elämän edellytykset

Me Lopettajat
21

Sitä sanotaan hyvinvointivaltioksi. Lienet joskus kuullut sanan? :slight_smile: Sosiaaliturva kehittyi jo 70-luvulla, joten kyllä sinun on ollut pakko kuulla siitä joskus, onhan?

Ne on sitten varmaan kalliita halkoja. Lääkärin määräämiin reseptilääkkeisiin kyllä ihan varmasti pienituloinen saa toimeentulotukea. Ennen, kun sen maksoi sosiaalitoimisto, kuukausittain lähetettiin asiakkaalle ihan maksusitoumus apteekkia varten, jolla sai kaikki julkisen terveydenhoidon lääkärien määräämät lääkkeet. En tiedä onko Kelalla nyt sama käytäntö vakituisen toimeentulotuen saajille, mutta voi olla.

Mikä se taso pitäisi olla? Itse olet usein kertonut, että tulet toimeen muutamalla lantilla kuukauden. Joillekin ei kuitenkaan riitä vaikka saisivat minkälaisia summia. Oiskohan elämäntavoilla jonkun verran merkitystä, kun ei se kalja ja tupakkakaan ihan ilmaista ole. Varsinkin jos niitä ihan päivittäin käyttelee.

Niimpä, saatanan tekosia ovat koulusivistys, tietokoneet ja sosiaaliturva. Agraari-yhteiskunta juu se olisikin jotain. Kirjat pois ja kuokka käteen. Tutkimus, tiede ja sivistys roskikseen, ruoskaa selkään. Ken ei työtä tee, sen ei syömänkään pidö.

Kyllä oli ennen varnhaan paremmin, kun koulun käynniksi riitti se että Isä Meitän oppi lausumaan ja ABC-kirjan tankkaamaan. Ei sillon mistään tieteestä ja opinnoista tarvinnut piitata tai valkolakki päässä keekoilla. Rahvas tiesi pysyä ruodussaan minkä Jumala oli viisaudessaan osakseen säätänyt.

Mitäs me kirjoilla, koulutuksella ja tieteellä tehdään, kun esi-isät pärjäsi pelkällä kuokalla ja Katekismuksella. :bulb:

22

Asumistuen lisäksi voit saada toimeentulotukea, josta olemme itse asiassa puhuneet suurimman osan ajasta.

Paljonko ne sinun asumiskulusi sitten ovat? Minulla ne ovat ne ovat noin 460 - 470 euroa kuussa kun vuokraan lisätään sähkölaskut.
Saahan sitä mökissä asumisesta vaikka miten kallista, alkaa vaikka lämmittää torppaa polttamalla seteleitä takassa, mutta luulisi että omistusasuminen maalla on halvempaa kuin vuokralla asuminen pk-seudulla. Vai onko :question: :confused:

Muistanko oikein, että mainitsit saavasi eläkettä noin tonnin kuussa? Hitsi, vaikka asumiskulusi olisi yhtä isot kuin minulla pk-seudulla vuokra-asunnossa, sinulla jäisi silti käteen kuussa yli 500 euroa elämiseen. Sikäli ei mikään ihme, jos Kelan laskurit ei sinulle mitään avustuksia povaisikaan.

Mutta siis tonni kuussa, ja jaksat ihmetellä jotain 491 euron toimeentulotukea? Olisiko tuo sinunkaan tonnisi ollut mahdollinen sinun iässäsi agraariyhteiskunnassa, vai olisitko joskus ns. vanhoina hyvinä aikoina joutunut huhkimaan töitä joka pennosen eteen?

Kaikkea se viheliäinen nykyajan virkakoneisto saakin aikaan. Kaikenlaisia tonneja kuussa. :bulb:

23

Siihen aikaan itsemurhia tehtiin varmaan puolet enemmän kuin nykyisin, perheenisät pieksi pentujaan ja vaimojaan ja ajelivat näitä talvella lumihankeen, ronskeimmat otti haulikon apuvälineeksi.

