Elän kuin en olisi ikinä juonutkaan

Me Lopettajat
1

Kun elämäntapaani muutin ja lopetin juomisen, siinä oli varmasti monenlaista tekijää matkassa mukana.
Osa ajatuksista oli alusta lähtien selkeitä, jotenkin minulle onnistumisen edellytyksiäkin.
Kuten se luja luottamus siihen että minulla on voimia selviytyä, eikä minun tarvitse muuttaa mitään maailmankatsomuksellisia periaatteitani eikä uskoa mihinkään mitä en itse tosiasiana pidä. Eikä minulle olisi sopinut minkäänlainen itseluottamukseni heikentäminen nöyrtymällä tai kumartelemalla… ihan päinvastoin, rakentamaan ja vahvistamaan aloin matkalla kolhiintunutta omanarvontuntoani.
Tärkeää oli sekin että päätin raitistumisen olevan ihan oma henkilökohtainen juttuni jota minun ei tarvitse selitellä kenellekään eikä sitä ryhtyä puhumalla muiden retosteltavaksi avaamaan.

Niillä eväillä pärjäsin, uskomusasiassa ehkä sitten tulkiten asioita oman etuni mukaisesti, kun työkaluna oli sekin että tuhannen kertaa toistamalla psyykkasin itseni uskomaan että alkoholi on minulle aivan yhdentekevä aine.

Se muuttui sellaiseksi, kun uskoin lujasti asian niin olevan. Kummasti ne ennustukset itseään toteuttavat ja sana muuttuu todeksi ajatuksissa kun tarpeeksi usein toistetaan.

Nyt kun hiukan matkan päästä asiaa katselen, näkyy niitä muitakin pieniä ajattelun ja ideantoteutuksen onnistumisia.

Yksi minun kohdallani onnistunut ja oikeaanosunut temppu oli se, että ensimmäisistä selvistä päivistä alkaen aloin elämään ihan kuin en olisi ikinä juoppo ollutkaan.
Itse asiassa, silloin sitä huomaamatta, lakkasin aika äkkiä pitämästä itseäni juoppona tai alkoholistina tai mitenkään muutenkaan leimalla varustettuna.

Ryhdyin elämään ja toimimaan kuin minussa ei mitään kummempaa vikaa olisikaan.

Ja niin sekin muuttui todeksi kun sen päätin niin olevan. Elämä muuttui tavalliseksi, selvän miehen elämäksi. Sikäli kuin mikään elämä nyt mitenkään tavallista on, erilaista ja monenkirjavaahan se. Mutta itsestä ihan omalta tavalliselta tuntuvaa… ilman kipuilua siitä että jotain toisenlaista olla tarttis.

Ja seuraus oli sekin, että myös ympäristö alkoi suhtautumaan minuun kuin en olisi ikinä juonutkaan. Kun en itse tehnyt lopettamisesta numeroa, en myöskään katsellut taaksepäin ja heitellyt viittauksia “entiseen”, oli muidenkin silmissä asia ihan sitä miltä se näyttikin.

Kumma juttu… mutta monenlaisia muutoksia tapahtuu kun selvänä haahuilee ja on vaan oma itsensä…
Olen täälläkin kirjoitellut asioista vapaaehtoisesti valitun luuserielämän näkökulmasta, minulle kun on jo pitkään sopinut sellainen elämä että töitä, siis palkallisia sellaisia, teen kun joku tyrkyttää mutta muuten olen kuin se Ellun kana.
Pienillä menoilla ja metsänreunan vaatimattomalla elämäntyylillä elää tosimukavaa elämää sillä viidensadan peruspäivärahallakin , ihan ilman mitään asumis- tai muita tukia… ja saa touhuta omaan tahtiinsa kaikenlaisia mielenkiintoisia jutskia…

Mutta, nyt kun tässä olen selvänä ollut pari vuotta niin aina vaan vaikeampi on välttää töihin menoa. Aina jossain tarvitaan, ja välillä ihan sellaisissakin hommissa joita ei ole vielä tähän ikään ole tullut kokeiltua. Eikä anna moraalini periksi ihan työtä paetakaan… tehdään pois kun kerran tyrkytetään. Niinpä se vapaa-aika hiukan koko ajan vähenee, perskules!

No, onneksi nyt taas tuli semmoinen homma jossa on uuden oppimista, hiukan haastettakin, ja saan aika vapaasti itse suunnitella niin tavoitteita kuin menetelmiäkin ja vielä yllyttää muitakin touhuamaan eli ei se taida oikein vapaa-ajanvietosta poiketakaan… ihan ei sovi ongella istua kun kaikkea ei vielä pysty läppärillä hoitamaan mutta muuten menettelee…

Että semmoista lopettaneen ajatuksenvirtaa tänä perjantai-iltana.

