Kuukausi sitten, sunnuntaina 26.9-21 noin kello 12:00 join sen päivän kolmannen oluen. Oli olo, että en selviä krapulasta ellen ota loiventavaa. Alkavan viikon työasiat tunkivat mieleeni ja jostakin kumman syystä päätin, että tämä ränni oli nyt tässä. Johan siinä menikin (jälleen kerran) to-su… Maanantai aamuna tapahtui jotain poikkeuksellista. Krapulan, häpeän ja ahdistuksen sijaan olinkin hyvin tietoinen siitä, että nyt teen yoloimman päätöksen ikinä! Lopetan alkoholin käytön.
Taustani mukailee paljon samaa kuin muilla viisikymppisillä äideillä joiden lapset jo aikuisia, vaimoilla joiden miehet ovat jo lopettaneet yrittämästä ja toteavat, että ei kannata edes yrittää. Työntekijöillä jotka selviävät työpäivästä vain sillä ajatuksella, että kohta pääsen kotiin ja otan muutaman rentouttavan.
Juonut olen enenmmän ja vähemmän ainakin kolmekymmentä vuotta. Kuulostaa kamalalta, kun sen tähän kirjoittaa. Olen vain kehittänyt niin väärän ajatusmallin päähäni. Olen ajatellut “kerranhan täällä vain eletään” tyyppisesti. Antaa mennä vaan… nyt nautitaan ja eletään. Kaiken olen ajatellut niin kieroutuneesti ja väärinpäin.
Jokatapauksessa , summa summarum, juoppo mikä juoppo.
Ensimmäinen alkoholiton viikko meni jossakin raittiushuumassa. Toinen viikko painottui enemmänkin itseni ruoskimiseen ja syyttelyyn. Kolmas viikko itseni kanssa neuvottelemiseksi. Silloin viikonloppuna kävi kertaalleen mielessä, että ottaisko kaljaa… Nyt tämä neljäs viikko on ollut yllättävän hiljaista. Onko tyyntä myrskyn edellä?
Kaikkien viikkojen yhteinen tekijä on ollut väsymys. Aina vain väsyttää…
Kohokohtia tältä ajalta:
-Käytiin miehen kanssa elokuvissa ja syömässä. Ensimmäisen kerran elämässäni jaksoin keskittyä leffaan ihan alusta loppuun saakka. Koska minulla ei ollut kiire juomaan. Aikaisemmin sitä vain jotenkin odotti, että loppuis nyt jotta päästään ravintolaan.
Lämmitettiin mökin sauna ja palju. Tajusin, että palju on ollut meillä kolme vuotta ja nyt olin ensimmäisen kerran pulikoimassa selvinpäin. Ja nautin siitä!
Kaikki sosiaalinen kanssakäyminen on parantunut huikeasti. Ihana jutella ihmisten kanssa kun kehtaa rehellisesti katsoa silmiin. Ei tarvi miettiä, että huomaako tuo että olen krapulassa tai vielä pahempaa, hiukan humalassa.
Olen lukenut täällä näitä ketjuja ja saanut niistä paljon tietoa ja voimaa. Minusta tämä toimii hyvin vertaistukena ja tuntuu riittävän minulle. Päätin siitä huolimatta nyt aloittaa tämän oman ketjun koska minulla on nyt se olo, että myrsky on nousemassa. Ja ainakin saan itselleni kirjoitettua näitä ajatuksia myöhemmin luettavaksi. Toki olisi hienoa saada keskusteluakin aikaiseksi. Aika hiljaiselta on tämä plinkki vaikuttanut.
Jees… huomenna siis ensimmäinen kuukausi saavutettu. Nyt täytyy alkaa valmistatutumaan tulevaan taistoon.
Tsemppiä teille kaikille ja pysytäänhän linjoilla?
Ihan ensimmäiseksi,
Onnea kuukauden raittiudesta.
???.
Tuli mieleen kirjoituksestasi tuo väsymys. Sen on moni kaltaisemme kokenut. Ehkäpä elimistö ja pää käy kierroksilla kun täytyy jollain tapaa “suoriutua” raittiudenpolun alussa.
