Hyvä ystäväni oli kans tosi herkkä, jatkuvasti masensi, ahdisti ja pelotti. Kun otti 2-3 bisseä niin pysty kaupassa käymään. En muista nyt mitä kaikkia mt-diagnooseja oli, 4kpl kuitenkin. Rivatril 1mg/pv ja venlafaxin 75mg/pv oli määrätty. No kadulta sit kaikkee osti… Tankoja sai ostettua joulukuun alussa sata kipaletta. Subu, xanor, dormicum ym oli suosikkeja. 19-23v iässä käytti piriä, mut jotenki vaan lopetti sen, siirty viinaksiin. Alkoholia otti keskimäärin 23-25pv/kk. Ite teki viiniä, ja osti trokareilta loput velaks. Maksa-arvot oli kesällä 55, mitä ihmeteltiin suuresti, kun C- ja B-hepatiititkin oli. Nyt ei oo vastaillut puhelimeen, ei avannut ovee vaikka valot ja tv päällä. Osasin jo pelätä… Sohvalla lepäsi, kylmänä ja sinertävänä. Ruumiinavaus tehdään… Itse en kans kestä kun reagoin kaikkeen tunteilla aivan liian voimakkaasti. Xanor auttaa mua parhaiten, oon v-89 asti niitä syöny päivittäin, et lopetus ei takuulla onnistuis… Holia kuluu ihan liikaa, laskin et 36-48 annosta per viikko, naisilla kun “suurkulutuksen” raja 16 annosta. Nyt oon saanu hiukan vähennettyä… Ja oon vielä päihdeongelmaisten hoitaja, tosin yli 50-v asiakkaiden joilla muisti, jalat yms menny. Näen joka päivä töissä miten voi käydä… Ne nyt on juonu paljonki enemmän, mut silti… Ystävää ikävä 
36-vuotiaana elämä päättyi. Vielä ei tiedetä mikä oli syy. Epäilen et subun ja holin yhdistelmä, kun bentsojakin oli aika paljon veressä.
En tiedä, onko tääl muita lopettaneita, kuin Junkie 
. Kiinnostaisko Junkieta kirjottaa, mikä on paremmin ny? Vain ehotus, kirjota jos lystäät, voisit kannustaa, kun sul on kokemusta lopettamisesta… Toivon sul voimaa, ettet lannistu tai erakoidu SuperElina25 paheksuntakommenteista, vaik ne satuttaa, tiedän. Hyvä, että olet pääsemäs korvaukseen. Mä en enempiä kirjottele, kun mä olen ryynien ystävä/vihollinen, joten en samas tilantees, joten et ehkä mun kommentteja kaipaile . Vaik krooninen masennusja persoonallisuushäiriö diagnostisoitu ja itsetunnon vauriot ja itsesyytökset kyl kovin, kovin tuttuja 
.
Miten niin päihteiden käyttö on aivosairaus?
Ihan Elina25 sun oman tulevaisuuden kannalta olis varmaan parempi, jos ottaisit vastuun päihteiden käytöstä, etkä piiloutuisi jonkun sairauden taakse! Päihteiden käytön kun pystyy lopettamaan, osa ilman korvaushoitoa ja jotkut korvaushoidon avulla. Ei se itsestään tapahdu, kuten tiedätkin, vaan vaatii paljon panostusta ja kovan motivaation. Ne, jotka ovat pystyneet itse lopettamaan, eivät yleensä tällaisille foorumeille enää kirjoita. Näin ollen täällä voi tulla sellainen kuva, ettei kukaan koskaan onnistu lopettamaan käyttöä.
Mitä enemmän uskoo voivansa itse vaikuttaa päihteiden käyttöön, sitä enemmän on välineitä ja mahdollisuuksia itse myös lopettaa käyttö. Kuitenkin itse sen päätöksen joka kerta tekee, ottaako päihteitä vai ei. Toki fyysinen ja psyykkinen riippuvuus voi olla kovia, mut silti itse sen valinnan tekee. Jos pitää päihteiden käyttöään jonain sairautena, luopuu vaikutusmahdollisuuksista.
