Mukava kuulla, että on alkanut elämä viimein sujumaan sinullakin!..todella rankkoja vaiheita läpi kävitkin…nostan hattua, että ne selvitit! 
Itsellä menee kanssa ihan hyvin, eli melko tasaisesti…kiitos kysymästä!.. aikamoista opetteluahan tämä uusi elämä välillä on… mutta kovin mielenkiintoista ja avartavaa!
Tsemppiä…Raivottarelle myös!
Kyllä.
Nimenomaan voi olla nalkissa aineeseen tai aineenkäyttöön.
Asian monimutkaistaminen saattaa tehdä ongelmasta jopa vaikeammin ratkaistavan. Sensijaan että hankkiutuisi ongelmasta eroon voikin “sotkeentua lillukanvarsiin”, kuluttaa jopa vuosia ongelman tahkoamiseen. Ongelmanpyöritämisestä voi tulla elämäntapa johon on yhtä sidoksissa kuin alkuperäiseen juomisongelmaan.
Kiitos tsemppiviesteistä Metsien mies ja kyntöhärkä 
todella kuulostat kohtalotoverilta, lämmittää kovin mieltä kuulla että sulla menee nyt hyvin. Varsinkin rankkojen aikojen jälkeen sitä osaa arvostaa.
Serotoniinitasot varmaan ihan päin honkia. Söin vuoden snri-lääkettä ja sit järkevänä, itseriittoisena ihmisenä ajoin sen lääkityksen alas… Mielessä tässä käynyt, että lääkäriaika syytä tilata ja pohtia uudelleen aloittamista.
Tää työttömän arki, vaikkakin raitis tällä hetkellä on aika puuduttavaa. Kotityöt, ruoanlaitto, ulkoilu, siinä ne. Ja parin ystävän tapaaminen silloin tällöin. Mutta kun mä oon tälläinen hötky, niin meen huomenna työhaastatteluun. Olis korkea aika töitä saada, tää kotonaolo sopii huonosti mulle. Turhaudun ja tunnen itseni tarpeettomaksi luuseriksi. Ja ne raha-asiat…
Pakko vaan tiirailla eteenpäin, päivä kerrallaan, ilman alkoholia.
Lauantai. Ahdistaa ja vituttaa tää, mut elämäksikin kutsutaan. Just näihin fiiliksiin olen retkahtanut, luojan kiitos Antabuksesta. Mutta vaikea olo on.
Eilen oli työhaastattelu, tuskin paikkaa saan( pessimisti ei pety 
) mutta tunsin itseni lähes normaaliksi ihmiseksi juopon surkimuksen sijaan.
Tänään en kuitenkaan juo( tästä ajatuksesta pidän, ei nyt tarvii tehdä loppuelämän päätöksiä, päätös vaan tästä päivästä)
No niin, sunnuntai kohta illassa, sisältäen lorvailua kotona ja äsken sain itseni kävelylenkille. Sen verran “henkisesti heikoilla” täs vielä olen, että tuntuu saavutukselta, kun jaksaa raahautua ulos… No, päivä päivältä taas helpompaa.
Mielialat heittelee, mut heitelköön, ei ne kuolemaksi ole ( kuten viina ennenpitkää)
Mukavaa raitista sunnuntai-iltaa kaikille!
Kolme viikkoa juomatta, tuntuu pidemmältä ajalta. Henkinen helvetti rupeaa helpottamaan pikkuhiljaa. Paljon nyt tapahtuu, muutoksia raivottaren elämään luvassa. Sain töitä, siitä mainitsinkin muussa ketjussa. Uusia haasteita luvassa, mikä hyvä. Turhautuminen arkeen onkin ollut yksi mielestäni tosi hyvä syy ottaa pari. Ja ei ole ikinä jäänyt siihen pariin. No, ehkä pariin viikkoon mun tapauksessa 
Tapaaminen ulosottomiehen kanssa ei sit sujunutkaan ihan suunnitellusti; haluaa realisoida mun asunnon. Ei paljon neuvotteluvaraa jättänyt 
oon viime vuonna työttömänä ollessani maksanut ulosottoon kuitenkin ylimääräiset 25 tonnia, mutta ei auta
, ei. No, juomisen seurausta tääkin. Ehkä uusi alku uudessa kodissa voikin olla hyvä juttu. Jää nähtäväksi. Kirjoitin tän lähinnä itelleni muistutuksena, mitä mun dokaamisesta on seurannut. Koska kun arki tasoittuu , tulee mieleen että jos sitä vähän ottaisi… Mutta ei voi. Täytyypä itselleni listata tänne mitä juominen on aihettanut mun elämään. Jos toimisi itselle pelotteena jatkossa
Oman kokemuksen mukaan menee n. vuosi, ennen kun on toipunut kunnolla näin rankasta juomisesta. Eli pienin askelin, päivä kerrallaan, Antabus tukevasti verenkierrossa täytyy edetä.
