Elämää yksin

Me Vähentäjät
21

En mene lääkäriin enkä sitä tässä perustele koska ei tarvitse. Täälä voi kertoa itsestään juur sen mitä haluaa.

Tekemistä, kodin ulkopuolella toimintaa. Olen mukana vapaaehtoistoiminnoissa nykyään ja se on kyllä palkitsevaa. Käyn vanhuksen kanssa kävelyillä ja kaupassa. Oon valikoinut silleen että pääsen kävellen, ei tule mulle kuluja.

Joku neulontakero vois olla ok, en vaan ole mennyt. Oon ihan hyvä neuloja ja eihän niissä pitäsi itseään vertailla, mutta. On asioita ja paikkoja joissa tunnen alemmuutta tai jotain sellasta vaikka ei tarvitse. Tietyssä määrin tällasta toimintaa voi kokeilla, mutta on raja mikä aiheuttaa vaan lhisää sanotaan vaikka henkistä huonoa vointia.

Salilla en käy, sielä en koe alemmuutta tai vertailua, mä vaan häiriinnyn ihmisistä että salin pitäsi varmaan olla täysin tyhjä että rentoutuisin. Kuulokkeet ei auta, kokeiltu on. Ja mulla on välineitä kotona kahvakuulaa, steplautaa jne. Eilenkin sit tein suunnitellun kahvakuulan vaikka ensin alottaminen tuntu vaikeelta.

3 tykkäystä
22

Ei tietenkään tarvitse kertoa, pahoittelut, viestini taisi olla tökerö. Tarkoitus oli heittää pallo omiin ajatuksiin peilailtavaksi, ei niin, että jaan täällä suoria neuvoja jne., mutta se ei nyt tainnutkaan käydä viestistäni ilmi niinkuin ajattelin. Isot pahoittelut, toivottavasti en loukannut sinua.

Mietin juuri esim. vapaaehtoistyötä. Tuo on hyvä. Olen harkinnut itse myös näitä, mutta elämä on tällä hetkellä tupaten täynnä näitä ei niin vapaaehtoisia töitä, niin odottaa aikaa parempaa.

Tärkeä pointti tuo että joku asia voi myös syystä x lisätä omaa tukalaa oloa. Ei se aina mene niin että lähdet vain ihmisten ilmoille ja sitten voit automaattisesti paremmin, kokemusta on. Joskus on parempi jättää menemättä. Mutta oman ajatuksen mukaan ja itseensä luottaen.

Minä en saa aikaiseksi liikunnan suhteen oikein mitään, jospa keväämmällä sitten..

2 tykkäystä
23

Riippuvuus. Aineeseen kohdistuvia, Sokeri, rööki, huumeet, alkoholi jne. Miksi välillä helppoa välillä ei. Itse nyt tässä eläny ihan normiarkee eikä kaupassa käydessäkään mitään himoja, alkholi ei herätä mitään kiksejä hyllyn ohi mennessä. Hmm, oikestaan mun ajattelu meneekin tässä siihen, että esim minä oon ollu tunnejuoja, tunnesyöjä. Toki riippuvuuskin on, mutta aina joku tunneperäinen olo ajanu juomaan/syömään. Jos mulla on suht ok olo niin en koe vetoa kumpaankaan.

Miten sitä sais, lopultakin, elämänsä tällaseen kohtuu neutraliin olotulaan koska tää tukee raittiina oloa. Onks mun elämä vaan niin stressaavaa, plus kaikki menneisyys mikä aina vaan kulkee mukana, elämä on nyt ja tulevassa, mutta menneisyys vaikuttaa muhun aina vaan, joka helvetin päivä.

Kukaan ei pakota juomaan. Muistelin elämääni taaksepäin niin muistan yhen jakson kun mun puoliso aina perusteli miksi juodaan, lopulta me juotiin joka perjantai, useimmiten myös lauantaina, joskus sunnuntaina muutamat. Hirveetä. Kun erottiin muistan ekan perjantain, mun ei tarvii juoda. Muistan paikankin missä olin ja mitä tein.

Oon pysytellytkin erossa miehistä kauan, kun varmaan ahdistun ja juon ja syön, sekä monilla muillakin on toi sama että miehet juo usein ja siinä sit tulis itse otettuu samalla.

Tai sit on ollu raivoraittiita jotka kieltämy mua ottamasta yhtä saunaolutta. Onkohan noilla vielä vaikutusta, että koska elän yksin kukaan ei määrää mua.

Toosi kauan sitten oon nähnyt aivan liikaa alkoholin haittoja, siskon mies, oma isä. Ja jo mainitut seurustelukumppanit tai puoliso.