“Piiloutuisi jonkun sairauden taakse”=? Tarkoititko kommenttia, että päihteiden käyttö olisi aivosairaus? Vai psykiatrisia diagnooseja/ psyykkisiä sairauksia? Ilmeisesti tuota “aivosairaus”- kommenttia? (Varmasti mul täs kysymykses ny henkilökohtaisia motiiveja, kun nuita psyykkisiä sairauksia on määritelty mul olevan, ja mielestäni vaikeuttaa ongelmavyyhteä, koska bentsot on hyviä lääkkeitä tiettyihin asioihin, joita mul on,ja jotka vaikeuttavat elämääni penteleesti, mut tietenkään lääkinnällistä käyttöä ei ole vaik 30 bentsoa yhden päivän aikana, myönnän kyl… )
Jaa että mikä ois paremmin jos lopettaa…? No nyt kun olen ollu reiskan vuoden polttamattakin ni riippumattomuus päihteistä on se ihanuus. Ei tarvi stressaa, et mistä sais lääkkeitä tai riittääkö rahat röökiin. Eli jo pelkkä riippumattomuus on hyvä syy kuiville pyristelyyn, vaikka välillä niitä ainehimoja tuleekin. Välillä toivoo, et vois vaan olla sekasin 24/7, mut en mä kyl oikeesti sitä enää haluis. Kamalaa se on, ku ei muista omia puuhiaan ties kuinkja pitkiltä jaksoilta millonkin ja pelottavinta on, et sitä ei ees huomannu, ennenkö pääs kuiville. 
Toki ymmärrän, et sekasin ollessa ei huomaa näitä juttuja, mitä selvänä huomaa, mut jos ajattelee, et aikois koskaan, ikinä elämässään olla vielä selvänä ni kyllä sitä kantsii miettiä, et kestääkö selvänä sit ne asiat, mitä aineet aiheutti. Itse en hyväksy kaikkea menneisyydessäni ja se tuo minulle viha-rakkaus-suhteen lääkkeisiin. Niitä himoitsee aina välillä, mutta niitä myös vihaa koko sydämestään.
Voisko joku ihminen oikeasti tarvita vaikkapa lääkkeitä, jotta pystyy elämään edes suht normaalia elämää? En väitä, että mun käyttö on lääkekäyttöä taaskaan, mut sillon kun on ollut, olen pystynyt moniin asioihin, joihin en olisi pystynyt ilman. Lääkkeitä käytetään myös sairauksien hoitoon, ei vain päihtymiseen, t i e t e n k i n. Ymmärryksen puutetta varmaan sitten myös lääkäreillä, jotka lääkkeitä määräävät? Ymmärrys ja taidot eivät riitä? Jos ajattelee toisin, jos tarvitsee lääkkeitä, onko kyse todella siitä, että ymmärrys ei riitä? Ovatko raitistuneet ihmiset parempia, kuin ne jotka eivät raitistu? Toki Mallory kirjoitit eri asiasta: huumeidenkäytöstä, joka veti pohjalle, mut minä en usko, että lääkkeiden kohdalla on kaikille ihmisille parempi vaihtoehto lopettaa kokonaan, kuin käyttää lääkkeitä. On niilläkin haittansa, tietenkin, mutta eivät aina suurempia, kuin ne, joita on ilman lääkitystä. Jokaisella on historiansa, enkä ala omaani täs enää yksityiskohtaisesti kertaileen enkä kelaamaan, mutta perusteet lääkitysten määrämiseen ja niiden käyttöön kyllä on. Sairaus nimittäin 
.
Sori ketjun häiritseminen ja viestien pois editointi, mitä sitä täällä enää mitään turhaa paskaa lässyttää ja omista kokemuksistaan kertoo kun jokanen toimii ihan niinkuin itseparhaaksi näkee ja kokee. Ei ne muiden kokemukset ketään auta vaan jokanen auttaa itseään ihan itse omien kokemuksiensa kautta, turhaa täällä mitään alkaa pätemään.