2

No mutta perskules, hyvältä kuulostaa. :slight_smile:

Ei minulla ainakaan ole tarvetta alkaa pakkosyöttämään sinulle mitään omia ajatus/toimintamalleja siitä kuinka raitista elämää tulisi elää tai olla elämättä, vaikka kokolailla eritavalla oma raitistumiseni eteni. Jotenkin tässä kohtaa itselleni nousi mieleen sellainen asia, että meillä kuitenkin voisi olla paljonkin toisillemme jakamista, jos nenät vastatusten istuttais elämästä raataamaan.

Se tässä tällaisessa kirjoittelussa on oma haasteensa, että näistä teksteistä saisi muodostettua toisesta ihmisestä kuvan, joka edes jollain tapaa vastaisi oikeaa henkilöä. No ehkä se ei ole toisaalta tarkoituskaan. Jotenkin vain tässä kohtaa mietin, että tuosta ylläolevasta pohdiskelustasi paistaa läpi rauhallisuus, joka sinulla omaa raittiuttasi kohtaa on.

Omalla kohdallani voin samaistua tuohon otsikin tekstiin kokonaan. Minun kohdallani se vain vaati/vaatii tekemään tiettyjä asioita, jotta tuo olo “Elän kuin en olisi ikinä juonutkaan” -säilyisi päivän kerrallaan. Se jos joku tässä kohtaa ajattelee, että taas tätä helkutin aivopesu soopaa, niin tarkennan sen verran, että olen opetellut tietyn tavan elää raitista elämäntapaa ja koska se tänään tuo elämään pelkästään hyvää, niin en sen vuoksi ala sitä vaihtamaan. Sikäli kun siitä seuraisi jotakin käsittämättömän karseaa, kuten ennen juomisestani, olisin valmis etsimään uutta tapaa elää raittiina. Tänään tämä on hyvä, kuten uskon Metsien miehellekkin hänen tapansa olevan.

Eipä voi muuta kuin todeta, että oikein leppoisia kesäpäiviä sinne metsänreunalle. Annetaan elämän kantaa.

3

On tosiaan hyvä olla rauhallinen omaa raittiutta kohtaan, mutta melkein yhtä tärkeää olla rauhallinen muiden raittiutta kohtaan, vaikka se toinen ajattelisi joistain asioista hieman eri tavalla ja käyttäisi vaikkapa toisenlaisia keinoja raittiutensa ylläpitämiseen. :slight_smile:

Joskus on tilanteita, jossa joutuu suhtautumaan rauhallisesti jopa lähimmäisen päihteidenkäyttöön ja päihdeongelmaan. Täällä kaupungissa varsinkin kun tuppaamme ainakin fyysisesti olemaan lähempänä kanssaihmisiämme kuin haja-asutusalueilla, ja tiiviimmin “kaik yhes koos”, on hyvä pyrkiä olemaan joskus myös henkisesti lähellä toista ihmistä. Varsinkin jos toinen ihminen sattuu apua tarvitsemaan ja vaikkapa omaamaan päihdeongelman, josta on itsekin kärsinyt mutta josta selvinnyt.

Tulee siis hetkiä, jossa ymmärtääkseen toista ihmistä täytyy muistaa myös oma menneisyys ja olla sen kanssa sujut. Kyky empatiaan, myötätuntoon ja kanssaihmisestä välittämiseen saattaa usein liittyä kognitioon eli kykyyn käsitellä omia kokemuksia ja niiden kautta pystyä samastumaan myös toisen ihmisen tilanteeseen.

Oma ylhäinen yksinäisyys, jossa joku saattaa pönöttää ruuhkabussissa ja joku toinen jossain korpimajassa fyysisestikin kaukana muista ihmisistä, saattaa joskus olla tarpeellinen olotila ihmiselle.
Ihmisenä, ihmisten yhteiskunnassa eläessä, tarvitsemme myös toisen ihmisen kohtaamisen ja ymmärtämisen taitoa.

4

Tämä niin totta. Ajatukset muuttuvat, kun ohjelmoi tarpeeksi sinnikkäästi uusia sisälle. Olet elävä esimerkki tästä, Metsänreunan Mies. Onnellinen on se, joka hallitsee mielensä ja ajatuksensa, ja pystyy käyttämään niitä apunaan, sanoi Oscar Wildekin.

Ajatukset ja asenteet kun on muokattavissa. Se ei aina ole helppoa, vaatii monesti paljon töitä. Ihan yksinkertainen, ja elämää paljon kohentava ajatusmalli on esim. miettiä sitä, mikä on hyvin, ja mitä rakastaa. Kääntää selkänsä sille, mistä ei välitä. Arvostelemattomuus; kun onnistuu siinä, elämä on helpompaa ja kevyempää. Itselle, ja lähellä tallaaville.

Tässäkin mieletön helmi.

Kun elää kuin raitis, ja unohtaa ne vanhat kaavat, ei voi epäonnistua.

