Uskaltauduin minäkin rekisteröitymään tänne. Palstaa olen lukenut nyt vajaan kahden viikon ajan. Eli 13 päivää nyt juomatta. Lyhyesti kerrottuna olen “tuurijuoppo”. Jo teininä juomiseni oli hyvin humalahakuista. Ensimmäinen pysähdys v.2003, kun meni alkoholin vuoksi pitkäaikainen työpaikka. Siinä sit ihmettelin ja dokailin 2 vuotta. Jostain tuli voimaa lopettaa, ja olin 7 vuotta raittiina. Ihanat vuodet, opiskelin ja sain unelmieni työpaikan. Kunnes jotain tapahtui, aluksi lomilla “sivistyneesti” alkoholia. No, muutama loma meni ok, eikä putki jäänyt päälle. Mutta, kerran alkoholisti ect… Eli viimeiset kaksi vuotta rännejä, työpaikka meni vuosi sitten alkoholin ja selvittämättömien poissa-olojen vuoksi. Olen käynyt katkolla, kuntoutuksessa, a-klinikalla… Ja mikään ei ole tuonut apua. Nyt viimeisin putki 2 viikkoa, jonka aikana vierailin putkassa 
sairaalassa hoidattamassa vieroitusoireita, vanhempieni riesana nyyhkimässä elämän kurjuutta, epämääräisissä kämpissä…Mies on luonnollisesti ihan kypsä. Talousasiat olen saanut ihan sekaisin, sanoi välit useaan ystävään katkolla juomiseni takia. Tunnen itseni niin avuttomaksi tän sekamelskan keskellä, miten ihminen voi ryssiä elämänsä tähän malliin 
Nyt ei tee mieli juoda, vielä. Sen aika itseni tuntien tulee ehkäpä parin kuukauden päästä, kun tää mun fiksu pää sanoo, että voihan sitä vähän ottaa. … Kaks viikkoa ollut enemmän tai vähemmän pelkotiloja, paniikkia, itseinhoa, raivoa, tunteet heittelee, ahdistus välillä niin valtava, ettei tiedä miten päin olisi. Ja nyt pitäis vielä kiireen vilkkaa etsiä työpaikka, luulen että ulosottomies rupeaa kiinnostumaan mun asunnosta pikku hiljaa… Tuli sekava tilitys, asiat mylläkkänä päässä. Jos tänne kirjoittelu toisi jotain selkeyttä ja lohtua.
Pohjalla. Niin se on mulle selvitetty kun olen hakenut apua, kerjännyt edes sitä yhtä juomaa joka ei johda kuin seuraavaan jne…
Tiedän tunteen, mut aluks oma mieli kuntoon, vasta sitten työt ja varsinainen selviäminen.
Ulosotto ei vie sulta mitään ku saat lausunnon vaikka A-klinikalta. Tossa oli niin monta juttua yhdessä tekstissä, joten olen puolestasi iloinen siitä, että olet ollut nyt edes ton kaks viikkoa juomatta ja kirjoitit tänne.
Asioilla on tapana järjestyä ja niin se oikeastikin menee jos vain uskaltaa kohdata ne selvin päin. Sama episodi tässä on itelläkin meneillään…
Kiitos viestistäsi Jalo72. Joo, paljon on mielen päällä nyt. Opettelen taas kerran paluuta arkeen, villasukat jalassa kotona kokkaillen. Ja yritän kerätä näitä elämäni sirpaleita, taas kerran. Viimeisin vuosi mennyt suurinpiirtein näin, kaksi- viisi viikkoa rajua juomista, pari kuukautta täysin juomatta ja sit taas kun ahdistaa, vtuttaa, niin pari olutta ja sit taas mennään, ainakin se pari viikkoa. Ei mitään ihmisen elämää. Mun juominen siis rajua,itsetuhoista. Pitkä tie tässä edessä. Mutta nyt, taitaa olla pidemmän, jopa loppuelämän raittiuden paikka tä mä menetän loputkin hyvät asiat mun elämästä.
sanotaan, että pohjalta on vain yksi suunta, eli ylöspäin. Mutta kyllä itselläni meni aika pitkän aikaa ihan siellä pohjalla räpiköidessä kunnes suunta muuttui. Voin toivottaa vaan kärsivällisyyttä ja myötätuntoa itseäsi kohtaan. On hyvä tunnustaa tosiasiat, mutta kääntää sitten katse kohti ratkaisuja ja muutosta. Vaikka olet kaiken elämässäsi saanut solmuun, voit nyt vaihtaa suuntaa. Hienoa, että olet nyt saanut korkin pysymään kiinni. Oletko ajatellut antabusta, jos tuntuu ettet voi luottaa itseesi?
