukaan menneet, mitään kulttuuritekojakaan tehneet, on elämässä ollut vaikuttavina osina ihan muita juttuja kuin herkeämätön juhliminen tai edes ympäri maailmaa kiertely outoja elämyksiä etsimässä.

Vain omaan elämään ja omiin tekoihin tuijottaminen voi joskus kaventaa näkökulmaa. Lähes jokainen me siihen tietysti lankeamme, mikäs sen helpompaa kuin etsiä yleisiä ja kaikkeenpäteviä selityksiä juuri siihen vedoten että “kun minullakin kävi näin…”

Asiat eivät ole aina yksinkertaisia. Ne eivät etene minkään ohjelman tai esimerkkielämäkertojen mukaan. Muuttujia on kertakaikkiaan liian paljon. Elämämme ovat yksilöllisiä, ja vielä enemmän me olemme yksilöitä. Asioiden käsittelyvalmiuksia ja voimavaroja vaan ei ole samanlaisina kaikilla. Eikä muitakaan resursseja, ihmiset eivät edelleenkään edes pääse lähtemään samoilla resursseilla. Omia valintoja voi korostaa, ja esittää niiden seurauksia jokainen kantaa.

Ehkä kuitenkin joskus on kovin vaikeaa etukäteen tietää mikä valinta on kymmenien vuosien päästä osoittautuva juuri siksi oikeaksi joka takaa hienon elämänkaaren? Keskustelussa esiintullut pikkuyrittäjät rähmälleenlaittanut lamakausi oli yksi asioista jota ei ehkä tavallisen heikolla järjenjuoksulla varustettu osannut etukäteen arvata. Jos taas sitten minäkin tipauttaisin jutusteluni yksilötasolle… jos sen olisin osannut ennustaa, niin ehkäpä olisin valinnut toisin, joissakin asioissa? ehkäpä olisin ne parhaassa suorittamisiässä kulutetut vuoteni käyttänytkin opiskeluun, vaikka siten velaksi, sen sijaan että rehkin työnteossa ja uskottelin nostavani pystyyn jonkinlaista rakennusalan yritystä joka sitten aikanaan toisi leivän pikkuisen helpommalla. Valitsin aivan väärin. Puolustuksena väärälle valinnalleni voin kyllä esittää, että jossain toisessa tulevaisuusskenaariossa, hiukan tasaisemman kasvun (ilman noita suursiivouksia) vallitessa valintani olisikin voinut olla aivan oikea, se olisi toiminut.

Niin, voidaan palata takaisin…mitäs olit niin tyhmä ettet tuota tajunnut? Siinäpä sitten kärsit omista valinnoistasi.

Mutta, oliko se tyhmyyteni oma valintani vai jotain sellaista jota en ainakaan tietoisesti ollut valinnut?

83

Kiitos vinkeistä ja kannustuksesta noiden velka-asioiden suhteen Juulias, viimeinenpisara ja metsänreunamies. Taidan tosiaankin tehdä niin, että kun olen tämän toisen raskaahkon projektin nyt saanut hoidettua, varaan ajan velkaneuvontaan. Vaikka ilmeisesti jonot on pitkät, asiaan alkaa sitten aikanaan tulla joku selvyys. Kaivoin asiaa hiukan ja törmäsin “nollamaksuohjelmaan” eli että tulojen jäädessä alle ulosottorajan, velkajärjestely tms pyörisi ilman maksujakin. Luototietojen takaisin saaminen sitten aikanaan olisi kyllä hieno asia, koska se helpottaisi elämää aika paljon.

Vadelmamunkin kanssa en jaksa enää vääntää. Menee niin tympeäksi ja masentavaksi. Ja suoraan sanottuna en jaksa tuota mättämistä juuri nyt. Olen törmännyt ennenkin tietyllä tapaa mustavalkoisiin ihmisiin, joille harmaan sävyjä ei oikein ole. Usein asiat on kuitenkin monimutkaisia ja niihin ei ole yksioikoisia ratkaisuja. Tai syitäkään. Sitäpaitsi ammatillisesti menestyneissäkin on niitä, joilla on huomattavia vaikeuksia vaikkapa ihmissuhteissa tai itsetuntonsa kanssa, vaikkei se päälle näy. Voi tulla kuva, että paskamaisista lähtökohdista on selvinnyt, kun on vaan tarpeeksi yrittänyt. Kaikki eivät ongelmistaan avaudu, eikä tarvitsekaan, mutta esimerkiksi Touko Aallon romahtaminen ja hänen avoin kertominen ongelmistaan oli minusta hieno ulostulo. Senkin kauniilta näyttäneen menestystarinan takana kuitenkin on ollut itsetunto-ongelmia ja masennusta ja myös koulukiusaamistausta. Arvostan tuota rohkeutta, se hiukan hyvällä tavalla rikkoo tuota käsitystä, että kyllä jokaisella on ihan samat mahdollisuudet ja oma vika jos ei eteenpäin pääse ja heittäytyy masentuneeksi luuseriksi. :mrgreen:

Jaa. Lueskelin täsdä tuota tykitystä ja siellä on yksi lainauskin väärin ja munkki laittanut mun suuhun metsänreunanmiehen tekstiä, jos nyt oikein katsoin.
En suoraan sanottuna nyt tuota kiivastumista edes käsitä ja kaiken kirjoittamani ottamista henkilökohtaisesti, kun sitä se ei ole ja vaikka kuinka uudelleen luen, en sitä semmoiseksi itse käsitä.
Miksi ihmeessä oman pärjäämisen ja eteenpäin päääsyn arvoa vähentäisi, jos osa huonoista lähtökohdista lähteneistä jää lähtötelineisiin ja osa hyytyy välille? Mistä kumpuaa halu tuutata vihapuhetta jotain kansaryhmää vastaan, jos oma elämä on mallillaan? Köyhät ja syrjäytyneet ja tietysti päihdeongelmaisetkaan ei oikein nauti samaa suojaa kuin etniset ja sukupuolivähemmistöt. Minusta se kuuluu kaikille ja leimaaminen syrjäytymisen takia on ihan yhtä epäoikeudenmukaista ja tympeää kuin etniseen taustan perustuva syrjintä. Kai nyt joku ihmisarvo on meilläkin?

Kun mietin sitäkin, että viinaan kuolee todella moni, niin omalla kohdallani se, että olen alkoholiongelmasta päässyt eroon, tuntuu ihmeeltä ja tunnen siitä kiitollisuutta ja joskus jotain… en nyt syyllisyyttä vaan jotain haikeutta, kun katson lasolitonkan kanssa puistonpenkille sammunutta ihmistä, joka kellertää ja maha on valtava… kun yhtä hyvin siinä voisin maata itse… miten juuri minä onnistuin lopettamaan juomisen… ei mulle tule halua sättiä, että kuule kun olisit nyt vaan yrittänyt lujemmin, oma vika… mutta ilmeisesti tämmönen luisuminen/jämähtäminen köyhyyteen ja muuhun paskaan aiheuttaa vihaa ja halveksuntaa osassa paremmin pärjääviä.
Hassulta tuntuu kyllä.

84

Köyhyys on ankea olotila. Kun köyhyys on todella köyhää, se on olotila joka on niin monin tavoin vastenmielinen että se aiheuttaa tunnekuohuja. En väitä, etteikö köyhälläkin olisi myös hauskaa ja hienoja kokemuksia, hyviä päivä ja aikoja, elämää ja rakkautta, mutta viimeistään nälkä ja vilu tekevät olosta sellaisen että se jättää jälkensäkin.

Köyhyyttä voi vihata.
Kun ihmisellä sitten menee hyvin, voi olla että taustalle on jäänyt muhimaan pieni pelko siitä että köyhyyteen voi kuitenkin pudota -ja sellainen ajatus on sitten torjuttava. Yksi keino on viha. Kun köyhyys sinänsä on kovin abstrakti ja monimutkainen käsite, syineen ja seurauksineen, talouspoliittisine ja sosiaalisine lähtökohtineen, onkin ihmisen ehkä helpompi kohdistaa se viha köyhiin!

Heidät on jo helpompi määritellä “väärin valinneiksi”, omasta syystään ja tahallaan itsensä köyhyyteen ajaneiksi, konsulteilta ja yhteiuskunnalta erityiskohtelua vaativiksi syöttiläiksi jotka eivät itse yritä… ja helppo on omaksua ajatuskulku että minähän en tuollainen ole! Minä olen kaunis ja yritteliäs ja urheilullinen ja aktiivinen ja osaan valita jopa hyvässä nosteessa olevan puolueen ja olen kaikkea muuta kuin nuo luuserit! Eihän silloin minulle voi käydä huonosti, eihän? Köyhät ovat ikäviä esimerkkejä siitä että huonosti voi käydä. Koska sellaisia esimerkkejä ei haluaisi nähdä, on parempi ajatella että pysyisivät poissa tai ainakin olisivat nöyriä ja hiljaa, tyytyisivät rukoilemaan jossain syrjemmällä, pois silmistä vihastuttamasta meitä kunnon ihmisiä!

Voiko siis vihan takana olla pieni annos pelkoa? Sellaista että en halua nähdä enkä kuulla tuollaisia asioita, haluan ettei niitä ole olemassa! Eikä niitä ole olemassa jos lujasti kiistän ne, totean heidät itsensä syyllisiksi. Niin köyhät, pakolaiset, ongelmaiset, siis ne jotka eivät ole kuten minä jolla menee hyvin.

85

Varmaan voi noinkin olla. Useinhan ympäriltä pakenee ihmiset avioeron, konkurrsin tai vakavan sairaudenkin kohdatessa. Ehkä siihenkin sisältyy pelkoa… Kauheudet tulee liian lähelle ja mieleen tulee jollain tasolla, että sama voisi tapahtua itsellekin.