Elän yksin, mutta näin tän täytyykin jatkua.

2 tykkäystä
24

Hyvin meni viikon pahis perjantai. Ei mitään himoja. Ruokaa yllinkyllin kotona, sopivasti herkkuja ja erilaisia sokerittomia juomia. Juominen auttaa, kait se muistuttaa tissuttelua että on pullo, lasi, joku koko illan vieressä.

Tein ilman rahaa, olis voinut olla en olis ennyt mihinkään, pienen iltakävelyn pubikadulla. Katselin pöydissö istuvia ihmisiä, tykkään olla kännissä, tai tykkään siitä turtuneesta olosta, jostain, mutta loppupeleissä minä yksinäinen kaipaisin vaan sellasta mitä näin, porukalla jutustelua tai kahden kesken, olla ihmisten seassa niikuin vapaalla. Yksin kotiin eristäytyminen ei pitkässä juoksussa ole hyvä.

Viikko sitten poikkesin kahdessa pubissa, jotenkin sitä kuvittelee joku tulis kysyyn saako istua, eihän kukaan koskaan tule, eikä ole koskaan tullutkaan. Ja kännissähän ne olisi? En tee mitään kännisellä juttuseuralla.

Ristiriitaista? Haluun joku puhuu mulle, luulen pubissa niin käy, samaan hengenvetoon totean niin ei tapahdu enkä sellasta halua!

Vuosia olen näitä pohtinut ja kyllä syyt oon tiennyt, niiden itselleen ääneen sanominen ja ylös kirjottaminen (myös mukana kulkevaan vihkooni) auttaa.

Nyt pitää poistua hommiin varmaan joku tärkee ajatus jäi viel pois..

2 tykkäystä
25

Syöminen. Olen sitkeesti opetellut ei tvtä tai muuta kun syön. Koko elämäni oon syönyt vaikka tvtä katsellen. Josko söis vähemmän kun aistii paremmin ym, monille tää auttaa jopa laihtumaan. Illalla söin pimeessä ja katselin ikkunasta, kerrostalokompleksi, iso sisäpiha, paljon valoja mitkä ei oo valaistustarkotuksessa, taloja siis valaistaan niiku koristeena vai mikä sille on oikee sana. Kaupungista näkyvät korkeat mainosvalot, yritysten neonvalot tolpissa. Kaunista.

2 tykkäystä
26

Todella hyvä harrastus tuo ruuanlaitto.

Kokeilin joskus raaka/elävää ruokaa sisältäviä reseptejä. Oli todella makunystyröitä hivelevän ihania varsinkin jälkiruuat.

Olin tässäkin asiassa liian äkkiä toteuttava suorittaja. Vatsa ei ollut valmis niin äkkinäiseen muutokseen. Olisi pitänyt malttaa pitää jonkinsortin siirtymävaihe. Niinhän se hyväätekevä ruokavalio loppui lyhyeen.

Se hyöty kokeilusta on, että nyt lautasmalli toteutuu: Tykkään mielettömästi erilaisista kaalisalaateista ja ovat edullisiakin.Säilyvät jääkaapissakin pari päivää hyvin.

Opettelin tekemään hapankaalia. Se kun sopii paremmin herkkävatsaisille.

Kevättä kohti mennään. Hyvä, kun pakkanen välillä hellittää.

2 tykkäystä
27

En ole koskaan käynyt missään klinikalla puhumassa. Onko niistä apua? Merkitäänkö ne oma kantaan? Tämä kun en voi puhua kelleen, on raskasta.

Törmäsin netissä eilen adhd asioihin, niin allekirjotan sen henkilön tarinan. En koe olevani lainkaan alkoholisti vaan miten hän kuvaili, owerwhelmed. Jatkuva hälinä, asiat sinkoilee, koko ajan joku prosessi päällä. Joo on diagnosoitu adhd ja aika varma jonkun asteen autismi. Mun puolen suvussa on paljon näitä, periytyy.

Kahlasin sen Annie Gracen kirjaa läpi, en saanu mitään kiksejä. Hyvin samaa kuin Sober Leon, sama linja. Juhani Seppäsen kirjan kahlasin uudestaan läpi myös. Karua.

Mihin mä eniten uskon, niin neurologiaan, adhd ilman hoitoa (minä), traumat, vaiennettu lapsuus, Juha Klaavu Kehityksellinen trauma. Nämä saa juomaan, ei riippuvuus eikä alkoholismi. Mähän en ole koskaan uskonut alkoholismiin erillisenä sairautenakaan. Ei ole nikotinismia, karkkismia, sokerismia, pelismiä, vain alkoholia liikaa juoville on nimike.

