Olenkin odottanut tuota dokkarin ilmestymistä ja kävinkin heti katsomassa. Todellakin arvostan kovasti, että olet kertonut oman tarinasi nyt julkisesti, se jos mikä on vaatinut rohkeutta, täytyy minunkin hattua nostaa! On tosi ikävää, että et itse saanut apua mitä tarvitsit, mutta uskon että sinun tarinasi voi auttaa muita- niin pelaajia kuin heidän läheisiäänkin, ymmärtämään riippuvuutta paremmin, sekä tiedostamaan sen, että eivät ole yksin asian kanssa. Toivotaan, että tämä rohkaisisi ihmisiä myös puhumaan peliongelmistaan läheisilleen ja hakemaan sitä apua, ennenkuin on liian myöhäistä…Kaikkea hyvää sinulle 
Nyt kun on julkisesti tullut ulos kaapista, voisin hieman tarkentaa tuota omaa peleistä irtipääsyä, kun se dokumentissa aika lyhyesti kuitattiin.
Lokakuusta 2015 tammikuuhun 2019 pelasin siis säännöllisesti. Aloitin 0,20€ panoksella ja lopussa tosiaan hakkasin pahimmillaan 100€ kierroksia. Minulla oli useita 2-3kk pelaamattomia jaksoja, jolloin maksoin velkoja takaisin. Jostain se repsahdus kuitenkin aina tuli. Joko meni huonosti tai liian hyvin. Rahaa oli hyvin tai hyvin huonosti.
Tyypillinen pelikerta alkoi 20€ kokeilulla. Se meni äkkiä ja talletin 30€ lisää. Sitten 50€. Sitten 100€. Sitten 300€ ja lopulta 500€. Tyypillinen pelisessio maksoi minulle 1000-3000€ ja näitä tuli siis aina parin kuukauden välein ja nostin maksetut velat takaisin ja otin vähän lisää.
Joka kerran jälkeen morkkis oli aina vain kauheampi. Ei se rahakaan vaan se epäonnistumisen ja häpeän tunne. Kaiken tämän salassa pitäminen oli myös äärettömän raskasta. Kukaan ei tiennyt pelaamisestani. Hoidin perheen kaikki laskut ajallaan, kävin koulussa, kävin töissä ja urheilin. Sisältä olin kuollut, mutta ulospäin kaikki oli kunnossa.
Tammikuussa 2019 tosiaan en enää saanut yhtäkkiä lisää lainaa vaikka mitään maksuhäiriöitä minulla ei ollut. Velkasumma tuolloin oli noin 60 000€. Olin ottanut aina vain isompaa yhdistelmälainaa ja jokaisen yhdistelyn jälkeen nostanut maksetut pienet lainat takaisin. Pelasin perheen yhteiset rahat ja jouduin kertomaan puolisolleni.
Pelaamiseni ei kuitenkaan loppunut vielä tähän vaan repsahdin muistaakseni vielä viitisen kertaa. Nämä olivat toki summiltaan pienempiä, koska lainarahaa ei enää ollut.
Päästäkseni peleistä eroon irrottauduin kaikesta. Olin tosiaan muuttanut pois yhteisestä kodistamme ja kävimme eroprosessia läpi. Jouduin hetkellisesti keskeyttämään opiskelut käydäkseni töissä, sillä rahaa en mistään saanut edes tukien muodossa. Ruokajonot tulivat tutuiksi.
Poistin itseni somemaailmasta ja töitä ja lapsiani lukuunottamatta eristäydyin maailmasta. Tärkeimpänä itselleni päästin irti epätoivoisesta velkojeni maksusta ja ne menivät kaikki ulosottoon, joka kaikkien kulujen jälkeen nosti velkasumman noin 75 000€.
Tämän jälkeen en ole pelannut tosiaan nyt yli vuoteen. Ei ole oikeastaan ollut edes vaikeaa tuota yhtä dokumentin teon jälkeistä hetkeä lukuunottamatta. Ajattelen toki asiaa useinkin, jopa kaiholla. Nyt onneksi järki tulee väliin ja saan puhuttua itseni irti näistä ajatuksista. Silti ajatus siitä, ettei enää ikinä pelaa, tuntuu pahalta. Luopumiselta jostain, joka kaikessa kauheudessaan tuotti myös mielihyvää.
Alkoholia en ole ikinä käyttänyt, koska tiedostin jo nuorena alttiutuneni addiktoitua. Alkoholistiäidin kanssa kasvaminen oli myös tehokasta päihdekasvatusta. Urheilulla saan tuotettua itselleni jonkin verran vastaavaa mielihyvää kuin pelaamisella. Velkojen lyhentäminen on uusi riippuvuuteeni, mutta toistaiseksi ainakin positiivinen sellainen.
