En tiedä

Mutta uskoisin, että minulla on ongelma.

Olen nuoresta pitäen ollut ns. Tuurijuoppo taju pois hinnalla millä hyvänsä maksoi mitä maksoi silloin kun korkki narahtaa niin se aukeaa tavalla jolla sen ei ehkä soisi aukeavan. En ole koskaan osannut ottaa muutamaa se ei ole vaan minua varten.

Joskus olen pystynyt olemaan jotain hetkiä jopa juomatta esimerkiksi vaikka kuukauden kiitos siitä teille plinkkiläisille. Nuo ajat olen lueskellut teidän tarinoita ja ne ovat antaneet kyllä voimaa

Muutamia vuosia sitten pahimillaan join ihan viikollakin ja sanotaan näin, että raskaita aamuja oli usein.

Siitä kuitenkin pääsin eroon onneksi ja varmasti osittain ainakin myös plinkin avulla. Niistä ajoista on kuitenkin jäänyt tuo miltei joka viikonloppu pata täyteen meininki ja sitähän hauskuutta on harrastettu turvallisesti jo nuoruudesta lähtien mikäs siinä.

Ja sehän on sanomattakin selvää, että nyt sitä vasta menee kun on saanut raittiita kuukausia niin pitäähän kadotettu aika kiriä kiinni.

Jotenkin kuitenkin tuntuu, että tänä vuonna varsinkin on homma lähtenyt vähän väärään suuntaan en osaa oikein sanoa miksi näin mutta niin se on. Miksi se nyt yleensä lähtee sen kun tietäisi. Tai kai sen tietää mutta ei halua tietää, en tiedä.

Joten ajattelin uskaltautua kirjoittamaan. Monesti miettinyt mutta ei kai rohkeus ole riittänyt…tai ehkä vaan aika ei ole ollut valmis.

Ongelmanihan on varmaan myös muille kohtuu yleinen, että kun juon niin se on tajunta pois, muisti pois, kaikki pois, piste.

Milloin sammuu baariin, milloin kotiin, millon minnekkin ilman muistikuvia mitä on tehty ja mitä on tapahtunut kenen ja kenenkin kanssa.

Voin melkein todeta kyllä, että esimerkiksi tämän vuoden aikana en taida muistaa kovin monestakaan kotimatkasta mitään kun “juhlista” olen turvallisesti suuntaunut kotiin.

Suunitelma toki on ollut aina koti mutta mukavahan se kai on vielä jossain pyörähtää jos ei muuta niin vaikka ihan sammumassa jossain tyylikkäästi ilman muistikuvia.

Ainut minkä voin melkein 100% varmuudella sanoa että sammuminen tapahtuu mutta sitä en osaa sanoa missä se tapahtuu ja mihin aikaan.

“Normaalit” juomat on viimeaikoina vaihtuneet tutun baarimikon käsissä niin kutsuttuihin “fifty / sixty” drinkeiksi ja toki joskus tuppaa unohtumaan koko blandis kun oikein on muutaman päivän “hyvät juhlat” täysillä käynnissä oli ne sitten kotosalla tai ulkosalla.

Ainut mikä on varmistettu niin haettu kaupasta sen verta pääraakaine lekoja, että ei varmasti lopu kesken. Blandista yleensä vähemmän koska sitä on hankala kanniskella ja meneehän se ilmankin.

Nuo hauskat “partyt” saattavat joskus myös kestää kauemmin kuin vain yhden illan tai oikeastaan minimissään aina kaksi. Jos vaikka lauantaina herää niin se on kun silmät saa auki niin eteenpäin tyylikkäästi ja varmasti tutuksi tulleella kaavalla.

En tiennyt miten aloittaa ketjua niin aloitin sen nyt näin.

3 tykkäystä

Ihan hyvin aloitettu ketju, tervetuloa palstalle! Kyllähän se suhde alkoholiin ongelmalliselta kuulostaa, olet oikeassa paikassa. Täältä saa vertaistukea hyvinkin. :slight_smile:

Kiitokset hyvästä vastaanotosta!

Niin olen tosiaan itsekkin ajatellut jo pidempään mutta hyvä saada toinenkin mielipide ettei aihetta vaan yksikseen mietiskele ja pyörittele.

Toki onhan lääkäri saattanut tuossa matkan varrella jotain arvoja vähän “arvostella” mutta aina olen luvannut, että joo kyllä ne siitä paranee…

Kerran vuodessa samat selitykset ja loogisetkin vielä kun milloin on ollut joulu, uusivuosi, kesät, syksyt ja kevätkin siihen päälle niin eihän ne nyt ihan ns “normeissa” voi olla senhän nyt meistä kaikki tietää…

Kai sitä tätäkin voi kokeilla miksipäs ei josko vaikka onnistuisti tällä tavoin paremmin kuin yksin tarpomalla.