Se on kuitenkin pieni hinta ja väsymyksen jälkeen alkaa uusi pirteämpi elämä.
Putkis, Lämmin kiitos onnitteluista
Näin olen myös itse pähkäillyt tuota väsymystä. Fyysinen ja psyykkinen toipuminen vie voimia.
Tämän aamun mietteissä on ollut ystävät, kaverit, tutut ja eniten oma puoliso. Jotenkin nyt kuukauden jälkeen huomaan kuinka jyvät erottuvat akanoista.
Mieheni kohdalla ymmärrän, että luottamusta juomattomuuteeni ei vielä ole. Olenhan usein päättänyt/luvannut ja seuraavana päivänä pistänyt kaikki sanani tuusan nuuskaksi.
Miten paljon tällainen elämäntapa muutos vaikuttaa parisuhde dynamiikkaan? Meillä ainakin vaikuttaa, että mies on nyt enemmän hukassa kuin minä. Ehkä hän vain odottaa, että kohta lähtee lapaset kädestä. Kaikista kamalin ajatus on se, että jos hän onkin kaikki nämä vuodet elänyt samassa tunteessa ja tilassa mutta minä en ole sitä huomannut. En ole välittänyt katsoa koska on ollut “parempaa tekemistä”. Surullista
Ystävät joiden kanssa en niinkään ole ryypännyt vaan parantanut maailmaa muutoin. Toisinsanoen pitänyt kulisseja pystyssä ja esittänyt kunnon kansalaista. He ovat huomanneet muutoksen ja ovat onnellisia puolestani ja jopa luottavat onnistumiseen.
Kaverit joiden kanssa tuli muutaman tuhannen kerran rilluteltua. He ovat hiljentyneet jopa kadonneet. Näin se nopeasti käy
Tutut joiden kanssa olen ollut tekemisissä harrastuksen tai työn kautta. He eivät tiedä, eivätkä tunne minua samoin kuin kaverit ja ystävät. Heistä on tullut uusia kavereita . Muutamasta jopa ystävä.
Tällaisia aatoksia tähän aamuun.
Mukavaa ja raitista keskiviikkoa kaikille!
Onnittelut!
Ja kestävyyttä eteenpäin. Päivä kerrallaan, hetki kerrallaan olen minäkin alussa päättänyt ja se päätös on edelleen voimassa. Ei tarvi elää kuin tämä päivä. Tehdä tämän päivän askareet, työt ja päätökset.
Minä saan pääni sekaisin usein, kun liikaa huolehdin huomisista ja muiden murheista.
Nyt tänään eka kertaa tajusin mikä on “ego” minun sisälläni. olenhan kuullut siitä puhuttavan ja lukenutkin, mutta sivuuttanut sen ikäänkuin se ei kuuluisi minulle, minun ei tarvi siitä välittää, koska minähän olin aina se alistunut, hyväkskäytetty ressukka, eihän minulla mitään suurta egoa ole, onko ollenkaan mitään. Mutta kas tänä aamuna tajusin, että onhan minussa ego joka aikalailla on saanut riehua ja olla pomona tekemässä vääriäkin, tosi vääriä päätöksiä, jotka ovat täysin ristiriidassa minun aidon oikean itseni kanssa.
Nyt kun sen tajusin, niin tajusin myös, että on aika rankkaa alkaa muuttamaan omia käsityksiä elämästä, muista ihmisistä, kuvitelmia ja oletuksia mitä se on luonut mieleeni.
Kuvitelkaa nyt, jos olen vuosikausia sanonut, että jokin asia on näin, niin nyt minun pitäisi jollain keinolla se uskaltaa muuttaa. Päästää irti. Lopettaa jokin jota olen pitänyt tärkeänä.
No, ainakin eilen jo päätin yhden asian, jota olin pitänyt tärkeänä, josta ajattelin, että sen teen vaikka miten hankalaa sen toteuttaminen olisi. Mutta jokin ihme juttu tapahtui. Kun se asia alkoi eilen tökkimään, jokaiseen ehdotukseeni tuli vastaus että ei, niin enpä alkanut vääntämään asiasta, vaan tuumasin että okei, ei sitten, ei tehdäkään. Ja valtava helpotus tuli. Enkä menetä kasvojani, vaikka menettäisinkin joidenkin mielestä niin entä sitten.