Raitista torstaita kaikille kanssa kulkijoille!
Moi raivotar!
Ensinnäkin onnittelut kolmen viikon selvyydestä… alun hyvin kriittiset viikot selvitetty!
Paljon on sinullekin ehtinyt tapahtua… entinen sinä olisi kantanut selkä vääränä alkoholia mielen turruttamiseksi ja mielen sumentamiseksi tuollaisten tapausten vuoksi…
…vaan onneksi olet nykyinen sinä, joka on ottanut uuden elämäntyylin tosissaan… on myös upea juttu, että pystyt vaikeissakin paikoissa näkemään tilanteiden hyvätkin puolet…se on kyky jota tulet tarvitsemaan ja käyttämään vielä paljon…
Itse pidin ja pidän myös hyvänä keinona kirjoitella muistiin mielen, kehon yms muutoksia raittiuden myötä… niihin on hyvä palata hyvinä ja huonoina aikoina…
Mutta tosiaan… hyvin on homma sulla alullaan ja käynnissä…joten kun on alkuun päästy niin annetaan mennä vaan! 
Hyvä raivotar!
Tosi paljon kiitoksia Metsien mies viestistäsi sä oletkin mun esikuva täällä plinkssä, on lohdullista ja kannustavaa lukea sun viestejäsi.
Paljon joo on tapahtunut ja tapahtuu, pitää nyt olla tarkkana ja raittiina. Pelastan sen minkä voin… Ja päivä kerrallaan, yrittäen elää tässä hetkessä. Menneissä vellomisesta ei saa kun ahdistusta ja pään kipeäksi. Mutta menneitä ei sovi unohtaa vaan ottaa opiksi. Tätä itselleni hoen, ainakin tällä hetkellä auttaa.
Onnittelut kolmen viikon juomattomuudesta, ja uudesta työpaikasta! kyllä ne elämän solmut alkaa aukeamaan pikku hiljaa. Menneet jää menneeseen.
Oho… kiitos kovasti kauniista ja kannustavista sanoistasi! …piristi iltaa ja oloa!..itselläni esikuvana alusta alkaen oli erityisesti metsänreunan ukkeli… paljon sain ja olen saanut häneltä apua ja tukea… koitan laittaa hyvän kiertämään!
On todella ehdottoman tärkeää koittaa elää juuri niinkuin sanot…eli nyt ja tässä… mennyttä ei voi elää uudelleen mutta menneiden kanssa on elettävä nyt ja huomenna… ja huomenna on mennyttä tämä päivä jne… muuhun emme voi liiemmin itse vaikuttaa kuin siihen mitä nyt tällä hetkellä teemme ja siksi on hyvä keskittyä siihen!
Elämä on elämistä varten tehty ja selvänä elämiseen on vuosien huuruelämän jälkeen moni asia opeteltava aikalailla täysin uudestaan… parasta lääkettä koko touhuun on juurikin maltti ja aika… ja ehdottoman tärkeää oma asenne 
… sinulla on elämänkokemusta, asennetta ja järkeä, joten käytä niitä parhaasi mukaan hyödyksi nyt ja jatkossa… kun surettaa…sure…kun on hyvä olla…nauti erityisesti niistä hetkistä… kun ahdistaa… ota se oppina… muista, että mitä pahemmalta välillä tuntuu, sitä paremmalta myös raittius tuntuu kun joutuu noi kaikki tuskat kokemaan!
Tallenna etenkin kovimmat tunteet yms, jotka lävitse käyt tämän matkan aikana… niiden kertaaminen toden totta auttaa myöhemmin…tiedän mistä puhun…
Ja ihan noista fyysisistä asioista… olen ottanut ihan alusta alkaen naamastani kuvan säännöllisesti… sen muuttumisen seuraaminen jos mikä motivoi ihan älyttömästi… alussa pää oli melkein puolet isompi kuin nyt…pieni mutta iso käytännön motivaatiokeino
Morjesta vaan Raivotar ja tervetuloa messiin ! ja alusta se alkaa kaikilla.