Kiitos kun jaat tarinaasi ja kokemustasi täällä, ja mukavaa kesänjatkoa ja kalaonnea!

5

Joskus näyttää siltä kuin maailmakin muuttuisi. No, kysymys kai on siitä että tulkinta muuttuu.
Silloin kun minusta tuntui luonnolliselta olla pöhnässä suunnilleen aina ja jatkuvasti näin ihan selvästi että ottavathan kaikki muutkin, ja tottahan nyt aina välillä ryyppy pitää ottaa.

Asiat ovat tietysti aina ainakin kolmella eri tavalla; siten kuin ne ovat todellisuudessa tapahtuneet, siten kuin ne muistetaan ja kolmanneksi siten kuin ne kerrotaan.

Näitä viinan kiroista ja raittiuden ihanuudesta kertovia tunnustuksellisia tarinoita, liiankin ilmeisesti toisiaan muistuttavia, kun saamme kuulla ja lukea kaikkien tuuttien täydeltä niin heräähän siinä epäilys.
Josko olisivat raitistumisestaan uskonkappaleen tehneet vahingossa tai tahallaan alkaneet muistamaan asioita siten että ne sopisivat yleisesti hyväksyttyyn selviytymiskertomusten sarjaan … ja ehkäpä omaksuneet kielenkäyttöönsäkin edellisiltä tarinankertojilta perittyjä fraaseja ja sisäpiirin merkityksiä omaavia sanontoja?

No, pois tietysti minusta että juuri minä sellaisia epäilisin, enhän minä mutta pojat…

Ja samapa tuo, eikä edes tämänaamuisen kahvikuppikuppiajatelmani ydin ollutkaan. Pointti oli pikemmin siinä että oma tulkintani maailmasta on tosiaan muuttunut.

Parin viikon aikana olen istunut ravintolan pöydässä neljä eri kertaa. Ei minulla niihin muuten asiaa olisi eikä haluakaan, mutta hommiini liittyviä eri palavereja on istuttu. Ennen, siis muistaakseni, oli luonnlollista että kabinettikokouksissa oli myös joku ryyppy tai kaljalasi nokan alla, ainakin jos kokoustavan porukan “moraalinen linja” sen suinkin salli.

Nyt huomasin, tosin vasta tässä muutaman päivän kuluttua, että eihän noissa oikein kukaan juonut kuin vettä tai kahvia, ja sen iänikuisen lehtipihvin painikkeena meni aivan alkoholittomia juomia.
Neljä ravintolapalaveria, jokaisessa kymmenkunta ihmistä, eri yhdistysten ja konklaavien juttuja, vain yhdessä oli kahdella kaverilla kaljatuoppi edessä, eikä heistäkään voi mitenkään sanoa että olisivat humaltuneet.

Muutenkin, yhä vähemmän huomaan alkoholinkäyttöä ympärilläni. Onhan sitä, jos erikseen katselen, mutta suurimmalta osaltaan se lipuu ohi silmien eikä jää mieleen kuten ennen. Tarkemmin ajatellen, hulppea enemmistö, voisi sanoa että käytännössä lähes kaikki vastaantulijat noin arkipäivän elämässä ovatkin ihan todellisuudessa selvinpäin -vaikka maailma itse joka päivä napostellessa muulta näyttikin . Siis, sikäli kuin oikein muistan… en tuota silloin pitänyt niin tarpeellisena itselleni muistiin merkitä miten sen ajattelin… ja nyt taaksepäin katsellessa on toki se vaara että muistelemisessakin on alitajuista tarkoitushakuisuutta ja omien katsomusten itselletodistelua.

Mutta, tämän päivän tilanne, se kai on se olennainen. Se on niin itsestäänselvää, selvänäolo, asiaa ei tarvitse murehtia. Saa miettiä muita juttuja, näitä lopettaneelle ajankohtaisempia.

Nyt lähden haahuilemaan Poriin. Suomiareenalla on koko viikon ja vielä lauantainakin esillä myös kansalaistoimijoita, tätä samaa väkeä joka on sotkeentunut vertaistukeen, vapaaehtoistoimintaan, maailmanparantamiseen ja mitäs kaikkea tässä nipussa nyt olikaan.

Eiköhän siellä esillä ja tavattavissa liene myös kaikki päihde-ym elämäntapajututkin, niin se ennaltaehkäisevä kuin kuntouttavakin vapaaehtoistoiminta… pitääpä katsella niitäkin, ja jutellakin kun sellaisten esittelijöitä eteen sattuu.

6

Muistan, kuinka tupakoinnin lopettamisessa ratkaisun avain oli tajuta, että olen savuton ja tupakoimaton siitä hetkestä lähtien kun stumppaan viimeisen röökini. Siitä hetkestä lähtien saatoin alkaa käyttäytyä kuin tupakoimattomat, asennoitua jokapäiväiseen elämään kuin tupakoimattomat, ja jos en aina muistanut miten tupakoimattomana ollaan, katsoin vain mallia miten tupakoimattomat elävät. Heitä oli kuitenkin suuri osa ympärillä olevista ihmisistä.

