Ensihoitajien suhtautuminen huumeidenkäyttäjään

Sauna
1

Eli kirjottelin tossa maananantaina epäilleen saaneeni jonkinnäköisen myrkytystilan ekstaasista, omaan painoon nähdne. (160 cm/40kg ja kiteinä mdma:ta 120mg). Kävihän siinä loppujenlopuksi niin, että lanssarit tänne tuli. Kuume nousi nousemistaan ja ensihoitajien mittaamana pulssi levossa 140, verenpaineet päin vittua 144/79, happisaturaatio 99… Lämpötila 38.5. Mun mielestä jokseenkin vaarallisen kuulosta verrattuna siihen, että noi mömmöt nautin sunnuntaina n. Klo 5.20 aamulla ja tosiaan tossa ensihoitajien lappusessa lukee, että ovat olleet paikalla maanantaina klo 18.03. Noh, olivat sitä mieltä että mitäs käytit ekstaasia, jääpä kotiin kärsimään, jos haluat kyydin lääkäriin niin taksilla sitten, _koska jalat kantaa vapinasta huolimatta. -.- Seuraa vointia ja soita 112 uudelleen jos jatkuu noin. Tosin kyllähän mä siitä tokenin, (seriously?) mutta mietin vaan, vaikka tota ei olisi enää saatu pois mun elimistöstä, niin eikö muka olisi ollut aiheellista viedä rytmiseurantaan ja hoitaa oireenmukaisesti, esim. verenpainetta laskemalla ja sykettä laskemalla tyyliin beetasalpaajalla. Entä jos olisin mennyt tajuttomaksi, niin tuskinpa olisin soitellut enää mihinkään häkeen. Muutenkin suhtautuminen oli tosi nuivaa “oma vikas”.

En tiedä mikä tämän pointti oli. Kai paska terv.Huolto, kai se, että liika määrä mömmöjä aiheuttaa fyysisesti helvetillisen olotilan. Ennen kaikkea, onko muilla kokemuksia epäasiallisesta kohtelusta terv.huollon taholta?

2

Moi,

ensinnäkin kiva, et tulit kertoon miten se sun vointi sitten jatkui. :slight_smile:

Tosi säälittävää toi ensihoitajien suhtautuminen… valitettavasti on myönnettävä että ei joskaan yllättävä… :unamused:

Mä jouduin kerran lähteen keskussairaalaan siitä hyvästä, että sain tosi karseet horkat. Hoitajien suhtautuminen oli just tota samaa sarjaa. Katseesta näki kilsan päähän “että omapa on vikas.” Vittu ku vituttaa.

3

heitäppä pentu nyt samantien tuo käyttö pois. paskinta on kun et edes
perusasioita tiedä mikä on normaalia kehon toiminnoissa.

4

Jos niiden huumeksien kanssa meinaa enemmänkin pelata, niin saa luvan myös tottua kaikenlaiseen kohteluun terveydenhuollon taholta :wink: . Onhan se perseestä, sillä yhtä arvokas se narkkarin henki ja terveys on, kuin jonkun muunkin ihmisen, mutta toisaalta onhan se oma vika, jos on mennyt huumeita ottamaan ja jossakin saattaa odottaa lanssikyytiä/muuta toimenpidettä joku, joka ei ole millään tavoin itse syyllinen omaan, mahdollisesti hengenvaaralliseenkin tilaansa.

Juu, monenmoista paskakohtelua olen saanut osakseni terveydenhuollon taholta ja kyllä mua kohtaan ollaan ihan oikeasti väärinkin toimittu, mutta monessa tilanteessa iso vika on ollut myös minussa, kun olen käyttäytynyt jokseenkin… hmm… kyseenalaisesti esim. ensiavussa :blush: :unamused: . Joskus on tullut noita tilanteita, että lanssia ei ole meinannut saada paikalle millään, vaikka todellista tarvetta olisikin ollut, mutta yleensä mulla on ollut suurempana ongelmana se, että mut nimenomaan on viety sillä lanssilla, poliisipartion saattamana, vaikkei mua itseäni olisi lainkaan huvittanut lähteä :mrgreen: .

Aloittajan tilanteessa mä en ihan ymmärrä, miksi hän ei olisi voinut ihan itse kävellä sinne päivystykseen, jos kerran vielä ihan tolpillaan ja tiedostavassa tilassa oli :confused: . Eivät ne aina lähde lanssilla kuljettelemaan muitakaan ns. hyvässä hapessa olevia ihmisiä, vaikka kyse olisi jostakin ihan muusta vaivasta, kuin huumeiden käytön aiheuttamasta tilasta. Toki noissa sitten sattuu niitä virheitä, kun näennäisesti hyvävointinen ihminen onkin jätetty sinne kotiinsa kuolemaan :confused: .

