^ Ehkäpä se ensihoitaja vain läppäili sulle vastavedoksi sun läppäilyysi, sillä ilmeisesti kuitenkin sait tarvittavan lääkityksen epilepsiakohtaukseesi . Moinen läppäily ensihoitajien suunnalta ei nyt välttämättä ole kovin aiheellista ja asiallista, etenkin, jos tilanne on noinkin vakava, mutta kyllä mä taaskin toisaalta ymmärrän, että siinä saattaa päästä suusta jokin harkitsematon tokaisu, kun sitä samaa, “hauskoja” läppiä laukovaa narkkia viedään lanssilla jälleen 50:n kerran samana vuonna. Enkä suosittele ensihoitajien kimppuun käymistä, vaikka jalat toimisivatkin. Saattaa kohtelu heidän taholtaan olla sen jälkeen vielä ikävämpää, kuin vain kehnoa läpänheittoa :mrgreen: .
Joon sain sairaalassa tarvitsevani lääkitykseni kun näin viimein lääkärin. Ensitiedot oli ilmeisesti vähän päin persettä.
Mua ei ole viety viimeisen vuoden aikana 50kertaa lanssilla hoitoon. Nykyisellä lääkityksellä mun epilepsia oli pysynyt oireettomana 3-vuotta.
Sulla on hauska tapa vääristellä asioita. Teetkö sen tarkoituksella että siitä provosoituisi vai ihan tiedostamatta? Mietin tota sun nimimerkkiä “winston-84” ja oon ollut siinä käsityksessä että se on syntymävuotesi mutta ilmeisesti olen ollut väärässä?
Ei ihme että sulla tulee noita “erinäisiä” sairaalakeikkoja kun määräävät sulle liiankin helposti ja sä vielä otat “ilon irti kun onnistut kusettamaan” reseptit.
Pitäisi olla sun kohdalla vähän tarkempia. Uskon itse samaan kuin sä että TK:ssa liikaa kiireitä.
Ei ihme että sulla tulee noita “erinäisiä” sairaalakeikkoja kun määräävät sulle liiankin helposti ja sä vielä otat “ilon irti kun onnistut kusettamaan” reseptit.
Pitäisi olla sun kohdalla vähän tarkempia. Uskon itse samaan kuin sä että TK:ssa liikaa kiireitä.
Resukka, pahoitteluni, jos olen loukannut sua. En vääristele tarkoituksella sun juttujasi tai kenenkään muunkaan juttuja täällä. Sen myönnän, että ilmaisin itseäni huonosti tuossa yhdessä viestissäni. Tarkoitukseni ei ollut viitata nimenomaan sun lanssikyyteihisi, vaan ottaa yleisemmin kantaa noihin ensihoitajien läppäilyihin. Palailen asiaan tarkemmin joskus myöhemmin. Nyt en ennätä kirjoittelemaan enempiä.
Kivaa kulla vastauksesi Oon kirjoitellut aikoinani tänne plinkkiin paljonkin mutta nyt viime vuosina roikun täällä lähinnä kun oon sekaisin. Osittain siitä syystä en tunne kaikkia kirjoittelijoita ja kieltämättä mulle tuli fiilis että sulla olisi jotain hampaankolossa mua vastaan. Mutta hyvä ettei näin ole. Jatketaan
Jep, resukka, en siis tarkoittanut, että sua olisi viety 50 kertaa viimeisen vuoden aikana lanssilla sairaalaan. Sun lanssikyydeistäsi en tiedä mitään sen enempää, kuin mitä olet täällä mahdollisesti kertonut, joten viittaus ei ollut suoraan suhun, vaan lähinnä pohdin tuota ensihoitajien asiatontakin läppäilyä yleensä niissä tilanteissa, kun he kuljettavat jotakuta vanhaa tuttuaan, joka ei välttämättä ole potilas sieltä mukavimmasta päästä. Oikeastaan käytin tuossa enemmän esimerkkinä itseäni, mutta viestini oli tosiaan huonosti muotoiltu. Mua siis on viety lanssilla monen monituista kertaa, en todellakaan ole aina ollut kovin yhteistyöhaluinen tapaus ja olen mm. heittänyt aika helvetin tyhmääkin läppää noissa tilanteissa, joten ymmärrän sen, että lanssihenkilökunnalla saattaa palaa käämi, kun joutuvat tällaisen hullun narkin kanssa vääntämään . Enää noita lanssikeikkoja ei tosin ole munkaan kohdalleni niin paljon osunut. Olen rauhoittunut iän myötä aika paljon.
Mitä tulee siihen yhteen viestiisi siellä sun korvaushoitoketjussasi, niin se oli mun mielestäni epäselvästi kirjoitettu, enkä tajunnut siitä läheskään kaikkea, joten kommentoin sitä ihan vain siksi, että olisin saanut lisäselvennystä siihen, en suinkaan vittuillakseni.
-84 ei ole syntymävuoteni, muutaman vuoden vanhempi olen .
Joo aloitin sen ketjun Malagassa olessani viime keväänä. Olin niin “hyvissä” lääkkeissä siellä ollessani etten muista paljoa tänne kirjoitelleeni. Muutenkin kirjoittelen tänne lähes ainoastaan päihtyneenä joten tekstin laatuu on vähän sitä sun tätä.
