2 kuukautta alkottomuutta lähestyy. Ei tunnu ponnisteluna, vaan simppelisti arjen positiivisena taustavaikuttajana, raittius<3. Kaikki (no melkein) on paljon täydempää, kauniimpaa ja helpompaa. Itse asiassa alkoholi ei päivittäin päätä vaivaa eikä enää pelota tulevaisuus. Älä ajattele liian pitkälle. Joskus toki kirpaisee ajatus krapulalle menetetyistä päivistä tai juomisen laimentamista muistikuvista. Enkä voi välttyä ajatukselta miksi en päässyt tähän tilaan jo hieman aiemmin. Nuoret, lopettakaa ajoissa. Vaikka eipä se muiden sanomisesta juuri miksikään tule, ensin on omat räpiköimiset käytävä läpi ja vasta kun ongelman on itselleen myöntänyt, voi sille alkaa jotakin tehdä. Alkoholiriippuvuus (monesti myös ”suurkulutus” lue alkoholiriippuvuus-ko ihmisen mielestä täysin hanskassa) on itsensä kieltävä sairaus/tila.
Päivän mietelause:
”No one saves us but ourselves. No one can and no one may. We ourselves must walk the path.” -Buddha
Kaksi yleisintä virhettä kun haluat ja aiot raitistua:
- et hanki mitään korvaavaa mukavaa tekemistä, puuhastelua, harrastusta jne. entisen lipittelyn/pöhnässä olemisen tilalle (jolloin kuten tiedätte aika kuluu huomaamatta)
- altistat itsesi tilanteille ja paikoille, jotka triggeröivät juomishalua. Kuka oikeasti viitsii istua kännisten seurassa cokislasi kädessä ja kuunnella samoja juttuja kolmanteen kertaan? Mikä kaljakarsinaan houkuttelisi muu kuin olut? Miksi et tekisi jotain mikä tuntuu hyvältä? Vaihda seuraa jos kavereiden ainoa harrastus on viinin kittaaminen tai ainakin se, että se liittyy kaikkeen ja kaikkialla.
[size=200]^KA,[/size] [size=150]kyllä näin on ![/size]
Lauantaita vaan! Itsellä raittius kohta kahden kuukauden ikäinen 
Alkoholistin tyypillinen itsepetoslista:
- Eilen tuli otettua muutama (oikeasti ihan reilusti) mutta no problem, ei krapulaa eli ei ongelmaa (oikeasti ei tullut krapulaa koska toleranssi)
- Eilen vaikka oli perjantai, en ottanut (sain juuri ja juuri oltua ilman) eli ei ongelmaa, tänään voi siis hyvällä omalla tunnolla vähän törpötellä.
- Urheilin neljänä päivänä tällä viikolla, oikeat juopot ei sellaseen pysty. Eilenkin vielä 25 kilometrin pyöräily. Nyt voi hyvällä omalla tunnolla ottaa (ja poistaa kerta heitolla liikunnan aiheuttaman hyvän olon tai ainakin minimoida terveysvaikutukset)
- Rapujuhlat on kerran vuodessa vaan. Kuka siellä nyt vissyä juo (ei juuri kukaan koska ko juhlat usein tekosyy vetää viiniä ja tiukkakin sallittua)
- Tänään puoliso sanoi ottavansa muutaman oluen, otan siis minäkin koska se on niiiiin kivaa yhdessä vähän parantaa maailmaa. Voisin tietysti juoda myös vaikka kaffetta tai mehua mutta en halua ( et voi koska alkoholismi huutelee)
- Tänään otan kyllä vähän viiniä illalla että tulee nukuttua hyvin raskaan työrupeaman päätteeksi (paitsi että et nuku hyvin, uni ei ole palauttavaa vaikka sinusta juuri siltä tuntuisikin tai ainakin näin tahdot uskoa)
- Koska pystyin kerran olemaan melkein kaksi kuukautta (oliko se nyt pari kolme vuotta sitten vai miten) ilman alkoa, niin ei mulla mitään suurta ongelmaa ole. Muilla on.