5

Ilman huumeita nut haettiin kotoa ihan viiden poliisiauton voimalla ku on aseita, no olin juonut yhden sandelstölkin ja kotona just kaksi karhun väkevää olutta 8% ja niin vietiin vaikka sanoin että mun pitää ottaa lääkkeet 10 pami, neurotol + gapapentin. Alkometri suuhun ja promillen näytti eli en tarvi lääkkeitä, putkassa pari tuntia ja painoin nappulaa et kohta on kuollut mies. Lanssi tuli ja ottivat EKG:n ja sydämmessä flimmeri, eivät uskoneet että tarvin pamit, neurotolin ja insuliinia+syötävää. Ne ei näe mitä terkkarissa on määrätty ja ukko syöny vuosia, vaimo shokissa eikä osannut sanoa et mitä lääkkeitä tarvin. Sain soitettua kotiin ja pyysin vaimoa lukemaan heille mitä lääkepurkkeja on, sitten tuotiin juoksujalkaa lääkkeet ja tunti niin olin kunnossa mutta pyysin vielä teemun niin tuli lääkäri jo katsomaan jolle sanoin etten pääse pystyyn ilman sitä ja se on määrätty täältä, sit tuli piikki ja putosin.

6

Noh, enpä mä itseäni pennuksi enää lukisi :slight_smile: plus että ennen sairaseläkettä olen aikonut terveysalalle… pulssi 140 levossa on ihan tajuttoman korkea, otetaan mukaan vielä se kuume… ja yläpaine yli 140 viittaa kohonneeseen verenpaineeseen. Mulla verenpaine on normisti tosi alhaalla. Eikä kukaan voi mennä ennustamaan JOS syke olisi noussut vielä tai JOS verenpaine olisi noussut vielä tai kuume. Sen lisäksi mm. lihakset kramppas lievästi ja pää sattui aika saatanasti, alkutiedoilla ne oli epäilleet aivovammaa, että eipä toi touhu normaalilta kuulosta. Vasta kun olivat sen sulkeneet pois jollain testillä niin päättivät että jää kotiin.

7

Tottahan se on, että noiden mielestä turhimmat keikat on mt-potilaat ja narkit. Ymmärrän kyllä, joskus olen kokenut syyllisyyttä siitä, kun mua on viety tiputukseen jonkun itsariyrityksen jälkeen pillit päällä, kun tyhmä olin mennyt vastaamaan kaverille puhelimeen ja kaveri oli soittanut lanssin. Mietin siinä matkalla vaan, että entäpä jos joku nyt kaipaisi apua itsestään riippumattomista syistä. Tosin ei mt-ongelmatkaan valinta ole, mutta ei kukaan käskenyt mua vetämään purkillista opamoxeja ja päälle sirdaludia, panacodia ja imovanea. Samaten kun kukaan ei käskenyt mua myöskään ottamaan essoja viikonloppuna. Tavallaan siis ymmärrän, että kyseisenlaiset keikat on turhauttavia, mutta…

Siis en mä olisi taksilla päässyt päivystykseen, kyllä mä sen verran tärisin. Jalat kantoi vissiin sen perusteella, koska seiniä pitkin hoipertelin avaamaan oven.

8

Kyllä täällä porukka on vähän liian kovia nyt aloittajalle.

Lähtökohta on, että ambulanssi on sitä tarvitseville. Kukaan ei ole täällä sanomaan oliko tälle kyydille tarvetta vai ei. Mun mielestä noi oireet kuulosti siltä että olisin itse vähintäänkin lähtenyt keskussairaalaan, mut mitäs jos matkalla jalat pettää alta, ei sitä liian itsevarman uhkeanakaan pidä lähteä mahdollisesti pitkällekin matkalle sairaalaan.

Jos aloittaja on kokenut tarvitsevansa ambulanssikyytiä niin ei meistä voi kukaan tulla sitä arvottamaan.

9

Nnaana tiedätkö todellisen syyn miksi hukutat itsesi päihteisiin? uskallatko
repiä lapsuudesta asti kaikki auki???

jos kohdallesi ei ole osunut vilpittömästi auttamishaluista hc lääkäriä (liekö
olekkaan) niin kirkon diakonian kautta olisi ehkä mahdollisuus saada sitä
todellista huolenpitoa pahimman yli. (minua onnisti kun eksyin erään kerran)
ja sitä kautta saada aluilleen niiden pahimpien ahdistuksen aiheuttajien, mitä
taustalla on ja jopa ilman, että uskontoa sotketaan kuvioihin. älä jätä kiveäkään
kääntämättä kohti siedettävämpää elämänlaatua. älä puske väkisin vaan voimavarojen
puitteissa. pidä ihmisarvostasi kiinni, ja uskalla yrittää epäonnistumisen uhallakin.

olen aika huono pukemaan ajatuksiani sanoiksi, mutta yritän opetella.