Tämä ei liity varsinaisesti aiheeseen, mutta olen miettinyt sitäkin, että ihmisen hyvyys tai pahuuskaan ei katsoa ihmisen asemaa tai varallisuutta. Väkivaltainen eri tavoin tai jollain tapaa sairaskin voi olla niin alimmalla kuin ylemmillä yhteiskunnan askelmilla. Koulukiusaaminen ei sinne lopu, työpaikkakiusaamisesta on tuomioitakin lätkitty. Perheissä on ongelmia ja väkivaltaa läpi yhteiskunnan. Ura tai taloudellinen menestyminen ei sinänsä takaa onnellisuuttakaan tai toimivia ihmissuhteita. Tai luonteenlaatu voi olla itseään ruoskiva, jolloin ei välttämättä pysty elämästään nauttimaan. Vähän sellaista painetta tuntuu olevan, ainakin nuoremmilla, että joka elämänosa-alueella pitäisi yltää täydelliseen suoritukseen. Omaa onnellisuuttani hiukan korkeampi tulotaso nostaisi. Muut siihen vaikuttavat asiat ei ole ostettavissa elämääni ja ne onnellisuuttani laskevat asiat ei ole ostettavissa pois. Niihin voi ehkä vaikuttaa muilla tavoin.

Keskustelu tai väittelykin olisi oikeastaan hauskaa, jos periaatteena olisi, ettei kenenkään ole pakko muuttaa mielipidettään, kukin perustelisi omia argumenttejaan monipuolisesti, vastaisi jotenkin, jos esiin nostetaan vasta-argumentteja. Siihen ei minusta oikein pelkkä oma kokemus riitä, kaipaisin esimerkkejä tai jotain tutkimustuloksia. En osaa oikein itsekään ja uskoisin, että varsin hyödyllistä olisi ihan yleisemminkin hallita väittelyn ja keskustelun taito. Kunnon keskustelut ja väittelyt voi olla mitä mainioimpia oppimisen mahdollisuuksia tai jos ei muuta, niin oppii perustelemaan, miksi on jotakin mieltä. Mielipide ei ole vielä mikään fakta, jotain kouriintuntuvampaa pitäisi olla. Minusta se, että ihmiset on eri kannalla ei ole vielä mikään riita. Ne kunkin omat kuplatkin avautuu, jos jossain pääsee kuulemaan, miten toiset maailmaa hahmottaa ja mitä asioista ajattelee. Tuntuu vähän vaaralliselta jopa, jos eri mielipiteen omaavat ihmiset ei koe mahtuvansa samaan paikkaan. Sehän vaan lisää kuplaantumista, jossa samanmieliset vahvistavat toistensa mielipiteitä.

Sen mitä olen ei-samanmielisten ihmisten kanssa jutellut ihan livenä, on ollut mielenkiintoista. Omassa lapsuudenperheessä eri mieltä oleminen ei ollut sallittua tai ainakin johti ongelmiin. Entisen puolisoni kanssa meillä taas oli monista asioista hyvinkin eriävät kannat, mutta niille siinä oli tilaa ja lopulta pääasialliseksi erottavaksi asiaksi muodostui se että raitistuin ja hän lisäsi juomistaan.

Lisään vapaasti solvattaviin myös mieleeni juolahtaneet ryhmän, ylipainoiset naiset. He saavat paskaa niskaan yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta tappavan tasaisesti. Esiin tullut termi “hyvä tyyppi” voi tietysti tarkoittaa mitä hyvänsä, siis pätevyyttäkin ja ahkeruutta, enkä tässä viittaa aiempaan keskusteluun termistä. Anonyymi rekrytointi on hyvä uudistus joissain firmoissa. Ihmisillähän on tapana pitää hyvinä tyyppeinä juurikin itsensä kaltaisia. Tuollaisessa valintaprosessissa huomio ei kiinnity epäolennaisiin ominaisuuksiin ja mahdollisuuden voi saada sellainen, joka naamakkain ei tulisi valituksi. Osoittautuessaan hyväksi työntekijäksi joku ujompi tai fyysisesti erilainen rikkoisi ajatuskuvioita, että ollakseen pätevä, pitää näyttää tietynlaiselta tai tehdä tietynlainen ensivaikutelma.

86

Solvattavat ihmiset.
Ylipainoiset naiset on totta tosiaan yksi ryhmä vapaata riistaa solvattavaksi.

Facebookki on aika sikailukenttä. Lihavat, maahanmuuttajat, Rinteen hallitus , köyhät ja työttömät. Romanit. Homot. Rumat ihmiset. Köyhät. Paskaa lentää niskaan. Ihan niin kuin ei elämässä muutenkin olisi kestämistä. Mutta että täälläkin. Väärin valinneet luuserit, perkele. Laiskat ja saamattomat yhteiskunnalta apua odottavat loiset. Oma minä aina esillä. Että kun minäkin niin kyllä kaikkien muidenkin. Pitäisi.

Taloudenhoidon käytännön asioista voisi keskustella ilman tuonmoista lyötyjen lyömistä.