En olisi selvinnyt ilman AA-ryhmiä, sen tunnustan ja Jumalan apua. Pakko se tunnustaa, yksin en selviä. Ja elämä opettaa koko ajan.
Hei Vieraammaksi54 ja kiitoksia viestistäsi.
Luin sen useita kertoja läpi ja se rauhoitti minua paljon.
Muistutus tuosta päivä ja hetki kerrallaan elämisestä tuli oikeaan kohtaan. Olin sen unohtanut… jotenkin kamala kiire, melkein pakottava tarve, mennä ja tehdä kaikki, koko menneisyys, uusiksi. Ihan kuin sillä saisin kuitattua kaiken pois. Niinkuin mitään ei olisi ikinä tapahtunutkaan. Eihän se näin mene, ei tietenkään. Mitään ei saa tekemättömäksi mutta tulevaisuudessa voin tehdä viisaammin. Ihan rauhassa, asia kerrallaan.
Tuo ego pohdinta on erittäin mielenkiintoista. Oma egoni on tällähetkellä hukassa. Kuka minä olen? Toivottavasti minäkin löydän sen joskus. Sen aidon ja oikean minän
Totta on myös tuokin, että hetkessä ei ajatus- ja toimintamallit muutu. Tämä pätee tietysti myös niinpäin , että ympärilläni olevilla ihmisillä on jo vuosien kehitystyön tuloksena syntynyt kuva siitä kuka ja minkälainen on Yolo. Eihän ne sormia napsauttamalla siitä mihinkään muutu.
Täytyisi vain osata rauhoittua ja antaa ajan rauhassa tehdä työtään.
Olen myös miettinyt, että tarpeen vaatiessa menen AA-ryhmään. Ehkä sinnekkin pitäisi mennä matalalla kynnyksellä eikä odottaa liian pitkään.
olipa ihana lukea miten olet tehnyt valtavan ison harppauksen elämässäsi kohti raittiutta. Itse tämän aineen kanssa taistelun hävinneenä komppaan ja symppaan. Se on oikeasti todella iso muutos ja aivoille kestää aika pitkään saada tasapaino elämään. Kun on kauan juonut, kuten minä kroppa huutaa alkoholia ja mieli tekee kepposia. Vaikka tietää ja muistaa että mitä se alkoholi on mulle tehnyt ja mitä olen tehnyt sen takia, mun ei pitäisi ikinä juoda pisaraakaan enää. Silti saatan ajatella, että kun vaan saisi juoda edes vähän, että kestäisin tän kaiken.
Yksin en pärjäisi. Mä olen löytänyt itselleni tuen vertaisryhmästä. AA-Verkkoryhmissä olen päässyt olemaan juuri niin paskana ja haavoittuvaisena kuin oikeasti olen. Näitä voin suositella oikeasti. Totta kai tänne kirjoittaminen on hyvä, mutta oma kokeus ollut myös, että aika hiljaista täällä on. Vastauksia saa harvakseltaan.Ja mä kaipaan oikeasti päivittäistä tukea omassa elämässä.
Hei dadag ja iso kiitos viestistäsi.
Kävin lukemassa ketjusi. Tarinasi on vähintäänkin sydäntäriipivä… siitä huolimatta jaksat tsempata täällä muita. Se kertoo ihmisestä paljon ja pelkästään hyvää.
Kirjoitit “Tämä on yhtä vuoristorataa ja kummitusjunaa yhdistettynä” Sitä tämä todellakin on. Itse syyllistyn myös paljon siihen samojen asioiden veivaamiseen. Vaikka kuinka yritän ajatella, että menneet ovat menneitä. Turha niitä on enään miettiä. Löydän itseni taas niitä miettimästä. Välillä jo naurattaa, kun esim. autoa ajaessa tulee mieleen joku kamala kännipäiten tehty moka. Rupean siinä autossa pudistelemaan päätäni ja melkein huudan, että “ei saatana!” “voi kamala!” Hävettää vain niin paljon niin moni asia.