Itse oli pärjättävä, ja jos ei pärjännyt niin narun jatkoksi. Sitähän se yleinen asenne vielä minunkin vanhempieni nuoruudessa oli.

Ei sillä etteikö nykyaikana olisi ongelmia. Onhan niitä, ja pahoja onkin. Mutta jotain on ehkä hieman auttanut, että avun hakeminen ei ole enää mikään hävettävä stigma: sen enempää päihde- kuin mielenterveysongelmiin, kuin rahavaikeuksiinkaan.

24

En tosiaan saisi asumistukea. Ja aivan oikein, Vadelmamunkki, minulla on rahaa riittävästi elämiseen. Sekä asumiseen että ruokaan. Ja muhunkin mitä tarvitsen. Eilisen teatterilippunikin maksoin itse, ja omalla kustannuksella sinne matkustin. En minä tosiaan ole nyt yhteiskunnan tuen tarpeessakaan. Ja tiedän, jos sairastun, niin kyllä minut sisälle sairaalaan kannetaan , ei kysytä ovella onko vakuutuksia tai rahaa taskussa. Ihan niinkuin pitääkin, hyvinvointiyhteiskunnassa. Ja vielä toistaiseksi pääsen ihan yhteiskunnan eli osittain itse omistamaani saitaalaan hoidettavaksi, ei tarvitse siinä henkiheittona alkaa järjestelemään kilpailutusta ja laskeskelemaan mihin hoitolaitokseen sitten rahat riittäisivät ja kuitenkin jotain helpotusta vaikka kallonmurtumaan tai halvaukseen saisi. Tulevaisuudesta en tiedä. Herra minua varjelkoon.

Asumistukien suhteen ihmettelin sitä, että jos ihan näillä samoilla tuloilla mökin asemesta asuisinkin vuokralla kaikilla mausteilla ja mukavuuksilla maksaen puolet tuloistani vuokraa tai vielä komeammin omistusosakehuoneistossa josta maksaisin yhtiövastiketta kaikista mukavuuksista niin jo vain, minäpä saisin sitä tukea. Joka kuukausi rapsahtaisi tilille joku saturainen -kymmenessä vuodessa hyvinkin tällaisen tai paremmankin mökin hinta.

Niin että miksen sitten tee niin?
Laiskuuttani, pääasiassa. Kun en jaksa alkaa konkeloimaan. Ei se niin varmaa ole, ettenkö voisi jollain konstilla saadakin lainaa sen osakehuoneiston ostoon, aika pienillä kuluilla se sitten maksetuksi muuttuisi ajan oloon. Sitten sen voisi vaikka myydä ja ryypätä rahat -tai laittaa vuokralle tuottamaan lisää pääomaa. Ei se mahdotonta olisi, ja eiköhän vaan asuntokaupoilla aina joku ole rikastunutkin.

Tosiasia on kyllä sekin, että en minä taitaisi sitä lainaa saada. Kun tulot ovat sen tonnin kuukaudessa eikä vakuudeksi ole tarjota kuin asumiskelvottomaksi luokiteltu mökki jossain hevonkuusessa, niin en ole ihan sitä porukkaa jota pankit nyt lainanottoon houkuttelevat.

Miksi sitten ihmettelen sitä että samoilla tuloilla kalliimmin asumiseen yhteiskunta mielellään antaa tukea mutta vaatimattomaan asumiseen ei, se johtuu kai ihan vaan semmoisesta luonteenpiirteestäni että minä välillä pysähdyn ihmettelemään milloin mitäkin. Minä vaan seison ja toljotan, ihmettelen, karvalakki korvallisella ja kädet syvällä taskussa, suu hiukan raollaan ja toista silmää siristäen, kenties mutistenkin itsekseni, epäilevän ja epäilyksenalaisen näköisenä, ihan niinkuin minulla ei muuta tekemistä maailmassa olisi.
Ei sillä ihmettelemisellä mitään virkaa ole.
Enkä minä sitä ainakaan pelkästään Vadelmamunkkia härnätäkseni tee…