ELÄMÄNHALU… tuolla jossain se on… voi olla hyvinkin pieninä palasina jotka on vain
sinnikkäästi haettava varovasti ajan kans.

10

Liekö todellista syytä kukaan osaa kertoa. Olen ahdistuneisuushäiriöinen ja kaksisuuntainen. Yleensä päihteiden vaikutuksen alasena ei ahdista ja masisvaiheessakin itsensä turruttaminen tuntuu hyvältä vaihtoehdolta. Toisaalta vaikka taudinkuvaan kuuluu impulsiivisuus, niin olen myös perusluonteeltani utelias ja impulsiivinen. Kaikki mahdollinen ja mahdoton kiinnostaa siis. Hypomaanisena taas kuvittelee voivansa tehdä mitä vaan, kun eihän sitä kumminkaan mukamas kuole…

Mä kyllä olen jo käynyt psykiatrian polilla kauan ja hoitotaho on sinänsä ihan toimiva, hyvät keskustelut yms. Pahimmassa vaiheessa ne nyt vaan ei riitä, vaan tarvitsis sairaalahoitoa, kun välillä motiivi päihteille on itsetuhoisuus. Harmi vaan, kun sinne lataamoonkin on aika vaikee päästä, jos pääseekin niin oon mennyt M1:sellä. Ikinä en ole päässyt vilpittömästi apua pyytämällä, vaan aina tilanne on karannut käsistä ennen kun olen päässyt.

Kyllä niitä syitä on monia päihteiden käytölle, eikä mikään syy ole yksiselitteinen. Tuskinpa kellään päihteidenkäyttäjällä onkaan? Traumat teini-iässä, jotka “täytyy” hukuttaa pois mielestä, epätoivo, sairaus, uteliaisuus ja kokeilunhalu, pilveä poltellessa halu rentoutua, se, että olen sosiaalipelkoinen ja päihteiden vaikutuksenalaisena olen avoimempi ja sosiaalisempi ja rohkeampi…

Toki päihteet ei ole ratkaisu millekään. Väliaikainen ehkä ja ratkaisu, joka ennenpitkää vie hautaan.

Mä olen niin vannoutunut ateisti etten alua käyttää kirkon palveluja… :stuck_out_tongue: tosin enpä usko että ne sen kummempaa apua voisikaan tarjota kuin psyk.polin hoitaja ja sosiaalitantta.

11

^ jotenkin tuntuu tyhjänpäiväiseltä diipadaapalta. mut joo, se on useimmiten koluttava
vaikeimman kautta konkreettisesti ennenkuin edes jokin asia kolahtaa kohilleen omassa
pienessä mielessä. eipä siinä, pärjäilehän.

12

En tiedä, kai se on tyhjänpäiväistä, mutta ainoat syyt mitä näin äkkiseltään keksin. Käytätkö itse, jos niin miksi?

Skeptinen mä olen, mutta millaista apua olet diakonialta saanut? Siis en ole skeptinen sinun kokemuksien suhteen, vaan kirkon ja sen toiminnan suhteen. Siksi mua kiinnostaisi miten se auttaisi paremmin kuin käynnit psyk.polin hoitajalla ja sossutantalla?

13

Nnaana, olen pahoillani tästä saamastasi palautteesta! “Omaa vikaa” ja “diipadaapaa”?! Mihin teidän empatiakyky on kadonnut, saunojat?? :astonished:

Kyl se niin on et jos ihmisen terveys on hädässä, niin hänen kuuluu saada siihen asianmukaista apua. Sen verran ammattiylpeyttä pitäis hoitajilla olla, et pitäisivät ennakkoluuloiset asenteensa omana tietonaan, ja hoitaisivat potilasta kuin potilasta riippumatta tämän taustoista! Kyl suututtaa tollanen kohtelu! :imp: Tai kai ne äveriäät ja ylipainoiset liikemiehetkin sit jätetään yksikseen sydäninfarktin iskiessä? Mitäs menivät pilaamaan terveytensä alkoholilla ja suolaisella ja rasvaisella ruualla. Tai vähintään ansaitsevat kunnon moraalisaarnan, kun niitä joudutaan kuskaa saaristohuviloilta medihelillä sairaalaan - saattaishan sille helille just silloin olla parempaakin käyttöä, hmph.