Katsoin, että meidän laskurit ovat päivän erolla. Joten onnittelut myöskin sinulle ensimmäisen kuukauden ylityksestä.
Toivottavasti saat asunto ym asiat pikaisesti kuntoon. Varmasti olisi helpompaa tarpoa tästä suonsilmästä kuivalle metsänreunalle jos perusasiat olisivat edes jotenkin kunnossa. Voimia sinulle!
Ihanaa, että aiot kokeilla. Mulla on ollut itselläni ihan törkeän kova kynnys noista AA-jutuista, ajatellut et ei tosiaankaan ole mun juttu. Sitten kuntoutuksen jälkeen ajattelin, että kun tätä suositellaan niin käyn kokeeksi. On auttanut mua ihan älyttömästi. Saa olla ihan niin paskana ja rikki kuin oikeasti on. Kuulla muiden fiiliksiä ja kokemuksia. Eikä tarvi lähteä mihinkään, zoomin saa omalle sohvalle.
Hienoa lukea sun ajatuksia! Ja kuulla sun päätöksestä lopettaa. Itse lopetin kolmisen kuukautta sitten. En ole tarkkaan päiviä laskenut, koska tarkoitus on olla ilman alkoholia loppuelämä.
Mulla lopettaminen tapahtui eräänä päivänä, kuin herätyksen saaneena. Vain tiesin, että se pitää tehdä juuri silloin. Ja niin se sitten tapahtui ja päätös on pitänyt. Tottakai asiaa olen vuosien mittaan miettinyt usein, mutta nyt ajatus tiivistyi teoiksi.
Itse en erityistä väsymystä huomannut, mutta asiaa auttoi varmasti se, että lopettamisen ajoittui juuri kesälomani alkuun.
Hassua on, kuinka helppoa lopettaminen ja juomattomuus on koko ajan ollut. Kun se juominen on ollut niin tärkeä ja iso osa elämääni. Mäkin huomaan asioita, mitä en oo aiemmin tehnyt täysin selvänä. Nyt kaikki tapahtuu selvänä.
On jännä, miten aivot ikään kuin elää omaa elämäänsä. Sillä nyt mulle on tullut ajatuksia, että voisin hyvin hallita juomistani, musta voisi tulla kohtuukäyttäjä. Eli voisin esim. ruoan kanssa ottaa lasin viiniä ilman, että haluaisin /joisin enemmän kuin sen lasillisen. Onneksi ymmärrän, että tämä on harhaa. Ainoa vaihtoehto on olla kokonaan juomatta alkoholia.
Jos sortuisi juomaan edes sen lasillisen… En pysty edes kuvittelemaan sitä moraalista krapulaani.
Jaksamista raittiuden tiellä ja nauti, tämä on mitä ihaninta aikaa.
P. S. Itseäni nää kirjoitukset täällä on auttaneet ja tukeneet todella paljon. Kiitos kaikille siellä jossain!
Hei Ellatuulikki
Kiitoksia viestistäsi! Kiva kuulla, että jollakin toisellakin on käynyt lopettamis päätöksen suhteen, samanlailla kuin itselläni. Jotenkin tämä viimeinen päätös tuli päätös edellä. Ei niin, että pakko lopettaa vaan niin että nyt se vain loppuu. Vaikea selittää mutta ymmärrät varmasti.
Kolme kuukautta. Se on jo paljon, kun täältä kuukauden näkövinkkelistä katselee. Onnittelut siitä! Ihan mahtavaa!!
“Sillä nyt mulle on tullut ajatuksia, että voisin hyvin hallita juomistani, musta voisi tulla kohtuukäyttäjä.” Tätä hetkeä pelkään. Tiedän myös, että kohtuukäyttäjäksi minusta ei ole. Olenhan sitä yrittänyt vuosikausia ja epäonnistunut surkeasti.