Talousasioissa oletkin kenties ollut yhteydessä jo kuntasi velkaneuvojaan? Jos et, niin heidän apuaan kannattaa pyytää ratkomaan mistä suunnasta ongelmia kannattaa lähteä ratkomaan. Henkilökohtainen konkurssikaan ei ole huono vaihtoehto, eivätpähän velat enää kasva sen jälkeen. Itse olen pitkän tien taistellut läpi velkajärjestelyn. Se vaatii kovaa työtä ja odottelua ja odottelua, mutta palkitsee lopussa. Nyt lyhennän minulle kaatuneita velkoja kohtuullisella kuukausierällä, ja kolmen vuoden päässä odottaa täydellinen velattomuus.
Hei sinulle Raivotar ja tervetuloa, olet tullut oikeaan paikkaan kuten minäkin tässä hiljattain 
Upeaa että olet ollut jo 13 päivää ilman alkoa, itselläni on tänään menossa vasta kolmas selvä päivä mutta nyt tosissani yritän olla ryssimättä tätä juomattomuuspäätöstä että voin sitten olla ainakin siitä itsessäni ylpeä, että onnistuinpa kerrankin jossain…
Joku viisas joskus sanonut, että niin pahaa ongelmaa ei olekkaan mitä ei sais vielä viinalla pahennettua. Voimia sinulle ja kyllä ne asiat oikenee solmu kerrallaan, pysy vain lujana ja tule tänne lukemaan ja kirjoittelemaan varsinkin jos alkaa juotattaan, muistuu äkkiä mieleen ne syyt miksi EI kannata ottaa tänäänkään.
Kiitos kannustavista viesteistä 
Joo, pohjalla nyt olen tän juomiseni suhteen. Haitat hirveät, sekoamisen tunne, ihmissuhteet, fysiikka pettää jo pahasti. Antabusta on kaapissa, ajattelin viikon päästä aloittaa. Kokemuksen mukaan ei repsahduksen vaaraa ole useaan viikkoon. Mutta nyt olen päättänyt kuurin aloittaa. Ei yksinkertaisesti ole varaa repsahtaa kertaakaan. Pelottaa koko hemmetin tulevaisuus, miten tässä käy?
Tervetuloa porukkaan vaan!
“Antabusdrinkkiä” naamaan vaan heti kun alkoholi on kokonaan poistunut elimistöstä… sillä saat homman hyvin alkuun… näin totesin itsekin jälleen kerran uudestaan viime keväänä. Takana myös kymmeniä…ellei yli sata pilalle mennyttä raitistumisyritystä.
…ei tää elämä näinkään ole yhtään hullumpaa…suosittelen ainakin kokeilemaan…
Sitkeyttä ja tsemppiä,!
Raivotar kirjoitti
Millaisia vinkkejä sait raittiina pysymiseen hoitopaikan ovesta ulos astumisen jälkeiseksi ajaksi?
Ensimmäiset asiat ensiksi
Ei tuu uni nyt, ei…Sängyssä tossa aikani pyörin, päätin tulla haukkaamaan yöpalaa. Ihme, kun ruokahalu kuitenkin on tallella.
Metsien mies; kiitos viestistä, sinun tekstejäsi olenkin tän kahden viikon ajan lukenut huolella. Jotenkin niistä lohtua saanut.
Lomapuisto; ekan katkon jälkeen kävelin suoraan baariin en paljon ketään kuunnellut. Tokan katkon jälkeen aika a-klinikalle ja siellä sit jatkokäyntejä. Pidin a-klinikan avoimista ryhmistä, joitakin kertoja kävin. Kuntoutus, 4viikkoa(töistä hoitoonohjattuna) oli paras kokemus. Kantoi kolme kuukautta, ratkesin sit juomaan ja työhän siinä meni.