87

No niin voisi, mutta näköjään ei voi.
Harmi, että Maisteri menetti malttinsa ja viskattuaan muutaman sangollisen paskaa, otti ja poistui. Keskusteluhan olisi voinut vielä muuttia asiallisemmaksi. Tutkinnotkaan ei näköjään tunteiden hallintaa takaa.

Jotenkin huvittaa, että niin minäkin tässä vetelänä teen leivästä paskaa ja kumminkin tuntuu, että ihan perusasioista selviäminen vaatii juuri tällä hetkellä tuntitolkulla työtä ja henkisesti väsyttää pohtia, mistä saan rahat koiran tulevaan leikkaukseen ja hoidan tämän toisen homman alta pois.

Mutta niin hankalia juttuja on elämääni kuulunut, että lopulta tämä täällä ei tunnu juuri missään. Vittumaisempaa oli kouluaikaan päälle räkiminen, tavaroiden piilottelu ja jokapäiväinen solvaaminen, mikä muuten on tänäänkin monen lapsen arkipäivää.

Raha-asiat herättää voimakkaita tunteita, sen tästäkin huomaa.

88

Tunteita herättäviä ovat, raha-asiat, kun ne pahassa mallissa mallissa ovat. Ja vaikkeivat niin olisikaan.
Ja tunteisiin myös vedotaan. Yksi häijyimpiä vetoamiskonsteja on vihan ja kiukun lietsominen eri köyhien ryhmien välille. Annetaan ymmärtää, että kun joku köyhistä saa jonkun armopalan, se on toiselta köyhältä pois. Käännetään huomi siihen että köyhimmät tosiaan laitetaan kilpailemaan pienistä armopaloista -suuret rahavirrat kulkevat tuotantoelämän voitoista ylikansallisille pääomansijoittajille, veroparatiisien kautta ja ilman niitä laillisen “verosuunnittelun” reittejä pitkin siellä näkyvyyden ja keskustelun ulkopuolella.

Syyllisiksi on helppo leimata niin päihde- ja mielenterveysongelmaiset, maahanmuuttajat, laiskat työttömät, kouluttamattomat “väärin valinneet”, ja jos ne eivät riitä niin aina jollain vippaskonstilla sadaan tarpeettomien syöttiläiden joukkoon sijoitettua vaikka homot, romanit, lihavat, rumat, kaljut, nykerönenäiset tai blondit.

Kyllä sijaissyyllisiä riittää, kun niitä tarvitaan.

89

Mikä on facebookki ? onko se jotain syötävää ja suolasta vai makeeta…

Mielipuolipalstat2019 on myös järjellistä jättää tyystin lukematta.

Live-elämässä ja oman naaman edessä ihmiset vähemmän aukovat päätään.

Vitullista valhetta ja paskanheittolaarihan netti osaltaan onkin ja
oiva työkalu tän maailman pikkutrumpeille !
ja muille harhahannoille ja -hannuille.
Kokonaisen elämän voi rakentaa
täysin keksittyyn tarinaan ja
tehdä mitä vaan huvittaa !

Tästä on työkaverin kautta ihan konkreettinen
esimerkki. Äsken se rajakeissi kävi lomalla Norjassa.
Oli siellä yhden salaperäisen rakkautensa kanssa
ja tarinaa siivittivät tekaistut ja netistä poimitut kuvat :laughing:
Todellisuudessa se patologinen valehtelijatapaus
bunkkaa hervannassa yksiön sohvalla ! :laughing:

Ai että sitä on hauska seurata ja siinä on aineksia isoon leffatuotantoon.
=> Pelkkä viihdearvo, eikä sen syvempää merkitystä sille tarvii antaakaan.

Mut on interneetterissä paljon hyvääkin.
Sieltä voi ottaa haluamansa ja olla antamatta vastineeksi yhtään mitään.
Kätevää ja kaunista. Ei käsittääkseni päde aidoissa ihmissuhteissa,
tässä fyysishenkisessä ja oikeassa maailmassa.

Ja minä rakastan u-tubea ja musiikkia !

ps. Pitkä “plinkki-ura” vertautuu usein poliitikon uraan eli
se päättyy väistämättä aina tappioon !

Joka kerta tulee uusi aalto ja uudet tyypit, vaikka ne kelaakin samoja juttuja kuin 10 v sitten
ja tuo sen kertainen tuore ryhmittymä pyyhkäisee vanhan kuonan ja konkarit veke, aivan niinkuin
pitääkin osana luonnollista ja rotaatiomaista kehitystä, jotta kaikki voi alkaa alusta !

:arrow_right:

90

Terve itsekkyys on kai normaalia riippumattomuutta muiden tyrkyttämistä vaikutteista.
Sitä että tietää pystyvänsä ajattelemaan itse ja päättämään omista tavoitteistaan ja keinoistaan niihin pääsemiseksi.

Ei se mitenkään sulje pois sitä, että muiden ihmisten kanssa tehdään yhteistyötä ja mietitään yhdessä mikä missäkin asiassa parasta olisi.
Mutta laumassa määkimistä ja juoksemista se auttaa välttämään.

