Onko muilla vastaavan tyyppist tilannetta, että aineet vie, rahat ja terveys menee, mutta ei edes kiinnosta lopettaa?
Olen 25-v. nainen, joka aloitti 16-vuotiaana amfetamiinin ja ekstaasin mm. 17-v. vedin joka toinen pvä suunnilleen noit piristeit ja 18-v. iv. käytön ja bupren aloitus. Tuolloin olin jo amfetamkiinin päivittäiskäyttäjä. Itsemurhayrityksiä tuli tehtyä lääkkeillä mm. joskus 19-v. ensimmäisii kertoja. Piri vaihtui bupren säännölliseen käyttöön joskus 20-21-v. Rahaa meni, mutta neuloist oon ollu onneks tarkka. En siis oo saanu hepatiittejakaan tms. 23-v. korvaushoitoon ja sen lopettelin lääkärin ohjeiden mukaan hiljakseen 24-v. Tuolloin tuli ensimmäinen vakava haitta fyysisen terveyden suhteen; paise kaulassa, joka johti melkein kuolemaan, mutta kun siitä olin päässyt eroon, jäi vaivaamaan “vain” kilpirauhasen vajaatoiminta koko loppuelämäks. Sairaalast päädyin hoitoyhteisöön, jossa onnistuin kk:n pahimpien vieroitusoireiden jälkeen pääsemään täysin kuiville.
Puoli vuotta olin ilman ja retkahdin, ensin muutaman yksittäisen kerran ja sitten takaisin päivittäiskäyttöön. Vaihdoin kaupunkia, ja sitten olinkin pari viikkoa ihan onnistuneesti ilman. Mutta sitten retkahdin taas, käyttöä jatkunut nyt muutama vko aina kun rahaa. Enkä edes halua irti enää. Ei kiinnosta yhtään - vaikka rahatilanne hirveen huono ja terveyski sanoo vastaan.
Maksa-arvot oli pysyny vuosia normaalilukemis hyvinki vaik sekakäyttökin oli välillä testejen aikoihin päivittäistä ja todella runsasta. Ovat olleet ALAT ja ASAT ennen monta vuotta jotain 20. Tänä kesänä yhtäkkiä arvot pomppas reilusti yli 200. GT hiukan koholla, mutta ei niin paljon kuin ALAT ja ASAT. Oikealla ylävatsassa kyljen kohtaa lähes jatkuva outo mutta siedettävä paineen tunne. Hepatiitteja ei edelleenkään samaan aikaan maksa-arvojen kans otetuist kokeist löytyny. CPR oli myös vähän koholla eli 30. Mikähän noihin heittelyihin olis syy?
Päivittäin syön mieliala- ja kilpirauhaslääkkeet, mutta vuosia niitäkin on pystynyt syömään ilman muutosta arvoissa. En juo enää niin usein ku ennen, enkä juuri koskaan käytä muuta paitsi buprea ja tupakkaa. Nyt näkö huonontunu, hiukset ohentunu, vatsassa jatkuva turvotus, ajoittainen outo flunssan tunne (lähinnä krapulassa)ja oikea kylki erityisesti etupuolelta lähes koko ajan ihan hiukan kipeä.
Haluaisin vastauksen tuohon kysymykseen maksa-arvoista, ja mielellään myös toisilta vertaistukea tämäntapaisessa tilanteessa olemiseen. Jollain tapaa tunnen, ettei kannattaisi käyttää, mutta toisaalta en halua todellakaan olla ilman, vaikka haittoja on jo tullut. En kestä “normaalielämää” enkä myöskään selvinpäin kirkastuvaa ajattelumaailmaa. Monet, jotka päihteitä eivät ole käyttäneet, eivät edes halua erityisemmin olla tekemisissä, kun saavat tietää päihdeongelmastani.