( Lisäksi en viitsi nollata plinkin juoppolaskuria, sillä se näyttää niin paljon kivemmalta kun siinä on näkyvissä valheellinen lukema. Siihen alkaa pian itsekin uskoa)
RAITTIUTTA KAIKILLE SITÄ HALUAVILLE
Riippuvuudesta puhutaan itsensä kieltävänä sairautena ja kuinka totta tuo lopulta onkaan. Kun riippuvuus jyllää aktiivisena, ihminen kieltää ongelman viimeiseen asti. Peittelee, vähättelee ja valehtelee.
Siksi se tärkein juttu esimerkiksi raittiuden saavuttamisessa, on myöntää ongelma. Vasta tuon jälkeen voi alkaa työskennellä itsensä hyväksi ja saada apua siihen.
Minä aina sanon ihmiselle, johon näissä asioissa olen tutustumassa, et mua on turha yrittää kusettaa. Tiedän nimittäin kokemuksesta sen, milloin ihminen lähtee vedättämään. Eikä silti, vaikka minua onnistuisi huijaan, surullisuus tuossa on lähinnä se, et tuo edellyttää samalla sen, et onnistuu huijaan myös itseä.
Sinällään temppu, jolla lopulta vain tulee satuttaneeksi vain itseä.
Hei kaaleppinen (olen vuosia lueskellut juttujasi)^^^^Selvennykseksi ylläolevaan postaukseen: EN puhunut itsestäni. Olen aikoja sitten lopettanut kaunistelun sekä itselleni valehtelun (ja myös ”kunnon” Alkon ottamisen). Tuollaisia tuli kyllä about kymmenen vuotta sitten vielä ajateltua niin jospa ne herättäisivät jonkun muunkin katsomaan oikeasti peiliin. Hissukseen kohti kolmatta kuukautta ja toivon mukaan ensimmäistä kokonaan raitista vuotta
En minäkään kohdistanut kirjoitusta sinuun, vaan ihan yleisellä tasolla asiaa lähestyin. Omalla kohdalla olen havainnut kyllä loputtoman monta kertaa sen, kuinka herkästi vuosikymmeniä vallalla jyllännyt itsepetos aktivoituu, vaikkei kyse olisi päihteitä tai riippuvuuksista laisinkaan. Nuo tietyt, jo varhaislapsuudessa opitut ajatus-ja toimintamallit on tosissaan syvällä ja niiden kanssa saa hetkittäin olla tarkkana.
Totta, itsepetosta voi ”harrastaa” monissa muissakin elämään kuuluvissa asioissa. Voi käydä niinkin että ei enää edes tiedä kuka oikeasti on ja sehän on aika surullista. Mielestäni Suomen päihdehoitomalli (a-klinikat, monet päihdeongelmaisiin erikoistuneet lääkärit, psykiatrit, psykologit…jne) epäonnistuu siinä (liittyy itsepetokseen, Vähättelyyn, valehteluun, salailun kulttuuriin) että se ymmärtää asiakasta liikaa, halutaan olla kivoja ja ikään kuin antaa kivoja vaihtoehtoja eli puhutaan vähentämisestä, juomien laskemisesta, välivesistä tai idioottimaisista lääkkeistä kuten naltreksoni, silloin kuin pitäisi puhua oikeasti vain ja ainoastaan juomisen lopettamisesta aivan kokonaan ja pysyvästi. Terveysvaikutuksiakin Suomessa ennemmin pehmennellään tai vähätellään vaikka alkoholi sairastuttaa ja tappaa enemmän kuin yksikään muu huumausaine (ehkä heroiinia lukuun ottamatta). Raitista lauantaita!
Anteeksi että kommentoin, mutta tuosta kuolleisuudesta tai tappavuudesta minulla on sellaista dataa, että vuonna 2018 alkoholisairauksiin kuoli Suomessa 1683 ihmistä, ja huumeisiin 261 ihmistä.
Eli kyllä se alkoholi on tappavin, johtuen toki siitäkin että sitä käytetään ylivoimaisesti enemmän kuin muita päihteitä.