25

Niin, siis asumistukea saa kohtuullisiin asumiskuluihin. Sen varmaan ymmärrämme, eikö niin? Jos ei ole paljon asumiskuluja, ei kenties saa asumistukeakaan. Jos asumiskulut on vähän isommat, tukea voi kohtuuden rajoissa saadakin. Onko tämä siis ihme?
Asunnotonkaan ei voi saada asumistukea, jos asumiskuluja on 0 euroa kuukaudessa. Toimeentulotukea sen sijaan saa: ruokaan, vaatteisiin jne.
Toimeentulotukea saa välttämättömiin menoihin, elleivät muut tulot siihen riitä. Ei sitäkään saa jos muita tuloja on jo elämiseen tarvittava määrä.

Jos haluaa asua halvalla asumiskelvottomaksi luokitellussa mökissä, niin sehän on ihan fine. Ei siitä kukaan härnäänny lainkaan. Samalla mökissä asuvan kuitenkin on hyvä olla härnääntymättä siitä, että jotkut haluavat asua kodeissa jotka voi luokitella asumiskelvollisiksi. Joissa on sähkä, juokseva lämmin vesi ja kiinteistöhuoltofirma tekee kunnossapitohommat. Se kun ei kuitenkaan ole millään muotoa epäekologisempaa tai epäeettisempää kuin mökissä asuminenkaan.
Vielä jos palveluita on lähellä taikka hyvä mahdollisuus käyttää joukkoliikennettö, ei tarvitse omaa moottoriajoneuvoakaan jolla rikastuttaa ylikansallisia öljy-yhtiöitä ja tuottaa päästöjä ilmakehään.

Yleensäkin kerrostaloasuminen säästää luontoa verrattuna siihen, että kaikki suomalaiset levittäytyisivät omiin mökkeihinsä tai omakotitaloihin pitkin maata, jolloin metsiä ja muuta luontoa pitäisi tallata tonttimaaksi valtaisat alueet. Meneehän sitä kyllä parkkipaikoiksikin aika paljon, koska auton omistamisen tärkeys.

26

Oi, minä tykkäisin asua “asumiskelvottomissa” mökissä, keskellä korpea, ehkä järven rannalla. Se oli suuri haaveeni kun raitistuin. Päästä erakoksi jonnekin kauas pois. Minulla oli suunnaton tarve päästä aina vain luontoon. Toiset meni kaikenlaisiin muihin rientoihin ja minä metsään. Toki kävin myös riennoissa minäkin vapaa-ajalla ja harrastuksissa, mutta toinen puoli halusi metsään, omaan rauhaan. No, en päässyt sinne mökkiin, kun ei rohkeus riittänyt yksin lähteä, mutta kuvittelin että se pikku asuntoni oli se keidas, kun suljin oven niin muu maailma jäi ulkopuolelle ja ovesta ei tullut sisään kuka tahansa.
Jälkeenpäin olen ajatellut että alkoholismin myötä elämäni meni niin repaleiseksi ja toisten mukana menin vaikken halunnut kun oli pakko mennä, kun raitistuin ei enää tarvinnut lähteä mihinkään sellaiseen mihin en halunnut. Ja alkoholin tarpeen takia siedin asioita joita en enää siedä. Kotini ei ollut juovana aikana se turvapaikka joksi olin kuvitellut sen olevan.
Alkoholismin pakottamana jouduin lipsumaan arvomaailmastani, hyvistä periaatteista, kasvatuksesta jonka sain, en kyennyt pitämään edes omaa kotiani turvallisena niille jotka siinä asuivat. Se on varmaan monen äidin ja isän ahdistus kun tajuavat minkä voiman kanssa ovat taistelleet ja hävinneet sille.
Ihan sama asuuko torpassa vai suuressa omakotitalossa tai kerrostalossa, jos ei ole rauhaa ja sopua niin avustuksilla ja rahalla ei sitä saa.
Hyvää arkista maanantaita ja lähdenpä jatkamaan näitä arkisisia askareitani tässä pikku asunnossani.
Tulot ei muuten vaikuta siihen jos asuu toisen kanssa, se on 417e, yksinasuvalla enemmän.