Aika sitkee joutuu olemaan, kun jättää viunan pois ja ensalkuun on hyvä vain totutella olemaan ilman.
Ja voin paljastaa, että tilanne tulee helpottumaan ajan kuluessa ja ajan tultua.
Valmiiksi ei tule, eikä se oikein ole mahdollistakaan. Elämä tulee muuttumaan ja ei se ainakaan tule huonommaksi.
Itse lueskelin aikanaan paljon ketjuja ja koitin ymmärtää tätä sairautta, jota en oikein ollut syvemmin miettinytkään. Mulla on myös lääkeriippuvuus kulkenut mukana kymmeniä vuosia.
Samoja asioita tulee vastaan useimmilla holistitoipujilla ja niitä vähemmän mukavia tuntemuksia,
jotka on ehkä kauan piilossa olleita tunteita. Niitä joutuu ja saa sitten kohdata ilman turrutusta
Yks kerrallaan se menee jouhevammin - crazy complications - they only get better 1 by 1
Kyl kaikki hyväksi muuttuu
metsien mies kirjoitti
Sulla on yksinkertaisen mainiot keinot itsetutkisteluun ja itsensä inventointiin, kiva että kerroit ne täällä.
Päivä kerrallaan
Raivotar on nyt reilun viikon ollut työelämässä ja voi että tuntuu hyvältä Täytyy itseään muistutella, että mikä ajoi asiat tosi huonoon jamaan reilu kuukausi sitten. Ristiriita nykyisen elämän ja känniörvellysten välillä on valtava. Täytyy pitää mielessä että kuinka pienestä kaikki on kiinni. Eli se eka kalja/ paukku…
Mulle on tää tyypillistä, että pystyy kyllä tekemään reiluja korjausliikkeitä elämässään, mutta kaikki mitä raittiina on rakentanut, voi sortua hetkessä. Pelottava ajatus ja siksi olen lueskellut muiden ketjuja vaikken ole toviin kirjoitellut tänne omaan ketjuun.
Tällä hetkellä ei ole mielitekoja juomiseen. Mielialakin hyvä, johtunee työpaikasta. Miekkailun ulosottomiehen kanssa hävisin ja muutto edessä. Suoraan sanottuna toki vituttaa, mutta itepähän mokasin raha-asiani holtittomalla huomisella.
Syy ja seuraus…
Tää raittius on tällä hetkellä mulle niin tärkeä asia, kaikkein tärkein. Ja itsekkäästi pyrin itseäni nyt hoitamaan nukkumalla riittävästi ja syömällä hyvin. Ei auta itsensä ruoskiminen ja itsesääli, vaikka välillä tulee mieleen kieltämättä nää mokailut. Mutta ei auta piehtaroida niissä. Vaan hakea sitä tavallista, hyvää elämää ja mielenrauhaa.
Hyvää alkanutta viikkoa kaikille
Raivotar kirjoitti;
Ensinnäkin hyvä Raivotar!
Aivan upeaa luettavaa…sinulla on juuri sitä oivaltavaa asennetta mitä tässä touhussa mielestäni tarvitaan!
Entisen elämäntavan tuomat harmit on kohdattava ja korjattava niiltä osin kuin mahdollista… kaikkea ei enään saa korjattua mutta sitten niiden kanssa on vaan elettävä… itsepä ne on suurimmalta osin aiheuttanutkin…hyvä kun olet myös tämän oivaltanut ja sisäistänyt.
Mielestäni asentaessasi on upeaa mm. myös se minkä lainasin tuohon ylös… eli tärkeintä on nyt raittius … ja tietynlainen terve itsekkyys, jonka avulla saa itsensä kuntoutettua… itsesäälisoopa ja turha ruoskiminen ei todellakaan johda ainakaan mihinkään hyvään nyt… hyvä Raivotar jälleen…
pidä tuo asenne myös jatkossa ja nauti täysillä näistä hyvistä päivistä ja lue vaikka niitä fiiliksiä uudelleen täältä kun tulee eteen huonoja päiviä…niin jaksat ylittää nekin!
Sinä pärjäät upeasti…jatka samaan malliin…menossasi olen mukana!