Jos voisin muuttaa jotain, niin olisin kertonut puolisolleni totuuden heti, kun itse havahduin riippuvuuteeni. Olisin vaatinut sitkeämmin apua terveydenhuollosta. Ja suurimpana olisin aiemmin päästänyt irti veloistani ja maksanut huomattavasti pienemmän summan ulosoton kautta.
Valtavasti tsemppiä kaikille asian parissa taisteleville. Dokumentin katselumääristä ja keskusteluista näkee, että asia tosiaan koskettaa jopa puolta miljoonaa suomalaista suoraan tai välillisesti. Jotain muutosta täytyy saada yhteiskunnassa aikaiseksi.
Väkevää settiä oli tuo dokumentti ja todellakin iso hatunnosto kun uskalsit sen julkisesti tehdä! Tunnistin itseni monestakin lauseestasi. Mullekkin pelit oli se pakopaikka muuta maailmaa ja varmimmin sortuu silloin kun (raha)tilanne on jo muutenkin huono, kun tietää ettei ne riitä. Jännästi myös ne pelien äänet olivat tärkeät kuulla. Muistan hehkuttaneeni erityisesti niitä mahdollisuuksia päässäni kun “sai” pelata äänet päällä lapsen ollessa isällään tms.
Olen pahoillani kuullessani ettei Sinua otettu tosissaan pyytäessäsi apua. Valintasi kaikkien(?) velkojen siirrosta ulosottoon tuntuu kuitenkin toimineen kohdallasi. Jokainen toivottavasti tietää ja ymmärtää sen pisteen elämässään jolloin on parempi siirtää velkojen maksu voudin harteille. Ja edelleen olen sitä mieltä että sinne täytyy laittaa sitten kaikki ne velkansa jotta siitä hyötyy.
Ohjelman perusteella säilytit kuitenkin lastesi tapaamisoikeuden. Uskon että tulet olemaan heille hyvä isä nyt kun pelaaminen ei enää sinua hallitse. Toivon Sinulle kaikkea hyvää elämääsi ja voimia edelleen jatkuvaan pelittömyyteen. Sen pelaamisen suhteen suojauksia ei voi laskea hetkeksikään. Taistelu pelipirua vastaan kestää koko loppuelämän, ihan meillä jokaisella. Kiitos kun jaoit tarinasi!
Ei pysty laittaa yv:tä täällä, asut samoilla seuduilla ja olisin halunnut tavata.
Lapset ovat minulla vuoroviikoin eli heidän kanssaan ovat asiat nykyään oikein hyvin. Muutoinkin asiat ovat elämässäni hyvin, sain opiskelut suoritettua ja olen päässyt työelämään.
coolgrape79, nimeni löytyy dokumentista eli vaikka Facebookissa voi laittaa viestiä.
Moikka.
Katsoin myös dokumentin. Haluan vain sanoa myös tsemppini sulle. Tosi rohkeata ja tärkeätä, että joku uskaltaa antaa kasvot tälle kamaluudelle. Kiitos siitä.
Mulla meinasi käydä pahasti, mutta jollain ilveellä sain lopetettua, kun velkaa oli “vain” pari tonnia. Maksoin velan pois ja jatkoin pelitöntä elämää, sillä menty nyt puolitoista vuotta. Tämä palsta auttanut tosi paljon. Niiin monista muiden ajatuksista olen tunnistanut omatkin ajatukseni. Ja jotenkin mä vaan tiesin, että jos en lopeta, niin mulle lankeaa sama kohtalo kuin muille, eli kymmenien tuhansien velat. Ja siis eihän taistelu ollut vielä tässä. Edelleen olen vahvasti peliriippuvainen enkä saa yhtään leikkiä asian kanssa.
Tää dokkari oli tosi hyvä muistutus siitä, että tälle riippuvuudelle ei saa antaa koskaan tuumaakaan periksi, koska muuten loppu matka on pitkä.
Edelleen kiitos rohkeudestasi.
Hieno dokumentti. Olen kanssa samasta kaupungista. Miten kohdallasi, kun sulla on elätettäviä lapsia, että pystytkö lyhentämään tuollaista velkaa kokonaan, vai tuleeko aikaraja lopulta vastaan? Voisin kuvitella, että ellei palkka ole tavallista suurempi (yleensä vastavalmistuneilla ei ole), niin velan lyhyennys on elatettavien lasten kautta aika pieni.