27

Siinäpä se.
Kesällä voi todella selviytyä nollaeuron asumiskuluilla.

Talvella on asunnottomankin todellisuudessa jotenkin asuttava. Asumiseen menee rahaa, vaikkei asuntoa olisikaan.
Asumistukea tarvitsisivat asunnottomat jopa kipeämmin kuin ne joilla pysyvä asunto on.

28

Näyttää olevan toistakymmentä astetta pakkasta tänä aamuna.

Näinä aamuina tuntuu aika selvältä, että asuttava on, jollakin tavalla. Ei se asuminen itse asiassa ole ongelma, ellei sitten aseta itse vaatimuksia että on asuttava nimenomaan jollakin määrätynlaisella alueella tai että asumiseen kuuluu joku valittu määrä erilaisia mukavuuksia.

Vuosia, oikeastaan jo vuosikymmeniä jatkuneesta tilapäistuloisuudestani huolimatta on toki minullakin vaihtoehtoja mihin pääni kallistan.

Onhan se niin oltavakin, että ihmisellä on oikeus asua missä haluaa.
Mutta onko yhteiskunnan velvollisuus täyttää ihan kaikki toiveet, esimerkiksi rahoittamalla asumista jokaisen itse asettamien vaatimusten mukaan?

On selvää sekin, että jos työpaikka on jossain, niin on oikein että yhteiskunta tukee asunnonsaantia kohtuullisen matkan päästä -tai järjestää kulkuyhteyksiä. Pidetään pyörät pyörimässä. Mutta, jos nyt minulle tulisi mieleen, että tykkäisinkin viettää eläkepäiväni vaikkapa Helsingissä tai Tampereella , niin onko se nyt ihan yhteiskunnan velvollisuus sitä minulle rahoittaa? Ehkäpä olisi ihan oikein ja kohtuullistakin sanoa minulle että äläpäs viitsi. Jos kerran olet parhaan työkykysi vuodet laittanut rahasi hummaamiseen niin älä nyt yritä tehdä muista maksumiehiä elintasosi nostamiseen muita paremmaksi. Niin ikävältä ja pahantahtoiselta kuin minusta voisi kuullostaakin.

Ja vaikka olen sitä mieltä, ettei yhteiskunnalla ihan rajattomia velvollisuuksia minua kohtaan pidä olla, niin ei se silti taitaisi minua estää yrittämästä, jos semmoisen ajatuksen nyt päähäni saisin. Kyllä minunkin moraalini venyy ja itsekkyys nousee, jos johonkin asumispaikkaan tai muotoon sattuisin tykästymään. Hyvinkin voisin laitytyaa asumistukihakemuksen ihan just parhaaksi katsomalleni paikkakunnalle. Ihan siksi, että “niinhän mutkin tekevät”. Miksi juuri minä luopuisin mahdollisuudesta kahmaista hiukan lisää mukavuutta elämääni?

Mutta kun ei tuokaan asia tunnu niin tärkeältä että viitsisin -elämä kun on kovin mukavaa ihan tämmöisenäkin.

29

Kyllä nykytuilla pärjää aika hyvinkin jos on vielä jaksamista ja keksii elää
vähällä ja käyttää hyväksi kaikki mahdollisuudet vaikkapa ruokajakelut.
Sitten jos on läheisiä ja kavereita nin aina porukalla pärjäilee paremmin.

Asuntokin on tänäpäivänä jokaisen saatavissa jos sen pystyy pitämään, monia
tukea antavia järjestöjä on tuohon isommilla paikoilla ainakin. Pienemmillä ei kai
niinkään, mutta niissä sitten ihmiset huolehtii enemmän muista ihmisistä ja ulkona
ei tsida kenenkään tarvita kauempaa olla.