Uneton yö takana, ja aamukahvit juotu 
Paljon miettinyt tätä juomista ja omaa luonteenlaatua. Kaikki tai ei mitään- persoonani on kusessa vähän väliä, överi shoppailut, sisustamiset, työnteko( silloin kun oli vielä töitä) ja tietty juominen. Olis helpompaa, kun olis vähän tasaisempi ihminen, kai.
Mulla oli periaatteessa kaikki hyvin, mukava mies, aikuiset lapset, kaksi lapsenlasta, hyvä työpaikka, kiva koti. Ja miksi pitää juoda??? Pahaan oloon, ahdistukseen, tyhjyyden tunteeseen…
Mä mokailen kännissä poikkeuksetta aina, tää viimekertainen oli pohjanoteeraus… Ei jaksa enää, tähän on tultava muutos. Tää on nyt tällaista tajunnanvirtaa, yritän itsekin psyykata itseäni ylös tästä suosta.
Ei auta kun päivä kerrallaan, raittiina.
Huomenta!
Itse olen miettinyt myös oman juomisen syitä, kun ne haitat on moninkertaiset siihen hyötyyn verrattuna. Että mitä ihmeen järkeä? Kai sitä juo sen mielikuvan toivossa että saa hetken rentoutua, hetken hyvän mielen ja ja “stopin” stressille. Mutta se on todellakin vain mielikuva, minun juomisesta on ollut rentous ja hauskuus kaukana jo pitkään. Aina juodessa vaivun vain johonkin ihme itsesääliin ja teen ja sanon kaikkea typerää, mikä ahdistaa kahta verroin hirveämmin seuraavana päivänä. Ja siinä on taas syy ottaa, kun ahdistaa niin ettei kestä omia ajatuksiaan ja näin oravanpyörä pyörii… olen myös huomannut että alkoholi jo itsessään sotkee aivokemiaa niin että mieli on ahdistunut ja masentunut vaikka mitään varsinaista syytä ei edes olisi. Nyt kun viime viikonlopun morkkis alkaa hälvetä ja pää selvetä nuista alkon sotkemista mielenliikkeistä, en halua enää uutta morkkista. Ja sen tiedän että jos otan alkoa niin sen tulen saamaan taas kerran, joten parempi vain olla ottamatta tänäänkin… 
Niiskuneiti kirjoitti
Alkoholismi on nurinkurinen sairaus. Juominen on ulospäin näkyvin oire, mutta syyt ovat piilossa ja syvemmällä. Kun on päivä kerrallaan raittiina vertaistuen parissa ja kuuntelee raitistuneiden itsetutkistelun tuloksia, on mahdollista että omakin itsensä tutkistelu lähtee käyntiin edellä kulkeneiden malliin, kynällä ja paperilla tai läppärillä. Viettien alueelta (sukuvietti, sosiaalivietti ja itsesäilytysvietti) löytyy eksyksiin harhautunut ihminen, alkoholistiminä itse.
Tänään et ole yksin
Huonosti nukuttu yö takana, ja pitäis tehdä jotain järkevää. Päätin niin pyhästi, että nyt aloitan reippaat kävelylenkkini, lisäksi pitäisi käytännön adoita hoitaa ja soittaa parille velkojalle ja yritän sopia jotain. Mutta, mutta. Sää kamala, mieliala miinuksella, en saa aikaseksi muuta kun roikkua tääl plinkissä. Yritän kovasti pitää tätä helvetin ahdistusta aisoissa. Hetkittäin onnistuu, mutta paljon asioita nyt, mitä en uskalla /halua ajatellakaan. Haluan mun elämän takaisin, keinolla millä hyvänsä!
Aloitankin varmuuden vuoksi Antabuksen tänään. Nyt heti.
Lomapuisto kirjoitti:
Mitä ne syyt on? Eikö voi vaan olla nalkissa aineeseen? Eikö se voi olla syy? Samalla tavalla kuin tupakan kanssa? Juonko koska en tunnista syitä?
