Uusi kirjoittaja täällä tuskailee viinapirun kanssa. Mitta on kaikella tapaa tullut täyteen, henkinen puoli on pakkasella eikä fyysisen puolenkaan suhteen ole hurraamista. Olen hiukan alle 50-vuotias nainen, puolisoa tai lapsia ei ole. Olen viime aikoina viihtynyt vähän liiankin hyvin kotona kittaamassa lähinnä viiniä ja lonkeroa. Päivät kuluvat töissä ja illat kotona sohvalla pullon ääressä. Olen juonut koko aikuiselämäni, joten kosteita vuosia on takana jo aikamoinen määrä. Väliin mahtuu kyllä lyhyempiä ja pidempiä selviä jaksoja, jotka ovat katkenneet siihen ensimmäiseen huikkaan. Pidempi selvä kausi oli 2016, silloin se katkesi sairastumiseen ja taas mentiin kiihtyvällä tahdilla alaspäin.
Tunti sitten kaadoin wc:n pytystä alas eilen ostetun rommipullon ja viinitölkin jämät kun päätin tämän olevan ensimmäinen selvä päiväni. Aamulla mietin ottaisinko huikan loiventaakseni eilen (niin maanantaina!) hankittua oloani, mutta sen sijaan kirjoitin Googleen alkoholista eroon ja löysin tänne. Tähän asti olen lukenut viestejä, mutta ajattelin että parasta on aloittaa uusi ketju omille tunteille ja fiiliksille. Tänään lienee luvassa vielä vieroitusoireita ja yleensä olen niitä siis lieventänyt uudella huikalla. Nyt on jo kuvottava olo ja sisäinen tärinä. Jos ja toivottavasti kun selviän tästä päivästä niin tiedän, että huomenna töiden jälkeen on iso houkutus ajaa tutun kaupan kautta ja ostaa tölkki viiniä. Toleranssini on sen verran korkea, että vajaan litran viiniä ja 2-3 annoksen rommia jälkeen olen aamulla työkunnossa.
Kirjoitteleminen, “jutteleminen” , ja juttujen lukeminen on hyvää terapiaa ja auttaa jäsentelemään asioita omassa ajatusmaailmassa ja päänupissa!..tai ainakin näin olen itse asian kokenut!
Tästä se lähtee… koitetaan olla apuna ja tukena toisillemme itse kukin!
Itse olen lukenut tarinoita jo pitkään ja jotain pientä kirjoittanutkin.
Ensimmäinen päivä on ainakin minulle todella vaikea. Ei niinkään huonon fyysisen olon takia, vaan sen henkisen.
Masentaa, hävettää eikä aika kulu sitten millään ja sitä vaan yrittää olla turvautumatta siihen tuttuun aikakoneeseen, joka ainakin minulla siirtää kelloa heti useilla viikoilla. Ja sitten harmittaa lisää.
Tekeminen olisi hyvästä, mutta kun ei vielä jaksa, eikä pysty.
Kyllä sen pitäisi ensimmäisen viikon jälkeen alkaa helpottamaan jo paljon, kun sieltä pääsee kurkistamaan taaksepäin.
Mutta tiedän kokemuksesta, että se viikko tuntuu pitkältä. Silti ei kannata missään nimessä luovuttaa. Ja jos tulee epäonnistuminen, niin ei muutakun uusiksi yrittämään.
Sitä tässä teen taas itsekin.
Täältä saa kyllä hienoa kannustusta ja todella asiantuntevia neuvoja.
Suosittelen ehdottomasti tällä palstalla notkumista ja vanhempienkin ketjujen lukemista alusta alkaen. Itse vietin täällä ensimmäisinä päivinä tunteja. Juomattomuuteen kannusti hyvin muiden pohjakokemukset ja kertomukset kamppailuista vierotusoireiden kanssa. Koin etten ole yksin, ja että vaikka jokainen minuutti oli sietämätöntä ilman alkoa, niin siitä voi selvitä. Minuutti, tunti ja vihdoin joskus päivä kerrallaan.
Ensimmäinen päivä kääntyy iltaan ja taisin selviytyä tästä. Alko ei ole enää auki ja kaupastakin loppuu myynti kohta. Minulle olisi kyllä aivan kamalaa, jos viiniä saisi ruokakaupasta rajoittamattomaan aikaan.
Oma olo on kohtuullinen, joskin selkää ja vatsaa särkee. On tullut sen verran itseä marinoitua, että särky ei taida ihan heti helpottaa… Pää on usvainen, osasyynä siihen on varmasti unilääkkeet joita joudun käyttämään kun ilman niitä en nuku. Toivottavasti alkottomuus tuo jossain vaiheessa helpotusta myös tähän.
Huomisesta töistä kotiin lähdöstä tulee tahtojen taistelu. Kumpi voittaa, järjen ääni vai se piru? Teen kaikkeni, että järki voittaa. Pitää työpäivän aikana koittaa jossain vaiheessa päästä lukemaan täältä kirjoituksia niin se auttaa.