Alkoholisti puolestaan yleensä raitistuu juuri sen takia että hän on ollut juoppo, ja moni pysyy raittiina kun muistaa olleensa juoppo.
Oli mullakin kyllä sellanen vaihe joskus, että elin niinkuin en olisi juoppo. “Emmä mikään juoppo oo!” :smiley:
Hassua kyllä, yllätin itseni aina tasaisin väliajoin jurrissa ja darrassa.

Ööö… niin mitä sitten jos ovat? Onko se ihan kamalaa? Sisäpiiri?

Yleisesti hyväksytty selviytymiskertomusten sarja! :smiley: Kuulostaa loistavalta sarjalta. Mutta… millaisia ovat ei-hyväksytyt selviytymiskertomukset ja kuka niitä ei hyväksy?

Anyway, asiat ovat kyllä aivan loistavalla tolalla päihdescenessä, jos raittiuden ihanuudesta kertovia tarinoita riittää jo kaikkiin tuutteihin niiden täydeltä! :smiley:

Ihanaa kesäaamua siis itse kullekin ei ikinä juoneelle ja joskus juoneellekin! <3

t: Juonut, syönyt ja [size=50]nai…[/size]

7

Minulla se vaan jatkuu tuo vaihe, ja minulle sen jatkuminen sopii oikein hyvin.
Minulla kun siihen ei kuulu “jurria eikä darraa”.

Minulle tämä on parempi vaihtoehto kuin se että mieltäisin olevani edelleen juoppo (tai alkoholisti tai alkoholin suurkuluttaja tai ongelmakäyttäjä tai mikä nyt kenenkin ajattelukehyksiin sopii)
Minä kun olen siinä suhteessa monen muun ihmisen kaltainen, että jonkin roolin tai leiman itselleni mieltäneenä alan hiljalleen käyttäytymään enemmän ja enemmän rooliin mielestäni kuuluvien tunnusmerkkien ja tapojen mukaisesti.

Jos siis alan ajattelemaan että juoppo olen ja juoppona pysyn niin luultavasti myös houkutukset sensuuntaiseen käyttäytymiseen nostaisivat päätään. Nyt eivät sellaiset häiritse.
Tänäänkin oli ihan mukavaa haahuilla kesäisen Suomiareenan keskusteluja seuraten, nähden myös kadunvarren kaljaterassit ja kapakat mutta kuitenkin niin että havaitseminen ei aiheuttanut mitään tuntemuksia mihinkään suuntaan… kahvia meni useampi kupillinen, ja litran verran limsaa.

Päihdepuolen järjestöistä ehdin jutustelemaan EHYT ry:n ja Pakka-hankkeen esittelijöiden kanssa, muita ei vielä silmiini osunut.
Kenties lauantaina homman jatkona olevassa Mahdollisuuksien tori -tapahtumassa, jossa on muitakin kuin valtakunnallisia suurkolosseja, löytyy enemmän tältäkin alueelta.

8

Vaikeehan se olisikin olla tässäkin maassa, jos joka ikinen kaljaterassi tai kuppila aiheuttaisi jotain megalomaanisia itsensä kanssa taisteluita. :sunglasses: Varsinnin kun tiällä isoossa kaapunnissa on nuita terassiloitakkii vähän tihheemmässä ku jossakin mehtässä.

En muuten kehtaa kertoakkaan miten tuttu EHYT ry on minulle ja mistä yhteyestä, mutta se ja siihen sulautuneet pienemmät järjestöt on kyllä hieman tutuiksi tulleet. :smiley:

Vaan eipä sitä minullakaan raittiina mitään ulospäin näkyviä “juopon tunnusmerkkejä” tai tapoja ole, vaikka muistasin juoppo joskus olleenikin ja itseni aloholistiksi myöntäisin. Päihteet eivät liene jättäneet ulkonäkööni tai psyykeeni mitään pysyviä merkkejä, olen suht koht itsestäni huolehtivan näköinen, viihdyn omassa kehossani erinomaisesti, eikä käytöksessäni ole mitään epätavallista. Jos olisi, kuulisin siitä varmaan aika pian. :laughing:
Eli en todellakaan osaa nyt hahmottaa, millainen on MM:n tarkoittama “alkoholistin rooli”. Voisiko avata hieman?

9

Niin asia varmasti onkin, että juoppoja on niin monennäköisiä, monenkokoisia ja monenäänisiäkin ettei aina pysty ulkoisista tuntomerkeistä päättelemään kuka mitäkin on.
Viinanhajusta ja humalatilasta voi jotakin epäillä, mutta jättäähän se elämä kelkanvakonsa alkujaan sileisiinkin poskiin eli erehtymisen vaarakin on suuri.

