Kauppareissu sujui yllättävän hyvin. Ostoslista oli mukana ja sen mukaan tiukasti kuljin. Alkon ohikin menin kun kävin palauttamssa viikonlopun tölkit viimeisen kerran. Nyt on koti puhdas tölkeistä. Arvatkaas vaan kuinka monta kertaa olen aiemminkin ajatellut kerran olleen viimeisen…
Ilta on sujunut hyvin kun olen täällä vanhoja ketjuja lukenut, parhaillaan luen metsien miehen omaa ketjua. Sitä lukiessa on kyllä saanut paljon lisää voimia pysyä tällä tiellä.
Huomisesta tulee oikea koitinkivi. Siitä on aika pitkä aika, kun olen viimeksi ollut viikonlopun täysin ilman alkoa…
On tietysti paljon muitakin, mutta hän on laittanut päivityksiä melko tiheään alusta asti, niin siitä on ollut mukava seurata voimien palautumista. Siitä sitä saa paljon uskoa siihen, että itselläkin varmasti helpottaa. Ja loppujenlopuksi yllättävän nopeasti. Ne ensimmäiset päivät etenevät vaan niin kovin hitaasti.
Oli aika outoa ajaa kotiin kulkematta välipysähdyksen eli alkon kautta. Kotipihassa vielä mietin, että pitäisikö sitä kuitenkin hakea 1-2 litran pönikkä viiniä ja vähän jotain muuta. On myös hiukan outoa miettiä, että mitäs tässä nyt tekisi? Normaalisti tähän aikaan olisi ainakin ensimmäinen viinilasillinen jo tuhottu. Tai varmaankin pari kolme sopivan nosteen aikaansaamiseksi.
Onneksi välipysähdys jäi väliin. Vielä on kuitenkin kärvistelyaikaa siihen, että kaupat menevät kiinni. Jos nyt kuluttaisi aikaa lukemalla ketjuja niin ei tarvitsisi koko aikaa alkoholia miettiä. Latasin muuten eilen itselleni äänikirjana Happotestin. Aikamoista kuunneltavaa ja pystyn niin samaistumaan moneen kohtaan.
Moi kyrie! Mistä löysit happotestin äänikirjana?..oon kans etsiny mutten ole löytäny… haluaisin ladata tuon myös…maanantaina luin tuon kirjan jatko-osan “loppuluisu” …hyvä kirja sekin.
Elisa kirjasta löytyi, siellä on myös tuo jatko-osa, mutta ajattelin kuunnella nyt ensin tämän ja miettiä haluanko jatko-osan kirjana vai äänenä.
Olen pohtinut omaa kovapäisyyttäni. Aina jos olen ihmetellyt tai vähätellyt jonkun toisen käyttäytymistä tai ongelmia, niin hetken päästä ne ovat minulla. Kauan sitten mietin miten univaikeudet voivat olla niin pahoja ettei pääse töihin ja ei mennyt pitkä aika ja itse kärvistelin niissä. Ja nykyään syön lääkkeitä, että nukun edes vähän. Samoin mietin, että kuinka joku voi olla niin masentunut ettei jaksa nousta sängystä ja tehdä perusjuttuja kuten peseytyä ym. Ja arvannette kuka joutui saikulle masennuksen vuoksi. “Kuinka joku ei pysty olemaan yhtä viikonloppua juomatta?” “Miksi viikolla pitää juoda?” Ja pang, missäs jamassa sitä itse ollaan. Tuossa vain muutama esimerkki noista asioista. Koskahan opin, ettei koskaan saa vähätellä tai epäillä mitään…
Nyt ei ole kovin hyvä luottamus siihen, että pystyn olemaan koko viikonlopun juomatta. Pitäisikö itsellä olla sellainen fiilis, että kyllä tämä onnistuu? Jos itsekään ei siihen luota, niin kuka luottaa? Vai onko ok epäillä itseään?