Tottakai omista kokemuksistaa kannattaa ja myös välillä TÄYTYY avautua eikä patoa kaikkea itsellään, siihen en sano onko foorumi siihen oikeapaikka vaiko esim terapeutti. Itse olen ainakin saanut paljon tukea plinkistä parinvuoden aikana.
en lukenut muutakuin loppukirjoitukset ja sanon tähän väliin vain, että mitä pölönen kirjoitti niin kyllä niitä ihmisiä on ketä joutuu ja tarvitsee ehkä jopa koko elämänsä lääkkeitä käyttämään pystyäkseen toimimaan normaalisti tai edes suht normaalisti. Itse en ainakaan tässä olisi kirjoittamassa enään ilman lääkkeitä, en kestäisi tätä maailmaa ja särkyjä ilman lääkkeitä, mulla ON mahdollisuus tod. näk. päästä parinvuoden tähtäimellä ehkä täysin lääkkeettömään elämään. Kuitenkaan viihdekäyttöä en ole lääkkeillä harrastanut, yliannostuksia kylläkin paljon turhautumisen takia kun lääkkeistä on loppunut määrätyllä annoksella tehot, joita sitten ollaan nostettu tai vaihdettu vahvempaan sen mukaan kuin tarve on.
EDIT: Ja monen kertomukset omista vaikeuksistaan, päihdekäytöstä yms on varmasti pistänyt erittäin useat täällä miettimään meneekö kokeilemaan jotain ainetta vai ei. Erittäin moni on luopunut esim X merkkisen lääkkeen i.v käyttämisen / kokeilun kuultuaan mitä siitä voi seurata ja on seurannut.
Anteeksi, jos/että loukkkasin . Mul tuli ittelle paha mieli, ku ajattelin, että ketjun alottaja vaikuttaa tosi onnettomalta, ja oon itekkin ja täl hetkel vaikea kuvitella lopettamista ja ajattelin, että voi nenu, lopettajahan vois kannustaa sellasta, joka ei usko, että on mahdollista?.. Vähentäminen ei tunnu yhtä mahottomalta. Kyl omista kokemuksista voi kertoa ja j o k u saada siitä apua ja kirjotukset pistää miettimään, mul kävi näin kun luin yhen jutun alkoholista, kun oon pitkään ollut juomati ja välil tullu mieleen, että josko jonku rentouttavan iltasnapsin ottais, hoh hoh . Luovuin siitä ajatuksesta täältä lukemani perusteel kun tajusin, että eihän se mul pysyis siinä… Omista kokemuksistahan täällä paljon muutenkin kirjotetaan, aiheesta kuin aiheesta. Mä luin tuolta Tarinat- osiosta joitain sellasia, joista heräs toivo muutoksesta. Ja onnittelut sulle, ku olet pystynyt muuttamaan elämääsi paremmaksi…!!! Koetan täs kääntää omaa kateuttani ihailuksi, krhm 
.
Itelle oli tärkeä havainto joskus se mistä jo ketjun otsikko kertoo, että on samaan aikaan olemassa sekä halu jatkaa kiskomista että halu lopettaa. Haluaa jatkaa koska se on hauskaa tai mitävaan, haluaa lopettaa koska on riittävän rehellinen itselleen nähdäkseen vahingon jota tekee. Kukaan ei ainakaan mulle onnistunut selittämään sitä olennaista pointtia että nuo havainnot voivat olla totta yhtä aikaa ja on vaan ite päätettävä mitä elämästään haluaa käytännössä saada irti. Vitun guoseis oleminen voi olla hauskaa eikä sitä mikään itsen ulkopuolinen ammattilainen pysty “parantaan” että halu siihen menee muiden halujen yli.