Olen nyt kuitenkin onnellinen tästä 1. päivästä vaikka 24 tuntia ei olekaan vielä täynnä. Ilman tänne löytämistä olisin tyhjentänyt kodissa olleet varastot (ne eilen ostetut…) ja olisin varmaan käynyt hakemassa kaupasta vahvinta mahdollista lonkeroa.
…oikein hyvä suunnitelma… tsemppiä ja koita keskittyä täysillä siihen hetkeen mitä elät… etenkin näin ihan alussa… tunninkin päähän tehdyt suunnitelmat ja päätökset saattaa “kuormittaa ja panikoittaa” hermoja liikaa!
Työmatkasta selvitty kotiin asti. Kaupassa en uskaltanut poiketa, kun pelkäsin että eksyn väärälle osastolle. Ja kotiin päästyä aloin heti miettimään syitä miksi voisin kuitenkin käydä ostamassa vähän viiniä ja ottaa siitä yhden lasillisen. Niin, eihän se koskaan jää siihen yhteen lasilliseen… On tämä mieli vain kummallinen asia kun heti on valmis keksimään tekosyitä miksi tarvitsee sitä lasillista.
Nyt kun aloin kirjoittamaan tänne se suurin himo hävisi eikä se ajatus siitä lasillisesta kummittele enää niin vahvasti mielessä. Pitänee siis notkua täällä vaikkei mitään sanottavaa olekaan…
Olet jo pitkällä, kun pääsit kunnialla kotiin ja päivä taittuu iltaan.
Sisulla vaan tämä päivä loppuun asti, niin olet huomenna aamulla paremmalla mielellä.
Ei sitä sanottavaa paljon ole tässä alussa, mutta muiden juttujen lukeminen voi hyvinkin auttaa eteenpäin.
Aika tuo meidän vihollinen ja lopulta ystävä.
Alkupäivinä se on taistelua sitä vastaan ja kun matkan saa alkuun, niin se alkaa korjaamaan mieltä ja jakamaan palkintojaan.
Tämä on niitä harvoja ongelmia, jotka ratkaistaan aika isosti sillä, että on tekemättä jotain.
Helppoa se ei näin alussa monellekaan ole, mutta se tulee korjaantumaan, kun vaan jaksaa pysyä asiassa.
Kävele vaikka ympyrää, jos et pysty paikallasi olemaan. Kaikki keinot on sallittuja.
Alkuvaihe on usein rankkaa itsensä pidättelyä ja vanhasta poisoppimista, mutta helpottaa, varmasti. Minulla oli pari ensimmäistä viikkoa sen verran rankkaa ettei olisi tullut kuuloonkaan edes tänne kirjoitella, puhumattakaan että asiasta olisin jonkun ihmisen kanssa keskustelemaan alkanut. Sitä ei se heikko ja arka uuden elämän just maasta nouseva verso kestänyt. Asia oli niin henkilökohtainen ja varoen pideltävä.
Mutta, parin viikon etäisyydellä juovaan elämäntapaan sitten kans tulin tänne höpisemään, ja jotenkin kun täällä porukkaan tutustuin niin osaksi vuorovaikutusta on jäänyt tämä keskustelu asioista. Juominen ei enää tule mieleen, eikä siitä tarvitse omalla kohdalla murehtia. Jotenkin tuntuu kuin se olisi olllut ihan eri mies joka alkoholistiksi päätyi ja siinä liemessä kellui… aika on ihmeellinen parantaja.
Mutta, jokin himmeä muistikuva siitä muutosprosessista on, vaikka haalistuu (kuten sen pitääkin) vuosi vuodelta.
Silloin oli vain yksi asia, niinä ensimmäisinä viikkoina. Se, ettei luovuta. Se oli oikeastaan ainoa sääntö. Kun sen muisti niin oli varmalla pohjalla.
Ja jos sitten olisi niin käynyt että syystä tai toisesta olisin luovuttanut, niin kai sitten olisin yrittänyt uudestaan, jollain toisella metodilla.
Monessa ketjussa raitistuneet ovat kertoneet siitä, että ne alkuajan koettelemukset ovatkin lopulta hyvä asia.
Metsien mies totesi oman ketjunsa alkupuolella, että jps tämä olisi liian helppoa, niin ei tätä kukaan tekisi.
Mielestäni tuossa piilee aika suuri viisaus.
Jos minulle olisi tarjolla joku ihmepilleri, jolla saisin olon ja varsinkin pään oikaistua ns. normaaliasentoon, niin sehän mahdollistaisi ihan loputtoman juomisen, kun siitä voisi sitten joskus tarvittaessa toipua heti.
Mikä sitten olisi se tarvittaessa…
Voisi helposti käydä niin, että näitä mahdollisia juomisen tuomia vaurioita arvioisi lääkärin sijata patologi.