Hyviä esimerkkejä onnistumisista täältä löytyy monia mitä vuosien varrella olen seuraillut. Sitähän ei koskaan tiedä josko vaikka itsekkin tuohon onnistujien ryhmään kuuluisi jonain päivänä, sitä kai täytyy vain kokeilla sillä kai se selviää.

Muutama päivä tässä on menty selvistä päin ja vaan keskittynyt viimeisten ns. juhlista jäljenne jääneiden lantrinkien nauttimiseen ihan raakana vaan.

Muut jäljelle jääneet terästeet on laitettu kiertoon viemäriverkostoon niin saa sulatella siellä epäpuhtauksia pois.

Parempi kai se kuin tulevana viikonloppuna sulatella niillä itseään.

Mutta lyhykäisyydessään niin täällä taas yksi joka on alkanut keräämään vähän pidempää raitista jaksoa hyvän vertaistuen voimin kun eipä tuosta ns. “vähentämisestä” ainakaan omalla kohdalla ole mitään sen suurempaa iloa.

Enemmän surua minulle tuottaa tuo vähentäminen kuin mitään muuta, niin se on ollut valitettavasti aina ihan aina.

Muutama viikko jos sitäkään selvänä viimeaikoina ja sitten mennään edellistä kertaa kovemmalla sykkeellä päätyyn asti.

Kai se vaan täytyy tuo asia alkaa myöntämään itselleen kun ei oikein muutakaan voi.

2 tykkäystä

Moi Fredi.
Hyvällä tiellä olet nyt. Vähentäminen on aika vaikeaa, jos juominen on lähtenyt lapasesta.
Itse olen ollut pitkään täysin raittiina. En enää kaipaa alkoholia. Tiedätkö, elämää voi elää myös ilman päihteitä.
Saattaa olla jopa niin, että löydät aivan uuden elämän. Sellaisen josta et osannut uneksiakaan. Minä tiedän siitä asiasta jotain.

Silloin kun join jokainen päivä, ilta, yö ja aamu… En voinut kuvitellakaan elämää ilman päihteitä. Se oli jotain sellaista jota en pystynyt käsittämään. Olin kulkenut niin kauas juopon elämään.
Kuitenkin pystyin raitistumaan.

Sinäkin pystyt!
Voimia taisteluusi :zap:

1 tykkäys

Moi Putkis_0132,

Olen tosiaan huomannut ettei vähentäminen tosiaan ainakaan minulle sovi, koska ei siitä näytä tulevan mitään. Menee hetken paremmin kun oikein rutistaa…

Alkuuhan se jo tuntuu voitolta kun saa muutaman viikon selviä päiviä kerattyä, jopa kuukaudenkin. Sen jälkeen on helppo itselleen valehdella, että hyvinhän se jo kulkee ei tässä mitään ongelmaa niinhän ne muutkin näköjään kerran kuussa (ainakin)…Minä ainakin aloin miettimään niin ja mietin edelleen…mutta…

Tosiaan he lähtevät ulos kerran kuussa tai kaksi mutta osaavat lähteä kotiinkin. Minä taas en ole oikein koskaan osannut muistin kanssa kotio matkustaa kuten he.

He jopa osaavat suht sivistyneesti juoda yhtä / muutamaa juomaa pitkään joskus vähän kai hiprakassa erittäin harvoin oikeassa kännissä.

Seurueen eniten kännissä olevan tittelin kyllä olen saanut aina tyylikkäästi itse hoitaa. Kai minuun on luotettu sen suhteen, että tuolta kaverilta se onnistuu ja vielä kaikkien puolesta.

Minulla siinä menee samassa ajassa juoma jos toinenkin. Lempi juomani on tietenkin “long island ice tea” siinä mielestäni on sopivassa suhteessa kaikkea mitä kunnon juhlajuoma tarvitsee.

Ei mitään liikaa eikä mitään liian vähän…on se hyvin suunniteltu varmasti jonkun minua viisaamman toimesta

Tilauksethan juomissakin ajoitetaan tietysti niin ettei vanha lasi kerkeä tyhjenemään ennen kuin uudet saapuu pöytään ja vain “ammattilaiset osaavat laskelmoida noin” joskus kaveri tokaisi minulle

Kiitokset heille aina niistä kerroista kun olivat / olevat mukana niin pystyn ainakin silloin kysellä heiltä mitä on tapahtunut, kenties minne olen mennyt ja mihin aikaan.