Sillä roolilla en niin tarkoittanutkaan ulkoisia tunnusmerkkejä, rooliin sopivaa vaatetusta, asiaa ilmentäviä käytöstapoja, olemuksen ja liikkeiden virittämistä julkituomaan juoppoutta asiasta kiinnostuneelle ympäristölle vaan sitä ihmisen itse itselleen antamaa statusta, omaa arviota omasta olemuksesta ja etikettiä jonka alle puolihuomaamattomasti sitten muita toimiaan sopeuttaa.

Olisiko jonkinlainen minäkuvan ja itsearvioinnin, itselle todellisuudeksi koetun olotilan, asennoitumisenkin sekamelska?

Jonkinlainen käsitys kai jokaisella itsestään on, ja osa siitä tietysti on vertailua muihin ihmisiin, ehkä jopa siihen omaan käsitykseen siitä millainen on se keskivertoihminen missäkin asiassa. Ajatteluamme kun tahtoo hahmossaan pitää juuri se vertaaminen, moni hiukankin abstraktimpi asia vaatii jotain apumääreitä jotta sitä on helpompi käsitellä.

Joissakin asioissa minullakin käsitys omasta olemuksestani saattaa vaihdella ihan mielialan mukaan, eri päivinä koen oman olemukseni eri tavalla. Varmasti vaikuttavat myös ympäristön antama palaute, sosiaalinen ja taloudellinen tilanne joka ei suinkaan vakio ole, ja moni muukin asia.

Kuitenkin muutama asia on sellaisia joissa olen itsestäni …hmm… sanoisinko vaan että melko varma, ihan sataa prosenttia en mene takaamaan. Yksi niistä asioista on se, että en ole enää juoppo enkä alkoholisti, niistä ominaisuuksista olen päässyt eroon. Ja kun tuon tiedän, elän kuin alkoholia käyttämätön ihminen elää, eikä minun tarvitse käyttäytymisessäni hiukkaakaan huomioda sellaista että joskus aikaisemin olen ollut jotain muuta.

Ei taida mennä perille tämäkään yritykseni selvittää mitä tarkoitan ihmisen itselleen asettamasta ja sisäistämästä roolista, ei ainakaan jos taas halutaan osia irrottamalla ja irvailemalla olla yrittämättäkään ymmärtää.

Mutta, kuitenkin, vaikkei tätä ymmärtäisi kukaan muu kuin minä itse, niin mitäpä tuostakaan sitten. Olkoon nyt vaikka esimerkkinä siitä että noinkin voi joku asian ajatella ja vieläpä nähdä ajattelussaan loogista sisältöä.

10

Mun näkemyksen ja kokemuksen mukaan se minäkuvan ja itselle todelliseksi koetun olotilan sekamelska syntyy siitä, jos ihminen yrittää olla jotain mitä ei ihan ole tai kiistää olevansa jotain mitä kuitenkin on.
Se johtaa jatkuviiin sisäisiin ristiriitoihin ja ulkoisestikin hyvin ristiriitaisen tuntuiseen ulosantiin. Esimerkkejä on nähty oikeassa elämässä. Viimeksi tänään. :slight_smile:

Siinä tapauksessahan sä pystyt siis vaikkapa alkoholin kohtuukäyttöön, jos et ole enää alkoholisti eikä sinun tarvitse hiukkaakaan huomioida mitä olet joskus ollut :question:

Mutta en vieläkään saanut ihan selville sitä, millä tavoin mielestäsi raitistunut alkoholisti “sopeuttaa toimiaan jonkin etiketin alle” jos hän luokittelee itsensä alkoholistiksi raittiinakin? Olemalla juomatta viinaa?

Mutta jos eläisi niinkuin ei olisi ikinä juonutkaan, pitäisi varmaan kirjoittaa tälle foorumillekin niinkuin ei ikinä olisi juonutkaan. “Mitää en oo ikinä ottanu!” :smiley: Josta sitten heräisi kysymys, miksi edes kirjoittaa tälle foorumille.

Älä viitsi aina kitistä, iso mies. Tää on hyvä keskustelu ja kiinnostava aihe. :slight_smile: Sitäpaitsi: etpä arvaakaan miten hyvin mä oikeastaan ymmärrän mitä sä tarkoitat. Mä ajattelin ittekin nuorena just tolleen! :bulb:

11

niinhän ne ajatukset muuttuvat, selkiintyvätkin toisinaan ihan iän myötä. Paljon on minultakin jäänyt pois sellaista jota nuorena pidin ihan ehdottoman varmana tai ainakin hienona asiana…nyt kun alkaa kuusikymmentä olemaan mittarissa osa niistä nuoruuden jutuista vaikuttaa jo vauhdin sokeudelta, ihanteiden nielemiseltä sellaisenaan ja osa pikkuisen huuhaaltakin.