Onneksi kello on jo niin paljon, että voin todeta, että ainakaan tänään en juo!
Kai itseäänkin saa kohtuudella epäillä. Jos tarkkoja ollaan, niin ei kai kukaan aivan sataprosenttisella varmuudella voi mennä sanomaan etteikö jonain päivänä jokin pieni osa aivotoiminnasta voisi naksahtaa sen verran eri mallin että tämänhetkiset arvot muuttuisivat joltain osin toisenlaisiksi. Mutta, enemmän kai kannattaa tuijottaa siihen 99 prosentin varmuuteen kuin yhden prosentin epävarmuustekijään? Epävarmuus nimittäin kasvaa, jos siihen alkaa tuijottamaan!
Kai parasta on luottaa itseensä, ja siihen että arvot jotka on pitkän harkinnan jälkeen omiksi tu, ovat sitä omaa itseä myös tulevaisuudessa.
Ellei siihen luota, niin mille sitten voisi minuuttaan rakentaa?
No, kun selviä päiviä kertyy, ja niitähän kertyy kun ei luovuta, niin itseluottamus kasvaa, ihan itsestään. Epäilykset hälvenevät ja elämä helpottuu.
Itse nautin ensimmäisestä krapulattomasta lauantaiaamusta pitkään aikaan.
+/- lista tähän aamuun
Olipa mukava herätä, kun ensimmäisenä ei tarvinnut suunnata jääkaapille tarkistamaan jäikö illasta jotain ja ottamaan pientä tasoittavaa, että pääsee liikkeelle.
Ihana ilma käydä aamulenkillä koirien kanssa, vähän pakkasta ja hiljaista. Tuli tehtyä vähän normaalia pidempi lenkkikin kun tuntui niin hyvältä.
Jäin lenkillä kuuntelemaan ja ihmettelemään koirien tassujen ääntä lunta vasten. Lumi taitaa olla jotenkin sopivaa koostumukseltaan, että ääni kuului koska tuskin kuulo on näiden muutaman päivän aikana parantanut… Mutta krapulapäissäni en varmastikaan olisi tuota ääntä jäänyt kuuntelemaan, saatikka ihmettelemään ja ihastelemaan.
Aamupalakin maistui paremmalta kuin pitkään aikaan.
Laitoin auton lämmitykseen, aiempina viikonloppuina ei olisi ollut mitään mahdollisuutta lähteä autolla kauppaan
Alaselän vihlonta on helpottanut
Kärsimättömyys
Unen laatu on huonontunut ja lääkkeistä huolimatta heräilen monta kertaa
Todennäköisesti illalla taas kärvistelen, mutta nyt tuntuu hyvältä! Koitan opetella nauttimaan tästä hetkestä ja unohtamaan mahdolliset tulevat huonot hetket.
Ihmetellen ja iloiten voin todeta, että eilinen päivä ei ollutkaan kärvistelyä, vaan koko päivä meni oikein hyvin.
Sain vielä paljon aikaan verrattuna aiempiin viikonloppuihin. Kävin asioilla, siivosin ja jopa silitin pari paitaa. Normaalisti käytän vaatteita, joita ei tarvitse silittää… Ja ihan kauhea kertoa, mutta viime aikoina viikonloput, jos ei ole tarvinnut mennä minnekään kuin ehkä hakemaan lähikaupasta täydennystä, ovat menneet ilman hiusten pesua. Olen vasta sunnuntai-iltana pessyt hiukset maanantaita varten ja ne ovat siis olleet likaiset koko sunnuntain. Eilen pesin ne ja nyt on niin mukava olo kun hiukset ovat puhtaat. Tämä saattaa tuntua teistä oudolta, mutta hiukseni ovat todella helposti rasvoittuvat ja näyttävät tosi kamalilta kun eivät ole puhtaat.