Eli pahimmassa asemassa ovat sellaiset nistit ja juopot ja mielenterveysongelmaiset,
jotka eivät pysty pitämään asuntoa, eivät asuntoa hakemaan. Eivät sopeudu jostain
syystä asumaan omassa tai minkäänlaisessa tuetussa asumismuodossa.
Ehkä on joitakin, jotka eivät tiedä asioista tai eivät jaksa tai alua ottaa selvää.
Ovat syistään niin syrjäytyneitä,etteivät ole oikein tämän yhteiskunnan jäsiniä enää.

Aina tuollaisiakin on, ei varmaan kovin monia. Suurin osa asunnotomista sitten lienee
toisten nurkissa oleilevia. Pienen aikaa yhden luona ja kun tämä kyllästyy seuraavan luo.
Aikansa tuota voi jatkaa jos on läheisiä ja kavereita joille tuo käy. Jossain vaiheessa kai
loppuu paikat ja silloin on keksittävä jotain muuta.
Voihan joku miettiä, ettei tuollainen oikea asunnotton ole vaan ei tuokaa aina niin herkkua
ainakaan kaikille ole.

Itse ainakin olen niin viluinen, että pakko antaa kiitosta systeemille kun saa olla lämpimässä
ja on oma asunto mahdollista pitää. Kyllähän systemissä on parannettavaa aina ja epäkohtiin
helposti jumittuu vaan mikään systeemi ei ole kaiaukoton ja siksi on minusta vastuu jokaisella
koettaa auttaa apua tarvitsevaa.

30

…

31

Eiköhän liene niin, että ensin pitää olla se asunto siellä jossain paikkakunnalla, ennenkuin siihen voi hakea asumistukea. Kas kun asumistukihakemukseen tulee liitteeksi kopio vuokrasopimuksesta, talonkirjaote tai muita tositteita asunnosta.

Missä paikkakunnalla asuminen on muuten mielestäsi “mukavuutta” ja millä paikkakunnalla asuminen olisi epämukavuutta? :smiley:

Ja jos joku paikkakunta on mukavampi kuin toinen, niin miksi asua sillä epämukavammalla paikkakunnalla?

32

Totta. Mehän ollaankin joskus keskusteltu paljonkin näistä asunnottomien asumispalveluista. Muun muassa siitä, että pitääkö niiden olla päihteettömiä tai päihteellisiä. Tietysti parasta on jos ihminen pääsee ihan itsenäiseen asumiseen (vaikka Kelan asumistukea saadenkin) jossa saa ihan itse päättää että käyttääkö päihteitä vaiko ei, mutta kun monet on juuri päihdeongelman takia asunnottomaksi alunperin joutuneet.

Kysyit, onko yhteiskunnan velvollisuus rahoittaa ihan mitä tahansa asumista? No, ei kai ole, eikä yhteiskunta niin teekään. Ei voi mennä asumaan palatsiin tai hotelli Kämpiin, ja maksattaa sitä Kelalla.
Lakipykälissä toimeentulotuesta ja asumistuesta mainitaan kohtuulliset asumiskustannukset, ja kohtuuden kriteerit löytynevät edelleen Kelan sivuilta.

Mutta entäpä se asumispaikan valinta? Eikö asuminen mökissä tai omakotitalossa ole kuitenkin tarkemman valinnan tulos, kuin asuminen jossain kaupungin vuokra-asunnossa, jollaisissa suurin osa pienituloisista suomalaisista asuu?

Ja palveluiden läheisyys? Voisimme tehdä vertailua vaikkapa siitä, millainen matka kotiovelta on joihinkin peruspalveluihin?
Tässä minun etäisyyksiäni:

ruokakauppa 50 m, kirjasto: 50 m, Alko 2 km, apteekki: 500 m, posti 500 m, pankki 2 km, terveysasema 2 km, kuntosali 2 km, uimahalli 2 km, supermarketti 2 km, metsä 100 m, juna-asema 6 km, lentoasema 20 km, bussipysäkki (paikallisliikenteen) 100 m.
Työmatka viimeisimpään työpaikkaani 15 km.