Mutta, jos vielä muutaman vuosikymmenen haahuilen ja katselen niin vielä ehdin muuttumaan ja näkemään ehkä vielä selvemmin - ellei sitten dementia tai jokin muu vaiva ala viemään takaperin. Mahdollista sekin.

12

Hyvää iltaa “Mies metsänreunasta”! Tumpuloin taas pienen tauon jälkeen P-linkkiin pari ajatusta.Alla oleva sitaattisi sai minut hämmästymään kovasti. Olenkohan itse jotenkin “väärässä filmissä”?

Alla sitaatti kirjoituksestasi :

Kuitenkin muutama asia on sellaisia joissa olen itsestäni …hmm… sanoisinko vaan että melko varma, ihan sataa prosenttia en mene takaamaan. Yksi niistä asioista on se, että en ole enää juoppo enkä alkoholisti, niistä ominaisuuksista olen päässyt eroon. Ja kun tuon tiedän, elän kuin alkoholia käyttämätön ihminen elää, eikä minun tarvitse käyttäytymisessäni hiukkaakaan huomioda sellaista että joskus aikaisemin olen ollut jotain muuta.

En parhaalla tahdollakaan ymmärrä, kuinka olet onnistunut pitämään raittiutta yllä,jos et jatkuvasti pidä mielessäsi, että olet alkoholisti. Itselleni on kaiken oleellisinta tietää ja hyväksyä juuri alkoholismini,joka ohjaa koko elämäntapaani.Kuulostaako saivartelulta ja hiustenhalkomiselta, jos määrittelen “juopon” märäksi tai aktiiviseksi alkoholistiksi ja “alkoholistin” henkilöksi,joka kantaa sairauttaan joko näkyvänä (juoppo) tai piilevänä (raitistuneena). Kuitenkin tämä sairaus on ohjelmoitu meihin elämämme loppuun asti eikä salli minulle ainakaan minkäännäköistä tulkinnanvaraa.

Tohon “väärään filmiin” pari selvitystä. Olen lukenut muutamia kirjoituksia,joissa kerrotaan iloisesti viikonloppu-/loma-/juhlasuunnitelmista ns. alkoholittoman oluen,viinin tai siiderin merkeissä. Itselleni ehdoton EI! Vähentää turvallisuusmatkaa “oikeisiin” joko maun taikka vielä olennaisemmin asennemuutoksen kautta. Puhun siis itsestäni “radikaalina”,joka on poistanut huushollistaan kaikki selvästi alkoholiin liittyvät lasitkin. Muilta visuaalisilta ärsykkeiltä ei tietenkään voi välttyä. Pääasia,että oma piirini on tietoisesti puhdistettu. Jokaisella on oma menetelmänsä joka näyttää toimivan.

Taas jäi esittelyni ja selviytymistarinani tekemättä! :frowning: .Ensi kerralla sitten! Hyvät viikonloput sinne Pohjolaan. :slight_smile:

13

Tähän kohtaa vain oma mietteeni tästä asiasta. Ymmärrän MM:n tavan ajatella ja elää. Se ei varmasti toimisi minulla, vaikka sisälläni on tänään juuri samankaltainen olo, eli ei minulla ole ongelmaa viinan suhteen. Se kuinka voin sanoa noin, johtuu omalla kohdallani siitä, että tällekkin päivää olen ollut jo tovin aikaa ohjelman piirissä. Itse asiassa olin tämän päivän, kuten viimeiset puolenkymmentä, melkein aamusta lähtien uuden tulokkaan kanssa, mennen illalla hänen kanssaan ryhmään. Tämä on minun tapa muistuttaa jatkuvasti sairaudestani ja siten tehdä se mitä minulla vaatii elää raittiina, MM:llä on omansa. Niin kauan kun kumpaakaan ei aleta tietoisesti torpedoida, minä ainakin hyväksyn hänen tapansa raittiina elämiseen, kuten omanikin.

Elää ja antaa elää. :slight_smile:

14

Kyllä se on hyvä että täälläkin on havahduttu tämän aa:n tuhoavaan vaikutukseen. Koko liike pitäisi kieltää lailla ja vaikkapa syksyllä eduskunnassa käsiteltäessä seksin oston sanktioivaa lakia voisi samassa yhteydessä tehdä lain tälläisten hämäräjärjestöjen kieltämisestä. Eikö meidän perus-Suomessa ole jo tarpeeksi tätä amerikkalaista hapatusta Big Brotherseineen ym. Eii…tälläisiä humppamaakareita emme tarvitse. Koko liikehän on kylmän sodan aikoihin eurooppaan ujutettu aivopesujärjestö. Rahaakin ne keräävät ilman rahankeräyslupaa ja setelit lähettävät siistissä kirjekuoressa amerikkaan ! Joku rotihan se pitää olla ja ei se jumala ole mikään jumala kuin sellaisen hänet käsität vaan se on tämä ihka oikea esi-isiemme jumala oltava. Näillä lakeuksilla ei perkele jumalaa pilkata - soon tosi !