Ajattelin yrittää ylläpitohoitoon, koska tärkeintä on vain saada jatkuvasti bupree, ei esim. piikittäminen. Ja haluaisin yrittää esim. opiskella, mutta se ei onnistu niin kauan, ku päihteiden hankkiminen vie kaiken ajan. En haluaisi myöskään kannattaa rikollisuutta millään tapaa, mutta pakko se on, jos meinaan jaksaa. Ilman buprea en vaan jaksa. Kuulostaa ehkä oudolta, mutta niin se vaan oon. nyt refloissa ja levoton ku mikä. Odotan rahapvää, et sais lisää subuu ja jaksais taas ees vastata puhelimeen kavereille. Tänne kirjoittaminenki oli tuskan ja työn takana. Haluisin vaan nukkua vaikka sit painajaisii nähden siihen asti, et saa lisää, mut en pysty nukkumaan koko ajan varsinkaan.
Tarvisin apua, tukea ja neuvontaa, mutten tiedä miten asia parhaiten käytännös toteutuis (ettei pompotettais laitoksesta toiseen, esim. MTT - A-klinikka. Ja vertaistuki ois paikallaan, ku sellast mul ei oikeen oo täl hetkel.
Hmm… mitenköhän tämän nyt muotoilisi järkevimmin… Sanotaan vaikka näin:
Kysyt asiaa, johon ei välttämättä osaa vastata edes lääkäri, vaikka kuinka tutkisi. TAI sitten ongelma on hyvinkin yksinkertainen jossain päin kroppaa. Mutta eihän tuohon voi vastata nyt ainakaan näin netissä yhtään mitään muuta, paitsi että rääkkäät nyt selvästi kroppaasi jo liikaa sen kestävyyteen nähden ja se on alkanut osoittaa ettei enää jaksa. Maksa-arvot ja crp nyt ovat muutenkin niin yleisluontoisia testejä, että ongelmakin voi olla vähän missä vain. Maksa osoittaa helposti lukuisten muidenkin ongelmien olemassaolon nostamalla arvoja ja crp nyt näyttää koko kehon ongelmat. Tietysti kun nyt sekä maksa-arvot ovat koholla, että myös crp ja jotain vatsanalueen vaivoja tuntuu olevan niin tietty luonnollisesti syytä saattaisi ensimmäisenä ajatella sieltä suunnalta. (eiköhän loogisintakin). Mutta tosiaan ongelma nyt voi olla oikeastaan mikä vain sisuskalu yksinään tai koko kropankin väsyminen pikku hiljaa. Kun paikkoja tarpeeksi kuluttaa niin eihän mitään edes varsinaista yksiselitteisesti diagnosoitavaa sairauttakaan tai vauriota välttämättä ole tai löydy, vaan kyse on kokonaisuudesta.
Muutapa nyt ei tuohon voi sanoa, kuin että asiat eivät varmasti parane ainakaan jos käyttöä jatkaa ja jos sen taas lopettaa tarpeeksi pitkäksi aikaa niin vasta sitten oikeastaan ensimmäisiä suuntaa-antavia selvyyksiä voi saada miten pysyviä vaurioita on kyseessä tai vastaavasti miten ohimeneviä ongelmia mahdollisesti ja “vain” rääkkäämisestä johtuvia. Yhtäkaikki mitään muuta vastaustahan tuohon ei ole kuten itsekin tiedät, että vain lopettamalla voi tietää ja mitään oikotietä asiaan ei ole… Kyse ei ole moraalisaarnasta, vaan ihan realismista. Tosiasia nyt kuitenkin on, että joku herkkyystila ainakin maksan alueella nyt selvästi on. (Eihän sen tarvitse olla edes mikään pysyvä hepatiitti, vaan ihan epäterveillä elämäntavoilla aiheutettu hepatiitti tai jokin muu tulehdustila tai ärtymys). Tuo nyt on tilanne, jossa joudut päättämään itse mitä teet. Tuskin tuota paljon tutkitaankaan jos selvä käyttö on päällä, eikä nyt epäillä mitään ihan ihmeellisiä.