14

tuo tilanne on ollut nuoren tyttölapsen turhaa hätäilyä eikä kyytintarvetta,
olisi sitten ollut normaali tai päihteilijä. siksi viesti: lopeta jos pystyt.

diakoni siinä mielessä että ainoa joka vilpittömästi pysähtyi kuuntelemaan ja tarjosi
konkreettista apua että saisin jotain otetta taas elämänsyrjästä. tunsin
olevani jonkin arvoinen ja että joku välitti. (tais mennä suhde poikki,
aloin ryyppäämään, kortti kuivumaan,työt alta, jälleen kerran pelasin kaikki maallisen omaisuuden.
luotot jotka oli auki niin eikun tappiin eli 7k illassa. kaikki kämpän turva-
avaimet hukkasin, onneksi parvekkeen kautta kuljin hetken aikaa. normisettiä
mulle kun itsetuhoinen ei millään mitään väliä fiilis päällä. silloin mennään ja kyyti
on kylmää. nälkää tasaisin väliajoin kun ei ikinä rahaa. krooninen masennus, stressi, ja mieltä kalvaava unettomuus kaverina. palleatyrä/refluksitauti jo hyvissä ajoin ja polte
niin saatanallinen eikä varaa edes lääkkeisiin. oksentelet verta ja kiroat koko hyvinvointivaltion alimpaan helvettiin ja kärsit. puhelimetkin jääny aina välille ja
kun ei enää jaksa välittää ja katoaa viikoksi jonnekkin tiettömälle tielle niin poliisit
on tilattu tarkistamaan äidin huolesta että olenko vielä hengissä. siihen tietenkin
vastata että kaikki on ihan jees. ja sekös vasta tipauttaakin polvilleen.

nyt siis ei minkään valtakunnan unilääkkeitä pitkiin aikoihin, ei alkoholia, ei pelejä…
20 vitun vuotta ihan äärirajoilla kulissit oli pidettävä pystyssä silti maksoi mitä maksoi. salaisuus elämän nurjasta puolesta joka syvensi vain masennusta. alkoholia kun otan niin sillä pakoon itseään ja tätä
paskaa maailmaa ja niin helvetisti ettei ikinä mitään hyvää seurannu. kiteytettynä,
uhkapelit, keikkahommat ja viina. elämään ei ole mitään muuta mahtunut. uhkapelit on minun
ainoa rakkaus ollut tässä elämässä. kaikki muu on tuhottu ja sillat poltettu taakseen katsomatta.

tässä vaiheessa tämä elämän edes siedettäväksi saaminen jo aika vitun vaikeaa.
ei semmoista pohjaa ettenkö ole syvemmälle päässyt.

tuosta verenpaineesta… koska en pysty nukkumaan vieläkään kunnolla ja stressiä sun muuta
pahaa oloa ja tietenkin hetkellistä toivottomuutta, niin ja tietenkin tämä mieltä kalvaava
yksinäisyys kun sitä on erakoitunutkin kun ei kestä enää nähdä kun muutkin kärsii jotka
ovat olleet minua lähellä. verenpaine oli 2 päivää sitten yli 180/110 ja jos vielä nousee
niin pumppuhan tässä posahtaa. vaan ei auta kun taistella ja pysyä kuivilla. on paljon muutakin kaikkea oikeastaan ihan helvetisti kaikkea muutakin mutten kehtaa tässä veivata
kun kuitenkin muutamat tietää minut. siksi en vuodattele. paskat elämänkortit sain jo lähössä
muttä on se vielä sinnillä painettava eteenpäin. en hyväksy muuta vaihtoehtoa.