Se on seuraavan päivän projekti se, tullut ihan tavaksi. Minä tietenkin soittelen ja kyselen kun saanut vähän aamun kohmeloa paranneltua. Silloinhan juttukin alkaa luistaa paremmin.

Joskus toki soiteltu myös uudemman kerran ja varmistaa asia jos on sattunut niin, että korjailut on mennyt ensimäisen puhelun aikana jo “liian” pitkälle ennen kuin tutut ovat heränneet tai vastanneet.

Parin tunnin unien jälkeen siinä niin lähdit, jonnekin, teit tätä hölmöä, sitä hölmöä matkalla…jne jne…sellaista tarinaa…

No sitten se tosiaan oli se kerta kuukauteen (toki päätyyn tunnetusti) ja yksi ilta. Tuo “kerta” muuttui kahteen ja pikkuhiljaa se siitä muuttui joka viikonlopuksi.

Nyt ollaan taas siinä pisteessä, että se on joka viikonloppu eikä se oikein meinaa enää riittää. Eikä tuttujakaan tahdo ihan minun tahtiin löytää täältä enää raportoimaan liikkeitäni…

Nykyään kerrat vedetään (ilman kalenteria) ihan sulassa sovussa itsensä kanssa aika pitkälti ja putket 2-4 päivää taju pois.

Tai no ei se todellisuudessa riitä enää varsinkin jos tätä kuluvaa vuotta mietiskelee taakse päin on siinä mennyt muutamaan otteeseen vielä pari kierrosta noidenkin päivien päälle.

Kunhan nyt yritin vähän kaunistella jottei itseltä tunnu niin pahalta lukea omaa tarinaa.

Kovaa vauhtia ollaan menossa takaisin ainakin siihen pisteeseen missä pahimmillaan oltiin. Tuo on se pelottava osuus ainakin minulle ettei tiedä edes osaako sitä itse pysäyttää siihen samaan pisteeseen missä olin vai mennäänkö siitäkin yli ja kovaa. Varsinkin kun annokset, kankkuset, teot ja morkkikset pahenee koko ajan entisestään.

Ehkä tällä kertaa mennään sairaalaan miekkataksin tai ambulanssin kyydissä jos keretään. Viimeksi sinne mentiin tyttöystävän kyydillä omalla autolla tuossa jotain vuosia takaperin jotta sai sydämmen palaamaan normaalin tahtiin pumppailemaan.

Sillä kertaa minun tarkka ja hienostunut “korjailu” ei oikein toiminut “kunnolla” jostain syystä vaikka oletinhan ja oletan, että olen senkin asian ammattilainen

Sydän sekin meni tekemään tenän minulle ihan ilman syytä…niin ihmettelin silloin lääkärille…

Yö siellä vietettiin, että saatiin lukemat normaaleiksi…

Itseasiassa tuossa yksi läheinen (sama tyttöystävä) käväisi oliko nyt tiistaina niin katseli vaan neljän päivän saavutuksiani ja sanoi, että kohta sinä olet taas sairaalassa pelkästään katselemalla pulloja kotonani ja kuolleita kasvojani (yleensä kerkeän ne siivoomaan ne pullot mutta tällä kertaa en kun hän ei ilmottanut tulostaan)…

Monet normaalit ihmiset olisivat jo tuosta määrästä siellä tajuatko sinä sen hän kysyi?..(no eihän siihen ollut edes laskettu juomia joita imuttelin ympäri kyliä) en kuitenkaan tarkentanut tuota tietenkään…

Vastasin kuitenkin käytännössä mumisemalla , että niin juu…juu…niin olisi…varmaan…en tiedä…ei kai ihan noista…

Lähtiessään kysyi pärjäätkö? Niin mitä nyt siinä tärisin ja hikoilin niin sanoin, että juu niin ei tässä otan uni lääkkeen ja nukkumaan…Hänen kasvot näytti samalta kuin silloin muutama vuosi sitten sama pelko, samat liikkeet, käsissä, kasvoissa…

Tuon näkeminen vaan toi minulle nuo vanhat ajat mieleen kun lekalla pamautettuna päähän ja varmaan siitä syystä sain voimaa uskaltaa kirjoitella tänne myös omaa tarinaa.

Tuo sydän, tajuttomuus kohtaukset niitä tuli erittäin usein, kotona, toissä, kahvilassa ja lääkäärin kun menin olivat passittamassa sairaalaan kun verenpaine oli pilvissä sen muistan mutta varmaan jotkut muutkin arvot saattoivat olla.

Oli arvot mitä tahansa niin kotihoitoon tietenkin ja senhän kaikki tietää miten saadaan ukko stressittömäksi tuollaisen tilanteen jälkeen.