Niin no juu, mutta tietysti jos nyt ihan hatusta heittää jonkin 100+1:stä mahdollisuudesta mikä VOISI olla noilla oireilla ja arvoilla, niin onko mitään haima-sappi ja niiden seutujen tiehyiden kokeita otettu koskaan? Sappi nyt on melkoisen kipeä aina, mutta haima juuri tuppaa olemaan aika pitkäaikainen ja vaikka useimmiten alkaakin sellaisella tuskalla ja akuutilla tulehduksella, että sitä nyt ei voi olla huomaamatta, niin voi ns. hiipua hissukseen toiminta ja juuri krooniset tulehdukset tuolla alueella ja vajaatoiminnat jne, voivat tuollaista tehdä, että näkyy maksa-arvoissa, crp kohoilee, erilaisia tuntemuksia paineesta kipuun. Oikeastaan ainut mitä tosin siitäkään voi kysyä, niin a) Säteileekö selän puolelle ja ns. läpi (hyvin yleistä haimaongelmissa, mutta ei aina) b) Onko vatsan toimina millainen, tyypillistä on vatsan löysyys jne… c) Aika tyypillinen ja vähän kaikkien huomaama juttu haimavaivoissa: Tuleeko omenasta (nimenomaan ns. ihan sellaisenaan syödystä) mitään kovempia oireita kuin muista ruoka-aineista. Jostain syystä omena on supermyrkkyä ärtyneelle haimalle, en nyt muista niin tarkkaa tieteellistä selitystä, mutta niin vain on.
Ja siis en minä kaipaa vastauksia noihin asioihin, kysymykset olivat vain sinulle itsellesi 
Ja tosiaan MITÄÄN nettineuvoja ja edes “mulla on juuri tuollainen ihan samanlainen!” vastauksia ei koskaan kannata alkaa ottaa totena omaa terveyttä arvioidessa! Toisen rintapisto on lihaskipua ja toisen sydäninfarkti. Mutta tosiaan tuo nyt vain ihan heittona, lähinnä siksi että jos haima korkkaa pahemmin ja kunnolla, niin siinä on sellainen elämä yleensä loppuiäksi, että kannattaa ottaa huomioon. Etenkin jos nyt tosiaan et halua kokonaan lopettaa, niin suositan vakavasti huomioimaan. Yleensä haiman edes perusarvoja kun ei katsota, jos ei suoranaisesti jotain epäillä. Yleensä päihteidenkäytön ollessa taustalla, yleensä vain selviä oireita aletaan tutkia. (= Akuutti tulehdus).
Hei!
Mulla täysin samanlaista vaivaa kuin sinulla. Tätä omituista painontunnetta oikealla ylävatsalla (maksan seudulla) on ollut nyt lähes vuoden verran. Olen juossut lääkäreillä, mutta mitään selitystä ei tälle löydy! toivo alkaa menemään… 
Tätä on päivittäin. Melkeinpä vuoden olen tästä kärsinyt, tämän kyllä kestää, mutta haluaisin vain tietää syyn, että mistä moinen johtuu. Mulla kans maksa-arvot olleet koholla koko vuoden, välillä vaihtelee. Korkeimmillaan ALAT ollut vähän päälle 300. Viimeksi kuukaus sitten katottu, oli silloin vähän yli 200. Kyllähän tämä pistää masentamaan… alkoholin käyttöä olen rajoittanut, olin viime vuoden puolella juomatta 4kk, nyt ollut 1kk juomatta tippaakaan… Aiemmin viime vuonna tuli kyllä juotua aika reilusti. En ole huomannut mitään muutosta suuntaan enkä toiseen, vaikka olenkin ollut juomatta… sama paska vaan tuntuu joka ikinen päivä… Mullahan on todettu hepatiitti vuonna 2008. Monet lääkärit ovat vain toitottaneet, ettei tämä johdu hepatiitista eikä maksasta… mistäs helvetistä sitten? ja mistä ne sen voi varmaksi tietää et mistä johtuu… 
Suosittelen mitä lämpimimmin kaikkien laittomien päihteiden sekä alkoholin käytön lopettamista. Sen jälkeen terveydenhuolto voisi ottaa ongelmasi tosissaan ja alkaa tutkia sitä.