isäni oli narsisti paska ja kotiolot oli vähintäänkin päin helvettiä. siksi uskon, että
viimein olen huomannut mitä vastaan minä taistelen ja miksi minä olen niin itsetuhoinen.
eli yksi osasyylinen on siis tuo henkinen alistaminen joka jätti alitajuntaan viestin että
en ole ansainnut mitään hyvää ja tietää olleensa vahinko ja ei toivottu. ehkäpä siksikin mikään ei ole riittänyt vaan kun on mennyt paremmin olen sen kyllä tuhonnut perustuksia myöten alta aikayksikön. silloin on hyvä olla
kun olet sössinyt kaiken ja makaat sikiöasennossa nälkäisenä sotkusessa kämpässä vuokrat rästissä ja saa oikein rypeä
itsesäälissä. ei enää. ajatusmallin täydellinen uudelleenohjelmointi käynnissä ja ehjätä
mieli ottamalla elämä raakana kohtaamalla eikä enää PAKENEMALLA. 15vuotta sitten luulin
tietäväni mistä tässä elämässä on kysymys enkä kuunnellut ketään. kuinka väärässä ja hukassa olinkaan. noh loppuelämä aikaa sopeutua tähän normaalielämään ja toivoa että se elämän
mielekkyys löytyisi ja sitä myöten palanen onnellisuutta. joskus nousee viha jo pelkästään
siitä kun joku valittaa jostain bentsoviekkareista kuinka helvetilliset osaakaan olla.
ja kuinka ollaan helvetin ylpeitä kun ollaan oltu juomatta mutta samalla vetelee kourakaupalla lääkkeitä ja kuinka on vitun hyvä olla. onhan tämä koko päihdelinkki yks saatanan vitsi. tässä silti vittuuntuneena roikkuessaan huomaa kuinka helvetin tyhjäksi
ja arvottomaksi on elämä menny. ja adhd taustalla. päätöstä vaille valmis. saanko
concertalla kaaoksen pois päästä? entä paraneeko elämän laatu? eipä varmaan hirveästi.
kaikki lääkkeet menettävät tehonsa jossain vaiheessa joten ei tuo mikään pelastus ole,
enkä kyllä ajatellut sitä päivittäin vetääkkään. vahinkojen minimointia. tiedän liian
hyvin mitä häpeä on kun töpeksinu aina milloin missäkin. tulen miettimään virheitäni
hautaan asti, sen olen sentään jo hyväksynyt.

näillä mennään.

15

Mul sairaalas sanottua jossain yliannostustilantees: “On täällä o i k e a s t i k i n sairaita potilaita”. Lanssissa tokkurassa ollessani: “Jos nukkua meinaat, mene kotiis” Mihin mä: “No, josko minä sitten tästä…” Sitten alkoi uhkailu: "“Jos et hyvällä lähde, soitetaan lähete!” Ja läiskintä naamaan alkoi. Tietty mut piti pitää hereillä, mut oli ne aika kovia lyöntejä,kun leuat ei meinanneet liikkua aamul. Kerran kamu oli huolissaan,pois paikkakunnalta ja kun puhelin oli kii, oli soittanu hätäkeskukseen (kun ties mun menneisyyden). Olin päivän aikana ottanut kymmenisen zopinoxia… Heräsin siihen,että kodissani oli väkeä: poliisi, lanssiäijät. Sama uhkailu: jos et hyvällä lähde soitetaan lähete ja sitten tulee lisää virkavaltaa. Lisäksi heiluteltiin zopparipurkkia, jossa oli mun nimi ja päivämäärä tietenkin, milloin haettu: “Mistäs sinä olet nämä saanut”. “No, se kyllä näkyy siitä purkin kyljestä…” Että oiskohan ihan apteekista psykiatrin määräämäl reseptillä. Sairaalas ihmeteltiin,että millonkas niitä lääkkeitä on syöty, kun eivät veressä näy… Ja sanotttiin, että voit mennä kotio. Huoh! En käyttytynyt mitenkään aggressiivisesti (niinku ennen kännis). On p a l j o n sairauksia, jois oma osuutensa on elintavoil, mut jos tupakoitsija saa keuhkoahtauman, v*ttuillaanko sille, kun se on hitaasti kuolemassa tukehtumalla…tuskinpa vaan. Mutta että on kehdannut mennä sörkkimään mieltään, päihtymään. Päihtyminen on kuulkaa synneistä suurin. Miten se pääsi siitä Raamatusta unohtumaan. Vai onko se siellä. Pitäis varmaan sekin kirja lukea, onhan sillä valtava vaikutus moraalikäsityksiin ollut ja on. Ja muutenkin, onhan siel ihan hyviäkin “neuvoja”. Antakaa heille anteeksi, sillä he eivät ymmärrä, mitä he tekevät… Ehkä myöhemmin voi miettiä sitä, mutta kun on yksin syytettynä (ainakin se siltä tuntuu) siitä, että on joko tarkoituksella vahingoittanut itseään ihan vaan henkilökunnan (HUOM! En meinaa k a i k k i a, olen toki saanut asiallista hyvääkin hoitoa, jonka ansiosta olen tässä nyt kirjoittamas, kiitos siitä kaikille osallisille!) kiusaksi, tai sitten mennyt, ihan tarkoituksella tämäkin, hankkimaan itselleen päihderiippuvuuden, eipä juuri käy tuommoset mieles. Entäpä ne katujen miehet ja naiset, jotka on siel viinan tai tenun tai lasolin tai kolinan tai vodevö takia sekaisin ja kuolemaa tekemäs…Yritäpä saada hätäkeskuksesta apua lumihankeen sammuneelle: hypotermiaan ei tulipalopakkasia tarvita, riittää, että siinä lieväskin pakkases makaa liian vähis kuteis…Ohjeistus htäkeskukses on: jos on kyse alkoholista, se on poliisiasia. Putkat ei ole lämpimiä, ja jos hypotermia on alkanut, mitä sil putkas voidaan tehdä… Kyl joskus on aihetta purnaukseenkin diipadaapa! O n k o olemassa eriarvoista ihmiselämää? Onko joku valmis sanomaan, että minun elämän on tärkeämpi kuin tuon toisen. Ihan näil sanoil, ei implisiittisesti… Mitä helevettiä se itseaiheutettu siihen liittyy…? Vai liittyykö? Hoito maksaa, ja muuta itsestäänselvyyttä. Kuinka paljon rahaa mahtaa mennä liikalihavuudesta ainakin osittain johtuvien sairauksien hoitoon… :confused: . Meitä on moneksi. O.T.Tietääks tääl monet/jotkut siitä Rottapuisto-tutkimuksesta enämpi? Mä olen lukenut vain englannin- ja suomenkielisestä Wikipediasta. Muillakin tekijöillä o n vaikutusta kuin ihmisen “heikkotahtoisuudella”… Ja mitä siitä, jos joku on heikompi kuin toinen? Edelleen sama: onko hänen elämänsä vähempiarvoinen? Saako häntä kohdella eri tavalla kuin muita potilaita? Kerran yritin saada päivystyksestä apua soittamal. Piti jättää puhelinnumero,“soitamme takaisin”. Kolmannel soitol en jaksanut muuta kuin itkeä: “Auttakaa joku,minä pyydän!” Takaisin ei soitettu. Joskus keskustelin parin Jehovantodistajan kans, ja toinen sanoi, että ihmisten tasa-arvo on aksiooma, ei sitä voi kyseenalaistaa. Välitön vastaväitteeni oli: mut sehän kyseenalaistetaan jatkuvasti :astonished: ! Ehkä kyseinen henkilö tarkoitti, ettei sitä voi johdonmukaisesti kyseenalaistaa tai jotain. Mut ei voi mittää: jos joku on täysin vakaumuksellisesti sitä mieltä eikä vain mieltä, vaan uskoo niin, tulee tooosi hyvä olo :slight_smile: .