Kaikki ovat yhtälailla riippuvuutta johonkin tekemiseen mikä se kelläkin on, vaihtelee.

1 tykkäys
28

Päihdepolikäynnit julkisella merkitään omakantaan kyllä mutta siinä on porsaanreikä; omakannassa voi estää päihdehuollon tekstien näkymisen muille. Se, onko se sitten järkevää, on eri asia. Mikä sinua siinä huolestuttaa että ne kirjataan?

1 tykkäys
29

Itse olen saanut apua päihdepolilta, sieltä saamani apu on ollut aivan ratkaisevan tärkeää. Kantani pursuaa erilaisia käyntejä, mutta millään tavalla se ei ole haitannut. Ei niitä kannata pelätä.

3 tykkäystä
30

Tosiaan enpä muistanut tätä ominaisuutta.

Huolestuttaa se, että vaikuttaa muuhun hoitoon jos tarvitsen. Enkä täysin luota keneenkään, mun ominaisuus opittua elämän varrella.

1 tykkäys
31

Tää sama pelko oli itselläkin alkuun mutta aivan turhaan! Ainoa mihin on vaikuttanut, on yhdellä lääkärillä mun rauhoittavien uusimiseen. Ei muuhun. Suosittelen lämpimästi menemään juttelemaan :heart:

1 tykkäys
32

Ja nykyään kun on tämä huoli ilmoitus mahdoolinen, minusta se on ihan perseestä. Kuka vaan voi tehdä kenestä vaan sellaisen. Ihmisiltä on viety osittain itsemääräämisoikeus. En tosin ole asiaan perehtynyt miten se toimii käytännössä.

Näiden ajatusmallien takana on turvattomuus.

33

Rauhottavat. Multa ne otettiin noin vaan pois koronan alkukeväänä, koronalla ei osuuttaa muistan vaan sen kevään se oli hirveä ja silloin mun juominen lisääntyikin. Ei ollu voimia vaatia hoitoa, mulla siis oli ollut vuosia tarviitavana rauhottavat. Sit ne vaan sanoi ei uusita eikä lääkäriaikaakaan tarjottu. Mun ensimmäiset ostokset oli lonkeroa kun koronasulut alkoi.

34

Samalla tavalla kuin lastensuojeluilmoitus. Ne soittaa ja kyselee, saattavat tulla käymään (sovitusti). Jos ei ole tarvetta avulle, asia jää siihen ja jos haluaa niin saa apua esim.kotiin. Ei sitä pelätä tarvitse :heart:

35

Joo niiden uusinta on kyllä nykyään monessa paikkaa kiven takana. Mulla onneksi sama hoitokontakti ja lääkäri (tosin yksityisellä) ollut jo 8 vuotta (lääkkeet 30 vuotta) niin ei ole ollut ongelmaa kun tietää taustat ja käytön määrän.

36

Poistettu

37

Joko kyllästyin sivustoon. Olen ollut täällä joskus ennenkin, en muista milloin. Aika varauksella tulin nytkin tänne, koska oon huomannut joskus täntyyppiset vaan lisää henkistä pahoinvointia. Enhän oo koskaan hyötynyt esim mistään ryhmistä. Ja moni nettisivu lisää vaan pahoinvointia. Oon erityisherkkä ja muutenkin sellanen että otan helposti kantaakseni taakkaa mikä ei kuulu mulle. Tästä hullu esimerkki.

Joskus muistan kun oon ollu aikasella aamulenkillä sunnuntaina, joku on ollu bussipysäkillä. Kun oon tullu samaa reittiä takaisin, henkilö on edelleen siinä. Musta tuntu pahalta että eikö tiedä bussit esim ei vielä kulje tai sen tuloon esim jopa tunti. Otin taakkaa tuostakin.

Herkkyyttä on sekin että pelastan sisään eksyneet ötökät, muurahaiset jne vien ulos. Ampiaiset yritän aina saada ikkunasta ulos ja olenkin siinä aina onnistunut. Kuollut orava tiellä särkee sydäntä.

En taida saada tästä sivusta enää yhtää mitään. Harkitsen vieläkin päihdepolia, mutta niin vavhva epäluottamus tollasta toimintaa kohtaan on, että luulenoa etten mene. En luota. En oo koskaan luottanut. MIten vois mennä sinne kun mun pääajatus on etten luota siellä keneenkään ja oon miettinytkin mitä oon valmis kertomaan mitä en. Ai että mä kaipaan mun terapeuttia joka jäi eläkkeelle.. ainoo ihminen maailmassa johon luotin.