Mulla on lapset vuoroviikoin eli en maksa elatusmaksuja vaan maksetaan kumpikin tahoillamme lasten kulut. Lapsista toinen huomioidaan ulosoton suojaosuudessa ja perus hoitoalan palkasta sinne menee vajaa 700€/kk. Teen lisälyhennyksiä rankalla kädellä ja tavoitteenani on maksaa ulosotossa olevat velat (55 000€) 5-7 vuoden aikana pois.
Vastailen tänään kysymyksiin rahapeliriippuvuudesta omasta näkökulmastani Ylen instagramissa “tamakinontotta”
Pitkästä aikaa täällä. Viikonloppuna tuli täyteen neljä vuotta täysin pelaamatonta aikaa. Ongelmapelaamiseni kesti myös lähes päivälleen neljä vuotta, joten ollaan jonkinlaisessa taitoskohdassa.
Pelaamattomuus on ollut parina viime vuonna jo hyvin helppoa, en ajattele asiaa oikeastaan lainkaan. Ulosotto menee palkasta ja lyhenee hitaasti, mutta varmasti. Alkuperäinen summa oli muistaakseni reilu 65 000€ ja nyt melkein neljän vuoden maksamisen jälkeen ollaan 42 000€. Jos tilanne pysyy vakiona, niin kuuden vuoden päästä olen siitäkin vapaa. Samanlaista pakkoa velan maksuun en enää tunne, joten annan sen kulua pois omalla tahdillaan.
Muutoinkin asiat elämässä hyvin. 1,5 vuotta olen käynyt psykoterapiassa ja saanut paljon selkoa omaan historiaan ja käytökseen. Tänä vuonna sain myös ADHD ja autisminkirjon häiriön diagnoosit, jotka osaltaan selittävät myös päätymistäni ongelmapelaamiseen.
Lasten kanssa asiat mainiosti, edelleen vuoroviikoin täällä ovat. Alkavat olla iässä, jossa näitäkin asioita heidän kanssa käsitellään ja toivon kokemuksieni ja tiedonantoni pitävän heidät turvassa samanlaiselta kohtalolta.
Tsemppiä kaikille asian kanssa kamppaileville. Toivon jokaisen lopetukseen pyrkivän uskovan, että toivoa on ja irti voi päästä. Raha on vain rahaa, elämä ja ihmiset ovat paljon tärkeämpiä.
Moi möhkö!
Kiva ku oot jakanu tarinas täällä ja dokkarin kautta. Siitä on mistä ammentaa, voisi sanoa.
Itse olen ollut vuodesta 2017 peliriippuvainen tavalla tai toisella ja voisin oman tarinani kirjoittaa tuonne omaksi osioksi, jotta voin vaikka omaa matkaa päivitellä sen alle.
Toit paljon inspiraatiota siitä miten kaikesta on mahdollisuus selvitä ja oot taistelija!
Ei voi kyllä ku samaistua kaikkeen mitä oot kokenu. Meidän pelaajien läheisten ja muiden ulkopuolisten on kyllä varmasti vaikea päästä meidän pään sisään vaikka tietäisivät, että on peliriippuvuus jollain ihmisellä. Sitä on varmasti helvetin vaikea ymmärtää. Siksi on tärkeä se oma progressio tässä asiassa ja sulla sitä on tapahtunut juuri omasta tahdosta kun muutit asunnosta toiseen ja vaihdoit rutiineja ja ympäristöä.
Itsellä velkaa
20k opintolaina
Ulosotto juuri maksettu pois (6500€)
Pari vuokraa rästissä 2400e, jotka pitäisi hoitaa jollain lailla pois
Perheenjäsenille velkaa yhteensä 10k
Siinä mielessä onnellinen asema, että ei ole sellaisia lainoja jotka korkoa kasvavat, mutta oma mentaliteetti nyt pitää muuttua.
Tein eilen päätöksen että pelit loppuu NYT ja liityin näille foorumeille josta haen vertaistukea.
Moi Möhkö!
Hieno kuulla, että pelaamattomuus etenee! Nostamasi ketjun ansiosta tuli toistamiseen katsottua tuo Ylen jakso. Vanhat, lievästi sanottuna epämiellyttävät muistot, heräsivät kyllä tuosta mieleen, mutta osaapahan olla taas kiitollinen elämäni parhaasta päätöksestä, kun päätti lopettaa kaikenlaisen pelaamisen. Pidetäänhän itsemme jatkossakin pelaamattomalla tiellä!