Ehkä se ei olekaan itsekkyyttä, vaan ihan tavallista elämää. Ymmärretään omat asiat omiksi asioiksi ja yhteiset asiat yhteisiksi. Ja sovitetaan ne toisinsa.

Taloudenhoitoa sitten harrastan tänään menemällä töihin. Työ on siihen ihan hyvä, ja onneksi -kiitos menneiden sukupolvien tappelun työläisten etujen puolesta- meillä on olemassa vielä jonkinlainen palkkataso ja vähän muitakin etuja joten työnteolla elää. Siinä verkoirjalla säännöllistä palkkaa nauttivien ohella sitten pätkä- ja satunnaisurakointia harrastavatkin , tällaiset pikku-pikku-yrittäjätkin voivat hinnoitella työnsä sille elämiseenriittävälle tasolle, kun ihan ilmaiseksi ei kukaan muukaan tee.

Menenpä töihin, kun sitä tekemistä taas tällä hetkellä on. Taloudenhoitoon kuuluu sekin, että kun sitten palkkani saan, siitä on jätettävä ihan pikkuisen myös sivuun, kun siitäkin on melkoinen varmuus ettei näitä hommanpätkiä ihan yhtenä putkena tulke edelleenkään olemaan. Talvella on ihan varmasti joutilasta oleilua, ja se on syytä ottaa huomioon.

91

:smiley:
Osuva vertaus muuten tuo plinkki ja politiikka. Pyörää keksitään uudelleen molemmissa. Muttei se tämän arvoa vähennä, ehkä päinvastoin. Raitistumisessa kumminkin ne oivallukset on oltavakin osin samoja. Vähintäänkin siinä, että on tainnut käydä niin, että alkoholissa tapasi voittajansa, joka pisti polvilleen oikein kunnolla ja uusintaotteluita on syytä välttää, jos henkensä ja järkensä haluaa säilyttää.
On netissä paljon hyvääkin. Ennen pienillä piakkakunnilla saattoi joku “erilainen nuori” tuntea itsensä varsin yksinäiseksi, mutta nyt on mahdollisuus löytää muitakin samoin ajattelevia vaikka ympäri maailmaa. Tietoa erinäisiin asioihin löytää helposti. Ongelmiinkin ja ehkä sitten on hepompi niihin apua lähteä etsimään.

Ehkä käyttäisin sanaa terve itsenäisyys tai itseohjautuvuus ennemmin kuin itsekkyys.
Soisi tosiaan, että kyky tehdä yhteistyötä erilaisten ja eri tavalla ajattelevien kanssa säilyy yhteiskunnan eri tasoilla. Joskus harmittaa, että monilta oman viiteryhmän etuja ajavilta saattaa kokonaisuus unohtua. Köyhyys ja syrjäytyminen vaikuttaa myös varakkaampiin ainakin siten, että turvattomuus lisääntyy, ehkäpä myös omaisuus ja väkivalta rikokset. Haluaako välttämättä kukaan sitäkään, että on aidattuja ja vartoituja asuinalueita ja yhtään paksumman lompakon kanssa ei voi jalkautua rahvaan pariin lainkaan ilman vartijoita?

92

Huomenta. Ostan tuon terveen itsenäisyyden.

Se on silti vähän eri asia, kuin terve itsekkyys, joka on mielestäni täysin välttämätön etenkin raitistumisen alussa, kun laitetaan happinaamari itselle, eikä koko lentohenkilökunnalle.

Maailmanparantamista vierastan ja esimerkkinä käy ihan hyvin ilmastonmuutos, jossa maapallo vertautuu ammeeseen, jonka jenkit ja kiinalaiset on jo paskoneet täyteen. Tässä on jo vuosien ajan todella paljon pidetty kauniita puheita ja komeita illallisia ilman mitään konkretiaa. Talk is cheap.

Epämiellyttävä totuus on, todellinen muutos alkaa vasta sitten, kun seuraava tai sitä seuraava USA:n presidentti sen käynnistää ja pakottaa Kiinan mukaan. Muiden maiden teot on isolta osin harrasteluteatteria, joiden vaikutukset osaltaan toki kohentaa yksilön omaatuntoa. Tunnepitoinen reaktio tunkee usein esiin ensimmäisenä, mutta asian voi nähdä tyystin poliittisena ja taloudellisena pelinä.

Niin amerikkalaisvetoinen systeemi tällä planeetalla on, että velkaisin maa johtaa kaikkia ihmisiä koskevia hankkeita ! Maa, jossa on vain pari suurta puoluetta ja presidentinvaaleissa valitsijamiesvaalimenettely, jota ei pahemmin voi demokratiaksi kutsua.

Lajina ihminen tulee tuhoutumaan ja maapallo korjaa sen jälkeen itsensä.

Mut menee politikoinniksi tätä tahtia. En ole minnekään instanssiin ees pyrkimässä, en edes tämän palstan maisteriksi, vaan istun kakkaamossa ja suuntaudun pian tän päivän rientoihin.