2 tykkäystä
38

Niin tuttua, täällä samankaltainen ihminen. Voimia sinulle <3

1 tykkäys
39

Ai ku teki mieli. Jumituin sitten nettiin ja chatti oli auki huomasin vahingossa tää plinkin chat. No, perusneuvoja sain, mitä tiedän joo. Eikä se nyt missään ratkasevassa osassa ollut, etten ostanu. Ehkä autto enemmän siinä että kului vaan aikaa, mieliteko on se sit mihin vaan, lievenee ja menee jopa ohi jos malttaa eikä impulsiivisesti toimi niiden mukaan.

Menin tyynesti jopa kauppaan, eikä polte ollu enää kova, löyty edullisia moctaileja ja sokerittomia limuja. Olin aikonutkin tehdä poppareita niin nyt mulla on kevyttä suuhunpantavaa. Syöminen ja korvaavien nesteiden lipitys auttaa. Vettä ei pidä määrättömästi juoda mulla muutenkin usein matalahko natrium.

Että sitä on niin sairaan yksinäinen.. Kavereita ei ole ollut koskaan, koulussa varmaan viimeksi, työelämä ja perhevaiheissa ei koskaan ketään. Naisten kanssa en tuu juttuun, on koko ajan vertailua. Asiaa sivuten kun tvstä tulee vaikka mainos että unelmahäät palaa, siinä on tukevampi morsian, mä ajattelen että noinkin lihava saa miehen ja samalla sekunnilla tajuan ajatusvirheeni. Mut on kasvatettu ihannoimaan laihuutta, ja lähisuvussa on kyllä paljon huomattavan lihavia niin pelkään varmaan musta tulee lihava. Oon ollu 15-20kg ylipainoinen mutta ne kilot lähti itsekseen kun mun silloinen masennuslääkitys purettiin. Sittemmin oon jojoillut 10kg miinus ja plus ja nyt taas kohta se 10kg tuulu lisää. Kaikki housut on pitäny ostaa ussiksi.

Kumma kun alkaa ryypätä siinä unohtuu kalorit, ja mä kun mätän aina joko leipää tai herkkuja samalla, sit oon krapulassa laskenu juoneeni ja syöneeni kahden päivän edestä. Ja sit kiroilen lihomista? On sitä jännä miten pää toimii.

Oon joskus käyny diakonilla juttelemassa ja ollu iso apu, luulenpa että kokeilen taas sitä.

Ulkona laskeutuu juuri pimeä, kerrostalokompleksimme alkaa valaistua, kaunista, lähistön parkkitalokin näkyy kivasti kun valaistaan.

Oon laittanu pöydät ikkunoiden eteen niin näen aina ulos kun oon vaik tässä koneella.

Nyt syön itteni ähkyyn niin sekin auttaa ettei juo. Joskus on varmaan ollu nälkä kun oon sortunu juomaan.

1 tykkäys
40

Varmaan sulla on nyt kiva paikka asua. Näät ikkunoista muiden ihmisten hyörinää. Paljon tekemisen mahdollisuuksia.

Luin sun ketjua uudelleen. Nappaan kirjoituksista vain jonku tietyn asian, mikä on itselläkin. Tuo alemmuudentunto on ajoittain pyörinyt mielessä.
Kirjoituksista päätellen olet taitava tekemään kaikkea, aikaansaava, teet vapaaehtoistyötäkin. Ei sullakaan mitään syytä oo kokea alemmuutta muihin nähden. Ei mullakaan. Silti se tunne on sielä sisimmässä muiden seurassa ollessa, vaikka tietää ettei kannata itseä verrata muihin. Kaikilla on omat vahvuudet, joista voi olla ylpeäkin. Kulkee vaan omaa tietään, muut menkööt omaansa.

Minäkin tykkään olla sutjakassa kunnossa. Vähän alkaa paikat roikkua, kun jo ikää. Laitan kuntosalille pitkähihaisen paidan allien peitoksi. Tykkään olla vanhana hyväkuntoinen.
Oon nyt ollut pätkäpaastolla muutamia viikkoja. Hitaasti paino laskee. Olo alkaa olla kevyempi, saan jo kengännauhat helpommin solmittua.
Odotan kovasti teiden sulamista, että pääsen sauvakävelylle.

Raittiina oon pysynyt. Harvoin, tietyissä tilanteissa tulee pientä mielitekoa päihteisiin. Palautan mieleen silloin asioita, miksi haluan olla selvänä. Mulla ne on terveys, omat aikuiset lapset, lastenlapset, harrastukset.
Rahaa meni enemmän viinaksiin, kuin ruokiin. Nyt oon vähä liikaakin ostanu kaikkea kivaa ihan itselle.

En tiedä, oliko tästä hyötyä vai haittaa. Kirjoitin kumminkin.

1 tykkäys