^ Ekkönää lukenu koko viestiä? Ongelmahan oli juur se, ettei alottajaa missään olosuhteissa kiinnosta lopettaminen. Terveys tai siitä huolehtiminen ei sillon taida olla riittävää motivaattoria lähelläkään, että päihteet lopettas, kerran ei halua elämää selvänä. Kusinen tilanne, kai se on hauta edessä. Ei selvii elämästä elossa ei toisaalta kukaan muukaan.
Tervehdys!
Minäkään en halua lopettaa huumeiden käyttöä vaikka olen vetänyt kovia jarruja I.V. jo kymmenen vuotta . Saan aina välillä oikein hyvät olot Subutexistä, kunhan edellisitä vedoista on kulunut riittävän pitkä aika. Päivittäinen Subun käyttö on aika turhaa, sillä silloin on turha odotella mitään oloja .
Minulle huumeista ei ole ollut muuta haittaa kuin se, että suoneni käsistä ovat nyt aika paskana. Kiitos suonien tuhoutumisesta kuulluu alkuaikojen tyhmyydelle (tylsä neula, liian iso neula jne.). Lisäksi yksi haitta on tietysti rahan kuluminen. Minulla meni joskus Subuun 1500-2000€/kk. Nyt rahaa kuluu vain MAX noin 750€/kk ja sen pystyn hyvin tuloistani säästämään/rahoittamaan. En ymmärrä millä toimeentulotuella elävät nistit rahoittavat päivittäisen käyttönsä? Kaikki tuntemani narkkarit elävät toimeentulotuella Vähän minua vituttaa maksaa veroja, kun kelaan, että mun veroillani maksetaan kolmen-neljän nistin fattarahat 
.
En usko, että välttämättä koskaan lopetan Subutexin käytön.
Eli, et sinä ole ainoa ihminen, joka ei halua lopettaa huumeiden käyttöä!
ArpaKuutio
Arpa, uskon, että jopa teidän ylevä persoonannekin joskus tajuaa, että on aika lopettaa. Kyllähän tuo hieman rajoittaa elämää tuo jatkuva värkkien ja kaman hankinta rahallisine kustannuksineen, aikaa tuhrautuu suontenkaiveluun ja joku päivä voi jopa iskeä ilkeä pöpö sydänlihakseen. Luulisin, että alle kymmenen vuoden sisällä kyllästyt. Britanniassa on arvio, että heroiininkäyttäjät jaksavat sen 15 vuotta keskimäärin, ennenkuin kyllästyvät niin totaalisesti, että lopettavat.
Taudinkuvaan (narkomania) valitettavasti kuuluu ajatusmalli, että ei lopeta koskaan.
Jopa Arkkinarkomaani William S. Burroughs tajusi lopettaa, asustellessaan Tangerissa ja rätkiessään oksikodonia suoniinsa. 15 vuotta siitä ensimmäisestä US Armyn morfiini syretistä kuitenkin kului.