Mä painin myös tän ongelman kanssa. Oon nyt puolisen vuotta syönyt vaan mitä lääkäri määrää. Budii pari kertaa, mutta se ei oo muutenkaan mun juttu. Piri on mun kompastuskivi 
Elämä tuntuu tosi tylsältä ja ns. tavalliset ihmiset ne vasta tylsiä onkin. Kuivanarkkausta tulee harrastettua viikottain; kuvittelen kuinka ostan värkit ja hankin tällit huh huh.
Tiedän ettei päihteet johda mihinkään hyvään, mutta samalla hehkuttelen niillä. Pirullista. En ole uskaltautunut puhumaan tästä ammattilaisille, vähättelen “mennyttä” ongelmaa. En siis ole tehnyt m itään ongelman eteen, koska toisaalta en halua. Ihme touhua tuolla pään sisällä.
Joo, näin se varmastiki on, minustakin, että h a l u lopettamiseen täytyy olla, jotta voi onnistua siinä asias, jos niin päättää, haluaa… Joko lopettamiseen tai edes vähentämiseen (sekin vähentää haittoja , eiks?). Kyl mul on ainaski hyvin ristiriitaisia tunteita bentsoihin: välil halu lopettaa tulee, välil taas tulee ne “ei onnistu, mä t a r v i n niitä monesta syystä (joista ainoa e i ole riippuvuus…)”- ajatukset… Ketään ei voi pakottaa haluamaan lopettamista, mutta jos on kahden vaiheil… en tiä… . Jos ei ole varma, sillon ittel hyvien ja huonojen vaikutusten pohtiminen ehkä, kenties joskus v o i auttaa päättämään 
. Tai jonkun oikeasti asiaa ymmärtävän ihmisen kans keskustelu . Tai hoitoon hakeutuminen. Ja voihan jollain hetkel ajatella niin, että en lopeta, en pysty, en halua, mutta toisaalta sekin voi muuttua . Voisin kuvitella, ett ristiriitainen suhtutuminen omaan käyttöön ei ole mitenkään harvinaista…
En edes halua lopettaa, vaik ongelmii on jo
Tuosta tulee itselle mieleen juuri se missä jamassa on pyöritty vuosia. Juurikun ryyppyputki ohi niin miettii että ei tämä elämä voi olla pelkkää “juhlaa”, mutta silti kun alkaa kunnolla putkista/oireista parantua niin uusi “putki” päälle. Se on vain täysin USKOMATTOMAN KUMMAA tämä mitä alkoholistin päässäkin liikkuu, ja itsellänikin melkein jokaisesta viime kerrasta sairaalan kautta toivuttu niin viina pyörii päässä välillä 24/7 välillä vähemmän (nyt täytyy hattua nostaa itselle ku lokakuun puolivälistä 2011 asti ollu raittiina). Juu lokakuussa olin kysi:ssä (kuopion yliopistollinen sairaala) haimatulehduksen takia, pisti taas miettimään tätä elämän menoa, ei se oikeesti ole kivaa silmät keltasena hehkua juomisen jälkeen 3päivää… Minäkin vasta 25vuotias ja elimistö lääkärin mukaan kuin 45-50 vuotiaalla juopolla, tai niin ainakin ovat sanoneet enkä tosiaankaan ihmettelisi minun taustoilla. Oikeesti ku miettii että ensimmäiset viinakrampit just ja just 18vuotiaana ni ei kovin hyvin ole pyyhkiny (niistä kehittyi jälkeenpäin pysyvä epilepsia johon jatkuva lääkitys). noh elämäänsähän voi surkutella meistä jokainen niin paljon kuin tahtoo mut tulipahan kirjoitettua kuitenkin. Loppuun vielä että olo on mitä mahtavin ollu siitä lähtien ku viimeks korkin suljin nyt taas ruennu treenaamaan/töissä käymään kun pää selvänä, mutta huomaa tämänkin raittiuden aikana miten paljon tuhoa itselleen on jo tehnyt (elimistö/fyysinen/henkinen puoli).