Suutelen naistani, syön hänen kanssaan aamupuuroa ja kohta kusetan antaumuksella koiraani.

Ja raitistaminen on kuin massin laittamista puskurutilille.

That’s reality, man.

93

Eri asiathan nuo ovat, molemmat todella tarpeellisia. Tuo terve itsenäisyys ei muuten edes takaa tervettä itsekkyyttä. Olen kokenut, että olen monella tapaa vapaa normeista ja muiden mielipiteistä ja pystynyt tekemään valintoja itsenäisesti. Läheisissä ihmissuhteissa saatan silti kadottaa osan terveestä itsekkyydestä, auttaa vaikka olen väsynyt tai jollain tapaa kiltteyttäni suostua ikävään kohteluun ja tämä laskee omaa elämänlaatu ja vaikuttaa terveyteenkin.
Tervettä itsekkyyttä on rajojen vetäminen. Olen raitistunut ja raittiina pysynyt, vaikkei terve itsekkyys ole aina onnistunut. Nyt haluan päästä eteenpäin tässäkin ja haluan elämääni enemmän tilaa omille asioille ja tavoitteille.

94

^ Juuri tollasta täyspäistä, ehjältä vaikuttavan ihmisen pohdiskelua, eikä varmaan vain teoriaa.
^ Ootko metsänpeitto muuten ollut täällä aiemmin jollain muulla nimmarilla ?

Aika paljon on myös ollut näitä metsä-liitteisiä nickejä. Eihän ne kaikki tietenkään sukua keskenään ole.

On henk.koht. kaksi (2) jengiä, joita arvostan: ns. normaaleja ihmisiä, jotka jo vähän enempi tuntevat itseänsä ja elämää.
Kohta kaksi: kaikista kemikaaliryhmistä irtipäässeitä tyyppejä ja itselle ja muille haitallista elämäntapaa muuttaneita.

Esimerkkinä siviilistä ja todellisesta elämästä eräskin entinen työkamu, joka lopetti todella pitkän vankilakierteen,
vierotti itsensä piristä, pääsi irti viunasta ja pillereistä, jätti taaksensa rikollisen elämäntyylin ja painoakin pudotti about 40 kg.
Näitä vastaavaan kyenneitä ja elossaolevia jamppoja on todella vähän, sillä muutos mistä vaan koukusta on todella vaikeaa.

Narkki, sekakäyttäjä, holisti, sillä ei sen addiktion luonteen osalta ole minulle liiemmin merkitystä. Laittomuus vaikuttaa muulla tavoin. Juopoissa on vieläkin liikaa ennakkoluuloisia, vanhan ja hitaan maailman ajatteluun taipuvaisia, katkeria ja kammottavia kummituksia. Miettiessäni tätä tulen siihen johtopäätökseen, että alkoholi sinällään tekee jotain aivoille ja käytökselle, kun vaan tarpeeksi kauan ja vuosikaupalla jaksaa dokata eli se saatanan tärpätti tuottaa kaatajalleen oireita, jotka ovat kuin sairauskertomuksesta. Viunan perkele synkistää, masentaa, kaventaa ja supistaa ja lopulta tappaa henkisen kapasiteetin,
joka ensin elokuvamaisen hitaalla kamera-ajolla pienenee kuin *pyy maailmanlopun edellä.

Ja eihän mikään keholle vieras substanssi tee erityisen hyvää tai pitkässäkään juotannassa ja juoksussa autuaan onnelliseksi.
Sitä ei vaan asiaa myöntämätön tahdo edes ymmärtää… and 2 much love will kill u 2.

*[i]Pyyn esiintymisalue ulottuu Euroopan havumetsäisiltä alueilta kauas Venäjän taigalle.

Suomessa pyitä tapaa lähes koko maasta, lukuun ottamatta pohjoisinta Tunturi-Lappia. Runsaimmin niitä on kuitenkin Oulun eteläpuolella. Pyy viihtyy hyvin vesistöjen läheisyydessä. Kannat ovatkin runsaimmat Järvi-Suomessa. Ahvenanmaalle pyy istutettiin 1920-luvulla, jota ennen siellä ei niitä tavattu, sillä pyy on metsien asukas, joka kammoaa laajojen vesistöjen ylityksiä. Ahvenanmaan kanta on pysynyt elinvoimaisena. Suomessa pesii arvioiden mukaan 400 000–500 000 paria[/i]

Noniin finanssiketjulle rauha.

Tossa vielä tosta pitkästä plinkkurailusta vanha, paljolti vaan asianlaidan toteava kommentti:
just when I thought I was out, they pull me back in! → youtu.be/S-IkWpm7TS0

Ei se fyrkka vaan voi olla tärkeintä ja tämän sanon ihan onnellisena köyhimyksenä :laughing:
:arrow_right:

95

Olette oikeassa, Metsänpeitto ja 1970, sanojen itsekkyys ja itsenäisyys vertailussa.
Myönnän, sanankäyttöni oli vähintään hutiloitua, pitäisi harkita.
Kirjoittaminen on siitä mukavaa, että harkita voi -ei sen seuraavan sanan naputtelulla niin sekunnin murto-osan kiire ole.
Ja, keskustelu kirjoittelulla on muutenkin selkeämpää ja tarkempaa kuin puhuen paapattaminen -siinähän menee niin puhujalta kuin kuulijaltakin suuri osa sekä ilmaisten että vastaanottaen korkeintaan vähän sinnepäin.