Toivottavasti nuo juotatusdemonit eivät hyökkää ihan nurkantakaa jotta ehtii tehdä väistöliikkeen ja jollakin Full contact liikesarjalla ne nuijimaan
Minä olen tänään pohtinut seksuaalisuutta ja seksiä. Itse kuuluin siihen onnettomaan alkkisryhmään joilla estot katosivat taivaan tuuliin viinan juonnin mukana. Olen huomannut ja eilen sain kuullakkin, että miehelläni on ikävä niitä hetkiä kun pistin ranttaliksi ja otin hänet. Jotenkin noloa tällaista kirjoittaa mutta tämä on myös iso asia ja ennenkaikkea muutos meidän parisuhteessa. Etenkin nyt, kun olen kokoajan väsynyt enkä jaksais yhtään mitään. En nyt mikään nymfomaani haluaisi ollakkaan mutta odotan kuitenkin, että joskus tulis nautinto ja sen halu takaisin. Onko muilla vastaavaa?
Myös minäkuva seksuaalisuuden suhteen on nyt heikko. En näe itsessäni mitään naisellista, kaunista tai haluttavaa…
Nautinnollista ja raitista perjantai iltaa kaikille kanssatarpojille!
Vastaan myöhemmin enemmän, mut halusin vaan nyt kommentoida että luen ja sulla on paljon asioita mitkä herättää ajatuksia. Nyt vaan pakko lähteä töihin.
jippikaijaijee! Jälleen yksi selväpäinen viikonloppu lähestyy loppuaan
Eilen oli hiukan ongelmia. Lähdin aamulla harrastuksiini pelkän aamukahvin voimin. Tulin kotiin kolmen aikaan. Päällimmäisenä ajatus, että nyt tekee mieli olutta, kylmää olutta. Mutta kiitos teidän plinkkiläisten, muistin HALT säännön ja toimin sen mukaisesti. Join litran viccyä ensihätään. Söin itseni niin täyteen, että oli pakko mennä mahan viereen maate. Ja nukuin muutaman tunnin. Kun heräsin juotatus oli ohi ja taas oli helpompi hengittää.
Minun jatkuva väsymys on hiukan muuttanut muotoaan. Olen vuorokaudesta joitakin tunteja ihan pirteä ja jaksan touhuta vaikka ja mitä. Mutta sitten, kun se väsymys iskee niin se iskee ihan totaalisesti. Ihan kuin joku vetäisi verhot silmien eteen. Silloin on pakko sammuttaa itsensä joksikin aikaa, ei ole mitään muita vaihtoehtoja. Jos tämä väsähtäminen tapahtuu niin, että en voi mennä nukkumaan niin olen ihan pihalla. Aivot eivät vain toimi.
Muita fyysisiä muutoksia joita olen huomannut (ei voi olla huomaamatta).
Minun sydän sykkii tasaisesti. Ei ole enään minkäänlaisia muljautuksia, eikä tykytyksiä jotka aiheuttivat kauhun hetkiä.
Verenpaine on laskenut.
Jalat eivät sätki. Ajoittain sätkivät kuin olisin sähköiskuja saanut. Etenkin iltaisin, kun yritin saada unenpäästä kiinni ja se pisti pelottamaan. Nyt pistän nukkumaan levollisin jaloin ja levollisin mielin.
vatsan/suolen toiminta on normalisoitunut. Viimeajat juopottelun aikana oli vatsa aina ihan sekaisin. Välillä ihan hirvitti, että tuleeko housuun. Voi luoja sentään!
Kaikki aistit terävöityneet.
Päänsäryt (joita oli vielä viimeviikolla) ovat loppuneet. Täällä on joissakin ketjuissa mainittu/puhuttu kuivahumalasta. Voisiko päänsäryt liittyä siihen? Keho ja mieli ovat niin tottuneita siihen, että lähes joka aamu päätä särkee ja näin ollen jatkavat totuttua toimintatapaansa. Tai sitten aivot kaipaavat kadotettua ystäväänsä ja huutavat alkoholia, eivätkä millään anna periksi.
Tässä nyt päällimmäiset. Uskon, että paljon muutakin on tapahtunut mutta ne tulevat “näkyviin” myöhemmin.