Kaipa tuos oli jotain aiheestakin… Mielestäni kaikkia potilaita pitäisi kohdella hätätilanteis samal arvostuksel ja hoitaa tilanne. Kun tilasin sen lanssin hankeen sammuneel alkoholistil ei auttanut muu kuin uhata hätäkeskuksen tyyppiä, että mikä Teidän nimenne on? Jos kieltäydytte lähettämästä ambulanssia selkeästi kuolemanvaarassa olevalle ihmiselle, teen teistä kantelun [minä paha, paha ilmiantaja]. Lanssi lähetettiin ja kuski kiitti. En tiä kui tyypin kävi. Kuinka vastuullisia olemme elämästämme? Saadaanko me kulkea varomattomasti kadulla, mehän voidaan itseaiheutetusti jäädä vaikka auton alle? Tai ottaa ylipäänsä mitään riskejä. Luin kirjaa Huume-ja lääkeriippuvuudet, ja siinä erityisesti suositeltiin hoitohenkilökuntaa suhtautumaan asiaan niin, että kyseessä on lääketieteellinen ongelma. Ei ihan näil sanoil sanottu, mut kehotus oli jättää paheksunta kotio ja pitää mölyt mahas,ei hätätilantees olevan ihmisen oloa saa hoidos viel kurjemmaksi tehdä. Se voi myös estää hakeutumasta hoitoon, jos on aiemmin kohdeltu kurjasti :frowning: …

Ett sellattis.

16

se on tätä avohoitomallia eli masislääkkeet kouraan ja nyökkäys että koita pärjäillä.
että semmonen hyvinvointivaltio meillä tässä ja jokaisella niin vitun hyvä olla.

hienoa kattoa kuinka muualla maailmassa valta on vielä kansalla ja koko kansa pitää
yhtä ja nousee barrikadeille jos yrittävät orjuuttaa.

tämä suomi ei eroa venäjästä juurikaan. samanlaista korruptoitunutta paskaa. vaan
eipä tunnu tätä kansaa (lampaita) kiinnostavan. siitä tulee se vihaamani elämänohje:
miksi edes yrittää kun ei sille mitään voi kuitenkaan. kuhan oma napa on turvattu niin fine…
perkele.