Koko AA on hirveintä mitä ihminen on keksinyt. vertoja vetää ehkä vain se vuodelta 1953 oleva neuvostoliittolainen perseensuristin joka ei surissut eikä mahtunut sinne peppuunkaan !

Amen !

15

Tässähän se ydin kai on. Raittiina voi pysyä monin tavoin.
Valinnan vapaus on itsekullakin tässä asiassa olemassa. Minulle olisi rankkaa jos joka päivä joutuisin ajattelemaan alkoholia asiana joka vaivaa minua, ja alkoholismia joka edelleen jotenkin ohjaisi elämäntapaani.

Luultavasti onnistuisin niin halutessani olemaan selvin päin sitenkin ajatellen, mutta kun jo alunalkaen epäilin sen olevan rasittavampaa niin valitsin tavoitteekseni tällaisen kokonaan alkoholiongelmista vapaan elämän.

Minusta siis jo se tavoitteenasettelu on tärkeä, tavoitteeseen sitten näissä itseä ja omaa ajattelutapaa koskevissa asioissa mahdollista päästä. “kun ihmisellä on elämässä “miksi” hän löytää kyllä keinot “miten”” eli kun tavoite on selkeä, työkaluja hiljalleen myös löytyy.

Kun silloin tällöin tapaan kavereita jotka harkitsevat alkoholiongelmistaan irtipääsyä, juomisen lopettamista tai vähentämistä, tai sitten vaan ongelmien minimoimista, niin en minä heille ala väittämään että heidän pitäisi elää kuten minä elän. En ole vielä nähnyt yhtään ihan samanlaista ihmistä kuin itse olen, joten en suosittele ajatustenkaan suoraa kopiointia.

Sensijaan sanon että tavoitteensa voi valita itse, ja kun tavoite on valittu, niin katsellaan siihen sopivia keinoja. Niitä löytyy monenlaisia.

Jos minun tavoitteeni olisi ollut esimerkiksi lopettaa juominen, mutta säilyttää ongelmallinen ja alatikurissapidettävä suhtautumiseni alkoholiin, ja lisäksi olisin halunnut luopua muutamasta minulle tärkeästä moraalisesta ja maailmankatsomuksellisesta kannastani, niin olisin hyvinkin saattanut ottaa elämänohjeikseni AA-ideologian.
Ja aivan varmasti, sen sisäistettyäni, olisin selvänä pysynyt. Jos itse olisin niin halunnut.

Tänään taas tästä pitää lähteä päiväksi touhuamaan… kansalaistoimintaa,vertaistukea, elämäntapoihinkin liittyviä juttuja, verkostoitumista ja semmoista… liittyy tuohon tämänhetkiseen ansiotyöhöni joka tahtoo kyllä mennä välillä sekaisin vapaa-ajan ja harrastuksen kanssa. Kun ovat hiukan samaa asiaakin, sisäkkäin ja päällekkäin.

Mutta, väliäkös sillä, kun kerran elämä mukavalta tuntuu.

16

Omalla kohdallani koen, että taistelin tarpeeksi kaikkea mahdollista vastaan, väsyen niin totaalisesti että olin valmis juomalla tuhoamaan itseni. No miksi sitten tässä edelleen kirjoitan?

Lähinnä siitä syystä, että haluan elää. Haluan omalta osaltani tuoda ihmisten tietoisuuteen sen, että päihdeongelmaisen on mahdollista palata kiinni elämään. Minä en sinällään markkinoi muuta, kuin sen, että jos päihteet on ongelma, raittius on ratkaisu. Jaan sen mitä minulla on annettavana. Jos joku haluaa omalla kohdallaan kokeilla samaa, olen valmis kulkemaan rinnalla, silti pakkosyöttämättä yhtään mitään. Sen olen huomannut, että päihteet tuovat kummasti ihmiselle halun, opetella elämään eri tavalla, mutta jos nyt esimerkkinä käytettäisiin hiihtämistä, niin siinä tarkoitus on pysyä pystössä. Jokainen on oikeutettu yrittämään omikseen, omalla tyylillään. Jokaisella on myös oikeus olla laittamatta suksia edes jalkaan. Ainahan voi kahlata ladun vieressä kiroten muiden hiihtämistä. Lisäksi voi pyytää apua ihmisiltä, jotka ladulla jo hiihtelevät. Jos joku kysyy minulta apua, kerron kuinka minä opin pysymään pystyssä, mutta jos joku haluaa silti kokeilla omaa tyyliään hiihdossa, sen hänelle suon. Moni meistä potee elämässään sellaista uhmaa, että varoituksista huolimatta lähtee ladulta umpihankeen. Omalla kohdallani vertaistuessa parhaana pidän sitä, että tarvittaessa, me ladulla olijat, huomatessamme tällaisen umpihankihiihteljiän vajonneen kaulaa myöten hankeen, kähisten apua, muodostamme yhtenäisen ketjun, auttaen tuon ihmispolon takaisin kovalle hiihtouralle, silti jälleen niin hänen halutessaan, antaen hänen lähteä uudestaan umpihankea haastamaan. Tänään minä pysyn ladulla, vaikka se jonkun mielestä olisikin aivopesun tuottamaa harhaa, kun sauvon “yksitoikkoisesti” eteenpäin. Minä en koe tarpeelliseksi alkaa tyyliäni selittelemään, minä sen sijaan keskityn olennaiseen, nauttimaan maisemista. :slight_smile:

17

:arrow_right:

18

Kiitoksia vaan vinetolle, AA-laisesta arviosta.
Saahan minua toki idiootiksikin nimittää, vinetolla lienee siihen perustelujakin?
Elämäni ryssiminen … kovin suhteellista. Ei tämä niin pahaksi päässyt, loppujen lopuksi vaikka muutaman vuosikymmenen joinkin. On mennyt asioita pieleen, joo, mutta aina jossain olen toisaalta onnistunutkin.
Ja niille pienille onnistumisen kokemuksille on mukava rakentaa itsensä arviointia. Niinpä olen elämästäni kovasti eri mieltä kuin Vinetto.

persaukisuus -suhteellinen käsitys sekin. Jospa olen omasta mielestäni ihan riittävän varakas, kun olen velkani saanut maksettua, mökki metsän laidassa on vaatimaton mutta oma, rahat riittävät just sopivasti minun tarpeisiini.

Ja taas kun töitä teen, kuten aina silloin tällöin tapanani on, jää siitä väkisin joku euro säästöönkin .

Minusta ei tunnu lainkaan siltä että kituuttaisin.

Mutta, asiasta voidaan olla monta mieltä. Jos Vinetosta tuntuu siltä että minun elämäni on “kituuttamista jossain hevonvitun korvessa” niin mitäpä minä hänen käsityksiään pyrkisin muuttamaan. Ehkä me siten vaan arvostamme niin tyystin erilaisia asioita.
Ja jos hän on sitä mieltä ettei AA kaipaa tällaisia idiootteja niin minun puolestani asia olkoon niin. Eihän minulla, idioottina tai muutenkaan, ole sinne mitään tarvettakaan ollut tuppautua.

Niin, tämä päivä, kuten monta edellistäkin, meni kyllä taas ihan muualla kuin metsänkorvessa, Kovastikin puhuin monenlaisten ihmisten kanssa, harjoitin niin vuorovaikutusta, tiedotusta kuin verkostoitumista. Ja viihdyin siinäkin. Nyt sitten taas, kun ehdin välillä tänne “hevonvitun korpeen”, viihdyn täälläkin. Eikä muuten ollut minkäänlaista vaikeutta tänään jutellessani samoista asioista ensin kirkkoherran ja tuntia myöhemmin vapaa-ajattelijoiden julkisen vaikuttajan kanssa. Emme tosin nimitelleet toisiamme idiooteiksi tms… kummankin kanssa muuten sovittiin aivan konkreettisista yhteistyöjutskista, eli taitaapa olla asennoituminen julkiseen ja hiukan rajoja rikkovaan yhteistyöhön helpompaa täällä elävässä elämässä, jossa kohdataan ihmisiä reilusti omilla nimillä ja kasvoilla, myöntäen niin ajatusten erot kuin myös huomaten ja tunnustaen asiat joissa voidaan liittoutua yhteen.

Ihan olen taas päivääni ollut tyytyväinen.

19

Harvoin olen tavannut noin ylimielisesti, pilkallisesti ja elämää kunnioittamattomasti lähimmäisiin suhtautuvaa yksilöä kuin sinä kirjoituksiesi perusteella. En edes siellä pohjasakan joukossa jossa vuosia olin-

Mutta ei enempää aiheesta. En enää keskustele enkä kommentoi sinua.

20

Kuten haluat.
Minulla ei olisi mitään sitä vastaan vaikka jatkaisitkin.
Mielenkiinnolla otan vastaan tietoja siitä miten milläkin taholla minuun suhtaudutaan. Aivan varma en ole, onko tällä palstalla tärkeää ruotia yksittäisen kirjoittajan henkilökohtaisia ominaisuuksia , kuten nyt minun olemustani idioottina, persaukisena katkeroituneena koko elämänsä ryssineenä elämäänsä kituuttaen elävänä , elämää kunnioittamattomana jne, jne,

Hyvin minulle sopisi se toinenkin vaihtoehto, eli asioista, ajatusrakennelmista, erilaisista maailmankatsomuksista ja vaikkapa elämäntavoista keskusteleminen yleisemmin, jättäen henkilökohtaisuudet sikseen.