No okei, Alko, metsä ja lentoasema eivät ole peruspalveluja, mutta kuriositeettina mainittu. :slight_smile: Millaisia etäisyyksiä teillä on palveluihin tai duuneihin?

33

Harvemmin työmatkani ovat alle 15 kilometrin olleet. Toki joskus, mutta yleensä on enemmän.

Nyt kun taas vähän jotain lyhytaikaista ansiotyötä on joinakin päivinä ollut, niin minulle on tullut työmatkaa yhteen suuntaan n. 45 kilometriä. Ensin työkaverini luokse aamulla n. 15 kilometrin päähän ja siitä sitten hänen kanssaan jatkamme vielä 30 kilsaa.
Eikä se ole lainkaan pisimpiä matkoja.

Näissä hommissa kun pitää vielä kuljettaa melkoinen määrä työkaluja mukana, niin ei se aina polkupyörällä ja linja-autolla tahdo onnistua.
Ihan eri asia tietysti, jos olisi ns . pysyvä työpaikka, jossa työnantaja huolehtisi laitteista ja materiaaleista ja homma olisi sillä selvä että itsensä järjestäisi sovittuun aikaan aina samaan paikkaan -osaiskohan niin helpolla ollakaan?

Juu, minunkin mökistäni on muuten lähimmälle bussipysäkille vajaa parisataa metriä. Pieni varjopuoli siinä on se, ettei siitä kulje enää linja-autoja kuin koulupäivinä, silloinkin joskus puoli kahdeksan aikaan yksi menee yhteen suuntaan ja iltapäivällä kolmen aikaan se menee toiseen suuntaan. Eli ei sillä bussilla ainakaan työläinen voi ajella. Lähimmät sellaiset bussit joilla voisi päästä johonkin suuntaan ehtiäkseen jonkinlaiseen ansiotyöhön tai sieltä takaisin kotiin, kulkevat kuuden kilometrin päästä.

34

^ Olihan tuo minunkin 15 km kieltämättä suhteellisen lyhyt -tai sanotaan kohtuupituinen- työmatka pääkaupunkiseudulla, koska täälläkin päin monet tekevät paljon pidempää työmatkaa. Helsingissähän käy töissä porukkaa joka puolelta Uuttamaata, tai jostain Riihimäeltä asti.
Pelkkä metrorata on nyt noin 35 km pitkä, ja venyy lähivuosina 40 kilometriin. Sen länsipäässä on Espoonlahden taajama-alue, ja jos se olisi itsenäinen kaupunkinsa, se olisi asukasluvultaan jotakuinkin Kouvolan kokoinen. Huomattava osa tästäkin porukasta käy töissä Helsingissä, eli noin 20 - 30 kilometrin päässä kotoa.
Julkinen liikenne pk-seudulla on tosiaan suht kattavasti järjestetty, josta voi olla tyytyväinen vaikka siitä paljon debattia kunnallispolitiikassa käydäänkin. Tamperehan on myös seutua, joka on kunnostautunut julkisen liikenteen kehittämisessä. Siellä taisi liikennöidä Suomen ensimmäinen sähköbussi (“nysse kulkee sähköllö”)

Mutta elämähän on valintoja, ja asumispaikka ja työpaikka ovat myös valintoja, vaikka moni voi toki tuntea niidenkin olevan jonkinlaista “pakkopullaa.”

Mitä tulee työvälineisiin, niin työnantajahan on suorastaan velvollinen järjestämään ne. Samoin kuin asianmukaiset työvaatteet ja varusteet, jos sellaisia tarvitaan. Yrittäjä on tietysti itse oma työnantajansa. Meillähän on Suomessa kuitenkin kohtalaisen hyvä lainsäädäntö työturvallisuuden ja työntekijän aseman suhteen, josta toki ammattiliittojen historia ansaitsee peukutuksen.
Rakennusmiehiä askartelee parhaillaan kotitaloni ulkorakenteiden kimpussa. Kovasti tuntuisivat puheesta päätellen olevan venäläistä ja virolaista työvoimaa. Tietänevätkö kaiken tarpeellisen suomalaisesta työlainsäädännöstä, mene tiedä.