Mullakin on noita lanssireissuja (pelkästään kouristelujen takia n.10) kertynyt mutta yhdestäkään aikasemmasta ei ole mitään paskaa sanottavaa. Ensihoitajat ovat olleet poikkeuksetta erittäin asiallisia sekä suurin osa vieläpä rentoa porukkaa.
En o lukenu postauksia, ku lähen tästä lääkkeelle, mutta tuli otsikosta mieleen kertoa tämmönen stoori…
Olin 19-vuotias, ja olin vetäny hillittömän satsin DXM:ää. Kaveri löys mut vessan lattialta tajuttomana, eikä saanu hereille, joten soitti lanssin. Lanssimiehet tuli ja (kuulin tän jälkikäteen kaverilta) oli huitonu mua hullun lailla poskille et heräisin. Ei siinä mitään, kuuluu tehdä. Sit olivat heittäneet läppää, et “vittu ei jaksais kantaa, heitetäänkö ikkunasta?”… Aika rankka huumorintaju täytyy olla, et tota duunia jaksaa.
No, mä olen sitä mieltä, että jos oma työ vtuttaa, ei kuulu purkaa sitä potilaaseen, vaan vaik kahvihuonees purnata. Nämät perustelut: huomionhakua, käyttäytyy huonosti…joo. Jotkut ehkä. Mut kategorinen suhtautuminen mt- ja/tai päihdeongelmaiseen siten että “on oikeastikin sairaita” on helppoa. Heikkoon on helppo purkaa potutusta. Ja vahvempaa helppo puolustaa. No onneks mul jonku hoitajan vttuilun jälkeen lekuri sanoi jotain sellattis, että olen pahoillani, että olet joutunut tuollaista kuuntelemaan ja että ikävä kyllä hoitoalalla on ihmisiä, jotka eivät tänne kuulu. Fiksuja on. Mut kun on tosi huonos kunnos ja joutuu kuunteleen jonku vttuilua siks, että muhun sen voi purkaa, ei esim. hierarkiassa ylempään, ja täytyis jaksaa ite puolustaa itteään…perin onnetonta. Se, milloin on kysmys oikeasta hoitovirheestä on sitten eri juttu. Enkä todellakaan odottanut itsetuhoaikoinani hoitajien terapoivan mua, pelkästään hoitavan hommansa, niinkuin muidenkin kohdal, ja että olis jättäneet ne vttuilut ja yleensäkin mielipiteensä minusta väliin. Koska ne e i saa tehä niin. Ottas haastetta elämäänsä ja jos joku lekuri on niille veemäinen vastais sille samal mital… Ja nää veemäisimmät tapauksethan tuppaa mieleen jäämään, vaiks suurin osa ois asiallisia… Ei potskulle tarvi aukoa päätään ambulanssissa. Joo on rankkaa työtä ja rankka huumori. Mut sitä huumoria vois kenties heittää kahden kesken ilman asianosaisia kuulijoita. Jos käytät päihteitä sinun tulee tottua siihen, että sinua kohdellaan hoitotilanteis ikävästi… No, väitän edelleen, että se johtuu siitä, että kohde on helppo. Alaspäin on helpompi nokkia kuin ylös.
^ Joo, samaa mieltä. Kahvihuoneeseen purkamaan niitä tuntoja ja vähän törkeetä sitä läppää on heittää, vaikka potilas olisi näennäisesti tajutonkin. Aika usein jossain tajunnan rajamain kuulee ja myöhemmin muistaakin jotkin negatiiviset sanomiset. Esim kerran yliannostuksen ottaneena muistan kun pistettiin ambulanssissa tiputukseen ja toinen äijistä totesi, että taitaa olla joku mun harrastus tällainen. Jäi mieleen, paljoa muuta en muista reissulta.
Tosin mä tässä pohdin, että miten niin on “oikeasti” sairaita, tai siis, mistä moinen ajatusmaailma kumpuaa? Kun onhan psyykkiset sairaudet sairauksia yhtälailla. Jos mä olen impulsseissani ottanut sen Stilnoct laatallisen, niin mielestäni olen oikeutettu yhtälailla hoitoon kuin vaikkapa henkilö, joka on murtanut jalkansa. Aina kun kaikissa sairauksissa ei pysty oikeasti vaan niitä päänsisäisiä impulsseja hallitsemaan. Toisilla taas äänet käskee tehdä jotain itsetuhoista. Totta kai on niitäkin, jotka tekee sen huomionhausta, mutta siinäkin kohtaa sopii miettiä, että kai nyt JOKU asia on ajanut siihen pisteeseen, että huomionhakuisesti VAHINGOITTAA itseään. Perusoletus ois ainakin mun mielestä, että ei terve ihminen itseään vahingoita salassa tai huomionhakumielessä.
Mutta toisaalta vaikka mä itse ajattelen, että ihan yhtälailla sairaita ovat psyykkisesti ja fyysisesti sairaat, niin mulle on tosi iso kynnys soittaa apua paikalle, jos oireilen jotenkin psyykkisesti. (Yliannostus, itsetuhoinen olo muuten vaan.) Pakko myöntää, että syyllistyn itsekin ajattelemaan, että kun soitan itselleni apua, joku muu joutuu odottamaan apua minun takiani, vaikka itse olen aiheuttanut itselleni sen avun tarpeen ja joku toinen on vaikkapa saattanut saada aivoinfarktin itsestään riippumattomista syistä. Vaikka eihän toki psyykkinenkään sairaus ole itsestä kiinni…