96

Kuka sitten pärjää paremmin? Minun tuloni eivät juurikaan ylitä tuhatta euroa kuukaudessa nettona, eivät ainakaan säännällisesti.

Minua on ärsyttänyt lähinnä se, että sököttelet päälleni jotain “rikkaan pärjäävän nousukkaan” muottia, vaikken ole kuuna päivänä sanonut olevani suurituloinen, saati “menestynyt” tai rikas. :open_mouth: Olen sanonut vain, että olen pystynyt saavuttamaan joitakin tavoitteita ja toteuttanut unelmia elämässä, mutta rikkaaksi en ole todellakaan tullut.

Asun 34 neliön kämpässä kunnan vuokra-asunnossa, hieman huonomainaisessa lähiössä. Olen ollut työtön työnhakija viimeiset pari vuotta, lukuunottamatta satunnaisia kesätöitä, keikkatöitä ja kirjan kirjoittamista.
Minä saatan olla pienituloisempi kuin sinä, metsänpeitto, tai metsänereunan mies. Ainakaan en ole merkittävästi teitä suurituloisempi saati rikkaampi. Olemme joskus vertailleet tulojamme metsänreunan miehen kanssa, ja todenneet niiden olevan melko samalla tasolla.
Omaisuutta minulla on huomattavasti vähemmän. Minulla ei ole taloa eikä autoa, ei työkaluja eikä omaa pihamaata.

Olen hokenut hokemasta päästyäni, että ihminen saa olla heikko, saa olla sairas, saa olla avun tarpeessa. Juuri niinkuin Touko Aalto oli, ja moni köyhäkin on. Viestini on myös, että apua on saatavilla ja sitä kannattaa hakea.
Sen lisäksi viestini on, että ihmisellä on mahdollisuus vaikuttaa omaan elämäänsä.

Sen kummemmin menestynyt tai rikas minä en ole.

97

Onko se aina hutilointiakaan? Joskus tulee ajatusvirheitä muutenkin ja saattaa käyttää jonkun aikaa jotain väärää sanaa vähän samaan tapaan kuin vahingossa kutsua toista väärällä nimellä. Sekoitin hiljattain kaksi koiranruokamerkkiä ja koska niiden ainesosat on aika erilaisia, kyselin myyjältä, onko koostumusta hiljattain muutettu. Asia selvisi onneksi ja tilanne oli melko huvittavakin. Harvoin sekaannukset on kuolemanvakavia.

Kirjoittaessa ehtii harkita ja varsinkin käsin kirjoittaessa tuntuu, että ajatukset selkiintyy ja jäsentyykin jotenkin. Keskustelu isossa porukassa on vähän hankalaa tai ainakin minä tykkään jutella yhden ihmisen kanssa kerrallaan. Taisi olla niin, että kestin hälyä ja moniäänistä mokellusta (osallistuen siihen itsekin) ainoastaan viinalla puudutettuna ja nyt väsyn semmoisessa ihan liikaa.

98

Näinhän se on.

Tässä “hitaammassa” keskustelussa on vielä sekin etu, että olemme isossakin porukassa keskusteltaessa tasa-arvoisia keskustelukumppaneita. Kukaan ei pääse lavakarismansa, ulkonäkönsä, opeteltujen kuljetustemppujen ja arvoa nostattavan sivurekvisiitan kuten pukeutumisen, vilauteltujen arvoesineiden , ammatti- tai hyväveli-salaseurojen sormusten ym esiintuonnilla ym vippaskonsteilla johdattelemaan kuulijoita pitämään puhujaa muita parempana puheiden asiasisällöstä riippumatta -täällä on asia tuotava esiin asiana, ja siinä se on, luettavissa vaikka useampaan kertaan, avoimena.

Suullinen esitystaito, jossa jo miellyttävällä äänenkäytöllä saattaa päästä etulyöntiasemaan, olipa puhujan tarkoitusperä sitten mikä tahansa, on kova ja tuottava työkalu. (juu, olen käyttänyt, olenhan minä harjoittanut nmm. edustusliikettä ja myyty on…)
Nyt on puhelimessa tapahtuva myynti paisunut yli äyräitten -ja sillä on saatu ihan selviäkin ihmisiä taloudellisiin vaikeuksiin. Tekniikka tarjoaa apunsa, joidenkin kauppiaiden kanssa riittää kun vastaat johonkin kysymykseen myöntävästi, vaikkapa kysymykseen oletko nyt , matti meikäläinen, itse puhelimessa? Nauhaa leikataan ja saadaan todiste ostotapahtumasta. Ja eroon laskuista pääsee vain oikeudenkäynneillä, jos niilläkään.