17

Mä en väittänyt, etteivätkö huumeiden käyttäjät olisi aivan yhtä oikeutettuja saamaan hoitoa, kuin ns. kunnon ihmisetkin, en myöskään sitä, etteikö terveydenhuoltohenkilökunta tekisi virhearviointeja tai omaisi vittumaisia ennakkoasenteita, mutta mä ymmärrän kyllä heidän taholtaan sen turhautumisen ja vittuuntuneisuuden monissa tilanteissa. Nyt en todellakaan viittaa aloittajaan, mutta jos joku “hyvässä” sekakäyttötilassa oleva MT-tapaus ryhtyy tosissaan riehumaan, tappelemaan, uhkailemaan ja esim. aivan tahallaan roiskimaan vertaan ensihoitajien päälle, niin ei siinä ole kyse enää heidän ennakkoluuloisista asenteistaan, jos he eivät jaksa pitää niitä mölyjä mahassaan. Tai jos se potilas alkaa nillittää jotain “te ette tajuu” -paskaa, niin ei niiden tehtävä olekaan tajuta mun helvetin vaikeaa elämääni ja ryhtyä toimimaan terapeutteina, vaan saada se oma hommansa hoidettua, jotta tosiaan pääsisivät sitten joskus toisaalle hoitamaan niitä muitakin ihmisiä. Ja kyllä, mä olen ehdottomasti ollut hoidon tarpeessa noissa em. tilanteissa, vaikken tokikaan omasta mielestäni, joten eivät ne ole voineet poiskaan lähteä, vaan niiden on pitänyt saada homma jotenkin hanskaan, eikä se välttämättä ole ollut mitään kaunista touhua. Ymmärrän siis jotenkin, että ensihoitajia vituttaa lähteä katsastamaan jonkun sekopäänarkin tilannetta, kun tietävät mitä kaikkea siellä paikanpäällä voi olla vastassa. Onhan se tietty ammatinvalintakysymys, mutta silti…

Nnaanan tapauksesta sen verran, että mun mielestäni oireesi kuulostivat lievältä serotoniinisyndroomalta, eikä lääkärissä käynnistä tuossa tilanteessa varmasti mitään haittaa olisi ollut. Lanssikyydin tarpeellisuuteen tai kyseisten ensihoitajien käytökseen/ammattitaitoon en voi sen enempää ottaa kantaa, kun en paikalla ollut.

18

Mun yhellä sairaalareissulla oli petikaverina reilu kolmekymppinen mies joka oli kännissä kaatunut, pitivät tarkkailussa kun söi marevan verenohennuslääkettä kun oli keinoläppä sydämmessä. Rupesi kiemurtelemaan joten painoin nappulaa ja hoitsu tuli, väkisinki kuulin kun kertoi ettei ole ollut selvänä 15V hetkeäkään. Tuli tohtori ja sanoi hoitajalle että neljä kymppipamia päivässä ja alkuun jokin piikki, hyvin ymmärsivät alkkista. Kun olo helppasi rupesi kertomaan juttujaan ja siitä kun sillä oli tatuoitu kyynel silmän alle, sehän on tappajan merkki ja äitiään oli puolustanut. Siitä alkoi kännääminen, hyvin hoitivat ja kaverit toi taskumatteja vielä päälle.

Ei ihan ensihoitajia mutta hyvin ymmärsivät tilanteen.

19

En kyllä oikeen ymmärrä, että millä perustein se on ollut turhaa hätäilyä, jos alkutietojen mukaan on epäilleet jotain neurologista vammaa, lanssi kyllä oli paikalla alta kymmenessä minuutissa, tuli ihan B-tehtävänä, eli hälyytysajona jopa. En mä ole katkera tai hätääntynyt niinkään siitä, etten saanut kyytiä, olen vaan hieman pahoillani hoitajien ammattitaidosta(tai taidottomuudesta.) Ei, en väitä, että kyyditsemättä jättäminen välttämättä oli ammattitaidottumuutta, mutta kyllä ehdottomasti ammattitaitoon mielestäni lukeutuu hoitajana toimivan asenne ja suhtautuminen ihmisiä kohtaan.