Aamulenkki sujui taas mukavasti koirien tassujen ääniä kuunnellen ja rauhallista maailmaa ihastellen. Nyt istun keittiön pöydän ääressä, aamupala on juuri syöty ja pari kynttilää sekä eilen ostettu kevätesikko tuossa edessäni pöydällä. Ikkunan takana näkyy luminen maisema. Mahtava fiilis! Tämän kun saisi jotenkin talletettua niitä tuleviä kärvistelyitä ja houkutuksia varten.
Viikonloppu sujui yllättävän hyvin, mutta viime yö oli aivan kammottava. Otin illalla normaalin määrän unilääkkeitä ja nukahdin vajaaksi tunniksi. Sen jälkeen heräsin, enkä enää saanut unta. Yöllä jouduin ottamaan lisää unilääkettä enkä päässyt aamulla sängystä ylös. En jaksanut mennä töihinkään… Olen koko päivän kiukutellut koirille (tosi järkevää) ja syönyt herkkuja. Nyt vasta alkaa unilääkkeen vaikutus vähän häviämään ja jaksan olla koneella. Vieläkin sydän pamppailee ja on rytmihäiriöitä, verenpaine taitaa olla aika korkealla. Harmittaa tosi paljon, kun vihdoinkin tuli selvä viikonloppu ja oli tarkoitus aloittaa uusi viikko hyvillä mielin ja energisenä. Täällä lopettaneet ovat kertoneet lopetuksen jälkeen seuraavista uniongelmista. Pelottaa, jos tämä menee vielä pahemmaksi. En jaksa juoda, mutta en jaksa valvoakaan joka yö.
Unettomuus on aiemmin laukaissut sen, että olen käynyt hakemassa viiniä ja juonut sitä muutaman lasillisen ja sen avulla nukkunut. Tai ei se ole tainnut muutamaan lasilliseen jäädä vaan kaikki on mennyt. Mutta olen kuitenkin nukkunut sen jälkeen. Nyt pitää koittaa selvitä iltaan ja ottaa tupla-annoksen unilääkkeitä ja toivoa että huominen on parempi.
Tämän päivän jälkeen tulee viikko juomattomuutta täyteen! Se mielessä koitan selvitä tästä päivästä.
Eilen ei onnistunut viestin lähetys. Onnistuukohan tänään?
Ensimmäinen viikko alkottomuutta on takana ja toinen on alkanut. Alkukärvistelelyjen jälkeen on mennyt ihan hyvin tähän päivään asti.Tänään iski päivällä ajatus, että pitäisiköhän poiketa töiden jälkeen ostamassa viiniä. En poikennut, mutta vieläkin se kuitenkin kummittelee mielessä. On ihan sellainen olo, että voisin luovuttaa ja juoda vähän (tai kännit). Taitaa olla kärvistelyilta tulossa…
Ensiapuna syö jotain. Nälkä on yksi syy mielitekoihin. Sitten kun vatsa on täynnä mieti muita korvikkeita jos vieläkin viini kutsuu sieltä Alkon hyllyltä.
Eilisestä selvisin ja tänään olen jatkanut arvuuttelua mitä tehdä. Ja oikeastaan olen miettinyt jo mitä tehdä huomenna ostaako viiniä vai ei? Ajatus, että ei koskaan enää juo mitään, on tuntunut kauhean vaikealta ja on tullut mieleen, että jos vielä vaikka ensi viikonloppuna joisin ja sitten aloittaisin… Tajusin kuitenkin tänään, että eihän mun tarvitse tehdä päätöstä, että en juo enää koskaan. Riittää, että päätän etten juo tänään. Tämä on varmasti ollut täällä monessa keskustelussa, mutta jotenkin se iskostui omaan tajuntaani vasta nyt. En ole yhtään varma miten huomenna käy. Toivoisin, että en joisi. Tiedän mitä seurauksia sillä on eli koko viikonloppu menee enemmän tai vähemmän tissutteluun. Tänään en kuitenkaan juo!