Luulisi tietysti, ettei kukaan alkaisi tekemään kauppaa tuntemattoman soittajan kanssa puhelinkeskustelussa, mutta kun oikein pirteä ja mukava ihminen siellä jutustelee niin pehmeästi niin eihän sitä hyvin kasvatettu ihminen sentään osaa töykeästi katkaistakaan juttelua… Onneksi olen oppinut jossain tilanteissa unohtamaan sen kasvatuksenkin, ja laitan suoraan hanttiin.

99

’

Nuo kuvatut onkin ihan normaaleja kanssaköymisen keinoja ihmisten joutuessa tapaamaan toisiaan ihan kasvotusten tuolla ulkona, ns. elävässä elämässä. Eli juuri tuolla ulkona, jossa vanhan sloganin mukaan sanotaan totuudenkin muka olevan. Tai josta muinoin nettimaailmassa käytettiin kirjainkoodia IRL = in real life.
Internetissä moisiin elkeisiin ei voi tosiaan niin tehokkaasti turvautua. Ajatelkaa miten kamalaa oli ennen internettiä. Kyllä oli silloin parempi pysyä omassa tuvassa poissa ihmisten ilmoilta sellaisten, joilla ei ollut lavakarismaa, arvoesineitä ja kuljetustemppuja. :unamused: :slight_smile:

Ilmankos mä olin niin huono puhelinmyyjä, kun olin siihen aikaan harvemmin pirteä ja ehken kovin mukavakaan. :open_mouth:
Muistampa, että elettiin syksyö 2000, siis tasan 19 vuotta sitten (herran jestas miten vuodet vierii, ja me niiden mukana).
Minulla oli parhaillaan menossa ylioppilaskirjoitukset, ja niiden lomassa kävin tekemässä tätä lehtimyyntiä. niinkuin ei ylppäreissä olisi tarpeeksi ressiä ollut. Ja sen lisäksi piti vielä ryypätä joka välissä, eli vuosituhannen ensimmäinen syksy sujui hieman raastavissa merkeissä.
Yo-kirjoitukset, puhelinmyyntityö ja viinan kirot päälle. Kuvitelkaapa sitä!
Syksyn satona tuli ylppäreistä C reaalissa ja B englannissa. Viimeksi mainituissa olin krapulassa, ja huomattava osa monivalintatehtävistä oli silkkaa lottoamista.
Onneksi oli siis sikäli kevyet ylppärit, että vain kaksi ainetta. Ruotsista ja äidinkielestä olin nyhtäissyt magnat jo keväällä.
Sen syksyn meriittinä oli myös jokunen myyty Me Naisten tilaus, sen kuukauden aikana kun sitä myyntihommaa jaksoin tehdä.

100

Puhelinmyyjät alkavat lähes poikkeuksetta kiertelemään asiassaan, kun pyytää lähettämään tiiviin ja selkokielisen sitovan tarjouksen tuotteistaan perehtymistä ja vertailua varten -ilman mieli- ja kielikuvia, vertailukelpoisina faktoina.
Aika harva uskoo itsekään tuotteeseensa niin paljon että vaivautuisi postittamaan.

Kovin monien asioiden ja tuotteiden menekki perustuukin juuri siihen että ostopäätös yritetään saada aikaan just nyt ilman harkinta-aikaa ja vertailua, myyjän persoonallisen vaikutuksen painaessa päälle ja murentaessa mahdollisia kriittisiä kysysymyksiä.

Ja myönnän, että tokihan tuon tiesin jo yli neljäkymmentä vuotta sitten henkivakuutuksia ja tapaturmavakuutuksia ja muuta erinomaisen hienoa tavaraa myydessäni. Ei se minun myymäni tuote todellisuudessa ollut yhtään kilpailijayhtiön tuotetta parempi, ehkei aina niinkään hyvä. Mutta minun oli itse ensin uskottava että on se! Ja sitten myytävä itseni ostajalle kaveriksi harkitsemaan mitä juuri hän ehdottomasti tarvitsee. Ja siinä se sitten tuli se vakuutuskin myytyä.

Kyllä silläkin elantonsa tienasi, silloin. Kuten muutamalla muullakin erittäin hienolla ja tarpeellisella ja edullisella ja arvostetulla tuotteella joita myymällä pidin itseäni kalja- ja ruokarahoissa ja vuokrarahoissa ja mitä nyt sitten elämääni tarvitsinkin.

Niin…tuohon että kaikillahan ne kaikki mahdollisuudet on… yksi puheenvuoro asiaan, ja ihan hyväosaisen kirjoittama, rehellinen sellainen:
https://www.kauppalehti.fi/uutiset/kuka-vain-voi-olla-mita-vain-keskustelu-pohjaa-valheeseen/7873a260-01f3-4758-b8d7-978fe0eec316?fbclid=IwAR23B8HjnvTRAfY38-wq3AGjXWqgLkxMchyCGmHBlv0aLoWyruYgBN7RLAg

Suosittelen luettavaksi. Ihan ajatuksella.