Olen lueskellut tätä foorumia muutaman viikon ajan ja yrittänyt sisäistää sen tarjoamaa infoa ja vertaistukea. Järjellä siinä onnistunkin, mutta jokin päässä silti tappelee vastaan.
Ensimmäiset muistoni rahapeleistä on lapsuudesta, kun kulutin aikaani baareissa istumalla pokerikoneen edessä. Teini-iässä tuli silloin tällöin heiteltyä kolikoita koneeseen ja joskus pelasin lottoa. Ikävuodet 18-26 pysyin melkolailla erossa uhkapeleistä.
Olen kohta 30-vuotias ja vuosi sitten aloin pelailemaan satunnaisesti Ray:n ja Veikkauksen sivuilla. Tappiot olivat 20-50€ luokkaa kuukaudessa, mutta ne ahdistivat valtavasti. Olin kuitenkin palkkatyössä eikä minulla ollut taloudellisesti mitään hätää.
Viime syyskuussa hävisin Veikkaukselle 80€ ja ahdistuin kovasti. Olin siirtynyt vähempi palkkaiseen työhön ja asunto- ja autolaina painoivat päälle. Googletin nettikasinoita ja löysinkin tietenkin. Talletin 50€ ja hävisin. Talletin 30€ ja voitin.
Kuten kaikki varmasti tietävät, se oli pahinta, mitä saattoi tapahtua.
Viimeiset puoli vuotta olen kärsinyt tuosta pienestä virheestä, että edes kerran talletin nettikasinolle. Olen pitänyt sentilleen kirjaa rahaliikenteestäni. Olen kolmesti ollut n. 1500€ tappiolla ja kolmesti sieltä noussut omilleni. Joka kerta vannonut, etten enää ikinä talleta euroakaan. Hyvinpä on päätökset pitäneet.
Muutama viikko sitten olin jälleen tuon tuhat euroa tappiolla ja iski kaikki tai ei mitään- hetki. Lätkin menemään hirveällä panoksella. Satuin voittamaan sen verran, että jäin jopa muutamia satasia voitolle.
Puolen vuoden helvettini olisi nyt siis selätetty. Mutta kun en vain saa itseäni lopettamaan. Olen vieläkin pelannut, mutta onneksi pysynyt nyt plussan puolella. En toki kauaa enää, jos sama jatkuu.
Tänään hävisin taas 500€ noista voitoistani ja jälleen päätin, että nyt riittää. Olen sulkenut kaikki pelitilini ja ottanut luottokiellon vaikkei minulla varsinaista pelivelkaa olekaan. En halua jatkaa elämääni näin. Miettiä kaiket päivät ja yöt pelejä ja rahaa. Kun todellisuudessa taloudellinen tilanteeni on hyvä, pelaamalla en elämänlaatuani paranna. Vaimo ja lapsi kärsivät myös mielialojeni vaihteluista pelien sujumisen mukaan ja on erittäin todennäköistä, että pelaan itseni vielä isoihin velkoihin, koska olen nyt totuttanut itseni siihen, että olenhan jo niin monta kertaa itseni saanut pelastettua voittamalla juuri sillä viimeisellä hetkellä.
Toivottavasti joku jaksoi lukea.