Itseäni on auttanut juurikin tuo sama oivallus, tänään en juo. Joka päivä saan tehdä tuon saman päätöksen, yhtään sen pidemmälle en mieti. Tai yritän ainakin olla miettimättä, vaikka välillä tulevaisuus huolettaa. Tärkeintä on kuitenkin ensin selvitä tästä päivästä juomatta.
Kuin minun elämästäni! Mitäs jos viikonloppuna joisi ja sitten vasta (taas) aloittaisi? Aikamoista taistelua tämä on välillä ja myös tulevaisuus mietityttää, eikö enää koskaan olutta, kuoharia, nousuhumalaa? Mutta miksi ajatella sitä nyt? Kun olen vain tämän hetken juomatta. Joskus voin ajatella koko päivää, mutta joskun on pakko selvitä minuutti kerrallaan.
Omasta viikonlopustani on tulossa vaikea, eli minuutti minuutilta edetään ja toivottavasti raittiina!
Sitten meitä on monta, joilla on huomenna uudet koettelemukset edessä. Mikähän auttaisi, ettei lankeaisi kiusaukseen… Jos keksisi jonkun muun, minkä sallisi itselleen. En oikein usko kärvistelyyn. Jos saisi jostain muusta helpotuksen viikon loppumisesta. Sipseistä? Ja dippikastikkeesta. Tai jostain roskaruuasta.
Lääkäri on kyllä sanonut, että pitäisi laihtua. Mutta jäis ainakin alkoholin kalorit pois.
Joku viisas on joskus sanonut, että paheiden summa on vakio… Itse olen korvannut viinakset makealla, mutta olen ajatellut asiat niin, että parempi muutama lisäkilo kuin pöhnäinen pää ja masennus . Kävelen päivittäin paljon, ja ehkä jossakin vaiheessa jonkinlainen treenaaminenkin tulee taas kuvioihin mukaan. First things first, tänään en ota ja sitten vaikka salmiakkia ja pulla illalla!
Täällä mennään minuutteja tuijotellen ja herkkuja syöden. H2O tuo paheiden summa on tosiaankin vakio. Paino ei ole tippunut yhtään vaikka olen ollut ilman alkoa kun makeaa on mennyt senkin edestä. Olin jo luovuttamassa tämän illan osalta, mutta pakastimesta löytyi onneksi jäätelö… Sitä tässä syön ja kirjoitan tänne. Nyt pitäisi keksiä jotain tekemistä, muutakin kuin tv:n katsominen…
Tsemppiä kaali, hauras, Alexa, H2O ja kaikki muutkin kärvistelijät!
Huomenta! Menikö kaikilla perjantai kuivana Kyrie, Kaali, Hauras ja muut?
Minulle onneksi sattui helpohko perjantai, vain vähän poltteli juopottelutuskat.
Kävin nuorimmaisen kanssa kaupassa työpäivän päätteeksi ja kyttäilin samalla muiden ostoksia. Todella monella oli viinat kärryssä ja vielä aika paljon olutta, lonkeroa tai sidukkaa.
No, nyt sitten starttaa krapulaton lauantai, kunhan se päättyisi selvänä!
Tsemppiä kaikille!
Alkon ohikin menin kun kävin palauttamssa viikonlopun tölkit viimeisen kerran. Nyt on koti puhdas tölkeistä. Arvatkaas vaan kuinka monta kertaa olen aiemminkin ajatellut kerran olleen viimeisen…
Täällä lopettaneet ovat kertoneet lopetuksen jälkeen seuraavista uniongelmista. Pelottaa, jos tämä menee vielä pahemmaksi. En jaksa juoda, mutta en jaksa valvoakaan joka yö.
. Kävelen päivittäin paljon, ja ehkä jossakin vaiheessa jonkinlainen treenaaminenkin tulee taas kuvioihin mukaan. First things first, tänään en ota ja sitten vaikka salmiakkia ja pulla illalla!