Päätinpäs sit kirjottaa tänne tällee vähä pitemmän ajan pääst. Ensinnäkin haluan sanoa niille usealle, jotka tuntuvat täällä vain moralisoivan, että voi kuulkaa, luin haitat ja muut pitkiä litania jo silloin 10v. sitten, kun en vielä edes ollut aloittanut käyttöä. Ja toisekseen, en kaipaa Yhtään Ketään moralisoimaan tässä keskustelussa. Etsin ainoastaan kohtalotovereita ja siinä sivussa kysyin noita terveydellisiä seikkoja. Tuollaisten moralisointien takia päätin muutenkin tosi huonosta itsetunnosta kärsivänä jättää tännekin kirjoittamisen ja erakoitua yhä lisää ja lisää. Enää näen ulkomaailmaakin lähinnä vain kamanhakureissuil ja röökil käydes. En halua, et taas ihmiset saavat mieleni pahaksi tavalla tai toisella, kun jo itse tuomitsen itseni monen monta kertaa päivässä. Nyt olen jonossa korvaushoitoon, diagnoosina vaikea masennus, tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus ja sekamuotoinen kaksisuuntainen mielialahäiriö. Onneks sinne sain lähetteen, mut oisinpa edelleenkin kiinnostunut kuulemaan lisää kohtalotovereideni tarinoita. Please, siis lopettakaa moralisointi tässä keskustelussa, jos moralisoinnin aiheena todella on tämä aivosairaus eli narkomania pelkästään.
Ja toki kaipailisin näkemyksiä myös sellaisilta, jotka käytön ovat pystyneet kovan taistelun jälkeen kuitenkin lopettamaan. Mikä on paremmin, kun on selvinpäin? Mitä kaipaat päihteissä? Mistä sait parhaan motivaation lopettamiseen? Itse en usko pystyväni olemaan irti vuosikausiin ainakaan. Enkä näe tulevaisuuttani valoisana, vaikken käyttäisikään, joten miksi en käyttäisi, kun saan siitä edes hetkeksi paremman olon?
Minun juomisen lopettamiseen löytyi selkeä pointti. Vastuun ottaminen itsestä. Vastuu painoi myös vielä ala ikäisestä lapsesta ja kaikesta mikä liittyi läheisesti mun elämään. Tuli eteen uusi paikkakunta missä vastuu katkaisusta siirrettiinkin itselle. ota tästä lääkkeet katkaisuun et pääse kun paikkoja ei ole.tyttären poika ystävä soitti mun perään kun olin kolme päivää juonut kertomatta missä olen. hän sanoi että tyttösi itkee hysteerisesti on sinusta huolissaan ja rakastaa sinua. menin ensiapuun vaadin psykiatrilta päästä sairaalaan. sitä kautta alkoi minun uusi elämä. sitä ennen en nähnyt sitä tuhoa mitä sain aikaan ympärilläni. meni rahat miltei terveys. sain jotain tilalle. sain kolme ihanaa lastani jotka eivät hylänneet äitiään. ja viisi ihanaa lasten lasta !
Tuohon “selväpäiseen kirkkauteen” sanoisin, että mulla on just toisin päin, siis ku oon ollu kuivilla, vaikak kuukausiakin, niin sekavuus vaan pahenee, menee kyky toimittaa normaaleita asioitaa, alkaa kuulla ääniä, ei tiedä kellonaikoja, päiviä jne. kaikki on ihan puuroa. Sitten ku saa subua tai metukkaa fiksit nii ajatukset järjestyy, hommat hoituu ja niin kauan ku tavaraa riittää voi hoidella hommiaaan, sitten laskeudutaan takas sinne puuroon josta ei ota enää mitään selvää.