Päihdehoidoista sen verran, että Suomessa on erittäin toipumiskeskeisiä ja ns. “tiukkojakin” päihdehoitoja, mutta niihin pääseminen vaihtelee suuresti eri puolilla Suomea, vaikka päihdehuoltolaki on periaatteessa sama koko maassa.
Psykiatreille ja psykologeille päihdehoito ei kuulu, eivätkä he edes mielellään ota päihdeongelmaisia hoitaakseen ennen kuin päihteistä on päästy eroon, ja takana vähintään 6 kk raittiutta.
Kaksoisdiagnoosi-potilaat on tietysti oma lukunsa, mutta se on liian pitkä juttu tässä avattavaksi.
A-klinikkasäätiö (tai nykyinen OY) puolestaan tekee polikliinista työtä ja tuottaa erilaisia palveluita, joista yksi on tämä Päihdelinkki. 
A-klinikkasäätiöllä toki on hyvin toipumiskeskeisiäkin hoitopaikkoja, kuten vaikkapa Hietalinnayhteisö. Onko muuten Kaaleppiselle tuttu?
Anteeksi kommenttini vielä kerran. Poistun nyt taas.
Mulle tämä oma kutsumustyö alkoi hahmottua suunnilleen vuosikymmen sitten lähinnä siinä, kun vapaaehtoispuolella kohtasin ihmisiä, jotka tuskailivat juuri sen kanssa kuinka vaikeaa avun saaminen paikoitellen on.
Tuosta johtuen päätin tehdä oman osuuteni asioissa. Olkoonkin, että tarkoitus oli alunperin toteuttaa tuota lähinnä vapaaehtoisena ihmisiä kohdaten.
Lopulta elämä kuljetteli erinäisiin päihdeyksiköihin töihin ja sen kautta hahmottui omanlainen avokuntoutusmalli, jonka tuossa kuluneen 5 vuoden periodilla erääseen kuntayhtymään toteutin.
Nyt samainen rakennusprojekti alkaa naapurikunnassa kun tuonne samankaltaisen sopparin sain tuossa kesän alussa.
Tärkeimpänö kaikessa riippuvuuksista puhuttaessa on havaita se, et niin kauan kuin ihminen kieltää ongelman, ei kukaan voi yhtikäs mitään. Riippumatta siitä, mikä tai minkälainen tuo hoito olisi. Yksi tärkein juttu onkin se, että ihminen havahtuisi. Tuossa koen et kokemuksellisuus palvelee paikallaan, tuomassa konkreettista kokemusta siitä kuinka sokea omalle sairaudelleen voikaan olla. Ei siis ihme, että kokolailla moni ammattilainen on meidän addiktien kanssa pihalla kuin lumiukko.
Kerrassaan erinomaisia näkemyksiä.
Olen ihan samaa mieltä, että kokemus on kova sana.
Vadelmamunkki, niinhän sanoinkin että alkoholi tappaa Suomessa eniten. Huumeista ei omakohtaista kokemusta joten niistä en osaa hirveästi sanoa mitään (heroiinin mainitsin koska sen käyttäjät ovat tietääkseni suurimmissa ongelmissa mitä huumevalikoimaan tulee, toki kuiville pääsy aina joltain onnistuu)
Se on tosiaan ongelma että päihdehoidon taso eri kunnissa vaihtelee aivan liian paljon ja oikeanlaista hoitoa (”Minnesotatyyppistä”, toipumiskeskeistä) on tarjolla melko harvalle, jolla ei itsellä ole varaa maksaa tuota noin 8000 euron suruista hintaa. Maksusitoumusta ei läheskään kaikille siitä mahdollisesti hyötyville järjesty ja osa tosin ei kehtaa (valitettavasti) sitä hakeakaan. Uskon itse alkoholismin hoidossa eniten juuri kokemusperustaiseen hoitomalliin, jossa päihdeterapeutit ovat itse toipuneita addikteja. A-klinikoilla tms on toki paikkansa varsinkin silloin kun ollaan vielä siellä suurkulutuksen tai muunlaisen haitallisen käytön puolella. Että jokaiselle ei sovi sama kaava. Ja niin…ilman ihmisen omaa motivaatiota homma on lähes aina tuloksetonta. Silloin täytyy vaan juoda kunnes (ehkä ajoissa tai usein liian myöhään) herää.