Tosi hyvä päätös aloittaa tuo Antabus heti vain jos yhtään tuntuu että saattaisi retkahtaa
Ja anna itsellesi lupa tuntea kaikki ne inhottavimmatkin tunteet mitä tullakseen on, se on inhimillistä, se menee ohi. Yritä tehdä asioita joista nautit. Kyllä se aito elämänilo löytyy taas uudestaan, itsekkin sitä etsin niin kaihoisasti.
Viestejä katoaa bittiavaruuteen, turhauttavaa.
Tunteet mut on saanut retkahtamaan nyt uudelleen ja uudelleen. Viinalla olen hoitanut niin yleistä vitutusta, turhautumista arkeen, ajoittaista ahdistusta kuin myös määrättyä piittaamattomuutta. Ja metsään menty kovaa joka kerta. Mutta nyt oon niin polvillani tän dokaamisen suhteen ja vakaa aikomus muuttaa elämän suuntaa, ei vaan pariksi kuukaudeksi vaan lopullisesti. Överi-ihminen kun olen, otin 3 Antabusta. Ei tarvi joka päivä sit ottaa. Pari kertaa viikossa riittää. Kun nyt vikan putken aikana tuli sairaaalassakin pyörähdettyä, maksa-arvot oli ihme kyllä ok.
^ oman raittiuden alun yksi suurimmista avuista oli juurikin tuo antabus… vähän samanlainen överi ihminen kun jossain asioissa myös olen… oli siis pakko olla juomatta kun noita veti…
Hankit Tekemistä juomisen tilalle vaikka väkisin… hiljakseen niistä muodostuu uusi kulkeva arki… ja niin se alkoholin ajattelukin alkaa jäämään sinne taka-alalle…
Oletko muuten koskaan pohtinut serotoniinitasojasi…? Onko kohdillaan tms?
Olen samanlainen tuurijuoppo kuin sinäkin Raivotar, saatan olla kuukausia ilman mielitekoja mutta sitten ne yllättää kuin tyhjästä ja tietysti sitä aina ajattelee ettei ota kuin yhden illan mutta sitten se jatkuukin viikon kaksi jopa kuukauden.
Pisin aika minullakin on ollut raittiutta 13 vuotta. Käytän myös jossakin tilanteissa Antabusta kun haluan varmistaa etten retkahda mutta en käytä sitä kokoajan. Tuo Lomapuiston “syyt ovat syvemmällä” ajattelu mietityttää, missähän syvemmällä ne syyt ovat? Miten ne voi löytää jos löytääkin mitä niille pitäisi tehdä? Tähän asti kun olen kuullut tuon fraasin olen ajatellut että se ei juuri merkitse mitään kohdallani, elämää on kerrostunut jo lähes kuusi vuosikymmentä ja siinä on ehtinyt tulla syitä ja seurauksia jo niin paljon ettei niitä aivan hetkessä pirukaan selvitä.
Minusta on kaikesta huolimatta syytä valvoa omaa tilaansa ja pitää raittiutta tärkeimpänä asiana elämässä ja kehittää sen myötä vastustuskykyä alkoholiin. Se ettei raittius aina sitten kestä ei voi olla syy olla tekemättä raittiudelle jatkossa kaikkensa. Kun ihminen pysyy raittiina päiviä, viikkoja, kuukausia ja vuosia on se aina merkittävää ja parantaa ihmisen mahdollisuuksia pysyä hengissä suurin piirtein siihen saakka kun oman kropan suhteen on mahdollista pysyäkin.
Vielä jos ja kun raittiudesta löytää iloa elämään niin se vasta hienoa onkin.
Tsemppiä sinulle Raivotar, kohtalotovereita ollaan.
Kiva kuulla kyntis sustakin!
Mitä kuuluu? Miten “uusi elämä” on lähtenyt soljumaan?
Kiitos kysymästä Metsien Mies, kyllä elämä tällä hetkellä sujuu mallikkaasti. Minulla on uusi asunto ja uusi suhde, mikä voisi olla enemmän antoisaa. Työelämässäkin menee ihan hyvin. Kärsin niin kovasti viime syksynä että jo se antaa sinällään elämän iloa kun se kärsimys on nyt helpottanut. Taitaa myös sinulla mennä hyvin edelleen!