Siksi mietin tossa ku huumeiden käyttö on olul yli puoli vuotta tosi satunansita, että mitähän helvettiä tän kans tekis ku lääkkeet, joita niitäki on poikkeuksellisen auliisti jaettu ei tunnu riittävän muuhun ku siihen etten juokse karkuun kaupasta, siihen ne ei riitä että muistasin mitä oon ostamassa, miksi, mikä päivä jne. Onneks tässä kaupungissa on yksi lähewinen joka ksukaa ja auttaa, mutta jos tämä on tätä samaa puuroa pidemmän päälle niin en tiiä jaksanko kauaa…
Mulla kesti vieroitusoireet useamman kuukauden. Hermostunut, kireä, levoton olo. Hikoilutti. Join älyttömästi vettä, kahvia mitä tahansa alkotonta korvikkeena. Vieläkin välillä levoton olo siihen taas syön. Lihonut olen ihan törkeesti koska en osaa purkaa sitä levottomuutta muuten. Ei ole niitä aineita enää mihin turrutin pahan olon. Alkoholi, tupakka, lääkkeet. Muista aineista ei ole kokemustal Läheltä olen kyllä saanut seurata monenlaista kun olen ollut kuntoutuksessa.tuossa kyseltiin mitä on jäänyt kaipailemaan. En tiedä passaako paremmin ajatella ettei mene kuivanappailun puolelle. Ehkä joskus tulee mieleen maku kun vaikka janottaa ja ukolla on olutta. Tunne siitä kun on ottanut eka oluen. Tai se kun oli niin huonot olot ja alkoholi vapautti niistä hetkeksi. Mutta mulla ainakin pahensi tilannetta sitten kokonaisuudessaan sen jälkeen.Ei enää krapulaa, mokailuja ym.Mukava herätä kun tietää missä on. Saa elää vielä. Paljon hyviä syitä olla ilman.
Hohhoijaa! Jokaisen tarina on erilainen, ja siksi myös lopettaminen on erilaista eri ihmisillä. Itse olen lopettamista kerran kokeillut. Hetken meni ihan ok, sitten sorruin ryyppäämään liikaa, sitten taas buprelinjalle. En vain kestä sitä, kuinka kirkkaana ja räikeänä tunteet tulevat selvinpäin. Tuntuu, että selvinpäin tunteet vie 100-0, mutta päihtyneenä tunteet eivät niin räväköinä tulekaan. Tuntuu, että olen muutenkin keskivertoa tunteellisempi ja herkempi ihminen, kuten olen lukuisilta läheisiltänikin kuullut usein. Siinäpä sit jaksaa, ku tuntee yhtäaikaa olonsa täys nollaks ja yhtäaikaa saattaa käydä ylikierroksilla ja olla ylisosiaalinen ja -puhelias. Kiitoksii teille, jotka ootte omia tarinoitanne kertonu. Jospa vielä joskus saisin itsekin vahvuutta selvinpäin elämään ja olemaan. Nyt sitä ei ole. 
SuperElina25, olen hyvin pitkälti samankaltaisessa tilanteessa kuin sinä. Minulla myös diagnoosina epävakaa persoonallisuuhäiriö, krooninen masennus sekä monipäihderiippuvuus. Oopiumia käytän eniten, joskus lievitän refloja buprella. Opiaatit yleensäkkin lähellä sydäntä.
Ymmärrän niin täysin, mitä tarkoitat, kun sanot, ettet kestä elämää selvinpäin, niitä tunteita. Kun ne tunteet on niin vahvoja. Olisi mukava vaihtaa s-postia tai jotain.
Mulla oli tuo tilanne. Epävakaa & vaativa pers. häiriö. Rajatila ja keskivaikea masennus + jotain josta ei edes tiedetä. Joko vetää tai ei vedä; ei muutakaan vaihtoehtoa ole. Mä en vedä enkä silti saa th-palveluja joka vituttaa! Tämä kun on kuntakohtainen asia…
Kyllä sitä aika neuvoton on kun itse on ollut raittiina pitemmän aikaa. Mies ystävää alkoholi vie. Työnsä hoitaa hienosti mutta muusta ei sitten tulekkaan mitään. Mitää koti asioita ei muista eikä huushollia hoida.Tiedän että sanotaan miksi olet hänen kanssaan. Olen kiintynyt ja rakastan edelleen. Alussa ongelma ei ollut tälläinen. Nyt on kulunut kuusi vuotta kun tavattiin.Hän on luovuttanut. Sanonut että alkoholismi vie hänet hautaan.On niin vaikeaa uskoa että puheista ja pyynnöistä huolimatta ihminen itse vain ainoastaan voi loppupelissä tehdä jotain. Mulla on varmaan ikuinen hoivaamisvietti. Holistille ei pidä tehdä karhun palveluksia. Itse koen jotain riippuvaisuuttakin ei osaa eikä halua olla yksin.