Toisaalta mä kyllä olen kelaillut mielessäni vaihtoehtoja ja jossitellut, JOS syke olisi noussut entisestään, JOS kuume olisi noussut entisestään. JOS verenpaine olisi noussut entisestään. Aivovamman riskihän on noilla oireilla todellinen, kai ne siksi tulikin paikalle niin nopeasti. En ole lääkäri, mutta mä olen sitä mieltä, että olisivat ne tarkkailuun ainakin voineet ottaa, sillä faktahan on, että ei kukaan voi ennustaa miten tuossa mahdollisesti olisi voinut käydä. Jossitteluhan periaatteessa on turhaa, mutta en voi olla pohtimatta sitä, että suhtautuminen jotain toisenlaista potilasta kohtaan olisi kovin todennäköisesti ollut aivan eri luokkaa.

Hmm ja lapsi mä en ole, nuori kylläkin, mutta silti yli kahdenkymmenen. Joo, onpas huima ikä, varmasti olen nelikymppisen silmissä lapsi, mutta en usko, että ikäni mitenkään vaikuttaa tässä kohtaa asiaan? En edes luokittele itseäni miksikään “nistiksi”, vaan satunnaiskäyttäjäksi. Mielisairaaloissa on tullut tavattua mua(kin) nuorempia käyttäjiä, niitä ihan “oikeita” nistejä, joka tietty on aika helvetin surullista.

Kuulostaa siltä, että olet harrastanut noita toimia samasta syystä kuin mäkin. Paetaksesi kaikkea paskaa. Niinhän mä jo aiemmassa viestissäni arvelin, että niin teen minäkin. Tietysti olet luultavasti mua vanhempi ja tällä tavoin nuorempana on helpompi ainakin näennäisesti pistää elämänsä ruotuun, mutta harmikseni pääkoppaongelmat on nyt viime kuukausina oireilleet aika rajusti, että nuoresta iästä huolimatta esim. opiskelu ja työssäkäynti on aika mahdotonta. Ennen lääkitys toimi, mutta nyt jostain syystä mieliala ei oikeen halua tasaantua tasaajista huolimatta vaan itsepäisesti haluaa valua sinne masennuksen puolelle, jossa sitten nukutaan tai turrutetaan itsensä päihteillä ja todellisuuden iskiessä päin naamaa toivotaan kuolevansa ja yritetäänkin sitä.

20

Niin, ja toki olen Winstonin kanssa samaa mieltä siitä, että eihän ensihoitajan kuulukaan terapeuttina toimia. Ymmärrän myös samoin, että niitä vituttaa tulla tarkistamaan jotain narkkeja ja sekopäitä, kun niitä “oikeitakin” potilaita on. Silti siitä voidaan olla monta mieltä, että kuuluuko sen suhtautumisen antaa näkyä töissä. Ennen kuin he ovat kohteessa paikalla, niin totta kai täytyy varautua pahimpaan, jos tietävät kyseessä olevan joku mt-potilas. Tosin mä olen ollut aina itse ystävällinen ja asiallinen, mulla pikemminkin päihtymystila korostaa ystävällistä luonnetta :mrgreen:, niin en oikeen ymmärrä miksi sille potilaalle täytyy olla vittumainen, vaikka vammat olisivatkin itseaiheutettuja. Niin metsä vastaa, kun sinne huutaa, tietysti ymmärrän että riehujille ei olla ystävällisiä ja siinä palaa hermot, eikä keltään vaan voi vaatia lässynlää-asennetta siinä kohtaa. Henkilökohtaisuuksiin tuskin tarvii sellaistenkaan tapausten kohdalla mennä.

Kerran vaan muistan olleeni epäasiallinen, mutta kyseessä oli lääkäri, joka provosoi mua kolmen päivän ajan psyk.osastolla, se on ainut kerta, kun muistan olleeni oikeasti lapsellinen ja epäasiallinen hoitohenkilöstöä kohtaan. Kyseessä oli psykiatriksi erikoistuva nuori lääkärinkloppi, joka kuvitteli tietävänsä kaikesta kaiken. Se syytti mua joka ikisen lääkeaineen väärinkäytöstä, jopa saatanan migreenin kohtauslääkkeet lähti veks, koska käytän niitäkin kuulemma väärin, eikä minulla mitään migreeniä ole. Unilääkkeet lopetettiin seinään ja kolmannen valvotun vuorokauden jälkeen napsahti päässä ja haukuin sen lääkärin lyttyyn. Tosin kyseessä on yksi aino poikkeustapaus, pointti siis oli se, että ennakkoluulot on hoitajilla ja lääkäreillä (paitsi psykiatreilla) suuret mielenterveysongelmaisia ja päihteidenkäyttäjiä kohtaan, vaikka voisin väittää, että aika moni on asiallinen niin kauan kun saa asiallista kohtelua hoitohenkilökunnan taholta.