^ Totta, että Minnesota-hoitomalli on joillekin hyvin tehokas ja toimiva, mutta senkin tehokkuutta hieman liioitellaan. Toki sitä liioitellaan, koska monet sitä tarjoavat hoitopaikat ovat yksityisiä liikeyrityksiä.
Totta kai raitistumisprosentti on kova, jos asiaa kysytään heti hoidon jälkeen sen kokonaan läpikäyneiltä.
Valitettava totuus kuitenkin on, että minnesota-hoitoloidenkin asiakkaita retkahtelee hoidon jälkeen ja palaa takaisin lähtöpisteeseen (ellei joudu hautaan), ja lisäksi hoitoja keskeytetään paljon.
Pk-seudulla kunnan maksusitoumuksen voi saada ainakin Kalliolan Myllyhoitoon, joka on minnesota-mallisen hoidon uranuurtaja Suomessa, jo vuodesta 1979 muistaakseni. Helsingin kaupunki on ostanut Myllyhoidon palveluita jo vuosikymmeniä.
Minnesota/myllyhoidossa hoitotulos paranee, jos asiakkaalla on ennestään kokemusta AA:sta ja 12 askeleen ohjelmasta, joita hoidossa hyödynnetään.
Lisäksi näiden hoitojen asiakkaat ovat usein työelämässä ja heillä on raittiutta tukevia elementtejä elämässä enemmän kuin täysin syrjäytyneillä.
Huumeidenkäyttäjien kohdalla hyvää tulosta ovat tehneet pitkät terapeuttiset yhteisöhoidot. Ne eivät ole ihan sama asia kuin minnesota-hoito, mutta niissä voi olla samoja elementtejä. Hietalinnayhteisö, Kankaanpään A-koti, entinen Kiskon klinikka jne.
Toisaalta: ihan kaikissa päihdekuntoutuksissa on hyvin paljon samoja elementtejä ja eri miksauksia samoista menetelmistä. Oli kyseessä sitten minnesota- tai mississippi -hoito, kaikissa hyödynnetään vertaistukiryhmiä ja oman ongelman käsittelemistä eri keinoin.
Oman päihdekokemuksen omaavia työntekijöitä on myös kaikenlaisissa hoitopaikoissa.
Tuo päihdetyöntekijän oma päihdekokemus on muuten hieman kaksiteräinen miekka. Se voi olla hyvä voimavara, mutta riskinä on että päihdetyöntekijä on töissä hoitamassa itseään eikä niitä asiakkaita. Palkallinen työpaikka ei ole kuitenkaan tarkoitettu itsensä terapiointiin.
Toinen paha riski on, että kokemusammattilaisetkin retkahtelevat joskus. Voi käydä niin huonosti kuin tälle Laukkasen Keijolle. (joo, keijolle)
“Kuopiolainen päihdetyöntekijä oli arvostettu narkomaanien auttaja, sitten poliisi pysäytti hänet ja auton takapenkin jalkatilasta löytyi kaksi kiloa amfetamiinia”
yle.fi/uutiset/3-11521586
Raitista huomenta En ole mitenkään yksinkertainen ihminen, joten totta kai tiedän että myös minnesota/mylly -tyyppisten hoitomuotojen läpikäyneitä retkahtelee tai ”palaa kentälle” eli juomaan tai käyttämään. Riippuvuuksien hoitoon ei ole toistaiseksi keksitty ihmekeinoa saati lääkettä. Onnistumisprosentit eri hoitomuotojen välillä toki vaihtelevat ja onnistuminen tietysti riippuu vahvasti myös hoitoon tulevien lähtökohdista (esim. työelämässä vai ei, muita kuormittavia taustatekijöitä esim. hyväksikäyttö/insesti/mielialahäiriöt tai ei, sosioekonominen tausta ja niin edelleen).