35

Vadelmamunkki kirjoitti:

Monille tämä ei ole pelkkä valintakysymys. Pääkaupunkiseudun hintakehitys on ollut aivan tolkutonta, ja monille se on karannut täysin käsistä. Jos omillaan haluaa tulla toimeen (ilman tukia), täytyy palkkapussin olla suhteellisen lihava. Ilman pääomaa ei pääse käsiksi omaan asuntoon, ja vuokrat ovat kiskuriluokkaa. Pätkä- ja silpputyöllistetyt, eläkeläiset ja matalapalkkaiset kärsivät tästä eniten. Pienemmillä paikkakunnilla olisivat edullisemmat elinkustannukset, mutta työpaikkoja on vastaavasti vähän. Syntyperäisenä stadilaisena tein päätökseni jo vuosia sitten pakittaa tästä hulluudesta, ja nyt asun viidenkymmenen kilometrin päässä Helsingistä. Asunto on oma ja velaton, enkä lottovoitonkaan osuessa kohdalle muuttaisi enää synnyinkaupunkiini. Stadiin pääsen junalla silloin harvoin kuin haluan, ja etänä pystyn opiskelemaan ja tekemään töitä. Kaikki eivät ole näin onnellisessa asemassa, ja säälinsekaisin tuntein ajattelen niitä ihmisiä, jotka joutuvat tekemään minimipalkalla raskasta työtä ja lihottamaan siinä sivussa asuntosijoittajien pankkitiliä. Kun olisikin se viisasten kivi, jolla tilanteen saisi muuttumaan inhimillisemmäksi (auttaako enää äänestäminenkään?).

36

^ Suomalaiset arvostavat tosiaan yleisesti asunnon omistamista (ei kaikki mutta monet) ja omistusasuntoa pidetään jotenkin “enemmän kotina” kuin vuokra-asuntoa, vaikka molemmista menisi kuluja kuukausittain.
Monissa muissa maissa asunnon omistaminen ei ole yhtö tärkeää, ja esim. Roman Schatz heitti retorisen kysymyksen, että pitäisikö maitoa juodakseen omistaa lehmä.

Näin kieltämättä monin paikoin on, mutta ei onneksi ihan koko pääkaupunkiseudulla. Kuntien omien vuokra-asuntojen vuokrat ovat nippa nappa siedettävyyden rajoissa, niin että niissä pystyy asumaan ilman tukia vähän pienituloisempikin.

Esim. minun kämppäni vuokra on 438 euroa kuussa (ensi vuonna 450), joten minä olen pärjännyt ilman tukia ihan sosiaali- ja terveysalan palkoilla. Ja jopa työttömänä ilman muita tukia kuin ansiosidonnainen työttömyysraha.

Minäkään en asu ihan Stadissa, mutta sellaisen mukavan puolen tunnin metro- ja bussi -sujahduksen päässä. :slight_smile:

37

Muualla maailmassa on vuokra-asuminen tosiaan enemmän se normi kuin asunnon omistaminen. Suomessa elää vahvasti “oma tupa ja perunamaa” -mentalitetti, ja se on ollutkin oikeastaan ainoa keino kartuttaa varallisuutta. Nyt kun hinnat ovat nousseet taivaisiin pääkaupunkiseudulla, on tämä säästämistapa mennyttä. Jos sukan varresta ei löydy 20 % asunnon hinnasta ostokämppään, on vuokralla olo ainoa vaihtoehto. Vuokran hinnalla lyhentäisi jo kivasti asuntolainaa, mutta kun ei niin ei. Asuntorakentamisen laatu on nykyään välillä sutta ja sekundaa, joten uusikaan talo ei välttämättä ole se onni ja autuus. Elä siinä sitten kalliissa betonielementtikuutiossa rakennusvirheiden ja mahdollisten homeongelmien keskellä. Uusi tapa myydä asuntoja “halvalla” mutta ison yhtiölainan kera tulee vielä olemaan monelle, niin sijoittajille kuin tavallisille asukkaille, aikamoinen sudenkuoppa.