JESS! Tästä on hyvä jatkaa
Olen ihana ja riittävä, Kiitoksia viestistä ja palataan asiaan =)
Voimia ja rohkeutta jokaiselle joka tätä lukee
Huomenta Plinkkiläiset
Pakko tulla kertomaan! Otin huvikseni itsestäni selfien ihan tässä aamutuimaan. Vertasin sitä 2 kk sitten otettuun. Ja härregyyde! Valtava muutos tapahtunut ulkonäössä. Ei sitä tahdo ymmärtää millään mutta valokuvista sen huomaa hyvin. Nyt en enään ihmettele yhtään, kun ihmiset jotka eivät ole nähneet minua pitkään aikaan katsovat kahteen kertaan.
Tervetuloa plinkkiin Yolo2021 ja onnea hyvästä päätöksestä, jonka olet tehnyt! Tähän kohtaan haluan kommentoida, että minulle oli hyvin tärkeää matkani alussa tajuta, että mieliteko on eri asia kuin teko. Jos tulee juomisen mieliteko niin se on vain mieliteko, joka menee ohi. Alkkiksen mieli on vain niin kieroutunut, että se on kiinnittänyt teon (juomisen) mielitekoon (juomisen haluun) vaikka ne eivät tosiaan ole mitään siamilaisia kaksosia
Toivon, että sinä ja miehesi annatte sinulle ja teidän parisuhteelle toipumisaikaa. Juomisen lopettaminen muuttaa aivokemiaa, kun se tuttu liuotin on poissa. Parisuhdedynamiikka muuttuu, kun toinen raitistuu ja toivon miehellesi kärsivällisyyttä. Väsymys vie halut, mutta ainakin minulla se väsymys meni aikanaan ohi ja halut palasivat. Seksi selvinpäin oli melkoinen kokemus ensi kerralla, kirjaimellisesti tajunnanräjäyttävä
Kiitoksia Kynsilaukka rohkaisevista ja lohduttavista sanoista
" Alkkiksen mieli on vain niin kieroutunut, että se on kiinnittänyt teon (juomisen) mielitekoon (juomisen haluun) vaikka ne eivät tosiaan ole mitään siamilaisia kaksosia "
Tässäpä se alkutaipaleen ydin! Olen pikkuhiljaa tämän sisäistänyt ja pystyn päivä päivältä torjumaan juomisen halun nopeammin. Tämä on taas johtanut siihen, että mieliteot juomiseen ovat vähentyneet. Itseasiassa nyt kun mietin niin vuorokaudesta menee jo pitkiä aikoja jolloin en mieti alkoa ollenkaan. Varmaankin ensipuraisuja vapaudesta
Tämän viikon vapaat hetket olen kuunnellut äänikirjoja. Ensin kuuntelin Allen Carrin Korkki kiinni kirjan. Kirjan alkupuolella suositeltiin juomisen lopettamista vasta, kun kirja on luettu loppuun. Kirjan lopussa suositeltiin tekemään se loppuelämän viimeinen lempidrinkki. Vaikkakin olen lopettanut juomisen yli kk sitten ja se viimeinen lempidrinkkikin jäi juomatta sain kirjasta monta ahaa elämystä. Vahvistusta ja luottoa siihen, että kyllä minä nyt onnistun.
Nyt on sitten vuorostaan menossa Annie Gracen Selvin päin teos.
Olen huomannut, että näitä kirjoja kuunnellessani väsähdän aika nopeasti. Jos vertaa esimerkiksi töissä tapahtuvaan pohtimiseen ja päätöksien tekemiseen on tämä itsetutkiskelu paljon rankempaa.
Täällä myös takana kohta raitis viikonloppu. On ollut apea, surullista ja yksinäistä, mutta se mitä se olisikaan ollut jos alkoon olisin turvautunut kuten ennen, ei siedä edes ajatella. Nyt on pitkästä aikaa nukkunut vähän paremmin, vaikka onkin flunssainen olo. Ulkona paistaa melkein aurinko ja ajattelin lähteä ulkoilemaan. Löysin eilen eurolla talvitakin, joten tarkenee.