Tämä pätee täysin minuunkin. Maanantaina join edellisen kerran ja nyt olen jo “unohtanut” seuraavan (eilisen) päivän olotilan. Vaikka selkää ja vatsaa välillä vihloo varoittavasti, niin kupliva kylmä juoma kaivertaa mieltä ja pikku-ukko istuu olkapäällä kuiskailemassa, että oikeastiko aiot/pystyt lopettamaan? Koko ajan tekee mieli syödä jotain hyvää ja lohduttavaa. Äh, miksi olen saanut itseni tähän pisteeseen?
Samat sanat…kauhea päivä töissä takana…ennen ei olisi ollut epäilyskään mitä nyt tekisin… vaan enpä enään… kohta pääsee petiin ja aamulla ilman sumua kohti uusia pettymyksiä!
Täällä on hyvä notkua muiden “janoisten Ja nykyään sokerihumalaisten” seurassa, jos paha juomahimo alkaa jyllään…se ihme kyllä helpottaa…vieläkin…puhutaan ikäänkuin samaa kieltä täällä…
Ja jos alkuun tekee mieli syödä jotain hyvää ja lohduttavaa… niin anna hyvä ihminen mennä vaan… himmaat sitten niitä korvikehimoja kun on vähän aikaa mennyt selvin päin…kaloreita niitä alkoholistakin tulee… ja paljon…
Ehdottomasti kannattaa sallia itselle herkuttelua alkuun korvikkeena. Ensimmäisinä päivinä ei mitään oikein edes tehnyt mieli, mutta hankin silti kaappeihin limua, karkkia, sipsiä ja jätskiä. Tilasin myös pizzaa useampana päivänä.
Vettä kannattaa juoda paljon. Itselläni juominen ajoittui aina iltoihin, ja kehoni kiljuu janoa vieläkin iltaisin.
Ekoina päivinä otin myös ihan surutta 8 tunnin välein buranaa lievittämään edes vähän vierotusoireita.
Kyllä se siitä helpottaa, joka päivä vähän.
Kyllä syömiset ja alkoholittomat juomat ovat paikallaan tuohon alkukireyteen. Minäkin söin monta rasiallista suklaata (onneksi oli joulu) ja join sokerisia limppareita tuskaani. Nyt on jo molemmat niistäkin jääneet pois, enkä muutenkaan enää syödä mussuta niin paljon kuin juovana aikana. Ei kannata panna koko elämää remonttiin kertaheitolla, keskity nyt vain alkoholittomaan elämään.
Joo, en yritäkään saada koko elämää samalla kertaa remonttiin. Tämä yksi asia riittää.
Heräsin jälleen kerran neljän maissa enkä sen jälkeen ole enää nukkunut. Nyt on jo aamusta ihan väsynyt olo ja hyvä kun jaksaa pitää silmiä auki. Ja tänään on pakko käydä kaupassa. Pelottaa jo etukäteen kuinka vaikeaa on ohittaa väärät paikat.
Mene kauppaan sellaiseen aikaan, joka sinulle on helpointa. Ostoslista mukaan, vaikka olisi kuinka yksinkertaiset ostokset ja sitä seuraat orjallisesti. Hyvä siitä tulee.
Minulle viimeyö oli ensimmäinen, kun en hikoillut ja muutenkin uni oli aivan erilaista, kun aikaisemmin.
Heräilin kyllä, mutta silti nukahdin uudestaan. Tuota yön tunnetta on vaikea selittää. Ihan, kuin sänky ja koko makuuhuone olisi ollut jotenkin riivattu aikaisemmin.
Ei mitään mörköjä, vaan järjetöntä lämmönsäätöä ja sängyn kautta kehoon johdettua mikroskooppista tärinää, jolloin herätessä uni häipyi heti ja valpastui valvomaan.
Nyt tuntui, kuin oman hermoston ylikierrokset olisi yhtäkkiä alkaneet helpottamaan.
Tämä on jotenkin aina tässä päivä 5 kohdalla jostain syystä. Ihan sama miten vähän tai paljon on tintannut ennen sitä.
Sinäkin olet ihan kohta samassa ja uni alkaa tuntumaan paljon aidommalta. Ja vaikka ei aina nukuttaisi, niin silti on energiaa, eikä hermostuta.
Pää ei toimi tällä hetkellä kovin kummoisesti ja mieli yrittää sotkea järkevää ajattelua. Onnistuukin siinä turhan helposti.
Jos ei ole listaa, niin helposti unohtaa jotain ja saattaa muutenkin tulla tunne, että äkkiä täältä pois.
Sitten, kun pyörit ja mietit mitä pitikään ostaa, niin kotoa kassista löytyykin jotain, mitä et olisi halunnut.
Ja jos niin sattuu käymään, niin heti vaan kaikki viemäriin, enempää empimättä.