Pahin homma tässä kaikessa on pettää oikeastaan kaikki lähimpänä olevat ihmiset toisia enemmän ja toisia vähemmän…

Sinun tarinaasi olen seurannut vuosia täällä ja se on kyllä hieno tarina onnistumisesta ja uskon, että se on kannustanut monia, kuten kaikki muutkin taistelu tarinat täällä.

Kiitos!

Fredi

1 tykkäys

Se olisi uusi viikko, uudet ajatukset ja uudet lopetukset valitettavasti. No viikonloppu meni ei ihan niin kuin olin ajatellut mutta suunta oli oikea. Ainakaan ei muisti mennyt joka sinänsä on jo hyvä asia.

Onhan se viikonloppu taas kohta joten se toivottavasti menee paremmin. On se hankala irtautua vanhasta totutusta tavasta jota on harjoittanut jo taas vuosia putkeen jotenkin tuntuu, että varsinkin lauantaina on tyhjiö elämässä jos ei lähde johonkin ulkoilemaan.

Tilalle tulisi löytää jotain uusia tapoja, harrastuksia ja niitä testatessa menee ensi viikonloppu toivottavasti.

Vähän tuo toki masentaa / havettää ettei onnistunut mutta ei auta kuin yrittää ja laskuri nollata. Itse ajattelen niin ettei ainakaan yritystä kannata lopettaa silloin ainakin on peli menetetty. Monethan kuitenkin joutuvat tekemään saman “nollauksen” moneen kertaan myös ja sitten se vaan kai jossain vaiheessa alkaa laskuri rullaamaan ilman resetointeja.

Minulle tuo muutama juoma oli omalla tavallaan jo erävoitto jos vertaa aikaisempaan mutta en silti näe sitä järkeväksi. Jos rehellisiä ollaan en saanut niistä kyllä mitään irti ja tissutelu jotenkin “ahdisti”. Kai se on jos ei päätä täyteen niin ainakin minun mielestä ajan haaskausta ja tosiaan “tissuttelu” on liian vaikeaa jotenkin.

Jotenkin haluan kuitenkin lopettaa kokonaan kun tiedän mihin “muutama” johtaa jossain vaiheessa se on vaan ajan kysymys. Jotenkin minusta tuntuu, että olisi vaihdettava koko tuttava piiri, koska tuo alkoholi aina liittyy kuitenkin tapaamisiin. Heistä ei kukaan raakaa kahvia juo vaan jotain muita juomia toki eivät päätyyn asti kuten itsellä on tapana.

Tuossa huomasin kun menin muutamaa tuttua tapaamaan niin itse en alkuun ottanut mitään alkoholi pitoista niin silloin alkoi vähän niin kuin ihmettely, että mikä vaivaa ja jotenkin vaan selkäranka katkesi itseasissa aika samoin tein…

Sen sain kuitenkin hoidettua, että sanoin olen sunnuntaina lähdössä aamulla liikenteeseen ja että täytyy mennä aikaisin kotiin. No en ollut menossa mutta sai minut pois jotenkin ikävästä tilanteesta ja sain karattua. Jos kotona olisi ollut jotain juomaa niin olisin varmasti kyllä sinne päästyäni korkannut “vielä pari” mutta onni onnettomuudessa ei ollut.

Sunnuntai aamu kuitenkin oli normaali mihin en ole kyllä hetkeen tottunut ja tuntui mukavalta kahvitella rauhassa aamulla ja laittaa hissukseen vähän kämppää kuntoon.

Uusi viikonloppu ja uudet kujeet odottelee toivottavasti tulevaisuudessa raitista tallaajaa

Se olisi viikonloppu taas takana päin ja ainakin suunta oli oikea ehkä se siitä vielä onnistuu. Lauantaina ajatukset olivat kyllä sen suuntaiset että olisi voinut vaikka maistuakkin

Pienin voitoin eteenpäin ja toivoen että joskus saisi maistaa pitkää raittiutta olisihan se varmaan hienoa kuten monet täällä ovat puhuneet sen puolesta. Kunnolla levänneenä aina uuteen viikkoon ajatus kyllä kiehtoo itseäni

Voimia kaikille kanssa kulkijoille!

Fredi

4 tykkäystä

Kun saa nukuttua hyvin ja syötyä riittävästi ja kun siihen lisää vaikka rauhallisen kävelyn ilman sen suurempia tavoitteita alussa niin homma on hyvällä pohjalla. Tarkoitan yleensä elämän perusasioita , mitä ne kellekkin on. Tsemppiä raittiuden tavoitteluun