Se mihin kuitenkin itse uskon on nämä kaksi asiaa:
- Avun vastaanottamisen suurin este on ongelman kieltäminen ja
- Lähes jokasella on mahdollisuus toipua (ei parantua) päihderiippuuudesta mutta ei muuttua kohtuukäyttäjäksi.
Jälkimmäinen koskee heitä, joilla tietty kynnys on lopullisesti ylitetty (vaihtelee jonkin verran henkilöstä ja henkilöön ja juomiseen johtaneista syistä riippuen)
On myös olemassa KAN-kodit… niissä oleminen ei ole heidän sivustojensakaan mukaan mitenkään käännyttävää vaikka toki raamattu ja Jeesus esitetään toki potilaalle… niissä on raitistunut Lasol-spurgujakin
Raitistuminen tuskin koskaan on aivan lastenleikkiä, mutta mieti näitä seuraavia pointteja. Itse allekirjoitan jokaisen.
- Juominen on loppuviimeksi AINA oma valintasi. Valitset juoda tai olla juomatta. Oma valintasi on myös uskoa juomisellesi keksimiisi tekosyihin tai siihen että juuri sinä et pysty lopettamaan.
- Älä koskaan ajattele, että juominen on kontrollikykysi ulkopuolella. Ei se ole. Se on sinun valintasi. Sinä otat ensimmäisen ja addiktoitunut keskushermostosi vaatii ottamaan kaikki seuraavat, ja sitä seuraavat ja sitä seuraavat…Juominen on 99 prosenttisesti opittu tapa, paha sellainen. (Kyllä, geneettinen alttius ON toisilla)
- Juomahimot ovat (vieroitusoireiden mentyä ohi) vain mielen tuotoksia, ne ovat ajatuksia, ajatukset tulevat ja menevät. Ei ihminen (yleensä) toteuta kaikkia muitakaan asioita mitä mieleen tulee. Himotkin menevät aikanaan ohi. Ja entä sitten jos tekeekin mieli juoda, normaalia, ei tarvitse toteuttaa.
- Kumpi on lopulta ikävämpää a) kärsiä hetken halua juoda tai tuntea jäävänsä jostain hirveän tärkeästä paitsi kun ei juo vai b) täristä krapulassa kärsiä morkkista ja hukata hyvää elämää tällaiseen paskaan? Suhteuta.
- Muuta aktiivisesti ajatteluasi ”ihanan näköinen helmeilevä viinilasi” ”huurteinen tuoppi” ”juhistava kuohuviini”… EI EI JA EI. Sen sijaan käännä ajatuksesi alkoholivastaisiksi (sillä onhan itse aine, mainonta ja yhteiskunnan käytänteet sinut aivopesseet) Alkoholi on liuotin, se on myrkky jota elimistöön kuuluu aivan yhtä vähän kuin viemärinavausainetta, alhoholimainonta, valmistus ja kauppa pyrkii saamaan sinut talutusnuoraan ja paskomaan hyvä elämäsi, kehitä inho ja halveksunta kaikkea alkoholiin liittyvää kohtaan.
- Etsi ja löydä vaihtoehdot rentoutumiseen, sosiaaliseen elämään, nukkumisen helpottamiseen (no nämä usein korjaantuvat kuin itsestään kun lopetat, anna aikaa)
- Älä katso taaksesi, hylkää juova persoonasi. Ole itsesi paras versio.
RAKKAUTTA JA RAITTIUTTA!
”There is no greater misery than false joys.”
Ihana raitis syksyinen päivä ollut<3 voi tätä onnea ja iloa.
Lizzy - Todella hyvä kirjoitus! Kiitos!
Asiat ovat raittiuden ympärillä loppujen lopuksi tosi yksinkertaisia, loppu on vain selittelyä ja lätinää - vaikkakin yleensä todella vaikeaa ja rankkaa sellaista. Henkilökohtaiset syyt ja tilanteet ovat monimutkaisia, mutta perusasia raittiuden ylläpitämisessä on yksinkertainen: kyllä/ei.
Taidan palata tuohon listaasi vielä useimminki…?
Hyvää, raitista lauantaita!