Mun mielestä oli hyvä pointti tuo erottaminen juomisajatuksen/mieliteon ja konkreettisen tekemisen välillä. Kyllä mulla juomisajatukset surraa päässä ja silleen, voispa tässä juoda nyt lasin punaviiniä… Mutta se menee ohi. Siihen ei tarvitse takertua ja antaa sille sen enempää valtaa. Mä ajattelen päivän mittaan paljon muutakin ja haluan paljon asioita enkä silti lähde laukalle kohti niiden toteuttamista.
ja paljon tukea, tsemppiä ja voimaa olen saanut ryhmistä. Siellä mä saan sanoa kaiken tän skeidan mitä mielessä pyörii ja etenkin kuunnella muita jotka kamppailee ja niitäkin jotka on jo taistelun paremalla puolella. Kaikki me yhdessä, vaikka olenkin yksin, en silti ole tässä tilanteessa yksin eikä tarvitse olla yksin.
Tarvitsen kaiken tuen taas ensi viikkoon, joka huipentuu isönpäivään. Isäni menetin tammikuussa ja alkoholismin takia surutyö jäi ihan alkuunsa. Nyt se tulee niin voimakkaasti, että meinaa jalat mennä alta, mutta nyt mennään nämä tunteet raakoina ja niin pahoina kuin ne tulevat. Ja kuulen kyllä isän äänen: Pää pystyyn, prinsessa. Niinpä pidän pään pystyssä.
Tsemppiä, voimaa ja iloakin tähän päivään Yolo ja kaikki muutkin. Me ollaan mahtavia!
Mukavaa tiistai huomenta kaikille!
Pientä pakkasta ilmassa mutta sehän ei menoa haittaa. Asenne-ja pukeutumiskysymys
Alkottomia vuorokausia 43… ajoittain pääsen iloitsemaan siitä, että juominen ei kokoajan hallitse ajatuksiani. Välillä se hallitsee ajatuksiani niin, että pientä ahdistuksen poikasta pukkaa. Muutoin sielunmaisemani makaa paikoillaan.
Moni on kirjoitellut juomiseen liittyvistä unista. Itse en ole nähnyt yhden yhtäkään. Jotenkin jopa haluaisin nähdä niitä koska miellän ne osaksi vapautumisprojektia. Voin olla täysin väärässäkin.
Otin, ensimmäistä kertaa, töistä päivystysvuoron. Aikaisemmin en ole näitä ottanut koska se olisi estänyt juoppottelun. Päivystysvuorossa täytyy nimittäin olla ajokunnossa 24/7. Nyt siis otin ja heti vajaan parinviikon hukin. Ajattelin, että se auttaa minua pysymään kuivilla.
dadag, suuresti voimia surutyöhön isäsi poismenon johdosta. Ja totta turiset Me ollaan mahtavia!!
Voi hiton hiton hitto!! Kyllä tämä semmonen työmaa tuntuu olevan. Mihin katosi luottavainen, rauhallinen mieli?? Miksi ärsyttää ja suoraan sanottuna v***taa ihan kaikki!?
Ei muuta.
Mukavaa päivänjatkoa kaikille.
No niin… Isänpäivä on juhlittu semiväsyneessä olotilassa. Myöhästyneet onnen toivotukset kaikille isille
Päivystyshukin alkuärsytys on väistynyt ja nyt ihan seesteisin mielin. Mahtoikohan ärsyyntyminen johtua siitä, kun juomattomuus ei (tavallaan) nyt olekkaan oma valinta vaan pakko… vaikka siis tietysti on oma valinta mutta aivot pyöräyttävät asian päälaelleen siinä vaiheessa, kun vaihtoehdot ovat poissa ja tekeminen tulee ikäänkuin käskymuodossa. Samma juttu jos joku käskee tai määrää niin en varmasti tottele tjs.
Mieheni sisko kävi eilen isänpäivä kahveella ja kertoi pariviikkoa sitten kaatuneensa, kaatokännissä, tantereeseen. Sillä seurauksella, että naama oli auennut useammasta kohtaa. Tämän vuoksi hän ei ollut myöskään kykeneväinen menemään töihin ja saikutti ne kolme päivää jotka voi ilman lääkärissä käyntiä saikuttaa. Syyhän ei tietenkään ollut humalassa kaatuminen vaan selkäkipu.
Pahaa teki kuunnella hänen tarinaa. Olin kuitenkin sisäisesti onnellinen, että ainakin nämä 7 viikkoa olen välttynyt kaikelta tuollaiselta tunaroinnilta.
"