Silti tuo raittius on ainoa tapa päästä eroon mt-ongelmista… Tosin olisi hyvä jos terapiaa saisi… Kaikki tuossa joutuu uudestaan opettelemaan, siivoamisen, harrastukset yms yms. Lisäksi aina kun alkaa mt-ongelmat ahdistaa, tulee alussa mielitekoja retkahtaa. Mulla auttaa se hullu ajatus, että kun en vain pysty palata päihde-elämään (olen saanut psyykattyy itseni todella hyvin, mikäli retkahtaisin; se vain ahdistaisi); jos ei vain jaksa niin sit ei jaksa… Jo sen asian tietäminen jeesaa itseäni…
Oletko lainannut mitään mt-kirjoja joista voisit saada uusia resursseja/skeemoja? Mä itse tilasin jonkun tunnelukko-kirjan, sitä asiaa kun käsiteltiin terapiassa sen hetken jonka siellä sain olla… Opiskelen itse sitten jos ei kerta kunnalla ole tuon vertaa rahaa… Toisaalta on se aivan perseestä, että lukee paperissa että tarvitsen terapiaa, en saa terapiaa ja joudun päihdeterapiaan ilman päihdeongelmaa… Toisaalta pääasia että voi vain puhua arjesta ja selviämisestä jonkun kanssa, mutta… No ajattelin itse että menen aalle vain jotta voidaan todeta että siitä ei ole hyötyä ja aloittamaan mt:n painostuksen uudestaan… Eipä tosin se terapiakaan herkkua ollut…
Mulla on aina niin, että kun viekkarit loppuvat (kk:sia tai vuosi+), niin menee hyvin hetken. Sen jälkeen taas tulee samat ongelmat. En kuitenkaan voi vetää niihin enää kamaa… Paras on nähdä asiat ulkopuolelta; tosin se vaatii jonkinnäköisen irtioton… Mutta yrittää nähdä kokonaistilanne. Mulle se on vielä välillä helppoa, mutta asioiden muuttaminen on asia erikseen… Tsemppiä!
Terapias käyn. Käyny jo vuosikaudet. Epävakaan persoonallisuushäiriön ja kroonisen masennuksen diagnoosiki tehtiin jo tossa kuutisen vuotta sitte, ku itsariyrityste takia olin osastol joutunu ja tekivät sit 3pvää kestäneet psykologiset testit mul. Tuntuu, ettei mikään auta ja viel vähemmän kaikki moralisointi ja uuteen alkuun pääsemisen perusvaikeudet ja se, että moni päihdeongelmaa itse kokematon torjuu ja usein käyttäytyy halveksuen / välinpitämättömästi / vähätellen, kun kuulee moista ongelmaa olevan taustalla.
Kiinnostais muaki vaihtaa osoitet samojen asioiden kokeneiden kaa, mut en tiedä mite onnistuu ni ettei me kaikil näit julkisia viestejä lukevil…
Älä sitten lopeta. Raavi sitä pohjaa muutama vuosi ja mieti uudelleen. Kyllä näistä joku korjaa sut talteen; vankilat, laitokset tai kuolema.
Älä kuole.
Ja lisää viisastelua… Jos ei aiheeseen liittyen parempaa sanottavaa ole, voi sitä jättää kommentoimattakin. Eikä o helppoo myöskää tuntea näin, et ei musta ole edes selvinpäin olemaan. Toisaalta tietää, että tällainen on kaukana normaalista, muttei kuitenkaan pysty tekemään niin, että voisi paremmin. Eli mm. olemaan käyttämättä.