- Raitis päivä
Huomenta Pegasos ja kiitos Muille myös mukavaa lauantaiaamua.
Usein kuulee sanottavan (itsekin lienen tätä lausetta käyttänyt), että juomisen lopettaminen ja raitistuminen on helppoa, korkki vaan kiinni. Siinä se.
Noh, tyrmään tämän ajatusmallin osittain. Ehdotan ja suosittelen VALMISTAUTUMISTA, ryhdy preppaajaksi (ei maailmanloppua vaan uutta alkua varten).
- Ennen kun suljet korkin (hyvä silti jos suljit jo) mieti todella monia asioita valmiiksi: mitä, missä, milloin, kenen kanssa, millä tavoin. Mitä odotat juomisen lopettamisen tuovan elämääsi (hyvää mieltä, TERVEYTTÄ, tulevaisuuden uskoa, ammatin/puolison menoa vaihtoon)? Mitä taas toivot että elämässäsi ei olisi (krapulaa, nuhjuisia saamattomia päiviä, peruttuja menoja)? Missä aiot viettää aikaasi kun et juo (uimahallissa, leffassa, metsässä patikoimassa, monissa mahdollisissa uusissa harrastuksissa)? Kenen kanssa (perheen, parhaiden ystävien, uusien ystävien)? Kenet/keitä sinun ei kannata enää tavata (niitä joiden kanssa ei oikeasti ole mitään yhteistä jos juominen otetaan pois, niiden jotka eivät muuta keksi tai joiden suu napsaa aina huolimatta mitä tehdään, missä ollaan)? Keiden ihmisten kanssa oikeasti viihdyt (ilman juomaakin)? Kenen kanssa juominen aina liittyy ”yhdessä tekemiseen”? Minne ei ainakaan kannata mennä (terassit, tietynlaiset tapahtumat, ravintolat, yökerhot, juominkiin painottuvat juhlat)? Miksi olet siellä ennen käynyt? Minkälaisia pinttyneitä tapoja sinulla on (pe illan viinit, yömyssy, työpäivän jälkeinen bisse, sauna-olut, lenkinpalkitsemis siideri, ruuanlaittoapuna viinilasi, siivouskaljat, mökkiviinit) Minkälaisia uskomuksia (alkoholi ”rentouttaa” ”poistaa stressiä” ”auttaa kestämään kotona”)?
Näitä siis riittää. Mutta yleistyksenä mieti alkuun muutama pinttynyt juttu, jota ei ainakaan kannata tehdä ja tämä on tärkeää: MITÄ TILALLE? Jos vain suljet korkin (joka tietysti pitää myös tehdä
) ja alat riutua päivästä toiseen, palaat juomisen pariin hyvinkin pian. Ja toinen juttu, alkoholiriippuvaisesta ei tule pitemmän päälle kohtuukäyttöjää, ikinä. Pikkuhiljaa huomaat hyvien päätösten lipsuvan ja olet pisteessä nolla.
RAITISTA VIIKONLOPPUA!
- raitis päivä. Kyllä, aion laskea päiviä koska on mielestäni mukava seurata edistymistä ja omien tunteiden, tuntemusten, ajatus- ja käyttäytymismallien muutoksia kronologisesti.
Voisin käytää alkoholia, voisin siis ottaa vähäsen tai vähän enemmänkin. Mutta miksi ihmeessä haluaisin
Alkoholi on myrkky ja vain myrkky, jolla ei ole mitään asiaa temppelini sisäpuolelle.
Tänäänkin olen jo syönyt hyvän aamiaisen, lenkittänyt koiran kauniissa syysaamussa, käynyt salilla ja ehtinyt lukea lehteä. Mitenköhän tämä olisi sujunut ennen kello kymmentä jos eilen olisi marinoinut itseään viinillä? Varmasti aika paljon heikommin ja ainakin kovin väkinäisesti.
RAITTIUTTA VAAN SITÄ HALUAVILLE, SE ON ITSESTÄSI KIINNI<3. (Alkoholi on pelkkä molekyyli, se ei itsekseen tee yhtään mitään, eikä varsinkaan kipua suustasi sisään)