38

Totta. Työpaikkoja Helsingissä varmasti on, ja asunnot vastaavasti todella kalliita.
Joskus se voi olla ainoa vaihtoehto työnsaantiin, asua Helsingissä.
Opiskelupaikkoja varmasti on muuallakin, pitkäaikaistyöttömälle, jolle ei löydy Helsingistäkään sopivaa työpaikkaa, ja eläkeläiselle (ellei sitten ole koko elämäntyötään sijoittanut juuri asuntoon Helsingissä) ei kai ole mitgenkjään vältämätöntä asua juuri siellä?

39

Moikka.
Nyt kun ollaan perusteellisesti jo käsitelty asuminen ja raha-asiat niin siirrytäänkö jo muihin elämälle tärkeisiin aiheisiin?
mitä mieltä olette valehtelusta? Sepittämisestä? toisten manipuloinnista valehtelemalla. Puijaamisesta?
Päästä pälkähästä menemällä siitä mistä aita on matalin?
:laughing:

40

Oikeastaan ansaitsisi ihan oman ketjunsa, tuo sinisilmän ehdotus keskustelunaiheeksi.
Mutta, kun nämä muutenkin rönsyilevät niin onko sillä niin väliä.
Elämän edellytyksiin voidaan aina palata.
Aihe ja aloitus oli joka tapauksessa hyvä. Kiitos, Sinisilmä!

“Vaihtoehtoisten totuuksien” aikaa eletään. Kuten ennenkin. Ei se uutta ole. Kaikenlaisia uskomuksia ja selityksiä milloin minkäkin asian synnystä ja syistä, seurauksista ja tarkoituksista on riittänyt kautta historian.
Ja aina on törmätty olemassaolevaan totuukeenkin, ja aina on perusteltu huuhaata sillä että voishan se näinkin olla, kun ei tätä voida sataprosenttisesti kaikilta osin valeeksi todistaa -ja kun minä näin uskon niin onhan minulla oikeus uskoa mihin haluan.

Kaikki valehtelijat eivät ole sitä edes tahyallisesti. Monet todella uskovat juttuihinsa, ja jonkun muun kauan sitten liikkeellelaittamiin juttuihin vaikka niissä ei totuutta olisi muuta kuin siteeksi, ympäripyöreinä fraaseina joita voi epäilijöille esitellä ja kerrtoa erttä kun kerran tämä osa on totta niin onhan toki kaikki muukin.

Hyvä tarina vaatii pienen todellisuuskosketuksen. Juuri sen verran että kuulijasta alkaa tuntumaan että kai se olisi voinut noinkin olla… ellei just nyt tässä tapauksessa niin jossain muualla sitten. Tarina jää elämään, kiertämään, ja kun se on tarpeeksi moneen kertaan kuultu niin se alkaa tuntumaan todelta jo siksikin että sehän on niin tuttu tarina, ei sitä nyt kukaan keksinyt ole.

Ja kun “vaihtoehtoisia totuuksia” , eli vain pieneltä osin tosia asioita joissa pienen totuudenhivenen mukana syötetään iso kasa huuhaata, tulee tarpeeksi paljon, ei kriittisinkään kuulija tai lukija jaksa ajatella kaikkea loppuun asti. Ihminen väsyy ja luovuttaa. Päästää läpi harkinnastaan ja siellä’ ne sitten ovat, aivojen tiedostoissa, valmiina vaikuttamaan ajatteluun ihan jonkun muun asian yhteydessä.

Totuuden vierestä kulkeminen on ongelma, kyllä vaan.

Mutta minkähän sille vois tehdä?